Naamakirjassa / Now also on Facebook

Askartelin Neulakolle oman sivun Facebookiin. Täällä voi ryhtyä faniksi.

Fanisivu kuulostaa jotenkin tosi pompöösille. Mutta olen huomannut ihmisten roikkuvan nykyään vähemmän blogeissa ja enemmän Facebookissa. Ajattelin, että FB-sivun kautta FB-käyttäjien olisi kätevää seurata päivityksiä.

Eli jos ryhdyt faniksi, Neulakon uudet kirjoitukset tulevat näkyviin oman etusivun uutissyötteessä, eikä niitä tarvitse käydä kurkkimassa erikseen. Näppärää, vähän niinkuin syötteenlukijaa käyttäisi.

Naamakirjaan rekisteröitymättömillä ei ole kuitenkaan syytä huoleen. Neulakon sisällöt ovat ja pysyvät täällä kaikkien nähtävillä, riippumatta siitä mihin sosiaaliseen mediaan on rekisteröitynyt tai ollut rekisteröitymättä. :)

***

I made Neulakko a Facebook page. Facebookers can sign up as a fan here.

A fan page sounds awfully pompous, but I thought it may come in handy. I’ve noticed that people hang around a lot more in Facebook than they browse blogs these days, so I thought it would be convenient if Facebook users could follow the updates via Facebook.

So, signing up as a fan means you’ll get a notice of the updates to Neulakko onto your newsfeed on your front page in Facebook, which may be handy if you don’t use a RSS-feed reader or something similar to keep up on your favourite sites and blogs.

However, those not on Facebook need not worry, all the content will remain here where it is and business will carry on very much as usual. So no discrimination for those not on FB!

Ilmoitusluontoisia asioita / Announcements of sorts

Tukholmassa pyörivien on syytä huomata, että keskiaikamuseo Medeltidsmuseet on taas avannut ovensa pitkän ja perusteellisen remontin jälkeen. Remontin etenemistä on voinut seurata Medeltiden i tiden – blogissa, ja sen perusteella uusi näyttely vaikuttaa näkemisen arvoiselta. Ja Medeltidsmuseetin museokaupasta olen aina tykännyt. (Lukuunottamatta niitä kehnoja Sofias Atelje- kaavavihkosia, siis.)

Pistoksissa-blogissa taas raportoitiin mainioita kirjauutisia The Medieval Broadcloth sekä NESAT X -kirjojen ilmestymisestä. Molemmat ovat sarjassamme pakko saada, varsinkin kun hintakaan ei ollut lähellekään sitä, mitä pelkäsin. NESAT X on kooste taannoisen tekstiilikonferenssin esityksistä. Seurasin niitä verkon välityksellä vuonna 2008 ja siellä oli kyllä mielenkiintoinen esitys toisensa perään! Seuraava NESAT pidetään näillä näkymin ensi vuonna Saksassa. Jos se on avoin muille kuin siellä tutkimustaan esitteleville, siinä olisi kyllä varsinainen riemuloma. Harkitsen! Piia tietää myös kertoa Aboa Vetuksen tulevista näyttelyistä ja uusista tutkimuksista. Käykää lukemassa.

A stich in timen kautta löytyy uusin Dragtjournalen, joka sisältää paljon kiinnostavia artikkeleita (tanskaksi). Uusimmassa numerossa on Else Ostergårdin hyvä artikkeli pellavan historiasta, Camilla Luise Dahlin juttu kelloista ja kulkusista keskiaikaisena asusteena ja lisäksi Linda Rosendahlin artikkeli vaatemaininnoista 1400-luvun tilikirjoissa. Hyvää kamaa!

Medium Aevum Hollolense eli Hollolan keskiaikaseura järjestää helmikuun lopulla syventävän kaksipäiväisen keskiaikapukukurssin, jossa opettajana olen minä. Kurssi on avoin kaikille ja ymmärtääkseni tilaa vielä on. Ohjelma tarkentuu tässä lähiaikoina (eli toiveita otetaan edelleen vastaan), tarkoituksena on käydä läpi asukokonaisuuden rakentumista, käsinompelua ja räätälitekniikoita, kaavoitusta hämärien arkeologisten lähteiden pohjalta yms.

###

If you visit Stockholm in Sweden, go see the new and renovated exhibition at the medieval museum Medeltidsmuseet. The renovation has been followed in the Medeltiden i tiden -blog, and from what you can see from there, it seems like a worthy visit. And I’ve always enjoyed the museum shop at Medeltidsmuseet. Well apart from those no-good Sofias Atelje –  pattern booklets, that is.

Piia at Medieval Wardrobe Unlock’d has also some news on books and museum exhibits to come. I think I absolutely have to have both The Medieval Broadcloth as well as the  NESAT X book. I’m glad they turned out to be less expensive than I was afraid they’d be. I followed the NESAT conference online back in 2008 and it was fascinating. NESAT XI is scheduled for next year in Germany. If they’ll hold an open conference again (i.e. one doesn’t have to present a paper in order to attend) I’ll certainly consider attending. In my book, that’d make a fantastic holiday.

A stich in time points to the latest issue of Dragtjournalen. It has (in Danish) several articles of interest. There’s Else Ostergards article on the history of linen, Camilla Luise Dahls article on bells other jinglies as as a medieval accessory and Linda Rosendahls article on clothes in 15th century account books. Good stuff!

Medium Aevum Hollolense is hosting a 2 day course on medieval dress, taught by yours truly. We’ll cover some tailoring techniques, pattern drafting, handsewing and have a good look at the different items of clothing that a medieval set of clothes consists of. At least all this. Ideas are welcome and there’s still space on the course too (I think).

Monta rautaa tulessa/ Multitasking

Näin talven pimeydessä käsityöt maistuvat. Joidenkin silmissä homma saattaa vaikuttaa jopa addiktiiviselta. Täältä kannattaa katsoa varoittava tarina siitä, miten helposti voi lipsua käsitöiden tielle. Pian sitä huomaakin asuvansa villakasojen keskellä ja jumittavansa hartiat neulakinnastelulla.

Jos on onnekas, saa käsitöissä paljon kissa-apua, eli kankaan kimppuun hyökkäämistä, nuppineulojen vaanimista, tassujen tunkemista saksien väliin yms.  Kissa-apu oli muuten tunnettu jo keskiajalla. Siitä on kuvakin tässä käsikirjoituksessa (British Library, Stowe MS 17, Folio 34r).

Tällä hetkellä olen tilassa, jossa työn alla on vähän liian monta juttua yhteen postaukseen. On lämmin mekko, on sekopäisyydessään mahtava lautanauhaprojekti, yhdet neulakinnassukat ja sitten sellainen ihan pieni kirjontajuttu. Eh. Pitäisikö keskittyä yhteen juttuun kerralla? Toisaalta on hyvä että aina löytyy sopiva käsityö eri tilanteisiin. Toiset vaativat tilaa, toiset taas keskittymistä.

Suurin projekti on varmaankin se lämmin tak..eikäkun päällysmekko. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman lämmin vaate, joka olisi kaikenlaisen ulkoilmapuuhastelun kannalta viittaa kätevämpi. Alunperin himoitsin takkia, mutta tutkimustyö veti vesiperän, tavallaan. Miehillä on takkeja, mutta ainakin testamenttien perusteella viitat tuntuvat olleennaisilla  se ulkovaate. Toisaalta niissä mainitaan myös vaatteita, joista ei tiedetä millaisia ne ovat olleet. Ja osa näistä mysteereistä on teoreettisesti voinut olla takinkaltaisia vaatekappaleita.

Päädyin lopulta tekemään edestä alas asti napitetun päällysmekon, joita ainakin takuuvarmasti oli. Tästä lämpimästä mekosta on tulossa hyvin yksinkertainen ja edestä maahan asti napitettu. Missä oikeastaan menee takin ja edestä napitettavan mekon raja? Päällinen on harmaata Naturtuchesta tilattua värjäämätöntä villaa, vuori on krapinpunaista (jossain valossa oranssia) ohutta villaa Matan Tekstiilistä.  Takin kappaleet ovat koossa, hihat puuttuvat ja tietenkin ne napit.

***

In the winter darkness, what else to do than work on projects? And as far as darkness goes, we have loads. Today, we have 6 hours 15 minutes of “daylight”.  And that’s daylight in parentheses, since because of the weather you only get a few hours of actual daylight per month, the kind where you actually see the sun.  If it wasn’t for the projects, this time of year would be really unbearable.

That’s why I’ve been *ahem* getting carried away. Right now there is almost too much going on to write about. I’m working on a very warm dress, a slightly insane yet fun tabletweaving project, another pair of needlebound socks and a little klosterstitch embroidery project. There are perks to not limiting oneself to just one thing at a time: you always find the right project for the occasion. Some projects take up space, others require a lot of concentration.

I’ve also gotten a lot of cat-assistance on all these projects: stalking pins, pouncing on fabric and attempting to eat thread. Cat-assistance is a phenomena known already in the middle ages, as you can see here (British Library, Stowe MS 17, Folio 34r).

The biggest project is the warm jack.. I mean overdress. My goal is to make a very warm garment for chilly winter days as well as cooler nights in spring. I want to have something warm that would still be more practical than a cloak. I originally tried to go for a jacket, but my research came with up with no rock-solid proof of jackets for women. Written sources do mention items of which we don’t know what they actually looked like that may well have been something jacket-like, but we don’t know. However, there are examples of overdresses that button all the way down to the hemline. And that is practically like a long coat. So I went with that.

My dress is going to be very simple in cut, buttoned all the way down the front. (buttons, yay!) The outer layer is a gorgeous grey undyed wool from Naturtuche the lining is a thin madder-shade wool from a local store that is red/orange, depending on the light.

Valoa pimeään ja uudet kengät

Tänään Neulakko on käsityöblogin sijaan pikemminkin muotiblogi. Sen sijaan että näyttäisin mitä olen tehnyt, kerron mitä olen ostanut.

Tänään tuli Battle-Merchantista paketti, jossa oli uudet kengät ja ennen kaikkea uusi lyhty. Paketti saapui juuri ajallaan, kotiin toimitettuna. Ensitilaus uudesta putiikista on aina vähän jännä: tuleeko paketti postiin (esim. Handelsgillet), lähikauppaan (esim. Naturtuche) vai kotiovelle (esim. Matuls ja Battle-Merchant)?

Kengät ovat perusmalliset edestä nyöritettävät kääntökengät. Noin viidelläkympin hinta on mielestäni edullinen, varsinkin kun kaikki saumat ovat sellaiset mitä pitääkin. Koko on myös sopiva ja lesti on jopa yllättävän leveä. Saattaa olla, että tuunailen niitä jossain vaiheessa hieman. Taidan napata matalammaksi ainakin tuon kantapään lärpykän. Sellaista en nimittäin muista nähneeni missään.

18062009168.jpg

18062009169.jpg

Lyhty oli synttärilahja, joka sai odottaa tulemistaan melkein vuoden, sillä minulla on ainutlaatuinen taito tehdä yksinkertaisista tarpeista eeppisiä tutkimusprojekteja. Olen ainakin oppinut paljon uutta keskiaikaisesta valaistuksesta yrittäessäni löytää sopivaa lyhtyä.

Ensinnäkin lyhdyt eivät olleet mikään yleisin valaistusratkaisu. Päreet olivat yleisimpiä, mutta olen liian tulipalokammoinen käyttääkseni niitä teltassa. Melkein sama pätee öljylamppuihin, jotka nekin olivat yleisesti käytetty ratkaisu. Tiesittekö muuten, että rannikkoalueilla niissä poltettiin kalaöljyä?

Kynttilät olivat ylellinen tuote. Niitä valmistettiin keskiajalla talista tai mehiläisvahasta. Steariinikynttilät ovat 1800-luvun juttu.
Larsdatterin kaikenkattavalta sivustolta löytyy erilaisia lyhtyjä. Edellä mainittuun kammoon liittyen en ole oikein innostunut puisista lyhdyistä. Tämä tarkennus ja toive 1300-luvun lyhdystä kavensivat valikoimaa merkittävästi.
On tämä Smithfieldistä Englannista löydetty lyhty.  Tässä sama lyhty viivapiirroksena.

Ja sitten on tämä ns. Arkkipiispa Absolomin lyhty joka on Tanskan kansallismuseossa. Se on ajoitettu noin 1300-luvulle. Siinä on alun perin ollut todennäköisesti luinen levy luukkuna. Lyhty on voitu ripustaa seinälle tai siinä on voinut olla irrotettava kantokahva.

Tykästyin ideaan kahvallisesta lyhdystä, sillä sitä on helpompi kantaa ilman näppien ylikuumenemista.

Sen jälkeen olen plärännyt jokseenkin jokaisen lyhtymaakarin sivut koko netissä. Kukaan ei tee suoranaista kopiota tanskalaisesta lyhdystä, joten päädyin tilaamaan lyhdyn jossa on ominaisuuksia molemmista. Malli on tanskalainen, koristeleikkaukset englantilaisesta lyhdystä. Mielestäni lopputulos on tyydyttävä, kyllä tälläinen lyhty olisi suht uskottavasti voinut olla olemassa keskiajalla. Luulevy voisi olla ohuempikin, mutta koeolosuhteissa lyhdystä lähti mukavasti valoa.

18062009165.jpg

18062009164.jpg

18062009166.jpg

Parasta verkko-ostoksissa kuitenkin oli, että ne toimitettiin mahtavassa pahvilaatikossa:

verkaloota.jpg

****

A New Lantern and New Shoes

Today Neulakko turns into a fashion blog (sort of). Instead of showing you what I have made, I’ll show you what I have purchased.

I received a package from Battle-Merchant, which was promptly delivered to my door. Some retailers send things to your door, others to the post office and some to the local supermarket, so it’s always slightly exciting to see where your parcel will end this time.

The shoes (see picture above) are a pair of  your basic frontlaced turnshoes. They’re well made, the seams are as they should be. This makes the price (about 50€) very reasonable. I might add some finishing touches, like remove that odd shapely bit above the heel. At least I’ve never seen that kind of curve on a medieval shoe before.

The lantern is a birthday present. It arrived almost a year after my birthday, since I have an amazing ability to turn the smallest things into research projects of epic proportions. At least I learned a whole bunch of things about medieval lighting solutions. (Mental note: must turn new knowledge into an article or a lecture)

Lanterns weren’t the most common means of lighting, but I decided to skip splinters and oil lamps (in a tent!) because of fire safety issues. Btw, did you know that on coastal areas people used fish oil in oil lamps? Fascinating!

Candles (for lanterns) were more of a posh item. Instead of the paraffine (?) candles we use today, medieval candles were made with tallow or beeswax and one was not supposed to mix these two.

There are quite some depictions of medieval lanterns, like on this Larsdatter page. However, I decided to skip wooden lanterns (due to fire safety). And then I of course needed a 14th century lantern. From Nothern Europe.

There is a lantern from Smithfield in England. (Same one as a line drawing.)

And then there is this, the so called lantern of  Archbishop Absolom, which I saw in the National Museum of Denmark. This lantern is also dated to the 14th century and has had a horn panel on the front. It has been attached to a wall or has had a detachable handle.

I like the concept of these tankard-shaped lanterns. Burning your fingers when carrying them is much less likely.

After these decisions I surfed practically the entire internet.

And I came across the lantern I got. It is an emulation, which sort of combines elements from both lanterns.  I think it is a very plausible option, there could have been such a lantern in the middle ages. The horn panel could maybe be a bit thinner, but when I tried it out, it did give a really good light.

(And my cat Verka thought that the box the stuff came in was the best thing ever. )

Kirjonnan Tetris

Kirjonta sinänsä on todella koukuttavaa. Oli pisto mikä tahansa, aina ennen nukkumaanmenoa on pakko tehdä vielä yksi kiemura/rivi/kuvio tai muu vastaava.

Nyt olen kuitenkin opetellut koukuttavimman kirjontapiston tähän asti. Saksalainen laskettu työ (vapaahko käännös german vounted thread embroiderystä) on ihanaa. Se on kuin Tetris: pistot pyörivät mielessä ja silmissä hyvän tovin senkin jälkeen kun kehyksen on malttanut laskea käsistään.

Aluksi tuntui, että työ edistyy kovin hitaasti. Vauhti kuitenkin kiihtyy heti, kun pääsee kuviosta jyvälle ja työtapaan sisälle. Oman aikansa tämän pussukan valmistuminen kuitenkin ottaa, mikään nopea projekti se ei ole. Mutta työ kulkee näppärästi mukana ja on mitä mainioin kesäiltojen harraste. Sillä jos tässä työssä jos missä vaaditaan hyvää valaistusta.

Tässä alla pikkaisen sumea kuva oman työni alusta. Vaikka alkuperäiset ovat olleet silkkiä ja pellavaa, teen ainakin tämän ensimmäisen ohuella villalangalla. Säästelen kalliimpia silkkilankojani siihen asti kunnes olen tullut hieman taitavammaksi. Veera-villakanka sopii tähänkin hyvin. Monissa ohjeissa suositellaan myös DMC-kirjontalankaa, mutta omiin hyppysiini se tuntui liian modernilta vaihtoehdolta, vaikka olisikin saatavilla helposti, halvalla ja monissa väreissä. Onneksi villasta voi tehdä hyvän ensikappaleen.

12062009135.jpg

Jos haluat aloittaa omasi, suosittelen malleja ja ohjeita tältä mainiolta sivustolta: A Stitch Out of Time

Lisäys: Lisää hienoja malleja täällä: Medieval Arts and Crafts
****

Tetris for Embroiderers

I find embroidery to be quite addicitive in general. There’s always one more line/row/pattern to finish before bedtime/leaving for work/having to put the frame down.

However, German counted thread embroidery may be the most addictive embroidery style I’ve ever encountered. It sticks to you like playing too much Tetris. Close your eyes and all you can see are the little stitches lining up and forming patterns. Almost spooky. Before this, I hadn’t really been very keen on counted styles of embroidery. But now I’m having great fun!

In the picture you can see the beginning of my embroidery, which will eventually be an embroidered pouch. There’s still quite a bit to do, but I seem to be going faster as I get more familiar with the pattern.

My embroidery is done in a very fine wool thread, since I wanted to save my precious silk thread for a time when I have more experience. Many embroidery sites recommend using DMC embroidery floss (cheap, easily available and similar to silk), but it just seemed too modern of a choice for my taste. And the Veera thread seems to work just fine, although the preserved originals are all done in silk and linen thread.

And here’s a great starting point with instructions and patterns for those of you who want to start a project of their own: A Stitch Out of Time 

Edit: More fine patterns available here: Medieval Arts and Crafts

Supermahtavaa!

Oi superduperyyybermahtavaa! Else Ostergårdilta et. al on tulossa tämän vuoden lopulla kirja Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns., jossa on vihdoin uudet kaavapiirrokset Herjolfsnesin vaatelöytöjen kaavoista!! Woven into the Earth on ihan mahtava kirja, mutta sitä lukiessani jäin ihmettelemään miksei siinä ollut kaavapiirroksia. Alkuperäiset 1920-luvun kaavapiirrokset joita näkee esmes täällä, on todettu monesti puutteellisiksi.

Tämä johtaa luonnollisesti uusiin mekkoprojekteihin. Mikä onni, etten ole vielä leikannut sitä ihanaa Naturtuchesta ostettua harmaata villaa.

Tästä kuulin ekana Piian mainiossa Pistoksissa-blogissa, käykää siellä lukemassa hyvät uutiset kokonaisuudessaan. Siellä on myös uutisia toisestä tämän vuoden lopulla ilmestyvästä kelvosta hankinnasta, eli CTR:n semmajulkaisusta The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption.

Olen ihanasti tiloissani näistä uutisista!

***

Superexcellent!

Superduperfabtastic-excellentness! Else Ostergård et al are giving out a new book, which has the Herjolfsnes-Patterns in it!! I got this info via Piia’s great blog, Pistoksissa. This is long-awaited great news! The book, Medieval Garments Reconstructed: Norse Clothing Patterns, will be out later this year, but one can already preorder it. Oh joy. Joy!

When reading Woven into the Earth, the previous book on the Herjolfsnes finds, I was a bit surprised that there were no patterns in it. The line drawings from the 1920’s have been deemed quite not like the original artefacts on several occasions. Now this book will provide new info on those fascinating items!

This will naturally lead into new projects. How fortunate that I haven’t cut into that wonderful grey wool I got from Naturtuche yet.

Another really interesting book, The Medieval Broadcloth: Changing Trends in Fashions, Manufacturing and Consumption, is also out later this year. My bookcase will keep bursting, it seems.

All these good news put me in a lovely state of eager excitement!

Lempipuodin paluu!

Monet keskiajan ystävät muistanevat sen surkean päivän viime heinäkuussa, kun kuulimme Handelsgilletin lopettamisesta. Ruotsalainen historianelävöittämisen verkkotavaratalo sulki ovensa eikä sen jälkeen ole löytynyt vastaavaa kauppaa, vaikka olenkin surffannut tuntitolkulla erilaisten keskiaikamyymälöiden sivustolla. Kukaan ei ole myynyt loistavaa ompeluvahaa, hyviä huntuneuloja tai ruotsalaisia vaatetuskirjoja.

Kunnes:

Viime viikolla sain riemastuttavan viestin Periltä, joka oli Handelsgilletin osakas. Hänen kauppansa Historiska Rum ryhtyy nyt myymään osaa Handelsgilletin valikoimasta ja kaikenlaista uuttakin on tulossa! Jess! Sivustolla ei vielä ole koko valikoimaa esillä, mutta tulossa kuulemma on. Tuotteita voi meilitse kysellä, vaikkei niitä Historiska Rumin sivuilla vielä olekaan. Sivuston valmistumista odotellessa…

EDIT: Ja hyvät uutiset jatkuvat! Lena tiesi kommentissaan kertoa, että myös Handelsgilletin nimen alla ollaan jatkamassa toimintaa. Ja vierailu sivuilla vahvistaa uutiset. Suurin osa valikoimasta on ennallaan – tarjolla on paljon vanhaa hyvää ja uutta ihanaa. Jei! Hyviä keskiaikakauppoja ei voi olla liikaa.

***

The Return of My Favourite Shop

I and many others were sad to hear about Handelsgillet, our favourite one-stop-shop for re-enactment related handicrafts needs closing last summer. Regardless of much searching, no-one else seemed to offer all the things they had. I missed their sewing wax, veil pins and their assorment of swedish textile books, just to name a few.

So I was more than happy to hear from Per of Handelsgillet. He announced that he’ll continue to provide a selection of Handelsgillet and more at his new shop Historiska Rum. Yay! Although all the products are not yet on the site (which is under construction) they are available to customers enquiring via email. Lovely!

EDIT: More good news! Lena commented that there’s also new activity under the name of Handelsgillet and it shows on their website too. Loads of old and new things seem to be available already. Yay! There’s no such thing as too many online re-enactment-shops.

Essuja

Jokin aika sitten Neulakossa oli puhetta ns. kolmioessuista. Eli sellaisista kokoessuista, joiden yläosa ei kiinnity modernin essun tapaan niskan taakse sidottavalla lenkillä, vaan se kiinnitetään soljella eteen.

Tämän essun todellinen yleisyys keskiajalla ja erityisesti naisilla on puhututtanut elävöittäjiä. Aivan perustellusti, sillä näitä essuja ei kovin usein kuvissa näy. Tähän mennessä olen löytänyt sen vain ammattimiesten, kuten seppien, teurastajien yms. yltä.

Essumalli on kuitenkin ollut elävöittäjien keskuudessa suosittu. Siihen vaikuttavat varmaankin mm. Historiska Världarin sivujen asukokonaisuus, johon essu kuuluu sekä essun esiintyminen Hurusom man sig klädde-kirjassa. (Puhumattakaan siitä että tuollainen essu on periaatteessa hyvin näppärä ja helppo pukea huntujen kanssa.) Olen etsinyt jälkimmäisessä esiintyneen essun viivapiirroksen alkupeäräistä vaikka mistä. Nyt olen vihdoinkin bongannut sen, kiitos Historiska Världarin keskustelujen. Se on tässä!

essu.jpg
Ja sen tietojen pitäisi ainakin olla nämä: Woman by the Hearth, Guillaume de Lorris and Jean de Meun, Le roman de la Rose Ms.1126, f.115, France, 14th century, Bibliothèque Sainte-Genevieve, Paris.

Mutta ei yksi kuva vielä kesää tee. Kuva nimittäin saattaa esittää luonnon ruumiillistumaa, ts. Luontoäitiä eikä ketä tahansa naista. Lisäksi kuvan ‘hella’ voidaan nähdä myös sepän pajana, jolloin kuva esittäisi naista sellaisissa miesten hommissa, joissa tuo esiliina on tavallinen.

Omalla kevään projektilistallani on edelleen tällainen puoliessu. Tämä esiliinamalli on naisilla selkeästi yleisin. Sen yläosan kuviot on mahdollisesti tehty smokkaamalla. Smokkailin ensimmäiseen versioon vähän turhan syvät vekit, joten se meni liian pieneksi. Seuraavalla kerralla olen maltillisempi.

###

A wee english summary:
A while ago we discussed the historical accuracy of these aprons (see picture) on women. They seem to be popular among re-enactors due to appearing in some well-used sources. However, it’s possible that these aprons were mostly worn by men, in professions such as butchers and smiths. Now I finally found the picture we had been looking for on the lovely Historiska Världar-forum. This picture appears as a line drawing in Hurusom man sig klädde by Else Marie Gutarp, which was the only (poor) source I’ve had of women wearing these aprons so far. One picture doesn’t still make the case, though. The picture probably portrays Nature at her smithy, which makes it an allegorical woman in a man’s profession. So instead of this kind of apron, I’m making a smocked Luttrell Psalter-type apron for next summer.

Mistä alkaa?

Kutkuttava tilanne. Käsityöhommia, ideoita ja tarpeita on nyt kaikkea yllin kyllin. Ongelma lienee, mistä aloittaa.

Naturtuchen kankaat saapuivat perjantaina varsin yllättävällä tavalla. Kotona ei odottanut paketinsaapumisilmoitus postista vaan oli laskun näköinen kirje Matkahuollolta. Postin sijasta paketti oli noudettavissa Siwasta – joka ei edes ollut lähin Siwa. Asun aivan Valintatalon vieressä. Miksiköhän paketti ei tullut sen noutopisteeseen? Näistä huolimattta paketin toimittaminen lähikauppaan on kyllä mainio juttu. Kauppa on useimmilla postia lähempänä.

Kankaat ovat kauniita:

naturtuchet.jpg

Tilasin timanttivillaa, jonka yksi ihanuus on, ettei sitä ole värjätty ollenkaan. Luonnonvalkoinen ja lähes musta tummanruskea ovat villan alkuperäisiä värejä. Kude on upea ja kangas mainion pehmeää. Siinä on hyvä tuntuma. Siitä on tulossa päällysmekko Sahran häämekon kaavalla, mukaillen myös yhtä museoissa näytillä ollutta mekkoa, jonka sanotaan perustuvan Turun löytöihin.
Harmaa villa on tiivistä, pehmeää ja paksuhkoa. Ajatuksena oli tehdä siitä melko yksinkertainen mutta lämmin mekko kevätleiriä varten. Nyt tosin vaikuttaa siltä, etten lähdekään toukokuussa Skåneen, joten tämän mekon kanssa ei tule niin kiire.

Kirjontatyö etenee ilahduttavaa vauhtia. Luostaripisto on mainio tapa tehdä kirjontaa. Sen kanssa on mahdollista tehdä aika tarkkaa jälkeä, kunhan käytössä on riittävän ohutta villalankaa. Työ etenee mukavan nopeasti, kuten kuvasta näkyy:

kirjontaedistys.jpg

Racairen hyvä ohje luostaripiston tekemiseen (ja samalla tietoa säilyneistä luostaripistolla kirjotuista seinävaatteista) löytyy täältä.

Tämän vuoden käsityötoivelistalta löytyy siis tähän asti ainakin:

  • hihaton päällysmekko timanttivillasta
  • luostaripistokirjontatyö, josta tullee valmiina pussi (Tällä pistolla tehtyjä pussukoita ei tosin ole ainakaan säilynyt jälkipolville, mutten viitsinyt tehdä heti alkajaisiksi seinävaatetta. Pakko aloittaa jostakin.)
  • nahkainen lusikkatuppi
  • lyhyt huppu Lontoon mallin mukaan
  • erinäisiä röyhelöhuntukokeiluja ja mahdollisesti uusi röyhelöhuntu
  • lämmin ja simppeli mekko harmaasta villasta

Lisäksi pitäisi jaksaa tehdä niitä perinteisiä:

  • alusmekkoja (ainakin yksi)
  • pari uutta leukaliinaa

###

I’ve just received my fabric from Naturtuche. It’s all very lovely. I’m especially keen to start on the black and white diamond twill. I think it’s neat that the fabric isn’t dyed, but the colors are natural colors of the sheep that produced the wool.

My first ever project in klosterstitch is going nicely (as you can see in the progress picture above).

I have a lot of things on my list of things I will make in the coming months. It’s almost difficult to pick what I want to start working on first!

This is my list:

  • a sleeveless surcoat made of the b/w twill
  • embroidered pouch made with klosterstitch (as far as I know there are no surviving examples of klosterstitch embroidery on pouches, but I wanted to get started with a slighltly smaller project than a wallhanging)
  • a spoon case made of leather
  • a little London hood
  • several experiments with frilled veils and possibly a new frilled veil (headress frames, hairpieces included)
  • a simple, yet warm dress made of hte new grey wool

and some boring items:

  • an underdress (at least one)
  • a few new wimples

Verkaa! Sarkaa!

Keskiaikaharrastuksen edetessä olen tullut jatkuvasti krantummaksi kankaiden suhteen. Samalla kangaskauppojen määrä on vähentynyt ja niiden valikoima on muuttunut keskiaikamielessä entistä kehnommaksi.

Enimmäkseen kaipaan villaa ja pellavaa. Pellavassa tarpeeni ovat yksinkertaiset: luonnonväristä ja valkoista pellavaa. Niitä on pellavan muodikkuuden takia ollut aika hyvin saatavilla. Ikeasta saa kelpo yleispellavaa alusmekkoihin ja muihin juttuihin todella edullisesti. Ostin viime käynnillä koko pakan, pahan päivän varalle. Ohutta pellavaa huntuihin ja muuhun on vaikeampaa löytää. Tallinnan kangaskaupoista olen haalinut mukaan varaston, joka on riittänyt onneksi vuositolkulla.

Hyvän villan löytäminen on vaikeaa ainakin täällä Helsingissä. En mielestäni vaadi mahdottomia. Haluaisin villakankaita, jotka ovat täyttä villaa. Varmasti. Villakankaassa voi olla jopa 7% muuta materiaalia mukana, mutta sitä saa sanoa 100% villaksi. Tämä on ongelma: seitsemän prosenttia ei ole paljon, mutta kyllä sen käytössä huomaa. Eurokankaissa myyjät osaavat harvoin kertoa kankaiden sisällöstä mitään. Yleisimmin ns. villakankaat ovat sitä tavallista: 80% villaa ja 20% tekokuituja. Se näkyy onneksi jo lapussa.

Muut toiveeni koskevat väriä ja paksuutta. Värivalikoima kangasliikkeissä on kovin synkeä: mustaa ja tummanharmaata. Sopivia värejä talvitakkeihin ja pukuihin. Keskiaikavaatteisiin tarvittaisiin punaista, sinistä, ruskeaa, valkoista, keltaista, vihreää. Kankaiden kuteissa ja paksuuksissa ei myöskään ole riittävää valikoimaa. On takkipaksuutta, joka on hieman liian paksua suureen osaan keskiaikavaatteista. Lisäksi on pukuvillaa, joka on ohutta ja tyyliltään ja hinnaltaan epäsopivaa, usein Armania tai muuta sellaista.

Mihin kääntyä? Tässä joitain vinkkejä ja linkkejä:

Matan tekstiili sijaitsee Hakaniemessä. Siellä on kiva valikoima villatoimikkaita, sellaisia sopivan keskipaksuja. Myös paksumpia kankaita löytyy. Hinnat ovat 23-32 euron välillä, jos muistan oikein. Joidenkin historianelävoitysseurojen jäsenkortilla saa alennusta, ajoittain villat ovat myös 20-30 prosentin alessa.

Handelsgilletin lopettaminen oli traagista. Luukku meni kiinni juuri kun olin oppinut tilaamaan kankaani netistä! Mutta onneksi Handelsgilletin jättämää ammottavaa aukkoa on tullut täyttämään muita myyjiä. Toivoisin, että joskus Suomeenkin saataisiin keskiaikakankaita myyvä kauppa, ettei kaikkea tarvitsisi tilata ulkomailta.

Naturtuche on saksalainen kauppa, josta tilasin tänään seuraavien projektieni villat. Pitäjät ovat itsekin historianelävoittäjiä, joten valikoima on tarpeisiin sopiva. Kankaat ovat täyttä tavaraa ilman keinokuitulisukkeita. Lisäksi osa kankaista on värjätty keskiajallakin käytetyillä kasviväreillä. Naturtuche myy värjäämättömiä kankaita myös itse värjääville. Verkkokauppa on toimiva ja palvelu pelaa mukavasti. Paypalilla maksaminen onnistuu ja kangasnäytetilkkuja saa sähköpostia laittamalla. Kimppatilaus kannattaa, postimaksut isoille ja pienille paketeille on käytännössä sama, pari kymppiä.

Medeltidsmode on ruotsalainen kauppa, jonka verkkokauppa on auennut aivan hiljattain. En ole tilannut täältä vielä muuta kuin kangasnäytteitä. Niiden perusteella valikoima vaikuttaa mukavalta ja hyvin laajalta, vaikka koko valikoima ei ole niin täysin keskiaikakosher kuin esimerkiksi Naturtuchessa. Verkkokaupassa on tällä hetkellä murto-osa kangasnäytevihkosen valikoimasta. Omaa tilaamiskynnystäni laskee se, että uuden verkkokaupan myötä maksaa voi muutenkin kuin tilisiirrolla ruotsalaiselle tilille. Hinnat ovat aika mukavia, hieman edullisemmat kuin Naturtuchessa.

Lopuksi kysymys lukijoille:

Mistä te hankitte kankaanne? Onko teillä linkkejä tai vinkkejä jakoon laitettavaksi? Kokemuksia verkko- tai muista kaupoista? Ajattelin että Neulakkoon voisi koostaa linkki/vinkkisivun kankaiden ostamisesta.