Pari kurttua viikonlopuksi

Kurttuhunnun tekeminen on aikamoista nysväämistä. Mutta hauskaa se kyllä on.

Tehdessäni kokeilupaloja arvioin, että kangassuikale kutistuu rypytyksessä noin puoleen. Nyt varsinaista reunaa tehdessäni olen huomannut, että mitta kutistuu alle kolmasosaan alkuperäisestä. Puolentoista metrin suikaleista tulee noin 40 senttiä valmista reunaa. Tällaisen pätkän parissa puuhastelee noin pari tuntia.

Reunasta tulee mukavan näköistä. Vaikutelma on tunnistettavissa patsaista ja käsikirjoitusten kuvista. Olen siihen aika tyytyväinen.
Tavoitteena on saada kaksi kerrosta kurttua koko hunnun etureunan mitalta. Seuraava haaste on siinä, miten saan kangasmassan asettumaan siististi hunnun reunaan, kun sen aika tulee.

Alla pari kuvaa koepaloistani. Niistä saa ehkä käsityksen siitä miten näitä ryppyjä teen. Ja tosiaan korostan sitä, että tässä on yksi tulkinta. Olen aika varma, että näitä huntuja on tehty monilla eri tavoilla. Hunnut taiteessa eivät myöskään vaikuta keskenään niin samanlaisilta, että voisi ajatella niiden olevan samalla tavalla tehtyjä.

Teen siis kaksinkertaiseen pellavakaistaleeseen puolen tuuman välein merkit, joiden avulla rypytän kaistaleen. Ompelen sen jälkeen reunasta laskokset kiinni toisiinsa ylhäältä ja alhaalta niin, että ne muodostavat siistejä laskoksia. Kuva osannee selittää paremmin.
13092008284.jpg

Vasemmalla rypytetty reuna, jossa kurtut on aseteltu ompeleilla paikoilleen. Oikealla vastaava kappale ennen ompeleita.

13092008285.jpg

Tässä kaksi kerrosta päällekkäin.

Kokeellisia käsitöitä

On hurjan hauskaa tehdä välillä jotain sellaista, mitä ei ole tehnyt itse ennen eikä ole nähnyt kenenkään muun aikaisemmin tekevän. Tämä viimeisin nappiprojektini on juuri tätä.

Kokeilen Textiles & Clothing -kirjan pohjalta ajatusta siitä, että osa napituksista (varsinkin arvokkailla metallinapeilla tehdyt) oli toteutettu niin, että napit olivat helposti vaihdettavissa vaatteesta toiseen. Varsinkin paremmissa piireissä napit olivat tavallaan myös koruja. Englannin hovin tilikirjoista löytyy mm. kultaisia nappeja, joissa on timantti- ja helmikoristeita. Tälläisiä nappeja haluttiin mitä todennäköisimmin käyttää useammissa vaatteissa kuin yhdessä, kuluttamatta kuitenkaan kangasta repimällä jokaisella vaihtokerralla napin kiinnitysompeleita irti.

Helposti irroitettavat napit oli ilmeisesti toteutettu niin, että nappien tyvet (engl. shank) oli pujotettu nöyritysreikää vastaavien aukkojen läpi ja ne oli kiinnitetty vetämällä nyöri läpi tyvien kankaan nurjalla puolella. Tätä teoriaa tukee mm. Lontoosta löydetty “nyöritys”reikäkaistale, jossa ei kuitenkaan ole jälkiä nyörin aiheuttamasta vedosta. Lisäksi on kuulemma olemassa 1500-luvulta säilyneitä vaatteita, joissa on käytetty samaa tekniikkaa (Niitä en ole paikallistanut – vielä. Tylsää viitata vaatteeseen sanomatta mikä vaate on kyseessä).

Omakohtaisesti aloin pohdiskelemaan tällaisia napituksia Vanhan Punaisen eläköitymisen yhteydessä. Sen hihoissa oli keskiaikaisen mallin mukaan tehdyt tinanapit (jotka ovat tosin aavistuksen alkuperäistä suuremmat). En kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen, miten ne istuivat. Niiden tyvet tuntuivat aina jotenkin liian pitkiltä, ja napit roikkuivat hassusti ulos aukoista. Näin:

hiha.bmp

Sen jälkeen tein vielä kiintoisan havainnon perehtyessäni arkeologisilta kaivauksilta löydettyihin nappeihin. Melkein kaikissa koristeellisissa napeissa on havaittavissa yksinkertaisempia metallinappeja pidempi tyvi. Olisiko tämä merkki siitä, että juuri näitä nappeja on kiinnitetty eri tavalla vaatteeseen ja vaihdettu vaatteesta toiseen? Koska normaalissa napituksessa, tuo pitkä tyvi ei ihan oikeasti ole tuntunut kovin käytännölliseltä.

Pakkohan sitä on kokeilla.

Napitus on nyt 15/20-tilanteessa.

Tältä se tulee näyttämään:

24092008291.jpg
Tässä pari lähikuvaa siitä, miten napit tulevat kankaan läpi rei’istä. Tein reiät hyvin lähelle reunaa – samalle etäisyydelle kuin lontoosta löydetyssä mystisesti kulumattomassa reikäkaistaleessa.

24092008294.jpg 24092008293.jpg 24092008292.jpg

Toistaiseksi kaikki vaikuttaa toimivan. Napit pysyvät muotonsa ansiosta aika hyvin paikoillaan ilman nyöriäkin (jonka toki laitan). Ja pitkä tyvi näyttää löytäneen käyttötarkoituksensa! Keskimmäisestä kuvasta näkee, miten napista tulee nyt näkyviin vain oikea kohta, napin ns. “hattu”. (<-Näemmä on nappitermit hallussa ;))

Ajatuksia järjestyksessä

Syksy on jotenkin hyvin luovaa aikaa. Kouluajoilta periytyy tunne kaiken uuden alkamisesta. Siinä missä monet aloittavat uusia harrastuksia, pitäydyn tässä vanhassa ja saan hirveästi siihen liittyviä uusia ideoita.

Kun päässä lentelee ideoita, ne on parasta kirjata ylös vastaisuuden varalle. Edellisestä idealistauksesta on aikaa. Osa sen listan jutuista on tehty, osa on edelleen listalla.  Joten tässä tulevaisuuden suunnitelmia, vähän niinkuin Pistoksissa.

  • Vihreän päällysmekon tuunaus (käynnissä): napit (ommeltu 12/20), silkkinyöriä, taskuaukot ja mahdollisesti tippetit.
  • Ryppyreunainen (frilled/kruseler) huntu. Olen nyt vihdoin keksinyt, miten sellaisen voisi tehdä. Otan pellavaa mukaan kokousmatkalle ja pistän projektin käyntiin kuun lopussa.
  • Lusikkatuppi! Olen viime aikoina kiinnostunut lusikkatupeista eli lusikoiden nahkaisista säilytyskoteloista. Kuulette niistä varmaankin lisää. Olen ystäväni kanssa valmiina pieneen nahkatyöpajailuun, kunhan saamme kuvia Tukholman keskiaikamuseosta. Teemme jonkinlaisen version Helgelandsholmenista löydetystä 1300-luvun lusikkatupesta, jonka saa tarvittaessa vyölle roikkumaan.
  • Kirjontaprojekti luostaripistolla ja ohuilla villalangoilla, pitäisi keksiä sopiva kuva-aihe. Teen varmaankin kirjotun pussukan.
  • Jos olisi sopivaa villaa käsillä, olisi mukava tehdä intarsiatyö, ehkä tyyny tai jotain.
  • Ne kengät! (valmiiksi leikattuna)
  • Uusi Birgittamyssy olisi myös kiva tehdä, kirjoa sitä yms.

Sitten on tietenkin vähemmän jännittäviä projekteja:

  • kahdet uudet sukat (on jo valmiiksi leikattuna ja aloitettuna)
  • uusi alusmekko (niitä tarvitsee aina…)
  • Uuden punaisen helman korjaaminen.
  • Viitan korjaaminen

Ja kiinnostuksen kohteita pyörii päässä tietysti enemmän kuin tarpeeksi. Mutta tässä on kyllä riittämiin ideoita isoihin projekteihin ja pienempiin väliprojekteihin.

Täällä taas

Neulakko oli pari päivää kadoksissa palvelinongelmien takia. Nyt ollaan jälleen ylhäällä. Hyvä niin.

Loppukevennykseksi linkkivinkki Larsdatter.comiin, jossa on upeita kuvalinkkien listoja. Sen kattavista valikoimista löytyy kuvia mitä yksityiskohtaisimmista keskiaikajutuista – kainalosauvoista, äitiysvaatteista, nahkaisista rasioista, ämpäreistä, koirien talutushihnoista. Sieltä saa helposti ideoita ns. tavallisiin ja vähän erikoisempiin käsityöprojekteihin.

V&A ja Museum of London

Uups, huomasin etten ollut vielä muistanut laittaa tänne kuvia kesän Lontoonmatkan museovierailuista. No, nyt homma on hoidettu. Neulakon galleriassa on kuvia vierailuistamme Victoria ja Albert – museoon ja Museum of Londoniin, eli Lontoon kaupunginmuseoon.

Olen yrittänyt kuvata esineiden lisäksi mahdollisimman paljon tietolappusia, jotta saisitte hyvät tiedot siitä, mikä milloinkin on kyseessä. Kuvien taso on vähän vaihteleva, johtuen vaihtelevista valaistusolosuhteista ym. haasteista kuvien onnistumiselle. Mutta päätin ottaa mukaan heikommatkin kuvat, jos ne olivat ainoita kuvia ko. esineestä. Tällä kertaa mukana on myös kuvia 1400-lukua uudemmista esineistä, joita kuvasin muutaman myöhempiä aikoja harrastavien ystävien iloksi.

Museoiden suhteen meillä kävi matkalla vähän huono mäihä siinä mielessä, että sekä V&A:n että British Museumin keskiaikaosastot olivat remontissa. (Mieleen tulee, etteikö niitä osastoremontteja voisi jotenkin koordinoida näiden kahden jättimuseon välillä? Ilmeisesti ei voi.) V&A:n muilla osastoilla oli onneksi paljon herkullista keskaikanähtävää.

British Museumin anti taas jäi keskiaikanäkökulmasta vähän heikoksi, jos kirjakauppavierailua ei lasketa. Jotain kohokohtia keskiaikanäyttelystä oli esillä, mutta niistä en saanut kuvaa kameran muistikortin täytyttyä aamun vierailulla Museum of Londoniiin. (Pitääkin muistaa kysyä seurueen toiselta kameralliselta niitä muutamia BM-kuvia tänne näytille.)

Victoria and Albert – museo on ehdoton käyntikohde. Museo on valtava ja sisältää fabulöösejä juttuja kaikilta vuosisadoilta. Mm. korunäyttely (jossa ei saanut kuvata) oli vaikuttava. Museon valtavuuden kääntöpuoli on melkoinen sekavuus. Jouduimme välillä kysymään neuvoa henkilökunnalta, joka ei sekään aina osannut sanoa, missä kohdin tarkalleen olimme kartalla! Esineistöä oli lajiteltu sekä aikakauden että käytetyn tekniikan mukaan. Keskiaikanäyttelystä oli esillä mm. kiinnostavia peilinkehyksiä ja kipsivaloksia tunnetuista hautamonumenteista.

Käynnin ehdoton kohokohta ja yyyberkliimaksi oli kuitenkin Textiles Study Hall, jossa oli hyllykaupalla levyjä, joiden välissä oli mitä kiinnostavampia kankaita! Kaikkea sai kuvata, mutta kuvat eivät tietenkään tee oikeutta kankaille.

Mieleenpainuvin kangas oli 1300-luvun italialainen ruudullinen sametti, jossa oli kultalankaa (sitä sellaista suolesta tehtyä!). Myös pellavat olivat hengästyttävän upeita! Me olimme niin fiilareissa kaikista kankaista, että houkuttelimme paikalle henkilökuntaa. He olivat ilahtuneita siitä, että joku sai niin mielettömiä kiksejä heidän museostaan. Katso kuvia täältä >>

Museum of London, eli Lontoon kaupunginmuseo, on minulle pyhä paikka. Sen ainutlaatuinen paikka sydämessäni johtuu siitä, että sen kokoelmista on tehty maanmainiot Medieval excavations from London-sarjan kirjat. Ilman niitä kirjoja en tietäisi miten moni asia silloin tehtiin. (Vaikka niissä toki jotain virheitä tai epätarkkuutta onkin.) Kiitos näiden kirjojen, näyttelyn esineet ovat keskiaikaesineiden superjulkkiksia. Ja koska niistä tietää valmiiksi enemmän kuin keskimääräisestä museoesineestä, saa niiden näkemisestä enemmän irti.

Museon kauppa oli mielestäni retkemme paras. Se sisälsi keskeisiä keskiaikakirjoja, joukossa jotain harvinaisempiakin. Lisäksi oli sopivasti museokrääsää ja hieman jopa esineiden replikoita. (Kaupasta, jossa on hyviä ja käyttökelpoisia esinereplikoita saa paljon pisteitä)

Esillepano oli muuttunut sitten edellisen vierailuni. Esineitä oli paljon, painottuen aika lailla arjen historian esineistöön: astioihin, vaatekappaleisiin, koruihin jne. Aseita ei ollut kovinkaan monta – ei edes yhtään pitkäjousta, keskiajan Englannin superasetta. Se herätti harmistusta – kaikista eniten seurueemme jousimiehessä.

Esineiden lisäksi yksi näyttelyn hienous oli mustaa surmaa käsittelevä installaatio. Se oli ensimmäinen ruton esittely, joka toi mieleen holokaustia käsittelevät esillepanot. Se ei esitellyt luonnonilmiötä, vaan valtavaa inhimillistä tragediaa, joka tappoi toisilleen tärkeitä ihmisiä: siskoja, isiä, lapsia, ystäviä. Se onnistui tuomaan esiin sen ajan surun ja hädän, sekä antamaan nimiä mustan surman uhreille.

Vaikka kirjassa on paljon kuvia esineistä luonnollisessa koossa, vasta kasvokkain tajusi, miten pientä kaikki oli. Miten paljon pientä koristelua esineissä oli, ja millaista mahtavaa käsityötaitoa näyttelyn kaikki esineet osoittivat.

Upeinta oli tietenkin nähdä Lontoon tekstiililöydöt livenä. Oli harmi, ettei kaikkia kirjojen tekstiileitä oltu laitettu esille. Mutta kyllä nämäkin riittivät mielettömään täpinään. Eniten kokeilukiinnostustani kutkutti metallinen, hunnun tukirakenteeksi nimetty esine.
Katso kuvia täältä >>

Nappimaniaa

Minulla on varmaankin jonkin sortin nappimania. Mutta 1300-luvun harrastajalle se sopii. Joka paikkaan lisää nappeja, nappeja ja nappeja…

Tässä alkuun kolme lisäkuvaa Uuden Punaisen napeista (klikkaa isommaksi):

09092008280.jpg 09092008276.jpg 09092008277.jpg

Uusi Punainen nurinperin (vuori mainiota ja raskasta pellavaa) sekä kissa-apuri.
09092008275.jpg
Lopuksi esimakua uudesta projektistani: laitan olemassaolevaan vihreään päällysmekkoon napit. Mekko on tehty Kuningatar Margaretan mekon kaavalla, kokeiluna siitä miten tiukaksi voi päällysmekon tehdä ilman, että siihen tekee mitään kiinnitystä (kuten nappeja tai nyörejä). Lopputulema oli, että mekon voi tehdä erittäin istuvaksi. Käytäntö tosin osoitti, että sellainen mekko on jokseenkin epäkäytännöllinen. Sitä ei voi pukea tuhoamatta täysin huntuvirityksiä. Koska on mukavaa voida pukea ja riisua mekkokerroksia esim. lämpötilan mukaan, päätin lisätä napit.

Tällä kertaa teen napitusta eksoottisemmin: kokeilen pitävätkö Textiles & Clothingissa esitetyt Stanilandin ja Pritchardin teoriat paikkaansa. He kirjoittavat, että arvokkaita metallinappeja oli kiinnitetty vaatteisiin nyörin avulla siten, että niitä oli helppoa vaihtaa vaatteesta toiseen. Kokeilen miten se toimii.

09092008274.jpg

Kuvassa mekko jo avattuna (kokeilin meneekö se vielä kiinni, vaikka käänteitä tuli lisää. Menee. On hyvä, että tein aikanaan siihen reilut saumvarat.) Margaretan mekon kaava soveltuu muuten mainiosti tälläiseen edestä napitettavan mekon tekemiseen, koska siinä ei ole etukiilaa joka haittaisi napitusta. Napitus ulottuu ainakin kuvien perusteella usein melko alas. Teen tähänkin mekkoon niin syvän napituksen, että saan puettua ja riisuttua mekon kokonaan alakautta.

Glims

Glimsistä onkin jo raportoitu melkein jokaisessa linkkilistan blogissa.(Olen oman raporttini kanssa myöhässä, sillä syntymäpäivien juhliminen on vienyt ison osan viikosta. Olen nyt sitten tosi vanha.)

Tapahtuma kävikin pienimuotoisesta keskiaikabloggaajien miitistä. Lisäksi tapasin myös Neulakon lukijoita, mikä oli todella hauskaa.

Olen kovasti samaa mieltä muiden kanssa siitä, että Glimisissä tuli vietettyä mukava viikonloppu. Kesän leirikausi sai hauskan jatkoajan ja mukavan lopun. Sääkin oli tälle kesälle harvinaisen sateeton ja kaunis. Kiitos järjestäjille!

Glimsistä teki erityisen hauskan (näin käsitöiden ystävän näkökulmasta) se, että markkinahumun lisäksi tapahtumalla oli mukava käsityöpainotus. Markkinapuolen myyjät olivat tasoltaan vaihtelevia, mutta joukkoon mahtui hyvääkin tarjontaa. Olisi ollut hienoa, jos mukaan olisi vielä saatu ne puolalaiset! Lisäksi ryhdyin myös kotimatkalla ideoimaan sitä, että viikonloppuun olisi sopinut kivasti vaikka pari yleisöluentoa keskiajasta tms.

Toivon kovasti, että samankaltaista ohjelmaa järjestettäisiin pääkaupunkiseudulla uudestaan. Meillähän ei toistaiseksi olekaan omia keskiaikamarkkinoitamme. Kysyntää voisi olla: kuulin viikonlopun kävijämäärien ylittäneen reippaasti odotukset. Olin itsekin vähän yllättynyt siitä, miten paljon ihmisiä tapahtuma veti. Ehkei sitä osaa aina ajatella, että tämä aika kiinnostaa näin paljon muitakin ihmisiä.

Yleisö oli yllättävän lähestyväistä ja rohkeaa. Tuli paljon kysymyksiä ja yleistä uteliaisuutta siitä, mitä olemme tekemässä. Lapsista oli hauska käydä teltassa ja vanhempia rouvashenkilöitä lähes liikutti se, että joku vielä osaa ja haluaa tehdä käsin. Tuli jutusteltua keskiajan käsitöistä ja tehtyä tätä harrastusta tunnetuksi. Toivottavasti joku inspiroitui niin paljon, että aloittaa tämän antoisan harrastuksen.

Tapahtuman parasta antia oli muiden harrastajien tapaaminen. Oli mainiota nähdä heidän vaatteitaan ja varusteitaan sekä vaihdella kuulumisia. Erityisen vaikuttunut olin miesten asuista – on aivan oma taiteenlajinsa tehdä niin hyvin istuvia hoseja! (Kuten esim. A:n) Seuroja ja erilaisia harrastajaporukoita alkaa olla paljon, eikä kaikkien jutuissa ehdi millään käydä vaikka haluaisikin. Siksi tälläiset yhteistapahtumat ovat hauskoja. Näkee monta porukkaa yhdellä iskulla! Kiinnostavaa jutusteltavaa olisi ollut ainakin kahden viikonlopun tarpeisiin.

Niin ja uusi punainen toimi mahtavasti, joskin helmalle on tehtävä jotain pientä säätöä. Aloitin Glimisissä seuraavan projektini, joka liittyy nappeihin. Olen erittäin, erittäin innostunut siitä.

Napeista tuli vielä mieleen hassu juttu Glimisistä. Se on pakko jakaa. Yksi yleisötapahtumissa esiintyvä ihmistyyppi on ns. “asiantuntija”, joka tietää keskiajasta kaiken. Siis aivan kaiken. Enemmän kuin kukaan, erityisesti enemmän kuin kukaan läsnäolija. Viikonloppuna ystäväni 1300-luvun loppupuolen italialaisessa cottessaan törmäsi asiantuntijaan, joka kyseenalaisti asun keskiaikaisuuden päin naamaa. Siksi, koska vaatteessa oli nappeja! Siis nappeja, joita ei keskiajalla, ainakaan 1300-luvulla ollut. Hihiiii! Hahaa! Ruahhahhaaahaa! 1300-luku, joka on siis vuosisatana napeistaan tunnettu! Josta on löydetty roppakaupalla eri materiaaleista valmistettuja nappeja! Aivan hysteeristä! Meinasin kuolla nauruun. Meinaan vieläkin.