Taikaa

Kun historianelävöitysharrastusta on kertynyt vuositolkulla, tulee väsitämättä krantummaksi tapahtumien suhteen. Ei niin etteikö yleensä olisi kivaa – yleensä on. Mutta se tietty fiilis siitä että jalat lähtee alta, se tulee harvinaisemmaksi.

Viime viikonloppuna olin tapahtumassa, jossa sitä taikaa jälleen oli. Olo on ollut tyytyväinen ja äimistynyt kuin ensimmäisten tapahtumien jälkeen. Ihmettelee miten mukavia ja taitavia ihmiset voivatkaan olla, miten hienoja juttuja osataan tehdä, miten herkullista ruokaa saadaan aikaiseksi ja miten reilun sadan ihmisen kanssa voi olla lämpimän kodikas tunnelma. Enkä taida olla näissä fiiliksissä yksin.
Se ei tullut yhdestä asiasta, mutta kaikki ne onnistumisen elementit yhdessä tekivät viikonlopusta aivan ainutlaatuisen kokemuksen.

Ihmiset olivat hyvällä tuulella. Yleinen tunnelma oli mainio. Sattui aurinkoinen sää ja hauska tapahtumapaikka oli aivan edukseen. Juhlia oli valmisteltu uskomattomalla pieteetillä, tehty eheä kokonaisuus ja rakastettu yksityiskohtia. Kaikki loksahti kohdilleen.

Suuri osuus oli mainiolla musiikilla, jota ei voi saada kyllikseen. Vierailevat tähdet muodostivat seuran omien soittajien kanssa toimivan bändin, joka säesti yläparvelta suussasulavia kalevalaisia pitoja. Livemusiikissa on sitä jotain. Ja säkkipilli, se nyt vaan on ihana soitin.

Illan kruunasi kaikkien naisten tanssima muinaissuomalaishenkinen tanssi, joka oli yhtä aikaa hämmentävä ja melkein maaginen kokemus. Eräskin ystävä kuvasi tunnelmaa sellaiseksi, että oli kosketuksessa sisäiseen esiäitiinsä. ;) Oli niin ärmäkät kinkerit, että uudet patiinit menivät halki.

Kiitos kaikille, jotka olivat mukana tekemässä tätä juhlaa!
***

Magic

After some years in re-enactment, one tends to become pickier when it comes to events. Not that they wouldn’t be fun – they usually are, but the experiences become more “normal” and less “knock-you-off-your-feet”.

However, the event last weekend was totally magical. I’ve been as happy and amazed as I was after my first events. I’m in awe of how nice and talented people can be, what great things they can make and accomplish, how delicious food can be and how you can feel like you’re bonding with over a hundred people. And what I gather, I’m not the only one feeling this way.

As usual, it’s not just one thing you can put your finger on, but rather a lot of things put together that made the weekend so special.

Everyone was in a good mood, the weather was nice and sunny and the site was at its best. The preparations had been done with great care and a lot of attention had been put into the details. Everything fell in place.

A big thing was live music. Visiting musicians played well together with our “own” musicians, providing a musical background to feasting. (We also had a bagpipe. I love bagpipes. And a lute. Lutes are also very nice.) And what delicious food we had! The theme was Kalevala (ancient finnish epic) and the interpretation was exceedingly tasty.

The feast ended in an ancent finnish dance, which was performed by all the women on site. Participating in it felt both a confusing and almost magical. My friend described in well, saying that the song and dance had put her in touch with her inner foremothers. ;) All that dancing made me split by new pattens, but it was worth it.

Thanks to everyone who participated in making this an event to remember!

Valmis pussi ja Pukkisaari

Tadaa!

valmispussikiinni.jpg

Valmis pussi tupsuineen ja nyöreineen. Viime hetken jännitystä tuli siitä, että punainen lanka tuli käytettyä tasan sentilleen. Tupsuihin menee yllättäviä määriä lankaa. Mutta Veera-langasta tuli kyllä kivat tupsut. Pussin nyöri on jälleen iskunauhaa, tällä kertaa tehty tällä ohjeella.

Viikonloppuna tuli käytyä myös Pukkisaaressa Muinaismarkkinoilla. Siellä oli mukava tunnelma ja sopivasti yleisöä. Mukaan tarttui hieman pellavaa (ja ilmoittautuminen kehräämiskurssille) sekä villaisia kirjontalankoja seuraaviin projekteihin.

Tavisvaatteissa historianelävöitystapahtumissa seikkailu on kyllä aina hupaisaa. Tutut eivät heti tunnista ja muutenkin toivoo että olisi olemassa joku salainen kädenpuristus jolla voisi osoittaa esimerkiksi myyjille harrastavansa itse periaatteessa samaa.
pukkisaari.jpg

Pukkisaari on kyllä hieno paikka. Olisi mahtavaa päästä joskus elävöittämään noin aidonoloiseen ympäristöön sitä omaa aikakauttaan eli 1300-luvun loppupuolta. Lähin paikka siihen taitaa olla Tanskassa.

Pukkisaaren kylä sai harkitsemaan rautakauden harrastamista, mutta siihen rupeaminen vaatisi aikamoisen panostuksen tavaroihin ja vaatteisiin, koska kaikki kamppeeni ovat aika moderneja rautakautisesta näkökulmasta. En tosiaan tiedä olisiko mikään keskiaikakapistuksistani siihen sopiva. Uuden setin hankkimisessa alkaisi tulla asunnon säilytystilakapasiteetti vastaan ainakin miehen mielestä.

Nyt lääkitsen projektin valmistumisesta aiheutunutta tyhjää oloa jatkamalla heti toisen projektin parissa. Nyt alusmekkoa ompelemaan (tylsää!).

****

Finished Bag and Pukkisaari

The bag is done! There was some last minute excitement in the red thread running out. There was not an extra centimeter left, I used all of it. It’s always surprising how much thread goes into a tassel (so there is a definitive conspicuous consumption & luxury thing going on there). I’m happy about how the tassels turned out, the Veera-yarn worked wonderfully. I might do something inventive over the tassel knots some day, but I think I’ll leave them as they are for now. The new cord is a fingerlooped braid, made with these instructions.

This weekend I also visited a market in Pukkisaari, which is a reconstructed Iron age village. Pukkisaari  unofrtunately doesn’t have a site in English. However, it is a really nice place. The market was nice and not too crowded. I bought some linen fibers and new yarns for forthcoming embroidery projects. I also signed up for a class on spinning with a drop-spindle.

Pukkisaari made me think of how nice it would be to get to do some reenactment in such an authentic environment with houses and all. Unfortunately the nearest place for the late 14th century is in Denmark.

I also briefly considered getting into Iron Age things, but then realised the massive amount of stuff I’d need to get. Almost all of my medieval things are too modern. And having two kits would put a strain on the closet space in our apartment (at least if you ask the husband).

Now I’m off to work on my other project, the boring old underdress.

Nauhoja pussiin

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta: pussiprojekti etenee. Tänään sain kaikki reunat huoliteltua ja tein kiristysnyörit.

Pussin sulkemismekanismi oli taas uusi lähtökohtaisesti hassulta tuntuva keskiaikainen juttu. Alkuperäinen pussi on siinäkin mielessä harvinainen, että siinä on nyöri paikoillaan. Vaikka mieleen tulisi tehdä nyöritysreikiä, pussissa nyöri on vedetty yksinkertaisesti neulalla läpi pussista. Päätin kokeilla samaa.

Alkuperäisessä nyöri koostuu yksinkertaisista silkkilangoista, joiden päät on letitetty. Koska villalangan vetolujuus on silkkiä huomattavasti heikompi, päätin punoa villalangasta iskunyörin, jonka ompelin pussin läpi. Nyöri on kuitenkin lankaa kestävämpi. Tein nauhan tällä ohjeella, joka on alunperinkin tarkoitettu kukkaronnyörien tekemiseen.  (Nuo fingerloop.org sivut kannattaa muutenkin lukea läpi, jos haluaa oppia tekemään iskunyörejä kekskiaikaisilla ohjeilla.) Ohuesta Veera-langasta tuli riittävän ohut, ommeltavaksi sopiva nyöri.

Englanninkieliset, joskin kuvalliset, ohjeet reunojen huolitteluksi nyörillä löytyvät täältä. Niiden parissa hetken pähkittyään keksii, miten nyöriä tehdään. Käytännössä kyse on kahdesta lenkistä, joita pujotellaan toistensa läpi, ommellen lenkit aina kiinni pussin reunoihin, jotka samalla yhdistyvät.
Nyt jäljellä on enää tupsut ja nyöri, jolla pussi ripustetaan vyölle roikkumaan.

Tässä kuvia:
nauha.jpg

Nyörit kiinni. (Kuvanlaatu on taas hirveä, pitäisi ostaa oikea kamera.)

Drawstring closed (Apologies for the bad picture quality, I should get a real camera and not use my phone.)
nauhat auki.jpg

Nyörit auki. Kuten huomaatte, ei nyörinreikiä. Ratkaisu toimii, mutta sen kulutuksenkestävyys mietityttää.

Open drawstring. As you can see, no lacing holes. It works well, but I wonder how it will take the stress of the lace in the long run.
kädessä.jpg

Kuvioiden ei olisi tarpeen kohdata saumoissa (keskiaikaisissakaan pusseissa ne eivät kohdanneet), mutta pussukassani ne kohtaavat toisella puolella näin tarkasti. Toinen puoli on paljon vähemmän symmetrinen. Tästä kuvasta näkee vähän pikkupussukan kokoa. Kuten monet säilyneet pussit, se ei ole koolla pilattu. Mitat ovat noin 10cmx12 cm.

The pattern is not supposed to meet, but on the other side it does. This picture shows the size. The bag is not very big – about 10 cm x 12 cm.

****

Bag Progress
Thank you for all the compliments! The project is progressing.

Tonight I finished the braid on the seams and the bag is fully assembled. Then I made the drawstring to close the bag with.

The drawstring is another curious little medieval feature. I would have made lacing holes, but on the original bag the drawstring is simply a thread, sewn through the bag and braided at the ends.

Instead of using a single thread, I used a fingerlooped braid for the drawsting. Wool yarn doesn’t take as much pulling as silk thread does, so I decided to braid the yarn to make a stornger drawstring. With thin yarn, the braid turned out to be thin enough to “sew” in place. The braid pattern is originally inteded for a purse string and works marvelously. (The pattern comes from fingerloop.org)

Now all that is left to do is adding the tassels and braiding the cord to hang it off my belt.