Paastopäivän piirakkaa

En ole ikinä tehnyt pitoja, enkä luultavasti teekään. Pelkään, etten osaisi tehdä ruokaa sadalle ihmiselle. Siitä huolimatta olen kotioloissa ja pienemmissä porukoissa innokas keskiaikakokki. Erityisesti pidän keskiajan kastikkeista, piirakoista ja sopista.

Ajattelin esitellä onnistuneita kokkauksiani täällä ja laittaa reseptejä jakoon.

Pari päivää sitten tein todella hyvää piirakkaa, jota söimme leirillä. Sain Evalta 1300-lukulistan kautta reseptin. Noudatin sitä aika tarkkaan, mutta lisäsin mukaan alkuperäisen reseptin persiljan. Hyvää oli.

Piirakka aiheuttaa minulle hämmennystä makean ja suolaisen välillä. Siitä ei oikein osaa sanoa, kumpi se on. Se on suolainen ja ruokaisa piirakka, mutta mausteet ja rusinat tuovat siihen makeutta. Keskiaikaisen ruuan kanssa on usein tällaista.

Piirakan resepti on peräisin A Forme of Curysta, joka on englantilainen keittokirja noin vuodelta 1380. Tässä alkuun tulkinta alkuperäisestä reseptistä, jota suomenkieliseen versioon on käytetty:

Parboil onions, and sage, and parsley and hew them small, then take good fat cheese, and bray it, and do thereto eggs, and temper it up therewith, and do thereto butter and sugar, and raisyngs of corince, and powder of ginger, and of canel, medel all this well together, and do it in a coffin, and bake it uncovered, and serve it forth.
(Versio reseptistä löytyy Cariadocin reseptikokoelmasta nimellä Tart on Ember Day)

Paastopäivän piirakka:

Taikinaa (Tein valmiista piirakkataikinasta)

Täyte:
2 isoa sipulia
3 kananmunaa
kourallinen tuoreita salvianlehtiä
kourallinen tuoretta persiljaa
2 dl juustoraastetta (esim. mozzarellaa, goudaa tai sekoitusta)
1 dl rusinoita (tai korintteja – jotka ovat kuin pieniä rusinoita)
voita paistamiseen

Mausteet: hyppysellinen sahramia, ripaus sokeria, ripaus kanelia ja inkivääriä
Paastopäivän piirakka, hyvin ruskistunutLiota rusinoita vesitilkassa johon on lisätty hieman sokeria (siten että turpoavat – tähän menee aika kauan). Leikkaa kuoritut sipulit renkaiksi ja paista ne voissa kypsäksi. Lisää sipuleiden joukkoon hienonnettu salvia, persilja, vesitilkkaan liotettu sahrami sekä muut mausteet. Sekoita keskenään vatkatut kananmunat ja juustoraaste. Taputtele taikina vuokaan, laita päälle sipulit, ripottele sipulien päälle valutetut rusinat ja kaada piirakan päälle munajuustoseos. Paista uunissa 225 asteessa noin 15-25 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut. (Ei ehkä yhtä ruskea kuin oma piirakkani kuvassa – se ei palanut, mutta oli kyvin ruskea)

Villa on pop eli terveisiä leiriltä

Tammen allaLeirillä oli kivaa. Sää tosin sabotoi alkuperäiset suunnitelmani. Tarkoitus oli istuskella ulkona auringosta nauttien ja käsitöitä tehden. Koska melkein koko viikon satoi, ulko-ompelu jäi vähemmälle.

Ommella voi onneksi sisälläkin. Lisäksi tuli taas nähtyä miten mainiossa seurassa on kivaa vaikka mutalätäkössä.

Villa on kyllä ehkä paras materiaali ever. Villakerrosten ansiosta mulla oli lämmin ja kuiva olo koko viikon. Vaikka nahkakengät kuivuivat kunnolla vasta kotona, varpaita ei palellut ollenkaan mainioiden villaisten sukkien ansiosta. (Siis sellaisten hose-tyyppisten, ei villasukkien.)

Viikon käsityösaldo jäi oikeastaan sen kauan kaivatun alusmekon valmistumiseen. Siitä tulikin erinomainen, vaikka ompelu oli yhtä hemmettiä. Sen Ikeapellavan ompelutuntuma on sellainen kuin ompelisi koko ajan hulpiota. Sormenpäät olivat todella kovilla.

Tein alusmekon näiltä sivuiltakin löytyvän Suvituulin hyvän monisteen avulla. Tällä kertaa kokeilin yhtä uutta juttua ja toteutin vanhoista virheistä oppimiani.

Ompelin alusmekkoon hihat. Aikaisemmin olen käyttänyt hihatonta, kannattelevaa alusmekkoa ja hihallista paitamekkoa sen päällä. Ja sen päällä vielä varsinaista mekkoa. Ja mahdollisesti päällysmekkoa. Välillä on ollut aika kuuma. Yhdistämällä paitamekon keskeiset osat (hihat) alusmekkoon, sain vähennettyä yhden kerroksen. Miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen? Ainakaan minulla hihojen lisääminen ei ole vaikuttanut yhtään alusmekon keskeiseen ominaisuuteen, eli kannattelevuuteen.

Pelkän pellavan kannattelevuuteen monilla tuntuu olevan vaikea uskoa. Mutta se toimii! Katsokaa vaikka tätä kuvaa alusmekosta (siinä vielä ompeluvaiheessa).

Vanhoista virheistäni onnistuin välttämään sen, ettei alusmekosta tullut liian pitkä. Se ei osunut maahan, kerännyt mutaa eikä näkynyt sopimattomasti mekon helman alta.

Muuten sitten tuunasinkin ystävälleni tekemää viikinkiaikaista Birkatakkia, istutin hihoja ja laitoin alkuun eeppiseksi muodostuvan hattuprojektin. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Lopuksi pitää vielä Joutsenlaatikkoesitellä teille se viime kirjoituksessa mainittu astialaatikko:
Ja ennenkuin ehditte huutaa: ”Ei joutsenet syö kaloja!”, tsekatkaa tämä alkuperäinen. Keskiajalla ei ihan tiedetty kaikkea.

Ps. Hihaluennon moniste löytyy täältä.

Täällä taas

Huh, yli-innokas spämmisuodattimeni luuli domainlaskua roskapostiksi. Siksi Neulakko hulahti näkymättömiin pariksi päiväksi. Mutta nyt ollaan taas täällä. Jos etsitte verkkopalveluntarjoajaa, suosittelen lämpimästi Puhtekia. Palvelu on todella hyvää ja käyttäjille kehitetään jatkuvasti uusia palveluja.  

Tällä välin olen ehtinyt lomailla: kävin ensimmäistä kertaa (!!) Turussa keskiaikamarkkinoilla. Siellä oli mukavaa ja jonkin verran tuttuja. Oli kiva nähdä, miten monia ihmisiä keskiaika nykyään kiehtoo. Toista oli vuonna 1995, kun itse aloitin.

Toivon tietysti, että markkinameininki innostaisi mahdollisimman monia historian uudelleenelävöittämiseen ympärivuotisesti jonkin kivan yhdistyksen puitteissa. Voin lämpimästi suositella.

Menin markkinoille ihan normivaatteissa. En oikein tiennyt, miten olisi pitänyt pukeutua, ja koko asun raahaaminen olisi vaatinut isoa putkikassia. Eikä sellainen tietysti tule kuuloonkaan, että pukisi siitä vain osan.

Oli hassua olla stealth-keskiaikaharrastaja. Sain kuulla kaikki hauskat ”Tiesitkö että keskiajalla..” – myyntipuheet.  Paikalla olleiden puolalaisten myyjien ei tarvinut tuhlata myyntipuheitaan minuun – niillä oli ihan mahtava valikoima! Toivottavasti tulevat ensi vuonnakin. Kaiken kaikkiaan mukaan tarttui pajusta tehty kori ja kaksipuolinen kampa.

Juuli kirjoittaa hyvin samaisista markkinoista täällä. 

Turunreissuun kannattaa aina sisällyttää Aboa Vetus ja Ars Nova. Siellä on nyt käynnissä hieman kuivakka Agricola-näyttely, mutta syksyllä sinne tulee tekstiiliarkeologiaa! Sinne! Turusta on löydetty yhtä sun toista mielenkiintoista kankaanpalaa, niitä oli pari vuotta sitten esillä aika ansiokkaassa Got Woldes- näyttelyssä Turun linnassa.

Keskiaikaseuran kesäleiri alkaa ensi viikonloppuna. Olisi välttämätöntä saada sinne uusi alusmekko, muuten viikko voi olla aika tukala. Mutta mitä olenkaan puuhannut? Muodistanut viittaa ja maalaillut ja vahannut ruokavälinelaatikkoani… No, on sekin leiriin valmistautumista.

Â