Neulakko Rotating Header Image

Kirjonta

Valmis kukkaro auringossa / Finished purse in the sunshine

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

 

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

 

 

 

Junakirjontaa / Trains and embroidery

20110725-140211.jpg

Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.

Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!

***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.

I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!

Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)

Takaosa / The backside of the embroidery

Iso kehys, pieni kehys / Big frame, little frame

Iso ja pieni kehys

Kehykset, mukana 50 snt kolikko skaalamassa / Frames, with a 50 cent (€) coin to provide scale

Sitä luulisi että koko kesä on mennyt tapahtumissa rillutellessa, mutta on käsitöitäkin tullut tehtyä. Kirjonta on oiva kesäpuuha, koska toisin kuin esimerkiksi pukujen ompelu, se ei edellytä villakasan keskellä istumista.

Olen jatkanut tammikuussa aloittamaani isohkoa pussukkaa. Siinä on vielä tekemistä, mutta ainakin puoliväli alkaa häämöttää. (Osa kirjonnasta on kierretty kehyksen kiertyvän osan avulla rullalle.) Olisi kiva päästä jo viimeistelemään. Aion tehdä tupsut kesällä värjätystä langasta, lisäksi pussia varten on varattu metkoja luisia helmiä, jotka ostin Kööpenhaminan museokaupasta. En ole vielä päättänyt, millä kankaalla sen vuoraisin. Suosituksia?

Pussin malli löytyy täältä, jos joku haluaa aloittaa samanlaisen.

Pienessä kehyksessä tulee pieni pussukka, jonka esikuvan näin viime syksyllä Lontoossa. Se valmistuu fantastisessa minikehyksessä, joka kulkee mukana käsilaukussa. Elokuussa töissä on ollut kovasti matkustamista ja kokoustamista, joten kätevä matkakäsityö on tullut tarpeeseen. Isoon työhön verrattuna pikkupussi etenee ihanan nopeasti. Pikkukehys on Englannista, kirjontavälineistöä harrastavan kaverini tilaama.

Pussin malli löytyy täältä. Kuvio on tosi helppo ja suosittelisinkin sitä lämpimästi ensikirjonnaksi.

Tässä vielä isommaksi klikattavat lähikuvat kuvioista, siltä varalta että jotakin kiinnostaa.

Nämä kirjonnat on tosiaan muuten tehty villalangalla, toisin kuin alkuperäiset silkkiset. Ajattelin ensin harjoitella vähän halvemmilla materiaaleilla. Näiden jälkeen olisi ehkä silkin aika.

Itse pidän ainakin toisten vaiheessa olevien kirjontojen tarkastelusta: erityisen hauskaa on huomata, miten eri tavoilla työt etenevät.  Toiset tekevät ensin kuvion reunat ja täyttävät sitten loput, toiset tekevät yhtä väriä kerralla paljon ja toiset rakentavat työtä kaikilla väreillä vähitellen.

Itse olen tätä jälkimmäistä koulukuntaa, koska se jotenkin tuntuu luontevimmalta ja tietenkin malttamattomana ihmisenä haluan nähdä valmista pintaa mahdollisimman pian.  Valitsen yleensä aina jonkun selkeän kuvion “ankkuriksi”, jonka teen ja sen jälkeen “väritän” loput sen ympärille. Miten keskiajan kirjojat etenivät työssään, sitä en tiedä. Veikkaisin, että kukin teki tyylillään, vaikka laskettu työ olikin mallien puolesta laajalle levinnyttä. On kiehtovaa ajatella, että Englannista ja Saksasta on löydetty samalla mallilla tehdyt työt.

***

One would think that all summer has been spent carousing at events, but I have also worked on projects! Embroidery is an excellent summer pastime: it travels light and well and it doesn’t require sitting in a big pile of wool.

On my big frame, I’ve been working on and off on the pouch I started in January. There’s still quite a bit to go, but I think I’m about halfway there. (Parts of the embroidery have been rolled around the rotating part of the frame). I’m anxious to finish the pouch, since I have tempting plans: tassels made of the yarn we dyed this summer and some really neat bone beads I got at the museum in Copenhagen. I’m still not quite decided on what to line it with. Any suggestions?

The pattern is here if you’d like to make your own.

On the little frame, I’m making a little pouch I had the pleasure to see in real life in London. I love the little frame, which comes with me everywhere in my handbag. I’ve had to travel quite a bit and attend meetings and seminars and stuff lately, so a handy small project has been perfect. Compared to the bigger purse, the small pouch is progressing quickly. The splendid miniframe is from England, ordered for me by a friend who specializes in embroidery gear.

The pattern is available here. It’s very nice and simple, so something I’d definately recommend as a first pattern to try out.

These are made with wool, btw. I decided to practice a bit on cheaper materials first before moving onto silk like on the extant originals. After these, I think I’m ready to do one in silk.

Some more pics to see the pattern for those who are interested (see thumbnails above). I at least enjoy watching other people’s embroideries in progress. I think it is fascinating to see the different ways in which people work. Others do the outlines first, then fill them in. Others apply one color at a time and some build up the pattern using all colors as they go.

I’m an use-all-colours-as-I-go kind of girl. It felt natural to me and being an impatient person, I like to see a finished embroidery surface sooner rather than later. I pick a clear shape to “anchor” the rest of the pattern, make the anchor and then “colour” in the rest of the pattern around it until it’s time for the second anchor. And build it up from there.

I don’t know in which way the medieval embroiderers made their progress, although I could guess they also picked a technique that felt good personally.

One fascinating detail I think about when working on these is how the patterns spread internationally already in the middle ages (just like they do now, although electronically). The same pattern has been found at least on extant textiles in both Germany and England.

Keskiajan bling bling / Medieval bling bling

Tapahtumakuvaamisen kanssa kävi niinkuin sen kanssa tapaa käydä. Suunnitelmat fantastisesta kuvasessiosta jäivät toteuttamatta, koska oli kiire hengata kaikkien mahtavien tyyppien kanssa ja häsätä yhtä sun toista. (Hauskaa kyllä oli! ) Lopputuloksena  jakoon on laitettavissa vain kiireessä näppäisty kuva hassulla taustalla, jossa tietenkin vielä hölmöilen.

Bling blingiä

Besantit mekossa / Bezants on the dress

Mutta ainakin siinä näkyy keskiajan bling bling eli uutukaiset besantit. Ne ovat pienempiä kuin monet edellisestä kuvasta päättelivät, mutta näkyvät koostaan huolimatta yllättävän pitkälle.  Ja kynttilänvalossa ne näyttävät juuri niin hienolta kuin ajattelinkin. Niitä on mekossa sekä edessä että takana.

Besanttiprojektin tutkimushaasteena oli sen keksiminen, mihin niitä laittaa ja miten.  Keskiaikaisissa vaatteissa besantteja tuntuu olleen muutamalla eri tavalla: aseteltuna riveiksi tai reunoiksi seuraamaan vaatteiden muotoa (esim. reunaa), järjestettynä aseltemiksi (esim. metallista tehdyt possubesantit syömässä besanttiomenoita kirjotun puun katveessa) tai sitten ikäänkuin ripoteltuna vaatteen pinnalle.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ihan koristeiden määrän, koon ja tyypin takia. Isommat koristeet olisin ehkä laittanut kaula- ja hiha-aukkoja mukailemaan tai keskelle riviksi.

Kiehtovien detaljien saralla löysin myös maininnan säännöstä, jonka mukaan besantit tuli kiinnittää niin, että niiden taakse saattoi katsoa (ts. vain yhdestä kulmasta) tarkistaakseen oliko ne tehty siitä metallista mistä niiden sanottiin olevan tehty. Tämä esti sen, ettei kullattuja besantteja myyty kokokultaisina jne. Nämä pienet lehdet tuli joka tapauksessa ommeltua vain yhdestä kohdasta, mutta tässäkin suhteessa meni siis tavallaan ihan oikein. :)

Kirjotut pussit ovat myös keskiajan bling blingiä ja luksusta ihan jo vaatimansa työmäärän perusteella. Meillä oli tapahtumassa tälläiset kirjontakehysten kokoontumisajot – aivan todella ihania projekteja ihmisillä on tuloillaan!

Kirjontakehysten kokoontumisajot / Embroidery frame meet

Ja muistakaa Aboa Vetuksen näyttely otsikon aiheesta ensi syksynä!

***********************

The usual happened with the grand plans of having an actual photoshoot at the event. I was too busy hanging around with all the fantastically interesing people and doing all sorts of things (and having a really good time too!).  So in the end, the only picture of the dress with the bezants is the one above: taken in a hassle, with an odd background and to top it off: with me goofing around.

But at least you can see medieval bling aka the bezants! They’re much smaller than many people thought after seeing the pictures in the previous post. Despite their size, they are very visible on the dress. And in the candlelight, they look just as nice as I expected. There are bezants both on the front and on the back of the dress.

The research challenge (after actually aquiring the bezants) was in trying to figure out how I should place them. Bezants seem to have been placed on the garment in several different ways: set as lines or along edges on a garment (following the shape of a neckline, for an example), set as some kind of scene (like with a scene with a bezant pig eating an apple shaped bezant under an embroidered tree) or just sprinkled about the garment. I chose the latter because it fitted the type of bezants I had. Had they been bigger I may have opted for lining the neckline or setting them in a row somewhere on the dress.

One rather fascinating detail that came up in the material I read was that there was a sumptuary law stating that bezants should be sewn on only from one point, so that the other side could easily be checked. This was to ensure that they were made out of the metal they were said to be, i.e. so that gilded bezants would not be sold as solid gold. The little leaves are designed to be sewn on from just one point (the loop at the top) so in this case this rule was easily obeyed. :)

Embroidered bags are also medieval bling and luxury. Over the weekend we had a little roundup of embroidery frames – people have such lovely things coming up, just look at the fantastic embroidery projects they’re working on!

And as for the title, it’s actually a rip-off from a very interesting exhibition in Aboa Vetus in Turku, opening in October.

Parempia kuvia / Better pictures

Arvatkaa minkä sain lopulta hankittua?

Besantteja

Besantteja / Bezants

Kirjontaedistystä / Embroidery progress

Sain vihdoin valikoitua ja hankittua hyvän kameran! (Superjee!)

Jatkossa voitte odottaa Neulakolta tarkempia, värikylläisempiä ja kaiken kaikkiaan parempia kuvia.

Tavoitteena on, etten joudu enää kirjoittamaan perinteistä “kuva on tosi huono mutta” – pahoittelua, joka on ollut täällä vähän hävettävän yleinen.

Nyt kankaiden ja lankojen ihanat värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa ja museoesineistäkin pitäisi saada tarkempia ja zoomatumpia kuvia.

Ostin Canon Powershot G11:n, jonka tärkeimmät ominaisuudet ovat kyky ottaa kuvia huonossa valossa (museot) ja hyvä makrotoiminto (käsitöiden kuvaaminen)

Ylimmässä kuvassa on tämänhetkinen yksi projektini. Voitin vuodenvaihteessa maanmainion Billy and Charlie-tinakaupan FB-sivun kilpailusta valitsemani tuotepalkinnon. Halusin besantteja, eli metallisia vaatteeseen kiinni ommeltavia koristeita. Ne ovat harmillisen harvinaisia keskiaikakauppiaiden valikoimissa. Olin surffannut koko internetin, yrittänyt tehdä niitä itse (hyvin puutteellisilla metallityövälineillä=tulos muistutti junan alle jäänyttä sorsanjalkaa) sekä ollut menossa työpajaan joka harmillisesti peruuntui. Ja nyt posti pudotti koristeet postiluukusta. Niitä oli lisäksi paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut toivoakaan: 96 kappaletta!

Ompelin ne tähän päällysmekkoon. Siinä on ollutkin hommaa. Ennen viikonloppua pitäisi ehtiä ommella kuusi pientä tinaista lehteä. Otan viikonloppuna kuvia koko asusta. Besantit näyttävät kyllä jo nyt erittäin hyvältä, mutta uskon että todellisiin oikeuksiinsa ne pääsevät kynttilänliekin valossa.

****

Guess what I have?

I finally acquired the real and proper camera I’ve been talking about! (Hooray!) From now on you can expect brighter, more realistic, more colourful and just downright better pictures from Neulakko. I hope I’ll never have to give you the usual excuse of “the pics are really poor but I took them with my phone” which I’ve had to write more than I woudl have wanted in the past. Now I can do justice to the lovely colours in the yarns and fabric! And the museum pics will be less blurry and zoomed much closer than before.

My camera is a Canon Powershot G11. I adore it. I prize the good macro (for taking closeup pictures of projects) and the zoom (for good museum pictures).

The picture on the top shows one of my current projects. I won Billy and Charlies (known for their great pewter goods) facebook fan  page contest around new years. I got to choose a product of my liking and opted for the bezants. Bezants (aka metall dress ornaments that are sewn onto the fabric) have been notoriously hard to find. I haver surfed preactically the entire internet, tried to make some (with practically no metalwork tools=utter disaster) and enrolled in a workshop which then got cancelled. And now, finally, the bezants arrived via my mailbox. And there were much more than I had anticipated- a whopping 96 of them!

That has been quite a bit of sewing. Now there’s only six more to go before the weekend. I’ll post pictures of the finished outfit next week. I’m adding the bezants to this overdress. They look really good together, but I expect the bezants to be at their best in candlelight.

Aurinkoa, hiekkaa ja kirjontaa / Sun, sand and embroidery

Pakenin talviankeutta lomalle – tosin poikkeuksellisesti paikkaan jossa ei ollut yhtään kiinnostavaa museota. Välttyäkseni tylsistymästä rantaelämän, auringon trooppisten cocktailien, dragshow-kikkaloinnin ja muun vastaavan keskellä otin tietenkin työn alle pienen matkaprojektin.

Hyvä matkaprojekti kulkee mukana kevyesti, etenee riittävän hitaasti ja on koukuttava. Kolme sanaa: saksalainen laskettu työ. Eli kirjonnan Tetris. Näin kauan kestin kärvistellä, ennenkuin aloitin uuden työn viime kesänä valmistuneen pussin jälkeen.

Kuvio on mainiosta medieval Arts and Crafts blogista, Kathy Stormbergin taitavasti pyhän Ursulan reliikkirasiasta jäljentämä. Kuvio on uskomattoman sievä ja mikä parasta, selkeä ja helppo tehdä. Materiaalina on taas Elsebetiltä hankittu villa, punainen lanka on värjätty värimataralla, sininen morsingolla ja keltainen on itse värjäämääni horsmalla värjättyä villaa. Keltaista lankaa oli niin vähän ja valkoista paljon, että tein omaan työhöni hieman mallista eroavat värivalinnat. Mutta hyvältä näyttää näinkin!

Arvatkaa, mistä erottaa keskiaikaharrastajan biitsillä?

Etsi biitsiltä keskiaikaharrastaja / Spot the medievalist on the beach

Kirjonnan alku lähikuvassa

Tällä viikolla matkatyölle on taas tarvetta. Lähden Belgiaan työn merkeissä loppuviikoksi. Onko kellään hyviä museovinkkejä Brysselin lähialueelta? Mitä kannattaisi nähdä?

*****

I escaped the dreary winter for a little holiday – however this time my destination completely lacked interesting museums. In order to save myself from getting bored amid all the beaches, sun, tropical drinks and dragshows, I packed a new travel project with me.

A good project for travelling is light, packs easily, isn’t too fast to complete and is reasonably addictive. In short: german counted thread embroidery.

I managed to stall myself this long from starting a new project after the bag I finished last summer. This time the pattern is by the talented Kathy Stormberg of Medieval arts and crafts, the original is from a reliquary box connected with saint Ursula. It’s beautiful and very fun to work on. The colour choices are a bit different, much due to me having very little yellow thread left. The yarn is wool I bought from Elsebet, the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow is dyed by me, using fireweed. I love the colours.

I found that embroidery is very well suited for the beach – can you spot the medievalist in the picture above?  :)

This week there’ll be more travel for travel projects – I’m off to Belgium. Does anyone have any good hints on museums/things to see in the Brussels/ Bruges areas? I’ve already seen the numerous Manneken Pis-outfits in the Brussels City Museum several times and am now ready for something more interesting!

Valmis pussi ja Pukkisaari

Tadaa!

valmispussikiinni.jpg

Valmis pussi tupsuineen ja nyöreineen. Viime hetken jännitystä tuli siitä, että punainen lanka tuli käytettyä tasan sentilleen. Tupsuihin menee yllättäviä määriä lankaa. Mutta Veera-langasta tuli kyllä kivat tupsut. Pussin nyöri on jälleen iskunauhaa, tällä kertaa tehty tällä ohjeella.

Viikonloppuna tuli käytyä myös Pukkisaaressa Muinaismarkkinoilla. Siellä oli mukava tunnelma ja sopivasti yleisöä. Mukaan tarttui hieman pellavaa (ja ilmoittautuminen kehräämiskurssille) sekä villaisia kirjontalankoja seuraaviin projekteihin.

Tavisvaatteissa historianelävöitystapahtumissa seikkailu on kyllä aina hupaisaa. Tutut eivät heti tunnista ja muutenkin toivoo että olisi olemassa joku salainen kädenpuristus jolla voisi osoittaa esimerkiksi myyjille harrastavansa itse periaatteessa samaa.
pukkisaari.jpg

Pukkisaari on kyllä hieno paikka. Olisi mahtavaa päästä joskus elävöittämään noin aidonoloiseen ympäristöön sitä omaa aikakauttaan eli 1300-luvun loppupuolta. Lähin paikka siihen taitaa olla Tanskassa.

Pukkisaaren kylä sai harkitsemaan rautakauden harrastamista, mutta siihen rupeaminen vaatisi aikamoisen panostuksen tavaroihin ja vaatteisiin, koska kaikki kamppeeni ovat aika moderneja rautakautisesta näkökulmasta. En tosiaan tiedä olisiko mikään keskiaikakapistuksistani siihen sopiva. Uuden setin hankkimisessa alkaisi tulla asunnon säilytystilakapasiteetti vastaan ainakin miehen mielestä.

Nyt lääkitsen projektin valmistumisesta aiheutunutta tyhjää oloa jatkamalla heti toisen projektin parissa. Nyt alusmekkoa ompelemaan (tylsää!).

****

Finished Bag and Pukkisaari

The bag is done! There was some last minute excitement in the red thread running out. There was not an extra centimeter left, I used all of it. It’s always surprising how much thread goes into a tassel (so there is a definitive conspicuous consumption & luxury thing going on there). I’m happy about how the tassels turned out, the Veera-yarn worked wonderfully. I might do something inventive over the tassel knots some day, but I think I’ll leave them as they are for now. The new cord is a fingerlooped braid, made with these instructions.

This weekend I also visited a market in Pukkisaari, which is a reconstructed Iron age village. Pukkisaari  unofrtunately doesn’t have a site in English. However, it is a really nice place. The market was nice and not too crowded. I bought some linen fibers and new yarns for forthcoming embroidery projects. I also signed up for a class on spinning with a drop-spindle.

Pukkisaari made me think of how nice it would be to get to do some reenactment in such an authentic environment with houses and all. Unfortunately the nearest place for the late 14th century is in Denmark.

I also briefly considered getting into Iron Age things, but then realised the massive amount of stuff I’d need to get. Almost all of my medieval things are too modern. And having two kits would put a strain on the closet space in our apartment (at least if you ask the husband).

Now I’m off to work on my other project, the boring old underdress.

Nauhoja pussiin

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta: pussiprojekti etenee. Tänään sain kaikki reunat huoliteltua ja tein kiristysnyörit.

Pussin sulkemismekanismi oli taas uusi lähtökohtaisesti hassulta tuntuva keskiaikainen juttu. Alkuperäinen pussi on siinäkin mielessä harvinainen, että siinä on nyöri paikoillaan. Vaikka mieleen tulisi tehdä nyöritysreikiä, pussissa nyöri on vedetty yksinkertaisesti neulalla läpi pussista. Päätin kokeilla samaa.

Alkuperäisessä nyöri koostuu yksinkertaisista silkkilangoista, joiden päät on letitetty. Koska villalangan vetolujuus on silkkiä huomattavasti heikompi, päätin punoa villalangasta iskunyörin, jonka ompelin pussin läpi. Nyöri on kuitenkin lankaa kestävämpi. Tein nauhan tällä ohjeella, joka on alunperinkin tarkoitettu kukkaronnyörien tekemiseen.  (Nuo fingerloop.org sivut kannattaa muutenkin lukea läpi, jos haluaa oppia tekemään iskunyörejä kekskiaikaisilla ohjeilla.) Ohuesta Veera-langasta tuli riittävän ohut, ommeltavaksi sopiva nyöri.

Englanninkieliset, joskin kuvalliset, ohjeet reunojen huolitteluksi nyörillä löytyvät täältä. Niiden parissa hetken pähkittyään keksii, miten nyöriä tehdään. Käytännössä kyse on kahdesta lenkistä, joita pujotellaan toistensa läpi, ommellen lenkit aina kiinni pussin reunoihin, jotka samalla yhdistyvät.
Nyt jäljellä on enää tupsut ja nyöri, jolla pussi ripustetaan vyölle roikkumaan.

Tässä kuvia:
nauha.jpg

Nyörit kiinni. (Kuvanlaatu on taas hirveä, pitäisi ostaa oikea kamera.)

Drawstring closed (Apologies for the bad picture quality, I should get a real camera and not use my phone.)
nauhat auki.jpg

Nyörit auki. Kuten huomaatte, ei nyörinreikiä. Ratkaisu toimii, mutta sen kulutuksenkestävyys mietityttää.

Open drawstring. As you can see, no lacing holes. It works well, but I wonder how it will take the stress of the lace in the long run.
kädessä.jpg

Kuvioiden ei olisi tarpeen kohdata saumoissa (keskiaikaisissakaan pusseissa ne eivät kohdanneet), mutta pussukassani ne kohtaavat toisella puolella näin tarkasti. Toinen puoli on paljon vähemmän symmetrinen. Tästä kuvasta näkee vähän pikkupussukan kokoa. Kuten monet säilyneet pussit, se ei ole koolla pilattu. Mitat ovat noin 10cmx12 cm.

The pattern is not supposed to meet, but on the other side it does. This picture shows the size. The bag is not very big – about 10 cm x 12 cm.

****

Bag Progress
Thank you for all the compliments! The project is progressing.

Tonight I finished the braid on the seams and the bag is fully assembled. Then I made the drawstring to close the bag with.

The drawstring is another curious little medieval feature. I would have made lacing holes, but on the original bag the drawstring is simply a thread, sewn through the bag and braided at the ends.

Instead of using a single thread, I used a fingerlooped braid for the drawsting. Wool yarn doesn’t take as much pulling as silk thread does, so I decided to braid the yarn to make a stornger drawstring. With thin yarn, the braid turned out to be thin enough to “sew” in place. The braid pattern is originally inteded for a purse string and works marvelously. (The pattern comes from fingerloop.org)

Now all that is left to do is adding the tassels and braiding the cord to hang it off my belt.

Valmis kirjonta ja jatkoa

Sunnuntaina kirjonta tuli valmiiksi. Huomaatteko, missä kohdassa vaihdoin lankaa siihen itse värjättyyn nokkoslankaan? (En minäkään. Aivan mahtavaa, että sitä tuli niin saman väristä!)
Kehysvalmis.jpg

Kehyksestä irrotettuna isokin työ näyttää aina heti tosi pieneltä.

valmisirti.jpg

Sitten ompelin pussiin vuoren hyvästä ja tiiviistä pellavasta. Silkkipusseissa vuori oli silkkiä, mutta villapussiin ajattelin pellavan sopivan parhaiten. Oikein ohut villakin olisi varmaan käynyt.

Sen jälkeen ryhdyin ompelemaan pussia muotoonsa. Monissa tämän lajin pusseissa saumat on yhdistetty niin, että kiinni ommeltaessa syntyy samalla nauha peittämään saumaa. Modernilla logiikalla olisin ommellut sekä kirjonnan että vuoren pusseiksi ja yhdistänyt nämä.

nauhat.jpg

Pussi ja puolet saumoista tehty nauhalla. Nauhaan käytin hieman paksumpaa Pirkkalankaa, että nauhasta tuli tarpeeksi peittävä.
Mielestäni parhaita hetkiä keskiaikaisten käsitöiden parissa ovat ne, jolloin alkuun noudattaa hieman erikoiselta tuntuvaa historiallista työtapaa ja sitä tehdessä saa ahaa-elämyksen siitä, miksi näin tehtiin. Reunojen yhdistäminen nauhalla on osoittautunut työn edetessä monella tapaa nerokkaaksi hommaksi. Kirjottu pussi on aika paksu. Tämä tapa tekee siistit saumat ilman paksuja saumanvaroja, ja pussi jää sisältä hyvin siistiksi. Ulkopuolella nauha viimeistelee sauman ja peittää reunoissa pussin päällysosan ja vuorin rajan.

sisus.jpg

Pussi sisältä, puolet saumoista vielä tekemättä.

****

Finished Embroidery and Assembling the Bag

I finished the embroidery on sunday. I’m especially happy with how well the two different shades of green go together. (Can you spot where I used the new shade of green in the pictures above? Neither can I.) And needless to say, embroidering with self-dyed yarns was a thrill.

It’s funny how every embroidery piece seems so much smaller once it has been taken off the frame. I lined the embroidery with good, sturdy linen. The silk bags were lined in silk, but I thought a linen lining would do for a bag done in wool. A light wool would also have been good, but I had none at hand.

Then I started assembling the bag with the method described in Medieval Silkwork, sewing the sides together while at the same time braiding a braid onto the seam (there seems to be no english name for this technique). Should I have followed modern logic, I probably would have sewn together a lining and the bag and then combined them.

These kinds of moments are my favourite kind of thrills when learning and trying out something new in what old techniques can give us. I love it when I start out a bit confused of why one should do something in a way that seems unnecessary or difficult and then as I progress, I realise exactly why. This way of joining seams is excellent; it hides the seams, avoids bulky seam allowances and leaves the seam looking very neat also from the inside of the bag. I also like it how the lining isn’t a separate bag inside bag and doesn’t move around.

Kirjontaedistystä

Esittelin kesäkuun puolivälissä uusinta kirjontavillitystäni, saksalaista laskettua kirjontaa. Kirjonta on ollut koko kesän se projekti, juttu jonka parissa on tullut eniten intoiltua ja vietettyä aikaa. Plussaa näppärästä koosta: kirjontakehys on kulkenut kätevästi mukana ensin lomareissuissa ja sitten työmatkoilla.

Laksettu työ on ollut lopulta helpompaa ja nopeampaa kuin oletin. Alkuun pääsemisen jälkeen ohjetta ei juuri joudu tiiraamaan. Lopulta työ alkaa mennä omalla painollaan niin, ettei vaadi jatkuvaa laskemista ja kirjonnan voi jo ottaa sosiaalisiin tilanteisiin mukaan.

Erityisen yllättynyt olen siitä, miten armollisesti pikku virheet katoavat työhön. Tein alussa yhden laskuvirheen, joka on putkahdellut eteen tasaisin väliajoin, mutta pienillä sumplimisilla työ on edennyt siitä huolimatta. Ja kun katselee koko pussia kauempaa, edes minä en huomaa virhekohtaa. :)

Tässä tilanne kesäkuun 12. (June 12th)

12062009135.jpg

Tässä pari kuvaa tältä päivältä, eli 26.8. (August 26th)

edistys1.jpg

Etsi eroavaisuudet. Spot the differences.
edistys2.jpg

Käsillä on innostava loppurutistus, jossa työn valmistuminen jo häämöttää houkuttelevasti näkyvissä. Vaikka tämä onkin ollut alusta asti todella koukuttava projekti, nyt kirjotuttaa enemmän kuin koskaan.

Jännitysmomentteja riittää: jumiutuuko käsi, loppuuko vihreä lanka? Vihreää lankaa on todella vähän jäljellä, eikä sitä ilmeisesti ole saatavissakaan lisää. Onneksi itse värjäämäni nokkoslanka on sävyltään melko lähellä. Olen päättänyt olla stressaamatta, vaikka joutuisinkin käyttämään hieman toista vihreää. Olettaisin, että ongelmani on varsin ajanmukainen – ennen teollista värjäystä lanka samoilla väreillä mutta eri erästä saaattoi hyvinkin olla aavistuksen eri sävyinen.

Pääsen pian kokoamaan pussia, vuorittamaan, tekemään nyörejä ja tupsuja. Ihanasta Medieval Silkworkista löytyy selkeät ohjeet siihen, miten reunat ommellaan yhteen ompelemalla nyöri/letti sauman päälle.

Alkuperäisessä pussissa, josta kirjonnan malli on otettu, ei ole tupsuja. Oma pussini ei olekaan selkeä kopio, vaan versiointi alkuperäisen mallin mukaisesti. Eroa on materiaaleissa ja käyttötarkoituksessa: alkuperäinen pussi on saattanut olla tarkoitettu pyhäinjäännösten säilyttämiseen ja oma pussini on menossa arkisempaan ja maallisempaan kukkarokäyttöön. Ihmisten vöillä keikkuvissa pusseissa tupsut olivat varsin yleisiä (kuten vaikka tässä.)

Tässä on innoittavana esimerkkinä aivan upea versio samasta mallista, materiaaleina silkkiä ja kultalankaa.

Embroidery progress

Here is an update on the embroidery progress I’ve made this far this summer. (See progress pictures above) The Endspurt (as Racaire puts it) is here! Whenever an emboidery project nears completion, it becomes more addictive than ever. And, the Tetris of embroidery, german counted thread embroidery is super addictive as it is.

The technique has been way more pleasant than I initially thought. After a while, you don’t have to look at the instructions or keep counting all the time. And you go much faster. I’ve been surprised about how nicely little mistakes fade into the pattern. I made a little miscalculation when I first started out, and that mishap has been popping up every so often as I go along. However I’ve succeeded in hiding it rather well – looking at the bag as a whole, even I cannot spot all of the ‘difficult’ places.

So now all there is is to finish the embroidery, worry about whether the green thread will be enough, and then it’s onto finishing the bag (lovely how-to from Medieval Silkwork here). Actually, the green thread running out doesn’t worry me so much – the nettle-dyed green from camp is almost the right shade. And I guess having two batches of not exactly the same shade was a very common occurrence in the ages before industrial dyeing and such.

The original bag, from which the embroidery pattern comes from, doesn’t have tassels. But since my bag is more of an adaption than a copy, it will. There are big differences in the material (wool vs. silk and gold thread) as well as the use of the bags (purse vs. possible reliquary) anyway. I haven’t quite decided what kinds of tassels I will make.

And as additional motivation, I can always go look at this amazing bag amazing bag, made with the same pattern.