Mitä p. Birgitta tekisi? / What would St Birgitta do?

20131221-144950.jpg

Jokainen käsityöläinen tietää, ettei aina tosiaan mene niinkuin Strömsössä. Joskus hommat menevät pieleen ja pahimmillaan jäävät kesken. Kaappiin jää kummittelemaan UFOja (unfinished objects eli keskeneräisiä juttuja). Ne painavat mieltä, mutta on helpottavaa tietää niin käyvän joskus kaikille.

Pari vuotta sitten ostin kivaa tummanpunaista villaa tehdäkseni napakasti istuvan 1300-luvun lopun päällysmekon, vähän samanlaisen kuin tämä vihreä. Selkäsauman istutuksessa kävi kuitenkin virhe, joka lähti kertautumaan niin, että mekko oli parantumattomasti vinksallaan vähän joka kulmasta (Kuva 1.). Olin ehtinyt ommella mekon yläosan vuorauksineen kokonaan ennenkuin tajusin etten olisi ikinä tyytyväinen mekossa. Mekontekele on pyörinyt siitä asti kaapissa.

Minulla oli nyt tarve saada jouluksi joku käsityö ja imettämiseen soveltuva päällysmekko. Kun sopivaa kangasta ei löytynyt, tuli mieleen kaapin pohjalla pyörinyt UFO. Jospa siitä saisikin jotain?

Tässä kohdin päästään luontevasti pyhään Birgittaan, Euroopan ja Ruotsin suojeluspyhimykseen. Birgittaan yhdistetään monia kiinnostavia reliikkejä, joista kiinnostavimpia ovat pellavamyssy ja viitta.

Brigitan viitasta on aika vähän tietoa verkossa, mutta siitä on hyvä artikkeli 1970-luvulla ilmestyneessä Birgittareliker-kirjasessa. Viittaa tutkittaessa paljastui, että se on alunperin ollut päällysmekko (taskuaukoista päätellen) joka oli muutettu viitaksi leikkamalla joko liian kulunut tai tiukaksi käynyt yläosa irti. Emme tietysti voi olla aivan varmoja siitä, tehtiinkö muokkaukset Birgitan aikana vai vasta myöhemmin. Kuitenkin keskiajalla yleisesti muokattiin käytettyjä vaatteita uusiksi ja Birgitan legendassakin mainitaan vaatteiden parsiminen ja korjaaminen!

Koska mekontekele oli hieman ylipitkä, Birgitan viitan logiikka kävi siihen mainiosti. Leikkaamalla ongelmallisen yläosan irti saan mekon helmaosasta vielä iloa. Työn edetessä oli kokeiltava mekkoa viittana (Kuva 2.) – istui muuten hartioilla yllättävän hyvin ja mukavammin kuin yksikään puoliympyräviitta! Viittajuttua on ehkä pakko kokeilla kun jostain sopivasta mekosta aika jättää.

Saksin yläosan irti, poistin vuorauksen, laitoin hartiat uudestaan, suoristin etusauman ja avasin kylkiin hiha-aukot (Kuva 3). Kuvasta jo näkeekin millainen mekko on tulossa.

Leikkelin helmaan lisäkiiloja ja käytin hihoihin varatun kankaan leikkaamalla pienen hupun. Pääsen testaamaan pähkäilemääni uudenlaista hupun kaavaa nyt tässä samalla.  Kankaasta jäi jäljelle A4:sen kokoinen pala ja kourallinen suiruja.

20131221-161931.jpg
Kangas tuli aika tehokkaasti käytettyä. / The fabric tetris worked out well.
20131221-145040.jpg
Kankaan leikkaamiseen saa aina kissa-apua / Cat help cutting the fabric.

*****

Every craftsperson knows that things don’t always work out as intended. Projects mess up and in some cases you give up on them and they end up as UFOs or unfinished objects fairly permanently. That sucks, but it helps knowing that it happens to us all.

Two years ago I purchased lovely red wool to make a tight fitting late 14th century surcoat, kind of like my green one. Something happened during the fitting and the mishap sort of exploded all over the dress, making it fit in an unsatisfactory way overall (picture 1). I’d sewn up most of the bodice and a lining when I realised I would never be happy in it.

Fast forward to now. I needed two things: A project for the holidays and a surcoat I can breast feed in. I had had trouble finding a  suitable fabric. Then I remembered my UFO dress. Perhaps it could turn into something useful after all?

This is where we get to St Birgitta of Vadstena, Sweden – the patron saint of Sweden and Europe. Birgitta has quite some interesting relics attributed to her. My favourites are her famous cap and her cloak.

There is not a lot of information on the cloak that is available online, but there is a thorough article on it in a book from the 1970’s called Birgittareliker. When the cloak was examined, it was discovered that it had originally been a surcoat (because it had pocket slits) and it had been converted into a cloak by cutting off the tight fitting bodice part, probably because it had either become too tight or too worn. There is no way to tell whether this had been done during Birgitta’s time or later, but it is a contemporary practice to recycle old clothes by modifying them AND Birgittas legend does mention her affection for mending garments.

Because my dress was a little on the long side, applying the Birgitta-method to it worked splendidly. Cutting off the problematic top part meant I could still use the hem! As I was working on it, I had to try out how it worked as a cloak (picture 2) and somewhat to my suprise, it was really nice. It fit much better than any of my half circle cloaks. When a dress wears out, I think I will have to try making it into a cloak.

What I have done this far is: remove the lining, cut off a bit of the bodice, cut armscyes into the sides of the dress, repin the shoulders and straighten out the fron seam. In the picture (3.) you can already see the kind of dress it is shaping up to be. I had some fabric I had reserved for sleeves, but since this will be a sleeveless surcoat, I could use it to make some gores for the hem and there was even enough for a little hood. (I have made a new pattern I am eager to try out.) It was fabric tetris at it’s finest, but I even had an about A4 size piece of excess fabric when I finished.

Talvesta selviäminen / How to deal with winter

Talvivaatteet v 2010 – oli vähän lunta mutta tosi kylmä!

Talvi on täällä taas lumineen ja kylmineen! Siispä kerron, millaisilla keskiaikatamineilla selviän kylmistä lämpötiloista.

Talvella perusasu on sama kuin muina vuodenaikoina. On pellavainen paitamekko, villainen mekko ja sen  päällä villainen päällysmekko. Tärkeintä on se,  mitä on päässä ja mitä jaloissa.

Päässä

Pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Päässä on talvellakin sama huntupäähine kuin kesällä, mutta ohuet pellavat ja hamput eivät juuri lämmitä. Paras päänlämmike onkin villainen huppu, mielellään vielä villavuorilla (ja kaikista lämpimin olisi karvavuori). Se on hattu, kaulahuivi ja hartiaviitta samassa. Jos hupun ns. hartiaviittaosa on leikattu pitkäksi, se ajaa takin virkaakin yllättävän pitkälle. Vasta kun on todella kylmä, alkaa kaivata sen lisäksi jotain muuta lämmikettä.

Hattukin löytyy , kuten kuvasta näkyy (sellaista naisetkin keskiajalla käyttivät, vaikka sitä näkee harvemmin), mutta huppu riittää yksin ja on niin paljon parempi.

Jaloissa

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens
Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kylmä hiipii myös jalkoja pitkin. Siksi on tärkeää pitää jalat mahdollisimman lämpimänä. Minulla on talvella jalassa villakankaasta ommellut polvimittaiset sukat, neulakinnassukat ja nahkaiset kääntökengät. Keskiajan talvikengät ovat varrelliset, mutta itse käytän varrellisten talvikenkieni ohella vähän liian isoja superpaksusta nahasta tehtyjä ja huolella rasvattuja peruskääntökenkiä, koska niihin mahtuu kunnolla sukkia. Joskus olisi nastaa kokeilla jalka “rättejä”, eli villakappaleita jalkaan käärittynä tyyliin Bockstenin suosta löydetty mies.

Mutta varsinkin jos seisoo paljon paikoillaan, alkaa kylmä helposti nipistellä varpaita kenkien ohuiden nahkapohjien läpi. Silloin puiset patiinit paksuine pohjineen tuovat sitä kaivattua eristystä! Varoituksen sana patiineista – talvella niiden kanssa pitää olla varovainen, sillä lunta keräävät puupohjat ovat pahimmillaan älyttömän liukkaat!

Entä siinä välissä?

Uusi lämmin mekko / new warm dress
Uusi lämmin mekko / new warm dress

Vaikka hyvällä hupulla ja lämpimillä jalkatamineilla pääsee pitkälle, on silläkin väliä mitä väliin pukee. Niitä erittäin kylmiä kelejä varten puen lisäkerroksena joko viitan tai yhden paksun päällysmekon lisää. Viitasta on kuitenkin sanottava, että se ei juuri lämmitä, koska sen alle pääsee helposti kylmää ilmaa. Vaikka se olikin naisille se yleisin kuvattu tai mainittu päällysvaate, minulla on viitta oikeastaan vain siksi, että se kuuluu hienon naisen muodikkaaseen asukokonaisuuteen. Jos jotain pitää tehdä ulkosalla, on se ylimääräinen mekkokerros paljon lämmittävämpi.

Jalkojen lisäksi myös kädet kannattaa pitää lämpimänä. Siihen käyvät mainiosti neulakintaat.

Keskiaikaisen talvipukeutumisen ärsyttävin juttu on helmoihin tarttuva lumi. Helmat tuoksuvat sulaessaan viettelevästi märälle lampaalle, eikä mikään herätä aamulla kuin huussireissulla kannikkaan läpsähtävä lumen ja jään kuorruttama helma.

Helmojen lumisuutta voi yrittää vähentää nostamalla helmoja vyön avulla makkaraksi vyötärölle. Toisaalta helmoja ei voi nostaa kovinkaan paljoa. Juuri pitkien helmojen eristävä vaikutus mahdollistaa sen, että helmojen alla pysyy lämpö ja lumessa voi tosiaan keskiaikaseikkailla ilman niitä pitkiä kalsareita tai muita nykyajan mukavuuksia. (Ilmeisen syyn vuoksi pitkiksien välttely liittyy siihen, että yhdistelmä huussi + 10 metriä lumista helmaa ylös + pitkisten kanssa rehaaminen = aargh)

Aluspukeutumisessa kannattaa varsinkin talvella kiinnittää huomio siihen, ettei alimmainen pellavamekko ole niin pitkä, että se laahaisi maata, sillä pellava imee kosteutta helmasta ylös hullun lailla.  Alimman mekon mukava pituus on siksi puolessa pohkeessa tai siitäkin ylempänä.

Jos haluatte lukea lisää talvipukeutumisesta, kurkatkaa tämä mainio artikkeli Albrechts Bössorien sivuilta. 

Miten sinä selviät pakkasista tai muista äärimmäisistä sääoloista? Onko hyviä vinkkejä jaettavaksi?

 

***

It’s winter again! Cold and snowy, which inspires todays post about how I deal with winter in the Middle Ages.

The set of clothing stays much the same throughout the year. During the wintertime, I wear the same linen shirt, woolen dress and woolen overdress. What really matters in keeping me warm is what I wear on my head and my feet.

On my head

A head left uncovered can make you cold quickly. In the wintertime I wear the same veils as in the summer, but those layers being linen or hemp don’t really help a lot with the cold. This is why you need a warm hood. Made out of wool, lined with wool or perhaps the warmest of all, fur. It is a hat, a scarf and a little cape all in one! If the cape is cut so that it reaches over the shoulders, it stands in for a jacket really well. Only when it gets really cold (around -20C) you start feeling a need for something else to keep you warm.

As you can see, I have a hat – and women did wear those too – but for me, a hood is just so much better.

On my feet

The cold also creeps up from below, so it is best to avoid cold feet. In the winter (actually also when it is wet and miserable during other months) I wear woolen kneelenght hose, needlebound socks and leather turnshoes which I have oiled/waxed well. Medieval winter shoes are bootlike ones that cover the ankles, but as well as using those, I often go for a regular pair of lowcut turnshoes that are just slightly too big – which means I can fit in a lot of layers: hose (sometimes double hose!) and socks. Someday I think it would be cool to experiment with footwraps made of wool scraps ala Bocksten man.

However, especially if you are not doing anything particularly active and need to stand still, the cold still gets to you. This is because medieval leather shoes have those thin leather soles. This is why I like to wear wooden pattens: they provide the extra insulation. I wouldn’t go on a hike with those on though: pattens that have snow stuck on the soles are super super slippery and quite tricky to walk in.

What about in between?

Keeping your head and feet warm gets you a long way, but come those really cold temperatures, it is good to be able to add something on even between your head and your toes. I usually go for an extra layer – another overdress, preferably a loose one made of thick wool, lined in wool. I do have cloaks too, but they are really not that much use. It is hard to do anything active in them, the cold creeps in when they flap open… sigh. The only reason I have a cloak is because they are fashionable! If I need to do stuff besides look good (hahahaa) I ditch the cloak and grab another dress.

On my hands: wool needlebound mittens. Nothing beats them.

And finally, the most aggravating thing about dealing with winter in the middle ages: snow on hems! When the snow melts, you smell like a wet sheep. And there is nothing, nothing that quite wakes you up like a piece of snowy and frozen wool that slaps you in the buttock when you visit the outhouse in the morning.

Depending on how much snow there is, there is not much you can do about it. You can hike up hems with your belt (so you get an attractive wool roll on your waist) – but you can do that only so much, because the long hems keep out the draft and  provide the insulation that keep you warm under the hems . So you don’t need to go for long johns or thermal underwear. Because, besidest the obvious reasons you want to not wear thermals, try outhouse+hoisting 10 meters of wet wool hems + lacking third arm to deal with thermals = aaaargh.

When it comes to medieval undies, I find that it is extra important in the winter to keep your shirt/shift so short that it doesn’t catch on any snow (I like mine about calf-lenght). This is because linen sucks up moisture and sends it upwards for a cool and damp experience, almost like nothing else.

How about you dear reader? Any tips on how to deal with extreme weather? 

Keskiaikainen äitiyspukeutuminen / Medieval maternity wear

20130829-103652.jpg

Taaperrus jättimasun kanssa alkaa olla kohta ohi (JEEE!), joten on sopiva hetki arvioida odottamista keskiajan vaatteissa.

Alusta asti oli aika selvää etten tekisi mitään varsinaisia odotusvaatteita, vaan tekisin samoin kuin monet muut harrastajat ennen minua: antaisin mekkojen näyttää muuntautumiskykynsä. Hyvin tehtyjen keskiaikavaatteiden pitäisikin joustaa – olihan raskaana oleminen silloin naisten elämässä yleisempää kuin nyt.

Keskiajalla ei tunnu olleen tapana tehdä erillisiä odotusvaatteita, vaan naisten vaatteet leikattiin lähtökohtaisesti niin, että niissä oli varaa mahan kasvulle. Tämä näkyy mm. Grönlannin löydöissä: miesten ja naisten vaatteiden leikkaus on hyvin samankaltaista, mutta naisten mekoiksi tunnistetuissa on etukiila nostettu miesten mekkoja korkeammalle, jossa se antaa enemmän tilaa mahan kasvulle.

Myös kirjoitetuissa lähteissä äitiysvaatteet eivät erottaudu. Lasten saaminen ei suinkaan ole näkymätöntä – uusia vaatteita tehdään kyllä paremmissa piireissä erikseen kirkotuksiin ja kasteisiin. Ainoa löytämäni mahdollinen maininta äitiysvaatteesta on Baijerin Isabellalle vuonna 1388 tehty kokonaan alas napitettu päällysmekko, josta mainitaan että se tehtiin hänen raskautensa aikana. Tehtiinkö se erikseen käytettäväksi ainoastaan raskauden aikana, sitä ei voi tietää. Vastaavia mekkoja näkyy myös kuvissa ei raskaana olevien naisten käytössä.

Jos arvioin omaa kokemustani, vaatteet toimivat ja mahtuivat erittäin hyvin muotojen muuttumisesta huolimatta. Selvisin kaikesta nostelemalla helmaa ja vyötä ylemmäksi. Helman nostaminen vaikutti mekon istuvuuteen kaula-aukon ja hartioiden suhteen, mutta ei niin että se olisi haitannut käyttöä. Tarvittaessa löysäsin myös hieman nyöritystä. Toisaalta, jokainen odottaja on erilainen. Minulla on ollut siitä kiva raskaus, että jättimahaa lukuunottamatta loput minusta on pysynyt aika lailla ennallaan.

Valitsin käyttööni päällysmekon löysimmästä päästä. Kaikista pinkeimpien mekkojen käyttö tuntui ajatuksena hieman ahdistavalta, vaikka en tiedä olisiko se sitä ollut. Lisäksi mahakkain odotusaika sijoittui “ihanasti” kuumaan kesään, joten päällysmekkoja en liiemmin pystynyt käyttämään. Kuumuuden sietäminen olikin ehdottomasti hankalinta keskiaikapukeutumisessa.

Raskaana ollessa on kuuma tavalla, jota kaltaiseni vilukissa ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella. Koko lämmönsietokyky lentää suoraan ikkunasta ulos. Normaalisti mukava pellava-aluspaita ja ohuehko villamekko + vilpoisat hunnut tuntuivat läkähdyttävän kuumalta. Eikä kuumuus ollut pelkkää kuumuutta, vaan kuumuudella oli kivulias sivuvaikutus: rannekanavaoireet (=sietämättömät hermosäryt käsissä) mikä – kaikista pahinta – esti käytännössä ompelemisen! En tiedä, miten keskiajalla näistä haasteista selvittiin.

Mutta kaikesta huolimatta sain otettua muutaman kuvan tähän kuvasarjaan,  jossa näette mekot käytössä eri kuukausina.

*****

I’m almost done with waddling about with the gigantic tummy (YAAAYYYYY!) so I thought I’d take a moment to share my experiences of medieval clothing as maternity wear.

Early on, I decided not to make any new clothes for pregnancy, but instead just wear and adjust my normal dresses like so many before me had done.  It was also a fun test to put my clothes though – to see if they had the adaptability that medieval clothes should have. After all, pregnancy was a much more common occurrence then.

Much related to that, it seems that maternity clothes (as in clothes made to be worn exclusively when pregnant) weren’t a medieval thing. Instead: the general cut of women’s clothing adapted to pregnancy. An interesting example of this comes from the Greenland finds. While the dresses are almost unisex in cut, a distinctive sign is in setting the front gore in women’s dresses somewhat higher. This placement allows for expanding tummies.

Maternity wear seems to be a pretty uncommon occurrence in written sources as well. Childbirth shows up in texts as new clothes made for churchings and christenings in wealthier circles of society, but the only mention of maternity I have happened to come across is a buttoned up surcoat made for Isabella of Bavaria during her pregnancy in 1388. But it is not known if it was made for her because of the pregnancy and did she use it only during it, since similar buttoned up dresses are seen in contemporary miniatures, worn by women who are not pregnant.

Evaluating my own experience, the dresses did just what they should. They have fit me well all the way. I only had to hike up my hems, lift my belt and at times loosen the lacing a bit. This had a small effect on the fit of the shoulders and neckline, but nothing too dramatic. But then again: everyone is different. I have been fortunate in the sense that besides humongo-tummy, the rest of me has stayed pretty much the same.

I’ve overdresses I have worn have been of the looser kind. I haven’t been very motivated to try on the tightest ones, so I don’t know how that would have worked. And since most of the months I have spent visibly pregnant have been “wonderfully” in the summer, I haven’t really been able to use surcots that much at all. This brings me to my biggest challenge of medievalist maternity.

Feeling too warm or hot when pregnant is something so overwhelmingly different that I don’t think I could have imagined what it was like before. I am the kind of person who is usually always cold. But now, it has been like my inner thermostat has flewn out of the window and a very warm and sunny summer hasn’t really helped. I’m normally quite ok in a linen undershirt and a wool dress + cooling veils and wimples. But this summer, not so much. Worst part is that getting too warm resulted in carpal tunnel syndrome (=whopping amazing nerve pain in my hands) which had the tragic consequence of keeping me from sewing almost all summer. How medieval women dealt with this, I have no idea.

But despite some hardship, here is a series of pictures of the same clothes in different situations:

 

20130829-102410.jpg

 

Muistinvirkistyksenä mekot ns. normaalimoodissa. / The dresses on a “normal” me.

20130829-102319.jpg

Aluspaitamekko, mekko ja päällysmekko about neljännellä kuulla. / Underdress/shirt, dress and overdress at about 4 months.

20130829-102334.jpg

 

Kuudennella kuulla / At six months

20130829-102347.jpg

Turun keskiaikamarkkinat noin seitsemännellä kuulla, masu melkein näkymätön essun kanssa.

Turku Medieval market at about 7 months, tummy cunningly tucked away behind my apron.

 

20130829-102548.jpg

Kahdeksannella kuulla. Eikä se tästä ole enää ihan hirveesti kasvanut.

Eight months. And it is still about the same.

Spiraalinyöritysvinkkejä / Spiral lacing tips

Kuva Kesäheikin markkinoilta, kuvan otti Jouko Lahti

Nyöritys tuntuu olevan keskiaikablogeissa pinnalla. Mikäs siinä, spiraalinyörityksen ilosanomaa kelpaa jakaa. Se on nyöritysvaihtoehdoista keskiaikaisin ja kunhan malttaa tehdä nyörinreikärivistöstään riittävän tiheän , sillä saa suljettua mekkonsa tiiviisti vaikka minkälaisten vartalonmuotojen ylle.

Siltä varalta jos ette ole niitä huomanneet, vinkkaan pariin mainioon bloggaukseen aiheesta (molemmissa blogeissa on ihan huippukamaa, kannattaa syventyä):

Cotte Simplen artikkelissa kiinnitetään huomio myös tärkeään niksiin, jolla saa nyörityksen (ylä)reunan istumaan tasaisesti. Nyörityksen ensimmäinen ja viimeinen reikäpari kannattaa asettaa kohdilleen, vaikka spiraalinyörityksessä muuten reikäparin reiät asetetaan nimenomaan erilleen toisistaan. Tämä näkyy selkeästi kirjoituksessa esimerkkinä käytetyistä kahdesta hautamuistomerkistä, Katherine Mortimerin ja Philippa Hainaultin  patsaissa. Molemmat  ovat ihan mielettömiä sekä tyyliltään että yksityiskohtaisuudeltaan! Katherinea katsomaan on kyllä joskus erikseen matkustettava. Philippa olisi ollut mahdollista nähdä viimeksi Lontoossa, mutta sain ihme pihiyskohtauksen Westminster Abbeyn tyyriin sisäänpääsymaksun takia.  Jätin menemättä. Nyt harmittaa. (Lontoossa tehdyillä tarpeellisilla hankinnoilla lähdekirjastoon saattoi olla joku osansa tässä.)

Viimeksimainitulta eli Philippalta olen omaksunut käyttöön tavan viimeistellä soljella spiraalinyöritys. Patsaassa näkyy, hieman heikosti mutta kuitenkin, pyöreä muoto aivan nyörityksen yläpäässä.

philippa_solki

 

Ajattelin, että se voisi hyvin olla solki. Kokeilin sitä omaan mekkooni (ks. iso kuva yllä), enkä ole sen jälkeen kylillä heilunut ilman tätä strategista solkea. Pujotan siis soljen kielen nyörityksen kahden viimeisen, siis niiden kohdillaan olevien reikien läpi. Se auttaa pitämään nyörityksen yläreunan siististi tasoissa ja kiinni, eikä nyöritysnyöriä tarvitse solmia kovinkaan ihmeelliselle solmulle.

ps. Sivupalkista ehkä huomasitte, mutta olen laittanut Neulakon materiaaleille cc- eli Creative Commons-lisenssin, koska aina välillä kysytään aineistojen käytöstä. Periaate on hyvin simppeli: saa käyttää ja muokata epäkaupallisiin tarkoituksiin, mutta lähde mainiten. Muunlaisesta käytöstä kannattaa tiedustella neulakko@iki.fi, löytyy varmaankin sopiva järjestely.

***

Spiral lacing seems to be sort of trending among my favourite blogs. And why not promote the most medieval way of lacing, which helps adjust dresses to all sorts of bodies, granted you are patient enough to set the lacing holes tightly enough.

Here are the blogs with the articles worth reading:

Cotte Simple points to an important trick on how to make the top edge of the lacing sit evenly – by placing the top holes evenly (and the 2 bottom ones, for that matter), whereas you off-set all the other lacing holes, to put the spiral in your spiral lacing. This technigue is very evident in the ever-inspiring effigies of Katherine Mortimerin and  Philippa of Hainault. I look at those two so often. I want to go see Katherine in real life sometime! Philippa I could have visited the last time I was in London, but the pricey entrance to Westminster Abbey gave me a sudden bout of scrooginess and I didn’t go. Which I now regret. Mental note: don’t spend all your money in London bookstores. (<-hah, as if)

Anyway, Philippa has inspired a way to finish off a spiral lacing. If you look at the picture above, you can see a round shape near the top of the lacing. I thought it does look like a brooch, so I tried wearing mine that way. Turns out it is wonderfully practical, and I have rarely been seen out and about without a brooch right there. I push the tongue of my brooch though the evenly set holes at the top. It keeps the neckline even and keeps it from pulling open. And there is much less need for a complicated knot to keep the lacing hole in place!

ps. In the sidebar, as you may have noticed, I have given my material a cc- aka a Creative Commons licence, since people have been asking about using my stuff. (In stuff like computer games! Can you imagine? :D) And as you can see in the licence, feel free to use and modify my materials for non-commercial use, but please remember to credit me or Neulakko as the source. If you want to use it for commercial purposes, contact me at neulakko@iki.fi, and we’ll work something out.

Olisinpa Visbyssä / I wish I was in Wisby

IMG_2514

Tällä viikolla kaikki, siis KAIKKI, niiden mummo ja pikkuserkku ovat Visbyn keskiaikaviikoilla, joissa juhlitaan keskiaikaviikkojen 30-vuotista taivalta ja elävöitetään Visbyn taistelua. Paitsi siis tietenkin minä, koska en enää oikein ole matkustuskunnossa.

Visby on ihana paikka. Ja keskiaikaviikolla ruusujen ja raunioiden kaupunki on parhaimmillaan. Onneksi meillä oli ilo käydä Mervin kanssa keskiaikaviikoilla viimeksi vuosi sitten. Ajattelin, että tällä viikolla on sopiva hetki haikailla Visbyyn lomakuvien merkeissä ja juoda loppuun viimeiset Ringmursblandning-teet Kränkusta.

Alla kuvakavalkadi, klikkaamalla isommaksi. Jos näyt jossain kuvassa tahtomattasi, pistä viestiä niin poistan.

****

This week everyone, including everyone’s grandmother and their second cousin is in Visby, where they are celebrating the 30th annual Medieval week and re-enacting the battle of Wisby. Well everyone except me, who is not allowed to travel that far anymore.

I love Wisby. And during medieval week, the city of roses and ruins is probably at it’s best. Thankfully it hasn’t been that long since my last visit. It was only last summer that I got to visit with Mervi. So I would like to invite you to my pity party and look at some pictures from last year. So sit back while I sip on my last Ringmursblandning-tea from Kränku.

All pics open into larger versions. Also, if you are pictured in a photo and do not want to be, let me know and I will take the pic down!

 

IMG_2346

 Visbyssä on ihan uskomattoman kaunista. Ja hyvällä säällä voi pötkotellä rannan sileäksi hioutuneilla kivillä.

Wisby is incredibly beautiful. And when the weather is good, you can chill out on the smooth stones on the beach.

 

 

IMG_2393

 

Gotlands Fornsal on todella hieno museo, jonka laaja näyttely kattaa muutakin kuin keskiajan. Mutta tällä kertaa keskityimme keskiaikanäyttelyyn. Viime vuonna museossa oli Visbyn taistelua kuvaava näyttely, joka oli näyttelyteknisesti hieno. Se onnistui jotenkin välittämään tavallista näyttelyä paremmin tunteen siitä, mitä tuollainen taistelu merkitsi koko yhteisölle.

Gotlands Fornsal is a really fine museum, the exhibition shows a ton of really interesting medieval things AND also covers other eras of the history of the island. Lasty year the museum had a really good exhibit on the Battle of Wisby, and it managed to convey the feeling of what such a battle meant for the society as a whole, instead of just portraying the battle.

  IMG_2427

Fornsaletissa on esillä samanlainen puolikuu, joka löydettiin Espoosta kaivauksilta.

Fornsalet has a crescent that is very similar to one excavated from Espoo just close to where I live. Fascinating!

IMG_2422

Värttinänkehriä!

Spindle whorls!

IMG_2402

Kaksipuolisia luukampoja!

Two-sided bone combs!

 IMG_2398

Ruukkuja, kannuja, oluthanoja ja kolmijalkapata.

Jugs, beer taps, tripod.

IMG_2414

Kynttilänjalka, jossa valonkantajana oli erittäin muodikas mies.

A candleholder, with a very fashionable man holding the candles.

IMG_2449

IMG_2446

Fornsalenissa on myös hieno kauppamiehen huone, jossa voi pöljäillä kameralle. :)

Fornsalen also has this merchant’s office where you can fool around with a camera. :)

IMG_2361

Kaupungilla törmää ihmeellisen kauniisiin kukkiin.

Incredible flowers about town.

IMG_3907

Joskus sää voi olla tälläinen, mutta hyvä varustelu auttaa. Patiinit ovat mahtavuutta kun sade on muuttanut markkinat mutavelliksi.

Sometimes the weather can be like this. Pattens are the best thing ever when the rain has turned the market into a mudslide.

IMG_2391

Meillä oli viime vuonna pressikortit, joilla päästiin tutustumaan keskiaikaviikon laajaan tarjontaan. Tässä nautin ansaittua olusta Kapitelhusgårdenin pihalla. Se on yksi parhaista hengailupaikoista keskiaikaviikolla. Ravintolan ja baarin lisäksi tarjolla on mainioita ja  tasokkaita myyjiä sekä kiinnostavia luentoja ja kursseja!

Last yearwe had press cards, which allowed us access to a lot of really interesting places. Here I am in Kapitelhusgården, which is one of my definitive favourite hangouts during medieval week. It is a bar and a medieval restaurant, but the yard also has some of the bestmarket stalls and they also host a wide variety of interesting lectures and classes during the week.

IMG_2302

Historiallista pukeutumista käsittelevällä luennolla historiallisessa miljöössä!

Historical surroundings for a brilliant lecture on medieval dress!

IMG_2326

Markkinoilla shoppailu on oma osansa elämystä. Kojuja on paljon ja valikoima on vaihtelevaa. Vinkkini on kierrellä ja penkoa ja olla ronkeli sekä jututtaa rohkeasti myyjiä. Kuvassa Historiska rumin koju.

Shopping at the market is of course really important. There are a lot of vendors and there is some wiiide variety in the offer. My tip is to take a look at everything, dig around, be picky and bravely talk to the vendors to ask about the product. Here we are shopping at Historiska rum.

IMG_4091

Niin voi päätyä onnelliseksi uusien kenkien omistajaksi. Prosessi edellytti runsaasti ruotsin puhumista, juoksentelua ympäriinsä, soittelua ihme numeroihin mutta päätyi lopulta aivan mahtaviin varsikenkiin. Mitä ei tekisi mahtavien kenkien takia?

A lengthy shopping process can lead to epic shoes. it took alot of speaking Swedish, talking to vendors, asking for directions, calling odd numbers but HEY – it resulted in really really nice shoes! What would one not do for really nice shoe?

IMG_2328

Peili! Pöljä ilme ja kamera!

Mirror, goofy face and a camera!IMG_2487

Markkina-alueen sydämessa on tori, jossa voi seurata erilaisia esityksiä. Tässä taitaa olla narriryhmä Trix.

At the heart of the market is an area where you can see all sorts of performances. This I think is Trix.

  IMG_2540

Yksi klassikko on isot hevosturnajaiset, jonne pääsimme kunniavieraskatsomoon Åsan ja Martinin kanssa!

One classic is the big horse tournament, and we got into the same audience with all the honorary guests with Åsa and Martin!

IMG_2548

Parasta oli kun Mervi hevosten ystävänä pääsi tapaamaan turnajaisten hienoimman hepan ja oli megaonnellinen.

The best thing was when Mervi (who loves horses) got to meet the finest horse in the show and was megahappy!

IMG_4181

Kaupunginmuurin ulkopuolella on keskiaikaleiri.

Just outside the city wall is the medieval camping area.

IMG_4179

Aina parasta on kuitenkin kamut! Uudet ja vanhat!

The best thing is always pals! Old and new!

IMG_4187

Ja tunnelma!

And the atmosphere!

Kesä-Heikin keskiaikamarkkinat / First market of the season

20130615-170638.jpg
Eilen kävin ensimmäisillä pyhtääläisillä keskiaikamarkkinoilla eli Kesä-Heikin markkinoilla.

Pyhtään lähellä kasvaneena olen pitkään ihmetellytkin, ettei Pyhtäällä ole juuri korostettu sen keskijalle ulottuvaa historiaa. Pyhtäällä on hieno 1460-luvulta peräisin oleva Pyhälle Henrikille omistettu kivikirkko. Seurakunnan historia ulottuu 1380-luvulle.

Yksipäiväiset markkinat oheistapahtumineen järjestettiin kivikirkon kupeessa. Sää suosi, tunnelma oli mukava ja kävijöitä riitti. Rapsuttelin mukavaa lammasta. Ei voi kuin toivoa, että markkinat saavat jatkoa!

Yesterday I started the market season at Pyhtää. Growing up close to Pyhtää, I had often wondered why they never made more of a fuss about their medieval history. The parish dates back to 1380 and the beautiful stone church, which is dedicated to St. Henry, is from 1460.

The one day market event was organised by the church and was really pleasant. The weather was nice and there were plenty of visitors. I made friends with a nice sheep. I cannot help but hope there will be a market again next year!

20130615-170716.jpg
Iloinen Joutsenkin oli edustettuna markkinoilla. Ja mikä parasta, saatavilla oli Mervi Pasasen ja Maikki Kariston uutta lautanauhakirjaa Omenaisia ja Revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja. Olen saanut seurata kirjan valmistumista ja siksi olen sitä ennalta hehkuttanutkin. Mutta valmis kirja on aina hienoa saada hyppysiin. Kirjan kirjoittajat ovat molemmat mainioita ja kärsivällisiä opettajia, joten ohjeet ovat erityisen selkeät. Kauniit ja informatiiviset kuvat (nauhat lähikuvissa molemmin puolin!) ovat ilahduttava ja tarpeellinen lisä ohjeisiin. Kirjaa saa tilata Salakirjoilta ja lisää on tulossa myyntiin Turun keskiaikamarkkinoille!

Merry Swan was also present at the market. My best purchase the brand new, hot off the press-copy of Appelsies and Fox-noses – Finnish tablet woven bands, Mervi Pasanen and Maikki Karisto’s new tablet weaving pattern book. It is bilingual, in Finnish and English. Now I have had the privilege of following the making of the book, which is why I have been happy to promote it also pre-publishing, but there is just something about having the actual book finally in your hands. What I like best is that because it is written by patient and good teachers, the instructions are clear. And the bands are beautiful, pictured in closeups from front and back! You can get yours her e at Salakirjat ! http://www.salakirjat.net/product/74/applesies-and-fox-noses—finnish-tabletwoven-bands (I’m writing this on a mobile device and that link will just not link properly…)

20130615-170731.jpg
Lautanauhakirjailija Mervi (tuttu Hibernaatiopesäkkeestä) kirjoittamassa omistuskirjoituksia.

Tablet-weaving guru and author Mervi signing books!

20130615-170752.jpg
Kirkossa on paljastettu kalkin alta keskiaikaisia seinämaalauksia, joista vaikuttavin on kuusimetrinen jeesuslasta kantava p. Kristoforos.

The church has some medieval wall paintings dug up from under being once painted over. The huge six meters tall st. Kristoforos is pretty impressive!

20130615-170846.jpg
Holvien köynnökset ovat aina kauniita. Kirkossa oli hypnoottisen harras tunnelma, kun vierailuni aikaan siellä esitettiin gregoriaanista kirkkolaulua joka nousi köynnöksiin asti.

The hig vaulted ceilings are beautiful. During our visit there was beautiful live gregorian music so the atmosphere was practically hypnotic compared to the bustle of the market outside.

20130615-171021.jpg
Markkina-asuna oli röyhelöhunnulla asustettu korjailtu mekko. Ilman pellavaa se oli paljon kepeämpi! Tässä kuvassa on Visby-tunnelmaa, mutta samalla vihje siitä miksi en kuitenkaan tänä syksynä pääse Battle of Wisbyseen vaikka kyllä mieli tekisi. Syksyllä on odotettavissa muuta puuhaa.

My market outfit was my repaired old dress accesorised with a frilled veil. The dress is much lighter and nicer without the heavy hem! This picture looks a lot like Wisby, but it includes a clue about why I will not be making it to Battle Wisby. I will be busy with other stuff this fall.

20130615-171320.jpg
Mikäli jäi epäselväksi, tässä vielä lähikuva. Keskiaikavaatteet ovat mahtavia, sillä niihin tosiaan mahtuu mainiosti mukaan salamatkustaja eikä tarvetta äitiysvaatteille ole.

Here’s a closeup in case someone missed it. Medieval clothes are great in accommodating an extra person. Really no need for maternity clothes at all!

Ei mitään vanhaa päällepantavaa! / I’ve nothing old to wear!

20130505-195131.jpg

Keskiajan kenkiä harrastava kamuni tutkailee mielellään sitä, miten kanssaelävöittäjien kääntökengät ovat käytössä kuluneet ja vertaa kulumia aitojen keskiaikaisten kenkien kulumiin.

Myös kangas kantaa käytön jäljet ja kertoo vaatteen tarinaa. Joskus kuluminen tai varsinkin sen puute voi paljastaa yllätyksiä, kuten sen, ettei vaate ollut ihmisen käytössä vaan patsaan päällä, kuten kävi Turun tuomiokirkon mekon miehustan kanssa.

Mekkoa korjaillessa olen hauskasti huomannut kulutuksen merkit juuri aidoissa paikoissa. Hyvä! Kenkiä tutkineella kaverillani oli nimittäin teoria, että ennallistus on onnistunut, kun kulutus näkyy samalla tapaa kuin keskiaikaisissa vastineissa.

Mekko on kulunut kainaloiden ja maata viistävän helman lisäksi mm. kiillojen kärjistä (niinkuin siitä kohtaa paikattu Moyn mekko) ja vyötäröltä, jossa vyön käyttö mekon päällä on jättänyt selvän jäljen (kuten Bockstenin tunikassa). Kiinnityksissä on kulumaa nyöritysreikien kohdalla siinä, missä nyöri kulkee ja nappien kannoissa on löystymää (vrt Lontoon nappi- ja nyörinreikäkappaleet).

Korjaillessani olen miettinyt kulutusta ja vaatteiden käyttöä. Tämä mekko on vaatteistani varmaankin käytetyin ja kulunein. Se oli kuitenkin intensiivisessä tapahtumakäytössä vain noin kaksi vuotta, mistä tulee arviolta parhaimmillaankin 60 päivää käyttöä.

Keskiajan arjen mittapuulla vaate on siis edelleen uusi.

Se pistää miettimään.

Harrastamiseni ytimessä on jatkuva kilvoittelu itseni kanssa: tavoitteenani on antaa olemuksellani mahdollisimman aikakautinen kuva siitä, miltä keskiajan asukokonaisuus olisi näyttänyt. Eikä keskiajalla jatkuvasti kuljettu uusissa vaatteissa.

Suurella osalla ihmisistä ei ollut edes yhtä suurta vaatevarastoa kuin monella elävöittäjällä nykyään on. Vaatteet käytettiin loppuun huolella: niitä parsittiin, muodistettiin, annettiin palvelijoille, myytiin käytettyinä ja jätettiin perinnöksi.

Oikeasti yksi siisteimmistä vaatejutuista vähään aikaan oli Albrechtsin yhden miesväen edustajan (en muista kenen) parsitun mekon tarina: taisteluhaverissa vaatteelle oli roiskunut verta, joka oli kuivunut sijoilleen, kunnes yön aikana avulias jyrsijä oli käynyt nakertamassa vaatteesta vain ja ainoastaan veriset kohdat pois. Nykyisellään vaate on taidokkaasti parsittu jyrsittyjen kohtien kohdalla.

Vaatteita pitäisi siis ilolla käyttää pitkään ja hartaasti (vaikka niille tapahtuisikin jotain ällöä), siis mikäli haluaa näyttää oikealta keskiajan ihmiseltä eikä hyvin puetulta nukelta museossa.

Miksi se sitten on niin vaikeaa?

1) Vaatteiden tekeminen on lystiä! Ja on hulppeaa tallustella uusi mekko päällä pitosaliin, myönnetään. Ja uudet vaatteet ovat edellisiä paremmin tehtyjä. Ainakin minulla kesti pitkään ennenkuin sain aikaan mekon, johon olin niin tyytyväinen, että ilomielin kulutin sitä vuositolkulla.

2) On olemassa kummallista painetta käyttää upouusia vaatteita. En tarkoita, että kulkisin vastedes likaisissa ja rikkinäisissä ryysyissä kuten huonon historiallisen elokuvan ekstra – olihan keskiajalla kunnia-asia että vaatteet olivat siistit (eli siis parsitut, suhteellisen puhtaat ja säädylliset vaikkakin vanhat). Mutta semmoinen, että esimerkiksi kerran kilpailussa vaatteeni sai miinuspisteitä siitä että sitä oli käytetty, on kyllä aivan hassua. Kyse on, tavallaan, keskiaikaisen ja modernin estetiikan yhteentörmäyksestä. Vain uusi on nykyään kaunista.

3) Elämme historiallisesti kummallista kertakäyttömuodin aikaa ja olemme tottuneet siihen, että aina pitäisi olla jotain uutta päällepantavaa. Varsinkin kun tapahtuu jotain kivaa tai tärkeää. Oikeasti, historianelävöittäjät usein ennen tapahtumia stressaavat siitä, ettei ole mitään uutta päällepantavaa! Vaikka sen pitäisi melkein olla päinvastoin!

Sehän olisi…aika vapauttavaa, eikö?

****
A friend who is into medieval footwear likes to observe how our reproduction shoes wear and tear with use, comparing that to the wear patterns on extant medieval shoes.

Wear patterns are also visible on clothing. They tell us the story of how the item was or wasn’t worn. Sometimes the lack of wear can be a most telling thing – like in the case of the dress piece from Turku cathedral which turned out to have been worn by a statue instead of a person.

Repairing and readjusting my old dress has led to delightful observations of wear in just the the proper places. Great! My friend with the inclination towards shoes had this theory, that a good reproduction wears in the same places as the extant originals.

Besides the obvious hem and armpits, the dress is worn at the tips of the gores (think where the Moy bog gown was patched) and at the waist, where I have worn a belt and it shows (just like, say, on the Bocksten tunic). Also the closures, button stalks and innner edge of lacing holes (think London finds) show wear.

I’ve been thinking a lot about wear and the use of clothing, kind of carrying on from my previous post. The red dress is probably my most used and worn dress. However, it had only a maximum of two years of heavy event use, which adds up to only about 60 days of active wear.

So on the terms of medieval everyday life and consumption, the dress is still brand new.

That really makes me think. (<- insert minicrisis here)

The hard core of my hobby is a personal quest to strive towards giving a portrayal that would be as authentic as possible. And medieval people did NOT constantly parade around in brand new clothing!

Facing the facts: most medieval people didn’t have such an extensive wardrobe as many living history folks these days do. Clothing was well worn and worn out, changed, recycled, mended, sold, given to servants and bequeathed as we well know.

Actually one of the coolest clothing – related stories in a while was the story of how one of the men (can’t remember who) from Albrechts bössör had bled on his tunic and during the night a helpful rodent found his clothes and neatly chewed off the bloody spots. Now the tunic has these holes neatly mended.

And the moral of the story is that you should mend and wear your clothes with pride and joy (regardless of icky stuff happening) – that is if you want to look like a real medieval person instead of a well dressed exhibition dummy in a museum.

Then why is it so hard?

1) Making clothes is fun! And the feeling of showing off something new is great. Also, clothes tend to improve as you make more of them. For me at least it took several years tolearn how to make a dress that I was happy enough with to let it age with wear.

2 ) There is this odd pressure to keep making new things even if you don’t really need them. Now I’m not proclaiming that from now on I will lurk about on dirty broken old clothing like an extra from a bad historical movie, since the medieval sensibility also dictates that to be proper you should still keep tidy and your clothes mended, even if they were old. But just sayin’ that things like having points deduced in a competition just because the dress you entered had been worn is downright silly if you think about what went on historically. But it is all a matter of medieval and modern sensibilities and aesthetics clashing I think. Nowadays we are inclined to think that only new stuff is pretty.

3) We live in historically unusual times of abundant consumption, cheap stuff and throwaway fashion. We are used to have something new to wear, especially when something fun or important happens. Really, living history folks do worry about having nothing new to wear, when the problem should actually be the opposite!

And that thought is sort of… liberating, isn’t it?

Punnitus / Weighing

20130421-175010.jpg

Viime kirjoituksessa pohdin, paljonko keskiaikainen asukokonaisuus (kuvassa yllä) sitten painaisi.

Tänään ryhdyin tuumasta toimeen. Punnituskohteena oli ihan tavallinen asukokonaisuus, joka on päällä tässä paljekuvassa.

bellows

  • aluspaitamekko
  • Moyn mekko
  • Vihreä päällysmekko
  • villaiset sukat
  • silkkiset sukkanauhat metallisoljilla
  • pieni huppu metallinapeilla
  • huntu, leukaliina ja muutama neula
  • nahkaiset kääntökengät
  • irtoletit ja myssy
  • metallikoristeltu vyö
  • pussukka keskiaikaisine tarve-esineineen (mm. rukousnauha, vahataulu)
  • pari solkea

Painoi yhteensä neljä kiloa. Onhan se aika paljon! Mutta ehkä vähän vähemmän kuin odotin.

20130421-175045.jpg

Kaikesta paino- ja pellavavuorin ärsyttävyyspohdinnasta inspiroituneena (ihan mahtavia kommentteja viime kirjoituksessa, kannattaa käydä lukemassa!) päätin napsaista pellavavuorauksen irti vanhasta mekostani. Naps naps, ja mekko on noin puoli kiloa kevyempi! Asukokonaisuuden neljässä kilossa se tuntuu jo!

Samalla mekko saa perusteellisen huollon: vahvistan päältä ompelemalla sen kuluneimpia saumoja, korjailen alkavia reikiä ja tehtyjä virheitä. Mekko-arkeologia on tavallaan todella kiinnostavaa. On hauska muistaa millaisia ratkaisuja aikoinaan teki, joko ihastella tai taivastella niitä. Lukijat voivat palata mekon valmistumisaikaan täällä. (tai tekemällä haun tägillä ‘uusi punainen’)

Kaikesta uudelleenompelusta tulee mieleen se, kun olin tosi köyhä opiskelija eikä kankaaseen ollut lainkaan varaa. Silloin huvikseni purkasin mekkoja ja ompelin niitä uudestaan – seuraava lopputulos oli aina parempi kuin edellinen.

Lisäksi tämä mekkojen korjailu ja muodistaminen on tavattoman ajanmukaista. Monissa säilyneissä mekoissa on näkyvissä korjailun tai muodistamisen jälkiä. Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon taas: vähän kulunut ja korjailtu mekko tuntuu aina ihan upouutta keskiaikaisemmalta.

****

So in the previous post I wondered how much a medieval outfit weighs. Today I got around to weighing one of my favourite outfits, which you can see above laid out and worn whilst operating bellows.

  • a linen underdress
  • the moy bog gown
  • green overdress with fur lined tippets
  • a small green hood with metal buttons
  • wool knee-length hose
  • silk garters with metal buckles
  • linen wimple and veils
  • linen cap and false braids and some metal pins
  • a few brooches
  • a metal-studded belt and purse with essential stuff like a wax tablet and a rosary
  • leather turnshoes.

Weigh 4 kilos all together. It is quite a lot! But perhaps a little less than I expected.

As you can also see above, encouraged by your commentary (some great discussion btw in the comments of the previous post, I recommend it) I decided to take the plunge and cut off the impractical and heavy linen lining. Snip snip, said the fabric scissors and the dress just lost 0,5 kilos! In a total of 4 kilos you can really feel that.

Once I’m at it, I’ll give the dress a good overall maintenance – reinforcing some of the most worn seams by top-stitching and overstitching, mending holes (gasp!) and redoing some things I now know how to do better. Working on an old dress is great – it’s fun to discover what I did back when I made it and trying to remember why. It also helps I posted a lot about making that dress back in 2008, I wrote only in Finnish back then, but you can see lots of pictures here  or by following the tag ‘uusi punainen’.

Redoing seams also reminds me of what I did as a super poor student when I didn’t have any money for fabric: I took my dresses a part and sewed them to have something to sew on. Redoing them always helped: the end result did improve all the time. I think I learned a lot doing it.

And last but not least – all this mending and redoing is terribly medieval. So many extant dresses have been mended or refit, which is just right not to waste precious fabric. I’ve said it before but I will say it again: a slightly worn and preferably mended outfit always feels more authentic somehow than a brand new one.

Ajattelin huntuja ja kerroksia / Veils and layers

20121015-144546.jpg

Päärmätessä ajatus lentää. Viime aikoina olen ajatellut huntuja – tarkemmin sanottuna tapoja pitää niitä. Olen ryydittänyt päärmäyssessioita katselemalla kuvia aikakauden muodista. Hautapaasissa on se mahtavuus, että niiden kolmiulotteisuus auttaa näkemään kerroksellisuutta paremmin kuin vaikkapa maalauksissa, miniatyyreistä puhumattakaan.

Tämä sivu on esimerkiksi varsinainen herkku. Silmään sattuu aina jotain uutta! (kiitos Utalle siitä, että muistin sen taas)

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia kerroksia huntujen alla näkyy. Ja miten monta kerrosta sieltä paljastuukaan, ja mitä muotoja. Melkein vakuumiin vedetyt leukaliinat, pienet rypytykset siellä täällä. Erityisesti kiinnostaa se, miten kasvojen ympärille saadaan “kulmikas” kehys. Ja on muutakin jännää – esimerkiksi joillakin on ollut tapana pukea tavallinen huntu röyhelöhunnun päälle…

Mieleen hiipii väistämättä, että olen ehkä käyttänyt liian vähän huntuja päällekkäin. Ajatusta on vahvistanut se, että aikalaiskritiikeissä muodikkaita naisia on arvosteltu niin painavista päähineistä, että kaula hädin jaksaa niitä kantaa. Mutta eihän pelkkä myssy, leukaliina ja huntu paina juuri mitään!

Kaivauduin huntuvarastooni, otin kuvista mallia ja ryhdyin kerrostelemaan ja kokeilemaan uusia tyylejä. Miten paljon kaikenlaista saakaan aikaan eri tavoin kerrostelemalla! Yllä iloksenne muutama hassu kuva koelaboratoriostani (hunnut suoraan laatikosta, mukana silmämeikki ja rillit, wheee!). Kuvassa alhaalla oikealla on röyhelön ensimmäinen koeponnistus.

Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä te, rakkaat lukijat, olette näistä asioista mieltä? Monta kerrosta teillä on huntuja? Mitä kaikkea niiden alta löytyy? Miksi huntupäähineet painoivat paljon (arvostelijoiden mielestä?).

***

Hemming makes the mind wander. Lately I’ve been thinking about veils – or more precisely: the ways in which to wear them. While hemming, I’ve entertained myself with pictures of 14th century fashion. I like effigies because being three dimensional, they provide a beter look into the layers.

This page is pure awesomeness. Everytime I look at it, I see something new. (Thanks to Uta for reminding me to look at it again).

Looking at effigies it is hard not to see all the layers underneath veils. And I see more layers than I usually wear – and all sorts of fascinating shapes. The wimples that almost create a vacuum, the small frills and the square veil shape that surrounds the face. And other fun things – like the way of wearing a regular veil over splendid frills.

I cannot help but wonder whether I have worn way too few veils at a time. My suspicion grows stronger when I read the contemporary medieval commentators critisize women of their headdress being so heavy they can hardly keep their heads straight. But a cap, wimple and veil hardly weigh a thing!

So I dug into my veil drawer, looked at some pictures and experimented. It was so much fun! As you can see in the weirdo pics from my test lab above, you can get so many different styles with a couple of veils and some pins. If you ignore the wrinkly veils, makeup and glasses, you can see also the first tryout of the first frill in my latest set of frills coming up.

But now I want to ask you, dear readers: what do you think about veils and layers? How many layers do you wear? What do you think goes underneath? Why did / did they weigh so much? 

 

Telkkarissa torstaina / On TV on Thursday

Kuvauksissa kesällä, toimittaja lainavaatteissa / Filming in the summer

Nyt se tulee! Kesällä Turun markkinoilla ja myös meillä kotona Puoli Seitsemään kuvattu juttu keskiaikaharrastamisesta tulee telkkarista ylihuomenna.

Kiinnostuneet voivat virittää vastaanottimensa 4.10. klo 18.30 TV1:lle. (Uusinta pe 5.10. klo 11.10. )
Jos missatte lähetyksen, ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa täällä pian lähetyksen jälkeen 30 vrk:n ajan.

****

The TV spot which was filmed during the summer in Turku and here at home will air this thursday (TV1 at 18.30).

It will also be on the Yle Areena website, but possibly available only in Finland due to copyright restrictions. (I will find out and let you know)