Ryppyilyä ja tärkkäilyä / Frills and thrills

20120226-191203.jpg
Lämpimäisiä! Koepalojen tärkki kuivuu uunin lämmössä. / What's cooking? Just some starched frills drying in the oven!

Röyhelöhuntukurssiviikonloppu on nyt takanapäin ja ainakin näin opettajan näkökulmasta se oli varsin onnistunut. Meillä oli parisenkymmentä taitavaa ja kiinnostunutta oppilasta. Piian kanssa oli hauskaa opettaa yhdessä! Viikonlopun aikana käytiin kiinnostavia keskusteluja (aiheesta ja sen vierestä), saatiin ideoita ja kehiteltiin uusia röyhelöhuntuteorioita joista joitakin ehdittiin samalla testata käytännössäkin. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti Kristiinalle järjestelyistä!

Kurssi alkoi teoria- ja kuvakatsauksella huntujen historiaan, tietolähteisiin ja tyyppeihin. Siinä muuten korvaamaton lähde oli Isis Sturtewagenin tutkimus ja typologiat. Sen jälkeen kurssilaisille opetettiin sekä S- että hunajakennoröyhelön valmistusta. Sunnuntaina jatkettiin röyhelöpalojen parissa ja demosin hunnun pukemista. Iltapäivällä Jenni tuli pitämään maanmainiota työpajaa tärkin keittämisestä. Koepaloja tärkättiin ja kokeiltiin yhtä sun toista. Tulokset olivat hienoja.

Tuntui siltä, että molemmat Piian kanssa kurssille asettamamme opetustavoitteet täyttyivät. Kurssilaisille jäi toivottavasti mieleen erilaisten huntutyyppien ja röyhelöiden moninaisuus. Se, ettei ole vain yhtä tapaa ja mallia. Toisen tavoitteemme toteutumisen tiivisti kurssin loppumetreillä Minttu, joka totesi “Hei, näitä huntujahan voi ihan oikeasti tehdä”.

Lisää kuvia ja kurssikuulumisia:Hibernaatiopesäke

***

The frilled veil course weekend is over and done with and it was quite a success, at least from a teachers point of view. We had about 20 skillful and very interested students. And it was fun teaching together with Piia! We shared so many interesting discussions, came up with new ideas and even got to try out some theories. Thank you to everone that participated, and a big thanks to Kristiina for the all the organizing!

The course started with a theory bit with pictures and some history of frilled veils, sources and different types. This was all made possible because of the fantastic research and typologies done by Isis Sturtewagen. After that we taught a how-to of the S-frill and the honeycomb. On Sunday we continued with the frills and I did a little show and tell on how I wear (pin on) my veil. In the afternoon Jenni came over and hosted her excellent workshop on how to make starch and we starched some of the frills that had been finished. Impressive results, I say.

I feel like we reached both the goals Piia and I set for the course: the participants got an idea of the variety of veils and frills, that there is not only one type and one way. And then there is what Minttu said today at the very end of the course: ” Hey you can actually really make these kind of veils”

More pictures and experiences:Hibernaatiopesäke

Röyhelöhuntukurssi

Tälläistä olisi helmikuussa tarjolla!  (Frilled veil course in February – this time in Finnish only)

 

25.2. – 26.2.2011, klo 10-16

Käsityökeskus Myyrinki, Liesitori 1, Vantaa

Kurssilla perehdytään keskiaikaisten kerrostettujen röyhelöillä koristettujen huntupäähineiden historiaan, tyyppeihin, käyttöön ja valmistukseen. Luento-osuuden jälkeen työpajoissa opetellaan tekemään S-röyhelö ja hunajakennoröyhelö. Lopuksi kokeillaan huntujen viimeistelyä tärkillä.

Opettajina Piia Lempiäinen,  Jenni Alford ja allekirjoittanut!

Ilmoittautuminen kurssille alkaa maanantaina 23.1.2012 klo 12 sähköpostitse osoitteeseen freyatar (a ) gmail.com. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina 17.2.2012.

Ilmoittautuessasi kerro: 

  • osallistujan nimi
  •  sähköposti ja puhelinnumero
  • oletko jäsen historianelävöitysseurassa?
  • ruoka-aineallergiat

Kurssimaksu 10 euroa tulee maksaa tilille FI48 5789 8520 0138 05/ Kristiina Hiltunen viimeistään perjantaina 17.2.2012. Hintaan sisältyy luentomateriaalien lisäksi kahvit ja lounasleivät.

Kurssille mahtuu 30 osallistujaa.

Kurssin alustava ohjelma:

Lauantai

Aamukahvit ja tutustuminen
Röyhelöhuntuja kuvina – erilaisia huntutyyppejä 
Missä näitä huntuja käytettiin? Ketkä käyttivät?
Mistä voidaan päätellä, millaisia hunnut olivat?

Työpajaosuus
Opastus s-röyhelöön
Opastus hunajakennoon
Ohjattua työskentelyä

Sunnuntai

Aamukahvit ja huntupalojen edistymisen tarkastelua
Huntupalojen ompelua
Tärkin keittäminen ja tärkkäys

Kun huntu on valmis, miten se puetaan?

Mukaan tarvittavien välineiden listan saat ilmoittauduttuasi. Ohjelma tarkentuu lähempänä kurssia.
Järjestäjä Kristiina Hiltunen (Lady Constancia)

Mitä tein viikonloppuna / What did I do over the weekend

 

Ompelen huppua linnassa / Sewing a hood by the window

Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?

Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.

Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.

Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.

Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.

Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme  ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.

Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.

Alla kuvia!

*****

I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.

So, what did we do over the weekend?

Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.

We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.

On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.

The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.

And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.

I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby.  I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.

And pictures!!

Seurueemme olkipatjoja täyttämässä. Hyvä patja on muhkea! / Our group filling straw mattrasses. A good matrass is big!
Mukana oli Iloisen Joutsenen viiri / The Merry Swan Sign
Samassa kuvassa Peterin (in deme jare cristi) kaa / in the same pic with Peter (in deme jare christi)
Ompelusali / Textiles hall
Illalla oli ihanaa ruokaa / Yummy food in the evening
Työ luistaa hyvässä seurassa / Working in good company

Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti “kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.

It seems like every castle in Germany has a “torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.

Lupaan etten laita enempää röyhelöitä huntuun! / I promise no more layers of frills!

Lisää kuvia koko viikonlopusta Thorstenin galleriassa

Muu seurueemme kertoo reissusta / What did the others in the Merry Swan think?

Linnareissu edessä / Castles ahead

Ronneburg Burgfried 01
Uskon kovasti unelmien totetuttamiseen. Sen edellytyksenä on tietenkin unelmien tietty maanläheisyys, mutta haaveita voi onneksi olla moneen lähtöön. Joskus käy niin, että ne mahdottomimmiltakin tuntuneet haikailut käyvät yllättäen toteen.

Varmasti jokainen keskiajan historiasta kiinnostunut haaveilee jossain vaiheessa linnassa asumisesta. Täällä Suomessa tosin on hieman nihkeästi linnoja asuttavaksi, joten monilta se jää kokematta. Niin minullakin, tähän asti.

Nyt on nimittäin niin, että asun elokuun viimeisen viikonlopun viehättävää saksalaista Ronneburgin linnaa (kuvassa yllä) kera muiden Iloisen joutsenen perustajajäsenten ja lukuisten muiden 1300-luvun elävöittäjien kanssa!

Tapahtuman nimi on 100 Jahre 14. Jahrhundert ja ainakin mitä edelliskerran kuvia katsoo, olot ovat varsin mukavat.

Kaikki alkoi Iloisen joutsenen kojulla Turussa. Törmäsimme siellä ovelasti turistiksi naamioituneisiin MIM:läisiin, joilta saimme kutsun tapahtumaan. Olen kovasti innoissani paitsi linnasta, myös siitä että pääsee tapaamaan harrastajia joiden toimintaa on tähän mennessä ihaillut vain netitse. Tämä reissu kompensoinee hyvin turhaumaani siitä, etten päässyt Visbyyseen, jossa tänä vuonna oli erityisen mahtavaa.

Mutta arvatkaa, tuntuuko siltä että olisi mitään päällepantavaa linnareissulle?

***

I’m a big believer in making dreams come true. This is usually easier with aspirations that are more down to earth, but one can always have dreams in all shapes and sizes. Because sometimes even the more unlikely ones may just become a reality.

Probably every medievalist dreams about living in a castle. Finland, like many countries, has a bothersome lack of castles to live in, so most of us never get to do it. This was my situation too, until now.

Because now I’ll get to spend the last weekend of August in Ronneburg, a charming castle (see picture above) in Germany, with the other founders of the Merry Swan as well as lots of other 14th century enthusiasts!

We’ll be attending an event called 100 Jahre 14. Jahrhundert and looking at pictures from the last event in 2009 , it looks like and awesome experience.

All this began in Turku at the Merry Swan stall, where we ran into MiM:ers, who had cunningly disguised themselves as tourists. This nice rendezvous led to an invitation to this event, and I’m so happy we could say yes. I’m excited not only about the castle, but about a chance to meet other 14th century types from abroad, whom I’ve only had the chance to admire via the web. This is some consolation for not being able to go to Wisby this year, from what I see and hear, it was amazing.

Now the only trouble is, I feel like I have nothing to wear!

 

 

Joutsenlaulu / Swan song

 

Sateesta huolimatta sujuu sekä putiikin pito että Neulakon päivitys / The rain did not stop me from updating Neulakko or keeping the shop open.

Ei sellainen surkea, suinkaan!

Sää päätti sunnuntaina laittaa stopin Turun markkinahumulle. Komea ukkosmyrsky kasteli puiston ja hätisti asiakkaat sisään kojuihin loppuiltapäivästä.

Joutsenessa ei suinkaan ollut kurjat oltavat sateellakaan. Pellavateltta piti vettä, sytytimme lyhdyt ja Patrik tuli soittamaan meille säkkipilliä. Sateen läpi telttaamme kirmasi myös ihana Essi, joka toi meille lahjaksi ylistyslaulun!

Sävel: A l’entrada de temps clar 1100-luvulta, tunnetaan parhaiten lempiorkesterini Räikän esittämänä nimellä Kukania. Mainittakoon vielä, että tämä väännös on Räikän virallisesti hyväksymä. Laulu iloisesta Joutsenesta menee siis näin:

 

Kerron teille kojusta, heijaa
markkinoiden parhaasta, heijaa
Ei täällä mitään vaille jää, heijaa
on uskomaton paikka tää
puolalaisetkin päihittää!

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Tääl hattu päähäs painetaan, heijaa
ja huntuneulat kimaltaa, heijaa
on kankaist vaikee valita, heijaa
kun jokainen on kauneinta
ja parasta myös laatua

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Siis kaikki tänne saapukaa, heijaa
rahamassit muistakaa, heijaa
on hinnat varsin huokeat, heijaa
voit yrittää myös tingata
se vaikka turhaa vaivaa on.

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

 

Miten imartelevaa! Oli hauskaa kokea olleensa mukana tuomassa markkinoille jotain sinne kaivattua. Tyytyväiset asiakkaat ja meitä ihastelleet ohikulkijatkin tekivät tästä kaiken vaivan arvoista. Turun markkinoista on hauskasti tullut Suomen elävöitysskenen kokoontumisajot, joissa näkee about kaikki.

Nyt on roudattu kotiin hieman kastuneet varusteet ja kaikki omat “järkevät” markkinahankinnat. Jalkoja särkee vieläkin, mutta mieli on iloinen ja edelleen puoliksi markkinoilla.

Kiitos Merville eli Sahralle ja Rikulle roudaamisesta, jota ilman tästä ei olisi tullut mitään, suurkiitos Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria ja kaikki muut kojua sulostuttaneet (ja pystyttäneet ja ylläpitäneet) tyypit. Ja erityiskiitos ihanalle Medeltidsmodelle ja sen mitä ihanimmalle Kerstinille!

Olen itse ainakin sitä mieltä, että kyllä sitten ensi vuonna taas uudestaan ja vielä isommalla valikoimalla! Miten olisi?

****

Not one of those miserable swan songs, no!

The weather decided to put a stop to the Turku medieval market with a boom and a bang and a huge thunderstorm late on Sunday afternoon.

In the Merry Swan, we were however not miserable. Our linen tent was very waterproof and so we just lit the lanterns, rearranged the tables and wen on as usual. Patrik dropped in to play his bagpipes for us so that was very cosy.

And then, through the rain runs lovely Essi with a song of praise that had been written about our booth. The Merry Swan song is sung to the tune of  A l’entrada de temps clar from the 12th cnetury, but known best as Kukania by my favourite band Räikkä. And just so you know, this version has been officially approved by Räikkä too.

I’m not sure how it translates, but for laughs you can put the above text into, say, Google translate.

Super flattering! It was really excellent to feel we brought something new and something that had been missed to the Turku market. All the happy customers and even the admiration that our booth got from passers by makes it feel worth all the haasle. I also like it how the Turku market has become a inofficial gettogether for the Finnish historical scene, where you can bump into just everyone.

Now I have brought back all my slightly damp things and my own purchases. My feet still hurt but my mind is happy and I may have left half of it at the market.

The biggest thanks go to Mervi aka Sahra and Riku for hauling an amazing amount of stuff and making all this possible. Thank you also Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria and everyone else that visited (helped set up and hold up) our booth/tent/palace. And of course an extra special thanks with roasted almonds on top to the lovely Kerstin from Medeltidsmode!

I feel like doing this next year too, with an even bigger selection of gorgeous things. How about that?

 

Kojun pitämisen hyvät puolet / The benefits of a booth

20110701-232909.jpg

Oman kojun pitämisen hyviä puolia on paljon. Yksi on se, ettei kerkeä kirmaamaan hirveästi ostoksilla muualla ja säästää. Tai niin luulisi. Sitten käy niin, että shoppailee omassa kojussa. Ja mikäs siinä, meillä on yhtä sun toista.

Ostin tänään tämmöisen pienen nahkaisen neulakirjan Emeltä ja sehän on mahtava. Olen jostain syystä tähän mennessä säilyttänyt kallisarvoisia huntuneuloja pieneen pellavapussiin niitattuna ja pistellyt itseäni niihin. Neulakirjassa ne ovat villasivuilla järjestyksessä ja jättävät pistelemättä. Suutarin lapsilla ja niin edelleen….

Mutta huomenna koetan kyllä ehtiä kiertelemään. Ainakin naapuriin Medeltidsmodeen menen villaa ostamaan ja varmaan vähän myyntiavuksikin.

Toinen mahtava juttu on blogituttujen ja lukijoiden tapaaminen. Niinkuin Kaisan, joka otti tämän hyvän kuvan.

The benefit of having your own booth is that you don’t have so much time to run around and shop. Or so you’d think. Then you end up shopping at your own booth.

And just as well. We have quite the selection of stuff.

I bought a needle case from Eme. And it’s great! For some odd reason, I have always had my precious pins in a little linen bag, where they constantly poke me in the fingers. Now they are safely packed and perfectly organised!

Tomorrow I’ll try and shop a bit. At least I’ll pop over to our neighbor Medeltidsmode and buy wool  – and help sell some.

Another excellent thing about having a booth is meeting fellow bloggers and readers (we’re easy to find!). Readers like Kaisa, who took this fantastic picture of the booth.

Kangasostoksille kesällä / Fabric shopping in the Summer

Iloisella Joutsenella on ilo kertoa, että Turun keskiaikaiset markkinat (30.6.-3.7.2011) on nyt merkitty Medeltidsmoden matkaohjelmaan!

Medeltidsmoden valikoima löytynee markkinoilla aivan kojumme liepeiltä. Iloisen Joutsenen Räätälikoju suosittelee lämpimästi lempikangaskauppaansa kaikille markkinavieraille! Valikoimissa on mm.  ihania villoja ja henkäyksenohutta hamppua huntuihin.

Iloisen Joutsenen Facebook-sivu löytyy täältä.

***

The Merry Swan is absolutely merry upon announcing that Medeltidsmode  is attending the Turku medieval Market right next to our stand! Fabric shopping happiness!