Valmis kirjonta ja jatkoa

Sunnuntaina kirjonta tuli valmiiksi. Huomaatteko, missä kohdassa vaihdoin lankaa siihen itse värjättyyn nokkoslankaan? (En minäkään. Aivan mahtavaa, että sitä tuli niin saman väristä!)
Kehysvalmis.jpg

Kehyksestä irrotettuna isokin työ näyttää aina heti tosi pieneltä.

valmisirti.jpg

Sitten ompelin pussiin vuoren hyvästä ja tiiviistä pellavasta. Silkkipusseissa vuori oli silkkiä, mutta villapussiin ajattelin pellavan sopivan parhaiten. Oikein ohut villakin olisi varmaan käynyt.

Sen jälkeen ryhdyin ompelemaan pussia muotoonsa. Monissa tämän lajin pusseissa saumat on yhdistetty niin, että kiinni ommeltaessa syntyy samalla nauha peittämään saumaa. Modernilla logiikalla olisin ommellut sekä kirjonnan että vuoren pusseiksi ja yhdistänyt nämä.

nauhat.jpg

Pussi ja puolet saumoista tehty nauhalla. Nauhaan käytin hieman paksumpaa Pirkkalankaa, että nauhasta tuli tarpeeksi peittävä.
Mielestäni parhaita hetkiä keskiaikaisten käsitöiden parissa ovat ne, jolloin alkuun noudattaa hieman erikoiselta tuntuvaa historiallista työtapaa ja sitä tehdessä saa ahaa-elämyksen siitä, miksi näin tehtiin. Reunojen yhdistäminen nauhalla on osoittautunut työn edetessä monella tapaa nerokkaaksi hommaksi. Kirjottu pussi on aika paksu. Tämä tapa tekee siistit saumat ilman paksuja saumanvaroja, ja pussi jää sisältä hyvin siistiksi. Ulkopuolella nauha viimeistelee sauman ja peittää reunoissa pussin päällysosan ja vuorin rajan.

sisus.jpg

Pussi sisältä, puolet saumoista vielä tekemättä.

****

Finished Embroidery and Assembling the Bag

I finished the embroidery on sunday. I’m especially happy with how well the two different shades of green go together. (Can you spot where I used the new shade of green in the pictures above? Neither can I.) And needless to say, embroidering with self-dyed yarns was a thrill.

It’s funny how every embroidery piece seems so much smaller once it has been taken off the frame. I lined the embroidery with good, sturdy linen. The silk bags were lined in silk, but I thought a linen lining would do for a bag done in wool. A light wool would also have been good, but I had none at hand.

Then I started assembling the bag with the method described in Medieval Silkwork, sewing the sides together while at the same time braiding a braid onto the seam (there seems to be no english name for this technique). Should I have followed modern logic, I probably would have sewn together a lining and the bag and then combined them.

These kinds of moments are my favourite kind of thrills when learning and trying out something new in what old techniques can give us. I love it when I start out a bit confused of why one should do something in a way that seems unnecessary or difficult and then as I progress, I realise exactly why. This way of joining seams is excellent; it hides the seams, avoids bulky seam allowances and leaves the seam looking very neat also from the inside of the bag. I also like it how the lining isn’t a separate bag inside bag and doesn’t move around.

Kirjontaedistystä

Esittelin kesäkuun puolivälissä uusinta kirjontavillitystäni, saksalaista laskettua kirjontaa. Kirjonta on ollut koko kesän se projekti, juttu jonka parissa on tullut eniten intoiltua ja vietettyä aikaa. Plussaa näppärästä koosta: kirjontakehys on kulkenut kätevästi mukana ensin lomareissuissa ja sitten työmatkoilla.

Laksettu työ on ollut lopulta helpompaa ja nopeampaa kuin oletin. Alkuun pääsemisen jälkeen ohjetta ei juuri joudu tiiraamaan. Lopulta työ alkaa mennä omalla painollaan niin, ettei vaadi jatkuvaa laskemista ja kirjonnan voi jo ottaa sosiaalisiin tilanteisiin mukaan.

Erityisen yllättynyt olen siitä, miten armollisesti pikku virheet katoavat työhön. Tein alussa yhden laskuvirheen, joka on putkahdellut eteen tasaisin väliajoin, mutta pienillä sumplimisilla työ on edennyt siitä huolimatta. Ja kun katselee koko pussia kauempaa, edes minä en huomaa virhekohtaa. :)

Tässä tilanne kesäkuun 12. (June 12th)

12062009135.jpg

Tässä pari kuvaa tältä päivältä, eli 26.8. (August 26th)

edistys1.jpg

Etsi eroavaisuudet. Spot the differences.
edistys2.jpg

Käsillä on innostava loppurutistus, jossa työn valmistuminen jo häämöttää houkuttelevasti näkyvissä. Vaikka tämä onkin ollut alusta asti todella koukuttava projekti, nyt kirjotuttaa enemmän kuin koskaan.

Jännitysmomentteja riittää: jumiutuuko käsi, loppuuko vihreä lanka? Vihreää lankaa on todella vähän jäljellä, eikä sitä ilmeisesti ole saatavissakaan lisää. Onneksi itse värjäämäni nokkoslanka on sävyltään melko lähellä. Olen päättänyt olla stressaamatta, vaikka joutuisinkin käyttämään hieman toista vihreää. Olettaisin, että ongelmani on varsin ajanmukainen – ennen teollista värjäystä lanka samoilla väreillä mutta eri erästä saaattoi hyvinkin olla aavistuksen eri sävyinen.

Pääsen pian kokoamaan pussia, vuorittamaan, tekemään nyörejä ja tupsuja. Ihanasta Medieval Silkworkista löytyy selkeät ohjeet siihen, miten reunat ommellaan yhteen ompelemalla nyöri/letti sauman päälle.

Alkuperäisessä pussissa, josta kirjonnan malli on otettu, ei ole tupsuja. Oma pussini ei olekaan selkeä kopio, vaan versiointi alkuperäisen mallin mukaisesti. Eroa on materiaaleissa ja käyttötarkoituksessa: alkuperäinen pussi on saattanut olla tarkoitettu pyhäinjäännösten säilyttämiseen ja oma pussini on menossa arkisempaan ja maallisempaan kukkarokäyttöön. Ihmisten vöillä keikkuvissa pusseissa tupsut olivat varsin yleisiä (kuten vaikka tässä.)

Tässä on innoittavana esimerkkinä aivan upea versio samasta mallista, materiaaleina silkkiä ja kultalankaa.

Embroidery progress

Here is an update on the embroidery progress I’ve made this far this summer. (See progress pictures above) The Endspurt (as Racaire puts it) is here! Whenever an emboidery project nears completion, it becomes more addictive than ever. And, the Tetris of embroidery, german counted thread embroidery is super addictive as it is.

The technique has been way more pleasant than I initially thought. After a while, you don’t have to look at the instructions or keep counting all the time. And you go much faster. I’ve been surprised about how nicely little mistakes fade into the pattern. I made a little miscalculation when I first started out, and that mishap has been popping up every so often as I go along. However I’ve succeeded in hiding it rather well – looking at the bag as a whole, even I cannot spot all of the ‘difficult’ places.

So now all there is is to finish the embroidery, worry about whether the green thread will be enough, and then it’s onto finishing the bag (lovely how-to from Medieval Silkwork here). Actually, the green thread running out doesn’t worry me so much – the nettle-dyed green from camp is almost the right shade. And I guess having two batches of not exactly the same shade was a very common occurrence in the ages before industrial dyeing and such.

The original bag, from which the embroidery pattern comes from, doesn’t have tassels. But since my bag is more of an adaption than a copy, it will. There are big differences in the material (wool vs. silk and gold thread) as well as the use of the bags (purse vs. possible reliquary) anyway. I haven’t quite decided what kinds of tassels I will make.

And as additional motivation, I can always go look at this amazing bag amazing bag, made with the same pattern. 

Loukutusta ja häkilöintiä

Kävin eilen Piian vinkistä Seurasaaren Villa- ja pellavapäivillä, jossa pääsi itse käsittelemään pellavaa ja villaa. Panostin  pellavapuoleen, sillä ihan joka päivä ei pääse häkilöimään.

Oli huippuhauskaa ja opin älyttömästi uusia juttuja. (Paikalla oli myös paljon mukavia tuttuja. Kiitos seurasta ja kuvista! )Ja onhan se ehdottomasti aivan eri juttu lukea pellavan tuottamisesta kuin päästä sitä itse kokeilemaan. Tekstiilituotannon alkupäähän tutustuminen auttaa ymmärtämään syvemmin sitä, miten työvoimaintensiivistä tekstiilien tuotanto oli ennen teollisia aikoja.
Suosittelen käymistä ensi vuoden villa- ja pellavaviikonlopussa. Seurasaari on muutenkin hieno paikka.
Pellavanvarret oli valmiiksi liotettu ja kuivattu, joten niiden kanssa pääsi suoraan asiaan. Aluksi siis napataan käteen kunnon kourallinen.

Pellavaa1.jpg

Sen jälkeen tulee fyysisin vaihe: loukuttaminen. Loukuttaminen rikkoo pellavan varren puumaisen osan, jolloin loukuttajan käteen jää kuitu, kuten on tarkoituskin. Loukuttaminen on perinnetiedon mukaan äijähommaa ja kyllä se habaa kasvattaakin. Pellavan käsittely on loukuttamista lukuunottamatta ollut naisten töitä.

pellavaa2.jpg

Loukuttamisen jälkeen päästään lihtaamaan. Lihtaaminen on melkein kuin loukuttamista, paitsi että apuna on metalliset “terät” ja pellavia ei enää hakata vaan niitä vedetään teriä vasten. Perimmäinen tarkoitus on sama kuin loukuttamisessa – erotellaan puisevia varrenkappaleita kuidusta.

pellavaa3.jpg
Seuraavaksi pellavat häkilöidään. Häkilöiminen erotaa hienommat ja karkeammat kuidut toisistaan. Häkilään jää rohdinpellavaa ja käteen aivinaa.

pellavaa4.jpg
Käsittelyn lopputulos vielä harjattiin siankarvoista tehdyllä harjalla, jotta viimeisetkin varrenkappaleet irroitetaan. Käteen jäi tukko aivinaa, josta voidaan kehrätä lankaa. Omista pellavistani aion kuitenkin tehdä tekoletit. Niiden väri on vaalealle henkilölle hyvin sopiva ja pellavaa käytettiin keskiajalla tähän tarkoitukseen.

Kyllä kelpaa käyttää itse loukutettuja lettejä.

pellavat.jpg

****

Linen! (The Making of)

Thanks to a hint from Piia, I visited Seurasaari open air museum on their annual flax and linen weekend. The museum offers a chance to take part in workshops where you can process linen and wool. Processing linen/flax was great fun. There’s always a big difference in reading about something and actually trying it out yourself. Getting aquainted with textile production at it’s very beginning provides insightful understanding on how work intensive textile production used to be.

The phases of the process are illustrated above. All the techniques have their traditional Finnish names (only recently added to my active vocabulary) and I have absolutely no idea of what they are in English. The idea is to break the harder outside of the linen plant (which has been soaked and dried) and then remove the bits of that harder outer layer from the actual fiber part. The last phase also separates the finer fibers from the coarser ones.

The end result can be spun into thread. I’ve however got an alternative use: I’m going to use the flax as a hairpiece. I’ll use it to braid a pair of cornettes. My old ones are getting… well.. old.

Lisää kuvia

Koska edellisen postauksen kuvista tykättiin, tässä vähän lisää. Julkaisen tässä kuvia lähinnä itsestäni, en ollakseni kamalan itsekeskeinen vaan siksi etten ole kysynyt kavereilta lupaa sellaisten kuvien näyttämiseen jossa itse ovat.

Seuraava Nuijasota on muuten 9.-18.7. 2010. Kannattaa laittaa kalenteriin ja harkintaan!

More pictures

Because people seemed to like the pictures, here’s some more. I’m mostly posting pictures of myself – not to be horribly self-centered, but because I don’t know if all the people in the group pics would like their pictures posted online.

BTW, the next Cudgel War is on 9.-18.7.2010. If you’ve ever thought about eventing in Finland, this is one long and laidback event worth visiting!

langat.jpg

Kasvivärjäyksen tuloksia. Väriaineina pihapiirin kasveja, mm. nokkonen ja horsma. Lankoina Veera ja Pirkka. Luonnossa värit ovat vielä kirkkaampia ja syvempiä.
Dyeing results. All the colours are made with plants from around the camp, like nettles. (I’m really poor with plant names in English, have to make an edit when I know what all the plants are called.) The yarns are Veera and Pirkka. The picture doesn’t do justice to the vibrant colors.

vaatteet.jpg

Vaatteiden näppärää säilytystä teltassa.

Convenient clothes storage in my tent.

kirjonta.jpg

Kirjonnan krhm… edistystä. Laskettu kirjonta etenee itse asiassa mukavasti, mutta tässä olin juuri huomannut pienen virheen kirjonnassa, mikä oli.. turhauttavaa. :D Pitäisi myös hankkia/tehdä keskiaikasempi kirjontakehys.

Embroidery ahem… progress. My counted thread embroidery is actually progressing quite nicely but as this picture was taken, I realized I had made a little mistake, which was.. frustrating. :D I should also get/make a more medieval embroidery frame.

nuija.jpeg

Tässä kuvassa ryppyhuntu pääsee oikeuksiinsa. Se näyttää parhaalta kunnon peittävän leukaliinan kanssa. Kruunu ei ehkä oikein istu, mutta tänä iltana se oli vähän pakollinen.

This picture shows the frilled veil in all it’s frothy glory. I like wearing it best with a rather full wimple. It would look better without the coronet, but that was a bit obligatory on this evening.

huntu1.jpg

Ja yksi galtsutyyliin itsestä otettu tunnelmakuva ryppyhunnusta kaupan päälle!

And one more picture of the frilly veil and of how much fun we were having!

Ihanuus

Edellisen päivityksen jälkeiseen aikaan on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole ehtinyt istua alas siitä kirjoittamaan. Tässä kuitenkin alkuun leirikuulumiset vähän jälkijunassa.

Kylläpä oli Nuijasodassa ihanaa. Siis niin mainiota, ettei sitä vähentänyt edes sateisuus, viileys, kosteus ja leirissä kiertäneet vitsaukset: vatsatauti ja flunssa (joista ei kumpikaan onneksi osunut).

Leirillä oli vallitsivat tunnelma ja yhteishenki. Tapasin uusia mainioita ihmisiä ja pääsin viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä entuudestaan mainioiksi havaittujen ihmisten kanssa. Ruoka oli maukasta, illat pitkiä ja nauru pidensi ikää.

Luennot olivat juuri niin hyviä kuin ennalta ounastelinkin. Uusien asioiden oppiminen yksi lempiasioistani. Ja sitä saattoi harjoittaa niin luennoilla kuin niiden ulkopuolellakin. Kaikkea uutta tuli opittua: kasvivärjäystä, ruoanlaittoa (erityisesti leivän paistamista) avotulella, vispilän tekemistä koivusta, rautapatojen huoltoa luonnon aineksilla, asioita keskiajan kosmetiikasta ja hiustenlaitosta sekä pari uutta kauan kiinnostanutta käsityötekniikkaa, joiden suomenkielisiä nimiä en tiedä, footweaving and slygning (lautanauhan ompelua kankaan reunan päälle käsiä ja jalkoja käyttäen ja kankaan reunan vahvistamista sen sisään ommelluilla pistoilla.). Metallikoristetyöpajan peruminen harmitti. Se pitää ehdottomasti saada aikaiseksi johonkin toiseen tapahtumaan. Oma luento meni kivasti, vaikka se pitikin lennosta heittää englanniksi.

Tein koko ajan käsitöitä, mutta valmiiksi sain vain myssyn ja uuden vyön. Myssystä tuli vihdoin optimaalisen kokoinen, tein sen 25cmx25cm kappaleesta. Alusmekko ei tullut valmiiksi, vaikka aika pitkälle etenkin. Uutta huppua ompelin myös ja jatkoin laskettua kirjontaa. Jälkimmäinen on edennyt melko pitkälle.

Pääsin myös kätilöimään parin uuden mekon synnyssä, mikä on ilo. Toinen mekoista syntyi vain 190 cm:stä kangasta, mikä vaati luovaa kaavoittamista, mutta onnistui.

Ja mitä pakattuun tavaramäärään tulee, se oli lopulta aika optimaalinen. Lautanauhapuun mukaan ottaminen oli turhaa, sillä sitä en ehtinytkään vetää uutta loimea. Alusmekkoja olisi hyvä olla useampi. Tällä kertaa viileämmät säät tarjosivat käyttöä kaikille vaatteille. (mukana oli 1 mekko ja 3 erilaista päällysmekkoa, huppu, huntuja ja viitta) Oli hauska huomata, miten lämpimänä ja kuivana pysyi viileän sateisella säällä villavaatteiden, hyvin rasvattujen kenkien ja patiinien ansiosta.

Koska kuvat kertovat paljon, tässä muutama. Kuvat otti Sanna-Mari. Omat kuvat pitää vielä kaivaa kamerasta.

Nuijasota2009038.jpg

Varjossa loikoilua aurinkoisena päivänä, yksinkertainen pikkuprojekti: rullaan lankoja puiselle rullalle.
Enjoying the shade on a sunny day, spooling linen thread onto a proper reel.

Nuijasota2009053.jpg

Iltaisin oli hyvä tarjoilu. Tästä kuvasta käy ilmi, miten kivaa meillä oli leirillä.
This picture shows what a good time I had at camp.

Nuijasota2009029.jpg
Leiriä. Oma teltta jää juuri puun taakse.
Some of the camp. My tent can be (sort of) seen behind the tree.

Loveliness!
Long time no update – so much has been going on I haven’t had time to sit down to type about it.

So let’s start with what Cudgel War was like this year.

I had a megalovely time! The weather may not have been perfect (somewhat rainy, cooler than usual and just plain damp on even the non-rainy days) but the atmosphere, the company, the new and old friends and the food (just to name a few) made up for the weather and other non-pleasant things like the tummybug and the nasty cold that pestered the camp. (Neither hit me, phew.) The only personal damages at camp were a broken tripod and a molded up tent canvas storage bag.

The lectures were just as good as expected. Learning new things is one of my favourite things and this year I sure learned a lot. I learned about natural dyeing (and did some dyeing) cooking on an open fire (and baked bread), making a whisk out of birch twigs, learned how to footweave and do “slygning”, as well as stuff about medieval cosmetics and hair. The metal ornament workshop getting canceled was a bummer, but I hope we’ll be able to have the workshop another time. My class went well, although I ended up giving it in both finnish and english.

I worked on projects the entire time. I didn’t finish the underdress, but I made a new cap ala st. Bridget (finally I think I found the right size) and I made a new belt with the fittings from Turku Medieval Market. I also worked on my new hood and did good progress on my counted thread embroidery. I also assisted in the making of a few new dresses, helping with patterning and fitting, which is great fun.

Funnily enough, almost all the stuff I brought with me turned out to be necessary. Because of the cooler weather, all the clothing was put to good use. (I had one dress, linen underdresses, 3 different overdresses, one of which was a fancier one for feasts, a hood and some veils). I was almost surprisingly warm and comfy, thanks to layers and pattens.