Tekoletit / Hairpiece

Rakastan uusien asioiden oppimista. Saan siitä aivan käsittämättömästi virtaa. Sain juuri valmiiksi projektin, jossa yhdistyi koko liuta uusia taitoja. Niitä on opeteltu pitkin viime vuotta. Tämän harrastuksen yksi mahtavuus on se,  että uutta on aina opittavana.

Tekoletit
Tekoletti-hiuslisäke / Hairpiece with Cornettes

Tein 1300-luvun muodin mukaiset tekoletit. Niiden esikuva on Lontoosta löydetty hiuslaite. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo kauan, mutta hannaillut lähinnä lautanauhan tekemistä. Samanlaisia tekolettejä olen käyttänyt jo pitkään (kuten kuvista näkyy), mutta niissä ei ole lautanauhaa vaan villasta tehty nauha.

Tämä oli sellainen luksusprojekti ja ns. hidasta elävöittämistä (laadukkaita juttuja hyvistä materiaaleista aikaa säästämättä).  Joku voi nimittäin kysyä, miksi nysvätä ympäri vuotta pikkujuttua, joka ei edes tule juuri näkymään päähineen alta. Vastaus lienee että siksi kun pystyy ja haluaa. Sen jälkeen kun sain tarvittavan perussetin kokoon,  projekteissa ei ole ollut kyse niinkään uuden tavaran saamisesta vaan oppimisesta. Tekemisestä ja tutkimisesta on tullut se suurin nautinto. Vaikka kieltämättä valmiiksi saamisessakin on oma ilonsa.

Tässä projektissa on erityistä ja kivaa myös se, että pääsin työstämään materiaaleja alusta asti.

Letit on tehty pellavasta, jonka käsittelyä pääsin harjoittelemaan viime kesänä Seurasaaressa. Langat värjättiin viime kesänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa kasvivärjäämistä. Lautanauhan tekemisen sain opeteltua kunnolla viime keväänä. Tämä lautanauha oli toinen lautanauhaprojektini ja siinä tein ensimmäisen kerran itse ohjeen arkeologisen löydön pohjalta.

Uuden oppiminen on tietenkin mahdollista vain, koska on ihmisiä jotka ovat valmiita jakamaan osaamistaan. Siksi tähän kuuluu Oscar-gaalatyylinen kiitospuhe: Kiitos Piialle pellavan käsittelyyn opastamisesta, Liisalle kasvivärjäämisen saloihin opastamisesta, Marylle englannin kielen harvinaisten sanojen parissa avustamisesta  ja Sahralle hätäisiin lautanauhakysymyksiin vastaamisesta!

Lopputulos kaikkine vaiheineen on luettavissa täältä englanniksi PDF:nä. Mukana kuvia ja hupaisia ilmeitä! PDF löytyy myös Kirjoituksia- sivulta.

****

I love learning new things. It’s one of the things that makes me tick. I just finished my latest project which allowed me to combine several new skills that I’ve picked up over the past year. One of the best things about this hobby is that there is always more to learn.

This time I’ve made a 14th century hairpiece. It’s based on a hairpiece found from London. I’ve wanted to make this kind of hairpiece properly for years now, but I’ve hesitated because I haven’t felt up to doing the tabletweaving. I’ve been wearing the same kind of cornettes for years (as you can see in the pics), but they’ve never had a tablet woven band, but a simpler band made out of wool.

This was a luxurious project and a prime example of so called slow re-enactment (making quality goods with good materials and taking plenty of time). Someone may ask, why would anyone spend so much time on a little piece that can hardly be seen from under the headdress. The answer may be along the lines of because I’m able to and want to. After I’d assembled my basic kit, making new things has ceased being so much about acquiring new things. It’s more about the process than the finished product. The making and the learning has become the greatest thrill, although finishing things is still thrilling.

What also makes this project special is that I’ve had a chance to work on many of the materials: dye the yarn ans process the flax.

The braids are made of flax that I processed last summer in Seurasaari. The yarn is from my first go at natural dyeing at last summer. Tablet weaving is also a new skill, which I taught myself last spring. This was the first time I made a weaving pattern myself and from a archaeological object.

What makes learning new things possible are the wonderful people who want to share their knowledge. This is why it’s time for an Oscars style thank you – speech: Thank you Piia for guiding me through the process of making flax, Liisa for giving my first try at natural dyeing, Mary for helping me with some really tricky english vocabulary and Sahra for  being my helpdesk and answering my tablet-weaving questions.

The all the phases and the end result can be seen here in this PDF (in English) – with lots of pictures and funny faces!
I’ve also posted the article on the Kirjoituksia- page.

Hyvän vaimon opas / The Good Wife’s guide

Hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi Neulakossa perehdytään hyvän vaimon käsikirjaan.

Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen täysi käännös Le Menagier de Paris:na tunnettusta käsikirjoituksesta. Nyt sitä saa Akateemisen kirjakaupan hyllystäkin.

Aikaisemmista englanninnoksista on jätetty pois osia tai enimmäkseen keskitytty resepteihin.  Reseptit ovat olleet tämän teoksen tunnetuin ja varmasti elävöittäjien ahkerimmin käyttämä osa. Uudessa käännöksessä korostuu se, että reseptit ovat vain osa kokonaisuutta.

Elävöittäjälle teos on verraton tietolähde ja kiehtovan intiimi kurkistusvinkkeli 1300-luvun pariisilaisen porvariston arvomaailmaan ja huushollaamisen detaljeihin. Kirjasta on luettavissa ruoanlaitto-ohjeiden lisäksi vinkkejä kärpästen pyydystämisestä, hyönteisvahinkojen minimoinnista vaatesäilytyksessä, haukan kasvatuksesta, hevosten ja palvelijoiden valinnasta sekä ennen kaikkea siitä, millainen on hyvä vaimo.

Kääntäjät ovat tehneet tietoisen valinnan nostamalla vaimon teoksen otsikkoon. Johdannossa kyseenalaistetaan kaksi keskeistä ja totuttua käsitystä tästä käsikirjoituksesta:  tekstin kirjoittaja ei ole kertoja, vaan kertoja on fiktiivinen hahmo ja teos rinnastuu siten samanaikaisiin vastaaviin hyvän elämän oppaisiin. Aiemmin on tulkittu, että kyseessä on porvarismiehen itse vaimolleen kirjoittama opaskirja.

Myös tekstin kertojan mukavuus on kyseenalaistettu – usein tähän tekstiin viitataan korostaen,  miten kilttiä ikääntyvältä porvarismieheltä on tehdä opas nuorelle vaimolleen. (Toisaalta olen aina ihmetellyt tätä, mitä väliä on sillä, miten mukava mies on tai ei.)

Kertojan mukavuus kyseenalaistuukin  modernin lukijan mielessä. Vaimolta odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta, nöyryyttä ja alistumista. Asia korostetaan puuduttavan pitkissä opettavaisissa tarinoissa hyvien vaimojen alistumisesta: hyvä vaimo vie miehelle puhtaat lakanat rakastajattaren kotiin ja antaa miehen tapattaa yhteiset lapset vailla vastalausetta.  Vaimo pomppii kun mies käskee, eikä kysy miksi. Miehellä on oikeus antaa kupata koetteleva ja kyseenalaistava nuori vaimo hengiltä.

Kertoja edellyttää hyvältä vaimolta sellaista  ehdotonta alistumista, ettei kenties ole mukavan ja edistyksellisen maineensa veroinen, mutta aikalaisenaan tuskin ansaitsee aivan kirjoittajien johdannossa tarjoilemaa täyslaidallista. Minusta menneisyyttä tulee tarkastella jonkinlaisin kulttuurirelativistisin kakkuloin. Tavallaan keskustelu kertojan “mukavuudesta” onkin aavistuksen absurdi.

Lukukokemuksena kirja on antoisa, mutta toisaalta raskas. Alkuperäisteos muuttuu loppuaan kohti viimeistelemättömämmäksi ja sekavaksi. Tarinat nöyristä vaimoista alkavat puuduttaa (ja myönnän, ketuttaa). Lauseet venyvät pahimmillaan puolen sivun mittaisiksi. Kääntäjät tekevät ansiokasta työtä jäsentelyssä ja lukijan tukemisessa.

Reseptejä on mukana täydet 380, mikä on varsinainen aarreaitta. Ruoanlaitosta kiinnostuneille suosittelen tämän kirjan rinnalle oheisteokseksi kuitenkin vaikka esim. Living and dining in Medieval Paris-kirjaa.

Neulakon lukijoita kiinnostanee, mitä kirja kertoo vaatteista ja pukeutumisesta. Lukija oppii, että hyvä vaimo pukeutuu huolellisesti, eikä häpäise miestään homssuisella ulkoasulla, kuten jättämällä aluspaitamekkoaan näkyviin mekon alta kaula-aukosta. Jos haluaa välttää koiden ja syöpäläisten tuhot, vaatteita kannattaa tuulettaa (tähän on runsaasti muita ohjeita).

Tarinoissa korostuu vaatteiden merkitys aseman merkkinä. Keskeisessä tarinassa kun miehensä koettelema ja hylkäämä Griselda luopuu asemansa mukaisista vaatteista ja palaa kotiin lähes alasti ja pukeutuu taas köyhän vaateparteen. Ylhäiset ystävät itkevät kohtalon kauheutta ja tätä hirveää nöyryytystä.

***

Happy international womens’ day! Here at Neulakko we celebrate it by getting to know what was expected of a good wife in the 14th century.

Last year saw the publication of the first full english translation of the Menagier de Paris, a manuscript famous for its delicious recipes. The full translation highlights the fact that the recipes are not the only thing this manuscript should be known for.

The book is a wonderful source for the re-enactor. It offers a detailed and intimate look into the household, values and daily life of the parisian 14th century bourgoisie. As well as recipes, the book offers thorough how-to’s on hawking, choosing horses and servants, cleaning, pest control and first and foremost: how to be a good wife.

The translators have made a conscious choice with a title referring to the wife and not “the Menagier” aka the narrator. In the introduction they question two conceptions about the manuscript. They suggest that the narrator and writer are not the same person. The husband-narrator is seen as a fictive person and the book is likened to contemporary guides on how to live a good life.

The translators also question the reputation of the husband-narrator as a nice man. When referring to this manuscript, it is often mentioned how nice it is of the elderly husband to have written such a guide to his young wife.

In the eyes of the modern reader the narrator does not appear very nice at all. What is expected of the good wife is absolute submission and obedience. This fact is stressed in endless stories of wives and husbands: a good wife brings his husband clean sheets to sleep in in the house of his mistress and does not object when the husband decides to kill their children. A husband has a right to have a disobedient wife bled to death.

The narrator expects such obedience from his wife that he may well not be worth his nice reputation, however I also think he isn’t quite as ‘bad’ as the translators deem in their (interesting and thought-provoking) introduction. I believe in a pinch of cultural relativism when looking at the past  – on medieval terms the Menagier is only repeating the values of contemporary society. All in all I’ve always found the discussion on how ‘nice’ he is a little bit absurd.

Reading the book is very rewarding although the experience gets quite heavy and hard at times.  As the book nears it’s end the writing becomes less and less finished and harder to follow. At some points, the endless stories of obedient wives start to become a bit of a bore (and I admit getting a bit pissed off at times too). Sometimes the sentences are over half a page long.  Here the translators do a great job at guiding the reader through the difficult bits and bringing some structure to the reading experience.

There are a full 380 recipes, which are an excellent source. I would however suggest that a reader intrested in medieval cookery would read this book with a companion, like Living and Dining in Medieval Paris.

The readers of Neulakko are probably interested in what the book has to say on clothing and textiles. Among other things, we learn that the good wife dresses carefully and neatly, not letting her undershirt/dress show from under her clothes and thus keeps the good reputation of his husband.  In order to avoid damage to clothes by moths and other pesky creatures, clothes have to be aired often (and various other things can be done as well).

The stories in the book emphasize the meaning of clothes as markers of reputation and status. In a central story, poor Griselda, abandoned by her rich and powerful husband, returns to the home of her father, nearly naked and returns to wearing her old clothes of a poor status. This is a horrifying shock to her rich friends, who weep at this awful humiliation.

Mainiot oppilaat / Excellent students

Olin viikonloppuna opettamassa syventävää keskiaikapukukurssia Hollolan Keskiaikaseuran kutsumana. Oppilaita oli 26, ympäristönä tunnelmallinen Hollolan kunnantupa ja aikaa kaksi päivää.

Hupun kaavoitus käynnissä, opettajallakin menee tuumaukseksi / pattern drafting makes the teacher go hmmm

Parissa päivässä ehdittiin paljon. Ensimmäinen päivä oli omistettu pukeutumisen historialle. Aivan alkuun käytiin läpi ne lähteet, joista saamme tietoa pukeutumisen historiasta. Sen jälkeen tutustuttiin kuvin ja sanoin kerros kerrokselta keskiajan vaateparteen (Tämä oli laaja kokonaisuus, jonka tiivistäminen oli haaste sinänsä!). Päähineosuutta konkretisoin pienellä esityksellä eri tavoista pukea huntuja.

Huntudemossa brunetti-Emma muuttuu tutunnäköiseksi blondiksi / Veil demo makes Emma, a brunette look like a blonde we know

Loppuiltapäivästä käytiin läpi keskiaikapukeutumisen vinkkejä ja kikkoja, joilla asusta saa entistäkin keskiaikaisemman. Otsikkona oli keskiaikaipukeutumisen Do’s and Don’ts. Olin kuvittanut vinkit viiltävän noloilla kuvilla ensimmäisistä omista keskiaika-asuistani vuodelta 1995 ja 1997 (Ja ei, ennenkuin joku kysyy, EN laita niitä nettiin, vaikka niiden näyttäminen olikin hysteerisen hauskaa. Joku raja sentään. :)).

Sunnuntaina oli ohjelmassa enemmän toimintaa. Lyhyen materiaaliopin jälkeen opettelimme ryhmätöinä arkeologisen kaavan sovittamista omiin mittoihin. Lopputuloksena oli läjä toimivia hupun kaavoja! Lounaan aikoihin tehtiin demonstraatio mekon istuttamisesta ja ehdittiin käydä läpi myös istuvan, napitettavan hihan kaavoittaminen. Sitten vielä käsinompelun välineet, pistoja ja saumatyyppejä, erilaisia räätälintekniikoita ja kikkoja. Ennen kotiin lähtemistä vielä kierros Marjan mainiossa opastuksessa Hollolan keskiaikaisessa kirkossa.

Olen viikonlopun jäljiltä väsynyt mutta onnellinen. Ainakin opettajalla oli tosi hauskaa, ja kiitos siitä on mainioiden oppilaiden! Yleisökseni sain mainion porukan osaavia ja aktiivisia eri seuroissa toimivia harrastajia. Monissa osioissa syntyi hyvää keskustelua, kokemusten vaihtoa ja mainioita hetkiä, jossa pohdittiin yhdessä asioita joita kaikki luulivat pohtineensa ainoina.

Kiitos  kutsujille, lisää tälläistä! (Ja värjäyskurssistahan jo käytännössä sovittiinkin..)

Menovinkkinä mainittakoon, että hollolalaiset järjestävät ensi kesänä kahdeksannen kerran keskiaikatapahtumansa, tänä vuonna 23.-25.7. Kuulemani suunnitelmat viittaavat hauskaan tapahtumaan!

****

I spent the weekend in Hollola. I had been invited over by Medium Aevum Hollolense, a Hollola- based medieval society, to give an ‘advanced’ course on medieval dress.  I had 26 students, two days and a cosy wooden building to teach in.

We covered a lot in two days. The first day was dedicated to the history of dress. We started off by getting acquainted with the sources of information on medieval dress. After that the we went through the medieval outfit, layer by layer and item by item. Looked at my selection of slides. (On my part, this was a challenge to put together – a very broad topic to cover.) When we got to the part on headress, I did a little demo on several different ways to wear a veil.

In the afternoon it was time for the do’s and dont’s of dressing in a medieval manner. We covered some of the simplest ways to improve ones outfit. I illustrated my points with some horrendously embarrasing pics of my earliest attempts at medieval clothing from 1995 and 1997. (And NO, before anyone asks – I won’t be posting those pics online. Even if using them as wary examples was a lot of fun. :) )

On Sunday it was time for some more action. After a short intro on fabric and materials, I divided the students into teams and we took on the challenge of trying out how to draft a pattern with ones own measurements from a medieval/archaeological source. The end result was a pile of very good, brand new hood patterns!

During lunch I did a demo on fitting a dress and we also had (surprisingly!) enough time to show how a fitting sleeve pattern is drafted and fitted. Then it was time for handsewing: the necessary equipment, medieval stitch types and a variety of tips and tricks for seamstresses.

Before heading home we had a chance to tour the medieval church in Hollola, see the statues and the murals with our very wise guide Marja.

Teaching was a blast, thanks to my excellent students! They were from several different medieval societies, with different experience. They were talented and active – a joy to teach. We had several great and interesting conversations over the weekend.

Thanks for inviting me – more of this! (We practically already decided on a course in dyeing, didn’t we?)

ps. Hollola hosts their 8th medieval event this summer on the 23.-25.7. from what I heard it sounds like it’ll be a good time!