Uuden vuoden suunnitelmia / Plans for the new year

Lomaillessa olen lueskellut kirjoja ja plärännyt verkkoa kooten inspiraatiota sitä varten, mitä haluan ensi vuonna tehdä. Ja aina löytyy vaikka mitä!

Aloitetaan sillä, että tämä on kyllä aika ihana filmi (ja projekti!) Niinkuin on itse käsikirjoituskin.

Osittain sen värimaailman inspiroimana laitoin tilaukseen kolme metriä tätä villaa. Vähän jotain muuta kuin punaista ja vihreää välillä.  (Huomatkaa että 10% alennus Medeltidsmodella on voimassa vielä kuun loppuun asti!)

Villaa ajattelin käyttää tämän asun tekemiseen. Sen yksinkertaisessa kauneudessa on ollut jotain puhuttelevaa siitä asti, kun bongasin P. Birgitan reliikkejä käsitelleestä artikkelista. Olen jo pidempään halunnut tehdä mekon, jota voisi käyttää vaihdellen päällys- ja välikerroksena. (Lisäksi oppilaallani Sahralla on tosi komea mekko, joka on juuri tälläinen kahden kerroksen mekko. Harmi vaan, ettei verkossa ole siitä vielä kuvaa.)

Lisäksi päähine on sen verran erikoinen, että siinä riittää pureskeltavaa.  Mikä ihme onkaan tuo aaltoileva reuna hunnun alla? Samanlaisia päähineitä on muillakin, vaikka tässä.
Effigies ja Brasses on mielettömän hyvä inspiraatiosivusto (vaikka joidenkin hautojen uudelleenpiirrosten kanssa kannattaa tietenkin olla tarkka), kunhan pääsee yli siitä, että koluaa haudoista muotivinkkejä. Katsokaapa vaikka tätä ihanaa huntua ja mainiota rukousnauhaa!

Mekon lisäksi listalla on miesten takki, kaksivärinen.  Tästä takista on tulossa tukevasti 1300-lukua, mutta miesten 1400-luvun vaatetuksesta (ja keskiajasta yleensä) kiinnostuneiden kannattaa ladata ja lukea hiljattain julkaistu Company of St. Georgen miestenvaateopas. Laadukasta tuotantoa ja ihania kuvia.

Lukemistojen osalta on rasittavaa, ettei tämä Medieval Garments Reconstructed ole vieläkään ilmestynyt englanniksi. Tanskaksi se jo on.

Loppukevennyksenä on vielä pakko kertoa, että Oxbow Booksin kuvastoa selaillessani törmäsin keskiajan pieremistä käsittelevään tutkimukseen – melkein kolmesataa sivua tiukkaa dataa! Hih! On ihanaa huomata, että melkein kaikkea voi tutkia.

Entäs teillä? Mitäs lukijapuolella on suunnitteilla ensi vuodelle?

****

Being on holiday, I’ve been reading and surfing the web, gathering inspiration for next year’s projects.  And I’ve found lots of stuff I wanted to share.

First of all, there is Luttrell Psalter, the film (see above) – which is a lovely. Like the entire project and the manuscript itself.

Partly inspired by the colour schemes of the famous psalter I placed an order for 3 meters of this wool. A change to making all those red and green dresses all the time! (Btw, Medeltidsmode has a 10% sale until the end of December.)

I’m going to use the wool to make one of the dresses in this outfit. I’ve enjoyed the simple beauty of the very plain overdress ever since I first saw it in the book on St. Bridget’s relics. I’ve also been long tempted to make a dress that could be worn interchangeably as either the top or the middle layer. (And my apprentice Sahra also happens to have a very inspiring dress of just that kind. Unfortunately no pictures are available yet. )

I’m going to make the headress too. It looks like it’ll give some food for thought! What IS that very geometrical wavy edge under the veil? Other brasses like this one, also wear a similar headdress under their veil.

Effigies and Brasses is a great place for some fashion inspiration (although you have to be a bit careful not to trust all the drawings of brasses on the site) once you get over the initial creepiness of looking at tombs for fashion ideas. But it’s great stuff – like if you take a look at this lovely veil and the very stylish rosary! Chic!

Another item on my list is a man’s miparti jacket. Although my project will be firmly set in the 14th century,  I’ve enjoyed reading up on 15th century male clothing in the newly published Company of St. Georrge male costume guide. Good quality stuff and some very excellent (new to me) pictures.

A frustrating thing on the book front is that Medieval Garments Reconstructed is still not out in English. It is out in Danish. I’d love to hear what it is like (Louise? :)) and if there is any remarkable new information compared to Woven into the Earth.

And to top this off, I have to share this: I ran into a book on farting in the middle ages in the Oxbow Books catalogue. It is almost 300 pages of serious reseach on the topic! I love it how almost anything can become a valid research topic. (but no matter the seriousness,  my juvenile sense of humour is still tickled. hee hee!)

So these are my plans. What are you planning for the new year, dear readers?

Iloista joulua / Season’s geekings

Jouluun kuuluu rento köllöttely hyvän lukemisen parissa. Omalle yöpöydälle onkin kertynyt aika paljon luettavaa – vaikeinta lienee päättää mistä aloittaa. Melko hyvä ongelma. (Yöpöydän valikoima on myös todiste siitä, mikä järkyttävä tekstiilinörtti olen.)

Iloista joulua kaikille Neulakon lukijoille ja kiitos menneestä vuodesta! Siihen on mahtunut yhtä sun toista kiinnostavaa projektia, tapahtumaa, kirjaa ja museota. Ensi vuonna jatketaan samoilla metkuilla.

Vuosi alkaa kuitenkin jännittävästi muutolla toiselle palvelimelle. Olette ehkä huomanneet, ettei nykyiseen palveluntarjoajaan ole voinut olla kovinkaan tyytyväinen. Sivusto on ollut alhaalla ainakin neljästi, pisin aika oli viikon katkos nyt joulukuun alussa. Vaikka onneksi mitään ei ole näissä katkoissa kadonnut (onneksi!) päätin, että nyt meni hermo ja että tämä saa riittää. Ostin Neulakolle joululahjaksi uuden kodin luotettavammalta palvelimelta.

Muuton ei pitäisi näkyä teille lukijoille päin juurikaan, osoite ja muut tärkeät pysyvät samana. Raportoin muuton etenemisestä kunhan pääsen sen parissa näpertämään.

Sen jälkeen päästään asiaan – viimein kertomaan esimerkiksi eeppisestä ryppyhuntuprojektista, joka onnistui hyvin.

***

Relaxing with good books is an essential part of christmas for me. My night stand is piled up with good reading – the hardest part is choosing where to start. Kind of a nice problem. (My selection of reading for evenings is also very concrete proof of what kind of a hideous textile geek I am.)

So,  happy holidays to my dear readers and thank you for the past year! It has been filled with interesting projects, great events, books and museums. Next year we’ll keep doing all that again.

The year will begin with an exciting change – moving to a new server. You may have noticed I haven’t been very happy with my current service provider. In 2010 the site has been down at least four times, the longest downtime being nearly a week in the beginning of December. Although nothing has been lost, that still did it for me. I’d had enough. I purchased a new home as a Xmas present for Neulakko and some peace of mind for me. And this time I have a more reliable service provider.

The move shouldn’t really show at all, since all the addresses will remain the same. I’ll keep you updated on how it’s going.

And after that I’ll finally get back to normal business, like telling you all about the frilled veil project.

Viime viikonlopusta / About last weekend

Neulakko palaa pian normaaliin ohjelmaansa, eli (toivottavasti) yleiskiinnostavaan keskiaikapuuhaan ilman seuraspesifejä juttuja. Mutta halusin kuitenkin kertoa vielä lisää viime viikonlopusta, koska se oli minulle niin tärkeä ja kokemuksena aivan mahtava. Lisäksi sain niin hienoja lahjoja, että ne kiinnostanevat ketä tahansa käsityön ystävää.

Kiitos vielä kaikille, jotka olitte mukana tekemässä viime viikonlopusta niin ikimuistoisen ja koskettavan.

Lue lisää viime viikonlopusta kuvineen, lahjoineen kaikkineen täällä!

***

Neulakko will soon return to its normal programming, i.e medieval stuff that is (hopefully) of general interest without too much society specific stuff. But I wanted to share las weekend a bit more with you all, since it was such an important and amazing experience for me. I also received such incredible presents that they must interest anyone with an interest in crafts!

One more great big thank you to everyone who participated in making last weekend so unforgettable and touching.

Read more about last weekend, see pictures and gifts here!

Ihania asioita / Lovely things

Uusi ihana huppu, huntu, mekot ja seppele

Tässä esimakuna viikonlopun kuulumisista kuva, jossa on ystävien tekemä jumalainen uusi huppu, hopeasta ja silkistä ystävän käsin tehty upea seppele sekä itse tehdyt uudet vaatteet: mekot ja huntu. Kirjoittelen myöhemmin vielä erikseen kaikesta.

Viikonloppu oli aivan mahtava. Tuntuu uskomattoman etuoikeutetulta elää näin uskomattomien, taitavien ja lämpimien ihmisten ympäröimänä. Rakkaus!

****

Here is a little preview of the weekend filled with gorgeous things: with the divine new hood made by my friends, a gorgeous wreath made by my friend of silk and silver. And it shows a bit of my new clothes: the veil and the dresses. I’ll write separate entries of all the fantastic things.

I had an absolutely wonderful weekend. I’m privileged to be surrounded by such amazing, talented and warm-hearted people. Love you!

Eura ja pystykangaspuut / Eura and a Warp-Weighted Loom

Pystykangaspuiden kimpussa / Warp-weighted loom

Vietin viime viikonlopun huisin kivassa tapahtumassa. Mainioiden ihmisten ympäröimänä, käsitöiden, hyvän ruoan, laulun ja juoman merkeissä. Ei pöllömpää.

Viikonlopun kohokohta oli visiitti Euran Nauravaan lohikäärmeeseen, joka on esihistorian opastuskeskus. Se opastaa kävijänsä kiinnostavalla tavalla rautakauden elämään, josta seudulle on jäänyt runsaasti todisteita. Kuuluisin niistä on tietenkin Euran puku.

Erityismaininta keskukselle tulee pystykangaspuista joilla sai kutoa! Yleensähän museoissa on houkuttelevia kangaspuita, joissa kuitenkin lukee, ettei saa koskea. (Minkä kyllä ymmärrän, koska riski systeemien totaalisesta solmuuntumisesta on merkittävä.) Mutta olipa kivaa päästä vähän kutomaan! Se on rentouttavaa ja todella koukuttavaa. Kangaspuista irtautuminen oli yhtä vaikeaa kuin pallomerestä nouseminen viisivuotiaalle.

Karvaiset tippetit eivät muuten ole kätevin mahdollinen asu kutomiseen. Melkein kudoin itseni kiinni kankaaseen. Mutta sittenpähän ei olisi ollut pakko päästää irti puista!

Pakko saada. Nyt pitää enää keksiä, miten saadaan pystykangaspuut kerrostaloon, puolisolta lupa ja kissat pysymään erossa loimilangoista.  Haastetta kerrakseen.

Pikkutarkat pienoismallit kertovat ennallistamisprosessista / Precise miniatures highlight the process of recreating the dress

Euran puvusta ja arkeologisten löytöjen pohjalta tehdyistä ennallistuksista kiinnostuneille meillä oli aivan mainio opas, yksi paikallisista Euran puvun ennallistamisessa mukana olleista naisista. Oli kiinnostavaa kuulla prosessista, kokeiluista  ja pohdinnoista, jotka johtivat nykyiseen tulkintaan. Näyttelyn vitriinissä oli liuta pikkuakkoja, jotka esittelivät erilaisia tulkintoja matkan varrelta.

Euran puvun ensimmäinen versio / Eura dress, first recreation

Parasta oli päästä kyselemään, että mitenkäs te silloin teittekään.  Minua kiinnosti tietää muun muassa se, että vaippahameen värjäyksessä oli koivunlehtien lisäksi käytetty indigoliemen (jolla alusmekko värjättiin) jälkivärjäystä. Vitriinissä esillä ollut Euran puvun “virallisen” ennallistuksen ensiversiossa huomaa tummemman, siniseen vivahtavan sävyn, jota ei uudemmissa versioissa mielestäni näe.

Mukaan tarttui Lehtosalo-Hilanderin kirja, josta voin opiskella lisää. Nyt saadaan nähdä kauan pystyn vielä vastustamaan orastaavaa mielihalua tehdä rautakautinen asu.

***

Last weekend was spent at a really nice event with crafts, good food, wonderful people, wine and song. Not bad at all.

A special treat was visiting the Laughing Dragon, a prehistory guidance center in Eura. It introduces visitors to life in prehistoric Finland. There are a lot of finds from Eura, the most famous of which is the Eura dress (pdf).

A special perk was that the museum had set up a warp-weighted loom that one could weave on! Museums often display looms, but they are usually disappointingly off limits to visitors (which is understandable and reasonable, since visitors could easily mess the weave up totally). But boy what fun it was to get to weave a bit! It is relaxing and highly addictive. Letting go of the loom was about as easy as getting out of one of those splendid ball pits is for a five year-old.

A mental note: fur-lined tippets are not the most practical weaving outfit. I almost wove myself into the weave. But then again, if I had, they could not have made me leave the loom! Ha!

I would really want a warp-weighted loom. Just a few obstacles to be dealt with: how to fit one in our apartment, convince the spouse to that this is a great idea AND make the cats leave the tempting warp weights alone. Hmm…

We had an excellent tour guide, a real treat for a group with a special interest in the recreation of ancient and archaeological costume. She was one of the local women that had participated in the recreation process of the Eura dress, along with the researchers. It was really interesting to hear about the process and the thoughts, experiments and theories that led to the current interpretation of the dress. There was a display of precise small scale models wearing different interpretations.

The best part was getting the chance to ask how they did what back then. I thought it was really interesting to know that the overdress was dyed not only with birch leaves but it had also been placed in the afterdye of the indigo bath that was used to dye the underdress. The indigo hue is clearly visible in the first version of the dress, which is slightly darker than the “official” colours of the newer versions of the dress.

I bought a book on the dress (by Lehtosalo-Hilander). Now we’ll just have to see if I can fight the urge to make one.

Työn alla / Making of

Jos on vapaa-ajan ongelmia, kannattaa päättää tehdä rutkasti keskiaikavaatteita kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tavoitelistalla on saada marraskuun loppuun mennessä uusi mekko, uusi päällysmekko ja uusi huntu (+ leukaliina).

Kaikki vapaa-aika (joka tietenkin on viime aikoina sekin ollut aivan kortilla) on mennyt ommellessa. Mutta onhan se ollut aika ihanaakin, koska ompelu nyt vaan on. Tässä kuvia Moyn mekon etenemisestä joka on mennyt tosi hyvin.

***

If you have excessive amounts of free time, it’s a good idea to plan on a new outfit in 2,5 months. My plan is to make a new dress, a surcot aka overdress and a frilled veil (+ a wimple).

So lately, I’ve spent all of my free time (which I definately don’t have a lot of, boo) sewing. But then again, I love sewing so this really isn’t so bad. Here are some pictures of the making of the Moy Bog dress, which has gone delightfully well.

Puikot venyttämässä nyörinreikiä / Knitting needles stretching lacing holes

Nyöritys on vahvistettu sisäpuolelta tukevalla pellavalla sekä silkkisellä nauhalla, sillä villa on melko pehmeää. Nyörinreiät kannattaa ehdottomasti venyttää rikkomatta kankaan kudetta ja siinä puikoista on hyvä apu. Aukot huolittelin silkkilangalla.

The lacing is lined with a strip of really sturdy linen and some silk, since the wool is fairly soft and would probably stretch without any reinforcement. The best way to make lacing holes is to stretch them open without breaking any threads in the fabric. Knitting needles are very handy in this. Then I finished the holes with silk thread.

Valmis nyöritys / Finished lacing

Nyöriksi iskin silkkilangasta pyöreän iskunauhan jonka viimeistelin messinkisellä metallipäällä. Halusin tehdä pitkän nyörityksen, kuten tässä keskiaikaisen tyyliguruni Katherine Mortimerin hautamonumentissa. Nyöritys on poikkeus alkuperäisestä mekosta, joka oli napitettu. Kuvassa näkyy toivottavasti myös, että mekko istuu todella kivasti, vaikka se on istutettu nainen-neuloja-peili-menetelmällä.

For the lace, I made a round fingerlooped braid, which I finished off with a brass tip. I wanted a long lacing like my medieval style guru Katherine Mortimer has on her tomb. The original dress had buttons instead of a lace, so this is a deviation because of personal preference. The picture also (hopefully) shows the really nice fit of the dress, although I fitted it myself using the pins-and-mirror-method.

Lautanauha vahvistaa kaula-aukkoa/ Tablet weaving helps the neckline stay put

Kaula-aukkoon väänsin kapean (noin puoli senttiä) lautanauhan, johon en ole ihan supertyytyväinen. Mutta se toiminee hyvin kaula-aukon vahvikkeena ja estää sitä venymästä. En ehkä henno korvata sitä toisella siksikin, että kuteessa on hirvittävä sotku siinä kohdassa jossa kutoessani kuulin siitä laurelihommasta. Ällistyksen jäljet!

The neckline is finished with a narrow tablet woven band (about half a cm), which I’m not super happy with. But I’m sure it’ll do what it is supposed to despite the annoying unevenness. It helps the neckline keep it’s shape. And actually I think I’ll never change it for another because it has this huge mistake in the weave which I made when I heard about the laurel thing when weaving. The traces of shock and awe!

Hihan kaavan tekemistä ja sovitusta / making and fitting the sleeve pattern

Moyn mekon hiha on simppeli ja hyvin monimutkainen. Lopulta kaava kuitenkin tuli melko helposti. Siinä on hihakappaleen lisäksi pieni etukiila ja suuri, lapaluun päälle ulottuva takakiila. Mallasin hihaa ensin lakanakankaalla itse ja houkuttelin ystävän tekemään lopullisen istutuksen niin, että siitä saatiin riittävän kireä.

The Moy bog dress has a simple and very complicated sleeve. In the end, making the pattern was relatively easy. The sleeve consists of the actual sleeve piece and a small front gore and a larger back gore that goes over the shoulder blade. I first drafted it on an old sheet and then lured a friend to do the final fit so that the sleeve will turn out nice and snug.

Hihat paikoillaan / Sleeves set in their place

Hihojen istutuksessa kaivattiin asiantuntevaa ja näppäräsormista apua. Olen lopputulokseen aivan tosi tyytyväinen. Mekko näyttää nyt niin paljon valmiimmalta! Neuloitimme hihat paikalleen, sitten harsin ne kiinni ja ompelen sauman päätäpäin. Juuri nyt on ompelu kesken. Mietin että tekisinkö takakiilaan sellaisen pienen paikan, joka alkuperäisessä on kiilan kärjessä. Siitä ei tiedetä onko se siinä koska mekkoa on korjattu vai onko se ollut siinä alun perinkin.

Setting the sleeves also needed assistance of a friend’s able fingers. I’m really happy with the result. The sleeves make the dress seem so much more finished! We pinned the sleeves into place, I basted them put and now I’m sewing them in place, sewing them from the outside. I wonder if I should put a little patch onto the tip of the back gore like on the original. It’s not known if the patch was a repair or if it was put there when the dress was made. That point takes a lot of stress, so it may be necessary.

Mekko päällysmekon kankaiden kanssa / The dress with the fabric for the overdress

Päällysmekkoon hankin kankaat Medeltidsmodelta. Selasin kangasnäytteitä ajatellen, mikä keskiajalla olisi ollut kalleinta. Lopputulos on ylellisen värinen, paksu ja raskas tiiviisti huovutettu villa. Valkoinen on mekon yksityiskohtiin. Päällysmekko on leikattu ja on sitä hieman ommeltukin. Paksun kankaan ompelu ottaa sormien päälle!

I got the fabric for the overdress from Medeltidsmode. I chose it thinking of what would have been the most expensive option: a heavy, fulled wool in a luxurious shade. The white is for the details. The surcot is now cut and waiting to be sewn. That heavy wool will be hard on the fingers!

Sovituksessa ei pitäisi käyttäytyä näin / How not to be fitted

Loppukevennyksenä kuva siitä, miten sovituksessa ei pitäisi menetellä. Itse aina hoen sovitettavilleni “seiso suorassa, älä liiku” (koska muuten voi kaikki mennä vinksalleen). Ja heheheee, itse maistelin viiniä! Onneksi Sahra on niin taitava ettei se haitannut. Kompensaationa sovitin yhden alusmekon ja päällysmekon.

Ending on a humorous note: how not to behave when being fitted. I always tell the people I fit “don’t fidget, stand up straight” (because fidgeting leads to an odd fit) and hee hee, here I go drinking wine while being fitted! Lucky for me, Sahra is so talented that despite my unruly behaviour the sleeves turned out great. To compensate I fitted her an underdress and an overdress.



Suomekko työn alla / Bog dress in progress

On ollut vaikea malttaa kirjoittaa kun olen niin kovalla touhulla tehnyt uutta Moy-mekkoani. Moy-mekko on nimeltään Moy-mekko, koska sen esikuva on löydetty Moyn suosta Irlannista. Homma on haastavaa siksi, ettei tästä mekosta ole julkaistu kirjaa. Onneksi siitä on verkossa aika paljon harrastajien hankkimaa arvokasta tietoa. Niillä mennään!

Monet ovat tehneet mekon hieman erikoisesta yläosasta kaavan mekkoa tehdessään, mutta ajattelin itse tarttua vähän toiseen lähestymistapaan. Teen ensin mekon vartalo-osan ja sitten hihat. Istutan hihat  asiankuuluvasti ja sitten leikkaan ylimääräisen pois. Tässä on suunnitelma tähän asti. Tuntuu vähän anarkistiselta mennä heti villan kimppuun, mutta hyvin se on tähän asti mennyt.

Kuvia:

Mekko selkäpuolelta sivut kiinni Dress with sides fitted from the back

Kainalo, sivusauman istutus / Armpit view, fitting the side seam

Mekossa ei ole olkasaumaa, vaan etu- ja takakappaleet ovat kiinni toisissaan rintakehän päällä.

En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted
En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted

Mekossa on paljon vähemmän saumaa kuin Herjolfsnesin mallin mukaan tehdyissä mekoissa – sitä myötä vähemmän  mutta silti riittävästi helmaa. Sen hyvä puoli on keveys, jota vuorittamattomuus korostaa entisestään.

Näiden kuvien jälkeen olen leikannut kaula-aukon,  kääntänyt saumaa, tehnyt silkkinyörin metallikärjellä, vahvistanut ja huolitellut kaula-aukkoa ja nyörityksen paikkaa. Nyt mekko on tökitty täyteen paksuhkojoa sukkapuikkoja, jotka venyttelevät nyörinreikiä. Kohta alkaa olla hihojen kaavoituksen aika!

***

I’ve found it hard to concentrate on blogging when I’ve been so busy working on my Moy bog dress. The dress is named after an Irish bog, where the original piece was found. There is unfortunately no literature available on the dress, but fortunately there is quite some valuable info online that has been compiled by re-enactors and other aficionados.

A lot of people that have made a similar dress have made a mockup to draft a pattern for the top part of the dress. I decided to try another route. I’ll make the dress and the sleeves and then fit them to each other and so far at least my logic says that should result in a similar result than drafting a separate pattern and working from that. It seems slightly anarchistic to hit the wool to begin with, but this far it has gone well.

After these pictures were taken I’ve cut out the neckline, reinforced it and the front opening,  made a silk lace with a brass tip and finished quite a few seams. Right now the dress is poked full of knitting needles that are stretching the lacing holes open. (I decided to make a laced dress instead of a buttoned up one) Soon it’ll be time to move on to making the sleeves!

The pics illustrate various phases in the making of the dress. As you can see in them, there really is no shoulder seam, but the seam is placed lower, on the chest. Compared to the Herjolfsnes patterns this has a lot less seams, a little less hem and what feels most important – it is a lot lighter, especially since it isn’t lined.

Ällistys / Astonishment

Yllätys! Ällistys! / Suprise! Astonishment!

Aloittaessani Neulakon tein toimituksellisen päätöksen julkaisun linjasta. Päätin etten mene harrastuksen sellaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät avaudu helposti. Esimerkiksi en uppoudu detaljeihin harrastuksen paikoista, tavoista, eri seurojen sisäisistä jutuista ja muusta sellaisesta. Ihan siksi että käyn erilaisissa jutuissa ja etten kyllästytä hengiltä osaa lukijoista.

Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lukijoita on ymmärtääkseni kovin erilaisista lähtökohdista. Ympäri maailmaa, osa keskiajan, osa käsitöiden harrastajia. Aion pitäytyä tutussa linjassa – kunhan saan tämän jutun kerrottua.

Torstaina tein lautanauhaa mekon vahvikkeeksi ja selasin puolihuolimattomasti meilejä toisella kädellä. Kunnes bongasin eurooppalaiselle listalle meililipsahduksen kautta tulleen uutisen, joka piti lukea kahteen kertaan.

Minä (tai joku samanniminen, mutta tarkistin ettei se ollut) tulen Laakeriseppeleen ritarikunnan jäseneksi eli fingliskaksi laureliksi tapahtumassa marraskuun viimeisenä viikonloppuna! Ällistys!! Kujerrus!!!

Kyseessä on jonkin verran kansainvälisesti tunnettu seuran sisäinen käsityöprenikka, jota on vähän vaikea selittää. Koko jutun suuruutta kuvaa se, että tapahtumaan marraskuussa on tulossa sitä varten kavereita Suomen lisäksi Irlannista, Saksasta ja Ruotsista ainakin. Puhumattakaan siitä että ystävät täällä vaikuttavat olevan ihanasti innoissaan ja minä kaiken keskellä olen edelleen hieman pöllämystynyt. Olen yhtä aikaa häkeltynyt, kiitollinen ja aivan valtavassa jännässä. Ja liikuttunut niiden viestien sisällöstä joita olen saanut tähän mennessä.

Tästä tulee kivaa! Selkäni takana kihelmöivän salaperäisest valmisteltavien juhlien jälkeen olen mestarisnainen ja varmana otan oppilaita yms. Mutta muuten siis business as usual. Käsitöitä, museoita, tapahtumia, kirjoja ja ohjeita. Sitä ei ole syytä muuttaa.

Mutta se on sanomattakin selvää, että tilanne vaatii uusia vaatteita.

Nyt takaisin normiohjelmaan, jossa on muutamia ällistyttäviä ilahduttavia uutuuksia sielläkin:

***

Back when I started Neulakko, I made this editorial decision. I decided to try to keep out those details of the hobby that aren’t really of general interest or easy to understand for those not involved.  This mostly applies to details about the places, groups and ways in which I practice this hobby. I try to leave out group specific internal stuff just because I go to and do different stuff and generally don’t want to bore some of my readers to death.

I’ve been happy with this decision since as far as I know I have readers not only from different countries but from different interests. Some are interested in history, others in crafts. I’ll stick to this principle again once I have shared this one story with you.

On Thursday I was weaving a tablet woven band to go on my new moy bog style dress as reinforcement (more on the moy process to come) and casually reading my email. Then I spotted a little email slip on a european list I’m on. I had to read it a couple of times.

It seems that I will be elevated to the Order of the Laurel on the last weekend of November! Suprise!! Astonishment! Squee!

So I’m getting this recognition in the field of arts that is kind of hard to put into general terms. The magnitude I guess is best represented by the fact that wonderful people from Ireland, Sweden and Germany are booking tickets and flying over just to be there. And not to mention the lovely buzz this has my darling friends in. I am in the middle of this and very astonished and still a little out of it. I’m surprised, moved, thankful and very pleasantly excited. And sort of emotional from all the feedback I’ve gotten in the past few days.

This will be cool! After the mischeviously and secretively planned festivities are done with, I’ll get to take on students and other fun stuff. And also the business as usual: museums, projects, books, events and inspiration. No need to change any of that, eh?

But this naturally calls for new clothing!

And now to more normal stuff, where a lot of astonishingly good stuff has happened too:

  • A lot of you have asked where to get embroidery frames like mine and now I can point you to  Lankadontti.
  • Maikki Karisto’s book on tablet weaving is out (in Finnish). It is thorough and pretty to look at. It is the first of it’s kind in Finnish and an excellent source to get you started, but also a useful resource for more advanced weavers.
  • Hibernaatiopesäke aka Sahra’s blog, which I often point to especially in matters concerning tabletweaving and needlebinding and Finnish Iron Age stuff, is now also available in English!
  • Medieval Silkwork has a ton of interesting new posts, but the cream of the crop is a link to Isis’ reseach on frilled veils (My favourite part being on page 6, hee hee ;).)

Kultaisia tuokioita / Golden moments

Olen monesti määrännyt itselleni porttikiellon Turun Aboa Vetuksen kirjakauppaan. Se on paha paikka. Keskiaikaa käsittelevien kirjojen ostaminen häilyy muutenkin jossain siinä addiktion ja harrastuksen rajamailla, ja tuolla ne ovat kutkuttavasti selattavissa ja hypisteltävissä.

Edellisellä visiitillä tuli vihdoin ostettua (eikä tavallaan edes kalliilla, jos ajattelee että siinä on kaksi kirjaa) Visa Immosen väitöskirja Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600.

Nimensä mukaisesti kirja kattaa laajan kirjon suomalaista jalometalliesineistöä. Tutkimus nivoo suomalaisen koruesineistön osaksi eurooppalaista esinekulttuuuria ja katsoo myös esineiden merkitystä niiden käyttäjälle.

Keskiaikaisen pukeutumisen ystävälle sen herkullisin anti on erilaisissa asusteissa: soljissa, napeissa, sormuksissa, koristeniiteissä, pukuneuloissa, koukuissa ynnä muissa. Ja on siellä yksi neulakkokin.

Teos koostuu itse väitöskirjasta ja katalogista, jossa aineisto on esitetty kuvin ja tiedoin. Kuvastossa on jokaisesta esineestä ne tiedot, joita aina museoissa jää kaipaamaan. Jos vitriinissä lukee ‘sormus’, tämä kirja kertoo mistä se on löydetty, mille ajalle se on ajoitettu ynnä muut kiinnostavat deltajit.

Suuri osa kirjan pukukoruesineistöstä on sellaista, jota en muista suomalaisissa museoissa koskaan esillä nähneeni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (törmäsin esimerkiksi yllättäen yhteen sormukseen Helsingin kaupunginmuseossa.). Eikä tämä välttämättä johdu siitä, etteikö museoissa olisi tullut luuhattua.

Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä  eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?

Vaikka kirjan esittelemät luksusesineet olivat harvojen ja valittujen omaisuutta, on ihastuttavaa nähdä millaisia valloittavia asusteita täälläkin on paremmissa piireissä käytetty. Kuten vaikka näitä hopeasta ja kullatusta hopeasta valmistettuja koristeellisia ja melko mielettömiä 1300-luvulle ajoitettuja nappeja.

Tälläistä löytyy kuvastosta / This kind of stuff is in the catalogue

Kultaisia tuokioita on tämän kirjan lisäksi ollut kesäreissussa ystävien kanssa. Maanantaina kävin Tallinnassa Annikan kanssa. Annika on uuden Textile Time Travels – blogin kirjoittaja – siihen kannattaa tutustua! (siellä myös lisää reissustamme ja sen parhaasta ja ainoasta  kangaslöydöstä.) Eilinen hurahti toisen keskiaikabloggaajan eli Sahran luona. Olin reipas vieras ja leikkelin punaisen villakankaan Moy Bog-mekon kappaleiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin!

****

I’ve tried to give myself a ban on going to the museum shop at the Aboa Vetus museum in Turku. It is an evil place, especially for us that have an interest in books a book addiction, especially when it comes to books on medieval topics.

On my last visit, I ended up giving in and finally getting a copy of Visa Immonen’s Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600 (which is in English, as the title suggests).

The book lives up to it’s name, covering a large catalog of Finnish precious metal objects. The study links Finnish objects to European material culture (the similarities are very obvious) and also explores what the items meant to their wearers.

The chapter on dress accessories is the most interesting bit to the re-enactor. It covers Finnish brooches, rings, buttons, hooks, pins, studs etc.  And also one needlecase (=neulakko in Finnish).

The study consists of the book and the catalogue.  The latter presents the source material with pictures and details.

Most of the dress accessories in the catalogue are items I’ve never seen on display in museums. And this is very probably not due to me not visiting them enough.

Especially the National Museum here in Helsinki can make it seem like there was nothing here in the Middle Ages besides churches. And in general the depictions give a feel of a secluded, almost back-of-woods kind of place. Even if this place really and honestly wasn’t a major metropol, it feels like the image of the Finnish medieval times doesn’t really give an accurate picture of the variety of lifestyles here. I wonder if it is because the museum exhibitions have been compiled trying to emphasize objects and styles that are somehow originally finnish in their style, leaving these items with a clear European influence and style in the dark?

Although the luxury objects in the book were used by a select upper class, the book sheds valuable light on the diversity of material culture and lifestyles. And it has some pretty fascinating items, like these (see pic) silver and gilt silver ornamental buttons from the 14th century.

Some other golden moments have been spent with friends and bloggers. On Monday I went to Tallinn with Annika, who just started a blog called Textile Time Travels – a very good read! She shares the the trip highlights and the best (and only) fabric find on our trip. Yesterday was spent with Sahra. I was a brave quest and chopped my red wool fabric into bits that will become a Moy Bog gown. More on that to follow!

Iso kehys, pieni kehys / Big frame, little frame

Iso ja pieni kehys
Kehykset, mukana 50 snt kolikko skaalamassa / Frames, with a 50 cent (€) coin to provide scale

Sitä luulisi että koko kesä on mennyt tapahtumissa rillutellessa, mutta on käsitöitäkin tullut tehtyä. Kirjonta on oiva kesäpuuha, koska toisin kuin esimerkiksi pukujen ompelu, se ei edellytä villakasan keskellä istumista.

Olen jatkanut tammikuussa aloittamaani isohkoa pussukkaa. Siinä on vielä tekemistä, mutta ainakin puoliväli alkaa häämöttää. (Osa kirjonnasta on kierretty kehyksen kiertyvän osan avulla rullalle.) Olisi kiva päästä jo viimeistelemään. Aion tehdä tupsut kesällä värjätystä langasta, lisäksi pussia varten on varattu metkoja luisia helmiä, jotka ostin Kööpenhaminan museokaupasta. En ole vielä päättänyt, millä kankaalla sen vuoraisin. Suosituksia?

Pussin malli löytyy täältä, jos joku haluaa aloittaa samanlaisen.

Pienessä kehyksessä tulee pieni pussukka, jonka esikuvan näin viime syksyllä Lontoossa. Se valmistuu fantastisessa minikehyksessä, joka kulkee mukana käsilaukussa. Elokuussa töissä on ollut kovasti matkustamista ja kokoustamista, joten kätevä matkakäsityö on tullut tarpeeseen. Isoon työhön verrattuna pikkupussi etenee ihanan nopeasti. Pikkukehys on Englannista, kirjontavälineistöä harrastavan kaverini tilaama.

Pussin malli löytyy täältä. Kuvio on tosi helppo ja suosittelisinkin sitä lämpimästi ensikirjonnaksi.

Tässä vielä isommaksi klikattavat lähikuvat kuvioista, siltä varalta että jotakin kiinnostaa.

Nämä kirjonnat on tosiaan muuten tehty villalangalla, toisin kuin alkuperäiset silkkiset. Ajattelin ensin harjoitella vähän halvemmilla materiaaleilla. Näiden jälkeen olisi ehkä silkin aika.

Itse pidän ainakin toisten vaiheessa olevien kirjontojen tarkastelusta: erityisen hauskaa on huomata, miten eri tavoilla työt etenevät.  Toiset tekevät ensin kuvion reunat ja täyttävät sitten loput, toiset tekevät yhtä väriä kerralla paljon ja toiset rakentavat työtä kaikilla väreillä vähitellen.

Itse olen tätä jälkimmäistä koulukuntaa, koska se jotenkin tuntuu luontevimmalta ja tietenkin malttamattomana ihmisenä haluan nähdä valmista pintaa mahdollisimman pian.  Valitsen yleensä aina jonkun selkeän kuvion “ankkuriksi”, jonka teen ja sen jälkeen “väritän” loput sen ympärille. Miten keskiajan kirjojat etenivät työssään, sitä en tiedä. Veikkaisin, että kukin teki tyylillään, vaikka laskettu työ olikin mallien puolesta laajalle levinnyttä. On kiehtovaa ajatella, että Englannista ja Saksasta on löydetty samalla mallilla tehdyt työt.

***

One would think that all summer has been spent carousing at events, but I have also worked on projects! Embroidery is an excellent summer pastime: it travels light and well and it doesn’t require sitting in a big pile of wool.

On my big frame, I’ve been working on and off on the pouch I started in January. There’s still quite a bit to go, but I think I’m about halfway there. (Parts of the embroidery have been rolled around the rotating part of the frame). I’m anxious to finish the pouch, since I have tempting plans: tassels made of the yarn we dyed this summer and some really neat bone beads I got at the museum in Copenhagen. I’m still not quite decided on what to line it with. Any suggestions?

The pattern is here if you’d like to make your own.

On the little frame, I’m making a little pouch I had the pleasure to see in real life in London. I love the little frame, which comes with me everywhere in my handbag. I’ve had to travel quite a bit and attend meetings and seminars and stuff lately, so a handy small project has been perfect. Compared to the bigger purse, the small pouch is progressing quickly. The splendid miniframe is from England, ordered for me by a friend who specializes in embroidery gear.

The pattern is available here. It’s very nice and simple, so something I’d definately recommend as a first pattern to try out.

These are made with wool, btw. I decided to practice a bit on cheaper materials first before moving onto silk like on the extant originals. After these, I think I’m ready to do one in silk.

Some more pics to see the pattern for those who are interested (see thumbnails above). I at least enjoy watching other people’s embroideries in progress. I think it is fascinating to see the different ways in which people work. Others do the outlines first, then fill them in. Others apply one color at a time and some build up the pattern using all colors as they go.

I’m an use-all-colours-as-I-go kind of girl. It felt natural to me and being an impatient person, I like to see a finished embroidery surface sooner rather than later. I pick a clear shape to “anchor” the rest of the pattern, make the anchor and then “colour” in the rest of the pattern around it until it’s time for the second anchor. And build it up from there.

I don’t know in which way the medieval embroiderers made their progress, although I could guess they also picked a technique that felt good personally.

One fascinating detail I think about when working on these is how the patterns spread internationally already in the middle ages (just like they do now, although electronically). The same pattern has been found at least on extant textiles in both Germany and England.