Ajattelin kertoa, mitä tällä hetkellä on työn alla. Olen tekemässä hihatonta päällysmekkoa, sellaista jota helvetinikkunaksi tai harrastajain kesken helvariksikin sanotaan. Nimitys tulee kuulemma mekkomallin kritiikistä, siitä että ylisuuri hiha-aukko oli kuin ikkuna helvettiin. Aukosta pilkistää vähän piukeampaan mekkoon puettu kroppa. Tämän nimityksen keskiaikaisuudesta en tiedä mitään, joten en mene siitä mitään sanomaankaan. Itse tykkään puhua hihattomasta päällysmekosta.
Koska ’helvari’ on mekkona aika erikoisen näköinen, mukava ja sangen ekonominen kangasmenekiltään, se on uudelleenelävoityspiireissä aika suosittu. Jotkut ovat myö sitä mieltä, ettei sellaisai mekkoja oikeasti käytetty keskiajalla muuten kuin äärimmäisen seremoniallisesti. Hmph. Esimerkiksi Luttrell Psalterissa jopa viljellään maata hihattomissa. Seremoniallisemmaksi releeksi miellän kyllä myöhemmän, kaksiosaisen version. Sen sellaisen, jossa yläosa saattoi olla turkista. Mutta työn alla on nyt siis tälläinen normaali hihaton. Alla oleva kuva on yksi inspiraation lähteistä.
Vaikka perusidea on yksinkertainen ja yksinkertaisuudessa on osa mekon kauneutta, se ei ole projektina helppo. Kuvia löytyy kyllä, mutta yhtään arkeologista esikuvaa ei. On mentävä kuvien ja muiden löytöjen tarjoaman hataran logiikan perusteella. Kaavoituksen suurin ongelma on tasapaino. Miten saada olkapäät pysymään paikoillaan, vaikka hiha-aukot ovatkin suuret? Olen saanut aika hyviä kokemuksia siitä, että olen istuttanut hartiaosan pitkälle olkapäille. Senkin olen oppinut, ettei suuriin hiha-aukkoihin välttämättä kannata yhdistää suurta kaula-aukkoa. Ja loppupeleissä hyvistä pukuneuloista on vielä lisäapua.
Tämä mekko on muistaakseni neljäs tämän mallin edustaja, joka minulta syntyy. Siinä on monta uutta jujua vanhojen onnistumisten edelleenkehittelyn lisäksi. Tärkein niistä on kangas. Se on ihanaa, kallista vihreä-valkoista 100% timanttivillatwilliä Handelsgilletistä. Kankaan nihkeän hinnan takia tosin ostin sitä äärimmäisen vähän. Kaavoitus on ollut luovaa. Olen mennyt Pyhän Birgitan mekon logiikalla – ilman kiiloja etukappaleissa. Mekko koostuu suorista etu- ja takakappaleista, kolmionmuotoisista suurista sivukiiloista ja lukuisista pienestä helmakiilasta. Yhtään kangasta ei ole jäänyt käyttämättä. Ei yhtään.
Olen ommellut mekon reproneulalla, oikealta puolelta tehtävällä hauskalla saumalla, jota on hyödynnetty Herjolfsnesin puvuissa. Se on vähän hidasta, mutta kääntöpuoli tulee todella siistiksi. Aukot aion viimeistellä punomalla niihin nyörit. Haaveissa on tehdä valmiiseen mekkoon koristeeksi muutama bezantti eli metallikoriste – ja antaa käsitteelle bling bling uusi tulkinta. Kunhan vain löytäisin sopivan metallin, josta paukutella koristeita.
Tällä hetkellä kappaleet alkavat olla kasassa, seuraavaksi käännän helman. Ompeluviihdykkeenä olen katsonut kaikki Twin Peaksin jaksot. Suosittelen: pöllöt ei ole sitä, miltä näyttää.