Medieval Garments Reconstructed

Tutustumassa Herjolfsnesmekkoon Kööpenhaminassa / Examining a dress from Herjolfsnes in Copenhagen

Vuosien odotus on päättynyt ja hyppysissäni on vihdoin uunituore kappale kuuluisaa ja ihanaa Grönlantilaista vaatelöytöä (eli sitä Herjolfsnesia) esittelevästä kaavakirjasta Medieval Garments Reconstructed. Virallisesti kirja ilmestyy 2. helmikuuta, mutta tilasin omani kärsimättömänä Tanskan Kansallismuseon museokaupan verkkokaupasta, kun puskaradio tiesi kertoa että sieltä sitä jo saa.

Olen odottanut tätä kirjaa kovasti siksi, että edellisessä löytöä käsittelevässä julkaisussa vaatteita ei esitelty kaavakuvin, vaikka siinä upeat valokuvat onkin. Edelliset kaavakuvat oli piirretty melkein sata vuotta sitten löydön ollessa tuore. Niiden puutteellisuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta on käyty kovasti keskustelua, vaikka niitä soveltamalla saa kyllä esikuvaa muistuttavia ja toimivia vaatteita.

Ensivaikutelmani kirjasta on, että siinä on mahtavia asioita ja sitten asioita joita olisin toivonut näkeväni enemmän. Olen iloinen siitä, ettei mikään vaikuta siltä että omat tulkintani olisivat niin erilaisia että koko vaatevarasto pitäisi laittaa uusiksi. On paljon juttuja, joita oikein syyhyttää päästä kokeilemaan!

Kirjassa on kolme lukua: johdatus löytöön, rekonstruktion tekeminen ja itse kaavat.

Kirjan alkupuoli ja erityisesti kankaan tekemisestä kertovat osuudet ovat kerrassaan mainioita ja antavat paljon Woven Into the Earthinsa sataan kertaan lukeneellekin. Jo näiden takia kirja kannattaa ostaa.

Valitettavasti pikkutarkka ote lopahtaa kun siirrytään kankaan kudonnasta vaatteiden ompeluun. Se on minulle pettymys siksi, että räätälintaidot ovat erityisen lähellä sydäntäni.  Herjolfsnesin löydön ehdoton kauneus on minusta siinä, miten huolella ja upeasti vaatteet on ommeltu. Lautanauhahuolittelut, kaulusten litistäminen pikkiriikkisillä etupistoilla, erilaiset saumatyypit ja muut yksityiskohdat osoittavat todellista taidokkuutta silloisen tunnetun maailman laidalta.

Ompelupuolesta kirja tarjoaa kuitenkin samat kaavakuvat ja tiedot kuin Woven into the Earthkin. Valokuvat erilaisista työtavoista ja seikkaperäisemmät selostukset olisivat avanneet esimerkiksi footweavingia, joka on askarruttanut monia. Valokuvien puute selittyy sillä, että kirjassa esitellyt rekonstruktiot on kaikki ommeltu koneella ja huoliteltu puuvillanauhalla. Minusta edes yhden puvun tuottaminen käsin edellä mainituilla tekniikoilla olisi lisännyt kirjan antia huomattavasti. Tulee mieleen, että rahoitus on loppunut kesken tai projektille on muuten tullut kiire. Muuten rekonstruktion laittaminen alkuperäisen puvun rinnalle on hyvä idea, joka auttaa muodostamaan käsitystä mekosta uutena.

Itse kaavaosuus tarjoaa kauan kaivatut kaavat parhaiten säilyneistä vaatekappaleista: 9 mekkoa (aikuisten ja lasten, miesten ja naisten mekkoja ei ole eroteltu toisistaan, koska sukupuolen määritys on näiden vaatteiden kohdalla vaikeaa) 6 huppua, kaksi lakkia ja kaksi sukkaa. Kaavaosuudessa on paljon tarpeellista tietoa alkuperäisten vaatteiden kappaleiden tämänhetkisestä muodosta. Uudet, vaatteiden valmistamista varten tarkoitetut kaavat on tehty lisäämällä symmetriaa. Lapsille on tarjolla senttikoot ja aikuisille koot S-L.

Odotan ihan mielenkiinnolla sitä, millaisia vaatteita näiden ohjeiden perusteella syntyy. Ajatus keskiaikavaatteesta M-koossa on hieman outo, kun on tottunut tekemään niitä aina mittojen mukaan, käyttäjänsä päälle. Tätä ajatusta olisin ehkä kaavojen ohjeissa korostanut enemmän.

Eniten muotoon leikattujen vaatteiden kohdalla kaavojen yksilöllisyys nousee väistämättä esiin. Pidän Nethertonin Medieval Clothing ja Textilesissä esittämää teoriaa siitä, että sivukiilat ovat alunperin olleet kolmioita ja saaneet lopullisen muotonsa istutuksen myötä, hyvinkin todennäköisenä. Jos kolmioita työstää ylävartalon mukaan, lopputulos muistuttaa alkuperäisen mekon sivukiilaa, mutta on kuitenkin jokaisella vähän erilainen. Siksi pohdituttaa saadaanko valmiiksi muotoon leikatulla sivukiilalla kaikille sopivaa muotoa.

Kirja siis kannattaa ehdottomasti ostaa jos on kiinnostunut keskiajan pukeutumisesta, mutta sen pohjalta työskennellessään kannattaa käyttää omaa harkintaa ja muokata kaavaa itselleen sopivaksi tarvittavista kohdista. Niinkuin nyt aina kaikissa käsityöprojekteissa, keskiajalla ja tänään.

***(I’m sorry for the possible mistakes in the translation, I have a cold and I’m super tired, but I want to get this little review out today. Usually my English isn’t absolutely hopeless. Maybe.)

I’ve waited for this book since April 2009 – now I finally have a fresh copy on my hands! Medieval Garments Reconstructed presents some new  and some familiar information on the fascinating and famous garments excavated from norse Greenland. The official publication date is on the 2nd of February, but I decided to put an end to my not-so-patient wait and order a book from the museum shop in Nationalmuseet in Copenhagen as soon as I head through the medievalist grapevine that you could already buy the book from there.

I have been looking forward to this book mostly because I knew it would include what I missed most in Woven into the Earth – new pattern drawings of the garments. Before this book, we’ve had to work from line drawings form almost a hundred years ago, when the garments were excavated. And there has been much talk on how accurate the line drawings from the 1920’s actually are, even though working from them produces a look that is very similar to the norse garments in their present state.

My first impression of the book was that it contained some really great things and then left out some things I had really hoped would have been included. I’m happy that the book didn’t make me question my entire wardrobe (our conclusions are very similar) and that it gave me a ton of ideas I can’t wait to try out. I think I’ll never stop being fascinated by these items.

The book consists of three chapters. They cover the find, the textile production and sewing and the last chapter covers the actual patterns.

The first part of the book is fantastic and very detailed. I especially enjoyed the description of the textile production. It provides a lot of new information also for those of us that have read Woven into the Earth (WITE) a hundred times over.

Unfortunately the book loses the meticulous detail once it progresses to the garment construction. This is a pity, not only because I have a passion for tailoring but because for me the beauty of the Herjolfsnes garments lies in the expertise and care that has been put into the finishing. The tiny stab stitches, the different seam types, the tablet woven edges show great skill from the very edge of the medieval known world.

The sewing part consists mostly of stuff that has been published in WITE. (And they have also chosen to include the button making technique from Textiles and Clothing which doesn’t produce the kind of buttons it is supposed to.) It was disappointing that the writers have not applied the same detail to the tailoring as to the weaving. I would have enjoyed pictures of some of the finishing provesses, like footweaving, which would have shed more light on the how to than just the drawings.

The reason why there are none of these illustrations is that all of the reproductions produced for this book were machine sewn and finished with cotton tape. It would have contributed very much to the book if they had sewn up even one of them by hand and tried out and illustrated the techinques. I cannot help thinking that they may have run out of time or funding? Otherwise I think it is brilliant to include a reconstruction next to the picture of the actual find. It helps illustrate what the garment would have looked like when new.

The book provides patterns on the most well preserved items: 9 dresses (some for children and some for adults. There is no specific information on which garments are for men and which for women, because the gender differentation for these garments _is _ very difficult), 6 hoods and two caps and two different kinds of hose. The patterns include the shapes of what the garments look like now as well as evened out and sized patterns for making clothes to fit yourself. Childrens clothing has children’s sizes in cm, adult sizes are S-L.

I look forward to seeing how the patterns work out when people start using them to make their own clothes. The idea of medieval clothes in S or L sounds a bit odd at first, especially since I’m so used to the concept of making clothes to measure and tailoring and fitting them onto people. I think I would have given the concept of fitting a little more thought in the instructions on how to use the patterns.

This question becomes most evident when working with the more fitted styles of garment (type 1b), I suppose. I think that Nethertons theory from her article in Medieval Clothing and Textiles is very plausible: that the side gores were originally cut out as triangles anf then fitted to the person the garment was made for. When fitting a triangle the end result is very much like the shape of the side gores in the original – yet slightly different on each person.  This makes me wonder what kind of a fit a side gore that has been shaped already when cut out will provide.

All in all I think the book is a worth while purchase to everyone interested in medieval clothing. However, when making garments with the help of this book it is good to give the project good thought and fit the pattern to match ones persona size and shape. But then again, that is something that has to be thought about whenever one is making clothes. Like I’m sure they did  in medieval Herjolfsnes.

Luksusta / Luxury

Kurkistus keskiajan kellareihin / Peeking into the basements of medieval Turku

Kerkesin viimein käymään Aboa Vetuksen Keskiajan Bling Bling -näyttelyssä. Tiukoille meni, sillä näyttely sulkeutui sunnuntaina. Aboa Vetus on mainio paikka, yksi lempipaikoistani Turussa. Hämyisät keskiaikaiset kellarit, houkutteleva museokauppa ja kiva kahvila. Pysyvässä näyttelyssä on huomioitu lapset onnistuneesti. Seurueemme pienhenkilö ainakin viihtyi vahataulujen ja muurin rakentamisen parissa.

Itse bling ja luksus-näyttely oli aika minimalistinen, mutta teema oli hyvällä tavalla erilainen. Ylellisyysesineet varmaankin muuttivat joidenkin kävijöiden käsitystä elämästä keskiajan Suomessa. Vaikka näyttely oli pohjoismaisten keskiaikamuseoiden yhteistyönä tehty kiertonäyttely, esineistö oli kaikki Turusta löydettyä.

Näyttely koostui muutamasta vitriinistä ylellisyysesineitä: solkia, sormuksia, neuloja, kampoja, sekä kenkiä ja muita nahkaesineitä. Jos näyttelyn missaaminen harmittaa, ainakin korupuoleen pääsee tutustumaan näyttelyä paremmin lukemalla tätä kirjaa.

Minimalistinen teema ulottui esineiden kuvausteksteihinkin. Hieman mietin, että jos on rautainen solki keskiaikamuseossa ja sen vieressä on lappu jossa lukee:”Rautainen solki. Keskiaika.”, niin eikö siihen lappuun olisi voinut kirjoittaa jotain sellaista, mitä ei paljaalla silmällä kykene näkemään? Luulisin etteivät kenenkään aivot olisi räjähtäneet infoähkystä, jos myös vaikka löytöpaikka tai jotain muuta olisi mainittu.

Tässä vielä jotain näyttelyn parhaita paloja:

Kultainen sormus, jossa kolmen itämaan tietäjän nimet / Golden ring with the three kings
Rengassolki apilakoristeilla, tina-lyijysekoitusta / ring brooch, pewter-lead alloy, clover decoration
Luinen koristeellinen veitsen kahva / bone knife handle with decoration

Erityisesti tykkäsin huntuvitriinistä, jossa neulat oli laitettu paikoilleen huntua pitämään. Huomatkaa myös tinainen krusifiksi, pyhiinvaellusmerkit ovat Suomesta löydettynä aika harvinaisia.

Neulat, pinsetit ja pyhiinvaellusmerkki / Pins, tweezers and a pilgrim badge
Harvinainen kenkä jossa mokkanahkapuoli ylöspäin / Rare shoe with the suede side on the outside
Kaksipuolinen luukampa / Double sided bone comb

***

I finally got to visit Aboa Vetus’s Medieval bling bling exhibition, catching it on the day before it closed. Aboa Vetus is an excellent place, one of my favourite places in Turku. Dimly lit medieval basements, the tempting museum shop and a nice cafe. The permanent exhibition also has creative pastimes for children. The smallest person in our group enjoyed the wax tablets and building a miniature brick wall.

The luxury and bling -exhibit was rather minimalistic, but the theme was entertaining and different. It certainly may have changed someones perception of the finnish middle ages. Although the exhibition was a joint effort of nordic medieval museums, most of the objects had been excavated in Turku.

The exhibition consisted of a handful of cases with brooches, rings, pins, combs as well as shoes and other leather items. If you missed the exhibit, the jewelry is far better exhibited in this book.

The minimalistic theme extended to the item descriptions. I kind of wonder if you display an iron ring brooch in a medieval museum, why not include other info on the information sheets besides “Ring brooch. Iron. Medieval.”. Why not include something not visible to the naked eye? I’m kind of sure that no one’s brain would have imploded with information overload if they would have had more information.

Some highlights in the pics above. Displaying pins on a veil was a nice touch, and in the same picture there is a pilgrim badge, which are not a common thing to find in Finland.