Ajattelin huntuja ja kerroksia / Veils and layers

20121015-144546.jpg

Päärmätessä ajatus lentää. Viime aikoina olen ajatellut huntuja – tarkemmin sanottuna tapoja pitää niitä. Olen ryydittänyt päärmäyssessioita katselemalla kuvia aikakauden muodista. Hautapaasissa on se mahtavuus, että niiden kolmiulotteisuus auttaa näkemään kerroksellisuutta paremmin kuin vaikkapa maalauksissa, miniatyyreistä puhumattakaan.

Tämä sivu on esimerkiksi varsinainen herkku. Silmään sattuu aina jotain uutta! (kiitos Utalle siitä, että muistin sen taas)

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia kerroksia huntujen alla näkyy. Ja miten monta kerrosta sieltä paljastuukaan, ja mitä muotoja. Melkein vakuumiin vedetyt leukaliinat, pienet rypytykset siellä täällä. Erityisesti kiinnostaa se, miten kasvojen ympärille saadaan “kulmikas” kehys. Ja on muutakin jännää – esimerkiksi joillakin on ollut tapana pukea tavallinen huntu röyhelöhunnun päälle…

Mieleen hiipii väistämättä, että olen ehkä käyttänyt liian vähän huntuja päällekkäin. Ajatusta on vahvistanut se, että aikalaiskritiikeissä muodikkaita naisia on arvosteltu niin painavista päähineistä, että kaula hädin jaksaa niitä kantaa. Mutta eihän pelkkä myssy, leukaliina ja huntu paina juuri mitään!

Kaivauduin huntuvarastooni, otin kuvista mallia ja ryhdyin kerrostelemaan ja kokeilemaan uusia tyylejä. Miten paljon kaikenlaista saakaan aikaan eri tavoin kerrostelemalla! Yllä iloksenne muutama hassu kuva koelaboratoriostani (hunnut suoraan laatikosta, mukana silmämeikki ja rillit, wheee!). Kuvassa alhaalla oikealla on röyhelön ensimmäinen koeponnistus.

Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä te, rakkaat lukijat, olette näistä asioista mieltä? Monta kerrosta teillä on huntuja? Mitä kaikkea niiden alta löytyy? Miksi huntupäähineet painoivat paljon (arvostelijoiden mielestä?).

***

Hemming makes the mind wander. Lately I’ve been thinking about veils – or more precisely: the ways in which to wear them. While hemming, I’ve entertained myself with pictures of 14th century fashion. I like effigies because being three dimensional, they provide a beter look into the layers.

This page is pure awesomeness. Everytime I look at it, I see something new. (Thanks to Uta for reminding me to look at it again).

Looking at effigies it is hard not to see all the layers underneath veils. And I see more layers than I usually wear – and all sorts of fascinating shapes. The wimples that almost create a vacuum, the small frills and the square veil shape that surrounds the face. And other fun things – like the way of wearing a regular veil over splendid frills.

I cannot help but wonder whether I have worn way too few veils at a time. My suspicion grows stronger when I read the contemporary medieval commentators critisize women of their headdress being so heavy they can hardly keep their heads straight. But a cap, wimple and veil hardly weigh a thing!

So I dug into my veil drawer, looked at some pictures and experimented. It was so much fun! As you can see in the weirdo pics from my test lab above, you can get so many different styles with a couple of veils and some pins. If you ignore the wrinkly veils, makeup and glasses, you can see also the first tryout of the first frill in my latest set of frills coming up.

But now I want to ask you, dear readers: what do you think about veils and layers? How many layers do you wear? What do you think goes underneath? Why did / did they weigh so much? 

 

Päärmäystä ja neuloja / Hemming and Needles

20121007-105625.jpg

Käsitöistä bloggaamisessa on se, että pitäisi olla hirvittävän tuottelias voidakseen taata tasaisen päivitystahdin. Ainakin mikäli haluaa päivittää jostain valmiista ja hienosta. Mutta kuten käsityön ystävät hyvin tietävät, jokaisessa WAU-käsityössäkin on se tylsä vaihe. Yleensä siihen liityy päärmääminen tai muu saumojen kääntely.

Tässä mennään täällä nyt.

Röyhelöhuntujen edellyttää hurjasti päärmäämistä. Pitäisi jaksaa vetäistä noin 20 metriä päärmettä ennenkuin pääsen mihinkään jännittävämpään vaiheeseen. Toisaalta päärmäily on ihanan aivotonta.

Ompelua sulostuttaa se, että on hyvät välineet. Tein äskettäin tarpeellisia varastontäydennyksiä SPES medieval Marketista (mehiläisvahakynttilöitä, uusi olkipatjapussi) ja päätin samalla tilauksela kokeilla uutta ompelusettiä (alemmassa kuvassa sinisellä villalla). Se on varsin mainiota tavaraa.

Tykkään nimittäin jostain syystä kovasti kotonakin ommella reproneuloilla, eli siis keskiaikaisen esikuvan mukaan tehdyillä vs. moderneilla. Mutta hyvien neulojen löytäminen on aika vaikeaa. Useimmat ovat liian pehmeitä, toiset tylsiä, joissain neuloissa on niin karkea silmä, että lanka katkeaa. Nämä neulat eivät tunnu kärsivän mistään yllä mainituista ongelmista. Paketissa on hyvä hinta-laatusuhde, sillä siinä tulee 6 pientä nuppineulaa, kaksi ompeluneulaa ja vielä suuri parsinneula, jota voi käyttää vaikka ruuanlaitossa (kuten Hollolassa kun parsittiin ahvenella täytetyn hauen vatsa kiinni).

***

The thing about blogging about crafts ist that you’d have to be quite productive in order to keep up a decent stream of interesting updates. Especially if you want to blog about finished items or interesting phases. Like most crafts people know, even the most WOW-inducing projects have those slow and boring phases. Usually they seem to include hemming.

This is where I am now.

Frilled veils take an impressive amount of time spent hemming. I still have about 20 meters to hem before I get to the more exciting assembly phases. On the other hand, hemming is delightfully brainless.

All crafts are way more fun with good tools. I recently stocked up on necessities (beeswax candles, a new mattress bag) from SPES medieval market and decided to also get one of their sewing kits. (in the picture above, on the blue wool) It’s good stuff.

For some reason I like to sew with reproduction needles vs modern ones even here at home. Finding good needles is however a bit tricky. Most needles are way too soft and bendy, some are dull and the others have such a rough eye that they break the thread. These needles, however, don’t seem to have any of these issues. And there is a good price-quality ratio too, since the kit has six small pins, 2 sewing needles and a big mending needle (which can also be used for cooking like sewing up a stuffed fish like in Hollola).

 

20121007-113910.jpg

Bonuksena kissakuva! Kissa-apuri Verka on aivan väsähtänyt joko tylsään päärmäämisen seuraamiseen tai sitten julkisuus uuvuttaa. TV-julkkis Verkahan esiintyi Puoli Seitsemässä myös. (Kissojen varpaissa on jotain kamalan suloista. Niinkuin pieniä vaaleanpunaisia papuja.)

Bonus cat picture! My cat help Verka is really tired, either due to helping with the boring hemming or then it is the fame getting to her. Verka is now a TV celebrity, because she was also featured on Puoli Seitsemän. (I love it how cats have little toes that look like beans.)

Telkkarissa torstaina / On TV on Thursday

Kuvauksissa kesällä, toimittaja lainavaatteissa / Filming in the summer

Nyt se tulee! Kesällä Turun markkinoilla ja myös meillä kotona Puoli Seitsemään kuvattu juttu keskiaikaharrastamisesta tulee telkkarista ylihuomenna.

Kiinnostuneet voivat virittää vastaanottimensa 4.10. klo 18.30 TV1:lle. (Uusinta pe 5.10. klo 11.10. )
Jos missatte lähetyksen, ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa täällä pian lähetyksen jälkeen 30 vrk:n ajan.

****

The TV spot which was filmed during the summer in Turku and here at home will air this thursday (TV1 at 18.30).

It will also be on the Yle Areena website, but possibly available only in Finland due to copyright restrictions. (I will find out and let you know)