Ikkuna helkkariin

Ajattelin kertoa, mitä tällä hetkellä on työn alla. Olen tekemässä hihatonta päällysmekkoa, sellaista jota helvetinikkunaksi tai harrastajain kesken helvariksikin sanotaan. Nimitys tulee kuulemma mekkomallin kritiikistä, siitä että ylisuuri hiha-aukko oli kuin ikkuna helvettiin. Aukosta pilkistää vähän piukeampaan mekkoon puettu kroppa. Tämän nimityksen keskiaikaisuudesta en tiedä mitään, joten en mene siitä mitään sanomaankaan. Itse tykkään puhua hihattomasta päällysmekosta.

Koska ’helvari’ on mekkona aika erikoisen näköinen, mukava ja sangen ekonominen kangasmenekiltään, se on uudelleenelävoityspiireissä aika suosittu. Jotkut ovat myö sitä mieltä, ettei sellaisai mekkoja oikeasti käytetty keskiajalla muuten kuin äärimmäisen seremoniallisesti. Hmph. Esimerkiksi Luttrell Psalterissa jopa viljellään maata hihattomissa. Seremoniallisemmaksi releeksi miellän kyllä myöhemmän, kaksiosaisen version. Sen sellaisen, jossa yläosa saattoi olla turkista. Mutta työn alla on nyt siis tälläinen normaali hihaton. Alla oleva kuva on yksi inspiraation lähteistä.
Luttrell Psalterista hihaton mekkoVaikka perusidea on yksinkertainen ja yksinkertaisuudessa on osa mekon kauneutta, se ei ole projektina helppo. Kuvia löytyy kyllä, mutta yhtään arkeologista esikuvaa ei. On mentävä kuvien ja muiden löytöjen tarjoaman hataran logiikan perusteella. Kaavoituksen suurin ongelma on tasapaino. Miten saada olkapäät pysymään paikoillaan, vaikka hiha-aukot ovatkin suuret? Olen saanut aika hyviä kokemuksia siitä, että olen istuttanut hartiaosan pitkälle olkapäille. Senkin olen oppinut, ettei suuriin hiha-aukkoihin välttämättä kannata yhdistää suurta kaula-aukkoa. Ja loppupeleissä hyvistä pukuneuloista on vielä lisäapua.

MekkokangasTämä mekko on muistaakseni neljäs tämän mallin edustaja, joka minulta syntyy. Siinä on monta uutta jujua vanhojen onnistumisten edelleenkehittelyn lisäksi. Tärkein niistä on kangas. Se on ihanaa, kallista vihreä-valkoista 100% timanttivillatwilliä Handelsgilletistä. Kankaan nihkeän hinnan takia tosin ostin sitä äärimmäisen vähän. Kaavoitus on ollut luovaa. Olen mennyt Pyhän Birgitan mekon logiikalla – ilman kiiloja etukappaleissa. Mekko koostuu suorista etu- ja takakappaleista, kolmionmuotoisista suurista sivukiiloista ja lukuisista pienestä helmakiilasta. Yhtään kangasta ei ole jäänyt käyttämättä. Ei yhtään.

Olen ommellut mekon reproneulalla, oikealta puolelta tehtävällä hauskalla saumalla, jota on hyödynnetty Herjolfsnesin puvuissa. Se on vähän hidasta, mutta kääntöpuoli tulee todella siistiksi. Aukot aion viimeistellä punomalla niihin nyörit. Haaveissa on tehdä valmiiseen mekkoon koristeeksi muutama bezantti eli metallikoriste – ja antaa käsitteelle bling bling uusi tulkinta. Kunhan vain löytäisin sopivan metallin, josta paukutella koristeita.

Tällä hetkellä kappaleet alkavat olla kasassa, seuraavaksi käännän helman. Ompeluviihdykkeenä olen katsonut kaikki Twin Peaksin jaksot. Suosittelen: pöllöt ei ole sitä, miltä näyttää.

Oma sivu Grönlannin mekolle

Koska olen saanut kiinnostavia kysymyksiä Herjolfsnes-mekon teko-ohjeesta, tein mekolle ja ohjeelle oman sivun. Sivulta löytyy selvennyksiä jotka toivottavasti selventävät.
On mielenkiintoista palata ohjeeseen, joka on tehty vuonna nakki ja Datsun. Joutuu muistelemaan, mistä mikäkin vinkki kumpuaa. Kohtaa sen, mitä silloin tiesi ja mitä nyt tietää enemmän. Silloin en esimerkiksi tiennyt sitä, että sivukiilat on leikattu vinoon.

Lisäksi sivulla on vinkkejä siitä, mistä voi lukea lisää tuosta (ainakin mun mielestä) kiehtovimmasta vaatelöydöstä ikinä. Suosittelen erityisesti sitä OstergÃ¥rdin Woven into the Earth-kirjaa.

Ja mitä taas tulee siihen, että uudella sivulla on rivinvälit aivan järkyttävällä tavalla sekaisin, siitä en sano mitään. (kele) Korjaan sen paremmalla ajalla.

ps. Neulakossa pyörii kävijälaskurin mukaan ihan järkyttävä määrä porukkaa. Mahtavaa! Ja hämmentävää samalla, tietty. Kiitän vierailuista ja tervetuloa uudestaan.

Lineas vestes

Olen nyt lukenut norjankirjaa hieman pidemmälle. On siinä hurjan kiinnostavia ja mullistavia juttuja.

Erinomaisinta Uvdalin löydöissä on se, että vaatteita ei ole käytetty kääriniliinoina, vaan että ne on puettu päälle. Alusvaatteet ja kaikki! Villamekon alla on paitamainen, löysä pellavamekko.

Kyseessä on siis ainoat pellavavaatteet, jotka on löydetty Pohjois-Euroopasta. Ja jos siinä ei olisi kylliksi, toisesta alusmekosta (naisella olleesta) on löydetty jäämiä punaisesta väriaineesta. Siinä on siis punainen, pellavainen alusmekko. Alusmekoistahan on yleensä ajateltu, että ne ovat valkoisia. Lisäksi pellavasta on ajateltu, ettei sitä juuri värjätty, sillä keskiajalla käytössä olleet kasvivärit tarttuvat siihen sen verran heikosti. Mutta tässä meillä nyt sitten on punainen pellava-alusmekko. Villiä. Miksi ylipäänsä värjätä vaate, joka ei näy? Vaate, jonka ei ole edes sopivaa näkyä? Punaisen alusmekon päälle puettu mekko on harmaata, värjäämätöntä villaa.

Näitä uusia vaatelöytötuttavuuksia selaillessani olen pohtinut mielikuvia keskiajasta. Uudelleenelävöittämisessähän on paljolti kyse siitä, että elävöitetään mielikuvia keskiajasta. Varmaa tietoa siitä millaista keskiajalla oli, meillä ei ole. Eikä meillä ole siitäkään kovin varmaa tietoa, miten paikkansapitäviä keskiaikamielikuvamme lopulta ovat.

Otetaan esimerkiksi vaatteet: meillä on käsitys siitä, millaisia ajatellaan keskiaikaisten vaatteiden olleen. Sitten löytyykin vaatteita, jotka ovat aivan erilaisia. Jos tekisin näiden uusien, erikoisten löytöjen perusteella vaatteita (mitä kyllä harkitsen), saisin takuulla kuulla, että vaatteeni eivät ole oikein keskiaikamielessä kosher. Lähinnä siis siksi, etteivät ne vastaa mielikuvaa keskiajasta.