Neulakko Rotating Header Image

Tutkimus

Hiusneula Lontoosta / Hairpins from London

20121117-151221.jpg

Aina välillä iskee into kokeilla jotain uutta ja jotain ihan muuta kuin tavalliset käsityöhommat. Viime aikoina eniten ovat mielessä ja yöpöydän kirjapinoissa pyörineet erinäiset metallihommat. Tässä ensimmäinen kokeilu: kaksi hiusneulaa, jotka on koristelty metallilangasta kierretyllä spiraalilla.

Alkuperäinen neula on Lontoon kaupunginmuseon kokoelmissa. Se on löydety Finsbury Circuksesta ja on ajoitettu 1300-luvulle. Arvellaan, että sitä on alunperin käytetty joko hiusten tai sitten huntupäähineen kiinnittämiseen. Hiusneula löytyy Egan & Pritchardin Dress Accessories – kirjasta. Jostain syystä kirjassa on ainoastaan neulan silhuetti, mutta tekstin perusteella ja kuvan mittailulla saa aika hyvän käsityksen alkuperäisestä neulasta. Kirjoittajat vertaavat hauskasti koristekiharaa röyhelöhunnun muotoon.

20121117-151317.jpg

Alkuperäisen materiaaliksi mainitaan englanniksi copper alloy wire, joka olisi oikeaoppisimmin pronssilankaa. Kun löysin kätköistäni messinkilankaa suhteellisen oikeissa paksuuksissa, joten oli pakko kuitenkin kokeilla sillä tätä mystistä neulaa.

Yläkuvassa näkyvät materiaalit – mitään ihmeellisiä metallityökaluja ei täällä kaupunkiresidenssissä ole. Projektissa käytin metallilankaa, lähdekirjallisuutta, leikkuulautaa, sivuleikkureita sekä pihtejä ja samalla ryystin gotlantilaisen Kränku-puodin Ringmursblandning-teetä (joka on lemppariani). Kissa-apu oli luonnollisesti läsnä. Kierretty metallilanka on muuten erityisen kiinnostavaa kissojen mielestä.

Alakuvan ensimmäisessä versiossa näkyy messinkilangan huono puoli – se on aivan tavattoman pehmeää. Sitä piti kovettaa, muttei kuitenkaan liikaa. Koska hiusneulan muoto muistuttaa niin kovasti modernia U:n muotoista ns. hengetöntä hiuspinniä, näin sen koko ajan keskiaikaisena vastineena sellaiselle. Kuten hyvän hengettömän, olisi tämänkin hiusneulan hyvä olla hieman taipuisa.

20121117-151341.jpg

Sopivan kovuus/taipuisuusasteen saavuttamiseksi oli lankaa työstettävä. Keskiaikaisia menetelmiä metallilangan työstämiseen ovat niin vasara ja alasin kuin vetäminen tätä tarkoitusta varten rei’itetyn levyn lävitse. Kumpaankaan ei ollut välineiden puolesta mahdollisuutta. Onneksi kuitenkin viestin päässä päivystävä metallityön ja arkeologian asiantuntija Kimmo vinkkasi, että lankaa voi pakottaa kovemmaksi myös hinkkamalla sitä metalliesineellä kovaa alustaa vasten.

Kuten kuvista näkee, pakottaminen onnistui mainiosti (ja jätti käsiin samalla aidon metallityön jäljen) ja seuraavista neuloista tuli ensimmäistä neulaa suoremmat ja tukevammat.

Viimeisessä kuvassa on neula tositoimissa (älkää kiinnittäkö huomiota vaaleanpunaiseen tukkaan). Se hädin tuskin erottuu hiuksista ja toimii aivan mahtavan hyvin. Se on lopulta ehkä päivän sensaatiomaisimmalta tuntuva havainto.

Jokainen keskiaikaisia sivulettejä kasaillut tietää sen hankaluuden. Näillä neuloilla se kuitenkin sujui niin vaivatta, että voisi arvailla näiden olleen siihen tarkoitettuja! Tein ohimolta alkavan letin, taitoin sen ja työnsin neulan ylhäältä letin sisään. Pujottelin neulaa letin sisässä kuten hengetöntä nutturaa kootessa. Neula toimi täydellisesti – se jäykisti letin ja samalla kiinnitti sen ohimolle. Vaikka miten kallistin tai heilutin päätä, letti pysyi paikoillaan.

Seuraavaksi olisi hauskaa kokeilla näitä vähän pidempiin hiuksiin, tehdä ainakin yhden pronssilangasta ja kirjoittaa museoon ja pyytää vähän lisätietoja alkuperäisestä.

****

Every now and then I get the urge to try something new and different from the crafts that I usually do. Lately I’ve been thinking and reading a lot about metalwork and metal dress accessories. This is my first try at something completely new: two hairpins with coiled wire decorations.

The original that these pins are based on is a find from Finsbury Circus that has been dated to the 14th century. It has probably been used to fasten hair or a headdress. It is described in Egan and Pritchard’s Dress Accessories (one of the Museum of London books). For some reason the pin is pictured only as a silhouette, but measuring the picture and reading the description does give a quite  good idea of the original. The writers make an interesting comparison – comparing the look of the curly wire decoration to the silhouette of a frilled veil!

The original is said to be made from copper alloy wire – so the closest alternative to that would possibly be bronze wire. But I found I had some brass wire in almost the perfect gauge I had to give a go at making a pin like this slightly mysterious one form London.

Known medieval ways to harden the wire are the good old anvil and hammer -combo as well as drawing the wire through a drawing plate specially drilled for this purpose. I lacked both these alternatives. Thankfully my friend Kimmo who is very knowledgeable in both metalwork and archaeology suggested I could harden the wire by just rubbing it with something metallic against a hard surface. That had the same hardening effect and the next pins turned out better (and that gave my hands the look of metalwork).

In the last picture you can see the pin in use (overlook the pink hair). You can hardly see it, but it works absolutely marvellously. This I think was the most sensational moment in all of this.

Everyone who has set (or tried to) their hair in these cornettes- type braids knows it’s not the easiest thing. But with these pins, it was super simple! I braided my hair at the temples, folded the braid and secured it with the pin, using it like I would my modern hairpins, threading it into the hair and fastening it at the temple. It just did exactly what it was supposed to. The braid was stiff and firmly attached. I could shake my head and the braids would not budge.

What I would like to try next is some bronze wire, try these on someone with longer hair and perhaps write to the museum and ask a few questions about the originals.

In the picture above you can see all the materials I had at hand. I don’t have any very proper metalwork tools here at my very urban residence. All I used was the previously mentioned wire, some source literature, cutters, pliers, a cutting board. I kept myself going with my very favourite Ringmursblandning-tea from Kränku in Gotland. Oh and cat assistance too! Coiled wire is VERY interesting to cats.

In my first version of the pin which you can see below the cat assistant you’ll notice the downside of the brass wire. It is really really soft. It needed to be hardened, but not too much. The shape of the hairpin reminded me a lot of the hairpins I use (ie the non bobby pin- kind of u-shaped hairpins) when doing up my hair. I kept thinking about this as a medieval equivalent to those. It should be a little bendy.

Ajattelin huntuja ja kerroksia / Veils and layers

20121015-144546.jpg

Päärmätessä ajatus lentää. Viime aikoina olen ajatellut huntuja - tarkemmin sanottuna tapoja pitää niitä. Olen ryydittänyt päärmäyssessioita katselemalla kuvia aikakauden muodista. Hautapaasissa on se mahtavuus, että niiden kolmiulotteisuus auttaa näkemään kerroksellisuutta paremmin kuin vaikkapa maalauksissa, miniatyyreistä puhumattakaan.

Tämä sivu on esimerkiksi varsinainen herkku. Silmään sattuu aina jotain uutta! (kiitos Utalle siitä, että muistin sen taas)

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia kerroksia huntujen alla näkyy. Ja miten monta kerrosta sieltä paljastuukaan, ja mitä muotoja. Melkein vakuumiin vedetyt leukaliinat, pienet rypytykset siellä täällä. Erityisesti kiinnostaa se, miten kasvojen ympärille saadaan “kulmikas” kehys. Ja on muutakin jännää - esimerkiksi joillakin on ollut tapana pukea tavallinen huntu röyhelöhunnun päälle…

Mieleen hiipii väistämättä, että olen ehkä käyttänyt liian vähän huntuja päällekkäin. Ajatusta on vahvistanut se, että aikalaiskritiikeissä muodikkaita naisia on arvosteltu niin painavista päähineistä, että kaula hädin jaksaa niitä kantaa. Mutta eihän pelkkä myssy, leukaliina ja huntu paina juuri mitään!

Kaivauduin huntuvarastooni, otin kuvista mallia ja ryhdyin kerrostelemaan ja kokeilemaan uusia tyylejä. Miten paljon kaikenlaista saakaan aikaan eri tavoin kerrostelemalla! Yllä iloksenne muutama hassu kuva koelaboratoriostani (hunnut suoraan laatikosta, mukana silmämeikki ja rillit, wheee!). Kuvassa alhaalla oikealla on röyhelön ensimmäinen koeponnistus.

Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä te, rakkaat lukijat, olette näistä asioista mieltä? Monta kerrosta teillä on huntuja? Mitä kaikkea niiden alta löytyy? Miksi huntupäähineet painoivat paljon (arvostelijoiden mielestä?).

***

Hemming makes the mind wander. Lately I’ve been thinking about veils – or more precisely: the ways in which to wear them. While hemming, I’ve entertained myself with pictures of 14th century fashion. I like effigies because being three dimensional, they provide a beter look into the layers.

This page is pure awesomeness. Everytime I look at it, I see something new. (Thanks to Uta for reminding me to look at it again).

Looking at effigies it is hard not to see all the layers underneath veils. And I see more layers than I usually wear – and all sorts of fascinating shapes. The wimples that almost create a vacuum, the small frills and the square veil shape that surrounds the face. And other fun things – like the way of wearing a regular veil over splendid frills.

I cannot help but wonder whether I have worn way too few veils at a time. My suspicion grows stronger when I read the contemporary medieval commentators critisize women of their headdress being so heavy they can hardly keep their heads straight. But a cap, wimple and veil hardly weigh a thing!

So I dug into my veil drawer, looked at some pictures and experimented. It was so much fun! As you can see in the weirdo pics from my test lab above, you can get so many different styles with a couple of veils and some pins. If you ignore the wrinkly veils, makeup and glasses, you can see also the first tryout of the first frill in my latest set of frills coming up.

But now I want to ask you, dear readers: what do you think about veils and layers? How many layers do you wear? What do you think goes underneath? Why did / did they weigh so much? 

 

Kehriä / Spindle whorls

Värttinänkehriä / Spindle whorls

Tänä syksynä sain järjestettyä itseni pitkästä aikaa työväenopiston kurssille. Olen Espoon työväenopistossa Krista Vajannon ja Maikki Kariston vetämällä Villaa ja värttinöitä-kurssilla, jossa opetellaan tekemään oma värttinä ja kehräämään sillä (harvinaisen hyvin primitiivisen lampaan villaa). Kaksi kurssikertaa on takana ja aivan mahtavan kiinnostavaa on!

Tänään tehtiin värttinänkehriä. Jokaiselle annettiin kilo savea, joten niitä tuli aika paljon. Tein 25 kehrää, eli valinnanvaraa kehruuvälineissä on jos taidot riittävät.

ps. Kurssi saattaa pyöriä kevätlukukaudellakin, joten kiinnostuneiden kannattaa olla tarkkaavaisia!

***

This fall I signed up for a course at night school on how to spin with a drop spindle. Espoo city night school / worker’s institute (a lovely finnish concept, sounds weird when translated) has this wonderful set of courses in Iron Age crafts. The course is taught by Maikki Karisto and Krista Vajanto.

We’ll learn how to spin and make our own spindles as well as how to process raw wool (and as an extra bonus get to work on wool from a very rare primitive sheep). I’ve been to two classes and they’ve been superbly interesting. Today we made spindle whorls. We got a kilo of clay each – I ended up making 25. At least I have a lot to choose from.

Medieval Garments Reconstructed

Tutustumassa Herjolfsnesmekkoon Kööpenhaminassa / Examining a dress from Herjolfsnes in Copenhagen

Vuosien odotus on päättynyt ja hyppysissäni on vihdoin uunituore kappale kuuluisaa ja ihanaa Grönlantilaista vaatelöytöä (eli sitä Herjolfsnesia) esittelevästä kaavakirjasta Medieval Garments Reconstructed. Virallisesti kirja ilmestyy 2. helmikuuta, mutta tilasin omani kärsimättömänä Tanskan Kansallismuseon museokaupan verkkokaupasta, kun puskaradio tiesi kertoa että sieltä sitä jo saa.

Olen odottanut tätä kirjaa kovasti siksi, että edellisessä löytöä käsittelevässä julkaisussa vaatteita ei esitelty kaavakuvin, vaikka siinä upeat valokuvat onkin. Edelliset kaavakuvat oli piirretty melkein sata vuotta sitten löydön ollessa tuore. Niiden puutteellisuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta on käyty kovasti keskustelua, vaikka niitä soveltamalla saa kyllä esikuvaa muistuttavia ja toimivia vaatteita.

Ensivaikutelmani kirjasta on, että siinä on mahtavia asioita ja sitten asioita joita olisin toivonut näkeväni enemmän. Olen iloinen siitä, ettei mikään vaikuta siltä että omat tulkintani olisivat niin erilaisia että koko vaatevarasto pitäisi laittaa uusiksi. On paljon juttuja, joita oikein syyhyttää päästä kokeilemaan!

Kirjassa on kolme lukua: johdatus löytöön, rekonstruktion tekeminen ja itse kaavat.

Kirjan alkupuoli ja erityisesti kankaan tekemisestä kertovat osuudet ovat kerrassaan mainioita ja antavat paljon Woven Into the Earthinsa sataan kertaan lukeneellekin. Jo näiden takia kirja kannattaa ostaa.

Valitettavasti pikkutarkka ote lopahtaa kun siirrytään kankaan kudonnasta vaatteiden ompeluun. Se on minulle pettymys siksi, että räätälintaidot ovat erityisen lähellä sydäntäni.  Herjolfsnesin löydön ehdoton kauneus on minusta siinä, miten huolella ja upeasti vaatteet on ommeltu. Lautanauhahuolittelut, kaulusten litistäminen pikkiriikkisillä etupistoilla, erilaiset saumatyypit ja muut yksityiskohdat osoittavat todellista taidokkuutta silloisen tunnetun maailman laidalta.

Ompelupuolesta kirja tarjoaa kuitenkin samat kaavakuvat ja tiedot kuin Woven into the Earthkin. Valokuvat erilaisista työtavoista ja seikkaperäisemmät selostukset olisivat avanneet esimerkiksi footweavingia, joka on askarruttanut monia. Valokuvien puute selittyy sillä, että kirjassa esitellyt rekonstruktiot on kaikki ommeltu koneella ja huoliteltu puuvillanauhalla. Minusta edes yhden puvun tuottaminen käsin edellä mainituilla tekniikoilla olisi lisännyt kirjan antia huomattavasti. Tulee mieleen, että rahoitus on loppunut kesken tai projektille on muuten tullut kiire. Muuten rekonstruktion laittaminen alkuperäisen puvun rinnalle on hyvä idea, joka auttaa muodostamaan käsitystä mekosta uutena.

Itse kaavaosuus tarjoaa kauan kaivatut kaavat parhaiten säilyneistä vaatekappaleista: 9 mekkoa (aikuisten ja lasten, miesten ja naisten mekkoja ei ole eroteltu toisistaan, koska sukupuolen määritys on näiden vaatteiden kohdalla vaikeaa) 6 huppua, kaksi lakkia ja kaksi sukkaa. Kaavaosuudessa on paljon tarpeellista tietoa alkuperäisten vaatteiden kappaleiden tämänhetkisestä muodosta. Uudet, vaatteiden valmistamista varten tarkoitetut kaavat on tehty lisäämällä symmetriaa. Lapsille on tarjolla senttikoot ja aikuisille koot S-L.

Odotan ihan mielenkiinnolla sitä, millaisia vaatteita näiden ohjeiden perusteella syntyy. Ajatus keskiaikavaatteesta M-koossa on hieman outo, kun on tottunut tekemään niitä aina mittojen mukaan, käyttäjänsä päälle. Tätä ajatusta olisin ehkä kaavojen ohjeissa korostanut enemmän.

Eniten muotoon leikattujen vaatteiden kohdalla kaavojen yksilöllisyys nousee väistämättä esiin. Pidän Nethertonin Medieval Clothing ja Textilesissä esittämää teoriaa siitä, että sivukiilat ovat alunperin olleet kolmioita ja saaneet lopullisen muotonsa istutuksen myötä, hyvinkin todennäköisenä. Jos kolmioita työstää ylävartalon mukaan, lopputulos muistuttaa alkuperäisen mekon sivukiilaa, mutta on kuitenkin jokaisella vähän erilainen. Siksi pohdituttaa saadaanko valmiiksi muotoon leikatulla sivukiilalla kaikille sopivaa muotoa.

Kirja siis kannattaa ehdottomasti ostaa jos on kiinnostunut keskiajan pukeutumisesta, mutta sen pohjalta työskennellessään kannattaa käyttää omaa harkintaa ja muokata kaavaa itselleen sopivaksi tarvittavista kohdista. Niinkuin nyt aina kaikissa käsityöprojekteissa, keskiajalla ja tänään.

***(I’m sorry for the possible mistakes in the translation, I have a cold and I’m super tired, but I want to get this little review out today. Usually my English isn’t absolutely hopeless. Maybe.)

I’ve waited for this book since April 2009 – now I finally have a fresh copy on my hands! Medieval Garments Reconstructed presents some new  and some familiar information on the fascinating and famous garments excavated from norse Greenland. The official publication date is on the 2nd of February, but I decided to put an end to my not-so-patient wait and order a book from the museum shop in Nationalmuseet in Copenhagen as soon as I head through the medievalist grapevine that you could already buy the book from there.

I have been looking forward to this book mostly because I knew it would include what I missed most in Woven into the Earth – new pattern drawings of the garments. Before this book, we’ve had to work from line drawings form almost a hundred years ago, when the garments were excavated. And there has been much talk on how accurate the line drawings from the 1920′s actually are, even though working from them produces a look that is very similar to the norse garments in their present state.

My first impression of the book was that it contained some really great things and then left out some things I had really hoped would have been included. I’m happy that the book didn’t make me question my entire wardrobe (our conclusions are very similar) and that it gave me a ton of ideas I can’t wait to try out. I think I’ll never stop being fascinated by these items.

The book consists of three chapters. They cover the find, the textile production and sewing and the last chapter covers the actual patterns.

The first part of the book is fantastic and very detailed. I especially enjoyed the description of the textile production. It provides a lot of new information also for those of us that have read Woven into the Earth (WITE) a hundred times over.

Unfortunately the book loses the meticulous detail once it progresses to the garment construction. This is a pity, not only because I have a passion for tailoring but because for me the beauty of the Herjolfsnes garments lies in the expertise and care that has been put into the finishing. The tiny stab stitches, the different seam types, the tablet woven edges show great skill from the very edge of the medieval known world.

The sewing part consists mostly of stuff that has been published in WITE. (And they have also chosen to include the button making technique from Textiles and Clothing which doesn’t produce the kind of buttons it is supposed to.) It was disappointing that the writers have not applied the same detail to the tailoring as to the weaving. I would have enjoyed pictures of some of the finishing provesses, like footweaving, which would have shed more light on the how to than just the drawings.

The reason why there are none of these illustrations is that all of the reproductions produced for this book were machine sewn and finished with cotton tape. It would have contributed very much to the book if they had sewn up even one of them by hand and tried out and illustrated the techinques. I cannot help thinking that they may have run out of time or funding? Otherwise I think it is brilliant to include a reconstruction next to the picture of the actual find. It helps illustrate what the garment would have looked like when new.

The book provides patterns on the most well preserved items: 9 dresses (some for children and some for adults. There is no specific information on which garments are for men and which for women, because the gender differentation for these garments _is _ very difficult), 6 hoods and two caps and two different kinds of hose. The patterns include the shapes of what the garments look like now as well as evened out and sized patterns for making clothes to fit yourself. Childrens clothing has children’s sizes in cm, adult sizes are S-L.

I look forward to seeing how the patterns work out when people start using them to make their own clothes. The idea of medieval clothes in S or L sounds a bit odd at first, especially since I’m so used to the concept of making clothes to measure and tailoring and fitting them onto people. I think I would have given the concept of fitting a little more thought in the instructions on how to use the patterns.

This question becomes most evident when working with the more fitted styles of garment (type 1b), I suppose. I think that Nethertons theory from her article in Medieval Clothing and Textiles is very plausible: that the side gores were originally cut out as triangles anf then fitted to the person the garment was made for. When fitting a triangle the end result is very much like the shape of the side gores in the original – yet slightly different on each person.  This makes me wonder what kind of a fit a side gore that has been shaped already when cut out will provide.

All in all I think the book is a worth while purchase to everyone interested in medieval clothing. However, when making garments with the help of this book it is good to give the project good thought and fit the pattern to match ones persona size and shape. But then again, that is something that has to be thought about whenever one is making clothes. Like I’m sure they did  in medieval Herjolfsnes.

Uuden vuoden suunnitelmia / Plans for the new year

Lomaillessa olen lueskellut kirjoja ja plärännyt verkkoa kooten inspiraatiota sitä varten, mitä haluan ensi vuonna tehdä. Ja aina löytyy vaikka mitä!

Aloitetaan sillä, että tämä on kyllä aika ihana filmi (ja projekti!) Niinkuin on itse käsikirjoituskin.

Osittain sen värimaailman inspiroimana laitoin tilaukseen kolme metriä tätä villaa. Vähän jotain muuta kuin punaista ja vihreää välillä.  (Huomatkaa että 10% alennus Medeltidsmodella on voimassa vielä kuun loppuun asti!)

Villaa ajattelin käyttää tämän asun tekemiseen. Sen yksinkertaisessa kauneudessa on ollut jotain puhuttelevaa siitä asti, kun bongasin P. Birgitan reliikkejä käsitelleestä artikkelista. Olen jo pidempään halunnut tehdä mekon, jota voisi käyttää vaihdellen päällys- ja välikerroksena. (Lisäksi oppilaallani Sahralla on tosi komea mekko, joka on juuri tälläinen kahden kerroksen mekko. Harmi vaan, ettei verkossa ole siitä vielä kuvaa.)

Lisäksi päähine on sen verran erikoinen, että siinä riittää pureskeltavaa.  Mikä ihme onkaan tuo aaltoileva reuna hunnun alla? Samanlaisia päähineitä on muillakin, vaikka tässä.
Effigies ja Brasses on mielettömän hyvä inspiraatiosivusto (vaikka joidenkin hautojen uudelleenpiirrosten kanssa kannattaa tietenkin olla tarkka), kunhan pääsee yli siitä, että koluaa haudoista muotivinkkejä. Katsokaapa vaikka tätä ihanaa huntua ja mainiota rukousnauhaa!

Mekon lisäksi listalla on miesten takki, kaksivärinen.  Tästä takista on tulossa tukevasti 1300-lukua, mutta miesten 1400-luvun vaatetuksesta (ja keskiajasta yleensä) kiinnostuneiden kannattaa ladata ja lukea hiljattain julkaistu Company of St. Georgen miestenvaateopas. Laadukasta tuotantoa ja ihania kuvia.

Lukemistojen osalta on rasittavaa, ettei tämä Medieval Garments Reconstructed ole vieläkään ilmestynyt englanniksi. Tanskaksi se jo on.

Loppukevennyksenä on vielä pakko kertoa, että Oxbow Booksin kuvastoa selaillessani törmäsin keskiajan pieremistä käsittelevään tutkimukseen – melkein kolmesataa sivua tiukkaa dataa! Hih! On ihanaa huomata, että melkein kaikkea voi tutkia.

Entäs teillä? Mitäs lukijapuolella on suunnitteilla ensi vuodelle?

****

Being on holiday, I’ve been reading and surfing the web, gathering inspiration for next year’s projects.  And I’ve found lots of stuff I wanted to share.

First of all, there is Luttrell Psalter, the film (see above) – which is a lovely. Like the entire project and the manuscript itself.

Partly inspired by the colour schemes of the famous psalter I placed an order for 3 meters of this wool. A change to making all those red and green dresses all the time! (Btw, Medeltidsmode has a 10% sale until the end of December.)

I’m going to use the wool to make one of the dresses in this outfit. I’ve enjoyed the simple beauty of the very plain overdress ever since I first saw it in the book on St. Bridget’s relics. I’ve also been long tempted to make a dress that could be worn interchangeably as either the top or the middle layer. (And my apprentice Sahra also happens to have a very inspiring dress of just that kind. Unfortunately no pictures are available yet. )

I’m going to make the headress too. It looks like it’ll give some food for thought! What IS that very geometrical wavy edge under the veil? Other brasses like this one, also wear a similar headdress under their veil.

Effigies and Brasses is a great place for some fashion inspiration (although you have to be a bit careful not to trust all the drawings of brasses on the site) once you get over the initial creepiness of looking at tombs for fashion ideas. But it’s great stuff – like if you take a look at this lovely veil and the very stylish rosary! Chic!

Another item on my list is a man’s miparti jacket. Although my project will be firmly set in the 14th century,  I’ve enjoyed reading up on 15th century male clothing in the newly published Company of St. Georrge male costume guide. Good quality stuff and some very excellent (new to me) pictures.

A frustrating thing on the book front is that Medieval Garments Reconstructed is still not out in English. It is out in Danish. I’d love to hear what it is like (Louise? :)) and if there is any remarkable new information compared to Woven into the Earth.

And to top this off, I have to share this: I ran into a book on farting in the middle ages in the Oxbow Books catalogue. It is almost 300 pages of serious reseach on the topic! I love it how almost anything can become a valid research topic. (but no matter the seriousness,  my juvenile sense of humour is still tickled. hee hee!)

So these are my plans. What are you planning for the new year, dear readers?

Eura ja pystykangaspuut / Eura and a Warp-Weighted Loom

Pystykangaspuiden kimpussa / Warp-weighted loom

Vietin viime viikonlopun huisin kivassa tapahtumassa. Mainioiden ihmisten ympäröimänä, käsitöiden, hyvän ruoan, laulun ja juoman merkeissä. Ei pöllömpää.

Viikonlopun kohokohta oli visiitti Euran Nauravaan lohikäärmeeseen, joka on esihistorian opastuskeskus. Se opastaa kävijänsä kiinnostavalla tavalla rautakauden elämään, josta seudulle on jäänyt runsaasti todisteita. Kuuluisin niistä on tietenkin Euran puku.

Erityismaininta keskukselle tulee pystykangaspuista joilla sai kutoa! Yleensähän museoissa on houkuttelevia kangaspuita, joissa kuitenkin lukee, ettei saa koskea. (Minkä kyllä ymmärrän, koska riski systeemien totaalisesta solmuuntumisesta on merkittävä.) Mutta olipa kivaa päästä vähän kutomaan! Se on rentouttavaa ja todella koukuttavaa. Kangaspuista irtautuminen oli yhtä vaikeaa kuin pallomerestä nouseminen viisivuotiaalle.

Karvaiset tippetit eivät muuten ole kätevin mahdollinen asu kutomiseen. Melkein kudoin itseni kiinni kankaaseen. Mutta sittenpähän ei olisi ollut pakko päästää irti puista!

Pakko saada. Nyt pitää enää keksiä, miten saadaan pystykangaspuut kerrostaloon, puolisolta lupa ja kissat pysymään erossa loimilangoista.  Haastetta kerrakseen.

Pikkutarkat pienoismallit kertovat ennallistamisprosessista / Precise miniatures highlight the process of recreating the dress

Euran puvusta ja arkeologisten löytöjen pohjalta tehdyistä ennallistuksista kiinnostuneille meillä oli aivan mainio opas, yksi paikallisista Euran puvun ennallistamisessa mukana olleista naisista. Oli kiinnostavaa kuulla prosessista, kokeiluista  ja pohdinnoista, jotka johtivat nykyiseen tulkintaan. Näyttelyn vitriinissä oli liuta pikkuakkoja, jotka esittelivät erilaisia tulkintoja matkan varrelta.

Euran puvun ensimmäinen versio / Eura dress, first recreation

Parasta oli päästä kyselemään, että mitenkäs te silloin teittekään.  Minua kiinnosti tietää muun muassa se, että vaippahameen värjäyksessä oli koivunlehtien lisäksi käytetty indigoliemen (jolla alusmekko värjättiin) jälkivärjäystä. Vitriinissä esillä ollut Euran puvun “virallisen” ennallistuksen ensiversiossa huomaa tummemman, siniseen vivahtavan sävyn, jota ei uudemmissa versioissa mielestäni näe.

Mukaan tarttui Lehtosalo-Hilanderin kirja, josta voin opiskella lisää. Nyt saadaan nähdä kauan pystyn vielä vastustamaan orastaavaa mielihalua tehdä rautakautinen asu.

***

Last weekend was spent at a really nice event with crafts, good food, wonderful people, wine and song. Not bad at all.

A special treat was visiting the Laughing Dragon, a prehistory guidance center in Eura. It introduces visitors to life in prehistoric Finland. There are a lot of finds from Eura, the most famous of which is the Eura dress (pdf).

A special perk was that the museum had set up a warp-weighted loom that one could weave on! Museums often display looms, but they are usually disappointingly off limits to visitors (which is understandable and reasonable, since visitors could easily mess the weave up totally). But boy what fun it was to get to weave a bit! It is relaxing and highly addictive. Letting go of the loom was about as easy as getting out of one of those splendid ball pits is for a five year-old.

A mental note: fur-lined tippets are not the most practical weaving outfit. I almost wove myself into the weave. But then again, if I had, they could not have made me leave the loom! Ha!

I would really want a warp-weighted loom. Just a few obstacles to be dealt with: how to fit one in our apartment, convince the spouse to that this is a great idea AND make the cats leave the tempting warp weights alone. Hmm…

We had an excellent tour guide, a real treat for a group with a special interest in the recreation of ancient and archaeological costume. She was one of the local women that had participated in the recreation process of the Eura dress, along with the researchers. It was really interesting to hear about the process and the thoughts, experiments and theories that led to the current interpretation of the dress. There was a display of precise small scale models wearing different interpretations.

The best part was getting the chance to ask how they did what back then. I thought it was really interesting to know that the overdress was dyed not only with birch leaves but it had also been placed in the afterdye of the indigo bath that was used to dye the underdress. The indigo hue is clearly visible in the first version of the dress, which is slightly darker than the “official” colours of the newer versions of the dress.

I bought a book on the dress (by Lehtosalo-Hilander). Now we’ll just have to see if I can fight the urge to make one.

Ällistys / Astonishment

Yllätys! Ällistys! / Suprise! Astonishment!

Aloittaessani Neulakon tein toimituksellisen päätöksen julkaisun linjasta. Päätin etten mene harrastuksen sellaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät avaudu helposti. Esimerkiksi en uppoudu detaljeihin harrastuksen paikoista, tavoista, eri seurojen sisäisistä jutuista ja muusta sellaisesta. Ihan siksi että käyn erilaisissa jutuissa ja etten kyllästytä hengiltä osaa lukijoista.

Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lukijoita on ymmärtääkseni kovin erilaisista lähtökohdista. Ympäri maailmaa, osa keskiajan, osa käsitöiden harrastajia. Aion pitäytyä tutussa linjassa – kunhan saan tämän jutun kerrottua.

Torstaina tein lautanauhaa mekon vahvikkeeksi ja selasin puolihuolimattomasti meilejä toisella kädellä. Kunnes bongasin eurooppalaiselle listalle meililipsahduksen kautta tulleen uutisen, joka piti lukea kahteen kertaan.

Minä (tai joku samanniminen, mutta tarkistin ettei se ollut) tulen Laakeriseppeleen ritarikunnan jäseneksi eli fingliskaksi laureliksi tapahtumassa marraskuun viimeisenä viikonloppuna! Ällistys!! Kujerrus!!!

Kyseessä on jonkin verran kansainvälisesti tunnettu seuran sisäinen käsityöprenikka, jota on vähän vaikea selittää. Koko jutun suuruutta kuvaa se, että tapahtumaan marraskuussa on tulossa sitä varten kavereita Suomen lisäksi Irlannista, Saksasta ja Ruotsista ainakin. Puhumattakaan siitä että ystävät täällä vaikuttavat olevan ihanasti innoissaan ja minä kaiken keskellä olen edelleen hieman pöllämystynyt. Olen yhtä aikaa häkeltynyt, kiitollinen ja aivan valtavassa jännässä. Ja liikuttunut niiden viestien sisällöstä joita olen saanut tähän mennessä.

Tästä tulee kivaa! Selkäni takana kihelmöivän salaperäisest valmisteltavien juhlien jälkeen olen mestarisnainen ja varmana otan oppilaita yms. Mutta muuten siis business as usual. Käsitöitä, museoita, tapahtumia, kirjoja ja ohjeita. Sitä ei ole syytä muuttaa.

Mutta se on sanomattakin selvää, että tilanne vaatii uusia vaatteita.

Nyt takaisin normiohjelmaan, jossa on muutamia ällistyttäviä ilahduttavia uutuuksia sielläkin:

***

Back when I started Neulakko, I made this editorial decision. I decided to try to keep out those details of the hobby that aren’t really of general interest or easy to understand for those not involved.  This mostly applies to details about the places, groups and ways in which I practice this hobby. I try to leave out group specific internal stuff just because I go to and do different stuff and generally don’t want to bore some of my readers to death.

I’ve been happy with this decision since as far as I know I have readers not only from different countries but from different interests. Some are interested in history, others in crafts. I’ll stick to this principle again once I have shared this one story with you.

On Thursday I was weaving a tablet woven band to go on my new moy bog style dress as reinforcement (more on the moy process to come) and casually reading my email. Then I spotted a little email slip on a european list I’m on. I had to read it a couple of times.

It seems that I will be elevated to the Order of the Laurel on the last weekend of November! Suprise!! Astonishment! Squee!

So I’m getting this recognition in the field of arts that is kind of hard to put into general terms. The magnitude I guess is best represented by the fact that wonderful people from Ireland, Sweden and Germany are booking tickets and flying over just to be there. And not to mention the lovely buzz this has my darling friends in. I am in the middle of this and very astonished and still a little out of it. I’m surprised, moved, thankful and very pleasantly excited. And sort of emotional from all the feedback I’ve gotten in the past few days.

This will be cool! After the mischeviously and secretively planned festivities are done with, I’ll get to take on students and other fun stuff. And also the business as usual: museums, projects, books, events and inspiration. No need to change any of that, eh?

But this naturally calls for new clothing!

And now to more normal stuff, where a lot of astonishingly good stuff has happened too:

  • A lot of you have asked where to get embroidery frames like mine and now I can point you to  Lankadontti.
  • Maikki Karisto’s book on tablet weaving is out (in Finnish). It is thorough and pretty to look at. It is the first of it’s kind in Finnish and an excellent source to get you started, but also a useful resource for more advanced weavers.
  • Hibernaatiopesäke aka Sahra’s blog, which I often point to especially in matters concerning tabletweaving and needlebinding and Finnish Iron Age stuff, is now also available in English!
  • Medieval Silkwork has a ton of interesting new posts, but the cream of the crop is a link to Isis’ reseach on frilled veils (My favourite part being on page 6, hee hee ;).)

Kultaisia tuokioita / Golden moments

Olen monesti määrännyt itselleni porttikiellon Turun Aboa Vetuksen kirjakauppaan. Se on paha paikka. Keskiaikaa käsittelevien kirjojen ostaminen häilyy muutenkin jossain siinä addiktion ja harrastuksen rajamailla, ja tuolla ne ovat kutkuttavasti selattavissa ja hypisteltävissä.

Edellisellä visiitillä tuli vihdoin ostettua (eikä tavallaan edes kalliilla, jos ajattelee että siinä on kaksi kirjaa) Visa Immosen väitöskirja Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600.

Nimensä mukaisesti kirja kattaa laajan kirjon suomalaista jalometalliesineistöä. Tutkimus nivoo suomalaisen koruesineistön osaksi eurooppalaista esinekulttuuuria ja katsoo myös esineiden merkitystä niiden käyttäjälle.

Keskiaikaisen pukeutumisen ystävälle sen herkullisin anti on erilaisissa asusteissa: soljissa, napeissa, sormuksissa, koristeniiteissä, pukuneuloissa, koukuissa ynnä muissa. Ja on siellä yksi neulakkokin.

Teos koostuu itse väitöskirjasta ja katalogista, jossa aineisto on esitetty kuvin ja tiedoin. Kuvastossa on jokaisesta esineestä ne tiedot, joita aina museoissa jää kaipaamaan. Jos vitriinissä lukee ‘sormus’, tämä kirja kertoo mistä se on löydetty, mille ajalle se on ajoitettu ynnä muut kiinnostavat deltajit.

Suuri osa kirjan pukukoruesineistöstä on sellaista, jota en muista suomalaisissa museoissa koskaan esillä nähneeni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (törmäsin esimerkiksi yllättäen yhteen sormukseen Helsingin kaupunginmuseossa.). Eikä tämä välttämättä johdu siitä, etteikö museoissa olisi tullut luuhattua.

Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä  eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?

Vaikka kirjan esittelemät luksusesineet olivat harvojen ja valittujen omaisuutta, on ihastuttavaa nähdä millaisia valloittavia asusteita täälläkin on paremmissa piireissä käytetty. Kuten vaikka näitä hopeasta ja kullatusta hopeasta valmistettuja koristeellisia ja melko mielettömiä 1300-luvulle ajoitettuja nappeja.

Tälläistä löytyy kuvastosta / This kind of stuff is in the catalogue

Kultaisia tuokioita on tämän kirjan lisäksi ollut kesäreissussa ystävien kanssa. Maanantaina kävin Tallinnassa Annikan kanssa. Annika on uuden Textile Time Travels – blogin kirjoittaja – siihen kannattaa tutustua! (siellä myös lisää reissustamme ja sen parhaasta ja ainoasta  kangaslöydöstä.) Eilinen hurahti toisen keskiaikabloggaajan eli Sahran luona. Olin reipas vieras ja leikkelin punaisen villakankaan Moy Bog-mekon kappaleiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin!

****

I’ve tried to give myself a ban on going to the museum shop at the Aboa Vetus museum in Turku. It is an evil place, especially for us that have an interest in books a book addiction, especially when it comes to books on medieval topics.

On my last visit, I ended up giving in and finally getting a copy of Visa Immonen’s Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600 (which is in English, as the title suggests).

The book lives up to it’s name, covering a large catalog of Finnish precious metal objects. The study links Finnish objects to European material culture (the similarities are very obvious) and also explores what the items meant to their wearers.

The chapter on dress accessories is the most interesting bit to the re-enactor. It covers Finnish brooches, rings, buttons, hooks, pins, studs etc.  And also one needlecase (=neulakko in Finnish).

The study consists of the book and the catalogue.  The latter presents the source material with pictures and details.

Most of the dress accessories in the catalogue are items I’ve never seen on display in museums. And this is very probably not due to me not visiting them enough.

Especially the National Museum here in Helsinki can make it seem like there was nothing here in the Middle Ages besides churches. And in general the depictions give a feel of a secluded, almost back-of-woods kind of place. Even if this place really and honestly wasn’t a major metropol, it feels like the image of the Finnish medieval times doesn’t really give an accurate picture of the variety of lifestyles here. I wonder if it is because the museum exhibitions have been compiled trying to emphasize objects and styles that are somehow originally finnish in their style, leaving these items with a clear European influence and style in the dark?

Although the luxury objects in the book were used by a select upper class, the book sheds valuable light on the diversity of material culture and lifestyles. And it has some pretty fascinating items, like these (see pic) silver and gilt silver ornamental buttons from the 14th century.

Some other golden moments have been spent with friends and bloggers. On Monday I went to Tallinn with Annika, who just started a blog called Textile Time Travels – a very good read! She shares the the trip highlights and the best (and only) fabric find on our trip. Yesterday was spent with Sahra. I was a brave quest and chopped my red wool fabric into bits that will become a Moy Bog gown. More on that to follow!

Kirjataivas / Book Heaven

Muistelen joskus aikoja, jolloin kiintoisan keskiaikakirjan ilmestyminen oli harvinainen tapaus. Se oli silloin se! Nykyään tuntuu kuin kirjoja tulisi ovista ja ikkunoista. Taustalla vaikuttavanevat kasvava keskiaikakiinnostus niin tutkijoiden kuin suuren yleisönkin joukossa. Oman kirjakokoelman pitäminen ajan tasalla vaatii aktiivisuutta ja …. köh köh… jonkin verran taskurahaa.

Vaikka miten yrittäisinkin olla kulutuskriittinen, keskiaikaa käsittelevien hyvien kirjojen suhteen olen ihan toivoton. Olen keräilijä ja kirjastonhaalija. Perustelen kirjahankintoja sillä, että näitä ei saa kirjastoista. Mutta kyllä nautin ja inspiroidun kirjoistani. On mahtavaa kun keskellä projektin tiimellystä voi tarkistaa omasta käsikirjastostaan jotain pieniä detaljeja tai lueskella kirjoja ennen nukkumaanmenoa.

Olen koonnut Neulakon kirjat-sivulle jotain keskeisiä teoksia, mutta lista alkaa olla vähän ajasta jäljessä. Pitäisi päivittää.

Viime viikkoina kokoelmani on  kuitenkin lisääntynyt oikein lumivyöryllä aivan ihania kirjoja. Osan toin Tanskasta ja Ruotsista, loput toi posti kotiin. Olen kirjataivaassa. Nyt ei sitten kesällä lopu lukeminen!

Tässä ihanuudet pinossa ja bonuksena kissuutta taustalla. Olen lukenut jokaista kirjaa jo vähän.

Uudet kirjat ja kissa-apua taustalla / My new books and some cat assistance

Ylhäältä alas:

The Medieval Broadcloth – eli keskiaikainen verka. Kirja on kokoelma artikkeleita keskiaikaisen veran eli villankankaan historiasta. Olen kuullut kavereilta spoilereita kirjasta,  joten tiedän odottaa kiehtovia juttuja veran valmistamisesta, painosta ja arvosta.  Lisäksi arkeologisia tekstiililöytöjä – mukana myös suomalaisia. Vau! (Kiitos kirjan lähettäneille! <3) Englanniksi.

Dagligliv i Danmarks middelalder – arkielämää keskiajan Tanskassa. Kirja valottaa elämää keskiajan Tanskassa lähinnä arkeologisen materiaalin kautta. Kirja yhdistää ihanalla tavalla kaksi kiinnostukseni kohdetta – keskiajan arjen ja pohjoismaisen keskiajan. Kirjassa on myös vaatetusta käsittelevä kappale, mutten ole päässyt vielä niin pitkälle. Tanskaksi.

En sås av ringa värde -  ruotsalainen keittokirja keskiaikaisia reseptejä. Kirja ammentaa kahdesta eri versiosta samaa tanskalaista reseptikäsikirjoitusta. Tosi mainio kirja, pisteitä pohjoismaisuudesta ja siitä että reseptit selostetaan erikseen ns. kenttäoloissa ja kotikeittiössä. Lisäksi suurin osa on aika simppeliä perusruokaa.  Ja ihania soosseja! Ruotsiksi.

Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – kertoo tanskalaisesta 1300-luvun lopun linnasta ja sieltä tehdyistä runsaista löydöistä. Osa näistä on esillä lempimuseossani Kööpenhaminassa. Tanskaksi ja saksaksi.

NESAT X – on NESATin eli Northern European Symposium for Archaeological Textilesin kymmenennen kokoontumisen julkaisu. Olen hehkuttanut täällä Nesatia ennenkin ja tämä kirja on kyllä kuuminta hottia! Kirjassa on artikkeleita vaatteista, vöistä, tekstiilien tuotannosta, välineistä… Kirjaa lukiessa ajattelee että “olipa hyvä artikkeli, se oli varmaankin kirjan paras” ja sitten kääntää sivua ja löytää uuden suosikin. Juuri nyt olen vaikuttunut ns. Erik Pommerilaisen vyötä, eli 1300-lukulaista lautanauhavyötä käsittelevästä artikkelista. Englanniksi ja vähän saksaksi.

Lisäksi kuvasta unohtui hieman vanhempi hankinta

Bockstensmannen och hans tid -  joka nimensä mukaisesti kuvaa Bockstenin miestä (suosta täysissä pukeissa löytynyttä heppua 1300-luvun loppupuolelta) ja aikaa jossa mies eli. Kirjassa pyritään ajoittamaan miestä ja selvittämään sitä miksi hän päätyi murhattuna suohautaan. Kiinnostavaa uutta analyysia tutusta ja kuuluisasta löydöstä, miehen kasvojen rekonstruointi on hyvin kuvattu. Ruotsiksi.

****

Sometimes I sit back and remeber the time when the publication of an interesting book on medieval topics was a rare occurence. That was then. Now it seems there is a constant flow of new books, much likely due to the growing interest in the middle ages both in the scholarly circles as well as the public at large. Keeping ones library up to date requires some activity as well as … cough… cough… a little bit of spending.

As much as I try to be a critical consumer and not shop very much at all, books on medieval topics are my weakness. I collect and build my own little library on my topics of interest. I justify all this with the fact that these books are not available in the local library. And not necessarily even at the national one nor the university one! And I do love and enjoy my books. It’s great to quickly check up on facts when working on a project or read the books at bedtime.

I’ve listed some central books on the book page here at Neulakko. However, the list is getting a bit outdated. There has been a lot of good books since then both being published and introduced into my bookshelf. I should do some updating.

The recent weeks have seen a lot of new books being added to the library. Some I bought with me from Sweden and Denmark – others arrived in the mail. Here they are: superb new books with a cute cat behind them. I’m in book heaven!

Here’s  the pile from top to bottom. I’ve read some of each book already, but there’ s still plenty to read over the summer.

The Medieval Broadcloth – the name has it: a compilation of articles that shed light on the production, apperarance and economy of medieval broadcloth. I’ve had some delicious spoilers from a friend who has already read it and I know there is a lot to look forward to! In English. (Thanks to the people who sent it! <3)

Dagligliv i Danmarks middelalder – daily life in medieval Denmark. This book caters to two of my interests – daily life and medieval Scandinavia. The book is well written and mostly based on archaeological material. It has a chapter on clothing too, but I haven’t gotten that far yet. In Danish.

En sås av ringa värde – A cookbook that is mostlly based on a medieval cookbook from Denmark. Extra bonus points for the scandinavian element as well as instructions fo cooking both at home and in the field. Simple recipes, and a lot of tasty sauces.  In Swedish.

Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – a book on the excavations at Boringholm, a late 14th century castle in Denmark. Some of these finds are on exhibition at my favourite museum in Copenhagen (where I got this book). In Danish and German.

NESAT X – is the publication of the tenth  Northern European Symposium for Archaeological Textiles. I have been going on about NESAT here before. And the book has been well worth the wait. It is a super interesting compilation of articles on different aspects of textiles and thei production. I read it and think I have just read the best article in the book – only to turn the page and find something else totally fascinating. My favourite – as f now – is the article on the so called belt of Erik of Pomerania – a tabletwoven 14th century belt.  In English and a bit in German.

then a book that I forgot to include in the picture:

Bockstensmannen och hans tid – The famous Bocksten Man (a late 14th century man found in a bog wearing a complete set of clothes) and his time. The book describes the time in which the man lived as well as attempts to look into who he was and why was he murdered and buried in a bog. I really enjoyed the article by Eva Andersson on his clothes, putting them into a fashion history time frame. The description on how they reconsturucted his face was entertaining! That seems to be a bit of a museum fad these days.  In Swedish.

Tekoletit / Hairpiece

Rakastan uusien asioiden oppimista. Saan siitä aivan käsittämättömästi virtaa. Sain juuri valmiiksi projektin, jossa yhdistyi koko liuta uusia taitoja. Niitä on opeteltu pitkin viime vuotta. Tämän harrastuksen yksi mahtavuus on se,  että uutta on aina opittavana.

Tekoletit

Tekoletti-hiuslisäke / Hairpiece with Cornettes

Tein 1300-luvun muodin mukaiset tekoletit. Niiden esikuva on Lontoosta löydetty hiuslaite. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo kauan, mutta hannaillut lähinnä lautanauhan tekemistä. Samanlaisia tekolettejä olen käyttänyt jo pitkään (kuten kuvista näkyy), mutta niissä ei ole lautanauhaa vaan villasta tehty nauha.

Tämä oli sellainen luksusprojekti ja ns. hidasta elävöittämistä (laadukkaita juttuja hyvistä materiaaleista aikaa säästämättä).  Joku voi nimittäin kysyä, miksi nysvätä ympäri vuotta pikkujuttua, joka ei edes tule juuri näkymään päähineen alta. Vastaus lienee että siksi kun pystyy ja haluaa. Sen jälkeen kun sain tarvittavan perussetin kokoon,  projekteissa ei ole ollut kyse niinkään uuden tavaran saamisesta vaan oppimisesta. Tekemisestä ja tutkimisesta on tullut se suurin nautinto. Vaikka kieltämättä valmiiksi saamisessakin on oma ilonsa.

Tässä projektissa on erityistä ja kivaa myös se, että pääsin työstämään materiaaleja alusta asti.

Letit on tehty pellavasta, jonka käsittelyä pääsin harjoittelemaan viime kesänä Seurasaaressa. Langat värjättiin viime kesänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kasvivärjäämistä. Lautanauhan tekemisen sain opeteltua kunnolla viime keväänä. Tämä lautanauha oli toinen lautanauhaprojektini ja siinä tein ensimmäisen kerran itse ohjeen arkeologisen löydön pohjalta.

Uuden oppiminen on tietenkin mahdollista vain, koska on ihmisiä jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan. Siksi tähän kuuluu Oscar-gaalatyylinen kiitospuhe: Kiitos Piialle pellavan käsittelyyn opastamisesta, Liisalle kasvivärjäämisen saloihin opastamisesta, Marylle englannin kielen harvinaisten sanojen parissa avustamisesta  ja Sahralle hätäisiin lautanauhakysymyksiin vastaamisesta!

Lopputulos kaikkine vaiheineen on luettavissa täältä englanniksi PDF:nä. Mukana kuvia ja hupaisia ilmeitä! PDF löytyy myös Kirjoituksia- sivulta.

****

I love learning new things. It’s one of the things that makes me tick. I just finished my latest project which allowed me to combine several new skills that I’ve picked up over the past year. One of the best things about this hobby is that there is always more to learn.

This time I’ve made a 14th century hairpiece. It’s based on a hairpiece found from London. I’ve wanted to make this kind of hairpiece properly for years now, but I’ve hesitated because I haven’t felt up to doing the tabletweaving. I’ve been wearing the same kind of cornettes for years (as you can see in the pics), but they’ve never had a tablet woven band, but a simpler band made out of wool.

This was a luxurious project and a prime example of so called slow re-enactment (making quality goods with good materials and taking plenty of time). Someone may ask, why would anyone spend so much time on a little piece that can hardly be seen from under the headdress. The answer may be along the lines of because I’m able to and want to. After I’d assembled my basic kit, making new things has ceased being so much about acquiring new things. It’s more about the process than the finished product. The making and the learning has become the greatest thrill, although finishing things is still thrilling.

What also makes this project special is that I’ve had a chance to work on many of the materials: dye the yarn ans process the flax.

The braids are made of flax that I processed last summer in Seurasaari. The yarn is from my first go at natural dyeing at last summer. Tablet weaving is also a new skill, which I taught myself last spring. This was the first time I made a weaving pattern myself and from a archaeological object.

What makes learning new things possible are the wonderful people who want to share their knowledge. This is why it’s time for an Oscars style thank you – speech: Thank you Piia for guiding me through the process of making flax, Liisa for giving my first try at natural dyeing, Mary for helping me with some really tricky english vocabulary and Sahra for  being my helpdesk and answering my tablet-weaving questions.

The all the phases and the end result can be seen here in this PDF (in English) – with lots of pictures and funny faces!
I’ve also posted the article on the Kirjoituksia- page.