Jos harrastetaan niin sitten harrastetaan

Englannissa oli siis ihanaa. Loma alkoi museoiden ja kirjakauppojen koluamisella. Museoista kerron myöhemmin kuvien kanssa. Kirjakaupat olivat valikoimaltaan mahtavia. Historiahyllyn kirjojen aihevalikoima todella laaja. Tuntui, ettei mikään elämän detalji ollut niin pieni, etteikö siitä olisi voinut löytää kirjaa.

Kirjakaupoista jäivät mieleen erityisesti Foyles (silkan kokonsa ja valikoimansa puolesta) sekä Books for Cooks (asialle omistautuneisuutensa ja erikoistuneisuutensa puolesta). Jälkimmäisen vierestä löytyi vielä maustekauppa The Spice Shop, jonka valikoimista löytyi kauan kaivattuja keskiajan mausteita: Grains of Paradisea ja Cubebia, pippureita molemmat.

Museoiden kirjakaupoistakin löytyi yhtä ja toista. Museum of Londonin kauppa oli mielestäni reissumme museokaupoista paras. Siellä oli riittämiin sekä kekseliästä museotuliaista että laaja valikoima hyviä alan kirjoja. V&A:n kaupassa kirjat olivat mielikuvituksellisessa järjestyksessä. Sieltä oli vaikeaa etsiä, sillä kauppa oli suuri kuten museokin. British Museumissa oli paljon kirjoja varhaisemmilta ajoilta, mutta myös keskiaikaa, tekstiileitä ja muotia.

Mukaani tarttui Dressing the Past (joka on Kööpenhaminan tekstiilitutkimuskeskuksen julkaisu), Medieval Clothing and Textiles 4 (joka on ollut tähän mennessä todella mainio numero kyseistä julkaisusarjaa) sekä matkalukemiseksi viihdyttävä Terry Jones’s Medieval Lives (joka pistää mutkia vähän suoriksi, mutta on hauskaa luettavaa).

****

Viikonloppu vierähti paikallisessa keskiaikatapahtumassa. Ulkomailla harrastaminen on mielenkiintoista. Vaikka Englanti on historiallisen uudelleenelävoittämisen kärkimaa, tapahtuman joidenkin osallistujien keskiaikaisuuden kanssa oli vähän niin ja näin. Tyypit kulki siellä esimerkiksi isot trendiaurinkolasit päässä tai muoviset rantaflipflopit jalassa. Tietynlainen multihuipennus oli myös nainen, jolla oli yllään violetista satiinista tehty, kultanauhalla koristeltu Euran mekon tyyppinen päällyspuku, jossa alla ei näyttänyt olevan (luoja paratkoon) mitään. Siksi ei kai ollutkaan mikään ihme, että kuulimme ystävien kanssa jatkuvasti oikealta ja vasemmalta kehuja siitä, miten hienolta näytimme. Kaiken huipuksi sain erityismaininnan autenttisuudesta. (Niin ja hei, Neulakostakin tuttu napitettu ja kirjottu huppu voitti tiede- ja taidekilpailun.)

Se sai minut miettimään tätä autenttisuusasiaa enemmänkin. Olen kauan ajatellut niin, että jos harrastetaan keskiaikaa, niin sitten harrastetaan. Tarkoitan tällä useimmiten sitä, että haluan selvittää miten asiat on tehty ja tehdä itse mahdollisimman samalla tavalla. En esimerkiksi halua nähdä tavattomasti vaivaa siinä, että yritän väsätä lähtökohtaisesti epäkeskiaikaisia asioita jotenkin keskiaikaisen näköisiksi. Ennemmin teen koko homman keskiaikaiseen tapaan. Siis esimerkiksi vaikka kaadan viinini ennemmin kannuun kuin väsään pussin, johon piilotan pullon. (Näin helpon ja arkipäiväisen asian mainitakseni.)

Eikä keskiaikaisesti tekemään pyrkiminen usein edes ole vaikeampaa, vaikka niin tunnutaan herkästi uskovan. Useimmiten se on lähinnä erilaista. Mutta aina siinä oppii jotain uutta kivaa.

Olin viikonloppuna luennolla, joka kertoi keskiaikaisesta leirielämästä. Se oli kiva luento, mutta mainostus siitä miten sitä ja sitä asiaa ei kannata tehdä keskiaikaisesti alkoi lopulta nyppimään. Sellainen keskiaikaharrastajan suusta kuulostaa kovin absurdilta.

On tietenkin monta syytä olla tekemättä asioita keskiaikaisesti. Ne ovat yleensä: ettei tiedä, ettei osaa tai ettei välitä. Ensimmäiset syyt ovat täysin ymmärrettäviä, enkä todellakaan dissaa niitä, jotka eivät vielä tiedä tai taida jotain. Tärkeintä on, että yrittää. Eihän kukaan ole valmis aloittaessaan, eikä valmis ole itse asiassa koskaan. Sillä niihän se menee: mitä enemmän tietää, sitä enemmän huomaa miten vähän voi ylipäänsä tietää.

Onneksi nyt internetin takia näihin on niin paljon helpompi puuttua. Tietoa on nykyään niin helposti saatavilla. On sivustoja, kirjoja saatavilla ja paljon tavaroita valmiina ostettavissa. Ja tekemällä todistetusti oppii. (nimimerkki XXXL-kokoisen helvetinikkunamekon housukankaasta valmistamisesta aloittanut)

Jos ei välitä, niin sitä on vaikeampi auttaa. Siinä vaan miettii, että miksi ihmeessä harrastaa keskiaikaa jos ei siitä niin välitä? Esimerkiksi autot eivät kiinnosta minua – joten – en harrasta esmes autourheilua. Loogista.