Röyhelö on uusi musta / Frills are the new black

20120423-230109.jpg

Historianelävöityksen ydinsesonki on tuloillaan. Tapahtumia, markkinoita ja muuta tervehenkistä ulkoasumista riittää niin, ettei tiedä aina miten lomaviikkonsa asettelisi. Tänä kesänä tulee keskiaikailtua touko-heinäkuussa yhteensä noin 3 viikkoa. Huh.

Kevääseen liittyykin varustepaniikin tunne. Tietoisuus siitä, että kamoja pitäisi korjailla, tehdä ainakin tylsiä alusmekkoja ja sukkia – vaikka eniten haluaisi uuden mekon. Mieleen hiipii myös lista kaikesta, mitä viime kesänä päätti omaan leiriin hankkia tai nikkaroida. Ja kaikki pitäisi tehdä nyt, koska kesällä ei kumminkaan ehdi.

Tänä keväänä päätin (tai ainakin yritän) antaa piutpaut paniikille, koska kaiken järjen mukaan minulla nyt kuitenkin todistetusti on paljon ihan kunnollisia vaatteita ja mukava leiri. Jos en saa puoliksi leikeltyä mekkoa valmiiksi kesäksi, en siihen varmaankaan kuole.

Tänä kesänä päätin panostaa asusteisiin. Tärkeimpänä niistä röyhelöhuntu saksalaiseen tapaan: kolme kerrosta otsalle ja kaksi niskaan. Lisäksi on vetäisty silkkiloimi otsapantaa varten, valmistettu kauluri, ommeltu puolivalmis pikkuhuppu ja tilattu uudet patiinit. Niistä myöhemmin.

Hauskinta on nimittäin hunnun tekeminen. Projektissa on muutama uusi ajatus kokeilussa: huntu on malliltaan erilainen kuin koskaan aikaisemmin, kerroksia on enemmän ja lisäksi ajattelin kokeilla sen kiinni neulaamista ompelemisen sijaan. Saa nähdä, miten kaikki uutuudet toimivat. Se on jo varmaa, että siitä tulee pörheämpi kuin mikään!

Hunnun röyhelöt on nyt päärmätty (yhteensä reilu 8 metriä) ja alustavasti rypytetty, mutta lopulliseen muotoonsa asettelen ne neuloilla ja tärkillä. Nyt osaa olen kokeilumielessä neulannut, se näkyy kuvissa.

Neulaamisen idea syntyi röyhelöhuntukurssilla Jennin tudor-kaulusta tutkiessa. Olisiko hunturöyhelöitä sittenkin aseteltu samalla tavalla? Puntarissa painoi myös oma huono kokemus siitä, miten pienten s-röyhelöiden tärkkääminen muotoonsa pesun jälkeen on melkein mahdotonta. Neuloilla kootun röyhelön huolto on paljon helpompaa, mistä on hyötyä ihmiselle, jolla on taipumus pirskottaa punaviiniä päälleen.

Erinäisten kokeiluiden jälkeen päädyin samaan tulokseen kuin muutkin tätä saksalaistyyppistä huntua tehneet: alaröyhelö asettuu paremmin, kun huntua muotoilee tavanomaista puoliympyrää enemmän. Huntuun tulee siis sauma taakse, ja se on muodoltaan ikäänkuin pieni huppu. Siitä lähti ajatus hunnun kaavoituksesta. Pieni Luttrell-huppuni oli lähestulkoon passeli kooltaan ja malliltaan, joten aloitin kaavoituksen sen perusteella. Alla kuvassa näkyy kaavan kehitys hupusta paperin kautta pellavalle.

20120423-131023.jpg
Hunnun kaavoituksen muut kehitysvaiheet / other phases of the hood pattern

Välistä puuttuu tärkeä lakanakangasmallailun vaihe, jolloin ramppasin sinivalkoinen koeversio päässä peilin edessä laittamassa aina vain lisää neuloja ja asettelemassa huntua, vähän niinkuin joku raiteiltaan nyrjähtänyt smurffi. Voi olla, että tällaista huntua pitää jokaisen sovittaa itselleen sopivaksi niin, että löytyy se omille mittasuhteille sopivin ja päässä pysyvä muoto.

20120423-130947.jpg
Hunnun sovittelua lakanakankaasta, röyhelöt vain osittain aseteltuna / Drafting the veil from scrap fabric, half the frills still unpinned.

Nyt ompelelen huntua kasaan. Tärkkäyksen ja neulaamisen jälkeen nähdään, mitä siitä tulee.

 

****

The summertime high season is just around the corner, bringing about a certain panic about things to be done before all the days (alltogether 3 weeks) I plan on going medieval this summer.

It’s always the same: stuff needs to be mended, there is a need for boring things like hose and underdresses when you’d rather just make a new gown. All those plans for the encampment made last summer are still just what they were: plans. And stuff needs to happen now, since during the summer there will never be time to make things when one is just too busy using them.

This year I have decided (or I am at least trying) to take some distance from the usual panik machen. I have concluded that I have, actually, a nice medieval wardrobe of fairly nice clothes and the camp is actually pretty OK too. So should I not finish a new dress for the summer I will not a) go naked or b) perish.

Instead I have decided to focus on accessories (since they make the outfit, right?). The most important thing is a german style frilled veil, but I have also set up a loom to weave a silk headband on, made a small hood, made a collar and ordered new pattens. But more about those later.

Since the only thing I really can focus on is frills. The veil project includes a lot of new things: the veil will be shaped, I’m pinning the frills and there are more layers than before. I’m excited to see how all these things work out, but the end result will be super frilly, is for sure.

I’ve now hemmed all the approx 8 meters of frills and pleated them loosely to the desired lenght. I’ve done some trial setting (see pics) of the s-frills, but I intend to set the actual frills with both starch and pins.

I started thinking about the pins at our frilled veil class, when I was examining Jennis tudor collar, which made me wonder if the way of rsetting frills on veils could have been similar to what they did on collars. I was also tempted to try something else than sewing because of the trouble I had had with the washing of my small s-frilled veil and making the frills set. A pinned version would be easier to wash, which is a good thing if you are a person like me, that tends to frequently splash red wine on oneself.

After several tryouts, I came to the same conclusion as several others about the shape of the veil: the back frill sits where is should if you make a seam at the back of the head like a little hood. This gave me the idea of use my luttrell hood as a starting point for the pattern drafting. I think this kind of hood probably requires to be fitted to sit well. So last weekend I spent a lot of time adjusting pins, tucking in my pattern made from blue scrap fabric and looking like some kind of deranged smurf.

Now the only thing that is left is finishing the veil, attaching the frills and some starching and pinning!

Pelastuksen peili / Mirror of Salvation

Alkuperäinen sivu löytyy kokonaisena Universitäts- und Landesbibliothek Darmstadtin sivuilta Click on the link to see the original at the Universitäts - und Landesbibliothek Darmstadt

Olen syvällä tutkimusmoodissa. Puuhasteluni etenee sykleissä: uppoudun kaikenlaisiin lähdeaineistoihin kunnes löydän sieltä idean, tutkiskelen sitä ja lopulta toteutan. Tällä hetkellä toteutukseen on valittu yksi kaulus ja yksi mekko, jonka tärkein inspiraatio on yllä. Tuo punainen alas asti napitettu päällysmekko jossa nuo  komeat koristeleikatut hihat.

Hihat ovat jännät ja melko harvinaiset. Mutta pienellä penkomisella löysin kyllä riittävästi vastaavia esimerkkejä saman aikakauden taiteesta, joten aivan taiteilijan mielikuvituksesta reväistystä jutusta ei ole kyse. Mutta mitä vihreään pukeutuneen naisen kyljessä on, sitä en tosiaan osaa sanoa!

Olen tutkiskellessani löytänyt useamman ihanan käsikirjoituksen, jotka löytyvät kokonaan tai lähes kokonaan verkosta. Aikasemmin olen nähnyt niistä kaikista vain irrallisia kuvia, mutta on aina niin paljon parempi nähdä kokonainen käsikirjoitus. Aina nähdessäni jotain inspiroivaa ensin vertaan sitä muuhun käsikirjoitukseen – poikkeaako se tyylistä, millainen koko teoksen tyyli on, mistä käsikirjoitus kertoo, liittyykö kuvitus siihen, kenellä vaate on. Sen jälkeen vertaan niitä muuhun samanaikaiseen ja suurinpiirtein saman alueen materiaaliin, sekä taiteeseen että mahdollisiin arkeologisiin löytöihin.

Tässä iloksenne ja inspiraatioksenne kolme maanmainiota linkkiä:

  • Speculum humaniae salvationis Saksasta. Se on tavallaan kuin 20 suosikkia- versio Raamatun tarinoista, jossa mukana ovat mehevimmät ja usein aika väkivaltaiset tarinat. Kuva yllä on siitä hyvä esimerkki. Kuvassa on Lamech jota kahden vaimonsa, Adan ja Sellan kiusaamana. Huom. röyhelöhunnut!
  • Roman de la Rose, kaunis käsikirjoitus ranskalaisesta runosta jossa kuvataan allegorista unta.
  • Smithfield Decretals Huomatkaa kuvat tekstiilitöistä – villan kampaamisesta, kehräämisestä ja rukeista! Tässä on myös kauniita huntuja, tosin vailla röyhelöitä.

****

I’m deep into study mode right now. I seem to work in cycles – first browsing different sources, finding something that sparks my interest, looking deeper into it and finally making it. Right now I have set my sights on making a collar and a certain dress, inspired by the picture above. The red overdress with the dagged sleeves and buttons all the way.

The sleeves are exciting and a bit of a rarity – but nothing so rare that I couldn’t find some other contemporary examples of. So they seem not to be completely made up by the artist behind the manuscript. But what the lady in green has going on under her arm I cannot seem to figure out!

In my browsing, I’ve come across several “new” manuscript sites, on works I had only seen a few pictures of. It is always so much better to have the entire manuscript (or at least more than just one picture) to work from.

Whenever I see something interesting, I start by comparing it to the rest of the picures in the manuscript – how does it compare with the styles, what does the clothing in the entire piece look like compared to contemporary stuff, what the MS is about, do the illustrations go with the text and who is wearing the interesting piece. After that I compare it with other contemporary sources of all kinds, from manuscripts to sculpture to archaeological pieces.

Here are three enjoyable and inspiring links I have found:

  • Speculum humaniae salvationis from Germany. These manuscripts were a kind of a best of- version of the Bible, with the juiciest and quite often very violent stories. The picture above is a good example. It shows Lamech tormented by his two wives Ada and Sella. Note the frilly veils!
  • Roman de la Rose, a lovely MS on a French poem about a very allegorical dream.
  • Smithfield Decretals Noteworthy things: pictures of textile work – spinning and combing fibers and some spinning wheels too! Plus nice veils, although not of the frilly kind.

Ryppyilyä ja tärkkäilyä / Frills and thrills

20120226-191203.jpg
Lämpimäisiä! Koepalojen tärkki kuivuu uunin lämmössä. / What's cooking? Just some starched frills drying in the oven!

Röyhelöhuntukurssiviikonloppu on nyt takanapäin ja ainakin näin opettajan näkökulmasta se oli varsin onnistunut. Meillä oli parisenkymmentä taitavaa ja kiinnostunutta oppilasta. Piian kanssa oli hauskaa opettaa yhdessä! Viikonlopun aikana käytiin kiinnostavia keskusteluja (aiheesta ja sen vierestä), saatiin ideoita ja kehiteltiin uusia röyhelöhuntuteorioita joista joitakin ehdittiin samalla testata käytännössäkin. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti Kristiinalle järjestelyistä!

Kurssi alkoi teoria- ja kuvakatsauksella huntujen historiaan, tietolähteisiin ja tyyppeihin. Siinä muuten korvaamaton lähde oli Isis Sturtewagenin tutkimus ja typologiat. Sen jälkeen kurssilaisille opetettiin sekä S- että hunajakennoröyhelön valmistusta. Sunnuntaina jatkettiin röyhelöpalojen parissa ja demosin hunnun pukemista. Iltapäivällä Jenni tuli pitämään maanmainiota työpajaa tärkin keittämisestä. Koepaloja tärkättiin ja kokeiltiin yhtä sun toista. Tulokset olivat hienoja.

Tuntui siltä, että molemmat Piian kanssa kurssille asettamamme opetustavoitteet täyttyivät. Kurssilaisille jäi toivottavasti mieleen erilaisten huntutyyppien ja röyhelöiden moninaisuus. Se, ettei ole vain yhtä tapaa ja mallia. Toisen tavoitteemme toteutumisen tiivisti kurssin loppumetreillä Minttu, joka totesi “Hei, näitä huntujahan voi ihan oikeasti tehdä”.

Lisää kuvia ja kurssikuulumisia:Hibernaatiopesäke

***

The frilled veil course weekend is over and done with and it was quite a success, at least from a teachers point of view. We had about 20 skillful and very interested students. And it was fun teaching together with Piia! We shared so many interesting discussions, came up with new ideas and even got to try out some theories. Thank you to everone that participated, and a big thanks to Kristiina for the all the organizing!

The course started with a theory bit with pictures and some history of frilled veils, sources and different types. This was all made possible because of the fantastic research and typologies done by Isis Sturtewagen. After that we taught a how-to of the S-frill and the honeycomb. On Sunday we continued with the frills and I did a little show and tell on how I wear (pin on) my veil. In the afternoon Jenni came over and hosted her excellent workshop on how to make starch and we starched some of the frills that had been finished. Impressive results, I say.

I feel like we reached both the goals Piia and I set for the course: the participants got an idea of the variety of veils and frills, that there is not only one type and one way. And then there is what Minttu said today at the very end of the course: ” Hey you can actually really make these kind of veils”

More pictures and experiences:Hibernaatiopesäke

Valmis kukkaro auringossa / Finished purse in the sunshine

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

 

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

 

 

 

Elizabeth Luttrell – huppu / The Elizabeth Luttrell Hood

Elizabeth ja orava Luttrell Psalterissa f. 33r / Elizabeth and the squirrel f.33r

Luttrell Psalter on ehtymätön inspiraation lähde. Siinä on paljon muitakin upeita kuvia kuin tämä, joka on lähes jokaisessa keskiajasta kertovassa kirjassa.

Lehdellä 33 on kuva, jota ei juuri muualla näy. Se esittää nuorta leskeä ja tämän lemmikkioravaa. On mahdollista, että nainen kuvassa on Elizabeth Luttrell, joka aiheutti pienoisen skandaalin joutumalla neidonryöstön kohteeksi. Jäätyään myöhemmästä avioliitostaan leskeksi Elizabeth nautti lesken asemasta sen tuomine vapauksineen.

Kuvitus on paitsi kaunista ja samalla vahvasti symbolista. Tässä lemmikkiorava on tulkittu naisen seksuaalisuuden symboliksi, joka tutkijoiden mukaan viittaa haluun tulla penetroiduksi.

Luttrell Psalteria tutkineet nimittävät kuvan pientä huppua lesken päähineeksi. Näitä muistakin lähteistä tuttuja avoimia ja lyhyitä huppuja esiintyy myös muilla lehdillä. Ne kaikki nimetään lesken hupuksi (widow’s hood) Maininnat liittyvät aina huppuun, eivätkä esimerkiksi yleisemmin leskiin liitettyyn leukaliinaan. Olen törmännyt tämän hupun leskeysyhteyteen vain Luttrell Psalteria koskevissa kirjoissa. Jos joku on lukijoista on huomannut tämän muualla, vinkatkaa ihmeessä!

Vaaleanpunaista villaa jäi uudesta mekosta yli juuri sopivasti tälläiseen pieneen huppuun, joten päätin tehdä oman versioni Elizabethin päähineestä. Yksinkertainen huppu koostuu kahdesta kappaleesta. Vaikka kuvassa hupun sisäpuoli on eri värinen, jätin omasta versiostani keveyden takia vuorauksen pois.

Avoin huppu edestä, reunaa hieman taitettu että alla olevat asusteet näkyvät paremmin. / Open hood from the front, front edge turned up a bit so that the underpinnings can be seen better.

Hupun alla on myssyn päälle puettu leukaliina ja letit, jotka on nostettu ohimoille kuten kuvassa hiusverkon peittämät letit. Otsalla kulkee kapeampi pellavaliina, kuten Elizabethillakin.

Yhdennäköisyys Luttrell Psalteriin vähän kärsii näissä kuvissa moderneista vaatteista. Eikä oravan virkaa toimittamaan otettu Justuskaan ei ollut erityisen halukas symboloimaan muuta kuin kissojen halua saada masulleen kunnollista rapsutusta (sen sijaan että joutuu temmatuksi taas mukaan tälläiseen älyttömyyteen.)

Sivulta / Side view

****

The Luttrell Psalter is an endless source of inspiration. It has so many gorgeous pictures besides this one, which can be found in almost every book on a medieval topic.

On folio 33 there is a beautiful picture of a young widow with her pet squirrel. It is possible that the lady in question is Elizabeth Luttrell, who caused a bit of a scandal in the Luttrell family by being abducted. Later she married and was widowed. Once a widow, she enjoyed the liberty provided by that position.

As well as beautiful, the imagery in the psalter is heavily laden with symbolism. Here the pet squirrel is interpreted (by the researchers, I might add) as a symbol of female sexuality and the desire to be penetrated.

The scientists also interpret this sort of open, little hood as a widow’s hood. It is interesting that I have only seen this connection being made in books about the Luttrell Psalter, although this kind of hood can be seen also in other contemporary references. If any of you readers have more information on widow’s hoods, do let me know!

I had just the right amount of fabric left over from the effigy dress to make this kind of hood, so I decided to make my version of Elizabeth’s headdress. The hood has a simple 2-piece construction. Although the psalter shows a different colour on the inside, I decided to keep mine unlined to keep it as light as possible.

Under the hood I am wearing a cap, braids bundled to the temples (like Elizabeth’s hair inside her hairnet) , a simple wimple and a linen band across my forehead.

The likeness to Elizabeth is disturbed a bit by my modern clothing I had to wear for this pose. Also Justus the cat, who was recruited to pose as the squirrel was not terribly interested in posing or symbolizing anything but a cat’s need to get a decent bellyrub instead of being dragged into this kind of nonsense (again).

Palavyö / Plaque belt

Vyön valmistus kera kissa-avun / Making the belt with cat help

Palavyön (joka näkyy keskiaikavaatteiden kanssa tässä kuvassa) tarina alkoi vuonna 2010, jolloin osallistuin Ruotsissa inspiroivan Adriellen maanmainiolle palavyöluennoille. Kuten sielläkin kävi ilmi, palavöitä on moneen lähtöön: metallikoristeet ovat eri muotoisia, eri tavoin koristeltuja ja kiinnitetty monin tavoin ja erilaisiin materiaaleihin. Palavöiden yhdistävä tekijä, joka erottaa ne muista metallikoristellusta keskiajan vöistä on se, että niissä metallikoristeet ovat suuria ja vyön näkyvin osa.

Omaa silmääni on aina eniten miellyttänyt perinteisin ja yksinkertaisin malli, jossa kohollaan olevat neliskanttiset palat on kiinnitetty vyöhön. Eikä tietenkään vähiten kuningatar Helvigin takia. Palavöitä näkyy naisilla miehiä harvemmin, ja Helvig on yksi harvoista pohjoismaisista esimerkeistä.

Palavyön ilmestyminen liittyi vaatteiden leikkauksen muuttumiseen vartalonmyötäiseksi. Se oli keskiajalla kovasti puhuttanut asuste, erityisesti naisilla. Se aiheutti närää siksi, että sitä pidettiin vyötärön sijasta lanteilla, kohdassa jossa oli ennen totuttu näkemään vain vöistä maskuliinisin, miekkavyö. Palavyö naisen lanteilla nähtiin siksi pyrkimyksenä tavoitella miehen asemaa.

Codex Vindobonensis 2762 - Wenzel Bible Fol 56v
Palavyöt lanteilla sekä miehillä ja nasilla / Both sexes wearing hip belts Kuvan lähde: Manuscript miniatures

Palavyön tekijän suurin haaste näinä päivinä on se, että sopivia paloja on vaikea löytää. Upeita paloja on saatavilla, mutta niillä on tietenkin hintansa (joka ei ole ihan halpa). Adriellen oman vyön tapaan tehdyt palat tulevat edullisemmiksi, sillä niitä ei ole kokonaan valettu metallista, vaan ne on lyöty metallilevystä muotin avulla. Aloitimme Sahran kanssa tekijän suostuttelun heti Ruotsinmatkalta kotiuduttua ja viime kesänä sain palat hyppysiini.

Sen jälkeen oli enää tehtävä hieman nahkatöitä. Olen siinä mielessä onnekas, että naapurini  Eme on varsin ansioitunut nahkatöiden tekijä ja ennen kaikkea kärsivällinen työnohjaaja. Leikkelin naapurin vuodista vyön molemmat nahkakerrokset: itse vyö on paksua kasviparkittua nahkaa ja se on vuorattu ohuemmalla kasviparkitulla nahalla. Lisäksi sain lainata nahkatyökaluja ja nauttia kissa-avusta. Kuva yllä ei siis ole lavastettu, vaan kuten uskoa saattaa, naapurin kissa tunkemalla tunki itsensä tuohon väliin. Juuri siihen, jossa piti keskittyneesti käyttää hyvin teräviä työkaluja.

Kun kaikki palat oli taivuteltu (kuvassa yllä näkyy paloja ennen kiinnitystä, kiinnityssiivekkeet auki) paikalleen niille leikatuille paikoille, vuorasin vyön toisella nahalla niin etteivät palojen siivekkeet tartu mekkoon ja että vyö laskeutuu villavaatteiden päällä mukavasti mahdollisimman alas lanteille.

Vyön kiinnitys oli varsinainen aivopähkinä. Kuvissa ei yleensä näy kiinnitystä. Se lie siis totetutettu jollain varsin näkymättömällä tavalla, todennäköisesti niin että pari palaa on erikseen kiinnitykseen tarkoitettu ja että ne kiinnittyvät toisiinsa huomaamattomasti. Omissa paloissani ei tälläisiä ollut, joten jouduin soveltamaan. Käyttämäni materiaalit ovat keskiaikaisia, mutta (toim. huom.) tämä ei ole mihinkään muuhun kuin tarpeeseen ja käytäntöön perustuva oma ratkaisuni kiinnitysongelmaan.

Valmis vyö vuorineen ja kiinnityksineen. Klikkaa suuremmaksi! / Finished belt with lining and buckles. Click to see the full size!

Olen omaan vyöhöni aika tyytyväinen. Se näyttää juuri siltä miltä pitääkin. Metallilevyjen hapettuessa niistä tulee minusta vielä kivemman näköisiä, sillä en ole erityisemmin kullankiiltävyyden perään. Kahden soljen kiinnitys on osoittautunut käytössä toimivaksi, sillä sen avulla saa vyön kokoa säädettyä sen mukaan, miten paksuja mekkoja ja monta kerrosta sattuu oleman päällä.

Tällä tavalla tehtynä palavyöstä tulee paljon kevyempi kuin valetuista metallikappaleista. Siinä on sekä hyviä että huono puoli. Keveydessä on etu sekä käytössä että matkustaessa. Kun pelkät vaatteeet tuovat jonkun lisäkilon, ei erityisemmin kaipaa metallista sukellusvyötä tuomaan askeleeseen lisää arvokkuutta. Toisaalta keveys on tämän vyön huono puoli: sen sijaan että se pysyisi alhaalla lanteilla, vyö on osoittanut pientä taipumusta nousta ylöspäin, jos se päällä touhuaa kovasti.Epäilen, että jos se painaisi vähän enemmän, tätä ongelmaa ei olisi.

Jatkossa saatan tuunata sille lisää painoa ja ehkä kehitän kiinnitystä, mutta jo tälläisenäkin se on varsin komea asuste, joka sopii erityisen hyvin röyhelöhuntujen ja istuvien mekkojen kanssa.

Tadaaa!

*****

The story of this plaque belt begins in Sweden in 2010, when I participated in a very interesting class on plaque belts by the inspiring Adrielle. It was pointed out again, that plaque belts came in many different shapes and sizes, in and on different materials. I guess I could say that what makes a plaque belt (as opposed to a normal girdle with metal decorations) is that in a plaque belt the metal decorations are large and make up the most of the visible surface of the belt.

The style that has always appeared most pleasing and appealing to my eye, has been the most common and simple kind of plaque belt: one where simple square metal plaques are attached to a belt quite close to each other. The fashionable Queen Helvig of course has quite a lot to do with this style inclination of mine. These belts are seen more often on men than women and the stylish queen is a rare nordic example of this style.

The appearance of plaque belts in fashion is closely linked to clothing becoming more fitted. And both these changes were very debated styles in medieval society. Especially women wearing these belts on their hips caused a stir.  Belts on the hip had been seen only on men, as the hip was the place for the most masculine belt of them all, the sword belt. So women wearing these hip belts were seen to aspire to the status of men.

These days the biggest challenge someone making a plaque belt faces is fnding the proper plaques. Now there are some absolutely fantastic plaques out there, which come at a (steep) price. The benefit of making a plaque belt like Adrielle’s own is that the plaques are not cast out of solid metal, but stamped out of sheet metal. Me and  Sahra started to persuade a smith almost immediately on arrival home from Sweden and this summer I got my hands on my plaques at the Turku medieval market.

After that, it was time for some leatherwork. I’m lucky since my neighbour Eme happens to be very good with leather, has all the tools and most importantly, is a patient teacher. So I cut out the belt from leather in her stash: the top is thick vegetable tanned leather, the inside a thinner one. My neighbours cat was also very helpful, placing himself right in the middle of things, especially cutting the leather with very sharp tools.

When all the plaques had been placed (in the picture above you can see how it works when you see the plaques with their wings open) on the belt, I lined the belt with the thinner leather so it can slide easily down onto my hips on the wool.

The belt attachment was a bit of a brain puzzle. The pictures of plaque belts don’t really show attachments, which means they were probably done in a way that made the attachment invisible on the outside. This can be done with a pair of special plaques that clip onto each other. I unfortunately didn’t have plaques like this, so I made the best of what I had available. I added two small replica brooches. This looks good and works just fine, but regardless of medieval materials and methods used, is not based on any source. It was more a choice of necessity and availability.

All in all, I am very happy with how the belt turned out. It looks like it should and as the plaques get darker, they look even nicer to my eye, because I’m not so into golden glimmery things. The two buckles have proven practical, since they allow adjusting the belt to the amount of clothing you are wearing it with.

Stamped plaques are a lot lighter than cast ones. This has its pros and cons. The belt is light so it is easy to travel with and move in. When you clothes alone add a kilo or two, you do not really miss a diving belt to weigh you down. However, the lightness makes the belt not stay put on the hips as well as I assume a slightly heavier one would. If it was a bit heavier, it wouldn’t hike up like it does now.

Sometime I may improve the belt with a new attachment system and by weighing it down a bit. But for now I am happily wearing it, as it looks smashing with fitted dresses and frilled veils!

Valmista vaaleaa punaista / Finished effigy dress

Uusi mekko ja uusi vyö / New dress with new belt

 

Mikä viikonloppu! Tarkoituksena oli järjestää vähän erityistä ohjelmaa pitojen ja muun kivan oheen… lopputuloksena päädyttiin buukkaamaan Räikkä keikalle ja oli meillä keskiaikainen ilotulituskin!

Ja mikäpä sopisi paremmin juhlaan kuin uusi mekko, vieläpä uudella vyöllä somistettuna. Effigy dress pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön viikonloppuna. Sen kanssa käytin toista uutuutta eli palavyötä. Kunhan saan vyön tekemisestä pari kuvaa, kirjoitan siitä oman artikkelin.

Mekko ei ole vielä aivan valmis. Siihen tulee vielä ainakin taskuaukot ja lautanauhaa helmaan.

Tässä jotain hajahuomioita mekon debyytistä:

Mekon kaava on D10584 Herjolfsnesistä, mutta tästä tehtiin alkuperäistä istuvampi. Olen pyrkinyt kuitenkin matkimaan mahdollisimman paljon alkuperäistä myös pienissä yksityiskohdissa, kuten ompelutekniikoissa ja viimeistelyssä. Olen nautiskellut detaljitiedoista, joita Medieval Garments Reconstructed tarjoaa: mm. kaula-aukon ja hihojen viimeistelyssä käytetty iskunyöri on tehty kirjan ohjeen mukaan.

Haastavimmat hetket koin hihojen parissa: tein aluksi niistä liian leveät, koska halusin varata tilaa alla olevan mekon napitusta varten. Liian leveänä tälläinen hiha ei toiminut oikein, vaan menee kurjasti kurtulle. Reippaan kaventamisen jälkeen se toimi aivan kuten pitikin ja mekon siluettikin muistutti taas 1300-luvun viimeisen neljänneksen tyyliä eikä 1980-luvun paitulia. Kiitos sovitusavulle!

Mekossa ei ole nyöritystä tai muuta kiinnitystä. Vaikka se on istuva, se ei kuitenkaan ole kireä. Sitä voi käyttää tarpeen mukaan mekkona tai päällysmekkona. Käytin sitä nyt päällysmekkona Moy-mekon päälle puettuna ja hyvin toimi. Sopivan lämmin asu kirpakkaan syyspäivään.

Tälläinen mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeastaan erittäin yleinen keskiajan taiteessa. Oikeastaan harmi, että maltoin vasta nyt tehdä itselleni tälläisen. Aiemmissa on aina tehnyt mieli tehdä erikoisempia hihoja tai muuta. Kuitenkin asusteilla saa hyvin yksinkertaisesta mekosta erilaisia asuja. Tämän röyhelöhuntu-palavyöyhdistelmän inspiraationa oli tämä kuningatar Helvigin kuva Tanskasta.

On hätkähdyttävää huomata miten paljon vaatteet muuttavat vartalon muotoja aikansa ideaalin mukaiseksi. Kuten kuvasta näkee, keskiaikamekoilla on aikamoinen rintavarustusta häivyttävä vaikutus. Ihan heti ei uskoisi, että liivikaupoilla käytössä eivät ole aakkosten aivan ensimmäiset kirjaimet.

***

What a weekend! It all started out with us thinking it would be nice with a little extra entertainment with the feast and such… and we ended up booking Räikkä for a surprise gig and having fireworks.

And I got to wear my new dress. The Effigy dress got it’s debut even though it is not quite finished yet. I’ll add fitchets and some tablet-woven finishing.

But here is an outfit post anyway and some random observations about the new dress.

The pattern of the dress is D10584 from Herjolfsnes, except more fitted at the sides. Apart from that, I have tried to mimic the original in as many ways as possible: seam types and in the finishing touches. I have enjoyed all the info on the details provided in Medieval Garments Reconstructed. E.g. braid on the wrists and on the neckline is done according to the info in the book.

The biggest challenges were in making of the sleeves. I was a bit too generous when drafting the pattern and they ended up way too wide. I found that excess width makes this kind of sleeve pattern wrinkle and be a total fail in several places. Trimming off some material fixed them almost instantly. Thank you for the extra hands that came to do the fitting for me!

The dress has no lacing or any other closing. It is simply pulled on over the head. It is fitted, but not tight. I can use it as either a dress or an overdress. This time I used it on top of my Moy bog gown, which worked out nicely. A nice warm combination for a cool yet sunny autumn day.

This sort of very simple dress is very common in medieval art. It’s funny how it took me this long to make one for myself. I’ve always become distracted by my need to try out more complicated sleeves and fastenings!

However, it is a very versatile style that can be altered endlessly with different accessories. This outfit with the plaque belt and the frilled veil was inspired by queen Helvig from Denmark.

When I look at the picture above, I find it absolutely striking how much the clothing alters ones shape to conform to what was thought to be stylish then. My dresses do an amazing job compressing my boobage to fit a gothic standard. One would not really believe that I am a happy Bravissimo customer!

I also wore my new plaque belt, which will be the subject of a post of its own as soon as I get some making of-pictures.

 

 

 

 

Pääkallonauha / Rosary with skulls

20110913-153044.jpg

Olen harvinaisen tympeän flunssan kourissa. Rukousnauha tuntui sopivalta sairaspäivän projektilta, koska se ei vaadi paljoa. Silkkilankaa, korallihelmiä, luurengas ja vinkeitä luisia pikku pääkalloja. Pääkallot ovat ostos Tanskan kansallismuseosta, ne ovat keskiaikaisen  luisen pääkallohelmen kopioita. Aavistuksenomainen memento mori-tematiikka tavallaan sopii rukousnauhaan.

NauhassaHedwig of Andechs on neljä kymmenen helmen dekadia, joita pikkukallot pater-helminä erottavat. Inspiraatio nauhaan tuli tästä p. Hedwigin kuvasta, jossa rukousnauha on kiinnitetty soljella. Se on hyvin elegantti.

Aion ainakin kokeilla käyttää tätä omaani samalla tavalla. Käytännössä sitten näkee, uitanko sen jokaisessa vastaantulevassa soppakulhossa vai takerrunko ovenkahvoihin. Elämme siis jänniä aikoja täällä Neulakossa! (Kunhan tästä flunssasta ensin selvitään.)

***

I’ve caught an unusually nasty flu. Making a rosary felt like a nice enough project for a day of sick leave, because it doesn’t really require so much. Silk thread, coral beads, a bone ring and these cutesy little skull beads made of bone. The wee boneheads have been bought from Denmarks national museum and are a copy of a medieval example in their collections. I think a hint of memento mori – thematics goes well in a rosary.

The rosary consists of four decades of ten ave-pearls in coral, separated by the skull paters. I was inspired by this picture of st. Hedwig, where the rosary is suspended from a brooch, very elegantly in deed.

I’ll at least try wearing mine in the same way. We’ll see if I will dip it in bowls of soup or catch myself on door handles. The excitement never ends here at Neulakko! (Once I get rid of this flu that is.)

 

Kehriä / Spindle whorls

Värttinänkehriä / Spindle whorls

Tänä syksynä sain järjestettyä itseni pitkästä aikaa työväenopiston kurssille. Olen Espoon työväenopistossa Krista Vajannon ja Maikki Kariston vetämällä Villaa ja värttinöitä-kurssilla, jossa opetellaan tekemään oma värttinä ja kehräämään sillä (harvinaisen hyvin primitiivisen lampaan villaa). Kaksi kurssikertaa on takana ja aivan mahtavan kiinnostavaa on!

Tänään tehtiin värttinänkehriä. Jokaiselle annettiin kilo savea, joten niitä tuli aika paljon. Tein 25 kehrää, eli valinnanvaraa kehruuvälineissä on jos taidot riittävät.

ps. Kurssi saattaa pyöriä kevätlukukaudellakin, joten kiinnostuneiden kannattaa olla tarkkaavaisia!

***

This fall I signed up for a course at night school on how to spin with a drop spindle. Espoo city night school / worker’s institute (a lovely finnish concept, sounds weird when translated) has this wonderful set of courses in Iron Age crafts. The course is taught by Maikki Karisto and Krista Vajanto.

We’ll learn how to spin and make our own spindles as well as how to process raw wool (and as an extra bonus get to work on wool from a very rare primitive sheep). I’ve been to two classes and they’ve been superbly interesting. Today we made spindle whorls. We got a kilo of clay each – I ended up making 25. At least I have a lot to choose from.

Joutsenmekko / The Swan Dress

Turussa muotinäytöksessä / Fashion show at Turku by Marjo-Briitta

Samaan aikaan toisaalla: Racaire tekee blogissaan ensimmäistä avohihaista/kylkistä päällysmekkoaan, eli ns. helvetinikkunamekkoa. Sain siitä idean jakaa kanssanne muutaman kuvan jo viime marraskuussa valmistuneesta joutsenmekosta. En ehtinyt silloin esitellä sitä sen enempää, kun tuli niitä kaikkia ihania lahjoja ja muuta mahtavaa siinä samassa rytinässä.

Yllä Marjo-Briitan ottama kuva (kiitos!) Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä, jossa esittelin joutsenmekkoa, röyhelöhuntua ja Moyn mekkoa, eli juurikin sitä viime marraskuussa valmistunutta asukokonaisuutta. Moy-mekkoa olen täällä esitellyt aiemmin ja samoin huntua, joten nyt on joutsenmekon vuoro.

Mekko on violettia, paksua ja hyvin huovutettua villaa. Valitsin kankaan sen perusteella, mikä keskiajalla olisi ollut mahdollisimman tyyristä.  Yritin löytää kankaan, joka olisi paksuudeltaan ja pinnan tiiviydeltään mahdollisimman lähellä ylellistä keskiaikaista tuontiverkaa. Vastaavanlaatuista ja samoin pintakäsiteltyä kangasta ei valitettavasti oikein saa mistään, mutta ihana kangas on kyllä tämäkin. Paksua, painavaa, lähestulkoon purkautumatonta ja ylellisen violettia väriltään. Malli on käytännössä sama kuin tässä mekossa, paitsi että nyt kun kangasta oli enemmän, kiilat asettuivat paikoilleen yksinkertaisemmin.

Mekko on koristeltu applikoiduilla joutsenilla, eri kokoisilla makeanvedenhelmillä, pienillä lasikivisillä soljilla ja metallista valetuilla (tinaisilla) vaatekoristeilla eli besanteilla. Viimeksi mainittuja on vielä tusina käsityöpussin pohjalla, joten on mahdollista, että mekko saa jatkossa lisää kimalletta. Sillä tietyn keskiaikaisen ylellisyyskäsityksen mukaan luksusta ei voi olla liikaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus.

Ajatus yläosan lintukuvioinnista lähti tästä mekosta, joka yhdellä näistä p.Ursulan seuraajista on yllään. Eturivissä toisena vasemmalta seisovan neitsyen helmikirjailluilla fenix-linnuilla koristeltu mekko on mielestäni ollut yksi kauneimmista keskiajan taiteessa näkyvistä mekoista jo pitkään. Tähän mekkoon ei tullut helmikirjailtuja lintuja eikä fenixejä, mutta fenixmekko inspiroi joutsenmekon värimaailmaa ja koristelua lintujen asettelua myöten.

Applikoidut joutsenet ilman yksityiskohtia / Swan applique without details
Valmiit joutsenet / Finished swans
Somat joutsennaamat / Cute little swan faces

 

Jos vertaa kuvia sängylle asetellusta mekosta ja mekosta päällä, huomaa miten mekkoon periaatteessa hieman epätasaisesti aseteltu kuviointi asettuu päällä juuri kohdalleen. Oli kiinnostavaa huomata, että mittanauhan kanssa asetellessa sai päällä epätasaiselta näyttävän tuloksen (koska sitä ei itse ole mitenkään millilleen symmetrinen), mutta silmämääräisesti aselteltuna joutsenet menivät tasan.

Leikkasin joutsenet valkoisesta villasta ja yliluottelin ne valkoisella pellavalangalla mekkoon. Sen jälkeen tein reunustin lintujen reunat punaisella villalangalla, jonka kiinnitin luotospistoilla hieman ohuemmalla, kokenillilla värjätyllä villalangalla. Tein sillä myös lintujen siipien yksityiskohtia halkipistoilla. Samoilla pistoilla kirjoin myös krappivärjätyt nokat ja mustat silmät. Jokaiselle linnulle tuli lystikkäästi oma ilmeensä. Lintujen esikuva uiskentelee tässä eli Harley MS 4751, Folio 41v:ssä.

***

Following Racaire ‘s first sideless surcoat- project reminded me that I hadn’t really posted any very good pics of the swan surcoat, which I finished already in November last year. But there was so much lovely stuff going on then and there so I never did post about it, although I’ve shown you better pics of the Moy Bog-dress and told you more about making the frilled veil. So now it’s time for this one.

I chose the fabric for the dress thinking about what would have been most expensive in the middle ages, because I was setting out to make a luxurious dress. I tried to find a fabric with some of the attibutes of the best broadcloth: thick and processed. Although there is no broadcloth available that would be exactly like the medieval ones, but I tried to find similarities in thickness and picked a luxurious purple shade, too.  The pattern is the same one as I used here, but this time I did get more fabric so the placement of the gores worked out far more easily.

The dress is decorated with applique swans (swans are awesome) , pearls and small cast bezants. There may be more bezants on it some day, since I still have some left. Additional glamour is provided by small brooches with glass stones.

The dress was very much influenced by this dress that one of the followers of St. Ursula is wearing. The dress with the phoenixes has been one of my favourite medieval dresses – and even though it has sleeves, phoenixes probably made with pearls and lots of other features I didn’t have time to make, it did inspire the small swans and their setting on the dress.

Comparing some of the making of-pictures with the dress on the bed, you can see how the swans are a bit uneven. But when on,  they sit just as they should. I first tried setting them with the help of a tape measure but since I’m not very symmetrical, it never worked. Interesting and still yet very logical, all in all.

I cut the swans out of white wool, placing them on the fabric with hem stitches in linen thread. I followed with overcasting a thicker dark red wool thread on the edge of the swan with a thinner cochenille dyed wool thread. I used the thinner red thread in split stitch to make the details on the wings. Split stitch and a madder dyed orangey red was used for the beaks. I like how each bird has it’s own face and look. The original after which these swans were made is swimming about here in Harley MS 4751, Folio 41v.