Jalkapuolella olen jo valmis kesään, kiitos taitavien ystävien. Kuvassa näette uudenkarheat patinukset ja melko uudet kärsäkengät.

Kengät sain Emeltä lahjaksi, sain lahjakortilla tilata sellaiset kengät kuin halusin. Toivoin kärsäkkäitä, avoimehkoja kenkiä – inspiraationa toimi tämä Bruggessa nähty kaunis ja siro keskiaikainen kenkä. Yhdennäköisyys on merkittävä!

Kärsäkkäitä kenkiä on aika vähän tarjolla keskiaikakenkiä myyvillä. Syy voi olla siinä, että tuo kärsä on hankala ommella.  Tykkään näistä kengistä ihan älyttömästi, kävellessä kärsät vilkkuvat hauskasti mekon helman alta. Eikä niiden kanssa ole oikeastaan yhtään hankala kävellä.

Eikä ole patinuksillakaan, sillä ne ovat saranallista mallia. Päkiän alla on nahkasarana, joten niillä voi kävellä ihan normaalisti, kummempia keikuttelematta. Patinukset ovat Rikun pajasta. Ne ovat ohutpohjaisille keskiaikaisille kääntökengille korvaamaton pari varsinkin kosteilla ja kylmillä keleillä. Ne eristävät kylmää ja auttavat pitämään jalat kuivina. Olen käyttänyt jo yhden parin tämmöisiä puhki ja vaikka millaisissa oloissa niillä on tullut vedettyä.

Näitä patinuksia saa kesällä ostaa Turun markkinoilta Iloisesta Joutsenesta. Ja tekee Riku niitä tilauksestakin (riku.petteri.pasanen(a)gmail.com), jos jotakuta kiinnostaa. Kengät taas, ne ovat uniikkikappaleet.

****

My feet are all ready for the summer, thanks to my talented friends! In the picture you can see my brand new pattens and my new pointy shoes.

The shoes are a gift from Eme. She gave me a gift certificate which entitled me to order any kind of shoes I wanted. I wanted ladylike shoes with pointy poulaines – inspired by this lovely shoe I saw in Bruges. And  you can see the resemblance!

It is hard to find poulaines with a long toe. Probably because the pointy bit is a bit of a bother to sew? I love these shoes, I adore the way in which the poulaines peek from beneath my hem when I walk around in them! And they’re not at all difficult to walk in.

And that goes for the pattens too, since they are the hinged kind. Under the ball of the foot,  there is a leather hinge, which makes the patten flex as you walk. So you can walk normally and comfortably. I’ve already outworn one pair of these and I used them in the most difficult of conditions.

I find pattens to be a very useful and necessary accessory for turnshoes, especially in cold and wet weather (which describes most of the weather here in Finland). They provide insulation from the cold ground and help keep your feet dry.

The pattens are made by Riku. We’ll have some for sale at Iloinen Joutsen in Turku, but he can also make them by order (riku.petteri.pasanen(a)gmail.com). The shoes, they are one of a kind.

Historianelävöityksen ydinsesonki on tuloillaan. Tapahtumia, markkinoita ja muuta tervehenkistä ulkoasumista riittää niin, ettei tiedä aina miten lomaviikkonsa asettelisi. Tänä kesänä tulee keskiaikailtua touko-heinäkuussa yhteensä noin 3 viikkoa. Huh.

Kevääseen liittyykin varustepaniikin tunne. Tietoisuus siitä, että kamoja pitäisi korjailla, tehdä ainakin tylsiä alusmekkoja ja sukkia – vaikka eniten haluaisi uuden mekon. Mieleen hiipii myös lista kaikesta, mitä viime kesänä päätti omaan leiriin hankkia tai nikkaroida. Ja kaikki pitäisi tehdä nyt, koska kesällä ei kumminkaan ehdi.

Tänä keväänä päätin (tai ainakin yritän) antaa piutpaut paniikille, koska kaiken järjen mukaan minulla nyt kuitenkin todistetusti on paljon ihan kunnollisia vaatteita ja mukava leiri. Jos en saa puoliksi leikeltyä mekkoa valmiiksi kesäksi, en siihen varmaankaan kuole.

Tänä kesänä päätin panostaa asusteisiin. Tärkeimpänä niistä röyhelöhuntu saksalaiseen tapaan: kolme kerrosta otsalle ja kaksi niskaan. Lisäksi on vetäisty silkkiloimi otsapantaa varten, valmistettu kauluri, ommeltu puolivalmis pikkuhuppu ja tilattu uudet patiinit. Niistä myöhemmin.

Hauskinta on nimittäin hunnun tekeminen. Projektissa on muutama uusi ajatus kokeilussa: huntu on malliltaan erilainen kuin koskaan aikaisemmin, kerroksia on enemmän ja lisäksi ajattelin kokeilla sen kiinni neulaamista ompelemisen sijaan. Saa nähdä, miten kaikki uutuudet toimivat. Se on jo varmaa, että siitä tulee pörheämpi kuin mikään!

Hunnun röyhelöt on nyt päärmätty (yhteensä reilu 8 metriä) ja alustavasti rypytetty, mutta lopulliseen muotoonsa asettelen ne neuloilla ja tärkillä. Nyt osaa olen kokeilumielessä neulannut, se näkyy kuvissa.

Neulaamisen idea syntyi röyhelöhuntukurssilla Jennin tudor-kaulusta tutkiessa. Olisiko hunturöyhelöitä sittenkin aseteltu samalla tavalla? Puntarissa painoi myös oma huono kokemus siitä, miten pienten s-röyhelöiden tärkkääminen muotoonsa pesun jälkeen on melkein mahdotonta. Neuloilla kootun röyhelön huolto on paljon helpompaa, mistä on hyötyä ihmiselle, jolla on taipumus pirskottaa punaviiniä päälleen.

Erinäisten kokeiluiden jälkeen päädyin samaan tulokseen kuin muutkin tätä saksalaistyyppistä huntua tehneet: alaröyhelö asettuu paremmin, kun huntua muotoilee tavanomaista puoliympyrää enemmän. Huntuun tulee siis sauma taakse, ja se on muodoltaan ikäänkuin pieni huppu. Siitä lähti ajatus hunnun kaavoituksesta. Pieni Luttrell-huppuni oli lähestulkoon passeli kooltaan ja malliltaan, joten aloitin kaavoituksen sen perusteella. Alla kuvassa näkyy kaavan kehitys hupusta paperin kautta pellavalle.

Hunnun kaavoituksen muut kehitysvaiheet / other phases of the hood pattern

Välistä puuttuu tärkeä lakanakangasmallailun vaihe, jolloin ramppasin sinivalkoinen koeversio päässä peilin edessä laittamassa aina vain lisää neuloja ja asettelemassa huntua, vähän niinkuin joku raiteiltaan nyrjähtänyt smurffi. Voi olla, että tällaista huntua pitää jokaisen sovittaa itselleen sopivaksi niin, että löytyy se omille mittasuhteille sopivin ja päässä pysyvä muoto.

Hunnun sovittelua lakanakankaasta, röyhelöt vain osittain aseteltuna / Drafting the veil from scrap fabric, half the frills still unpinned.

Nyt ompelelen huntua kasaan. Tärkkäyksen ja neulaamisen jälkeen nähdään, mitä siitä tulee.

****

The summertime high season is just around the corner, bringing about a certain panic about things to be done before all the days (alltogether 3 weeks) I plan on going medieval this summer.

It’s always the same: stuff needs to be mended, there is a need for boring things like hose and underdresses when you’d rather just make a new gown. All those plans for the encampment made last summer are still just what they were: plans. And stuff needs to happen now, since during the summer there will never be time to make things when one is just too busy using them.

This year I have decided (or I am at least trying) to take some distance from the usual panik machen. I have concluded that I have, actually, a nice medieval wardrobe of fairly nice clothes and the camp is actually pretty OK too. So should I not finish a new dress for the summer I will not a) go naked or b) perish.

Instead I have decided to focus on accessories (since they make the outfit, right?). The most important thing is a german style frilled veil, but I have also set up a loom to weave a silk headband on, made a small hood, made a collar and ordered new pattens. But more about those later.

Since the only thing I really can focus on is frills. The veil project includes a lot of new things: the veil will be shaped, I’m pinning the frills and there are more layers than before. I’m excited to see how all these things work out, but the end result will be super frilly, is for sure.

I’ve now hemmed all the approx 8 meters of frills and pleated them loosely to the desired lenght. I’ve done some trial setting (see pics) of the s-frills, but I intend to set the actual frills with both starch and pins.

I started thinking about the pins at our frilled veil class, when I was examining Jennis tudor collar, which made me wonder if the way of rsetting frills on veils could have been similar to what they did on collars. I was also tempted to try something else than sewing because of the trouble I had had with the washing of my small s-frilled veil and making the frills set. A pinned version would be easier to wash, which is a good thing if you are a person like me, that tends to frequently splash red wine on oneself.

After several tryouts, I came to the same conclusion as several others about the shape of the veil: the back frill sits where is should if you make a seam at the back of the head like a little hood. This gave me the idea of use my luttrell hood as a starting point for the pattern drafting. I think this kind of hood probably requires to be fitted to sit well. So last weekend I spent a lot of time adjusting pins, tucking in my pattern made from blue scrap fabric and looking like some kind of deranged smurf.

Now the only thing that is left is finishing the veil, attaching the frills and some starching and pinning!

Alkuperäinen sivu löytyy kokonaisena Universitäts- und Landesbibliothek Darmstadtin sivuilta Click on the link to see the original at the Universitäts - und Landesbibliothek Darmstadt

Olen syvällä tutkimusmoodissa. Puuhasteluni etenee sykleissä: uppoudun kaikenlaisiin lähdeaineistoihin kunnes löydän sieltä idean, tutkiskelen sitä ja lopulta toteutan. Tällä hetkellä toteutukseen on valittu yksi kaulus ja yksi mekko, jonka tärkein inspiraatio on yllä. Tuo punainen alas asti napitettu päällysmekko jossa nuo  komeat koristeleikatut hihat.

Hihat ovat jännät ja melko harvinaiset. Mutta pienellä penkomisella löysin kyllä riittävästi vastaavia esimerkkejä saman aikakauden taiteesta, joten aivan taiteilijan mielikuvituksesta reväistystä jutusta ei ole kyse. Mutta mitä vihreään pukeutuneen naisen kyljessä on, sitä en tosiaan osaa sanoa!

Olen tutkiskellessani löytänyt useamman ihanan käsikirjoituksen, jotka löytyvät kokonaan tai lähes kokonaan verkosta. Aikasemmin olen nähnyt niistä kaikista vain irrallisia kuvia, mutta on aina niin paljon parempi nähdä kokonainen käsikirjoitus. Aina nähdessäni jotain inspiroivaa ensin vertaan sitä muuhun käsikirjoitukseen – poikkeaako se tyylistä, millainen koko teoksen tyyli on, mistä käsikirjoitus kertoo, liittyykö kuvitus siihen, kenellä vaate on. Sen jälkeen vertaan niitä muuhun samanaikaiseen ja suurinpiirtein saman alueen materiaaliin, sekä taiteeseen että mahdollisiin arkeologisiin löytöihin.

Tässä iloksenne ja inspiraatioksenne kolme maanmainiota linkkiä:

• Speculum humaniae salvationis Saksasta. Se on tavallaan kuin 20 suosikkia- versio Raamatun tarinoista, jossa mukana ovat mehevimmät ja usein aika väkivaltaiset tarinat. Kuva yllä on siitä hyvä esimerkki. Kuvassa on Lamech jota kahden vaimonsa, Adan ja Sellan kiusaamana. Huom. röyhelöhunnut!
• Roman de la Rose, kaunis käsikirjoitus ranskalaisesta runosta jossa kuvataan allegorista unta.
• Smithfield Decretals Huomatkaa kuvat tekstiilitöistä – villan kampaamisesta, kehräämisestä ja rukeista! Tässä on myös kauniita huntuja, tosin vailla röyhelöitä.

****

I’m deep into study mode right now. I seem to work in cycles – first browsing different sources, finding something that sparks my interest, looking deeper into it and finally making it. Right now I have set my sights on making a collar and a certain dress, inspired by the picture above. The red overdress with the dagged sleeves and buttons all the way.

The sleeves are exciting and a bit of a rarity – but nothing so rare that I couldn’t find some other contemporary examples of. So they seem not to be completely made up by the artist behind the manuscript. But what the lady in green has going on under her arm I cannot seem to figure out!

In my browsing, I’ve come across several “new” manuscript sites, on works I had only seen a few pictures of. It is always so much better to have the entire manuscript (or at least more than just one picture) to work from.

Whenever I see something interesting, I start by comparing it to the rest of the picures in the manuscript – how does it compare with the styles, what does the clothing in the entire piece look like compared to contemporary stuff, what the MS is about, do the illustrations go with the text and who is wearing the interesting piece. After that I compare it with other contemporary sources of all kinds, from manuscripts to sculpture to archaeological pieces.

Here are three enjoyable and inspiring links I have found:

• Speculum humaniae salvationis from Germany. These manuscripts were a kind of a best of- version of the Bible, with the juiciest and quite often very violent stories. The picture above is a good example. It shows Lamech tormented by his two wives Ada and Sella. Note the frilly veils!
• Roman de la Rose, a lovely MS on a French poem about a very allegorical dream.
• Smithfield Decretals Noteworthy things: pictures of textile work – spinning and combing fibers and some spinning wheels too! Plus nice veils, although not of the frilly kind.

Lämpimäisiä! Koepalojen tärkki kuivuu uunin lämmössä. / What's cooking? Just some starched frills drying in the oven!

Röyhelöhuntukurssiviikonloppu on nyt takanapäin ja ainakin näin opettajan näkökulmasta se oli varsin onnistunut. Meillä oli parisenkymmentä taitavaa ja kiinnostunutta oppilasta. Piian kanssa oli hauskaa opettaa yhdessä! Viikonlopun aikana käytiin kiinnostavia keskusteluja (aiheesta ja sen vierestä), saatiin ideoita ja kehiteltiin uusia röyhelöhuntuteorioita joista joitakin ehdittiin samalla testata käytännössäkin. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti Kristiinalle järjestelyistä!

Kurssi alkoi teoria- ja kuvakatsauksella huntujen historiaan, tietolähteisiin ja tyyppeihin. Siinä muuten korvaamaton lähde oli Isis Sturtewagenin tutkimus ja typologiat. Sen jälkeen kurssilaisille opetettiin sekä S- että hunajakennoröyhelön valmistusta. Sunnuntaina jatkettiin röyhelöpalojen parissa ja demosin hunnun pukemista. Iltapäivällä Jenni tuli pitämään maanmainiota työpajaa tärkin keittämisestä. Koepaloja tärkättiin ja kokeiltiin yhtä sun toista. Tulokset olivat hienoja.

Tuntui siltä, että molemmat Piian kanssa kurssille asettamamme opetustavoitteet täyttyivät. Kurssilaisille jäi toivottavasti mieleen erilaisten huntutyyppien ja röyhelöiden moninaisuus. Se, ettei ole vain yhtä tapaa ja mallia. Toisen tavoitteemme toteutumisen tiivisti kurssin loppumetreillä Minttu, joka totesi “Hei, näitä huntujahan voi ihan oikeasti tehdä”.

Lisää kuvia ja kurssikuulumisia:Hibernaatiopesäke

***

The frilled veil course weekend is over and done with and it was quite a success, at least from a teachers point of view. We had about 20 skillful and very interested students. And it was fun teaching together with Piia! We shared so many interesting discussions, came up with new ideas and even got to try out some theories. Thank you to everone that participated, and a big thanks to Kristiina for the all the organizing!

The course started with a theory bit with pictures and some history of frilled veils, sources and different types. This was all made possible because of the fantastic research and typologies done by Isis Sturtewagen. After that we taught a how-to of the S-frill and the honeycomb. On Sunday we continued with the frills and I did a little show and tell on how I wear (pin on) my veil. In the afternoon Jenni came over and hosted her excellent workshop on how to make starch and we starched some of the frills that had been finished. Impressive results, I say.

I feel like we reached both the goals Piia and I set for the course: the participants got an idea of the variety of veils and frills, that there is not only one type and one way. And then there is what Minttu said today at the very end of the course: ” Hey you can actually really make these kind of veils”

More pictures and experiences:Hibernaatiopesäke

25.2. – 26.2.2011, klo 10-16

Käsityökeskus Myyrinki, Liesitori 1, Vantaa

Kurssilla perehdytään keskiaikaisten kerrostettujen röyhelöillä koristettujen huntupäähineiden historiaan, tyyppeihin, käyttöön ja valmistukseen. Luento-osuuden jälkeen työpajoissa opetellaan tekemään S-röyhelö ja hunajakennoröyhelö. Lopuksi kokeillaan huntujen viimeistelyä tärkillä.

Opettajina Piia Lempiäinen,  Jenni Alford ja allekirjoittanut!

Ilmoittautuminen kurssille alkaa maanantaina 23.1.2012 klo 12 sähköpostitse osoitteeseen freyatar (a ) gmail.com. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina 17.2.2012.

Ilmoittautuessasi kerro: 

• osallistujan nimi
•  sähköposti ja puhelinnumero
• oletko jäsen historianelävöitysseurassa?
• ruoka-aineallergiat

Kurssimaksu 10 euroa tulee maksaa tilille FI48 5789 8520 0138 05/ Kristiina Hiltunen viimeistään perjantaina 17.2.2012. Hintaan sisältyy luentomateriaalien lisäksi kahvit ja lounasleivät.

Kurssille mahtuu 30 osallistujaa.

Kurssin alustava ohjelma:

Lauantai

Aamukahvit ja tutustuminen
Röyhelöhuntuja kuvina – erilaisia huntutyyppejä 
Missä näitä huntuja käytettiin? Ketkä käyttivät?
Mistä voidaan päätellä, millaisia hunnut olivat?

Työpajaosuus
Opastus s-röyhelöön
Opastus hunajakennoon
Ohjattua työskentelyä

Sunnuntai

Aamukahvit ja huntupalojen edistymisen tarkastelua
Huntupalojen ompelua
Tärkin keittäminen ja tärkkäys

Kun huntu on valmis, miten se puetaan?

Mukaan tarvittavien välineiden listan saat ilmoittauduttuasi. Ohjelma tarkentuu lähempänä kurssia.
Järjestäjä Kristiina Hiltunen (Lady Constancia)

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

Hyvää joulun aikaa kaikille Neulakon lukijoille!

Kiitos kommenteista, tykkäyksistä, tapaamisista, ideoista ja inspiraatiosta.

Toivottavasti jouluunne mahtuu kynttilänvaloa ja aikaa käsitöille!

ps. Ensi vuonna jatketaan taas. Luvassa on kaikkea kivaa, kuten Röyhelöhuntukurssi helmikuun lopulla. Mutta siitä lisää ensi vuoden puolella!

*****

Happy Holidays to all the readers of Neulakko!

Thank you for your comments, likes, hanging out in real life, ideas and inspiration.

I wish you a wonderful holiday season with candlelight and time for crafts!

ps. Fun things coming up next year, like a frilled veil workshop. But more on that next year!

Yhtenä hetkenä sitä on tarmokkaana ja reippaana puuhaamassa jonkun parissa, niinkuin tässä kokoamassa kirjottua pussia jonka kirjonnan sain loppukesästä valmiiksi ja ottamassa siitä pari prosessikuvaa.

****

I think I have collected valuable pictorial evidence of why nothing ever gets done around here.

One moment, I’m doing something useful and productive, like finishing my embroidered purse (I finished the embroidery at the end of summer) and taking pictures of it for you all.

Tämän kokoinen pussista tulee valmiina / this is what the finished pouch will be like in size

Ja seuraavassa hetkessä: “Katooooooooooooo! Katoo muaaaaaaa! Katoooo! Kissanpylly! Suoraan edessä!! Huomiooooooo!!!”

***

And then all off a sudden, it’s all about: “Looooooook! Loooook at meeeeeeee! Attentioon! Superbly interesting cat-butt at 12 o’clock!!!!”

Tämän kuvan piti esittää pussia paremmasta kuvakulmasta / This picture was supposed to show the purse from a better angle

Ah, kissa-apu. Mitä kaikkea sitä ilman tekisikään, mutta miten kurjaa elämä olisi ilman rakkaita karva-apureita.

**

The joys of cat-assistance! What one would do without it – but what a dull and dreary life that would be with no furry helpers.

Pääsin kokeilemaan uutta huppua myös osuvampien vaatteiden kanssa. Orava puuttuu. / I got to try on my new hood with more appropriate clothing. Still no squirrel.

Kaiken ihanan laina-rautakautisuuden (on se Sahra taitava!) lisäksi viime viikonloppuna kuvattiin keskiaikavaatteitakin. Elizabeth Luttrell-huppu pääsi paremmin oikeuksiinsa keskiaikaisten vaatteiden kanssa. Oravaa ei tälläkään kertaa löytynyt mukaan, mutta rintapielessä killuu sentään pieni joutsen.

On hauskaa saada vihdoin asu samasta kankaasta! Keskiajan vaatehankinnoille oli nimittäin tyypillistä hankkia kerralla enemmän kangasta ja teettää siitä useampia vaatekappaleita.  Se johtui siitä että esimerkiksi tuontiverka myytiin suurina paloina, eikä kangaskaupoilla välttämättä mittailtu ja leikelty pieniä palasia kuten nykyään. Samasta palasta voitiin tilata vaikka koko vaatekerta: parikin mekkoa, viitta ja vaikka vielä huppu. Niitä ei aina välttämättä käytetty yhtä aikaa, mutta sekin on mahdollista. Elizabethillakin on tuossa kuvassa mekko ja huppu samaa kangasta.

Esittelen taskuaukkoja. Tirsk. / Presenting my pocket slits. Tee hee.

Samalla tarjoutuu mahdollisuus esitellä mekon uusinta viimeistelyä. Leikkasin edellisen käyttökerran jälkeen mekkoon taskuaukot, jotka tekevät siitä entistä kätevämmän päällysmekkona käytettäessä. Taskujen edeltäjät eli taskuaukot ovat aivan ehdottomat. Niistä pääsee käsiksi vyöllä roikkuviin tarvekaluihin, kuten kukkaroon ja neulakkoon. Grönlannin mekoisssa taskuaukot on yleensä leikattu sivukiilaan, mutta päätin leikata ne etukappaleeseen, jotta lopputulos muistuttaisi enemmän tätä inspiroivaa hautamonumenttia.

Taskuaukko on reunustettu iskunyörillä / The pocket slits are edged with a fingerlooped braid

Taskuaukoissa on väistämättä jotain hieman rivoa. Ja hei, nehän ovat ruotsiksi nimeltään fickslitsar! Kun kikatukselta kykenimme, otimme vielä tämmöisen lähi-revittelykuvan taskuaukosta. Siinä näkyy huolittelu Grönlannin tapaan viiden lenkin iskunyörillä, joka on ommeltu kiinni kankaan reunaan. Ohuempi kangas olisi vaatinut kääntämistä, mutta paksu vaaleanpunainen villa kesti nyörin ompelemisen suoraan reunaan. Näin aukot sulkeutuvat kuin itsestään, eikä kääntöpuolella näy käännettä. Huolittelin hihat samalla tavalla. Näin niitä on mukava kääriä ylös tarpeen mukaan.

Ällistyttävä hautapaasi-impersonaatio / Incredible effigy impersonation

Vielä  yksi ällistyttävä eläytyminen hautamonumentin asentoon. Asettelemalla itseään alkuperäisten mukaan huomaa, miten epäluonnollisia asennot lopulta ovat.  Kuvaustilanteessa suurin haaste onkin pitää kasvoillaan asiaankuuluva yrmeä ilme!

Koska pikkuhupun kanssa ei voi pitää hartiaviitallista huppua (joka on yleensä suosikkini ns. ulkovaatteena), jouduin kaivamaan esiin vanhan viittani. Se on hieman muhjaantuneessa kunnossa. En tiedä  teenkö uuttakaan aivan heti, koska naisten viitat ovat niin uskomattoman epäkäytännöllisiä. Miehenä olisin varmaankin tyytyväinen olkapäältä kiinnitetyssä puolipitkässä viitassa, mutta naisena on tyytyminen tähän edestä avoinaiseen tyyliin, joka pysyy mukana kun sitä pitelee toisella kädellä hautapaasiasennossa. Kaaos alkaa heti, kun yrittää tehdä jotain. Tai sitten en vieläkään ole löytänyt oikeaa tapaa pitää sitä. Soljilla se pysyisi paikallaan, mutta omat solkeni ovat tähän ehkä liian pieniä.

Sokerina postauksen pohjalla tulee lämmin suositus blogilistoillenne, nimittäin ystäväni (ja inspiraationi, joka houkutteli minut 1300-luvulle) Uta on avannut kamarinsa verkkoon!

***

In addition to all the lovely borrowed Iron Age bling (Sahra who made all that is so awesomely talented!) there was also some medieval shenanigans going on last weekend.

The Elizabeth Luttrell hood finally got worn with the right kind of clothing. No Squirrel this time either, only my trusty swan badge.

I’m happy to finally have an outfit from the same fabric. I’ve noted that when it comes to medieval clothing aquisitions (at least the documented ones) it seems to be fairly typical that a larger quantity of fabric was bought andseveral items, even a full set of clothes would be ordered at the same time from that same fabric: even as much as two dresss, a hood  and a cloak. This can be because broadcloth was often sold in larger pieces (much like a hide of leather, where you couldn’t get 20 cm’s if you wanted) and then the piece was big enough for several items at a time. Now whether all the pieces were worn at the same time is not certain, but sometimes you see outfits in just one colour like Elizabeth Lutrell with her squirrel.

Since the last time you saw it, I have added pocket slits to my pink dress. These predecessors of pockets are vary necessary. With them, you can easily access your purse or needlecase or other necessary item that hangs on your girdle. The Greenland dresses usually have the slits cut into the sides, but I cut mine on the front piece, so that they would be more similar in style to my original inspiration.

The thing with pocket slits is hat there is something terribly.. well.. lewd about them and their shape. And hey, in swedish they are called fickslitsar,  which pretty  much makes me rest my case. So once we could stop giggling, we took a few closeup pics of the said fitchets, where you can see the edging with a 5-loop fingerlooped braid, like on the Greenland originals. It makes for an excellent finish. Since the wool was thick enough not to fray, so I could put the braid directly on the edge of the cut. This way the slits sort of close themselves when not used and there isn’t any of that annoying gape, which you can have with slits sometimes. I also used the braid to finish the sleeves, so they are nice and neat to turn up.

In the last picture you can see me doing my amazing effigy impersonation (trying out these poses really brings out the silliness and then it is very hard to pull the grumpy face which is necessary to get the right look).

When wearing the little hood, you cannot really wear another hood with more of a  shoulder cape. So I had to take out my cloak. It is old and kind of worn, but I can’t see myself replacing it soon either. This is because I  find cloaks so very impractical. If I was a man, I’d be happy to wear a short cloak I could fasten on my shoulder. But as a woman I’m stuck with this style. And it is all great until you want to do something else besides hold the effigy position. Then chaos breaks loose. So I’m still looking for that practical way to wear a cloak. I tried to fasten it with some brooches, but they were too small.Bah.

As an end note, I’d like to give a suggestion for your blogrolls and links lists: my friend (and inspiration to get into this 14th Century thing) Uta has opened up her chamber and she also writes in English. So go visit Uta’s chamber!

]]> http://www.neulakko.net/?feed=rss2&p=1059 2 http://www.neulakko.net/?p=1054 http://www.neulakko.net/?p=1054#comments Sun, 06 Nov 2011 16:49:06 +0000 Elina http://www.neulakko.net/?p=1054

Viikonloppuna pukeuduin ensi kertaa rautakautisiin vaatteisiin. Huisia!

Asu ei ole mikään viimeaikainen salaprojektini, vaan lainassa sen tehneeltä Sahralta. Olin mallina Sahran järjestämässä Rautakauden muotia esitelleessä muotinäytöksessä.

Rautakauden vaatteet ovat komeita koruineen ja pronssispiraalikoristeluineen, mutta pujahtaminen toisen aikakauden vaatteisiin oli erikoinen kokemus. Vähän tuntui kuin olisi ollut dragissa, vaikka asu sopi ja istui niin kuin se olisi ollut minua varten tehty. Suomalaisen rautakauden vaatteissa tulee jotenkin semmoinen emäntämäinen olo!

Taas tuli kiinnostavalla tavalla huomattua, miten vaatteet saavat saman kropan näyttämään ihan erilaisille. Sama ero on tietenkin keskiaikavaatteiden ja modernien vaatteiden välillä, mutta siihen vaihteluun on niin tottunut, ettei sitä huomaa oikein ajatella. Oli hauskaa hämmentää tuttuja ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet lainavaatteissa.

Houkuttaako oman rautakautisen asun tekeminen? Tavallaan. Värit, tekniikat ja kaikki saatavilla olevat suomalaiset lähteet tietenkin viekottelisivat, mutta toisaalta pelkään ettei olisi aikaa (eikä kotona säilytystilaa) uppoutua toiseen aikakauteen niin syvällisesti kuin haluaisin. Ja toisaalta suhteeni keskiajan muotiin on niin intohimoinen, ettei se anna tilaa syrjähypyille uusiin aikakausiin. Mutta toisaalta ikinä ei pidä sanoa ettei koskaan.

***

This weekend I did something I had never done before: I wore an outfit from the Finnish Iron Age!

This isn’t my new secret project – it is actually owned and made by Sahra, who organised an Iron Age fashion show I modeled in.

Iron Age clothes are pretty cool with all the bronze spirals and jewelry. Switching into clothes from a completely different time felt quite exotic. I felt like I was in drag, although the outfit fit like it had been made for me. Finnish Iron Age clothing makes me feel like such a matron!

It was interesting to see how different clothes change the way you and your body and your silhouette look. I’ve gotten so used to switching between modern and medieval clothes I forget about the difference there, but my Iron Age detour reminded me about that. I had a great time shocking people who didn’t recognise it was me at all, because the clothes were so different!

So do I now want an outfit of my own? Kind of. All the colours, the techniques and all the available finnish sources do tempt me. But on the other hand, I’m afraid I won’t have time (or storage space at home) to become involved in another era as deeply as I like to. And honestly, my love affair with medieval fashion is so passionate that I maybe cannot stray into other eras. But then again, never say never!

Yhteiskuva vaatteiden omistajan ja tekijän kansa / Posing together with the maker and owner of the outfit