Elizabeth Luttrell – huppu / The Elizabeth Luttrell Hood

Elizabeth ja orava Luttrell Psalterissa f. 33r / Elizabeth and the squirrel f.33r

Luttrell Psalter on ehtymätön inspiraation lähde. Siinä on paljon muitakin upeita kuvia kuin tämä, joka on lähes jokaisessa keskiajasta kertovassa kirjassa.

Lehdellä 33 on kuva, jota ei juuri muualla näy. Se esittää nuorta leskeä ja tämän lemmikkioravaa. On mahdollista, että nainen kuvassa on Elizabeth Luttrell, joka aiheutti pienoisen skandaalin joutumalla neidonryöstön kohteeksi. Jäätyään myöhemmästä avioliitostaan leskeksi Elizabeth nautti lesken asemasta sen tuomine vapauksineen.

Kuvitus on paitsi kaunista ja samalla vahvasti symbolista. Tässä lemmikkiorava on tulkittu naisen seksuaalisuuden symboliksi, joka tutkijoiden mukaan viittaa haluun tulla penetroiduksi.

Luttrell Psalteria tutkineet nimittävät kuvan pientä huppua lesken päähineeksi. Näitä muistakin lähteistä tuttuja avoimia ja lyhyitä huppuja esiintyy myös muilla lehdillä. Ne kaikki nimetään lesken hupuksi (widow’s hood) Maininnat liittyvät aina huppuun, eivätkä esimerkiksi yleisemmin leskiin liitettyyn leukaliinaan. Olen törmännyt tämän hupun leskeysyhteyteen vain Luttrell Psalteria koskevissa kirjoissa. Jos joku on lukijoista on huomannut tämän muualla, vinkatkaa ihmeessä!

Vaaleanpunaista villaa jäi uudesta mekosta yli juuri sopivasti tälläiseen pieneen huppuun, joten päätin tehdä oman versioni Elizabethin päähineestä. Yksinkertainen huppu koostuu kahdesta kappaleesta. Vaikka kuvassa hupun sisäpuoli on eri värinen, jätin omasta versiostani keveyden takia vuorauksen pois.

Avoin huppu edestä, reunaa hieman taitettu että alla olevat asusteet näkyvät paremmin. / Open hood from the front, front edge turned up a bit so that the underpinnings can be seen better.

Hupun alla on myssyn päälle puettu leukaliina ja letit, jotka on nostettu ohimoille kuten kuvassa hiusverkon peittämät letit. Otsalla kulkee kapeampi pellavaliina, kuten Elizabethillakin.

Yhdennäköisyys Luttrell Psalteriin vähän kärsii näissä kuvissa moderneista vaatteista. Eikä oravan virkaa toimittamaan otettu Justuskaan ei ollut erityisen halukas symboloimaan muuta kuin kissojen halua saada masulleen kunnollista rapsutusta (sen sijaan että joutuu temmatuksi taas mukaan tälläiseen älyttömyyteen.)

Sivulta / Side view

****

The Luttrell Psalter is an endless source of inspiration. It has so many gorgeous pictures besides this one, which can be found in almost every book on a medieval topic.

On folio 33 there is a beautiful picture of a young widow with her pet squirrel. It is possible that the lady in question is Elizabeth Luttrell, who caused a bit of a scandal in the Luttrell family by being abducted. Later she married and was widowed. Once a widow, she enjoyed the liberty provided by that position.

As well as beautiful, the imagery in the psalter is heavily laden with symbolism. Here the pet squirrel is interpreted (by the researchers, I might add) as a symbol of female sexuality and the desire to be penetrated.

The scientists also interpret this sort of open, little hood as a widow’s hood. It is interesting that I have only seen this connection being made in books about the Luttrell Psalter, although this kind of hood can be seen also in other contemporary references. If any of you readers have more information on widow’s hoods, do let me know!

I had just the right amount of fabric left over from the effigy dress to make this kind of hood, so I decided to make my version of Elizabeth’s headdress. The hood has a simple 2-piece construction. Although the psalter shows a different colour on the inside, I decided to keep mine unlined to keep it as light as possible.

Under the hood I am wearing a cap, braids bundled to the temples (like Elizabeth’s hair inside her hairnet) , a simple wimple and a linen band across my forehead.

The likeness to Elizabeth is disturbed a bit by my modern clothing I had to wear for this pose. Also Justus the cat, who was recruited to pose as the squirrel was not terribly interested in posing or symbolizing anything but a cat’s need to get a decent bellyrub instead of being dragged into this kind of nonsense (again).

Joutsenmekko / The Swan Dress

Turussa muotinäytöksessä / Fashion show at Turku by Marjo-Briitta

Samaan aikaan toisaalla: Racaire tekee blogissaan ensimmäistä avohihaista/kylkistä päällysmekkoaan, eli ns. helvetinikkunamekkoa. Sain siitä idean jakaa kanssanne muutaman kuvan jo viime marraskuussa valmistuneesta joutsenmekosta. En ehtinyt silloin esitellä sitä sen enempää, kun tuli niitä kaikkia ihania lahjoja ja muuta mahtavaa siinä samassa rytinässä.

Yllä Marjo-Briitan ottama kuva (kiitos!) Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä, jossa esittelin joutsenmekkoa, röyhelöhuntua ja Moyn mekkoa, eli juurikin sitä viime marraskuussa valmistunutta asukokonaisuutta. Moy-mekkoa olen täällä esitellyt aiemmin ja samoin huntua, joten nyt on joutsenmekon vuoro.

Mekko on violettia, paksua ja hyvin huovutettua villaa. Valitsin kankaan sen perusteella, mikä keskiajalla olisi ollut mahdollisimman tyyristä.  Yritin löytää kankaan, joka olisi paksuudeltaan ja pinnan tiiviydeltään mahdollisimman lähellä ylellistä keskiaikaista tuontiverkaa. Vastaavanlaatuista ja samoin pintakäsiteltyä kangasta ei valitettavasti oikein saa mistään, mutta ihana kangas on kyllä tämäkin. Paksua, painavaa, lähestulkoon purkautumatonta ja ylellisen violettia väriltään. Malli on käytännössä sama kuin tässä mekossa, paitsi että nyt kun kangasta oli enemmän, kiilat asettuivat paikoilleen yksinkertaisemmin.

Mekko on koristeltu applikoiduilla joutsenilla, eri kokoisilla makeanvedenhelmillä, pienillä lasikivisillä soljilla ja metallista valetuilla (tinaisilla) vaatekoristeilla eli besanteilla. Viimeksi mainittuja on vielä tusina käsityöpussin pohjalla, joten on mahdollista, että mekko saa jatkossa lisää kimalletta. Sillä tietyn keskiaikaisen ylellisyyskäsityksen mukaan luksusta ei voi olla liikaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus.

Ajatus yläosan lintukuvioinnista lähti tästä mekosta, joka yhdellä näistä p.Ursulan seuraajista on yllään. Eturivissä toisena vasemmalta seisovan neitsyen helmikirjailluilla fenix-linnuilla koristeltu mekko on mielestäni ollut yksi kauneimmista keskiajan taiteessa näkyvistä mekoista jo pitkään. Tähän mekkoon ei tullut helmikirjailtuja lintuja eikä fenixejä, mutta fenixmekko inspiroi joutsenmekon värimaailmaa ja koristelua lintujen asettelua myöten.

Applikoidut joutsenet ilman yksityiskohtia / Swan applique without details
Valmiit joutsenet / Finished swans
Somat joutsennaamat / Cute little swan faces

 

Jos vertaa kuvia sängylle asetellusta mekosta ja mekosta päällä, huomaa miten mekkoon periaatteessa hieman epätasaisesti aseteltu kuviointi asettuu päällä juuri kohdalleen. Oli kiinnostavaa huomata, että mittanauhan kanssa asetellessa sai päällä epätasaiselta näyttävän tuloksen (koska sitä ei itse ole mitenkään millilleen symmetrinen), mutta silmämääräisesti aselteltuna joutsenet menivät tasan.

Leikkasin joutsenet valkoisesta villasta ja yliluottelin ne valkoisella pellavalangalla mekkoon. Sen jälkeen tein reunustin lintujen reunat punaisella villalangalla, jonka kiinnitin luotospistoilla hieman ohuemmalla, kokenillilla värjätyllä villalangalla. Tein sillä myös lintujen siipien yksityiskohtia halkipistoilla. Samoilla pistoilla kirjoin myös krappivärjätyt nokat ja mustat silmät. Jokaiselle linnulle tuli lystikkäästi oma ilmeensä. Lintujen esikuva uiskentelee tässä eli Harley MS 4751, Folio 41v:ssä.

***

Following Racaire ‘s first sideless surcoat- project reminded me that I hadn’t really posted any very good pics of the swan surcoat, which I finished already in November last year. But there was so much lovely stuff going on then and there so I never did post about it, although I’ve shown you better pics of the Moy Bog-dress and told you more about making the frilled veil. So now it’s time for this one.

I chose the fabric for the dress thinking about what would have been most expensive in the middle ages, because I was setting out to make a luxurious dress. I tried to find a fabric with some of the attibutes of the best broadcloth: thick and processed. Although there is no broadcloth available that would be exactly like the medieval ones, but I tried to find similarities in thickness and picked a luxurious purple shade, too.  The pattern is the same one as I used here, but this time I did get more fabric so the placement of the gores worked out far more easily.

The dress is decorated with applique swans (swans are awesome) , pearls and small cast bezants. There may be more bezants on it some day, since I still have some left. Additional glamour is provided by small brooches with glass stones.

The dress was very much influenced by this dress that one of the followers of St. Ursula is wearing. The dress with the phoenixes has been one of my favourite medieval dresses – and even though it has sleeves, phoenixes probably made with pearls and lots of other features I didn’t have time to make, it did inspire the small swans and their setting on the dress.

Comparing some of the making of-pictures with the dress on the bed, you can see how the swans are a bit uneven. But when on,  they sit just as they should. I first tried setting them with the help of a tape measure but since I’m not very symmetrical, it never worked. Interesting and still yet very logical, all in all.

I cut the swans out of white wool, placing them on the fabric with hem stitches in linen thread. I followed with overcasting a thicker dark red wool thread on the edge of the swan with a thinner cochenille dyed wool thread. I used the thinner red thread in split stitch to make the details on the wings. Split stitch and a madder dyed orangey red was used for the beaks. I like how each bird has it’s own face and look. The original after which these swans were made is swimming about here in Harley MS 4751, Folio 41v.

 

 

Junakirjontaa / Trains and embroidery

20110725-140211.jpg

Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.

Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!

***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.

I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!

Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)

Takaosa / The backside of the embroidery

Kojun pitämisen hyvät puolet / The benefits of a booth

20110701-232909.jpg

Oman kojun pitämisen hyviä puolia on paljon. Yksi on se, ettei kerkeä kirmaamaan hirveästi ostoksilla muualla ja säästää. Tai niin luulisi. Sitten käy niin, että shoppailee omassa kojussa. Ja mikäs siinä, meillä on yhtä sun toista.

Ostin tänään tämmöisen pienen nahkaisen neulakirjan Emeltä ja sehän on mahtava. Olen jostain syystä tähän mennessä säilyttänyt kallisarvoisia huntuneuloja pieneen pellavapussiin niitattuna ja pistellyt itseäni niihin. Neulakirjassa ne ovat villasivuilla järjestyksessä ja jättävät pistelemättä. Suutarin lapsilla ja niin edelleen….

Mutta huomenna koetan kyllä ehtiä kiertelemään. Ainakin naapuriin Medeltidsmodeen menen villaa ostamaan ja varmaan vähän myyntiavuksikin.

Toinen mahtava juttu on blogituttujen ja lukijoiden tapaaminen. Niinkuin Kaisan, joka otti tämän hyvän kuvan.

The benefit of having your own booth is that you don’t have so much time to run around and shop. Or so you’d think. Then you end up shopping at your own booth.

And just as well. We have quite the selection of stuff.

I bought a needle case from Eme. And it’s great! For some odd reason, I have always had my precious pins in a little linen bag, where they constantly poke me in the fingers. Now they are safely packed and perfectly organised!

Tomorrow I’ll try and shop a bit. At least I’ll pop over to our neighbor Medeltidsmode and buy wool  – and help sell some.

Another excellent thing about having a booth is meeting fellow bloggers and readers (we’re easy to find!). Readers like Kaisa, who took this fantastic picture of the booth.

Vanhaa roosaa / Effigy dress

 

Mekko väritettynä / The original brass colored

Tänä keväänä työn alla on ollut mekko joka on väriltään vanhaa roosaa. Ompelutöitä on kovasti haitannut työ, joten kaikki on edistynyt hyvin pikkuhiljaa ja spurtti kerrallan.

Uuden mekkoprojektin inspiraationa ja tavoitteena on tämä Blanche Bradstonen (n. 1370) hautamuistomerkki. Siinä viehättää mekon vähäeleinen mutta kaunis malli ja se, että sitä voi käyttää vaihdellen joko väli- tai päällimmäisenä kerroksena. Väritin kuvan kankaiden mukaan, että saatte paremman käsityksen siitä, millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää.

Haluan tehdä myös asuun kuuluvan päähineen, mutten ole vieläkään saanut ideoitua, mitä tuolla hunnun alla on. Miten saadaan kangas asettumaan niin kuin kypärän aukko? Ideoita?

Tässä making of-kuvia vielä työn alla olevasta projektista. (Klikkaa pikkukuvasta koko kuva näkyviin.) Kangas näyttäytyy taas valosta riippuen aivan erilaisena, mutta sama mekko se on! Parhaiten väri näkyy kuvassa jossa mekko toimii erinomaisena kissanpetinä.

***

This spring I’ve been working on the effigy dress or the pink dress. Being really busy at work has slowed down my projects a bit. I’ve been making process little by little.

My dress is inspired by the dress on Blanche Bradstone’s (ca. 1370) funeral brass. I like the simple elegance of the dress, the fit that flares into rich folds at the hem. I’m planning on putting it to good use as an interchageable layer, both as a middle layer and a top layer. I colored the brass so you can see what I hope the overall effect will be.

I’m going to make the headress too. So far I am stuck on the thing worn under the veil. What do you think it is? How can one set fabric like that, like an opening on a helmet?

Here are some making of – pictures of the dress that is still in progress. (click to enlarge) The shade of the wool changes with the light. But it is the same dress! The color is closest to reality in the picture with the cat-assistant.

Kirjallisuutta ohjaamassa / Having literature at hand is a good thing
Mekon kappaleet (ei hihoja) leikattuna / Dress pieces cut out (no sleeves yet)
Kissa-apu mekkoa kokoamassa / Cat-assistance assembling the dress

 

 

 

 

 

 

Mekon kaavaa on työstetty mahdollisimman tarkasti Herjolfsnesin D10584-mekon kaavalla. Olen pitänyt mukana sekä Woven into the Earthia että uutta Medieval Garments Reconstructedia. Yhdessä ne toimivat mitä parhaimmin! Kaavaa on pitänyt tietenkin muokata, että lopputulos muistuttaisi enemmän inspiraatiokuvaa – lisätä istuvuutta mutta jättää tilaa pukemiselle pään yli. Lisäksi tein etukiilaan valesauman, koska se oli kankaan menekin kannalta järkevintä.

*

I’ve been working on the dress pattern from both Woven into the Earth and Medieval Garments Reconstructed. They work really well together, complimenting each other. I’ve tried to follow dress D10584 as precisely as possible – but to achieve the look on the inspiration picture, I’ve had to make some alterations. I’ve fitted the dress more closely, taking in both the gores and the front and the back, but leaving still enough room that I can pull the dress on over my head. I also made a false seam in the gore on the front to save fabric.

Puolivalmiissa mekossa eläytymässä alkuperäiseen / Dress in assembly, me channeling the original
Sivuprofiili / Side view
Vale- ja muita saumoja sisäpuolelta / False and actual seams from the inside

 

 

 

 

 

 

Mekko on vielä varsin kesken, mutta pääpiirteissään näkee jo silhuetin muodostuvan. Vaikka sivusaumoja pitää vielä säätää ja kaula-aukkoa leikata, tykkään siitä että mekkoon on muodostumassa alkuperäisen ominaisuuksia. Siinä on mukava muutta istuva yläosa joka lantion ja vyötärön mailla levenee runsaisiin jalkoihin kertyviin laskoksiin. Kangas on myös ihanaa. Se on sen verran paksua, että voin hyvin kääntää saumat sivuun vain kertaalleen pelkäämättä purkautumista.

Lopuksi vielä kuva kaikille niille, jotka miettivät sitä että onko keskiaikaisissa vaatteissa jotenkin epämukavaa ja rajoittavatko ne hirveästi olemista. No ei. Aika hyvin pystyy esim. killumaan jumppapallon päällä jos mekkoa sovitellessa  meinaa selkä jumittua. (Sovitusvaiheessa kannattaa pukea alle ne vaatteet joiden kanssa mekkoa aikoo käyttää. Moderneissa vaatteissa vartalo on usein niin eri muotoinen, että istuvuus ei ole sama. )

*

The dress is still very much in progress, but you can see the silhouette taking shape. I have to work on the side seams and the neckline, but I do like seeing how the dress is starting to look like the inspiration picture. The bodice has a snug fit yet it’s comfortable and the hem falls in those heavy folds and pools at my feet. I love the fabric too – it is so well felted that I can turn the seams to the side just once, without fear of the edges fraying.

To conclude, a picture for thos who wonder whether medieval clothes are uncomfortable and restricting. Well, no. You can quite easily strech on top of a gym ball, for an example. (And this picture is also here to remind that when fitting an overdress it is important to do it wearing the correct underpinnings.)

Jumppapalloilua Moyn mekossa / Gym ball and Moy Bog gown

Lupaus kesästä / A promise of summer

Talvi on ollut tylsistyttävän pitkä, kylmä ja luminen. Vaikka keskiaikaa voi tietysti talvellakin harrastaa, on kesä harrastuksen ehdoton sesonki. Olen aloittanut kesän odottelun hyvissä ajoin ja uudistanut kesäasuntoni.

Kuten pidempiaikaiset lukijat ehkä tietävät, minulla on maailman söpöin pikkuinen teltta. Viime aikoina teltta on kuitenkin alkanut tuntua aavistuksen pieneltä, vaikka se onkin juuri sopiva yhden hengen yksiö. Ja kun telttakuume iskee, se on sitkeä vaiva. Aina huomaa lipsahtavansa telttasivustoille vertailemaan toinen toistaan houkuttelevia uusia malleja ja systeemeitä.

Lopulta päädyin haikein mielin myymään ensitelttani. Se onneksi päätyi hyvään kotiin ystävälle ja pysyy onneksi tutussa pihapiirissäkin.

Vaihdoin siis telttojen prinsessan kuningatarmalliin. Uusi teltta on puolasta Medieval marketista ja pystytettynä sen pitäisi näyttää tältä. Pylväitä on kaksi ja vaalean kaunottaren strategiset mitat  ovat 6 x 3 metriä.  Tilan pitäisi riittää muutamaksi vuodeksi.

Tosin saapuessaan teltta näytti tältä:

Paketit eteisessä postipojan jäljiltä. Kissa-apu tulossa paikalle./ Packages freshly delivered. Cat-assistance just arrived.

Teltta koostuu kahdesta kangaspussillisesta ja neljästä puusalosta, jotka yhdistetään kahdeksi pylvääksi. Kaikki osat vaikuttavat laadukkailta ja tukevilta. Lumen määrä ulkona on tosin vielä semmoinen, että pystyttämismahdollisuutta saa vielä odottaa.

Kun on uusi teltta ja herkeä halu säästää postikustannuksissa, tuli tilattua myös pari kalustetta uusiin neliöihin. Sadan kilon paketissa oli teltan lisäksi pöytä ja penkki. Nekin ovat mainiota, kuten myymälän maine ja asiakaspalvelu antoi odottaakin.

Pöytä irtojaloilla. Trestle table.

Pöytä on tyypillistä keskiaikaista mallia irtojaloilla, sellainen jonka ääressä Luttrell Psalterissakin syödään. Jalat kootaan L:n ja A:n muotoisista palasista.

Penkkiä testaamassa avulias kissa-apu ja naapuri. Cat-assistance and helpful neighbor testing my new bench.

Penkkikin on goottilaista tyyliä ja koottava. Huonekaluja täytyy vielä säiden lämmettyä vahata ulkokäyttöön sopivaksi.

Mutta kaikessa tässä on vahva lupaus kesästä. Se on tulossa, vaikkei siltä aina ulkona näyttäisikään.

 

***

This winter has been unbearably long, cold and snowy. Although you can work on and do all sorts of medieval stuff during the winter months, summer is the season for this particular pastime. This year, I have started summer preparations well in advance and have renewed my summer housing.

As you may know, I have owned possibly the cutest little tent ever. Lately, the tent has started to feel a tad too small, even if it is a perfect little studio for one person. And when you get hit by a serious case of pavillion fever, there is very little you can do. You find yourself browsing endless tent sites and looking at pictures for the One.

Finally I decided to take the plunge and sell my little tent. A bittersweet moment, but thankfully it is going to a good home and will stay in the ‘family’ since I sold it to a friend of mine.

My new one is also from Poland, but this time from Medieval market. When set up, the tent should look like this. This beauty measures 6 x 3 meters, so it has quite a few square meters more than my previous one.

All together the postman delivered 100 kilos of packages. The tent arrived in two canvas bags and 4 poles that make up the  2 poles that hold up the tent. All the parts seem really sturdy and well made. I have to wait quite a while before getting to set it up though. All that snow has to melt first.

I got to set up the furniture I got for my new space, though. They are excellent stuff, just as the good reputation of the merchant led me to expect.

The table is a trestle table, a style familiar from the Luttrell Psalter, the feet are built up from L- and A-shaped pieces.

The bench is also of a gothic style and can be taken apart for storage and transport. All the furniture still has to be waxed in order to make them suitable for outdoor use.

All this brings with it a strong promise of summer. It is coming, no matter all the snow outside.

Valmis Moyn mekko / Finished Moy Bog gown

Ensimmäisellä käyttökerralla unohdin täysin ottaa kuvia valmiista Moyn mekosta. Kolmas kerta toden sanoo: olin viikonloppuna tapahtumassa ja muistin käydä kuvauttamassa itseni.

Mekko on osoittautunut käytössä oikein hyväksi: se on kevyt ja hihat antavat mainion liikkuumavapauden. Se ei ole täydellinen replika alkuperäisestä, vaan olen muokannut sitä käyttötarkoituksen mukaan. Sekä napituksessa että nyörityksessä on omaa versiointiani. Ompelu- ja viimeistelytekniikoita olen ottanut mukaan muista keskiajan vaatekappaleista.

Tässä siis valmis mekko ja pöljäkkeitä ilmeitä. Kuvat saa klikattua isommaksi.

***

The third time is the charm – at the event this weekend I finally remembered to have pictures taken of my finished Moy bog gown.

Using the dress has proved it to be a very good dress. Comfortable and easy to be in. The way the arms and the armscye are cut provides great movement. My dress isn’t an exact replica of the original – I have made some alterations to the fastenings to best suit the way in which I plan to wear it. I have also picked up some sewing and finishing techniques from other medieval clothing items.

I’m happy to present me making goofy faces in the finished dress. Click on the pics to enlarge.

Yleensä mekosta ei näy tämän enempää, sillä pidän mekon päällä päällysmekkoa.

Usually this is all you can see of the Moy dress, since I wear an overdress on top of it.

Tämä siellä kuitenkin on alla. Kuvassa hiha menee hassusti kierteelle, napitus asettuu normaalisti ihan eri paikkaan.

This is what I wear underneath the overdress. My pose twists the sleeve a little oddly, usually the buttons settle completely differently.

Kangas oli jotenkin semmoinen hassu, että siitä oli vaikea saada oikean väristä kuvaa. Luminen ympäristö toi siniset sävyt esiin. Mekko tallentui joihinkin kuviin ihan violettina.

Tässä kuvassa on nyöritys, johon päädyin alkuperäisen mekon napituksen sijasta. Päällysmekon alla nyöritys on huomaamattomampi kuin napit.

The fabric is special in the sense that it was hard to get a picture of it where the color would appear normally. The snowy background made the blue hues stand out and in some pictures the dress was almost purple.

I chose to make a lacing instead of buttons like on the original since I knew I’d like to wear it under an overdress. The buttons would have shown too much.

Kainalokiila on pieni mutta tarpeen.

The gore in the armpit is small but very necessary.

Nappeja! Napinläpireuna on huoliteltu silkkinyörillä. Napitus on hieman tiheämpää kuin alkuperäisessä mutta päättyy kyynärpään kohdalle, kun alkuperäisessä se ulottuu melkein hartiaan. Tämäkin valinta siksi että mekko kävisi toisen alle.

Buttons! The buttonhole edge is finished with a silk braid.  The buttons are a little closer together than on the original and end at the elbow instead of going all the way up. This is also because I wanted to wear it under another dress.

Mekon tekemisessä näistä sivuista oli valtaisa apu – jos oma Moymekko houkuttaa, käy kurkkaamassa:

These pages were very useful resources when making my dress – have a look if you’d like to make one for yourself:

A Reconstruction of a Garment from the Moy Bog, Co. Clare, Ireland

What the Irish Wore. The Moy Gown — An Irish Medieval Gown

The Moy Gown