Kuuma kesä

Takaisin kotona. Pieni kulttuurishokki päällä, pyykkikori täynnä ja kissa olkapäällä. Purrr.
Alkuviikon sää oli hieman nihkeää, mutta loppuviikon helle poltti naamaan cornettes-tyylisten tekolettieni mukaiset rusketusrajat. Hih.

Teltta oli mainio. Se piti vettä, matkusti pienessä tilassa ja mahdutti sisäänsä kaiken tarpeellisen. Kaupan päällisiksi se oli vielä kaunis. Se on tosin puuvillaa, mutta pellavaan ei ollut varaa. Voin suositella: teltta on ostettu täältä.

Leirillä oli tavanimaisen tapaan mukavaa. Otin rennosti ja aika rauhallisesti. Enimmäkseen istuskelin ompelemassa (ylläri ylläri!) hyvässä seurassa. Oli inspiroivia ja hauskoja keskusteluja. Tänks!

Kävin muutamalla mainiolla luennolla. Olen iloinen leirin luentoaikataulusta. Siellä oli paljon kaikkea kiinnostavaa: kasvivärjäystä, emalointia, päähinettä, smokkausta ja niin edelleen. Harmittaa hieman, että kuumuus hyydytti osallistumisintoani loppuviikosta. Nyt tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt vääntäytyä useammalle luennolle, koska kaikki oli niin kiintoisaa.

Uusi punainen on toisen hihan uudelleenkiinnitystä vailla valmis. Päivittäinen rutiini meni jokseenkin näin: aluksi itsetuhoutumisvaiheessa olevan vanhan mekon paikkailua ja sitten uuden mekon laittamista. Leirin ompelusaldo on: yksi lapsen paita/mekko, loput napinlävet ja nappien kiinnitys, silkki-iskunyöri hihaan, hihojen kiinnitys ja vähän alusmekon sovittelua sekä sulkien sommittelua hattuun. Kuten kunnon tapahtuman jälkeen pitääkin, pääni on täynnä uusia ideoita ja projekteja. Ostin tulevia seikkailuja varten hieman karvaa ja paljon kirjontapaksuista villalankaa.

Hellepäivät saivat pohtimaan keskiajan hellepukeutumista. Miten silloin toimittiin? Äärimmäisen kuumuuden iskiessä viilennän itseäni jättämällä päällysmekon pois ja avaamalla mekon nyörin ja laskemalla yläosan roikkumaan vyöltä ja vyötäröltä (T:n näppärästi opiskelijahaalarityyliksi nimittämä tyyli). Se on suhteellisen mukava. Mitään historiallista perustelua tälle en ole keksinyt, mutta jotenkin se tuntuu soveliaammalta kuin pelkässä alusmekossa liikkuminen. Tanskan Middelaldercentretissä jäähdyteltiin samalla tavalla, mutten tiedä olisiko heillä sille jotain lähdettä tarjota. (Täytyy laittaa mietintämyssyyn ja palata asiaan joskus vähemmän väsyneenä.)

Hunnusta ja leukaliinasta en luovu, mutta päähän pistän olkihatun. Jos en vaikuttaisi superfriikiltä, käyttäisin huntu-leukaliinakomboa nykyajallakin vaikka joka päivä, ainakin pahimmilla helteillä. Se suojaa ihoa palamiselta ja muutenkin viilentää mukavasti. Ensi kerralla taidan kuitenkin jättää auringon paahteessa pois ne letit…