Mitä seuraavaksi? / What next?

Jeee! Neulakko löytyyy jälleen Googlesta – nopeammin kuin oletin! Kiitos kaikille tänne linkittäneille. Nyt on selvitty hakkeroinnin kiusallisimmasta seurauksesta.

Sitten voikin miettiä, mitäs seuraavaksi. Edellisestä idealistauksesta onkin reilu vuosi aikaa. Tässä katsaus sen tilanteeseen:

  • Vihreän päällysmekon tuunaus : napit, silkkinyöriä, taskuaukot ja mahdollisesti tippetit. (Kuva valmiista mekosta)
  • Ryppyreunainen (frilled/kruseler) huntu. Olen nyt vihdoin keksinyt, miten sellaisen voisi tehdä. Otan pellavaa mukaan kokousmatkalle ja pistän projektin käyntiin kuun lopussa. (Kuva valmiista hunnusta)
  • Lusikkatuppi! Olen viime aikoina kiinnostunut lusikkatupeista eli lusikoiden nahkaisista säilytyskoteloista. Kuulette niistä varmaankin lisää. Olen ystäväni kanssa valmiina pieneen nahkatyöpajailuun, kunhan saamme kuvia Tukholman keskiaikamuseosta. Teemme jonkinlaisen version Helgelandsholmenista löydetystä 1300-luvun lusikkatupesta, jonka saa tarvittaessa vyölle roikkumaan. (Tämä on vielä mietintämyssyssä. Sen tupen rakenne on jotenkin mahdottoman hankala hahmottaa. Sain kyllä museosta pyytämällä siitä hyviä kuvia.)
  • Kirjontaprojekti luostaripistolla ja ohuilla villalangoilla, pitäisi keksiä sopiva kuva-aihe. Teen varmaankin kirjotun pussukan. (Tuli valmis pussukka, mutta ei luostaripistolla)
  • Jos olisi sopivaa villaa käsillä, olisi mukava tehdä intarsiatyö, ehkä tyyny tai jotain. (Ei ole ollut sopivaa villaa eikä riittävää inspistä tähän hommaan)
  • Ne kengät! (valmiiksi leikattuna) (No aargh, arvatkaa vaan onko kengänompelu hotsittanut. Olen kyllä ostanut yhdet kengät tässä välillä :))
  • Uusi Birgittamyssy olisi myös kiva tehdä, kirjoa sitä yms. (Näitä on tässä välissä tehty jo kaksi, tässä kuva ensimmäisestä.)
  • Viitan korjaaminen (Tehty, mutta ehkä sitä voi vähän vielä säätää lisääkin)

Aika paljon juttuja. Ja näiden lisäksi opettelin tekemään lautanauhaa sekä tein vielä helvetinikkunamekon ja essunkin. Melko tuottoisa vuosi, vaikka aina sitä käsin pipertäessään ajattelee tekevänsä kaiken mahdollisimman hitaasti ja saavansa harvoin valmista. Lopputulema: hukun näihin keskiaikaromppeisiin, vaikka miten yritän kuhnia niiden valmistamisen parissa. (Ja joo, ennenkuin joku ehtii kysyä, mulla on muitakin harrastuksia. Ja ystäviä. Ja elämä.)

Nyt mielessä olisi:

  • Lämmin mekko paksusta villasta. Vielä ehtisi talven tapahtumiin ja on keväälläkin kylmää, varsinkin leireillä.
  • Uudet letit itse käsitellystä pellavasta ja niille lautanauha
  • Uusi neulatyyny (pieni juttu, mutta tarpeellinen)
  • Uusi ryppyhuntu uudella tekniikalla, mutta tämä vaatii todennäköisesti tosi ohuen hamppukankaan hankkimista.
  • Ohut villamekko kesää varten. Olisi kiva kokeilla Moy Bog-mekon mallia joskus.
  • Jokin asuste, jossa olisi kulkusia. Mulla on kourallinen kivoja kulkusia, muttei paikkaa laittaa niitä.
  • Tyynyliina telttaan
  • Lisää neulakinnastelua
  • Omituinen laskostettu mekko yhdestä tanskalaisesta haudasta

Näissä riittänee hetkeksi puuhaa. Nyt hommiin.

****

Yay! Neulakko is back on Google listings! This means I can be found on google again. A big thank you to everyone who has linked here in the mean time. Now even the most annoying consequence of being hacked is over and done with.

All that finally sorted out, now is a good time to think of what to make next. I did my last list of prospective projects a little over a year ago. So far, I’ve checked off eight items from my original listing of eleven.

I have made:

  • detachable buttons, fitchets and tippets to my green dress
  • a frilled veil
  • an embroidered bag
  • two caps ala St. Bridget
  • hose
  • a new underdress
  • fixed the hem of my red dress
  • fixed my cloak (sort of)

Pictures of these and other things (last year I made an overdress and an apron I didn’t list) can be found here.

Still waiting:

  • shoes (they’re cut out already, I just do not like sewing thick leather)
  • intarsia
  • a spoon case (I have great pictures that I got from the museum, but the construction is so very hard to figure out.)

Actually it’s surprising how much I’ve made in a year. Making everything by hand often feels really slow. However, it seems that it isn’t.  Paying attention to detail will at least stall the eventual outcome somewhat. That is, me running out of space at home. (And yes, before someone asks, I do have other hobbies too. And friends. And a life.)

This year’s list has:

  • A warm dress made of thick wool. There is still a lot of winter ahead and the spring can be chilly too.
  • New cornettes made with the linen I processed a while ago and a tablet woven band to go with them
  • A needle cushion (small, yet practical )
  • Trying out a new techinque for a frilled veil. I probably need to find even thinner material for this one. Hemp, maybe.
  • A thin wool dress for the summer. I’m tempted to try out the Moy Bog-pattern.
  • Some accessory with bells. I have a bunch of nice jingle bells, but nowhere to put them.
  • A pillowcase
  • More naalbinding
  • A strange pleated dress, inspired by a danish tomb

Valmiit sukat / Finished socks

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa
Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Sukat ovat valmiit, ihanat ja lämpimät.  Testasin niitä housusukkien päälle puettuna kenkien ja patiinien kanssa. Justus-kissa suhtautui epäluuloisesti, mutta muiden mielestä ensemble oli onnistunut. Viikon päästä pääsen testaamaan lämpimyyttä tositoimissa.

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa
Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Koristin harmautta ristikkokirjonnalla. Kuvassa taas erikoinen valoitus kiitos kännykkäkameran. Tällaista kirjontaa on yleensä lapasissa. Punaista väriä on löydetty ns. Coppergaten sukasta, mutta siitä ei ole voitu sanoa, onko kyseessä kirjonta vai punainen neulottu kerros.

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki
Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Nyt työn alla on jo toiset sukat. Helsinkiläisille tiedoksi, että tämä mainio saksalainen neulakinnaslanka on poistumassa Hakaniemen hallin Vihreän vyyhdin valikoimista (plää!) ja on loppuunmyynnin ajan alennuksessa. Hinta oli muistaakseni kuutisen euroa ja värivalikoimaa on erilaisissa lampaan sävyissä – ruskeaa, valkoista ja kahta eri harmaata. Ostin omaan varastoon harmaata ja lisäksi hieman valkoista. Toiveena on päästä värjäilemään sitä ensi kesänä.

Langan ainoa harmillinen piirre on, ettei sitä ole käsitelty villansyöjäötökän karkoitusaineella, toisin kuin suuri osa langoista ja kankaista nykyään. Siksi olen pakannut uudet sukat visusti erilleen muista keskiaikakamppeista, etteivät ne houkuttele paikalle villansyöjiä. (Joita onneksi tässä talossa asuessa ei ole vielä ollut, kop kop).  Tuntuu hieman neuroottiselta, mutta tässä elämässä on tullut investoitua aika paljon nimenomaan villaan. Infestaatio olisi paha paikka.

Tietääkö muuten joku, saako sitä myöhemmin lisättävää karkotusainetta ostettua muualta kuin Wetterhoffilta?

*****

Here are the finished socks! They’re warm and lovely. I tried them out with hose, shoes and pattens. My cat Justus was rather suspicious of my activities, but everyone else thought the ensemble worked really well. I’ll get to test it in real circumstances next weekend.

In the pictures you can see the embroidery I added. It’s a kind that is usually associated with mittens. Traces of red dye has been found in the coppergate sock, but that may have been also ared stripe, naalbound onto the sock itself.  I also took a picture where you can see the pointed toes I made in order to accomodate the pointed toes in my hose.

The yarn I used is on sale and is also soon no longer available (bleh). I stocked up on grey and white, with hopes that next summer I’ll get to dye some of it.

The only drawback to this yarn is the fact that unlike most wool yarns and fabrics, it’s not treated with bug repellant. The kind that repels the vile and evil insects that eat woolens. So, being a person that has invested a lot of money, time and effort in wool, I did the slightly neurotic thing and am keeping the new socks and thread strictly separated from all the other wool in out flat.

Btw, has anyone heard of a place you can buy the repellant stuff? The kind which you can add later?

Ensimmäiset neulakinnassukat / Naalbound socks

Ensimmäiset neulakinnassukat
Ensimmäiset neulakinnassukat

Ja nyt päästään vihdoin takaisin asiaan! (Toivon myös, että tykkäätte uudesta ulkomuodosta.) Kuvassa ensimmäiset neulakinnassukkani. Ne eivät ole vielä aivan valmiit, sillä lanka loppui ärsyttävästi viime senteillä. Toisen sukan varresta puuttuu kaksi senttiä. On mentävä ostamaan lisää lankaa Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä.

Lanka on aivan ihanaa, värjäämätöntä ja käsinkehrättyä pehmeää luksusta. Se huopui kuin unelma, joten lankojen liitoskohdista tuli aika siistit. Sukat ovat neulakinnaskliseisesti harmaat, vaikka toki tiedän että keskiajan neulakinnastodellisuus oli myös värikäs. Mutta kun olen niin suuri harmaan ystävä.  Toisaalta kyllä ajattelen, että tätä lankaa pitäisi päästä säiden lämmettyä jonnekin värjäämään.

Valmiita sukkia ajattelin koristella kirjonnalla. Varmaankin jotain aika yksinkertaista, mutta värikästä on tulossa.

Olen jotenkin liikuttavan ylpeä näistä sukista, vaikka neuleessa nyt onkin jotain nöölejä ja reikiä. Olen tohkeissani siitä, että kekkasin oman taktiikan kantapään ja varren neulomiseksi suoraan sukkaan. Ja että kantapäistä tulikin niin siistit! Näissä sukissa on paljon onnistunutta päättelytyötä – kun ohjeita nimenomaan neulakinnassukan tekemiseen ei netissä hirveän paljon ole (ja sukat on tehty enimmäkseen kokouksissa ja lentokoneessa. Sellainen kuukausi takana).  Merkittävin historiallinen inspiraatio oli Historiska Världarin 1300-luvun porvarisnaisen neulakinnassukat, joiden esikuva on 1400-luvun Uppsalasta. Toinen inspiraation lähde oli ihanat neulakinnashurahtaneet ympärilläni, niinkuin esimerkiksi Sahra (katsokaa vaikka tästä linkistä).

Lisäksi neulakinnaskammo on viimeinen käsityökammoistani, jonka halusin selättää. Nyt olen ottanut haltuun nekin käsityötaidot, joita olen tähän mennessä vältellyt. Ja siinä samalla olen huomannut, että  ne kaikki – neulakintaan lisäksi lautanauhan tekeminen ja laskettu työ – ovat ihania tekniikoita.

Enkä oikein tiedä, miksi ne edes silloin joskus vuosia sitten tuntuivat niin mahdottomille. Senkin olen tässä oppinut että kaiken voi oppia kunhan vain väsää.

************************************************

Back to business! (And I hope you like the new layout too.) I’m proud to present my new (nearly finished) naalbound socks! The first pair I’ve ever made!

I ran out of thread just when I was about to finish them, so I’ll have to get some more, which probably means I’ll have to do more naalbinding as well..

The thread is lovely, pure undyed handspun wool luxury. It felts like a dream, so joining the thread was simple. The colour is grey, which is one of my favourite colours. I chose it although I know the reality of medieval naalbinding was a lot more colourful than we’ be inclined to think.  It would also  be lovely to get to dye some of this yarn next summer.

I’ll probably add a little embroidery too, once they’re finished.

I’m somehow  ridiculously proud of my new socks, although there are some obvious slubs and holes. I’m really excited about figuring out so many things all by myself – how to bind the heel directly into the sock, how to make the heel etc. All this because there aren’t so many instructions on how to naalbind socks (and most of the naalbinding was done in either meetings and on airplanes. This has been my past month.)

My  major historical inspiration has been the naalbound socks on Historiska Världar’s 1300 bourgoisie woman. They’re based on a find from Uppsala. Another source of inspiration has been all the fabulous naalbinding-enthusiasts around me – like Sahra (see some of her naalbinding here).

Another thing is, that naalbinding has been one of my three traumatic techniques, which I have now all conquered and learned to love. (The others have been counted work and tablet weaving.) It’s been a learning experience, proving to oneself that almost everything can be learned if one just gives it a reasonable try. Now I cannot even think of what it was that put me off these techniques years ago.

Uutisia – News

Hyökkäyksen jälkien paranteleminen jatkuu – ulospäin se näkyy eniten muuttuneena ja muuttuvana ulkoasuna.

Pyydän teiltä kärsivällisyyttä kun väsäilen sivuston parissa. Lopputulos on toivottavasti yhtä kodikas kuin entinenkin ulkoasu (josta ainakin itse tykkäsin).

Uudessa Neulakossa on ainakin yksi hieno uutuus jo nyt käytössä – hakutoiminto. Haku on oikein toimiva ja se löytyy oikealta sivupalkista.

Pohdin tässä samalla Neulakon kuvagallerian tulevaisuutta. Sille pitäisi löytää uusi galleriasofta tai kokonaan uusi paikka. Museokuvat ovat kivoja, joten ei galleriaa alaskaan tohdi ottaa. Mitäköhän sen kanssa oikein tekisi? Mutta – jos haluat tallentaa jonkun kuvan koneellesi, nyt se kannattaa tehdä, sillä galleria saattaa mennä vähäksi aikaa huoltoon.

Täytyy sanoa, että koko homma ottaa päähän aika tavalla. Onneksi ja kiitos L:n, juuri nyt vaikuttaa että suurin haitta on se, että Google on pudottanut Neulakon pois listauksestaan. (Ja jos ei ole Googlessa, onko missään?) Laitoin Googlelle palautuspyynnön, mutta saa nähdä kauan tässä menee.

Sillä välin teidän sivujenne linkit Neulakkoon, mahdolliset maininnat eri foorumeilla siitä että sivu on edelleen olemassa ja pystyssä, ne kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä. Kiitos niistä! Ja kauniista sanoista.

****
I’m still working on recovering from the hackers. This has all been exceedingly annoying. But thanks to my friend L, here we still are!

The most visible changes are in the layout of the site. Please be patient as I modify the new look. The new Neulakko has its perks: there is a very nice search function available in the side bar.

I’m thinking about the future of my picture gallery – should I move it, get a new gallery application (which one) or what? Anyway, there may be some changes soon, so do download the pics you find necessary – I may be taking it down, at least for a while.

Right now the biggest damage the hackers did is that Google has removed Neulakko from its listing (and if you’re not on Google, do you exist?).  I’ve written to them that everything should be fixed and I should be listed again, but who knows how long this will take. Poot. So in the meanwhile, all your links on your sites, all mentions that Neulakko is still up and running, they’re all priceless. Thank you for that. And the nice words.

Kiitos pelastuksesta!

Havaitsin iltasella, että Neulakkoa oli hakkeroitu – piilosanoilla. Sen seurauksena se oltiin pudottamassa pois hakukonelistauksista.

Hyvin ikävää. En keksinyt itse ratkaisua ongelmaan. Riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteeseen sekoittui ikävä tunne siitä, että joku oli murtautunut kotiin.

Onneksi kuitenkin olen sillä tavalla etuoikeutettu, että minulla on ihania ystäviä, jolle tälläisissä tilanteissa voi soittaa. Ystäväni L ei ainoastaan pelastanut tilannetta ja tilkinnyt tietoturva-aukkoja, vaan päivitti samalla koko julkaisualustan. Ja pelasti päivän ja viikon. Ja Neulakon. Olisin muuten varmaan joutunut ottamaan sivuston alas.

Jos tykkäät Neulakosta, kannattaa myös siis tykätä L:stä. L pelasti Neulakon hakkerien kynsistä kuin Pyhä Yrjö iski lohikäärmeen kanveesiin! Mahtavaa!

***
L is My Hero

Neulakko had been hacked. I was at a loss, not knowing what to do.

Fortunately I have lovely friends like L, whom I can call at times (even at odd hours it seems) such as these. He didn’t only save the site, my day, my week – he also updated the system into a new spiffy version of wordpress.

I’m so incredibly happy and thankful to L I could just burst. So if you like Neulakko, you should also like L. If it wasn’t for him, I probably would have ended up taking the site down.

Lontoopäivitys

Viime viikolla suhahdin Lontooseen syyslomalle muutamaksi päiväksi. Museoista kolusin British Museumin, Victoria ja Albertin sekä Lontoon kaupunginmuseon. Samat tuli katsastettua toissakesänä. Museovierailuiden pikauusinta tuli osittain seuralaisen takia, mutta toisaalta oli kiva käydä museoissa uudestaan ja perehtyä esineisiin joiden yksityiskohdat olivat edellisellä kerralla jääneet askarruttamaan.

Galleriassa on edellisen visiitin kuvasaldoa. Uusia kuvia on reilu sata. Kunhan olen saanut käytyä niitä läpi, lataan parhaat palat galleriaan. Laatu on edelleen ehkä vähän sieltä tännepäin, sillä ne on räpsitty vanhalla pokkarikameralla. Joskus vielä hankin uuden kameran, jossa on enemmän megapikseliä ja kunnollinen zoomi.

Uuttakin nähtävää oli. Pengoin Victoria ja Albertin tekstiilihuoneessa kirjontoja, joihin ei edellisellä kerralla ehditty. Oli aivan huippua päästä näkemään alkuperäisiä saksalaisia lasketun kirjonnan töitä. Pussia, johon oma kirjottu pussini perustuu ei tosin valitettavasti ollut esillä. Toinen kohokohta olivat keskiaikaiset, painetut pellavakankaat.

V&A:n keskiaika- ja renessanssinäyttely oli edelleen työn alla. Se aukeaa joulukuun toisena päivänä, joten suuri osa eri puolille museota sijoitelluista aikakauden esineistä oli jo pakattu tai siirretty uuteen näyttelytilaan. Tudor-näyttely oli onneksi paikoillaan. Siellä riitti nähtävää: kiehtovia kirjottuja vaatteita, myssyjä, alusmekkoja ja takkeja.

British Museumin uusittu keskiaikakokoelma oli auennnut yleisölle. Se oli hienoinen pettymys – tai sitten British Museumia tyypillisimmillään: esineet olivat upeita, monet suoranaisia aarteita, mutta esillepano oli vanhanaikaista ja kankeaa. Goottilaisen kauden kultasepäntyön taidonnäytteet ovat tyypillisesti pienenpientä piperrystä. Korut oli kuitenkin asetettu turhauttavan kauas näyttelykaapin lasista, eikä laitettu suurennuslasin alle. Niiden yksityiskohtiin ei yltänyt kameran zoomi eikä silmien tihrustus. Äärimmäisen turhauttavaa.

Koska viime kuussa tuli reissattua paljon, projektina on ollut neulakinnastekniikan treenailu. Neulakintaan väsääminen on mainio matkakäsityö. Se vie vähän tilaa laukussa ja puuneulan saa ottaa lentokoneeseenkin. Yksi sukka on valmis ja toinen tuloillaan. Niistä lisää myöhemmin.

***

London Update

Last week I went to London on holiday. We did the three must see- museums, the British Museum, Victoria and Albert and the Museum of London. It hasn’t been so long since my last visit, but they’re always worth visiting. It was good to spend less time on taking pictures and more on actually studying some of the pieces.

Last year’s pictures are available in the Gallery. This time, I took a a bit over a hundred snapshots. Once I’ve sorted them, I’ll upload them to the gallery. (I really need to get a better camera. As long as I use our old one, my pics are just snapshots at best.)

The V&A is just about to open its new medieval and reneissance galleries. Due to the opening in early December, most of the items that had been spread out through the museum were packed up or already taken to the new gallery. Fortunately the textile study hall and the tudor display had a lot interesting items I hadn’t seen on my last visit.

It was fantastic to see some german counted thread embroidery. Unfortunately the original version of my bag wasn’t on display. It was interesting to see the pouches up close and get to study the construction as well as the emboidery. Another highlight was the collection of medieval printed linen fabrics.

The British Museum had already opened its renovated medieval collection. This was a bit of a disappointment. It was a very British Museum-like experience, actually. The items were splendid, true treasures. The display, however, was very traditional, old fashioned and didn’t do justice to the items. The most frustrating thing was that some very small items with splendid detail (like poesy rings) had been placed all too far from the glass of the display case. The fine details were not visible to the squinting eye nor the zooming camera.

On the projects front I’ve been working on naalbinding. It’s an excellent thing to work on when travelling. Light, small and can even be worked on inside a plane. I’ve finished one sock and another one is in the works. But more about that later.