Valmista vaaleaa punaista / Finished effigy dress

Uusi mekko ja uusi vyö / New dress with new belt

 

Mikä viikonloppu! Tarkoituksena oli järjestää vähän erityistä ohjelmaa pitojen ja muun kivan oheen… lopputuloksena päädyttiin buukkaamaan Räikkä keikalle ja oli meillä keskiaikainen ilotulituskin!

Ja mikäpä sopisi paremmin juhlaan kuin uusi mekko, vieläpä uudella vyöllä somistettuna. Effigy dress pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön viikonloppuna. Sen kanssa käytin toista uutuutta eli palavyötä. Kunhan saan vyön tekemisestä pari kuvaa, kirjoitan siitä oman artikkelin.

Mekko ei ole vielä aivan valmis. Siihen tulee vielä ainakin taskuaukot ja lautanauhaa helmaan.

Tässä jotain hajahuomioita mekon debyytistä:

Mekon kaava on D10584 Herjolfsnesistä, mutta tästä tehtiin alkuperäistä istuvampi. Olen pyrkinyt kuitenkin matkimaan mahdollisimman paljon alkuperäistä myös pienissä yksityiskohdissa, kuten ompelutekniikoissa ja viimeistelyssä. Olen nautiskellut detaljitiedoista, joita Medieval Garments Reconstructed tarjoaa: mm. kaula-aukon ja hihojen viimeistelyssä käytetty iskunyöri on tehty kirjan ohjeen mukaan.

Haastavimmat hetket koin hihojen parissa: tein aluksi niistä liian leveät, koska halusin varata tilaa alla olevan mekon napitusta varten. Liian leveänä tälläinen hiha ei toiminut oikein, vaan menee kurjasti kurtulle. Reippaan kaventamisen jälkeen se toimi aivan kuten pitikin ja mekon siluettikin muistutti taas 1300-luvun viimeisen neljänneksen tyyliä eikä 1980-luvun paitulia. Kiitos sovitusavulle!

Mekossa ei ole nyöritystä tai muuta kiinnitystä. Vaikka se on istuva, se ei kuitenkaan ole kireä. Sitä voi käyttää tarpeen mukaan mekkona tai päällysmekkona. Käytin sitä nyt päällysmekkona Moy-mekon päälle puettuna ja hyvin toimi. Sopivan lämmin asu kirpakkaan syyspäivään.

Tälläinen mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeastaan erittäin yleinen keskiajan taiteessa. Oikeastaan harmi, että maltoin vasta nyt tehdä itselleni tälläisen. Aiemmissa on aina tehnyt mieli tehdä erikoisempia hihoja tai muuta. Kuitenkin asusteilla saa hyvin yksinkertaisesta mekosta erilaisia asuja. Tämän röyhelöhuntu-palavyöyhdistelmän inspiraationa oli tämä kuningatar Helvigin kuva Tanskasta.

On hätkähdyttävää huomata miten paljon vaatteet muuttavat vartalon muotoja aikansa ideaalin mukaiseksi. Kuten kuvasta näkee, keskiaikamekoilla on aikamoinen rintavarustusta häivyttävä vaikutus. Ihan heti ei uskoisi, että liivikaupoilla käytössä eivät ole aakkosten aivan ensimmäiset kirjaimet.

***

What a weekend! It all started out with us thinking it would be nice with a little extra entertainment with the feast and such… and we ended up booking Räikkä for a surprise gig and having fireworks.

And I got to wear my new dress. The Effigy dress got it’s debut even though it is not quite finished yet. I’ll add fitchets and some tablet-woven finishing.

But here is an outfit post anyway and some random observations about the new dress.

The pattern of the dress is D10584 from Herjolfsnes, except more fitted at the sides. Apart from that, I have tried to mimic the original in as many ways as possible: seam types and in the finishing touches. I have enjoyed all the info on the details provided in Medieval Garments Reconstructed. E.g. braid on the wrists and on the neckline is done according to the info in the book.

The biggest challenges were in making of the sleeves. I was a bit too generous when drafting the pattern and they ended up way too wide. I found that excess width makes this kind of sleeve pattern wrinkle and be a total fail in several places. Trimming off some material fixed them almost instantly. Thank you for the extra hands that came to do the fitting for me!

The dress has no lacing or any other closing. It is simply pulled on over the head. It is fitted, but not tight. I can use it as either a dress or an overdress. This time I used it on top of my Moy bog gown, which worked out nicely. A nice warm combination for a cool yet sunny autumn day.

This sort of very simple dress is very common in medieval art. It’s funny how it took me this long to make one for myself. I’ve always become distracted by my need to try out more complicated sleeves and fastenings!

However, it is a very versatile style that can be altered endlessly with different accessories. This outfit with the plaque belt and the frilled veil was inspired by queen Helvig from Denmark.

When I look at the picture above, I find it absolutely striking how much the clothing alters ones shape to conform to what was thought to be stylish then. My dresses do an amazing job compressing my boobage to fit a gothic standard. One would not really believe that I am a happy Bravissimo customer!

I also wore my new plaque belt, which will be the subject of a post of its own as soon as I get some making of-pictures.

 

 

 

 

Pääkallonauha / Rosary with skulls

20110913-153044.jpg

Olen harvinaisen tympeän flunssan kourissa. Rukousnauha tuntui sopivalta sairaspäivän projektilta, koska se ei vaadi paljoa. Silkkilankaa, korallihelmiä, luurengas ja vinkeitä luisia pikku pääkalloja. Pääkallot ovat ostos Tanskan kansallismuseosta, ne ovat keskiaikaisen  luisen pääkallohelmen kopioita. Aavistuksenomainen memento mori-tematiikka tavallaan sopii rukousnauhaan.

NauhassaHedwig of Andechs on neljä kymmenen helmen dekadia, joita pikkukallot pater-helminä erottavat. Inspiraatio nauhaan tuli tästä p. Hedwigin kuvasta, jossa rukousnauha on kiinnitetty soljella. Se on hyvin elegantti.

Aion ainakin kokeilla käyttää tätä omaani samalla tavalla. Käytännössä sitten näkee, uitanko sen jokaisessa vastaantulevassa soppakulhossa vai takerrunko ovenkahvoihin. Elämme siis jänniä aikoja täällä Neulakossa! (Kunhan tästä flunssasta ensin selvitään.)

***

I’ve caught an unusually nasty flu. Making a rosary felt like a nice enough project for a day of sick leave, because it doesn’t really require so much. Silk thread, coral beads, a bone ring and these cutesy little skull beads made of bone. The wee boneheads have been bought from Denmarks national museum and are a copy of a medieval example in their collections. I think a hint of memento mori – thematics goes well in a rosary.

The rosary consists of four decades of ten ave-pearls in coral, separated by the skull paters. I was inspired by this picture of st. Hedwig, where the rosary is suspended from a brooch, very elegantly in deed.

I’ll at least try wearing mine in the same way. We’ll see if I will dip it in bowls of soup or catch myself on door handles. The excitement never ends here at Neulakko! (Once I get rid of this flu that is.)

 

Kehriä / Spindle whorls

Värttinänkehriä / Spindle whorls

Tänä syksynä sain järjestettyä itseni pitkästä aikaa työväenopiston kurssille. Olen Espoon työväenopistossa Krista Vajannon ja Maikki Kariston vetämällä Villaa ja värttinöitä-kurssilla, jossa opetellaan tekemään oma värttinä ja kehräämään sillä (harvinaisen hyvin primitiivisen lampaan villaa). Kaksi kurssikertaa on takana ja aivan mahtavan kiinnostavaa on!

Tänään tehtiin värttinänkehriä. Jokaiselle annettiin kilo savea, joten niitä tuli aika paljon. Tein 25 kehrää, eli valinnanvaraa kehruuvälineissä on jos taidot riittävät.

ps. Kurssi saattaa pyöriä kevätlukukaudellakin, joten kiinnostuneiden kannattaa olla tarkkaavaisia!

***

This fall I signed up for a course at night school on how to spin with a drop spindle. Espoo city night school / worker’s institute (a lovely finnish concept, sounds weird when translated) has this wonderful set of courses in Iron Age crafts. The course is taught by Maikki Karisto and Krista Vajanto.

We’ll learn how to spin and make our own spindles as well as how to process raw wool (and as an extra bonus get to work on wool from a very rare primitive sheep). I’ve been to two classes and they’ve been superbly interesting. Today we made spindle whorls. We got a kilo of clay each – I ended up making 25. At least I have a lot to choose from.

Pieniä parannuksia / Small improvements

Mitä pussissa näkyy olevan / What appears in my bag

Kauneus luuraa yksityiskohdissa ja uskottava keskiaikaisuus eheässä kokonaisuudessa. Siksi on hauska tuunata oman keskiaikakokonaisuuden pienimmätkin osat kuntoon.

Omassa kokonasuudessani minua on pitkään häirinnyt yksi pieni mutta kirkkaankeltainen yksityiskohta. Olen nimittäin niin huulirasvariippuvainen, että se on naurettavaa. Se on ihan oikeasti se yksi ainoa juttu, jota ilman en voi mitenkään olla. Niinpä pussissa on uskollisesti keikkunut mukana kirkkaankeltainen huulirasvapytty, josta olen yrittänyt huomaamatta laittaa huulia.

No, olen todennäköisesti ainoa jota se häiritsee. Mutta joka kerta kun kaivan pussista esimerkiksi noppia, keltainen purnukka paistaa sieltä silmään. Ärsyttävää.

Olen miettinyt pitkään keskiaikaisempaa ratkaisua tälle addiktiolle ja nyt se on viimein askarreltu.

Museoissa olen kiinnittänyt huomiota pienenpieniin keraamisiin ruukkuihin. Kun alkaa katsoa sillä silmällä, niitä löytyy paljon. Joskus ne on nimetty leluiksi, joskus pyhäinjäännöksen säilytysastioiksi ja joskus niitä sanotaan….salvaruukuiksi! No, siitä se ajatus lähti.

Kööpenhaminan kansallismuseon pieni ruukku, jossa on säilytetty pyhäinjäännöstä. / Small reliquary jar, Nationalmuseet CPH

 

Ruukun koko verrattuna ns. normaalin kokoiseen ruukkuun. Tämä oli nimetty salvaruukuksi. / Tiny jug compared to a normal sized one. This one was a salve jug. Nationalmuseet, CPH

Kotona sattui pyörimään tälläinen pieni ruukku, jossa olen pitänyt mm. suolaa. Kippasin suolat menemään ja vaihdoin tilalle huulisalvaa. Kokonaisuuden viimeistelee korkki, joka estää koko pussukkaa rasvaantumasta.

Uusi ja vanha purnukka, korkki ennen veistoa / New and old jar, cork before modifying

****

God is in the details and a believable medieval outfit builds up of these little things. I enjoy fiddling with minute details of my kit.

There has been one really bothersome little detail in my kit. Small, yet bright yellow. The thing is, I am so addicted to lip balm it is silly. It is seriously the one modern comfort I cannot stand being without. So I have carried around this YELLOW PLASTIC tub of lipbalm in my bag and tried to apply it discreetly.

Seriously, I think I am the only one bothered by this.  But every time I look in my bag for dice or something, the tub is there and very yellow. And bright. And did I mention yellow? Annoying.

I’ve spent a bit of time trying to find a plausible medieval solution to this. And now it’s finally done.

You may have noticed these tiny ceramic jugs in museums. When you start noticing them, they are popping up fairly frequently. They are sometimes labeled as toys, sometimes reliquaries and sometimes… as jars for salve! So this gave me an idea.

I had a little jug like this. I’ve mostly used it to carry salt. So I chucked out the salt, scooped in my salve (aka lip balm) of choice, cut a wine bottle cork down to a good size  and here it is! A much more suitable transport for salve.

Mitä tein viikonloppuna / What did I do over the weekend

 

Ompelen huppua linnassa / Sewing a hood by the window

Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?

Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.

Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.

Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.

Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.

Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme  ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.

Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.

Alla kuvia!

*****

I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.

So, what did we do over the weekend?

Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.

We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.

On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.

The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.

And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.

I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby.  I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.

And pictures!!

Seurueemme olkipatjoja täyttämässä. Hyvä patja on muhkea! / Our group filling straw mattrasses. A good matrass is big!
Mukana oli Iloisen Joutsenen viiri / The Merry Swan Sign
Samassa kuvassa Peterin (in deme jare cristi) kaa / in the same pic with Peter (in deme jare christi)
Ompelusali / Textiles hall
Illalla oli ihanaa ruokaa / Yummy food in the evening
Työ luistaa hyvässä seurassa / Working in good company

Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti “kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.

It seems like every castle in Germany has a “torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.

Lupaan etten laita enempää röyhelöitä huntuun! / I promise no more layers of frills!

Lisää kuvia koko viikonlopusta Thorstenin galleriassa

Muu seurueemme kertoo reissusta / What did the others in the Merry Swan think?