Ei sittenkään niin kummallinen myssy

Jos ihmettelette, mikä käsityövimma minua riivaa – vastaus on yksinkertainen. Hajotin jalkani. En voi mennä töihin, ulos tai muuallekaan. Mutta ompelemaan pystyn.

Eilen askartelin myssyn, joka on tehty pyhän Birgitan pyhäinjäännösmyssyn mukaaan. Uusimmassa Medieval Clothing and Textilesissa on kelpo artikkeli alkuperäisestä myssystä. Se kattaa myssyn alkuperäisen käyttötarkoituksen arvioinnin (oliko naisten myssy, käyttivätkö naiset myssyjä – käyttivät), myssyn rakenteen ja kirjonnan kuvailemisen. Suorastaan syyhytti päästä kokeilemaan, millainen myssy näillä uusilla tiedoilla tulee.

No, niiden avulla myssyn pystyy tekaisemaan tuosta vain. Se oli mukava yhden iltapäivän projekti. Tosin en tehnyt tähän versioon mitään kirjailuja, sillä halusin pikemminkin kokeilla, saisinko nyt toimivan version.

Sain! Siitä tuli ihastuttava, snadi myssy. Näitä teen lisää.

Olen aikaisemminkin pähkinyt Birgitan myssyn parissa. Minulla on edellinen siitä tehty tutkimus vuodelta 1971. Sen suurin puute uudelleenelävöittäjän kannalta on, ettei artikkelissa ole mittoja, eikä tarkempia tietoja myssyn mallista. Yritin tehdä sen perusteella itselleni myssyn, mutta siitä tuli kummallisen lörppänä ja ennen kaikkea liian iso. Olin selvästikin ajatellut, että malli on jotain paljon monimutkaisempaa.

Nyt Dahl ja Sturtewagen analysoivat artikkelissaan, että edellisen analyysin arviot myssyn käyttötavasta ovat liian värittyneitä miesten pellavamyssyistä eli coifeista (joita näkyy taiteessakin paljon enemmän). Naisten myssyä käytettiin toisella tavalla, ei leuan alle sidottuna vaan niskaan solmittuna. Tästä näkökulmasta seitsemänkymmentäluvun rekonstruktio olikin virheellinen ja harhaanjohtava. Uuden tulkinnan mukaan hattua käytettiin enemmänkin tällä tavalla kuin nämä Mooseslasta jokeen laskevat naiset tässä 1250-luvulta (noin) peräisin olevassa Majiekowski-Raamatun kuvassa.

Tulkinta on nokkela ja toimiva. Tein noin 120 senttiä pitkän nauhan, jonka sidoin samalla tavalla päälakeni ympärille. Myssy on päässä ja pysyy. Siihen saa hunnut neulattua kiinni varmaankin todella hyvin. Itse myssyn tein ehkä aavistuksen liian pieneksi, sillä noudatin kurillani alkuperäisen mittoja. Syvyyttä laitan seuraavaan enemmän.

Se on kyllä käyttökelpoinen ja hyvä nyt, mutta jos päässä olisi vähänkin enemmän tukkaa, se voisi olla ahdas. Itse asiassa vaikka myssy muistuttaa originaalia tosi paljon, se ei hiusten/lettien puutteen takia näytä päässä samalta kuin nuo käsikirjoitusten myssyt. Samaa on pohdittu täällä Historiska värdarin foorumin myssyketjussa. Sieltä löytyy myös selventävä kuva siitä, miltä myssy näyttä ilman tukkaa ja tukan kanssa.

Tässä myssyni Garland-valaisimen päässä:

myssy

Medieval Textiles and Clothing 4 kannattaa siis hankkia, nyt kun niitä vielä saa. Myssyjuttujen lisäksi siinä on kiintoisa artikkeli Grönlannin puvuista ja miten ne on todennäköisesti leikattu. En tiennytkään, että on laajalle levinnyt käsitys, että 12-kiilan mekon sivukiilat olisi leikattu valmiiksi nykyisen mallisina. Olen aina ajatellut, että nehän on selvästi olleet geometrisia muotoja, jotka on muotoiltu käyttäjän mukaan, ts. istutettu. No, olen ollut ilmeisesti oikeassa, ainakin jos tähän artikkeliin on uskominen. ;)
Myös juttu pohjoismaisten arkeologisista kaivauksista löydettyjen tekstiilien visuaalisesta vertailusta on tosi hyvä ja kiinnostava.