Ystävistä ja jaloista / Of Friends and Feet

20120428-172615.jpg

Jalkapuolella olen jo valmis kesään, kiitos taitavien ystävien. Kuvassa näette uudenkarheat patinukset ja melko uudet kärsäkengät.

Kengät sain Emeltä lahjaksi, sain lahjakortilla tilata sellaiset kengät kuin halusin. Toivoin kärsäkkäitä, avoimehkoja kenkiä – inspiraationa toimi tämä Bruggessa nähty kaunis ja siro keskiaikainen kenkä. Yhdennäköisyys on merkittävä!

Kärsäkkäitä kenkiä on aika vähän tarjolla keskiaikakenkiä myyvillä. Syy voi olla siinä, että tuo kärsä on hankala ommella.  Tykkään näistä kengistä ihan älyttömästi, kävellessä kärsät vilkkuvat hauskasti mekon helman alta. Eikä niiden kanssa ole oikeastaan yhtään hankala kävellä.

Eikä ole patinuksillakaan, sillä ne ovat saranallista mallia. Päkiän alla on nahkasarana, joten niillä voi kävellä ihan normaalisti, kummempia keikuttelematta. Patinukset ovat Rikun pajasta. Ne ovat ohutpohjaisille keskiaikaisille kääntökengille korvaamaton pari varsinkin kosteilla ja kylmillä keleillä. Ne eristävät kylmää ja auttavat pitämään jalat kuivina. Olen käyttänyt jo yhden parin tämmöisiä puhki ja vaikka millaisissa oloissa niillä on tullut vedettyä.

Näitä patinuksia saa kesällä ostaa Turun markkinoilta Iloisesta Joutsenesta. Ja tekee Riku niitä tilauksestakin (riku.petteri.pasanen(a)gmail.com), jos jotakuta kiinnostaa. Kengät taas, ne ovat uniikkikappaleet.

****

My feet are all ready for the summer, thanks to my talented friends! In the picture you can see my brand new pattens and my new pointy shoes.

The shoes are a gift from Eme. She gave me a gift certificate which entitled me to order any kind of shoes I wanted. I wanted ladylike shoes with pointy poulaines – inspired by this lovely shoe I saw in Bruges. And  you can see the resemblance!

It is hard to find poulaines with a long toe. Probably because the pointy bit is a bit of a bother to sew? I love these shoes, I adore the way in which the poulaines peek from beneath my hem when I walk around in them! And they’re not at all difficult to walk in.

And that goes for the pattens too, since they are the hinged kind. Under the ball of the foot,  there is a leather hinge, which makes the patten flex as you walk. So you can walk normally and comfortably. I’ve already outworn one pair of these and I used them in the most difficult of conditions.

I find pattens to be a very useful and necessary accessory for turnshoes, especially in cold and wet weather (which describes most of the weather here in Finland). They provide insulation from the cold ground and help keep your feet dry.

The pattens are made by Riku. We’ll have some for sale at Iloinen Joutsen in Turku, but he can also make them by order (riku.petteri.pasanen(a)gmail.com). The shoes, they are one of a kind.

Röyhelö on uusi musta / Frills are the new black

20120423-230109.jpg

Historianelävöityksen ydinsesonki on tuloillaan. Tapahtumia, markkinoita ja muuta tervehenkistä ulkoasumista riittää niin, ettei tiedä aina miten lomaviikkonsa asettelisi. Tänä kesänä tulee keskiaikailtua touko-heinäkuussa yhteensä noin 3 viikkoa. Huh.

Kevääseen liittyykin varustepaniikin tunne. Tietoisuus siitä, että kamoja pitäisi korjailla, tehdä ainakin tylsiä alusmekkoja ja sukkia – vaikka eniten haluaisi uuden mekon. Mieleen hiipii myös lista kaikesta, mitä viime kesänä päätti omaan leiriin hankkia tai nikkaroida. Ja kaikki pitäisi tehdä nyt, koska kesällä ei kumminkaan ehdi.

Tänä keväänä päätin (tai ainakin yritän) antaa piutpaut paniikille, koska kaiken järjen mukaan minulla nyt kuitenkin todistetusti on paljon ihan kunnollisia vaatteita ja mukava leiri. Jos en saa puoliksi leikeltyä mekkoa valmiiksi kesäksi, en siihen varmaankaan kuole.

Tänä kesänä päätin panostaa asusteisiin. Tärkeimpänä niistä röyhelöhuntu saksalaiseen tapaan: kolme kerrosta otsalle ja kaksi niskaan. Lisäksi on vetäisty silkkiloimi otsapantaa varten, valmistettu kauluri, ommeltu puolivalmis pikkuhuppu ja tilattu uudet patiinit. Niistä myöhemmin.

Hauskinta on nimittäin hunnun tekeminen. Projektissa on muutama uusi ajatus kokeilussa: huntu on malliltaan erilainen kuin koskaan aikaisemmin, kerroksia on enemmän ja lisäksi ajattelin kokeilla sen kiinni neulaamista ompelemisen sijaan. Saa nähdä, miten kaikki uutuudet toimivat. Se on jo varmaa, että siitä tulee pörheämpi kuin mikään!

Hunnun röyhelöt on nyt päärmätty (yhteensä reilu 8 metriä) ja alustavasti rypytetty, mutta lopulliseen muotoonsa asettelen ne neuloilla ja tärkillä. Nyt osaa olen kokeilumielessä neulannut, se näkyy kuvissa.

Neulaamisen idea syntyi röyhelöhuntukurssilla Jennin tudor-kaulusta tutkiessa. Olisiko hunturöyhelöitä sittenkin aseteltu samalla tavalla? Puntarissa painoi myös oma huono kokemus siitä, miten pienten s-röyhelöiden tärkkääminen muotoonsa pesun jälkeen on melkein mahdotonta. Neuloilla kootun röyhelön huolto on paljon helpompaa, mistä on hyötyä ihmiselle, jolla on taipumus pirskottaa punaviiniä päälleen.

Erinäisten kokeiluiden jälkeen päädyin samaan tulokseen kuin muutkin tätä saksalaistyyppistä huntua tehneet: alaröyhelö asettuu paremmin, kun huntua muotoilee tavanomaista puoliympyrää enemmän. Huntuun tulee siis sauma taakse, ja se on muodoltaan ikäänkuin pieni huppu. Siitä lähti ajatus hunnun kaavoituksesta. Pieni Luttrell-huppuni oli lähestulkoon passeli kooltaan ja malliltaan, joten aloitin kaavoituksen sen perusteella. Alla kuvassa näkyy kaavan kehitys hupusta paperin kautta pellavalle.

20120423-131023.jpg
Hunnun kaavoituksen muut kehitysvaiheet / other phases of the hood pattern

Välistä puuttuu tärkeä lakanakangasmallailun vaihe, jolloin ramppasin sinivalkoinen koeversio päässä peilin edessä laittamassa aina vain lisää neuloja ja asettelemassa huntua, vähän niinkuin joku raiteiltaan nyrjähtänyt smurffi. Voi olla, että tällaista huntua pitää jokaisen sovittaa itselleen sopivaksi niin, että löytyy se omille mittasuhteille sopivin ja päässä pysyvä muoto.

20120423-130947.jpg
Hunnun sovittelua lakanakankaasta, röyhelöt vain osittain aseteltuna / Drafting the veil from scrap fabric, half the frills still unpinned.

Nyt ompelelen huntua kasaan. Tärkkäyksen ja neulaamisen jälkeen nähdään, mitä siitä tulee.

 

****

The summertime high season is just around the corner, bringing about a certain panic about things to be done before all the days (alltogether 3 weeks) I plan on going medieval this summer.

It’s always the same: stuff needs to be mended, there is a need for boring things like hose and underdresses when you’d rather just make a new gown. All those plans for the encampment made last summer are still just what they were: plans. And stuff needs to happen now, since during the summer there will never be time to make things when one is just too busy using them.

This year I have decided (or I am at least trying) to take some distance from the usual panik machen. I have concluded that I have, actually, a nice medieval wardrobe of fairly nice clothes and the camp is actually pretty OK too. So should I not finish a new dress for the summer I will not a) go naked or b) perish.

Instead I have decided to focus on accessories (since they make the outfit, right?). The most important thing is a german style frilled veil, but I have also set up a loom to weave a silk headband on, made a small hood, made a collar and ordered new pattens. But more about those later.

Since the only thing I really can focus on is frills. The veil project includes a lot of new things: the veil will be shaped, I’m pinning the frills and there are more layers than before. I’m excited to see how all these things work out, but the end result will be super frilly, is for sure.

I’ve now hemmed all the approx 8 meters of frills and pleated them loosely to the desired lenght. I’ve done some trial setting (see pics) of the s-frills, but I intend to set the actual frills with both starch and pins.

I started thinking about the pins at our frilled veil class, when I was examining Jennis tudor collar, which made me wonder if the way of rsetting frills on veils could have been similar to what they did on collars. I was also tempted to try something else than sewing because of the trouble I had had with the washing of my small s-frilled veil and making the frills set. A pinned version would be easier to wash, which is a good thing if you are a person like me, that tends to frequently splash red wine on oneself.

After several tryouts, I came to the same conclusion as several others about the shape of the veil: the back frill sits where is should if you make a seam at the back of the head like a little hood. This gave me the idea of use my luttrell hood as a starting point for the pattern drafting. I think this kind of hood probably requires to be fitted to sit well. So last weekend I spent a lot of time adjusting pins, tucking in my pattern made from blue scrap fabric and looking like some kind of deranged smurf.

Now the only thing that is left is finishing the veil, attaching the frills and some starching and pinning!