Kirjataivas / Book Heaven

Muistelen joskus aikoja, jolloin kiintoisan keskiaikakirjan ilmestyminen oli harvinainen tapaus. Se oli silloin se! Nykyään tuntuu kuin kirjoja tulisi ovista ja ikkunoista. Taustalla vaikuttavanevat kasvava keskiaikakiinnostus niin tutkijoiden kuin suuren yleisönkin joukossa. Oman kirjakokoelman pitäminen ajan tasalla vaatii aktiivisuutta ja …. köh köh… jonkin verran taskurahaa.

Vaikka miten yrittäisinkin olla kulutuskriittinen, keskiaikaa käsittelevien hyvien kirjojen suhteen olen ihan toivoton. Olen keräilijä ja kirjastonhaalija. Perustelen kirjahankintoja sillä, että näitä ei saa kirjastoista. Mutta kyllä nautin ja inspiroidun kirjoistani. On mahtavaa kun keskellä projektin tiimellystä voi tarkistaa omasta käsikirjastostaan jotain pieniä detaljeja tai lueskella kirjoja ennen nukkumaanmenoa.

Olen koonnut Neulakon kirjat-sivulle jotain keskeisiä teoksia, mutta lista alkaa olla vähän ajasta jäljessä. Pitäisi päivittää.

Viime viikkoina kokoelmani on  kuitenkin lisääntynyt oikein lumivyöryllä aivan ihania kirjoja. Osan toin Tanskasta ja Ruotsista, loput toi posti kotiin. Olen kirjataivaassa. Nyt ei sitten kesällä lopu lukeminen!

Tässä ihanuudet pinossa ja bonuksena kissuutta taustalla. Olen lukenut jokaista kirjaa jo vähän.

Uudet kirjat ja kissa-apua taustalla / My new books and some cat assistance

Ylhäältä alas:

The Medieval Broadcloth – eli keskiaikainen verka. Kirja on kokoelma artikkeleita keskiaikaisen veran eli villankankaan historiasta. Olen kuullut kavereilta spoilereita kirjasta,  joten tiedän odottaa kiehtovia juttuja veran valmistamisesta, painosta ja arvosta.  Lisäksi arkeologisia tekstiililöytöjä – mukana myös suomalaisia. Vau! (Kiitos kirjan lähettäneille! <3) Englanniksi.

Dagligliv i Danmarks middelalder – arkielämää keskiajan Tanskassa. Kirja valottaa elämää keskiajan Tanskassa lähinnä arkeologisen materiaalin kautta. Kirja yhdistää ihanalla tavalla kaksi kiinnostukseni kohdetta – keskiajan arjen ja pohjoismaisen keskiajan. Kirjassa on myös vaatetusta käsittelevä kappale, mutten ole päässyt vielä niin pitkälle. Tanskaksi.

En sås av ringa värde –  ruotsalainen keittokirja keskiaikaisia reseptejä. Kirja ammentaa kahdesta eri versiosta samaa tanskalaista reseptikäsikirjoitusta. Tosi mainio kirja, pisteitä pohjoismaisuudesta ja siitä että reseptit selostetaan erikseen ns. kenttäoloissa ja kotikeittiössä. Lisäksi suurin osa on aika simppeliä perusruokaa.  Ja ihania soosseja! Ruotsiksi.

Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – kertoo tanskalaisesta 1300-luvun lopun linnasta ja sieltä tehdyistä runsaista löydöistä. Osa näistä on esillä lempimuseossani Kööpenhaminassa. Tanskaksi ja saksaksi.

NESAT X – on NESATin eli Northern European Symposium for Archaeological Textilesin kymmenennen kokoontumisen julkaisu. Olen hehkuttanut täällä Nesatia ennenkin ja tämä kirja on kyllä kuuminta hottia! Kirjassa on artikkeleita vaatteista, vöistä, tekstiilien tuotannosta, välineistä… Kirjaa lukiessa ajattelee että “olipa hyvä artikkeli, se oli varmaankin kirjan paras” ja sitten kääntää sivua ja löytää uuden suosikin. Juuri nyt olen vaikuttunut ns. Erik Pommerilaisen vyötä, eli 1300-lukulaista lautanauhavyötä käsittelevästä artikkelista. Englanniksi ja vähän saksaksi.

Lisäksi kuvasta unohtui hieman vanhempi hankinta

Bockstensmannen och hans tid –  joka nimensä mukaisesti kuvaa Bockstenin miestä (suosta täysissä pukeissa löytynyttä heppua 1300-luvun loppupuolelta) ja aikaa jossa mies eli. Kirjassa pyritään ajoittamaan miestä ja selvittämään sitä miksi hän päätyi murhattuna suohautaan. Kiinnostavaa uutta analyysia tutusta ja kuuluisasta löydöstä, miehen kasvojen rekonstruointi on hyvin kuvattu. Ruotsiksi.

****

Sometimes I sit back and remeber the time when the publication of an interesting book on medieval topics was a rare occurence. That was then. Now it seems there is a constant flow of new books, much likely due to the growing interest in the middle ages both in the scholarly circles as well as the public at large. Keeping ones library up to date requires some activity as well as … cough… cough… a little bit of spending.

As much as I try to be a critical consumer and not shop very much at all, books on medieval topics are my weakness. I collect and build my own little library on my topics of interest. I justify all this with the fact that these books are not available in the local library. And not necessarily even at the national one nor the university one! And I do love and enjoy my books. It’s great to quickly check up on facts when working on a project or read the books at bedtime.

I’ve listed some central books on the book page here at Neulakko. However, the list is getting a bit outdated. There has been a lot of good books since then both being published and introduced into my bookshelf. I should do some updating.

The recent weeks have seen a lot of new books being added to the library. Some I bought with me from Sweden and Denmark – others arrived in the mail. Here they are: superb new books with a cute cat behind them. I’m in book heaven!

Here’s  the pile from top to bottom. I’ve read some of each book already, but there’ s still plenty to read over the summer.

The Medieval Broadcloth – the name has it: a compilation of articles that shed light on the production, apperarance and economy of medieval broadcloth. I’ve had some delicious spoilers from a friend who has already read it and I know there is a lot to look forward to! In English. (Thanks to the people who sent it! <3)

Dagligliv i Danmarks middelalder – daily life in medieval Denmark. This book caters to two of my interests – daily life and medieval Scandinavia. The book is well written and mostly based on archaeological material. It has a chapter on clothing too, but I haven’t gotten that far yet. In Danish.

En sås av ringa värde – A cookbook that is mostlly based on a medieval cookbook from Denmark. Extra bonus points for the scandinavian element as well as instructions fo cooking both at home and in the field. Simple recipes, and a lot of tasty sauces.  In Swedish.

Boringholm – en ostjysk traeborg i 1300-arene – a book on the excavations at Boringholm, a late 14th century castle in Denmark. Some of these finds are on exhibition at my favourite museum in Copenhagen (where I got this book). In Danish and German.

NESAT X – is the publication of the tenth  Northern European Symposium for Archaeological Textiles. I have been going on about NESAT here before. And the book has been well worth the wait. It is a super interesting compilation of articles on different aspects of textiles and thei production. I read it and think I have just read the best article in the book – only to turn the page and find something else totally fascinating. My favourite – as f now – is the article on the so called belt of Erik of Pomerania – a tabletwoven 14th century belt.  In English and a bit in German.

then a book that I forgot to include in the picture:

Bockstensmannen och hans tid – The famous Bocksten Man (a late 14th century man found in a bog wearing a complete set of clothes) and his time. The book describes the time in which the man lived as well as attempts to look into who he was and why was he murdered and buried in a bog. I really enjoyed the article by Eva Andersson on his clothes, putting them into a fashion history time frame. The description on how they reconsturucted his face was entertaining! That seems to be a bit of a museum fad these days.  In Swedish.

Kangasta ja suunnitelmia / Fabric and Plans

Vielä pari kuukautta sitten tuskailin onnetonta tilaani. Teki hirveästi mieli ommella, muttei ollut kangasta ommeltavana.

En ole jostain kumman syystä niitä ihmisiä, jotka kykenevät hankkimaan kotiinsa kadehdittavan kangasvaraston. Oma suhde kankaisiin on sellainen, että ostan niitä heti käytettäväksi enkä pahan päivän varalle. Toisaalta, haluan kenkäkaupassakin uudet kengät aina heti jalkaan.

Kotona oli siis melko vaatimattomat varannot, ehkä joku kymmenen metriä pellavaa. (Mutta sitä nyt tarvii aina.) Viime vuosina olen tullut jatkuvasti ronkelimmaksi kankaiden suhteen, mikä ei sinänsä ole helpottanut kankaiden hankintaa. Se on kauhea kierre: ensin haluaa villa, sitten haluaa täyttä villaa, sitten oikeanlaisella kuteella, sitten kasvivärjättyä…. ja lopulta ei löydä mistään sopivaa kangasta mihinkään. Kunhan posti tuo keskiajan verkaa käsittelevän kirjan, luulen ettei mikään enää kelpaa.

Tämän hetkinen ronkeliuden taso on ei ole kuitenkaan onneksi estänyt kankaiden hankkimista. Ja tässä sitä on plakkarissa: herkullisen punaista villatoimikasta – keskipaksua ja hieman huovutettua. Kaverina ihanan ohutta valkoista hamppua. Etualalla kangasnäytteitä Handelsgilletistä, mistä punainen villa on peräisin. Hamppu on myös ruotsalaista, Medeltidsmoden valikoimista.

Kangasta
Punaista villaa, kangasnäytteitä ja hamppua / Red wool, samples and hemp

Hamppu on jo pesty, silitetty ja osittain leikelty. Siitä tulee päähineitä  – pääsiäisen aikana on tarkoitus kietaista kasaan uusi, entistäkin isompi pyöreä huntu (Metrin halkaisijalla – aion käyttää sitä kuitenkin taiteltuna, joten käytössä vaikutelma ei liene mitenkään jättimäinen). Lisäksi aion kokeilla yhtä mieleen juolahtanutta teoriaa ryppyhuntujen tekemisestä. Siitä lisää, mikäli kokeilu onnistuu. On hauska päästä käyttämään hamppua, joka oli keskiajan Suomessa pellavaa käytetympi kangas.

Olen jotenkin niin juminen värien kanssa, että tulossa on jo kolmas punaisten ns. “välikerroksen” villamekkojen sarjassa. On Punainen ja Uusi Punainen – tuleeko tästä sitten Uudempi Punainen? Uuden mekon tarve tulee siitä, että Uusi Punainen on laihtumisen takia tullut isoksi. Keskiaikamekot ovat tosi hyviä mahduttamaan raskaudenkin, mutta laihtumisen kanssa on vähän toisin päin. Ja ennenkuin alan muokkaamaan olemassaolevaa ja rakasta mekkoa pienemmäksi, teen varalta uuden mekon. Tästä tulee kepeämpi ja sinänsä kesäisempi, sillä siihen ei tule pellavavuoria. Lisäksi kokeilen Moyn mekon kaavaa, joten tästä tulee hauskaa!

******************

A few months ago I found myself in a very annoying situation. I had a great need to sew but I had no fabric to work with.

I – for some odd reason –  am not your usual fabric-o-holic. I’m not one of those people that can accumulate a very impressive fabric collection at home. I tend to get fabric for immediate use instead of getting it just in case. Then again, I always want to wear my new shoes home from the store and carry the old ones home in a bag. I’m that kind of person.

I had only about ten metres of linen at home and no wool whatsoever. This is also because I’ve become pickier and pickier about fabric. It’s a vicious circle: first you want wool, then 100% wool, then the right weave, then dyed with the right dyes… and then you find yourself at a loss for fabric. I’m expecting my book on medieval broadcloth to arrive soon. After that, I think I’ll probably never be satisified with any wool I could buy.

So this was high time to do some fabric shopping. And here it is! Deliciously red wool twill – medium thickness and slightly felted. On the right, wonderfully thin hemp. In the front, some wool samples from Handelsgillet, where I bought the wool. The hemp is also swedish, from Medeltidsmode.

The hemp has been washed and ironed. It’ll be used as material for headdresses. During Easter, I plan to finish a new circular veil (very large, a 1m diameter – but to be worn folded). I’ll also try out a theory I’ve come up with on frilled veils. More on that, if my test proves successful! It’s fun to work with hemp fabric. In medieval Finland hemp was often used instead of linen.

The wool is going to be a red dress. (Do I make dresses in other colours than red?) I need a new one because I’ve lost so much weight that the old one has lost some of it’s fit. Medieval dresses are excellent going the other way – they can hide a even a rather well-developed pregnancy. The other way, not so good. I decided that before I start taking in the old red dress, I should make a new one just in case the taking in turns out to be a disaster. This one will be lighter and a great dress for warm summer days at camps, since I’ll leave out the linen lining. I’ll also try out the Moy Bog -pattern, which will be fun!

Parempia kuvia / Better pictures

Arvatkaa minkä sain lopulta hankittua?

Besantteja
Besantteja / Bezants
Kirjontaedistystä / Embroidery progress

Sain vihdoin valikoitua ja hankittua hyvän kameran! (Superjee!)

Jatkossa voitte odottaa Neulakolta tarkempia, värikylläisempiä ja kaiken kaikkiaan parempia kuvia.

Tavoitteena on, etten joudu enää kirjoittamaan perinteistä “kuva on tosi huono mutta” – pahoittelua, joka on ollut täällä vähän hävettävän yleinen.

Nyt kankaiden ja lankojen ihanat värit pääsevät paremmin oikeuksiinsa ja museoesineistäkin pitäisi saada tarkempia ja zoomatumpia kuvia.

Ostin Canon Powershot G11:n, jonka tärkeimmät ominaisuudet ovat kyky ottaa kuvia huonossa valossa (museot) ja hyvä makrotoiminto (käsitöiden kuvaaminen)

Ylimmässä kuvassa on tämänhetkinen yksi projektini. Voitin vuodenvaihteessa maanmainion Billy and Charlie-tinakaupan FB-sivun kilpailusta valitsemani tuotepalkinnon. Halusin besantteja, eli metallisia vaatteeseen kiinni ommeltavia koristeita. Ne ovat harmillisen harvinaisia keskiaikakauppiaiden valikoimissa. Olin surffannut koko internetin, yrittänyt tehdä niitä itse (hyvin puutteellisilla metallityövälineillä=tulos muistutti junan alle jäänyttä sorsanjalkaa) sekä ollut menossa työpajaan joka harmillisesti peruuntui. Ja nyt posti pudotti koristeet postiluukusta. Niitä oli lisäksi paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut toivoakaan: 96 kappaletta!

Ompelin ne tähän päällysmekkoon. Siinä on ollutkin hommaa. Ennen viikonloppua pitäisi ehtiä ommella kuusi pientä tinaista lehteä. Otan viikonloppuna kuvia koko asusta. Besantit näyttävät kyllä jo nyt erittäin hyvältä, mutta uskon että todellisiin oikeuksiinsa ne pääsevät kynttilänliekin valossa.

****

Guess what I have?

I finally acquired the real and proper camera I’ve been talking about! (Hooray!) From now on you can expect brighter, more realistic, more colourful and just downright better pictures from Neulakko. I hope I’ll never have to give you the usual excuse of “the pics are really poor but I took them with my phone” which I’ve had to write more than I woudl have wanted in the past. Now I can do justice to the lovely colours in the yarns and fabric! And the museum pics will be less blurry and zoomed much closer than before.

My camera is a Canon Powershot G11. I adore it. I prize the good macro (for taking closeup pictures of projects) and the zoom (for good museum pictures).

The picture on the top shows one of my current projects. I won Billy and Charlies (known for their great pewter goods) facebook fan  page contest around new years. I got to choose a product of my liking and opted for the bezants. Bezants (aka metall dress ornaments that are sewn onto the fabric) have been notoriously hard to find. I haver surfed preactically the entire internet, tried to make some (with practically no metalwork tools=utter disaster) and enrolled in a workshop which then got cancelled. And now, finally, the bezants arrived via my mailbox. And there were much more than I had anticipated- a whopping 96 of them!

That has been quite a bit of sewing. Now there’s only six more to go before the weekend. I’ll post pictures of the finished outfit next week. I’m adding the bezants to this overdress. They look really good together, but I expect the bezants to be at their best in candlelight.

Johan oli markkinat

Turun keskiaikamarkkinoilla oli mahtavan kivaa. Sää suosi, löytyi paljon ostettavaa ja seura oli tietysti mitä parhainta. On vaikea sanoa, mitä viikonloppuna markkinoilla sitten oikein tein. Kaikenlaista, mutta niin että tuntui ettei mitään ehtinyt tehdä riittävästi. En tiedä tiedättekö sellaista tunnetta, sitä että koko ajan teki jotain, mutta kaikkea olisi halunnut tehdä vielä vähän enemmän. Hengailla ystävien kanssa, kierrellä kojuilla, tutustua uusiin ihmisiin, istua terassilla, tehdä käsitöitä.

Viikonloppuna tuli taas mieleen, miltä huvipuiston mikkihiiripuvussa työskentelevän arki on. Pääsin aika moniin valokuva-albumeihin ja poseerasin turistien kanssa. Se on jotenkin kovin hassua. Olen ehkä vähän harjaantumaton siinä, mitä tulee keskiaikavaatteissa julkisesti liikkumiseen. Unohdan asun erikoisuuden aika helposti, sillä minulle ne ovat tutut ja tavalliset vaatteet. Hätkähdän sitten sitä, miten ihmiset jäävät tuijottamaan, osoittelevat sormella, ottavat kuvia ja koppaavat kainaloon poseeraamaan. Sitten taas muistan, että sehän kuuluu asiaan.

Viikonlopun ehdoton vaate-elämys oli muuten se, kun hämmästytin kanssamatkustajiani IC2:ssa vaihtamalla mekon päälle junan vessassa. Se herätti jonkinmoista hämmennystä, mutta markkinoilla ei ollut vaatteidenvaihtopaikkaa!

Tässä sitten jotain kuvia: (valokuviakin muistin alkaa ottaa vasta aivan viime tingassa)

27062009184.jpg

Tälläistä oli markkinahumu. Ihmisiä oli tosi paljon, välillä oli ahdasta!

27062009181.jpg

Käsitöitä. Aloitin punaisen hupun ompelemisen. Teen sen Uuden Punaisen kankaanjämistä. Ehdin myös kirjoa hieman ja tutustua haarukkanyörin tekemiseen.

27062009182.jpg

Meillä oli Väinölän väellä mahtavan hieno koju, jota Sahra (oik.) onnistuneesti emännöi. Kuvassa myös Gytha (vas.), joka enimmäkseen emännöi erittäin edustavalla Unikankareen kojulla. Unikankare tavoitti saletisti uusia keskiaikaharrastuksesta kiinnostuneita.

27062009180.jpg

Ja olin siellä minäkin (ja tein käsitöitä). Ja Queniva.

Markkinoiden tärkeä osa ovat myös ostokset. Turun keskiaikamarkkinoilla on suomen keskiaikakesän paras ostostarjonta. Paikalla olevien puolalaisten käsityöläisten valikoimista löytyy kaikenlaista, laadukasta ja tarpeellista tavaraa. Tällä kertaa paikalla oli myös Matuls, jolta ostin telttani viime kesänä. Oli hauska nähdä valikoimaa livenä. Hyvää tavaraa ja mukavat myyjäherrat!

28062009192.jpg

Tässä ostoksia: Hopeiset vyösolki ja vyön pää, ukon muotoinen vyöpidike, viininahka, stylus, hopeinen solki ja veitsi luisella kahvalla. (Yritän ajatella sitä, miten paljon säästin postimaksuissa)
28062009194.jpg

Vyönahka löytyi entuudestaan valikoimista. Vyön soljessa on kissa.
28062009195.jpg

Uudet patiinit yhdessä uusien kenkien kanssa. Yhdistelmä toimi hyvin, tosin patiinien kireydessä on pientä säätämistä.

Veitsi ja patiinit ovat Matulsilta, muut tavarat niiltä toisilta puolalaisilta. Peilejä ei ollut, mutta onneksi riittävän moni kävi sellaista kysymässä – luovuttivat ja lupasivat tehdä niitä ensi vuodeksi!

Mitä muuta sitten ensi vuodelta odotan niiden peilien lisäksi? Varmaankin lisää samanlaista ja ehkä useamman päivän reissua. Puolalaiset toverit toivoivat leiriä markkinoiden oheen, ettei heidän tarvisi yöpyä siellä yksin. Kieltämättä harrastajien telttaleiri sopisi kuin nenä päähän. Sehän on Visbyssäkin olennainen osa keskiaikaviikkoja. Leiri toisi lisää tunnelmaa ja tarjoaisi mahdollisuuden eri seurojen harrastajille hengata yhdessä. Tämä rajojen ylittäminen oli tänäkin vuonna mitä parasta ja sitä soisi olevan lisää. Siinä leiri olisi parempi kuin hyvä juttu.

***

What a Market at Turku

How to summarize the Turku medieval market? Well, I had a blast. Great friends, weather and good shopping. There was a lot of visitors at the market, our stall looked good and I seem to have ended up in loads of touristy pictures, being asked to pose witha a lot with people. (Now I know what it feels like for those people who work at amusement parks and dress up as a cartoon character in a furry suit.) I’m so comfortable in my medieval clothes that I forget I’m “dressed up” and feel surprised by all the special attention I’m getting.

See pictures above: the market, my project basket, our stall with some lovely hostesses, me and friend.

Turku Medieval Market has some of the best medieval shopping there is in Finland, due to the visitors from Poland. This year, we also had a welcome visit from Matuls also from Poland, also known as the makers of my tent. They have good stuff and they are also very nice people. I hope they’ll come back next year too!
See pictures above: all the shopping I did (buckle and strap end, wine skin, belt hook, stylus, brooch, knife and pattens.)

Next year, I hope the market will provide more of the same. And I also wish that the idea our polish visitors had of a camp alongside market would become a reality. That would be an excellent addition and a chance to bring together all the finnish societies in this hobby. What a great opportunity to mingle!

Valoa pimeään ja uudet kengät

Tänään Neulakko on käsityöblogin sijaan pikemminkin muotiblogi. Sen sijaan että näyttäisin mitä olen tehnyt, kerron mitä olen ostanut.

Tänään tuli Battle-Merchantista paketti, jossa oli uudet kengät ja ennen kaikkea uusi lyhty. Paketti saapui juuri ajallaan, kotiin toimitettuna. Ensitilaus uudesta putiikista on aina vähän jännä: tuleeko paketti postiin (esim. Handelsgillet), lähikauppaan (esim. Naturtuche) vai kotiovelle (esim. Matuls ja Battle-Merchant)?

Kengät ovat perusmalliset edestä nyöritettävät kääntökengät. Noin viidelläkympin hinta on mielestäni edullinen, varsinkin kun kaikki saumat ovat sellaiset mitä pitääkin. Koko on myös sopiva ja lesti on jopa yllättävän leveä. Saattaa olla, että tuunailen niitä jossain vaiheessa hieman. Taidan napata matalammaksi ainakin tuon kantapään lärpykän. Sellaista en nimittäin muista nähneeni missään.

18062009168.jpg

18062009169.jpg

Lyhty oli synttärilahja, joka sai odottaa tulemistaan melkein vuoden, sillä minulla on ainutlaatuinen taito tehdä yksinkertaisista tarpeista eeppisiä tutkimusprojekteja. Olen ainakin oppinut paljon uutta keskiaikaisesta valaistuksesta yrittäessäni löytää sopivaa lyhtyä.

Ensinnäkin lyhdyt eivät olleet mikään yleisin valaistusratkaisu. Päreet olivat yleisimpiä, mutta olen liian tulipalokammoinen käyttääkseni niitä teltassa. Melkein sama pätee öljylamppuihin, jotka nekin olivat yleisesti käytetty ratkaisu. Tiesittekö muuten, että rannikkoalueilla niissä poltettiin kalaöljyä?

Kynttilät olivat ylellinen tuote. Niitä valmistettiin keskiajalla talista tai mehiläisvahasta. Steariinikynttilät ovat 1800-luvun juttu.
Larsdatterin kaikenkattavalta sivustolta löytyy erilaisia lyhtyjä. Edellä mainittuun kammoon liittyen en ole oikein innostunut puisista lyhdyistä. Tämä tarkennus ja toive 1300-luvun lyhdystä kavensivat valikoimaa merkittävästi.
On tämä Smithfieldistä Englannista löydetty lyhty.  Tässä sama lyhty viivapiirroksena.

Ja sitten on tämä ns. Arkkipiispa Absolomin lyhty joka on Tanskan kansallismuseossa. Se on ajoitettu noin 1300-luvulle. Siinä on alun perin ollut todennäköisesti luinen levy luukkuna. Lyhty on voitu ripustaa seinälle tai siinä on voinut olla irrotettava kantokahva.

Tykästyin ideaan kahvallisesta lyhdystä, sillä sitä on helpompi kantaa ilman näppien ylikuumenemista.

Sen jälkeen olen plärännyt jokseenkin jokaisen lyhtymaakarin sivut koko netissä. Kukaan ei tee suoranaista kopiota tanskalaisesta lyhdystä, joten päädyin tilaamaan lyhdyn jossa on ominaisuuksia molemmista. Malli on tanskalainen, koristeleikkaukset englantilaisesta lyhdystä. Mielestäni lopputulos on tyydyttävä, kyllä tälläinen lyhty olisi suht uskottavasti voinut olla olemassa keskiajalla. Luulevy voisi olla ohuempikin, mutta koeolosuhteissa lyhdystä lähti mukavasti valoa.

18062009165.jpg

18062009164.jpg

18062009166.jpg

Parasta verkko-ostoksissa kuitenkin oli, että ne toimitettiin mahtavassa pahvilaatikossa:

verkaloota.jpg

****

A New Lantern and New Shoes

Today Neulakko turns into a fashion blog (sort of). Instead of showing you what I have made, I’ll show you what I have purchased.

I received a package from Battle-Merchant, which was promptly delivered to my door. Some retailers send things to your door, others to the post office and some to the local supermarket, so it’s always slightly exciting to see where your parcel will end this time.

The shoes (see picture above) are a pair of  your basic frontlaced turnshoes. They’re well made, the seams are as they should be. This makes the price (about 50€) very reasonable. I might add some finishing touches, like remove that odd shapely bit above the heel. At least I’ve never seen that kind of curve on a medieval shoe before.

The lantern is a birthday present. It arrived almost a year after my birthday, since I have an amazing ability to turn the smallest things into research projects of epic proportions. At least I learned a whole bunch of things about medieval lighting solutions. (Mental note: must turn new knowledge into an article or a lecture)

Lanterns weren’t the most common means of lighting, but I decided to skip splinters and oil lamps (in a tent!) because of fire safety issues. Btw, did you know that on coastal areas people used fish oil in oil lamps? Fascinating!

Candles (for lanterns) were more of a posh item. Instead of the paraffine (?) candles we use today, medieval candles were made with tallow or beeswax and one was not supposed to mix these two.

There are quite some depictions of medieval lanterns, like on this Larsdatter page. However, I decided to skip wooden lanterns (due to fire safety). And then I of course needed a 14th century lantern. From Nothern Europe.

There is a lantern from Smithfield in England. (Same one as a line drawing.)

And then there is this, the so called lantern of  Archbishop Absolom, which I saw in the National Museum of Denmark. This lantern is also dated to the 14th century and has had a horn panel on the front. It has been attached to a wall or has had a detachable handle.

I like the concept of these tankard-shaped lanterns. Burning your fingers when carrying them is much less likely.

After these decisions I surfed practically the entire internet.

And I came across the lantern I got. It is an emulation, which sort of combines elements from both lanterns.  I think it is a very plausible option, there could have been such a lantern in the middle ages. The horn panel could maybe be a bit thinner, but when I tried it out, it did give a really good light.

(And my cat Verka thought that the box the stuff came in was the best thing ever. )

Lempipuodin paluu!

Monet keskiajan ystävät muistanevat sen surkean päivän viime heinäkuussa, kun kuulimme Handelsgilletin lopettamisesta. Ruotsalainen historianelävöittämisen verkkotavaratalo sulki ovensa eikä sen jälkeen ole löytynyt vastaavaa kauppaa, vaikka olenkin surffannut tuntitolkulla erilaisten keskiaikamyymälöiden sivustolla. Kukaan ei ole myynyt loistavaa ompeluvahaa, hyviä huntuneuloja tai ruotsalaisia vaatetuskirjoja.

Kunnes:

Viime viikolla sain riemastuttavan viestin Periltä, joka oli Handelsgilletin osakas. Hänen kauppansa Historiska Rum ryhtyy nyt myymään osaa Handelsgilletin valikoimasta ja kaikenlaista uuttakin on tulossa! Jess! Sivustolla ei vielä ole koko valikoimaa esillä, mutta tulossa kuulemma on. Tuotteita voi meilitse kysellä, vaikkei niitä Historiska Rumin sivuilla vielä olekaan. Sivuston valmistumista odotellessa…

EDIT: Ja hyvät uutiset jatkuvat! Lena tiesi kommentissaan kertoa, että myös Handelsgilletin nimen alla ollaan jatkamassa toimintaa. Ja vierailu sivuilla vahvistaa uutiset. Suurin osa valikoimasta on ennallaan – tarjolla on paljon vanhaa hyvää ja uutta ihanaa. Jei! Hyviä keskiaikakauppoja ei voi olla liikaa.

***

The Return of My Favourite Shop

I and many others were sad to hear about Handelsgillet, our favourite one-stop-shop for re-enactment related handicrafts needs closing last summer. Regardless of much searching, no-one else seemed to offer all the things they had. I missed their sewing wax, veil pins and their assorment of swedish textile books, just to name a few.

So I was more than happy to hear from Per of Handelsgillet. He announced that he’ll continue to provide a selection of Handelsgillet and more at his new shop Historiska Rum. Yay! Although all the products are not yet on the site (which is under construction) they are available to customers enquiring via email. Lovely!

EDIT: More good news! Lena commented that there’s also new activity under the name of Handelsgillet and it shows on their website too. Loads of old and new things seem to be available already. Yay! There’s no such thing as too many online re-enactment-shops.

Mistä alkaa?

Kutkuttava tilanne. Käsityöhommia, ideoita ja tarpeita on nyt kaikkea yllin kyllin. Ongelma lienee, mistä aloittaa.

Naturtuchen kankaat saapuivat perjantaina varsin yllättävällä tavalla. Kotona ei odottanut paketinsaapumisilmoitus postista vaan oli laskun näköinen kirje Matkahuollolta. Postin sijasta paketti oli noudettavissa Siwasta – joka ei edes ollut lähin Siwa. Asun aivan Valintatalon vieressä. Miksiköhän paketti ei tullut sen noutopisteeseen? Näistä huolimattta paketin toimittaminen lähikauppaan on kyllä mainio juttu. Kauppa on useimmilla postia lähempänä.

Kankaat ovat kauniita:

naturtuchet.jpg

Tilasin timanttivillaa, jonka yksi ihanuus on, ettei sitä ole värjätty ollenkaan. Luonnonvalkoinen ja lähes musta tummanruskea ovat villan alkuperäisiä värejä. Kude on upea ja kangas mainion pehmeää. Siinä on hyvä tuntuma. Siitä on tulossa päällysmekko Sahran häämekon kaavalla, mukaillen myös yhtä museoissa näytillä ollutta mekkoa, jonka sanotaan perustuvan Turun löytöihin.
Harmaa villa on tiivistä, pehmeää ja paksuhkoa. Ajatuksena oli tehdä siitä melko yksinkertainen mutta lämmin mekko kevätleiriä varten. Nyt tosin vaikuttaa siltä, etten lähdekään toukokuussa Skåneen, joten tämän mekon kanssa ei tule niin kiire.

Kirjontatyö etenee ilahduttavaa vauhtia. Luostaripisto on mainio tapa tehdä kirjontaa. Sen kanssa on mahdollista tehdä aika tarkkaa jälkeä, kunhan käytössä on riittävän ohutta villalankaa. Työ etenee mukavan nopeasti, kuten kuvasta näkyy:

kirjontaedistys.jpg

Racairen hyvä ohje luostaripiston tekemiseen (ja samalla tietoa säilyneistä luostaripistolla kirjotuista seinävaatteista) löytyy täältä.

Tämän vuoden käsityötoivelistalta löytyy siis tähän asti ainakin:

  • hihaton päällysmekko timanttivillasta
  • luostaripistokirjontatyö, josta tullee valmiina pussi (Tällä pistolla tehtyjä pussukoita ei tosin ole ainakaan säilynyt jälkipolville, mutten viitsinyt tehdä heti alkajaisiksi seinävaatetta. Pakko aloittaa jostakin.)
  • nahkainen lusikkatuppi
  • lyhyt huppu Lontoon mallin mukaan
  • erinäisiä röyhelöhuntukokeiluja ja mahdollisesti uusi röyhelöhuntu
  • lämmin ja simppeli mekko harmaasta villasta

Lisäksi pitäisi jaksaa tehdä niitä perinteisiä:

  • alusmekkoja (ainakin yksi)
  • pari uutta leukaliinaa

###

I’ve just received my fabric from Naturtuche. It’s all very lovely. I’m especially keen to start on the black and white diamond twill. I think it’s neat that the fabric isn’t dyed, but the colors are natural colors of the sheep that produced the wool.

My first ever project in klosterstitch is going nicely (as you can see in the progress picture above).

I have a lot of things on my list of things I will make in the coming months. It’s almost difficult to pick what I want to start working on first!

This is my list:

  • a sleeveless surcoat made of the b/w twill
  • embroidered pouch made with klosterstitch (as far as I know there are no surviving examples of klosterstitch embroidery on pouches, but I wanted to get started with a slighltly smaller project than a wallhanging)
  • a spoon case made of leather
  • a little London hood
  • several experiments with frilled veils and possibly a new frilled veil (headress frames, hairpieces included)
  • a simple, yet warm dress made of hte new grey wool

and some boring items:

  • an underdress (at least one)
  • a few new wimples

Verkaa! Sarkaa!

Keskiaikaharrastuksen edetessä olen tullut jatkuvasti krantummaksi kankaiden suhteen. Samalla kangaskauppojen määrä on vähentynyt ja niiden valikoima on muuttunut keskiaikamielessä entistä kehnommaksi.

Enimmäkseen kaipaan villaa ja pellavaa. Pellavassa tarpeeni ovat yksinkertaiset: luonnonväristä ja valkoista pellavaa. Niitä on pellavan muodikkuuden takia ollut aika hyvin saatavilla. Ikeasta saa kelpo yleispellavaa alusmekkoihin ja muihin juttuihin todella edullisesti. Ostin viime käynnillä koko pakan, pahan päivän varalle. Ohutta pellavaa huntuihin ja muuhun on vaikeampaa löytää. Tallinnan kangaskaupoista olen haalinut mukaan varaston, joka on riittänyt onneksi vuositolkulla.

Hyvän villan löytäminen on vaikeaa ainakin täällä Helsingissä. En mielestäni vaadi mahdottomia. Haluaisin villakankaita, jotka ovat täyttä villaa. Varmasti. Villakankaassa voi olla jopa 7% muuta materiaalia mukana, mutta sitä saa sanoa 100% villaksi. Tämä on ongelma: seitsemän prosenttia ei ole paljon, mutta kyllä sen käytössä huomaa. Eurokankaissa myyjät osaavat harvoin kertoa kankaiden sisällöstä mitään. Yleisimmin ns. villakankaat ovat sitä tavallista: 80% villaa ja 20% tekokuituja. Se näkyy onneksi jo lapussa.

Muut toiveeni koskevat väriä ja paksuutta. Värivalikoima kangasliikkeissä on kovin synkeä: mustaa ja tummanharmaata. Sopivia värejä talvitakkeihin ja pukuihin. Keskiaikavaatteisiin tarvittaisiin punaista, sinistä, ruskeaa, valkoista, keltaista, vihreää. Kankaiden kuteissa ja paksuuksissa ei myöskään ole riittävää valikoimaa. On takkipaksuutta, joka on hieman liian paksua suureen osaan keskiaikavaatteista. Lisäksi on pukuvillaa, joka on ohutta ja tyyliltään ja hinnaltaan epäsopivaa, usein Armania tai muuta sellaista.

Mihin kääntyä? Tässä joitain vinkkejä ja linkkejä:

Matan tekstiili sijaitsee Hakaniemessä. Siellä on kiva valikoima villatoimikkaita, sellaisia sopivan keskipaksuja. Myös paksumpia kankaita löytyy. Hinnat ovat 23-32 euron välillä, jos muistan oikein. Joidenkin historianelävoitysseurojen jäsenkortilla saa alennusta, ajoittain villat ovat myös 20-30 prosentin alessa.

Handelsgilletin lopettaminen oli traagista. Luukku meni kiinni juuri kun olin oppinut tilaamaan kankaani netistä! Mutta onneksi Handelsgilletin jättämää ammottavaa aukkoa on tullut täyttämään muita myyjiä. Toivoisin, että joskus Suomeenkin saataisiin keskiaikakankaita myyvä kauppa, ettei kaikkea tarvitsisi tilata ulkomailta.

Naturtuche on saksalainen kauppa, josta tilasin tänään seuraavien projektieni villat. Pitäjät ovat itsekin historianelävoittäjiä, joten valikoima on tarpeisiin sopiva. Kankaat ovat täyttä tavaraa ilman keinokuitulisukkeita. Lisäksi osa kankaista on värjätty keskiajallakin käytetyillä kasviväreillä. Naturtuche myy värjäämättömiä kankaita myös itse värjääville. Verkkokauppa on toimiva ja palvelu pelaa mukavasti. Paypalilla maksaminen onnistuu ja kangasnäytetilkkuja saa sähköpostia laittamalla. Kimppatilaus kannattaa, postimaksut isoille ja pienille paketeille on käytännössä sama, pari kymppiä.

Medeltidsmode on ruotsalainen kauppa, jonka verkkokauppa on auennut aivan hiljattain. En ole tilannut täältä vielä muuta kuin kangasnäytteitä. Niiden perusteella valikoima vaikuttaa mukavalta ja hyvin laajalta, vaikka koko valikoima ei ole niin täysin keskiaikakosher kuin esimerkiksi Naturtuchessa. Verkkokaupassa on tällä hetkellä murto-osa kangasnäytevihkosen valikoimasta. Omaa tilaamiskynnystäni laskee se, että uuden verkkokaupan myötä maksaa voi muutenkin kuin tilisiirrolla ruotsalaiselle tilille. Hinnat ovat aika mukavia, hieman edullisemmat kuin Naturtuchessa.

Lopuksi kysymys lukijoille:

Mistä te hankitte kankaanne? Onko teillä linkkejä tai vinkkejä jakoon laitettavaksi? Kokemuksia verkko- tai muista kaupoista? Ajattelin että Neulakkoon voisi koostaa linkki/vinkkisivun kankaiden ostamisesta.

Uusia vyöniittejä

Nyt on hieno vyö. Askartelin uudet vyöniitit kiinni vyöhön tänään.
Niittejä oli neljää eri sorttia. Muut niitit olivat varaosia irronneiden tilalle, mutta naisen pään muotoiset niitit olivat uusi lisäys. Nyt vyö onkin sitten aika täynnä, kun kaikki pudonneet niitit on korvattu uusilla ja joitakin aukkoja tilkitty. Uudet niitit vielä kiiltelevät komeasti, mutta ajan myötä ne tummunevat niin, ettei niitä erota vanhemmista.
Tilasin niitit Billy and Charlielta. Edullinen dollari teki niiteistäkin aika edukkaita.

Tässä niittejä alkuperäispiirrosten kanssa (unohdin kuvata reikäniitin):

30112008377.jpg 30112008378.jpg

30112008379.jpg Kuvien kirja on Dress Accessories, c.1150-c.1450 (Medieval Finds from Excavations in London

Niittien kiinnittäminenon periaatteessa hyvin yksinkertaista. Tehdään naskalilla reikä sopivaan kohtaan, työnnetään niitti läpi ja naputellaan vasaralla niitin kanta litteäksi.

Tarvitaan siis naskali (eikä esimerkiksi nahkapaska, jolla tulee helposti liian iso reikä, johon niitti jää pyörimään), pienehkö vasara (paras olisi sellainen pyöreäpäinen, mutta sellaista ei ollut) ja hyvä paukutusalusta (tässä puupalikka, nahkaa sekä villaa, joista viimeksi mainittu suojaa niitin oikeaa puolta litistymästä hakkaamisen voimasta).
30112008387.jpg

Naputtelu ei ole voima- vaan taitolaji. Ideana on ensin litistää niittiä niin, että sen varsi paksuuntuu ja tilkkii nahkaan tehdyn aukon. Sen jälkeen niitin kantaa voi hieman taivuttaa ja sen jälkeen naputella sitä mahdollisimman litteäksi nahkaa vasten. Pientä naputtelua, jolla levitetään niitin kantaa. Se ei aina ole niin helposti tehty. Joskus kanta lähtee heti taittumaan tai niitti siirtyy toisella puolella aivan vinksalleen. Siksi pienet naputukset ja tilanteen seuraaminen myös nahan toisella puolella ovat tarpeen. Näitä niittejä oli kyllä helppo kiinnittää. Tina oli sopivan pehmeää ja kannat juurikin oikean mittaiset.
30112008386.jpg

Niittien mallailua:

30112008376.jpg 30112008375.jpg

Kiinnitettyjä niittejä ja pussinpidike:

30112008380.jpg 30112008381.jpg

Pakkauksessa sain myös näytteet kaikista Billyn ja Charlien nappimalleista. Osa niistä on aivan häkellyttävän pieniä, aivan kuten esikuvansakin. Kuvien perusteella ei niitä uskoisi noin pieniksi. Mitenköhän moinen mininapitus onnistuisi?
30112008385.jpg