Kirjataivas / Book Heaven

Muistelen joskus aikoja, jolloin kiintoisan keskiaikakirjan ilmestyminen oli harvinainen tapaus. Se oli silloin se! Nykyään tuntuu kuin kirjoja tulisi ovista ja ikkunoista. Taustalla vaikuttavanevat kasvava keskiaikakiinnostus niin tutkijoiden kuin suuren yleisönkin joukossa. Oman kirjakokoelman pitäminen ajan tasalla vaatii aktiivisuutta ja …. köh köh… jonkin verran taskurahaa.

Vaikka miten yrittäisinkin olla kulutuskriittinen, keskiaikaa käsittelevien hyvien kirjojen suhteen olen ihan toivoton. Olen keräilijä ja kirjastonhaalija. Perustelen kirjahankintoja sillä, että näitä ei saa kirjastoista. Mutta kyllä nautin ja inspiroidun kirjoistani. On mahtavaa kun keskellä projektin tiimellystä voi tarkistaa omasta käsikirjastostaan jotain pieniä detaljeja tai lueskella kirjoja ennen nukkumaanmenoa.

Olen koonnut Neulakon kirjat-sivulle jotain keskeisiä teoksia, mutta lista alkaa olla vähän ajasta jäljessä. Pitäisi päivittää.

Viime viikkoina kokoelmani on  kuitenkin lisääntynyt oikein lumivyöryllä aivan ihania kirjoja. Osan toin Tanskasta ja Ruotsista, loput toi posti kotiin. Olen kirjataivaassa. Nyt ei sitten kesällä lopu lukeminen!

Tässä ihanuudet pinossa ja bonuksena kissuutta taustalla. Olen lukenut jokaista kirjaa jo vähän.

Uudet kirjat ja kissa-apua taustalla / My new books and some cat assistance

Ylhäältä alas:

The Medieval Broadcloth – eli keskiaikainen verka. Kirja on kokoelma artikkeleita keskiaikaisen veran eli villankankaan historiasta. Olen kuullut kavereilta spoilereita kirjasta,  joten tiedän odottaa kiehtovia juttuja veran valmistamisesta, painosta ja arvosta.  Lisäksi arkeologisia tekstiililöytöjä – mukana myös suomalaisia. Vau! (Kiitos kirjan lähettäneille! <3) Englanniksi.

Dagligliv i Danmarks middelalder – arkielämää keskiajan Tanskassa. Kirja valottaa elämää keskiajan Tanskassa lähinnä arkeologisen materiaalin kautta. Kirja yhdistää ihanalla tavalla kaksi kiinnostukseni kohdetta – keskiajan arjen ja pohjoismaisen keskiajan. Kirjassa on myös vaatetusta käsittelevä kappale, mutten ole päässyt vielä niin pitkälle. Tanskaksi.

En sås av ringa värde –  ruotsalainen keittokirja keskiaikaisia reseptejä. Kirja ammentaa kahdesta eri versiosta samaa tanskalaista reseptikäsikirjoitusta. Tosi mainio kirja, pisteitä pohjoismaisuudesta ja siitä että reseptit selostetaan erikseen ns. kenttäoloissa ja kotikeittiössä. Lisäksi suurin osa on aika simppeliä perusruokaa.  Ja ihania soosseja! Ruotsiksi.

Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – kertoo tanskalaisesta 1300-luvun lopun linnasta ja sieltä tehdyistä runsaista löydöistä. Osa näistä on esillä lempimuseossani Kööpenhaminassa. Tanskaksi ja saksaksi.

NESAT X – on NESATin eli Northern European Symposium for Archaeological Textilesin kymmenennen kokoontumisen julkaisu. Olen hehkuttanut täällä Nesatia ennenkin ja tämä kirja on kyllä kuuminta hottia! Kirjassa on artikkeleita vaatteista, vöistä, tekstiilien tuotannosta, välineistä… Kirjaa lukiessa ajattelee että “olipa hyvä artikkeli, se oli varmaankin kirjan paras” ja sitten kääntää sivua ja löytää uuden suosikin. Juuri nyt olen vaikuttunut ns. Erik Pommerilaisen vyötä, eli 1300-lukulaista lautanauhavyötä käsittelevästä artikkelista. Englanniksi ja vähän saksaksi.

Lisäksi kuvasta unohtui hieman vanhempi hankinta

Bockstensmannen och hans tid –  joka nimensä mukaisesti kuvaa Bockstenin miestä (suosta täysissä pukeissa löytynyttä heppua 1300-luvun loppupuolelta) ja aikaa jossa mies eli. Kirjassa pyritään ajoittamaan miestä ja selvittämään sitä miksi hän päätyi murhattuna suohautaan. Kiinnostavaa uutta analyysia tutusta ja kuuluisasta löydöstä, miehen kasvojen rekonstruointi on hyvin kuvattu. Ruotsiksi.

****

Sometimes I sit back and remeber the time when the publication of an interesting book on medieval topics was a rare occurence. That was then. Now it seems there is a constant flow of new books, much likely due to the growing interest in the middle ages both in the scholarly circles as well as the public at large. Keeping ones library up to date requires some activity as well as … cough… cough… a little bit of spending.

As much as I try to be a critical consumer and not shop very much at all, books on medieval topics are my weakness. I collect and build my own little library on my topics of interest. I justify all this with the fact that these books are not available in the local library. And not necessarily even at the national one nor the university one! And I do love and enjoy my books. It’s great to quickly check up on facts when working on a project or read the books at bedtime.

I’ve listed some central books on the book page here at Neulakko. However, the list is getting a bit outdated. There has been a lot of good books since then both being published and introduced into my bookshelf. I should do some updating.

The recent weeks have seen a lot of new books being added to the library. Some I bought with me from Sweden and Denmark – others arrived in the mail. Here they are: superb new books with a cute cat behind them. I’m in book heaven!

Here’s  the pile from top to bottom. I’ve read some of each book already, but there’ s still plenty to read over the summer.

The Medieval Broadcloth – the name has it: a compilation of articles that shed light on the production, apperarance and economy of medieval broadcloth. I’ve had some delicious spoilers from a friend who has already read it and I know there is a lot to look forward to! In English. (Thanks to the people who sent it! <3)

Dagligliv i Danmarks middelalder – daily life in medieval Denmark. This book caters to two of my interests – daily life and medieval Scandinavia. The book is well written and mostly based on archaeological material. It has a chapter on clothing too, but I haven’t gotten that far yet. In Danish.

En sås av ringa värde – A cookbook that is mostlly based on a medieval cookbook from Denmark. Extra bonus points for the scandinavian element as well as instructions fo cooking both at home and in the field. Simple recipes, and a lot of tasty sauces.  In Swedish.

Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – a book on the excavations at Boringholm, a late 14th century castle in Denmark. Some of these finds are on exhibition at my favourite museum in Copenhagen (where I got this book). In Danish and German.

NESAT X – is the publication of the tenth  Northern European Symposium for Archaeological Textiles. I have been going on about NESAT here before. And the book has been well worth the wait. It is a super interesting compilation of articles on different aspects of textiles and thei production. I read it and think I have just read the best article in the book – only to turn the page and find something else totally fascinating. My favourite – as f now – is the article on the so called belt of Erik of Pomerania – a tabletwoven 14th century belt.  In English and a bit in German.

then a book that I forgot to include in the picture:

Bockstensmannen och hans tid – The famous Bocksten Man (a late 14th century man found in a bog wearing a complete set of clothes) and his time. The book describes the time in which the man lived as well as attempts to look into who he was and why was he murdered and buried in a bog. I really enjoyed the article by Eva Andersson on his clothes, putting them into a fashion history time frame. The description on how they reconsturucted his face was entertaining! That seems to be a bit of a museum fad these days.  In Swedish.

Tekoletit / Hairpiece

Rakastan uusien asioiden oppimista. Saan siitä aivan käsittämättömästi virtaa. Sain juuri valmiiksi projektin, jossa yhdistyi koko liuta uusia taitoja. Niitä on opeteltu pitkin viime vuotta. Tämän harrastuksen yksi mahtavuus on se,  että uutta on aina opittavana.

Tekoletit
Tekoletti-hiuslisäke / Hairpiece with Cornettes

Tein 1300-luvun muodin mukaiset tekoletit. Niiden esikuva on Lontoosta löydetty hiuslaite. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo kauan, mutta hannaillut lähinnä lautanauhan tekemistä. Samanlaisia tekolettejä olen käyttänyt jo pitkään (kuten kuvista näkyy), mutta niissä ei ole lautanauhaa vaan villasta tehty nauha.

Tämä oli sellainen luksusprojekti ja ns. hidasta elävöittämistä (laadukkaita juttuja hyvistä materiaaleista aikaa säästämättä).  Joku voi nimittäin kysyä, miksi nysvätä ympäri vuotta pikkujuttua, joka ei edes tule juuri näkymään päähineen alta. Vastaus lienee että siksi kun pystyy ja haluaa. Sen jälkeen kun sain tarvittavan perussetin kokoon,  projekteissa ei ole ollut kyse niinkään uuden tavaran saamisesta vaan oppimisesta. Tekemisestä ja tutkimisesta on tullut se suurin nautinto. Vaikka kieltämättä valmiiksi saamisessakin on oma ilonsa.

Tässä projektissa on erityistä ja kivaa myös se, että pääsin työstämään materiaaleja alusta asti.

Letit on tehty pellavasta, jonka käsittelyä pääsin harjoittelemaan viime kesänä Seurasaaressa. Langat värjättiin viime kesänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kasvivärjäämistä. Lautanauhan tekemisen sain opeteltua kunnolla viime keväänä. Tämä lautanauha oli toinen lautanauhaprojektini ja siinä tein ensimmäisen kerran itse ohjeen arkeologisen löydön pohjalta.

Uuden oppiminen on tietenkin mahdollista vain, koska on ihmisiä jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan. Siksi tähän kuuluu Oscar-gaalatyylinen kiitospuhe: Kiitos Piialle pellavan käsittelyyn opastamisesta, Liisalle kasvivärjäämisen saloihin opastamisesta, Marylle englannin kielen harvinaisten sanojen parissa avustamisesta  ja Sahralle hätäisiin lautanauhakysymyksiin vastaamisesta!

Lopputulos kaikkine vaiheineen on luettavissa täältä englanniksi PDF:nä. Mukana kuvia ja hupaisia ilmeitä! PDF löytyy myös Kirjoituksia- sivulta.

****

I love learning new things. It’s one of the things that makes me tick. I just finished my latest project which allowed me to combine several new skills that I’ve picked up over the past year. One of the best things about this hobby is that there is always more to learn.

This time I’ve made a 14th century hairpiece. It’s based on a hairpiece found from London. I’ve wanted to make this kind of hairpiece properly for years now, but I’ve hesitated because I haven’t felt up to doing the tabletweaving. I’ve been wearing the same kind of cornettes for years (as you can see in the pics), but they’ve never had a tablet woven band, but a simpler band made out of wool.

This was a luxurious project and a prime example of so called slow re-enactment (making quality goods with good materials and taking plenty of time). Someone may ask, why would anyone spend so much time on a little piece that can hardly be seen from under the headdress. The answer may be along the lines of because I’m able to and want to. After I’d assembled my basic kit, making new things has ceased being so much about acquiring new things. It’s more about the process than the finished product. The making and the learning has become the greatest thrill, although finishing things is still thrilling.

What also makes this project special is that I’ve had a chance to work on many of the materials: dye the yarn ans process the flax.

The braids are made of flax that I processed last summer in Seurasaari. The yarn is from my first go at natural dyeing at last summer. Tablet weaving is also a new skill, which I taught myself last spring. This was the first time I made a weaving pattern myself and from a archaeological object.

What makes learning new things possible are the wonderful people who want to share their knowledge. This is why it’s time for an Oscars style thank you – speech: Thank you Piia for guiding me through the process of making flax, Liisa for giving my first try at natural dyeing, Mary for helping me with some really tricky english vocabulary and Sahra for  being my helpdesk and answering my tablet-weaving questions.

The all the phases and the end result can be seen here in this PDF (in English) – with lots of pictures and funny faces!
I’ve also posted the article on the Kirjoituksia- page.

Hyvän vaimon opas / The Good Wife’s guide

Hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi Neulakossa perehdytään hyvän vaimon käsikirjaan.

Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen täysi käännös Le Menagier de Paris:na tunnettusta käsikirjoituksesta. Nyt sitä saa Akateemisen kirjakaupan hyllystäkin.

Aikaisemmista englanninnoksista on jätetty pois osia tai enimmäkseen keskitytty resepteihin.  Reseptit ovat olleet tämän teoksen tunnetuin ja varmasti elävöittäjien ahkerimmin käyttämä osa. Uudessa käännöksessä korostuu se, että reseptit ovat vain osa kokonaisuutta.

Elävöittäjälle teos on verraton tietolähde ja kiehtovan intiimi kurkistusvinkkeli 1300-luvun pariisilaisen porvariston arvomaailmaan ja huushollaamisen detaljeihin. Kirjasta on luettavissa ruoanlaitto-ohjeiden lisäksi vinkkejä kärpästen pyydystämisestä, hyönteisvahinkojen minimoinnista vaatesäilytyksessä, haukan kasvatuksesta, hevosten ja palvelijoiden valinnasta sekä ennen kaikkea siitä, millainen on hyvä vaimo.

Kääntäjät ovat tehneet tietoisen valinnan nostamalla vaimon teoksen otsikkoon. Johdannossa kyseenalaistetaan kaksi keskeistä ja totuttua käsitystä tästä käsikirjoituksesta:  tekstin kirjoittaja ei ole kertoja, vaan kertoja on fiktiivinen hahmo ja teos rinnastuu siten samanaikaisiin vastaaviin hyvän elämän oppaisiin. Aiemmin on tulkittu, että kyseessä on porvarismiehen itse vaimolleen kirjoittama opaskirja.

Myös tekstin kertojan mukavuus on kyseenalaistettu – usein tähän tekstiin viitataan korostaen,  miten kilttiä ikääntyvältä porvarismieheltä on tehdä opas nuorelle vaimolleen. (Toisaalta olen aina ihmetellyt tätä, mitä väliä on sillä, miten mukava mies on tai ei.)

Kertojan mukavuus kyseenalaistuukin  modernin lukijan mielessä. Vaimolta odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta, nöyryyttä ja alistumista. Asia korostetaan puuduttavan pitkissä opettavaisissa tarinoissa hyvien vaimojen alistumisesta: hyvä vaimo vie miehelle puhtaat lakanat rakastajattaren kotiin ja antaa miehen tapattaa yhteiset lapset vailla vastalausetta.  Vaimo pomppii kun mies käskee, eikä kysy miksi. Miehellä on oikeus antaa kupata koetteleva ja kyseenalaistava nuori vaimo hengiltä.

Kertoja edellyttää hyvältä vaimolta sellaista  ehdotonta alistumista, ettei kenties ole mukavan ja edistyksellisen maineensa veroinen, mutta aikalaisenaan tuskin ansaitsee aivan kirjoittajien johdannossa tarjoilemaa täyslaidallista. Minusta menneisyyttä tulee tarkastella jonkinlaisin kulttuurirelativistisin kakkuloin. Tavallaan keskustelu kertojan “mukavuudesta” onkin aavistuksen absurdi.

Lukukokemuksena kirja on antoisa, mutta toisaalta raskas. Alkuperäisteos muuttuu loppuaan kohti viimeistelemättömämmäksi ja sekavaksi. Tarinat nöyristä vaimoista alkavat puuduttaa (ja myönnän, ketuttaa). Lauseet venyvät pahimmillaan puolen sivun mittaisiksi. Kääntäjät tekevät ansiokasta työtä jäsentelyssä ja lukijan tukemisessa.

Reseptejä on mukana täydet 380, mikä on varsinainen aarreaitta. Ruoanlaitosta kiinnostuneille suosittelen tämän kirjan rinnalle oheisteokseksi kuitenkin vaikka esim. Living and dining in Medieval Paris-kirjaa.

Neulakon lukijoita kiinnostanee, mitä kirja kertoo vaatteista ja pukeutumisesta. Lukija oppii, että hyvä vaimo pukeutuu huolellisesti, eikä häpäise miestään homssuisella ulkoasulla, kuten jättämällä aluspaitamekkoaan näkyviin mekon alta kaula-aukosta. Jos haluaa välttää koiden ja syöpäläisten tuhot, vaatteita kannattaa tuulettaa (tähän on runsaasti muita ohjeita).

Tarinoissa korostuu vaatteiden merkitys aseman merkkinä. Keskeisessä tarinassa kun miehensä koettelema ja hylkäämä Griselda luopuu asemansa mukaisista vaatteista ja palaa kotiin lähes alasti ja pukeutuu taas köyhän vaateparteen. Ylhäiset ystävät itkevät kohtalon kauheutta ja tätä hirveää nöyryytystä.

***

Happy international womens’ day! Here at Neulakko we celebrate it by getting to know what was expected of a good wife in the 14th century.

Last year saw the publication of the first full english translation of the Menagier de Paris, a manuscript famous for its delicious recipes. The full translation highlights the fact that the recipes are not the only thing this manuscript should be known for.

The book is a wonderful source for the re-enactor. It offers a detailed and intimate look into the household, values and daily life of the parisian 14th century bourgoisie. As well as recipes, the book offers thorough how-to’s on hawking, choosing horses and servants, cleaning, pest control and first and foremost: how to be a good wife.

The translators have made a conscious choice with a title referring to the wife and not “the Menagier” aka the narrator. In the introduction they question two conceptions about the manuscript. They suggest that the narrator and writer are not the same person. The husband-narrator is seen as a fictive person and the book is likened to contemporary guides on how to live a good life.

The translators also question the reputation of the husband-narrator as a nice man. When referring to this manuscript, it is often mentioned how nice it is of the elderly husband to have written such a guide to his young wife.

In the eyes of the modern reader the narrator does not appear very nice at all. What is expected of the good wife is absolute submission and obedience. This fact is stressed in endless stories of wives and husbands: a good wife brings his husband clean sheets to sleep in in the house of his mistress and does not object when the husband decides to kill their children. A husband has a right to have a disobedient wife bled to death.

The narrator expects such obedience from his wife that he may well not be worth his nice reputation, however I also think he isn’t quite as ‘bad’ as the translators deem in their (interesting and thought-provoking) introduction. I believe in a pinch of cultural relativism when looking at the past  – on medieval terms the Menagier is only repeating the values of contemporary society. All in all I’ve always found the discussion on how ‘nice’ he is a little bit absurd.

Reading the book is very rewarding although the experience gets quite heavy and hard at times.  As the book nears it’s end the writing becomes less and less finished and harder to follow. At some points, the endless stories of obedient wives start to become a bit of a bore (and I admit getting a bit pissed off at times too). Sometimes the sentences are over half a page long.  Here the translators do a great job at guiding the reader through the difficult bits and bringing some structure to the reading experience.

There are a full 380 recipes, which are an excellent source. I would however suggest that a reader intrested in medieval cookery would read this book with a companion, like Living and Dining in Medieval Paris.

The readers of Neulakko are probably interested in what the book has to say on clothing and textiles. Among other things, we learn that the good wife dresses carefully and neatly, not letting her undershirt/dress show from under her clothes and thus keeps the good reputation of his husband.  In order to avoid damage to clothes by moths and other pesky creatures, clothes have to be aired often (and various other things can be done as well).

The stories in the book emphasize the meaning of clothes as markers of reputation and status. In a central story, poor Griselda, abandoned by her rich and powerful husband, returns to the home of her father, nearly naked and returns to wearing her old clothes of a poor status. This is a horrifying shock to her rich friends, who weep at this awful humiliation.

Ilmoitusluontoisia asioita / Announcements of sorts

Tukholmassa pyörivien on syytä huomata, että keskiaikamuseo Medeltidsmuseet on taas avannut ovensa pitkän ja perusteellisen remontin jälkeen. Remontin etenemistä on voinut seurata Medeltiden i tiden – blogissa, ja sen perusteella uusi näyttely vaikuttaa näkemisen arvoiselta. Ja Medeltidsmuseetin museokaupasta olen aina tykännyt. (Lukuunottamatta niitä kehnoja Sofias Atelje- kaavavihkosia, siis.)

Pistoksissa-blogissa taas raportoitiin mainioita kirjauutisia The Medieval Broadcloth sekä NESAT X -kirjojen ilmestymisestä. Molemmat ovat sarjassamme pakko saada, varsinkin kun hintakaan ei ollut lähellekään sitä, mitä pelkäsin. NESAT X on kooste taannoisen tekstiilikonferenssin esityksistä. Seurasin niitä verkon välityksellä vuonna 2008 ja siellä oli kyllä mielenkiintoinen esitys toisensa perään! Seuraava NESAT pidetään näillä näkymin ensi vuonna Saksassa. Jos se on avoin muille kuin siellä tutkimustaan esitteleville, siinä olisi kyllä varsinainen riemuloma. Harkitsen! Piia tietää myös kertoa Aboa Vetuksen tulevista näyttelyistä ja uusista tutkimuksista. Käykää lukemassa.

A stich in timen kautta löytyy uusin Dragtjournalen, joka sisältää paljon kiinnostavia artikkeleita (tanskaksi). Uusimmassa numerossa on Else Ostergårdin hyvä artikkeli pellavan historiasta, Camilla Luise Dahlin juttu kelloista ja kulkusista keskiaikaisena asusteena ja lisäksi Linda Rosendahlin artikkeli vaatemaininnoista 1400-luvun tilikirjoissa. Hyvää kamaa!

Medium Aevum Hollolense eli Hollolan keskiaikaseura järjestää helmikuun lopulla syventävän kaksipäiväisen keskiaikapukukurssin, jossa opettajana olen minä. Kurssi on avoin kaikille ja ymmärtääkseni tilaa vielä on. Ohjelma tarkentuu tässä lähiaikoina (eli toiveita otetaan edelleen vastaan), tarkoituksena on käydä läpi asukokonaisuuden rakentumista, käsinompelua ja räätälitekniikoita, kaavoitusta hämärien arkeologisten lähteiden pohjalta yms.

###

If you visit Stockholm in Sweden, go see the new and renovated exhibition at the medieval museum Medeltidsmuseet. The renovation has been followed in the Medeltiden i tiden -blog, and from what you can see from there, it seems like a worthy visit. And I’ve always enjoyed the museum shop at Medeltidsmuseet. Well apart from those no-good Sofias Atelje –  pattern booklets, that is.

Piia at Medieval Wardrobe Unlock’d has also some news on books and museum exhibits to come. I think I absolutely have to have both The Medieval Broadcloth as well as the  NESAT X book. I’m glad they turned out to be less expensive than I was afraid they’d be. I followed the NESAT conference online back in 2008 and it was fascinating. NESAT XI is scheduled for next year in Germany. If they’ll hold an open conference again (i.e. one doesn’t have to present a paper in order to attend) I’ll certainly consider attending. In my book, that’d make a fantastic holiday.

A stich in time points to the latest issue of Dragtjournalen. It has (in Danish) several articles of interest. There’s Else Ostergards article on the history of linen, Camilla Luise Dahls article on bells other jinglies as as a medieval accessory and Linda Rosendahls article on clothes in 15th century account books. Good stuff!

Medium Aevum Hollolense is hosting a 2 day course on medieval dress, taught by yours truly. We’ll cover some tailoring techniques, pattern drafting, handsewing and have a good look at the different items of clothing that a medieval set of clothes consists of. At least all this. Ideas are welcome and there’s still space on the course too (I think).

Tutki ja kirjoita

28092009590.jpg

Kuvassa ei ole räjähtänyt kirjahylly, vaan viime viikkojen keskeisin projekti. Sain vihdoin aikaiseksi perusteellisen kirjoitelman vihreästä mekostani, jossa on ne irroitettavat napit.

On hauskaa ja hyödyllistä saada paperille kaikki ne pohdinnat ja tutkimukset, mitä kuhunkin projektiin liittyy. Jokaiseen mekkoon ja kapistukseen liittyy nimittäin ompelemisen lisäksi paljon lukemista ja tutkimista. On ihanaa uppoutua pieniin detaljeihin, yhdistellä tietoa eri lähteistä ja kokea niitä heureka-hetkiä.

Vielä parempi on, kun saa muistiinpanot sekalaisista vihoista ja pään lokeroista paperille talteen seuraavien projektien (ja kenties muiden tekijöiden) iloksi. Saa asiat järjestykseen ja pääsee kaiken kukkuraksi harjoittamaan aikanaan yliopistossa oppimiaan tutkimuskirjoittamisen taitoja. (Joita voi kerrata tämän merkinnän nimikkoteoksesta Tutki ja kirjoita, joka on mitä suositeltavin opus.)Niitä on hyvä pitää yllä, jos joskus vaikka haluaisi palata koulun penkille.

Tässä (ja lisäksi saatavilla Kirjoituksia-sivulla) kirjoitelma mekosta. Se on englanniksi, sillä mekko kisasi viime viikonloppuna Saksassa. Ja voitti, mikä on siistiä. Lue kirjoitelma mekosta pdfnä.

****

Research and Writing
The above picture is not proof of my bookcase finally exploding, but rather a picture of what working on my latest project has looked like. I finally got around to doing a good writeup of all the research and stuff that went into the making of my green gown (the one with the detachable buttons).

It’s really useful and fun to write down all the ideas, research and things that go with each project. Whatever it is that I make, it always comes with a lot of reading. I love getting absorbed in small details, working out mysteries on why and how they would have done what in the middle ages and so on. Combining information from different sources and sometimes having those heureka-moments, which give the best kicks of them all.

For future projects (and possibly also for other people sharing similar interests) it’s good to write down some of the process. One also gets to keep up the research and writing skills once aquired at University. Just in case I might want to go back sometime.
So, here is the research paper on my green gown as a pdf. It’s in English, because I entered my gown in a competition in Germany last weekend. It won, which was nice. :)

Keskiajan avain ja muita löytöjä

Olin eilen varmaan ensimmäisiä, jotka ostivat upouuden Keskiajan avain-kirjan Akateemisesta kirjakaupasta. Kyseessä on  käsikirja kaikista keskiajan tutkimuksesta kiinnostuneille. Erityisesti alaa opiskelevat ilahtunevat siitä että tälläinen metodologiaa käsittelevä kirja on saatavilla vihdoin myös suomeksi. Mutta mielestäni kirjasta on iloa myös meille keskiaikaa harrasteleville. Sen avulla voi kasvattaa ymmärrystään siitä tieteenalasta jolle harrastuksemme rakentuu sekä ruokkia omaa lähdekriittisyyttään opettelemalla tieteenalan metodologiasta perusasiat.

Kirjan kattama aihealue on tosiaan laaja. Se käsittelee peruskielioppeja tärkeistä kielistä, kirjallisuudentutkimusta, arkeologiaa, sinettien ja asiakirjojen tutkimusta…. vain muutamia mainitakseni. Kirjaa on helppo käyttää käsikirjana hyvien sisällysluettelon ja hakemiston ansiosta. Huomioiden kaiken tämän, 35 euron hinta ei ole ollenkaan paha.
Löytöjä tehdään muuallakin kuin Akateemisessa. Espoon Mankbyn kylän kaivauksilla on kaivauduttu lempivuosisadalleni eli 1300-luvulle. Löydetyt lasien sirpaleet ja hienostuneiden ruokailuveitsien löytyminen ovat yllättäneet tutkijat. Tällaisia luksustuotteita (molemmat arvokasta tuontitavaraa) ei osattu olettaa löytyvän maalaiskylästä. Äärimmäisen kiehtovaa! Mankbyläisillä talonpojilla oli ilmeisesti juhalpöydissään fiinimpää esineistöä kuin on tähän asti ajateltu – ja  ilmeisesti toimivat kauppasuhteet Tallinnaan.

Huoh, olisi ollut mainiota päästä Mankbyhyn kaivamaan. Mutta aika, se on vaan niin kortilla että viikon kaivuukurssi olisi ollut lomasta vähän liikaa.

Mutta huomenna Turkuun! Porthanin puisto, osasto 11, Väinölän väki!
***

Keskiajan avain and other finds

I was probably among the first to pick up a copy of a brand new book called Keskiajan avain (Key to the middle ages) in the Academic bookstore. It’s a impressive introduction to the methodology of medieval studies – and it’s in finnish. (Which may be a disappointment to you.)

The book is a great addition to the library of any student of medieval studies. However, I think it’s also a good purchase for any of us who enjoy the middle ages as a hobby. It’s good to get a basic understanding of the methodology on which the study that we base our dear hobby is based on. And it’s also always good to get to know your methods so you can also cultivate your ability to look at different sources with a critical eye.

Interesting finds have also been made outside the bookstores. In Espoo, the excavations of a medieval village called Mankby have dug deeper and they have dug into my favourite century, the 14th! They have excavated glass shards as well as remains of eating knives, both of which were totally unexpected in a medieval finnish rural village. I find this extremely fascinating. It seems the peasants had much finer items in their posession – as well as an active trade relation with nearby Tallinn.

It would have been really great to get to go to Mankby to excavate, but time is unfortunately too limited of a resource. Bummer.

But tomorrow if Friday and I’ll be off to Turku Medieval Market!

Valoa pimeään ja uudet kengät

Tänään Neulakko on käsityöblogin sijaan pikemminkin muotiblogi. Sen sijaan että näyttäisin mitä olen tehnyt, kerron mitä olen ostanut.

Tänään tuli Battle-Merchantista paketti, jossa oli uudet kengät ja ennen kaikkea uusi lyhty. Paketti saapui juuri ajallaan, kotiin toimitettuna. Ensitilaus uudesta putiikista on aina vähän jännä: tuleeko paketti postiin (esim. Handelsgillet), lähikauppaan (esim. Naturtuche) vai kotiovelle (esim. Matuls ja Battle-Merchant)?

Kengät ovat perusmalliset edestä nyöritettävät kääntökengät. Noin viidelläkympin hinta on mielestäni edullinen, varsinkin kun kaikki saumat ovat sellaiset mitä pitääkin. Koko on myös sopiva ja lesti on jopa yllättävän leveä. Saattaa olla, että tuunailen niitä jossain vaiheessa hieman. Taidan napata matalammaksi ainakin tuon kantapään lärpykän. Sellaista en nimittäin muista nähneeni missään.

18062009168.jpg

18062009169.jpg

Lyhty oli synttärilahja, joka sai odottaa tulemistaan melkein vuoden, sillä minulla on ainutlaatuinen taito tehdä yksinkertaisista tarpeista eeppisiä tutkimusprojekteja. Olen ainakin oppinut paljon uutta keskiaikaisesta valaistuksesta yrittäessäni löytää sopivaa lyhtyä.

Ensinnäkin lyhdyt eivät olleet mikään yleisin valaistusratkaisu. Päreet olivat yleisimpiä, mutta olen liian tulipalokammoinen käyttääkseni niitä teltassa. Melkein sama pätee öljylamppuihin, jotka nekin olivat yleisesti käytetty ratkaisu. Tiesittekö muuten, että rannikkoalueilla niissä poltettiin kalaöljyä?

Kynttilät olivat ylellinen tuote. Niitä valmistettiin keskiajalla talista tai mehiläisvahasta. Steariinikynttilät ovat 1800-luvun juttu.
Larsdatterin kaikenkattavalta sivustolta löytyy erilaisia lyhtyjä. Edellä mainittuun kammoon liittyen en ole oikein innostunut puisista lyhdyistä. Tämä tarkennus ja toive 1300-luvun lyhdystä kavensivat valikoimaa merkittävästi.
On tämä Smithfieldistä Englannista löydetty lyhty.  Tässä sama lyhty viivapiirroksena.

Ja sitten on tämä ns. Arkkipiispa Absolomin lyhty joka on Tanskan kansallismuseossa. Se on ajoitettu noin 1300-luvulle. Siinä on alun perin ollut todennäköisesti luinen levy luukkuna. Lyhty on voitu ripustaa seinälle tai siinä on voinut olla irrotettava kantokahva.

Tykästyin ideaan kahvallisesta lyhdystä, sillä sitä on helpompi kantaa ilman näppien ylikuumenemista.

Sen jälkeen olen plärännyt jokseenkin jokaisen lyhtymaakarin sivut koko netissä. Kukaan ei tee suoranaista kopiota tanskalaisesta lyhdystä, joten päädyin tilaamaan lyhdyn jossa on ominaisuuksia molemmista. Malli on tanskalainen, koristeleikkaukset englantilaisesta lyhdystä. Mielestäni lopputulos on tyydyttävä, kyllä tälläinen lyhty olisi suht uskottavasti voinut olla olemassa keskiajalla. Luulevy voisi olla ohuempikin, mutta koeolosuhteissa lyhdystä lähti mukavasti valoa.

18062009165.jpg

18062009164.jpg

18062009166.jpg

Parasta verkko-ostoksissa kuitenkin oli, että ne toimitettiin mahtavassa pahvilaatikossa:

verkaloota.jpg

****

A New Lantern and New Shoes

Today Neulakko turns into a fashion blog (sort of). Instead of showing you what I have made, I’ll show you what I have purchased.

I received a package from Battle-Merchant, which was promptly delivered to my door. Some retailers send things to your door, others to the post office and some to the local supermarket, so it’s always slightly exciting to see where your parcel will end this time.

The shoes (see picture above) are a pair of  your basic frontlaced turnshoes. They’re well made, the seams are as they should be. This makes the price (about 50€) very reasonable. I might add some finishing touches, like remove that odd shapely bit above the heel. At least I’ve never seen that kind of curve on a medieval shoe before.

The lantern is a birthday present. It arrived almost a year after my birthday, since I have an amazing ability to turn the smallest things into research projects of epic proportions. At least I learned a whole bunch of things about medieval lighting solutions. (Mental note: must turn new knowledge into an article or a lecture)

Lanterns weren’t the most common means of lighting, but I decided to skip splinters and oil lamps (in a tent!) because of fire safety issues. Btw, did you know that on coastal areas people used fish oil in oil lamps? Fascinating!

Candles (for lanterns) were more of a posh item. Instead of the paraffine (?) candles we use today, medieval candles were made with tallow or beeswax and one was not supposed to mix these two.

There are quite some depictions of medieval lanterns, like on this Larsdatter page. However, I decided to skip wooden lanterns (due to fire safety). And then I of course needed a 14th century lantern. From Nothern Europe.

There is a lantern from Smithfield in England. (Same one as a line drawing.)

And then there is this, the so called lantern of  Archbishop Absolom, which I saw in the National Museum of Denmark. This lantern is also dated to the 14th century and has had a horn panel on the front. It has been attached to a wall or has had a detachable handle.

I like the concept of these tankard-shaped lanterns. Burning your fingers when carrying them is much less likely.

After these decisions I surfed practically the entire internet.

And I came across the lantern I got. It is an emulation, which sort of combines elements from both lanterns.  I think it is a very plausible option, there could have been such a lantern in the middle ages. The horn panel could maybe be a bit thinner, but when I tried it out, it did give a really good light.

(And my cat Verka thought that the box the stuff came in was the best thing ever. )

Supermahtavaa!

Oi superduperyyybermahtavaa! Else Ostergårdilta et. al on tulossa tämän vuoden lopulla kirja Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns., jossa on vihdoin uudet kaavapiirrokset Herjolfsnesin vaatelöytöjen kaavoista!! Woven into the Earth on ihan mahtava kirja, mutta sitä lukiessani jäin ihmettelemään miksei siinä ollut kaavapiirroksia. Alkuperäiset 1920-luvun kaavapiirrokset joita näkee esmes täällä, on todettu monesti puutteellisiksi.

Tämä johtaa luonnollisesti uusiin mekkoprojekteihin. Mikä onni, etten ole vielä leikannut sitä ihanaa Naturtuchesta ostettua harmaata villaa.

Tästä kuulin ekana Piian mainiossa Pistoksissa-blogissa, käykää siellä lukemassa hyvät uutiset kokonaisuudessaan. Siellä on myös uutisia toisestä tämän vuoden lopulla ilmestyvästä kelvosta hankinnasta, eli CTR:n semmajulkaisusta The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption.

Olen ihanasti tiloissani näistä uutisista!

***

Superexcellent!

Superduperfabtastic-excellentness! Else Ostergård et al are giving out a new book, which has the Herjolfsnes-Patterns in it!! I got this info via Piia’s great blog, Pistoksissa. This is long-awaited great news! The book, Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns, will be out later this year, but one can already preorder it. Oh joy. Joy!

When reading Woven into the Earth, the previous book on the Herjolfsnes finds, I was a bit surprised that there were no patterns in it. The line drawings from the 1920’s have been deemed quite not like the original artefacts on several occasions. Now this book will provide new info on those fascinating items!

This will naturally lead into new projects. How fortunate that I haven’t cut into that wonderful grey wool I got from Naturtuche yet.

Another really interesting book, The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption, is also out later this year. My bookcase will keep bursting, it seems.

All these good news put me in a lovely state of eager excitement!

Kirjahylly laulaa Hoosiannaa

Pääsiäinen toi tullessaan visiitin Turkuun ja sen myötä uusia kirjoja. Aboa Vetuksen museokaupasta mukaan tarttui kaksi Janne Harjulan tutkimusta (Sheats, Scabbards and Grip Coverings sekä Before the Heels) sekä artikkelikokoelma Kaupunkia pintaa syvemmältä. Näissä kaikissa on mahtavaa se, että ne käsittelevät suomalaista kaupunkiarkeologiaa ja Turusta tehtyjä löytöjä.

Näyttelyssä en ehtinyt käydä, mutta luunäyttelyn kylkiäisenä myydyt ihanat luiset nopat nappasin mukaani edulliseen puolentoista euron hintaan. Tänä kesänä pelataankin viikinkilaivaa luunopilla!
kirjat.jpg

Ensimmäisenä korkkasin Kaupunkia pintaa syvemmältä -kirjan. Puoliväliin mennessä kirja on tarjonnut ihanasti aivoja kutkuttavaa uutta tietoa arkeologisoitumisprosessin vaiheista, stratifikaatiosta ja ajoittamisjutuista. Eniten olen pitänyt maanmainioista tieteenfilosofisista pohdinnoista. Paras anti on ollut ajatus siitä että vaikka aineisto on monitulkintaista, usein puutteellista ja sattumanvaraista, ei pidä tuskastua siihen ettei yhtä oikeaa tulkintaa ole realistisesti tehtävissä. Pikemminkin pitää oppia nauttimaan tulkintojen moninaisuudesta.

Harjulan kirjoilla olen aikeissa ruokkia ruokin orastavaa innostustani nahkatöihin. (Jos se nahka vain ei olisi niin €”#€%&/:n hankalaa käsitellä!) Ne osuvat sopivaan saumaan siksikin, että Glossa tarjoaa Tiistaina 21.4. klo 18.15-20 FT Janne Harjulan (Turun yliopisto) esitelmän aiheesta: “Keskiajan jalkinemuotia – kirjallisten, kuvallisten ja arkeologisten lähteiden erot ja kohtaamiset.” Sinne!

Mustavalkea helvetinikkunamekko edistyi kovasti lomapäivinä. Seuraavassa viestissä tuleekin varmaan kuvia edistyksestä.

***

A Bursting Bookcase

During Easter I took a trip to Turku and dropped by the Aboa Vetus (a very recommendable museum, btw) museum store. I bought three new books to complement my collection in my already bursting bookcase. I got two books by Janne Harjula: Sheaths, Scabbards and Grip Coverings – The Use of Leather For Portable Personal Objects in the Late 14th-16th Century Turku (2005) and Before the Heels – Footwear and Shoemaking in Turku in the Middle Ages and at the Beginning of the Early Modern Period (2008). The third book is a collection of articles called Kaupunkia pintaa syvemmaltä, which provides archaeological insight into the history of Turku.

The neatest thing about all these books is that they are all on finnish artefacts.

So far, I’ve made it about halfway through the articles in Kaupunkia pintaa syvemmältä. I’ve enjoyed it immensely. Not only has it provided many new brain-tickling details on the process of artefacts becoming arcaheological objects, urban archaeology and how timber houses were built in Turku, but also many worthwhile philosophical ponderings on archaeology as a science. A thought which has stuck is that instead of frustration at the uncertainties and the many possible interpretations, we should learn to enjoy the richness and variety of interepretation (Yep, I’m sure no-one understood what I meant by that…).

I’m planning to use the books by Harjula to nurture my growing interest in leatherworking. (But why is leather so €%&/:n difficult to handle?) And by coincidence Glossa presents a talk on medieval footwear and fashion byt the same Janne Harjula on the 21st of April. I’m attending!

I also did quite a bit of sewing so most likely my next post will have progress pics of my new surcoat.

Kalaa, kävijöitä ja muita mukavia asioita

Kävin Paratiisin murusten Sanna-Marin kanssa kuuntelemassa Hannele Klemettilän luentoa meren antimista keskiajan keittiössä. Luento oli aika lyhyt, eikä sinänsä tarjonnut kovinkaan paljoa uutta jos oli lukenut Klemettilän mainion opuksen keskiajan keittiöstä (Sen 2.painos on juuri ilmestynyt) tai muita hyviä keskiajan keittiötä käsitteleviä kirjoja.

Omissa ruuanlaittokokeiluissani olen käyttänyt aika paljon myös tätä keittokirjaa.  Selkeitä ohjeita, mutta vieraita mittayksiköitä. Siinä on myös hyvät viitteet alkuperäisiin resepteihin, Klemettilän kirjassa saa hetken pähkiä, jos haluaa selvittää mikä resepti on mistäkin kotoisin.

Luennosta tarttui päähän pieniä anekdootteja, kuten se että paastopäiviä oli vuodessa noin 140 ja että suolakalassa saattoi olla kolmannes suolaa. Suolakalaa ei tietenkään syöty sellaisenaan suoloineen päivineen, vaan käsiteltynä. Yksi keskiaikaruokamyytti josta haluaisin eroon on: “Keskiajalla ihmiset söi törkeen suolasta ruokaa ja siksi joi hirveesti olutta ja oli koko ajan kännissä.”

Kiinnostavin mieleen jäänyt ajatus oli huomion kiinnittäminen suuriin yhtäläisyyksiin eri maissa säilyneiden reseptikirjojen tarjonnassa. Klemettilä painotti sitä että myös ruuanlaitossa vaikutteet kulkivat niin, että yhtäläisyyksiä on hämmästyttävän paljon. Eli uskaltaa siis ajatella, että kirjojen reseptien kaltaista ruokaa olisi syöty paremmissa piireissä esim. Ruotsissa.

Tällä viikolla Neulakossa on ollut suurensuuri kävijäryntäys, kun Neulakkoa kehuttiin Medieval Silkworkissa. Kehut noin mainiossa blogissa ovat hienoja. On ollut kiva bongata kommenteista uusia lukijoita ja uusia blogeja. Olen ollut ihan hymynaamana. Jatkan englanninkielisten tiivistelmien tarjoamista. Innoissani tuunasin ulkoasuakin omalla naamallani ja pienellä blurbilla.

Käsityörintamalla mustavalkoisesta villasta on kovaa vauhtia tulossa hihaton päällysmekko. Kangas on leikattu. Kaksi metriä riitti pienellä pyörittelyllä. Palaset on nyt yhdistelty. Seuraavana ohjelmassa saumojen kääntelyä ja mekon sovittelua. Olen suunnitellut mekkoon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia – saa nähdä mikä näistä suunnitelmista toteutuu.

###

Of Fish, Visitors and Other Nice things
This week I went to see Hannele Klemettilä give a lecture on the use of fish in medieval food. The lecture was short, yet interesting.

Most things were already familiar, but I did manage to pick up a few interesting tidbits, like there being about 140 fasting days each year. Klemettilä has recently published a nice book on medieval cuisine (in Finnish). The most interesting thing was how she pointed out the almost astonishing similarity of recipes in actual medieval cookbooks from different countries. She claims that culinary influence travelled far in the middle ages.

Meanwhile, Neulakko has experienced a great surge of foreign visitors due to Isis’ mention of Neulakko in (the fabulous) Medieval Silkwork. (that blog actually was one of my big inspirations to start this site.) I’ve been all smiles about this and the nice comments people have left. I’ve found new interesting blogs via these comments, which is also great.  I’m definately sticking to writing the summaries now.

On the project front the black and white surcot is progressing. I’ve cut the pieces and sewn the dress together. Now it’s time to fell the seams, do a little fitting and start fiddling with some interesting details I’ve been planning. We’ll see how they turn out.