Hyvän vaimon opas / The Good Wife’s guide

Hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi Neulakossa perehdytään hyvän vaimon käsikirjaan.

Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen täysi käännös Le Menagier de Paris:na tunnettusta käsikirjoituksesta. Nyt sitä saa Akateemisen kirjakaupan hyllystäkin.

Aikaisemmista englanninnoksista on jätetty pois osia tai enimmäkseen keskitytty resepteihin.  Reseptit ovat olleet tämän teoksen tunnetuin ja varmasti elävöittäjien ahkerimmin käyttämä osa. Uudessa käännöksessä korostuu se, että reseptit ovat vain osa kokonaisuutta.

Elävöittäjälle teos on verraton tietolähde ja kiehtovan intiimi kurkistusvinkkeli 1300-luvun pariisilaisen porvariston arvomaailmaan ja huushollaamisen detaljeihin. Kirjasta on luettavissa ruoanlaitto-ohjeiden lisäksi vinkkejä kärpästen pyydystämisestä, hyönteisvahinkojen minimoinnista vaatesäilytyksessä, haukan kasvatuksesta, hevosten ja palvelijoiden valinnasta sekä ennen kaikkea siitä, millainen on hyvä vaimo.

Kääntäjät ovat tehneet tietoisen valinnan nostamalla vaimon teoksen otsikkoon. Johdannossa kyseenalaistetaan kaksi keskeistä ja totuttua käsitystä tästä käsikirjoituksesta:  tekstin kirjoittaja ei ole kertoja, vaan kertoja on fiktiivinen hahmo ja teos rinnastuu siten samanaikaisiin vastaaviin hyvän elämän oppaisiin. Aiemmin on tulkittu, että kyseessä on porvarismiehen itse vaimolleen kirjoittama opaskirja.

Myös tekstin kertojan mukavuus on kyseenalaistettu – usein tähän tekstiin viitataan korostaen,  miten kilttiä ikääntyvältä porvarismieheltä on tehdä opas nuorelle vaimolleen. (Toisaalta olen aina ihmetellyt tätä, mitä väliä on sillä, miten mukava mies on tai ei.)

Kertojan mukavuus kyseenalaistuukin  modernin lukijan mielessä. Vaimolta odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta, nöyryyttä ja alistumista. Asia korostetaan puuduttavan pitkissä opettavaisissa tarinoissa hyvien vaimojen alistumisesta: hyvä vaimo vie miehelle puhtaat lakanat rakastajattaren kotiin ja antaa miehen tapattaa yhteiset lapset vailla vastalausetta.  Vaimo pomppii kun mies käskee, eikä kysy miksi. Miehellä on oikeus antaa kupata koetteleva ja kyseenalaistava nuori vaimo hengiltä.

Kertoja edellyttää hyvältä vaimolta sellaista  ehdotonta alistumista, ettei kenties ole mukavan ja edistyksellisen maineensa veroinen, mutta aikalaisenaan tuskin ansaitsee aivan kirjoittajien johdannossa tarjoilemaa täyslaidallista. Minusta menneisyyttä tulee tarkastella jonkinlaisin kulttuurirelativistisin kakkuloin. Tavallaan keskustelu kertojan “mukavuudesta” onkin aavistuksen absurdi.

Lukukokemuksena kirja on antoisa, mutta toisaalta raskas. Alkuperäisteos muuttuu loppuaan kohti viimeistelemättömämmäksi ja sekavaksi. Tarinat nöyristä vaimoista alkavat puuduttaa (ja myönnän, ketuttaa). Lauseet venyvät pahimmillaan puolen sivun mittaisiksi. Kääntäjät tekevät ansiokasta työtä jäsentelyssä ja lukijan tukemisessa.

Reseptejä on mukana täydet 380, mikä on varsinainen aarreaitta. Ruoanlaitosta kiinnostuneille suosittelen tämän kirjan rinnalle oheisteokseksi kuitenkin vaikka esim. Living and dining in Medieval Paris-kirjaa.

Neulakon lukijoita kiinnostanee, mitä kirja kertoo vaatteista ja pukeutumisesta. Lukija oppii, että hyvä vaimo pukeutuu huolellisesti, eikä häpäise miestään homssuisella ulkoasulla, kuten jättämällä aluspaitamekkoaan näkyviin mekon alta kaula-aukosta. Jos haluaa välttää koiden ja syöpäläisten tuhot, vaatteita kannattaa tuulettaa (tähän on runsaasti muita ohjeita).

Tarinoissa korostuu vaatteiden merkitys aseman merkkinä. Keskeisessä tarinassa kun miehensä koettelema ja hylkäämä Griselda luopuu asemansa mukaisista vaatteista ja palaa kotiin lähes alasti ja pukeutuu taas köyhän vaateparteen. Ylhäiset ystävät itkevät kohtalon kauheutta ja tätä hirveää nöyryytystä.

***

Happy international womens’ day! Here at Neulakko we celebrate it by getting to know what was expected of a good wife in the 14th century.

Last year saw the publication of the first full english translation of the Menagier de Paris, a manuscript famous for its delicious recipes. The full translation highlights the fact that the recipes are not the only thing this manuscript should be known for.

The book is a wonderful source for the re-enactor. It offers a detailed and intimate look into the household, values and daily life of the parisian 14th century bourgoisie. As well as recipes, the book offers thorough how-to’s on hawking, choosing horses and servants, cleaning, pest control and first and foremost: how to be a good wife.

The translators have made a conscious choice with a title referring to the wife and not “the Menagier” aka the narrator. In the introduction they question two conceptions about the manuscript. They suggest that the narrator and writer are not the same person. The husband-narrator is seen as a fictive person and the book is likened to contemporary guides on how to live a good life.

The translators also question the reputation of the husband-narrator as a nice man. When referring to this manuscript, it is often mentioned how nice it is of the elderly husband to have written such a guide to his young wife.

In the eyes of the modern reader the narrator does not appear very nice at all. What is expected of the good wife is absolute submission and obedience. This fact is stressed in endless stories of wives and husbands: a good wife brings his husband clean sheets to sleep in in the house of his mistress and does not object when the husband decides to kill their children. A husband has a right to have a disobedient wife bled to death.

The narrator expects such obedience from his wife that he may well not be worth his nice reputation, however I also think he isn’t quite as ‘bad’ as the translators deem in their (interesting and thought-provoking) introduction. I believe in a pinch of cultural relativism when looking at the past  – on medieval terms the Menagier is only repeating the values of contemporary society. All in all I’ve always found the discussion on how ‘nice’ he is a little bit absurd.

Reading the book is very rewarding although the experience gets quite heavy and hard at times.  As the book nears it’s end the writing becomes less and less finished and harder to follow. At some points, the endless stories of obedient wives start to become a bit of a bore (and I admit getting a bit pissed off at times too). Sometimes the sentences are over half a page long.  Here the translators do a great job at guiding the reader through the difficult bits and bringing some structure to the reading experience.

There are a full 380 recipes, which are an excellent source. I would however suggest that a reader intrested in medieval cookery would read this book with a companion, like Living and Dining in Medieval Paris.

The readers of Neulakko are probably interested in what the book has to say on clothing and textiles. Among other things, we learn that the good wife dresses carefully and neatly, not letting her undershirt/dress show from under her clothes and thus keeps the good reputation of his husband.  In order to avoid damage to clothes by moths and other pesky creatures, clothes have to be aired often (and various other things can be done as well).

The stories in the book emphasize the meaning of clothes as markers of reputation and status. In a central story, poor Griselda, abandoned by her rich and powerful husband, returns to the home of her father, nearly naked and returns to wearing her old clothes of a poor status. This is a horrifying shock to her rich friends, who weep at this awful humiliation.

Ilmoitusluontoisia asioita / Announcements of sorts

Tukholmassa pyörivien on syytä huomata, että keskiaikamuseo Medeltidsmuseet on taas avannut ovensa pitkän ja perusteellisen remontin jälkeen. Remontin etenemistä on voinut seurata Medeltiden i tiden – blogissa, ja sen perusteella uusi näyttely vaikuttaa näkemisen arvoiselta. Ja Medeltidsmuseetin museokaupasta olen aina tykännyt. (Lukuunottamatta niitä kehnoja Sofias Atelje- kaavavihkosia, siis.)

Pistoksissa-blogissa taas raportoitiin mainioita kirjauutisia The Medieval Broadcloth sekä NESAT X -kirjojen ilmestymisestä. Molemmat ovat sarjassamme pakko saada, varsinkin kun hintakaan ei ollut lähellekään sitä, mitä pelkäsin. NESAT X on kooste taannoisen tekstiilikonferenssin esityksistä. Seurasin niitä verkon välityksellä vuonna 2008 ja siellä oli kyllä mielenkiintoinen esitys toisensa perään! Seuraava NESAT pidetään näillä näkymin ensi vuonna Saksassa. Jos se on avoin muille kuin siellä tutkimustaan esitteleville, siinä olisi kyllä varsinainen riemuloma. Harkitsen! Piia tietää myös kertoa Aboa Vetuksen tulevista näyttelyistä ja uusista tutkimuksista. Käykää lukemassa.

A stich in timen kautta löytyy uusin Dragtjournalen, joka sisältää paljon kiinnostavia artikkeleita (tanskaksi). Uusimmassa numerossa on Else Ostergårdin hyvä artikkeli pellavan historiasta, Camilla Luise Dahlin juttu kelloista ja kulkusista keskiaikaisena asusteena ja lisäksi Linda Rosendahlin artikkeli vaatemaininnoista 1400-luvun tilikirjoissa. Hyvää kamaa!

Medium Aevum Hollolense eli Hollolan keskiaikaseura järjestää helmikuun lopulla syventävän kaksipäiväisen keskiaikapukukurssin, jossa opettajana olen minä. Kurssi on avoin kaikille ja ymmärtääkseni tilaa vielä on. Ohjelma tarkentuu tässä lähiaikoina (eli toiveita otetaan edelleen vastaan), tarkoituksena on käydä läpi asukokonaisuuden rakentumista, käsinompelua ja räätälitekniikoita, kaavoitusta hämärien arkeologisten lähteiden pohjalta yms.

###

If you visit Stockholm in Sweden, go see the new and renovated exhibition at the medieval museum Medeltidsmuseet. The renovation has been followed in the Medeltiden i tiden -blog, and from what you can see from there, it seems like a worthy visit. And I’ve always enjoyed the museum shop at Medeltidsmuseet. Well apart from those no-good Sofias Atelje –  pattern booklets, that is.

Piia at Medieval Wardrobe Unlock’d has also some news on books and museum exhibits to come. I think I absolutely have to have both The Medieval Broadcloth as well as the  NESAT X book. I’m glad they turned out to be less expensive than I was afraid they’d be. I followed the NESAT conference online back in 2008 and it was fascinating. NESAT XI is scheduled for next year in Germany. If they’ll hold an open conference again (i.e. one doesn’t have to present a paper in order to attend) I’ll certainly consider attending. In my book, that’d make a fantastic holiday.

A stich in time points to the latest issue of Dragtjournalen. It has (in Danish) several articles of interest. There’s Else Ostergards article on the history of linen, Camilla Luise Dahls article on bells other jinglies as as a medieval accessory and Linda Rosendahls article on clothes in 15th century account books. Good stuff!

Medium Aevum Hollolense is hosting a 2 day course on medieval dress, taught by yours truly. We’ll cover some tailoring techniques, pattern drafting, handsewing and have a good look at the different items of clothing that a medieval set of clothes consists of. At least all this. Ideas are welcome and there’s still space on the course too (I think).

Belgia / Belgium

Brysselissä ja Bryggessä oli mainiota. Varsinkin Brygge oli keskiaikaharrastajalle aivan uskomattoman mahtava  paikka. Vanha kaupunki oli eheä ja näyttävä keskiaikainen kaupunkikokonaisuus ja  kanavien halkomana lisäksi tietenkin todella kaunis (myös hirveässä kylmässä ja sateisessa säässä). Bryssel varsinaisesti ole kauneudestaan tunnettu, mutta sielläkin on paljon nähtävää.

Ennen matkaa sain hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa käydä katsastamassa. Niiden avulla tein varsinaisen supermuseokierroksen: Brysselissä kävin kansallisessa historiallisessa museossa eli Koninklijke Musea voor Kunst en Geschiedenis:ssä, Bryggessä kävin Arkeologisessa museossa, Gruuthusissa, beguiiniluostarissa  ja kaupungintalolla sekä kurkkimassa kirkkoihin. Lisäksi varasin aikaa kaupungilla kiertelemiseen. Melkein jokainen talo oli ihastuttava ja kiinnostava. Bryggessä historiaa on joka nurkan takana, välillä aika yllättävissäkin paikoissa.

Bryggessä on myös liuta museoita, joissa on nähtävillä “flaamilaisia primitiivejä”, eli taideteoksia maalareilta kuten van Eyck ja Memling. Päätin tällä kertaa kuitenkin keskittyä enemmän esineistöön ja jättää maalaustaiteen toiseen kertaan. Museokaupasta otin seuraavaan kertaa varten hyvän kirjasen näiden taiteilijoiden tuotannosta. Samalla reissulla tarttui mukaan myös Heilig en Profaan , joka on osoittautunut mainioksi ostokseksi. 1000 keskiaikaista tinamerkkiä, sekä uskonnollisia että maallisia (kuten nimestä kuulee) sekä erinomaisia artikkeleita näistä. Kirja on hollanniksi paria tekstiä lukuunottamatta, mutta kyllä siitä kovapäisenä ottaa selvän. Kirjasarjan kakkososa pitää kyllä joskus ostaa, ehdottomasti.

Museoissa tulee otettua kovasti kuvia ihan omaksi ilokseen ja tavallaan muistiinpanoiksi. Tässä reissulta jotain kohokohtia. Enemmänkin kuvia on, mutta ihan vielä en ole varma laitanko niitä Neulakon galleriaan, koska olen vähän kypsänä tuohon galleriasovellukseen ja mietin sen vaihtamista kokonaan uuteen. (Gruuthusista ei kuvia, sillä siellä oli kuvaaminen kielletty.)

******

I had a blast in Belgium, mostly thanks to the great tips I got on what to see. I visited both Brussels and Bruges. Especially the latter is a great place to visit for any medieval enthusiast. The whole town is lovely, it was great to just walk around, go ooh and aah next to almost every other building in the Old town. Even the awful weather didn’t dull the charm of the canals, the buildings and the winding streets. The thing about Bruges is that there’s history lurking everywhere.

I did a supertour of the museums. In Brussels I went to the National History Museum, which is very nice, although the textiles room with the english embroidery I had expected to see was unfortunately closed (for repairs?). They had some very nice aquamaniles, candle holders, ivory mirror casings, a beautiful crown etc.

In Bruges I made a decision to save the works of the flemish primitives like Memling and van Eyck for another visit and concentrate on objects and buildings instead of works of art. I went to the Old town hall with 1370s sculpted consoles (replacements on the outside walls, some of the originals on display inside) With a very amusingly pompous neo-gothic interior, with some actual gothic bits too. I also visited the Archaeological museum; I think I enjoyed the shoe display the most – they had a very interesting leather patten and possibly the prettiest medieval shoe I’ve ever seen on display (see below). And good ceramics as well! it would have been nice would there have been more info on the objects available (dating, where they had been found etc), but I did appreciate the way the display had been built up, I think especially child visitors would appreciate it.

Then I went to the Gruuthuusemuseum, once a dwelling of a well-to-do 15th century family, the building itself is worth seeing. The private chapelroom in the Onze Lieve Vrouwekerk accessible by a small bridge from the house is quite likely the height of medieval luxury. Some nice things on display too, i.e. opus anglicanum liturgical embroidery and carved devotional tablets made out of ivoryas well as nice everyday items like tripods and other cooking related items.

The Museum shop had the Heilig en profaan-books on pewter badges, I got the first one, which was a very good purchase. The book covers 1000 medieval pewter badges (both religious and secular, as the name says) and has some very insightful articles on them as well. It’s mostly in dutch with some english text, but with a bit of effort I can make out what the dutch text says too.

I also saw some of the Onze Lieve Vrouwekerk, of which I got a small peek, on sunday most of the churches were in use and not accessible to tourists. On Sunday I also visited the beautiful Bequinage.

I took quite a bit of pictures and here are some of the highlights. I don’t know when or whether I’ll post most of them into the gallery – I’m not very satisfied with the gallery programme I’m running now and am looking for a new, better one. So perhaps I’ll decide what to do with the gallery first and then upload all the pictures. (No pictures from Gruuthus, since pics weren’t allowed)

Klikkaa pikkukuvat isommiksi / Click on the thubnails to enlarge

Ihana Brygge /Lovely Bruges:

Kanava / Channel
Silta / Bridge

*******************************************************************

Historiallisen museon parhaita paloja / National History museum highlights:

Pronssinen aquamaniili eli käsienpesukannu Phyllis ja Aristoteles-teemalla / Bronze aquamanile with Phyllis and Aristoteles
Norsunluinen peilin kehys, luultavasti valmistettu ranskassa / Ivory mirror casing, probably of french origin
Kruunu
Kruunu, huomaa palarakenne / Crown, hinged construction

*******************************************************************

Arkeologinen museo / Archaeological museum:

Patiini, joka oli nahkasta mutta ei kerrostettu / Leather pattern, not layered
Ihana kenkä
Kaunein keskiaikainen kenkä jonka tiedän / The prettiest medieval show I've seen this far
Ihanan kengän kaunis profiili / Pretty profile of pretty shoe, no dating

******************************

Näitä sanottiin paistinpannuksi / These were labeled as a frying pan
Kukkaro
Kukkaro, jossa samanlainen tinaniitti kuin vyössäni / Purse, with a similar pewter fitting that on my belt

*******************************************************************

Kävin Bryggessä museohoppaamisen välissä keskusaukiolla kahvilla. Kahvilan naistenhuoneesta tein yllättävän löydön: Siellä oli takanreunus, jota koristaneessa veistoksessa oli nainen O:n muotoisessa ryppyhunnussa. En juksaa! Bryggessä historia vaanii kaikkialla.

Amid all the museumhopping, went for a coffee at a cafe close to the Belfry, used the ladies room and in there I discovered a mantelpiece, with sculptures – one of which appeared to be a woman in an O-shaped frilled headdress.  I kid thee not! in Bruges, there’s history everywhere!

Naisten vessa ja takka / Ladies room w. fireplace
Ryppyhuntu sivulta / Frilled headdress side
Ryppyhuntu edestä / Frilled headdress front

Lähdön tunnelmaa

Tänään se alkaa! Mukaan tulee valtavasti tavaraa, mukana on myös paljon käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulee valmiiksi.
Ennen leiriä sain E:n alusmekon valmiiksi. Se on silkkiä, joka suojaa lapsen herkkää hipiää auringolta kaikista materiaaleista parhaiten. E on tudor-taapero, joten alusmekkoon tuli muhkeat hihat ja suloiset pienet mansetit.

emmekko.jpg

Oma alusmekko on vielä kesken, mutta tulee toivottavasti leirin aikana valmiiksi. Projekti lähti käyntiin odotettua nopeammin, kun sain vanhasta alusmekosta piirrettyä täysin sopivan kaavan! Minulla on siis tapana tehdä yksinkertainen pellavainen alusmekko, joka on sopivan tiukka ja tukeva niin, ettei sen alla tarvitse käyttää rintaliivejä. Se on helppo ja mukava ratkaisu, mutta vaatii yleensä paljon enemmän sovittelua. Jos samanlainen kiinnostaa, Suvituulin ohjeet sellaisen tekemiseen löytyvät ohjeita-sivulta.

Viime aikoina olen perehtynyt alusvaatteisiin muutenkin, kun sain Tanskan tuomisina Middelaldercentretin pieniä vihkosia. Sain Camilla Luise Dahlin vihot vaatteiden metallikoristeista ja alusvaatteista ja yhden vihkosen keskiajan huumorista. Mainiota kesälukemista (tosin tanskaksi). Harmi ettei Middelaldercentretin verkkokauppa myy Tanskan ulkopuolelle niin, että sieltä saisi tilattua muita kiinnostavia julkaisuja.

Nyt leirille! Jee!

Ps. Neulakon spämmifiltteri oli näköjään napannut itseensä täysin asiallisiakin kommentteja. Osan sain palautettua, mutta pahoittelen jos kommenttisi on joutunut hukkaan enkä ole esim. vastannut siihen.
***

Ready to Go

I’m all packed and ready go! I have a ton of stuff with me. And naturally this includes quite a few projects as well.

I finished my goddaughter E’s underdress (see picture above). E is a tudor toddler, so her underdress has poofier arms than the underdresses I usually make for my 14th century self. It’s made out of silk, which should be the best material available to protect baby skin from sunlight.

My own underdress is still in the making, but progressing faster than expected. Using my old underdress as a model, I managed to cut out a perfectly fitting underdress/shirt. I cut my underdressses very snugly around the chest area, which gives great support, a good silhouette and makes wearing a bra completely unnecessary. (In the Ohjeita-page, there are instructions on how to make a dress like this, but they’re in finnish). Otherwise they’re very normal linen underdresses, with a few gores and sleeves. It’s a very comfy and practical solution, but requires quite a bit of fitting usually. But this time, I managed to skip it.

This week has been all about underdresses in other ways too, since I got fantastic little booklets from friends who visited Middelaldercentret in Denmark. Two of them are by Camilla Luise Dahl and cover underwear and bezants. One is on medieval humour. It’s all marvelously interesting stuff (and in Danish, which I can thankfully read). It’s a pity the Middelaldercentret webshop doesn’t send it’s merchandise outside Denmark. It would be great to read all the other booklets in the series too.

But now I’m off to camp! Yay!
Ps. Neulakko’s spam filter has been a bit overactive and I realized it had captured some non-spam comments too. I managed to recover some, but I’m very sorry if your comment has gone missing and I haven’t replied.

Keskiajan avain ja muita löytöjä

Olin eilen varmaan ensimmäisiä, jotka ostivat upouuden Keskiajan avain-kirjan Akateemisesta kirjakaupasta. Kyseessä on  käsikirja kaikista keskiajan tutkimuksesta kiinnostuneille. Erityisesti alaa opiskelevat ilahtunevat siitä että tälläinen metodologiaa käsittelevä kirja on saatavilla vihdoin myös suomeksi. Mutta mielestäni kirjasta on iloa myös meille keskiaikaa harrasteleville. Sen avulla voi kasvattaa ymmärrystään siitä tieteenalasta jolle harrastuksemme rakentuu sekä ruokkia omaa lähdekriittisyyttään opettelemalla tieteenalan metodologiasta perusasiat.

Kirjan kattama aihealue on tosiaan laaja. Se käsittelee peruskielioppeja tärkeistä kielistä, kirjallisuudentutkimusta, arkeologiaa, sinettien ja asiakirjojen tutkimusta…. vain muutamia mainitakseni. Kirjaa on helppo käyttää käsikirjana hyvien sisällysluettelon ja hakemiston ansiosta. Huomioiden kaiken tämän, 35 euron hinta ei ole ollenkaan paha.
Löytöjä tehdään muuallakin kuin Akateemisessa. Espoon Mankbyn kylän kaivauksilla on kaivauduttu lempivuosisadalleni eli 1300-luvulle. Löydetyt lasien sirpaleet ja hienostuneiden ruokailuveitsien löytyminen ovat yllättäneet tutkijat. Tällaisia luksustuotteita (molemmat arvokasta tuontitavaraa) ei osattu olettaa löytyvän maalaiskylästä. Äärimmäisen kiehtovaa! Mankbyläisillä talonpojilla oli ilmeisesti juhalpöydissään fiinimpää esineistöä kuin on tähän asti ajateltu – ja  ilmeisesti toimivat kauppasuhteet Tallinnaan.

Huoh, olisi ollut mainiota päästä Mankbyhyn kaivamaan. Mutta aika, se on vaan niin kortilla että viikon kaivuukurssi olisi ollut lomasta vähän liikaa.

Mutta huomenna Turkuun! Porthanin puisto, osasto 11, Väinölän väki!
***

Keskiajan avain and other finds

I was probably among the first to pick up a copy of a brand new book called Keskiajan avain (Key to the middle ages) in the Academic bookstore. It’s a impressive introduction to the methodology of medieval studies – and it’s in finnish. (Which may be a disappointment to you.)

The book is a great addition to the library of any student of medieval studies. However, I think it’s also a good purchase for any of us who enjoy the middle ages as a hobby. It’s good to get a basic understanding of the methodology on which the study that we base our dear hobby is based on. And it’s also always good to get to know your methods so you can also cultivate your ability to look at different sources with a critical eye.

Interesting finds have also been made outside the bookstores. In Espoo, the excavations of a medieval village called Mankby have dug deeper and they have dug into my favourite century, the 14th! They have excavated glass shards as well as remains of eating knives, both of which were totally unexpected in a medieval finnish rural village. I find this extremely fascinating. It seems the peasants had much finer items in their posession – as well as an active trade relation with nearby Tallinn.

It would have been really great to get to go to Mankby to excavate, but time is unfortunately too limited of a resource. Bummer.

But tomorrow if Friday and I’ll be off to Turku Medieval Market!

Supermahtavaa!

Oi superduperyyybermahtavaa! Else Ostergårdilta et. al on tulossa tämän vuoden lopulla kirja Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns., jossa on vihdoin uudet kaavapiirrokset Herjolfsnesin vaatelöytöjen kaavoista!! Woven into the Earth on ihan mahtava kirja, mutta sitä lukiessani jäin ihmettelemään miksei siinä ollut kaavapiirroksia. Alkuperäiset 1920-luvun kaavapiirrokset joita näkee esmes täällä, on todettu monesti puutteellisiksi.

Tämä johtaa luonnollisesti uusiin mekkoprojekteihin. Mikä onni, etten ole vielä leikannut sitä ihanaa Naturtuchesta ostettua harmaata villaa.

Tästä kuulin ekana Piian mainiossa Pistoksissa-blogissa, käykää siellä lukemassa hyvät uutiset kokonaisuudessaan. Siellä on myös uutisia toisestä tämän vuoden lopulla ilmestyvästä kelvosta hankinnasta, eli CTR:n semmajulkaisusta The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption.

Olen ihanasti tiloissani näistä uutisista!

***

Superexcellent!

Superduperfabtastic-excellentness! Else Ostergård et al are giving out a new book, which has the Herjolfsnes-Patterns in it!! I got this info via Piia’s great blog, Pistoksissa. This is long-awaited great news! The book, Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns, will be out later this year, but one can already preorder it. Oh joy. Joy!

When reading Woven into the Earth, the previous book on the Herjolfsnes finds, I was a bit surprised that there were no patterns in it. The line drawings from the 1920’s have been deemed quite not like the original artefacts on several occasions. Now this book will provide new info on those fascinating items!

This will naturally lead into new projects. How fortunate that I haven’t cut into that wonderful grey wool I got from Naturtuche yet.

Another really interesting book, The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption, is also out later this year. My bookcase will keep bursting, it seems.

All these good news put me in a lovely state of eager excitement!

Kirjahylly laulaa Hoosiannaa

Pääsiäinen toi tullessaan visiitin Turkuun ja sen myötä uusia kirjoja. Aboa Vetuksen museokaupasta mukaan tarttui kaksi Janne Harjulan tutkimusta (Sheats, Scabbards and Grip Coverings sekä Before the Heels) sekä artikkelikokoelma Kaupunkia pintaa syvemmältä. Näissä kaikissa on mahtavaa se, että ne käsittelevät suomalaista kaupunkiarkeologiaa ja Turusta tehtyjä löytöjä.

Näyttelyssä en ehtinyt käydä, mutta luunäyttelyn kylkiäisenä myydyt ihanat luiset nopat nappasin mukaani edulliseen puolentoista euron hintaan. Tänä kesänä pelataankin viikinkilaivaa luunopilla!
kirjat.jpg

Ensimmäisenä korkkasin Kaupunkia pintaa syvemmältä -kirjan. Puoliväliin mennessä kirja on tarjonnut ihanasti aivoja kutkuttavaa uutta tietoa arkeologisoitumisprosessin vaiheista, stratifikaatiosta ja ajoittamisjutuista. Eniten olen pitänyt maanmainioista tieteenfilosofisista pohdinnoista. Paras anti on ollut ajatus siitä että vaikka aineisto on monitulkintaista, usein puutteellista ja sattumanvaraista, ei pidä tuskastua siihen ettei yhtä oikeaa tulkintaa ole realistisesti tehtävissä. Pikemminkin pitää oppia nauttimaan tulkintojen moninaisuudesta.

Harjulan kirjoilla olen aikeissa ruokkia ruokin orastavaa innostustani nahkatöihin. (Jos se nahka vain ei olisi niin €”#€%&/:n hankalaa käsitellä!) Ne osuvat sopivaan saumaan siksikin, että Glossa tarjoaa Tiistaina 21.4. klo 18.15-20 FT Janne Harjulan (Turun yliopisto) esitelmän aiheesta: “Keskiajan jalkinemuotia – kirjallisten, kuvallisten ja arkeologisten lähteiden erot ja kohtaamiset.” Sinne!

Mustavalkea helvetinikkunamekko edistyi kovasti lomapäivinä. Seuraavassa viestissä tuleekin varmaan kuvia edistyksestä.

***

A Bursting Bookcase

During Easter I took a trip to Turku and dropped by the Aboa Vetus (a very recommendable museum, btw) museum store. I bought three new books to complement my collection in my already bursting bookcase. I got two books by Janne Harjula: Sheaths, Scabbards and Grip Coverings – The Use of Leather For Portable Personal Objects in the Late 14th-16th Century Turku (2005) and Before the Heels – Footwear and Shoemaking in Turku in the Middle Ages and at the Beginning of the Early Modern Period (2008). The third book is a collection of articles called Kaupunkia pintaa syvemmaltä, which provides archaeological insight into the history of Turku.

The neatest thing about all these books is that they are all on finnish artefacts.

So far, I’ve made it about halfway through the articles in Kaupunkia pintaa syvemmältä. I’ve enjoyed it immensely. Not only has it provided many new brain-tickling details on the process of artefacts becoming arcaheological objects, urban archaeology and how timber houses were built in Turku, but also many worthwhile philosophical ponderings on archaeology as a science. A thought which has stuck is that instead of frustration at the uncertainties and the many possible interpretations, we should learn to enjoy the richness and variety of interepretation (Yep, I’m sure no-one understood what I meant by that…).

I’m planning to use the books by Harjula to nurture my growing interest in leatherworking. (But why is leather so €%&/:n difficult to handle?) And by coincidence Glossa presents a talk on medieval footwear and fashion byt the same Janne Harjula on the 21st of April. I’m attending!

I also did quite a bit of sewing so most likely my next post will have progress pics of my new surcoat.

Kalaa, kävijöitä ja muita mukavia asioita

Kävin Paratiisin murusten Sanna-Marin kanssa kuuntelemassa Hannele Klemettilän luentoa meren antimista keskiajan keittiössä. Luento oli aika lyhyt, eikä sinänsä tarjonnut kovinkaan paljoa uutta jos oli lukenut Klemettilän mainion opuksen keskiajan keittiöstä (Sen 2.painos on juuri ilmestynyt) tai muita hyviä keskiajan keittiötä käsitteleviä kirjoja.

Omissa ruuanlaittokokeiluissani olen käyttänyt aika paljon myös tätä keittokirjaa.  Selkeitä ohjeita, mutta vieraita mittayksiköitä. Siinä on myös hyvät viitteet alkuperäisiin resepteihin, Klemettilän kirjassa saa hetken pähkiä, jos haluaa selvittää mikä resepti on mistäkin kotoisin.

Luennosta tarttui päähän pieniä anekdootteja, kuten se että paastopäiviä oli vuodessa noin 140 ja että suolakalassa saattoi olla kolmannes suolaa. Suolakalaa ei tietenkään syöty sellaisenaan suoloineen päivineen, vaan käsiteltynä. Yksi keskiaikaruokamyytti josta haluaisin eroon on: “Keskiajalla ihmiset söi törkeen suolasta ruokaa ja siksi joi hirveesti olutta ja oli koko ajan kännissä.”

Kiinnostavin mieleen jäänyt ajatus oli huomion kiinnittäminen suuriin yhtäläisyyksiin eri maissa säilyneiden reseptikirjojen tarjonnassa. Klemettilä painotti sitä että myös ruuanlaitossa vaikutteet kulkivat niin, että yhtäläisyyksiä on hämmästyttävän paljon. Eli uskaltaa siis ajatella, että kirjojen reseptien kaltaista ruokaa olisi syöty paremmissa piireissä esim. Ruotsissa.

Tällä viikolla Neulakossa on ollut suurensuuri kävijäryntäys, kun Neulakkoa kehuttiin Medieval Silkworkissa. Kehut noin mainiossa blogissa ovat hienoja. On ollut kiva bongata kommenteista uusia lukijoita ja uusia blogeja. Olen ollut ihan hymynaamana. Jatkan englanninkielisten tiivistelmien tarjoamista. Innoissani tuunasin ulkoasuakin omalla naamallani ja pienellä blurbilla.

Käsityörintamalla mustavalkoisesta villasta on kovaa vauhtia tulossa hihaton päällysmekko. Kangas on leikattu. Kaksi metriä riitti pienellä pyörittelyllä. Palaset on nyt yhdistelty. Seuraavana ohjelmassa saumojen kääntelyä ja mekon sovittelua. Olen suunnitellut mekkoon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia – saa nähdä mikä näistä suunnitelmista toteutuu.

###

Of Fish, Visitors and Other Nice things
This week I went to see Hannele Klemettilä give a lecture on the use of fish in medieval food. The lecture was short, yet interesting.

Most things were already familiar, but I did manage to pick up a few interesting tidbits, like there being about 140 fasting days each year. Klemettilä has recently published a nice book on medieval cuisine (in Finnish). The most interesting thing was how she pointed out the almost astonishing similarity of recipes in actual medieval cookbooks from different countries. She claims that culinary influence travelled far in the middle ages.

Meanwhile, Neulakko has experienced a great surge of foreign visitors due to Isis’ mention of Neulakko in (the fabulous) Medieval Silkwork. (that blog actually was one of my big inspirations to start this site.) I’ve been all smiles about this and the nice comments people have left. I’ve found new interesting blogs via these comments, which is also great.  I’m definately sticking to writing the summaries now.

On the project front the black and white surcot is progressing. I’ve cut the pieces and sewn the dress together. Now it’s time to fell the seams, do a little fitting and start fiddling with some interesting details I’ve been planning. We’ll see how they turn out.

Matkaopas keskiajalle

Joulun yhtenä kirjana oli Ian Mortimerin kirjoittama matkaopas 1300-luvun Englantiin: The Time-traveller’s Guide to Medieval England: A Handbook for Visitors to the Fourteenth Century. Kirjalla on todella kaunis kansi:

ianmortimer.jpg

Kirjan lähtökohta (kuten nimestäkin näkee) on tarjota lukijalleen matkaoppaan tavoin käytännön tietoa sekä hyödyllisiä vinkkejä elämästä 1300-luvun Englannissa. Menneisyyyden näkeminen vieraana maana on toimiva näkövinkkeli. Liian usein tulee ajattelussaan siirtäneeksi menneisyyteen nykyhetkestä kaikenlaista kulttuurista, kuten arvoja ja ajatusmalleja.

Kirjan näkökulma menneisyyden ihmisiiin on miellyttävän ymmärtävä ja suvaitsevainen. Ymmärtämällä mennyttä kulttuuria kokonaisuudessaan on helpompi suvaita sen ikäviä puolia, kuten eläinten ja ihmisten kaltoinkohtelua. Voi pyrkiä ymmärtämään, miten sen ajan ajatusmaailma oikeutti ja selitti teot, jotka nyt tuntuvat karseilta.

Historian uudelleenelävöittän kannalta parasta on kirjan kiinnostus arkielämään ja sen detajeihin. Se kertoo, miten tingitään ja tervehditään, kuinka aamuisin peseydytään ja miten käyttäydytään aterialla. Kuten matkaoppaan pitääkin, kirja kattaa sen, missä kannattaa asua, miten matkustaa ja mitä nähdä. Lisäksi perehdytään tarvittaviin tarvikkeisiin ja vaatteisiin sekä tapoihin ja ostosten tekemiseen.

Opas on myös kivasti kirjoitettu, tyylilajiltaan se seikkailee proosan ja tietokirjan välimaastossa. Välillä tuntuu, ettei kirjoittaja oikein itsekään tiedä, kumpaa tyyliä noudattaa. Parhautta ovat kuitenkin kohdat, jossa keskiajan Englanti esitetään lukijalle niin onnistuneesti, että sen voi nähdä – ja haistaa.

Elämän hajupuolta kirjassa käsitelläänkin aika paljon. Toki keskiajan hajumaailma oli erilainen. Varsinkin kaupungeissa katujen mutaan sekoittuneiden jätösten tuoksu oli varmaankin aikamoinen. Mutta ajoittain tuntuu, että Mortimerilla on joku haju/kakkafiksaatio. Tietenkin kakka-asioiden hoitamisen erilaisuus on seikka, joka aikamatkaajan on hyvä tietää, mutta joku raja sentään. Mietin johtuuko se suomalaisesta hyvinvoivasta huussikulttuurista, ettei maininta ulkovessoista aiheuta minussa lukijana kauhunväristyksiä, kuten kirjoittaja selkeästi olettaa.

Toinen selkeä jä tylsä olettamus on, että aikamatkaaja on mies. Vaikka kirjassa käsitelläänkin naisten asemaa (=huono), matkaopas on miehelle kirjoitettu. Ehkä siksi, että miehellä on keskiajan Englannissa huomattavasti enemmän liikkumavapautta.

Keskiajan miehen liikkumavapaus on alusasun rajoittama, mikäli Mortimerin tulkintoja on uskominen. Kirjan pukeutumisosa on nimittäin vähän niin ja näin. Kaikista huvittavimmin metsään mennään kohdassa, jossa revitellään ritarien käyttämillä korseteilla ja sukkanauhasukilla.”Knights in their garters and corsets.”. Just. Sukkanauhoja ja pitkiä sukkia kyllä käytettiin, mutta tapa jolla ne kuvataan tuo modernille lukijalle mieleen naisten sukkanauhasukat. Varsinkin, koska ne liitetään korsettiin, joka kuvataan selkeästi alusvaatteena, eli sanan nykyisen merkityksen mukaisena. Erinäisissä kirjallisissa lähteissä esiintyy kyllä vaate nimellä corset/corseto. Tämän vaatteen ulkonäkö on kuitenkin jäänyt vaatehistorioitsijoille arvoitukseksi. Alusvaate se ei ainakaan ole. Tämänhetkinen konsensus taitaa olla, että se on voinut olla jonkinlainen takki. Mutta ei, ritarit eivät mitelleet korseteissa ja sukkanauhoissa.

Vaatetuskappaleessa on muitakin höpsöjä kohtia, joita en tässä lähde tarkemmin repostelemaan. Niiden olemassa olo on ikävää. Vaatetusta käsitelleen luvun ilmeiset heikkoudet saivat minut kuitenkin epäilemään kirjan muitakin faktoja. Jos olisin huippukiinnostunut esmes keskiajan rakennuksista, olisinko löytänyt asumisluvusta kaikkea erikoista?

Napeista ja pimeydestä

Mekossa on nyt kaikki napinlävet ja napinaukot kiinni. Jee! Nyt pitää pinnistellä, ettei seuraava inspiraatio iske taas jonkun nappimegaspektaakkelin kohdalla. (Toisaalta näin kyllä yhdessä saksalaisessa käsikirjoituksessa ihanan maahan asti napitetun päällysmekon, jossa oli koristeleikatut koristesuikaleet hihoissa…)

Tähän vielä työn alla olevaan mekkoon pitää vielä kiinnittää tippetit, fiksailla hieman kaula-aukkoa ja muita pikku yksityiskohtia. Alunperin olin ajatellut osallistua sillä ensi viikonlopun käsityökisaan, mutta tietokoneen hajoaminen pisti aikataulut ja suunnitelmat uusiksia. Nyt neulakoin uudella koneella, mutta kilpaileminen jää tällä kertaa väliin. Koneen vaihdossa on ollut sen verran projektia, että viimeistely ja koko projektin dokumentoinnin paperille saattaminen jäi väliin.

Mutta mekkoon olen kyllä tyytyväinen. Olen erityisen helpottunut siitä, että alunperin edestä umpinaisen mekon etusaumaan jätetty reilu saumanvara riitti niin hyvin napituksen tekemiseen. Olin aivan varma, että tänään käykin ilmi, ettei mekko mene kiinni rintojen kohdalta.

(Tässä samalla Jennille vastaus) Yleensä en ihmeemmin varaa erikseen saumanvaraa napitusta varten jommallekummalle puolelle enemmän, niinkuin käsityötunneilla opetettiin. Keskiajan napitukset tehdään vähän eri tavoin kuin nykyiset, siksi nille ei tarvitse varata varaa erikseen. Napit kiinnitetään kankaan reunaan tai hyvin lähelle sitä,  samoin napinlävet tehdään lähemmäksi kuin nykyään pidettäisiin järkevänä. Viimeisimmässä napituksessa laitoin ne alle puolen sentin etäisyydelle reunasta. Siksi napinläpien reunaa onkin järkevää vahvistaa laittamalla kankaan reunaan nyöri taikka lautanauha. (Vaikka en ole yhtään vahvistamatontakaan napinläpeä tähän mennessä repäissyt.)

###

Toisaalla uutisissa – Olen huomioinut miten keskiaika on saanut huonoa julkisuutta viimeaikaisessa keskustelussa Alma Median harjoittamasta idioottimaisesta syrjinnästä. On puhuttu miten Alman Telanteen arvomaailma olisi “suoraan keskiajalta” tai että “eihän Lapissa eletä pimeää keskiaikaa”.

Keskiajan ystävää tietenkin aina kismittää, kun keskiajasta puhutaan synonyyminä kauheimmalle mitä voidaan keksiä. Onneksi luin Vihreästä Langasta, että Hannele Klemettilä on julkaissut juuri sopivaan saumaan kirjan keskiajan julmuudesta. Kirjassa Klemettilä ilmeisesti oikoo monia vallitsevia käsityksiä keskiajan kohtuuttomuudesta, ikävyydestä ja pimeydestä. Pitänee tsekata.