Monipuolisuus harrastajien kesken ja se, että jokainen voi tavallaan itse määrittää oman autenttisuutensa tason on aina olllut minulle meidän seuran suurimpia vahvuuksia. On hienoa, että asiaan fanaattisemmin suhtautuvat ja aloittelelijat, tiede- ja taideharrastajat ja taistelijat voivat eri mielenkiinnonkohteistaan huolimatta viettää aikaa yhdessä ja ehkä oppiakin toisten näkökulmista jotain. On kuitenkin hyvä, että seurasssa ollaan aina valmiita opastamaan toisia siina kunkin omassa erityisalassa ja useimmiten tietotaitoa seuran sisältä löytyy lähes mistä tahansa, vaikka täydellistä autenttisuutta ei mistään ylhäältä päin olla vaatimassakaan.

Tosiaan lienee helpompaa, jos ei tarvi mitään piilotella. Aion ottaa sen tavoitteeksi, mutta näin ekana vuonna pitää tyytyä siihen mitä on, tosta Rantzowin mainitsemasta syystä – pitää olla tavaraa heti, ja siksi otetaan mukaan puutarhapöytä mökiltä. :) Lisätään tähän vielä, että se on kyllä puuta jne.

http://www.kuvahuone.eu

ja sieltä kesän 2008 tapahtumat ja Turun linnan leiri

Omalla kohdallani haluaisin pyrkiä tähän, mutta se ei aina ole mahdollista. Vähän kerrallaan. Aurinkolasittomuus on jo iso asia… : )
Olimme viime kesänä Ruotsissa ja leirissä hengaili ruotsalainen viikinki… peililaseissaan. Pari päivää minä niitä tuijotin ja sit sanoin jo että otas noi pois jos istut yleisöaikana meidän nuotiolla, kun ei kellään muullakaan ole.

Ai vitsi, tää Neulakko on mahtava paikka! Pääsee keskustelemaan.

Tämä on tosiaan vaikea aihe, sillä tästä ihmisille tulee usein ns. vääriä syyllisyydentunteita – tyyliin että kaikki luulee että nyt se tarkoittaa _juuri minua_, vaikka olisi kasvattanut itse lampaat, kerinyt villat, tehnyt kankaat ja ommellut mekon. :D

Tarkensin vähän kirjoitusta, kyseessä oli siis esimerkiksi sellaisen kaliiberin jutut kuin aurinkolasit ja muoviset rantavarvastossut, jotka kiinnittivät huomioni.

Mietin myös sitä, että tälläiset jutut eivät niinkään suututa/häiritse/kismitä, vaan ne lähinnä hämmentävät. Ne tekevät minut ihmiskysymysmerkiksi. En tiedä, onnistunko avaamaan sitä kokemusta, mutta olin niin yllättynyt siitä että tälläistä on juuri Englannissa, jossa joka paikka pursuaa historiaa (ja kirjakauppoja ja historiallisen tavaran myyjiä). Että miten siellä sitten ei voi jotenkin huomata/ajatella tällaisia asioita jos vielä harrastaa keskiaikaa?

Suomessa ollaan tällä mittapuulla oikeasti lähes moitteettomia.

Lisäksi tuohon listaan syistä miksi ei voisi lisätä juuri tuon ei ole aikaa/rahaa -jutun. Joskus pitää tehdä asioita vauhdilla, eikä sille voi mitään.

Toisaalta koko keskiajan harrastaminen on seurassa aika montaa eri juttua. Jotkut harrastavat SCA:ta, jotkut rottinkitaistelua, jotkut 1500-luvun kalligrafiaa. Kokonaisuutena keskiajan harrastaminen on epäajanmukaista – sen sisällä harrastetut toiminnat voivat olla hyvinkin ajanmukaisia. Ajanmukaisuus yhdellä osa-alueella ei fakkiutuneella harrastajalla edellytä ajanmukaisuuden leviämistä muille osa-alueille esimerkiksi pukeutumiseen. Usein kyllä vakava autenttisuuden hakeminen näkyy ensiksi juuri siinä.