Suomekko työn alla / Bog dress in progress

On ollut vaikea malttaa kirjoittaa kun olen niin kovalla touhulla tehnyt uutta Moy-mekkoani. Moy-mekko on nimeltään Moy-mekko, koska sen esikuva on löydetty Moyn suosta Irlannista. Homma on haastavaa siksi, ettei tästä mekosta ole julkaistu kirjaa. Onneksi siitä on verkossa aika paljon harrastajien hankkimaa arvokasta tietoa. Niillä mennään!

Monet ovat tehneet mekon hieman erikoisesta yläosasta kaavan mekkoa tehdessään, mutta ajattelin itse tarttua vähän toiseen lähestymistapaan. Teen ensin mekon vartalo-osan ja sitten hihat. Istutan hihat  asiankuuluvasti ja sitten leikkaan ylimääräisen pois. Tässä on suunnitelma tähän asti. Tuntuu vähän anarkistiselta mennä heti villan kimppuun, mutta hyvin se on tähän asti mennyt.

Kuvia:

Mekko selkäpuolelta sivut kiinni Dress with sides fitted from the back

Kainalo, sivusauman istutus / Armpit view, fitting the side seam

Mekossa ei ole olkasaumaa, vaan etu- ja takakappaleet ovat kiinni toisissaan rintakehän päällä.

En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted
En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted

Mekossa on paljon vähemmän saumaa kuin Herjolfsnesin mallin mukaan tehdyissä mekoissa – sitä myötä vähemmän  mutta silti riittävästi helmaa. Sen hyvä puoli on keveys, jota vuorittamattomuus korostaa entisestään.

Näiden kuvien jälkeen olen leikannut kaula-aukon,  kääntänyt saumaa, tehnyt silkkinyörin metallikärjellä, vahvistanut ja huolitellut kaula-aukkoa ja nyörityksen paikkaa. Nyt mekko on tökitty täyteen paksuhkojoa sukkapuikkoja, jotka venyttelevät nyörinreikiä. Kohta alkaa olla hihojen kaavoituksen aika!

***

I’ve found it hard to concentrate on blogging when I’ve been so busy working on my Moy bog dress. The dress is named after an Irish bog, where the original piece was found. There is unfortunately no literature available on the dress, but fortunately there is quite some valuable info online that has been compiled by re-enactors and other aficionados.

A lot of people that have made a similar dress have made a mockup to draft a pattern for the top part of the dress. I decided to try another route. I’ll make the dress and the sleeves and then fit them to each other and so far at least my logic says that should result in a similar result than drafting a separate pattern and working from that. It seems slightly anarchistic to hit the wool to begin with, but this far it has gone well.

After these pictures were taken I’ve cut out the neckline, reinforced it and the front opening,  made a silk lace with a brass tip and finished quite a few seams. Right now the dress is poked full of knitting needles that are stretching the lacing holes open. (I decided to make a laced dress instead of a buttoned up one) Soon it’ll be time to move on to making the sleeves!

The pics illustrate various phases in the making of the dress. As you can see in them, there really is no shoulder seam, but the seam is placed lower, on the chest. Compared to the Herjolfsnes patterns this has a lot less seams, a little less hem and what feels most important – it is a lot lighter, especially since it isn’t lined.

Ällistys / Astonishment

Yllätys! Ällistys! / Suprise! Astonishment!

Aloittaessani Neulakon tein toimituksellisen päätöksen julkaisun linjasta. Päätin etten mene harrastuksen sellaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät avaudu helposti. Esimerkiksi en uppoudu detaljeihin harrastuksen paikoista, tavoista, eri seurojen sisäisistä jutuista ja muusta sellaisesta. Ihan siksi että käyn erilaisissa jutuissa ja etten kyllästytä hengiltä osaa lukijoista.

Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lukijoita on ymmärtääkseni kovin erilaisista lähtökohdista. Ympäri maailmaa, osa keskiajan, osa käsitöiden harrastajia. Aion pitäytyä tutussa linjassa – kunhan saan tämän jutun kerrottua.

Torstaina tein lautanauhaa mekon vahvikkeeksi ja selasin puolihuolimattomasti meilejä toisella kädellä. Kunnes bongasin eurooppalaiselle listalle meililipsahduksen kautta tulleen uutisen, joka piti lukea kahteen kertaan.

Minä (tai joku samanniminen, mutta tarkistin ettei se ollut) tulen Laakeriseppeleen ritarikunnan jäseneksi eli fingliskaksi laureliksi tapahtumassa marraskuun viimeisenä viikonloppuna! Ällistys!! Kujerrus!!!

Kyseessä on jonkin verran kansainvälisesti tunnettu seuran sisäinen käsityöprenikka, jota on vähän vaikea selittää. Koko jutun suuruutta kuvaa se, että tapahtumaan marraskuussa on tulossa sitä varten kavereita Suomen lisäksi Irlannista, Saksasta ja Ruotsista ainakin. Puhumattakaan siitä että ystävät täällä vaikuttavat olevan ihanasti innoissaan ja minä kaiken keskellä olen edelleen hieman pöllämystynyt. Olen yhtä aikaa häkeltynyt, kiitollinen ja aivan valtavassa jännässä. Ja liikuttunut niiden viestien sisällöstä joita olen saanut tähän mennessä.

Tästä tulee kivaa! Selkäni takana kihelmöivän salaperäisest valmisteltavien juhlien jälkeen olen mestarisnainen ja varmana otan oppilaita yms. Mutta muuten siis business as usual. Käsitöitä, museoita, tapahtumia, kirjoja ja ohjeita. Sitä ei ole syytä muuttaa.

Mutta se on sanomattakin selvää, että tilanne vaatii uusia vaatteita.

Nyt takaisin normiohjelmaan, jossa on muutamia ällistyttäviä ilahduttavia uutuuksia sielläkin:

***

Back when I started Neulakko, I made this editorial decision. I decided to try to keep out those details of the hobby that aren’t really of general interest or easy to understand for those not involved.  This mostly applies to details about the places, groups and ways in which I practice this hobby. I try to leave out group specific internal stuff just because I go to and do different stuff and generally don’t want to bore some of my readers to death.

I’ve been happy with this decision since as far as I know I have readers not only from different countries but from different interests. Some are interested in history, others in crafts. I’ll stick to this principle again once I have shared this one story with you.

On Thursday I was weaving a tablet woven band to go on my new moy bog style dress as reinforcement (more on the moy process to come) and casually reading my email. Then I spotted a little email slip on a european list I’m on. I had to read it a couple of times.

It seems that I will be elevated to the Order of the Laurel on the last weekend of November! Suprise!! Astonishment! Squee!

So I’m getting this recognition in the field of arts that is kind of hard to put into general terms. The magnitude I guess is best represented by the fact that wonderful people from Ireland, Sweden and Germany are booking tickets and flying over just to be there. And not to mention the lovely buzz this has my darling friends in. I am in the middle of this and very astonished and still a little out of it. I’m surprised, moved, thankful and very pleasantly excited. And sort of emotional from all the feedback I’ve gotten in the past few days.

This will be cool! After the mischeviously and secretively planned festivities are done with, I’ll get to take on students and other fun stuff. And also the business as usual: museums, projects, books, events and inspiration. No need to change any of that, eh?

But this naturally calls for new clothing!

And now to more normal stuff, where a lot of astonishingly good stuff has happened too:

  • A lot of you have asked where to get embroidery frames like mine and now I can point you to  Lankadontti.
  • Maikki Karisto’s book on tablet weaving is out (in Finnish). It is thorough and pretty to look at. It is the first of it’s kind in Finnish and an excellent source to get you started, but also a useful resource for more advanced weavers.
  • Hibernaatiopesäke aka Sahra’s blog, which I often point to especially in matters concerning tabletweaving and needlebinding and Finnish Iron Age stuff, is now also available in English!
  • Medieval Silkwork has a ton of interesting new posts, but the cream of the crop is a link to Isis’ reseach on frilled veils (My favourite part being on page 6, hee hee ;).)