Uusi punainen edistyy

Museokuvia odotellessa, tässä kuvia Juhannuksesta uuden punaisen parissa. (toim. huom. ehdin kyllä tehdä jussina muutakin kuin ommella. :))

Tästä aloitettiin: leikataan kaula-aukko ja mekko edestä auki.

20062008164.jpg
Seuraavaksi huolittelin kaula-aukkoa. Käänsin saumavarat silkkinauhan avulla. Se on loistava tapa pitää huolta siitä, ettei pyöreästi leikattu kaula-aukko veny käytössä. Silkkinauhan saatavuus on heikentynyt harmillisesti. Punainen loppui kesken ja piti täydentää punaista vihreällä. Mutta se ei haittaa, sillä vahvistus jää näkymättömiin vuorin sisään.

21062008167.jpg

Tässä lähikuva:

21062008168.jpg

Sitten käänsin mekon oikein päin ja huolittelin kaula-aukon paikoilleen:

21062008170.jpg

Sitten merkkasin nyöritysreiät ja venytin niitä yön yli. Nyöritysreikiä kannattaa muuten ehdottomasti tehdä ennemmin liian tiheään kuin harvaan. Lisäksi suosittelen tätä venytystekniikkaa lämpimästi kaikille. Jos kämmää ja tekee liian harvan (niinkuin minä tällä kertaa – ei pitäisi ikinä ommella klo 22 jälkeen), kangas on helppo venyttää takaisin kasaan verrattuna siihen että reiät olisi tehnyt rikkomalla kankaan kuteen (esim nahkapskalla). Puhumattakaan siitä, että rei’istä tulee paljon kauniimpia.

21062008172.jpg

22062008173.jpg

Tässä valmiit, silkkilangalla huolitellut nyörinrei’ät. Piti käyttää silkkistä kirjontalankaa, koska varsinainen tähän ajattelemani silkkilanka on viipynyt matkalla. Kirjontalanka toimi yllättävän hyvin.

22062008175.jpg

Tältä se näyttää nyörin kanssa:

22062008177.jpg

Ja tässä mekko päällä, hihoja vailla. Helma on kuvassa vielä tekemättä, mutta nyttemmin käännetty. Jätin sinne runsaasti varaa, jos hihojen lisääminen sattuisi lyhentämään hametta säädyttömän lyhyeksi. Se tekee helmasta aika painavan, joten varmaankin mekon valmistuttua päädyn purkamaan ja tekemään sen vielä kertaalleen uudestaan. (Tämä nerokas ratkaisu johtui siitä, että yritin saada mekkoa valmiiksi matkalle)

22062008178.jpg

Sitten vielä leikkasin hihat:

22062008179.jpg

Hihat on nyt ommeltu kasaan ja niiden reunat vahvistettu samaan tapaan kuin kaula-aukko. Niihin piti alunperin tulla metallinapit, mutta muutin mieleni. Näin Lontoon kaupunginmuseossa Textiles & Clothingista tutun hihan (mikä oli elämys sinänsä). Vaikka kirjan kuvat ovat 1:1, minulle valkeni vasta nyt konkreettisesti nappien pienuus! Tapahtumassa näin kauniin mekon, jossa oli saman kokoluokan napit. Ne olivat niin sievät, että oli pakko saada itse samanlaiset.

Siksi olen väsännyt pieniä nappeja, jotka ovat aika lailla saman kokoiset kuin alkuperäisen hihan napit. Nappien väsääminen on ihanaa. Varsinkin tämän villan muokkaaminen napeiksi on ollut todella helppoa ja mukavaa – esimerkiksi verrattuna hupun nappeihin, joita nysväsin luodinkestävästä villasta sormet verillä.

03072008183.jpg