Mitä p. Birgitta tekisi? / What would St Birgitta do?

20131221-144950.jpg

Jokainen käsityöläinen tietää, ettei aina tosiaan mene niinkuin Strömsössä. Joskus hommat menevät pieleen ja pahimmillaan jäävät kesken. Kaappiin jää kummittelemaan UFOja (unfinished objects eli keskeneräisiä juttuja). Ne painavat mieltä, mutta on helpottavaa tietää niin käyvän joskus kaikille.

Pari vuotta sitten ostin kivaa tummanpunaista villaa tehdäkseni napakasti istuvan 1300-luvun lopun päällysmekon, vähän samanlaisen kuin tämä vihreä. Selkäsauman istutuksessa kävi kuitenkin virhe, joka lähti kertautumaan niin, että mekko oli parantumattomasti vinksallaan vähän joka kulmasta (Kuva 1.). Olin ehtinyt ommella mekon yläosan vuorauksineen kokonaan ennenkuin tajusin etten olisi ikinä tyytyväinen mekossa. Mekontekele on pyörinyt siitä asti kaapissa.

Minulla oli nyt tarve saada jouluksi joku käsityö ja imettämiseen soveltuva päällysmekko. Kun sopivaa kangasta ei löytynyt, tuli mieleen kaapin pohjalla pyörinyt UFO. Jospa siitä saisikin jotain?

Tässä kohdin päästään luontevasti pyhään Birgittaan, Euroopan ja Ruotsin suojeluspyhimykseen. Birgittaan yhdistetään monia kiinnostavia reliikkejä, joista kiinnostavimpia ovat pellavamyssy ja viitta.

Brigitan viitasta on aika vähän tietoa verkossa, mutta siitä on hyvä artikkeli 1970-luvulla ilmestyneessä Birgittareliker-kirjasessa. Viittaa tutkittaessa paljastui, että se on alunperin ollut päällysmekko (taskuaukoista päätellen) joka oli muutettu viitaksi leikkamalla joko liian kulunut tai tiukaksi käynyt yläosa irti. Emme tietysti voi olla aivan varmoja siitä, tehtiinkö muokkaukset Birgitan aikana vai vasta myöhemmin. Kuitenkin keskiajalla yleisesti muokattiin käytettyjä vaatteita uusiksi ja Birgitan legendassakin mainitaan vaatteiden parsiminen ja korjaaminen!

Koska mekontekele oli hieman ylipitkä, Birgitan viitan logiikka kävi siihen mainiosti. Leikkaamalla ongelmallisen yläosan irti saan mekon helmaosasta vielä iloa. Työn edetessä oli kokeiltava mekkoa viittana (Kuva 2.) – istui muuten hartioilla yllättävän hyvin ja mukavammin kuin yksikään puoliympyräviitta! Viittajuttua on ehkä pakko kokeilla kun jostain sopivasta mekosta aika jättää.

Saksin yläosan irti, poistin vuorauksen, laitoin hartiat uudestaan, suoristin etusauman ja avasin kylkiin hiha-aukot (Kuva 3). Kuvasta jo näkeekin millainen mekko on tulossa.

Leikkelin helmaan lisäkiiloja ja käytin hihoihin varatun kankaan leikkaamalla pienen hupun. Pääsen testaamaan pähkäilemääni uudenlaista hupun kaavaa nyt tässä samalla.  Kankaasta jäi jäljelle A4:sen kokoinen pala ja kourallinen suiruja.

20131221-161931.jpg
Kangas tuli aika tehokkaasti käytettyä. / The fabric tetris worked out well.
20131221-145040.jpg
Kankaan leikkaamiseen saa aina kissa-apua / Cat help cutting the fabric.

*****

Every craftsperson knows that things don’t always work out as intended. Projects mess up and in some cases you give up on them and they end up as UFOs or unfinished objects fairly permanently. That sucks, but it helps knowing that it happens to us all.

Two years ago I purchased lovely red wool to make a tight fitting late 14th century surcoat, kind of like my green one. Something happened during the fitting and the mishap sort of exploded all over the dress, making it fit in an unsatisfactory way overall (picture 1). I’d sewn up most of the bodice and a lining when I realised I would never be happy in it.

Fast forward to now. I needed two things: A project for the holidays and a surcoat I can breast feed in. I had had trouble finding a  suitable fabric. Then I remembered my UFO dress. Perhaps it could turn into something useful after all?

This is where we get to St Birgitta of Vadstena, Sweden – the patron saint of Sweden and Europe. Birgitta has quite some interesting relics attributed to her. My favourites are her famous cap and her cloak.

There is not a lot of information on the cloak that is available online, but there is a thorough article on it in a book from the 1970’s called Birgittareliker. When the cloak was examined, it was discovered that it had originally been a surcoat (because it had pocket slits) and it had been converted into a cloak by cutting off the tight fitting bodice part, probably because it had either become too tight or too worn. There is no way to tell whether this had been done during Birgitta’s time or later, but it is a contemporary practice to recycle old clothes by modifying them AND Birgittas legend does mention her affection for mending garments.

Because my dress was a little on the long side, applying the Birgitta-method to it worked splendidly. Cutting off the problematic top part meant I could still use the hem! As I was working on it, I had to try out how it worked as a cloak (picture 2) and somewhat to my suprise, it was really nice. It fit much better than any of my half circle cloaks. When a dress wears out, I think I will have to try making it into a cloak.

What I have done this far is: remove the lining, cut off a bit of the bodice, cut armscyes into the sides of the dress, repin the shoulders and straighten out the fron seam. In the picture (3.) you can already see the kind of dress it is shaping up to be. I had some fabric I had reserved for sleeves, but since this will be a sleeveless surcoat, I could use it to make some gores for the hem and there was even enough for a little hood. (I have made a new pattern I am eager to try out.) It was fabric tetris at it’s finest, but I even had an about A4 size piece of excess fabric when I finished.

Ehdolla Ylen paras historiablogi-äänestyksessä / Nominated for best Finnish history blog

yleparasblogineulakko

 

Jei! Neulakko on ehdolla Ylen kaikkien aikojen paras historiablogi-kisassa! On hienoa olla mukana varsin arvovaltaisessa ehdokasjoukossa, jossa listataan monia omia lempihistoriablogejani. Ehdokaslistaan kannattaa tutustua!

***

‘Tis the season for impressive nominations! Neulakko has been nominated in by Yle, the Finnish national broadcasting company, in their competition for the best history blog of all time. I’m of course happy to be included in this very prestigious list of blogs (do take a look at the list if you don’t know them already). The winner will be featured on a radio and in an article on yle.fi’s science-pages.

Äänestää voi täällä – You can vote here:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/18/aanesta-kaikkien-aikojen-paras-historiablogi

 

Talvesta selviäminen / How to deal with winter

Talvivaatteet v 2010 – oli vähän lunta mutta tosi kylmä!

Talvi on täällä taas lumineen ja kylmineen! Siispä kerron, millaisilla keskiaikatamineilla selviän kylmistä lämpötiloista.

Talvella perusasu on sama kuin muina vuodenaikoina. On pellavainen paitamekko, villainen mekko ja sen  päällä villainen päällysmekko. Tärkeintä on se,  mitä on päässä ja mitä jaloissa.

Päässä

Pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Päässä on talvellakin sama huntupäähine kuin kesällä, mutta ohuet pellavat ja hamput eivät juuri lämmitä. Paras päänlämmike onkin villainen huppu, mielellään vielä villavuorilla (ja kaikista lämpimin olisi karvavuori). Se on hattu, kaulahuivi ja hartiaviitta samassa. Jos hupun ns. hartiaviittaosa on leikattu pitkäksi, se ajaa takin virkaakin yllättävän pitkälle. Vasta kun on todella kylmä, alkaa kaivata sen lisäksi jotain muuta lämmikettä.

Hattukin löytyy , kuten kuvasta näkyy (sellaista naisetkin keskiajalla käyttivät, vaikka sitä näkee harvemmin), mutta huppu riittää yksin ja on niin paljon parempi.

Jaloissa

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens
Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kylmä hiipii myös jalkoja pitkin. Siksi on tärkeää pitää jalat mahdollisimman lämpimänä. Minulla on talvella jalassa villakankaasta ommellut polvimittaiset sukat, neulakinnassukat ja nahkaiset kääntökengät. Keskiajan talvikengät ovat varrelliset, mutta itse käytän varrellisten talvikenkieni ohella vähän liian isoja superpaksusta nahasta tehtyjä ja huolella rasvattuja peruskääntökenkiä, koska niihin mahtuu kunnolla sukkia. Joskus olisi nastaa kokeilla jalka “rättejä”, eli villakappaleita jalkaan käärittynä tyyliin Bockstenin suosta löydetty mies.

Mutta varsinkin jos seisoo paljon paikoillaan, alkaa kylmä helposti nipistellä varpaita kenkien ohuiden nahkapohjien läpi. Silloin puiset patiinit paksuine pohjineen tuovat sitä kaivattua eristystä! Varoituksen sana patiineista – talvella niiden kanssa pitää olla varovainen, sillä lunta keräävät puupohjat ovat pahimmillaan älyttömän liukkaat!

Entä siinä välissä?

Uusi lämmin mekko / new warm dress
Uusi lämmin mekko / new warm dress

Vaikka hyvällä hupulla ja lämpimillä jalkatamineilla pääsee pitkälle, on silläkin väliä mitä väliin pukee. Niitä erittäin kylmiä kelejä varten puen lisäkerroksena joko viitan tai yhden paksun päällysmekon lisää. Viitasta on kuitenkin sanottava, että se ei juuri lämmitä, koska sen alle pääsee helposti kylmää ilmaa. Vaikka se olikin naisille se yleisin kuvattu tai mainittu päällysvaate, minulla on viitta oikeastaan vain siksi, että se kuuluu hienon naisen muodikkaaseen asukokonaisuuteen. Jos jotain pitää tehdä ulkosalla, on se ylimääräinen mekkokerros paljon lämmittävämpi.

Jalkojen lisäksi myös kädet kannattaa pitää lämpimänä. Siihen käyvät mainiosti neulakintaat.

Keskiaikaisen talvipukeutumisen ärsyttävin juttu on helmoihin tarttuva lumi. Helmat tuoksuvat sulaessaan viettelevästi märälle lampaalle, eikä mikään herätä aamulla kuin huussireissulla kannikkaan läpsähtävä lumen ja jään kuorruttama helma.

Helmojen lumisuutta voi yrittää vähentää nostamalla helmoja vyön avulla makkaraksi vyötärölle. Toisaalta helmoja ei voi nostaa kovinkaan paljoa. Juuri pitkien helmojen eristävä vaikutus mahdollistaa sen, että helmojen alla pysyy lämpö ja lumessa voi tosiaan keskiaikaseikkailla ilman niitä pitkiä kalsareita tai muita nykyajan mukavuuksia. (Ilmeisen syyn vuoksi pitkiksien välttely liittyy siihen, että yhdistelmä huussi + 10 metriä lumista helmaa ylös + pitkisten kanssa rehaaminen = aargh)

Aluspukeutumisessa kannattaa varsinkin talvella kiinnittää huomio siihen, ettei alimmainen pellavamekko ole niin pitkä, että se laahaisi maata, sillä pellava imee kosteutta helmasta ylös hullun lailla.  Alimman mekon mukava pituus on siksi puolessa pohkeessa tai siitäkin ylempänä.

Jos haluatte lukea lisää talvipukeutumisesta, kurkatkaa tämä mainio artikkeli Albrechts Bössorien sivuilta. 

Miten sinä selviät pakkasista tai muista äärimmäisistä sääoloista? Onko hyviä vinkkejä jaettavaksi?

 

***

It’s winter again! Cold and snowy, which inspires todays post about how I deal with winter in the Middle Ages.

The set of clothing stays much the same throughout the year. During the wintertime, I wear the same linen shirt, woolen dress and woolen overdress. What really matters in keeping me warm is what I wear on my head and my feet.

On my head

A head left uncovered can make you cold quickly. In the wintertime I wear the same veils as in the summer, but those layers being linen or hemp don’t really help a lot with the cold. This is why you need a warm hood. Made out of wool, lined with wool or perhaps the warmest of all, fur. It is a hat, a scarf and a little cape all in one! If the cape is cut so that it reaches over the shoulders, it stands in for a jacket really well. Only when it gets really cold (around -20C) you start feeling a need for something else to keep you warm.

As you can see, I have a hat – and women did wear those too – but for me, a hood is just so much better.

On my feet

The cold also creeps up from below, so it is best to avoid cold feet. In the winter (actually also when it is wet and miserable during other months) I wear woolen kneelenght hose, needlebound socks and leather turnshoes which I have oiled/waxed well. Medieval winter shoes are bootlike ones that cover the ankles, but as well as using those, I often go for a regular pair of lowcut turnshoes that are just slightly too big – which means I can fit in a lot of layers: hose (sometimes double hose!) and socks. Someday I think it would be cool to experiment with footwraps made of wool scraps ala Bocksten man.

However, especially if you are not doing anything particularly active and need to stand still, the cold still gets to you. This is because medieval leather shoes have those thin leather soles. This is why I like to wear wooden pattens: they provide the extra insulation. I wouldn’t go on a hike with those on though: pattens that have snow stuck on the soles are super super slippery and quite tricky to walk in.

What about in between?

Keeping your head and feet warm gets you a long way, but come those really cold temperatures, it is good to be able to add something on even between your head and your toes. I usually go for an extra layer – another overdress, preferably a loose one made of thick wool, lined in wool. I do have cloaks too, but they are really not that much use. It is hard to do anything active in them, the cold creeps in when they flap open… sigh. The only reason I have a cloak is because they are fashionable! If I need to do stuff besides look good (hahahaa) I ditch the cloak and grab another dress.

On my hands: wool needlebound mittens. Nothing beats them.

And finally, the most aggravating thing about dealing with winter in the middle ages: snow on hems! When the snow melts, you smell like a wet sheep. And there is nothing, nothing that quite wakes you up like a piece of snowy and frozen wool that slaps you in the buttock when you visit the outhouse in the morning.

Depending on how much snow there is, there is not much you can do about it. You can hike up hems with your belt (so you get an attractive wool roll on your waist) – but you can do that only so much, because the long hems keep out the draft and  provide the insulation that keep you warm under the hems . So you don’t need to go for long johns or thermal underwear. Because, besidest the obvious reasons you want to not wear thermals, try outhouse+hoisting 10 meters of wet wool hems + lacking third arm to deal with thermals = aaaargh.

When it comes to medieval undies, I find that it is extra important in the winter to keep your shirt/shift so short that it doesn’t catch on any snow (I like mine about calf-lenght). This is because linen sucks up moisture and sends it upwards for a cool and damp experience, almost like nothing else.

How about you dear reader? Any tips on how to deal with extreme weather? 

Ohje hunnun leikkaamiseen / Veil cutting tutorial

20131020-184039.jpg

Ohjeeseen / See tutorial >> 

Uusi ohje hunnun tekemisestä kiinnostuneille! Tällä kertaa hyvin yksinkertainen juttu, lähinnä hunnun mitoista ja pyöreän muodon leikkaamisesta. Mutta kuten ohjeen viimeisessä kuvassa esiintyvä kaverini (jolle siis kuvien hunnun tein) näyttää, yksinkertaisista osista tulee näyttävä ja tyylikäs huntupäähine.

***

A new little tutorial on veil making. Super simple stuff, veil measurements and cutting. But like my friend in the last picture (she’s wearing the veil I am cutting in the other pictures) shows, simple geometric shapes make a really chic headress put all together.

Iloisia aikoja / Happy times

20131005-194627.jpg

Elän iloisia aikoja! Kaikkien aikojen iloisin asia on tietenkin ihmeellisen ihanan poikamme syntyminen syyskuun puolivälissä. Kuvassa yllä jälkikasvu poseeraa päässään Merviltä saatu neulakinnaspipo, joka onkin toistaiseksi ensimmäinen käyttöön otettu keskiaikavaate. Kesällä ompelemani pienet pellavapaidat ovat toistaiseksi jättisuuria, mutta parempi näin – niihin ehtii kyllä kasvaa. Kapaloimistakin on kokeiltu, mutta se ei ainakaan toistaiseksi aiheuttanut nuorisossa yksinomaan ihastunutta reaktiota. Mutta jatkoa lastenvaatteista seuraa.

Lauantaina jälkikasvun kanssa Hesaria lueskellessa törmäsin toiseen hauskaan juttun. Neulakko on ehdokkaana HS:n kuukausiliitteen Suomen paras blogi-kisassa!  Mikä yllätys löytää oma bloginsa listasta! Kiitos ehdotuksen lähettäneelle. Näin varteenotettavaan vertailuun ja hienoon ehdokaskaartiin nostaminen  innostaa bloggaamaan myös vauvalomalla. Ja mikäs tässä, nyt kun raskauden aiheuttamat ompelua sabotoineet tylsät rannekanavavaivat ovat historiaa.

20131005-194706.jpg

***

Happy times over here at Neulakko! The happiest thing ever is of course the birth of our amazingly wonderful son in mid-September. In the picture above he’s posing in his only medieval clothing item that actually fits, a needlebound hat made by Mervi. All the little linen shirts I sewed during the summer are hopelessly large, no matter how small they seemed when I was cutting them. Better this way though, he’ll grow into them. We’ve also given swaddling a go, but the reception was less than enthusiastic. But we’ll see! Stay tuned for more childrens clothing.

Another cool thing is that when last Saturday I was reading Helsingin Sanomat (the biggest newspaper in the country) I read that Neulakko has been nominated in their “Finlands best blog” – competition. What a surprise to see my site listed! Thank you to whoever made the nomination. This inspires me to keep blogging on maternity leave. And hey, sewing is back on the agenda *anyway* since it no longer gives me carpal tunnel issues.

Keskiaikainen äitiyspukeutuminen / Medieval maternity wear

20130829-103652.jpg

Taaperrus jättimasun kanssa alkaa olla kohta ohi (JEEE!), joten on sopiva hetki arvioida odottamista keskiajan vaatteissa.

Alusta asti oli aika selvää etten tekisi mitään varsinaisia odotusvaatteita, vaan tekisin samoin kuin monet muut harrastajat ennen minua: antaisin mekkojen näyttää muuntautumiskykynsä. Hyvin tehtyjen keskiaikavaatteiden pitäisikin joustaa – olihan raskaana oleminen silloin naisten elämässä yleisempää kuin nyt.

Keskiajalla ei tunnu olleen tapana tehdä erillisiä odotusvaatteita, vaan naisten vaatteet leikattiin lähtökohtaisesti niin, että niissä oli varaa mahan kasvulle. Tämä näkyy mm. Grönlannin löydöissä: miesten ja naisten vaatteiden leikkaus on hyvin samankaltaista, mutta naisten mekoiksi tunnistetuissa on etukiila nostettu miesten mekkoja korkeammalle, jossa se antaa enemmän tilaa mahan kasvulle.

Myös kirjoitetuissa lähteissä äitiysvaatteet eivät erottaudu. Lasten saaminen ei suinkaan ole näkymätöntä – uusia vaatteita tehdään kyllä paremmissa piireissä erikseen kirkotuksiin ja kasteisiin. Ainoa löytämäni mahdollinen maininta äitiysvaatteesta on Baijerin Isabellalle vuonna 1388 tehty kokonaan alas napitettu päällysmekko, josta mainitaan että se tehtiin hänen raskautensa aikana. Tehtiinkö se erikseen käytettäväksi ainoastaan raskauden aikana, sitä ei voi tietää. Vastaavia mekkoja näkyy myös kuvissa ei raskaana olevien naisten käytössä.

Jos arvioin omaa kokemustani, vaatteet toimivat ja mahtuivat erittäin hyvin muotojen muuttumisesta huolimatta. Selvisin kaikesta nostelemalla helmaa ja vyötä ylemmäksi. Helman nostaminen vaikutti mekon istuvuuteen kaula-aukon ja hartioiden suhteen, mutta ei niin että se olisi haitannut käyttöä. Tarvittaessa löysäsin myös hieman nyöritystä. Toisaalta, jokainen odottaja on erilainen. Minulla on ollut siitä kiva raskaus, että jättimahaa lukuunottamatta loput minusta on pysynyt aika lailla ennallaan.

Valitsin käyttööni päällysmekon löysimmästä päästä. Kaikista pinkeimpien mekkojen käyttö tuntui ajatuksena hieman ahdistavalta, vaikka en tiedä olisiko se sitä ollut. Lisäksi mahakkain odotusaika sijoittui “ihanasti” kuumaan kesään, joten päällysmekkoja en liiemmin pystynyt käyttämään. Kuumuuden sietäminen olikin ehdottomasti hankalinta keskiaikapukeutumisessa.

Raskaana ollessa on kuuma tavalla, jota kaltaiseni vilukissa ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella. Koko lämmönsietokyky lentää suoraan ikkunasta ulos. Normaalisti mukava pellava-aluspaita ja ohuehko villamekko + vilpoisat hunnut tuntuivat läkähdyttävän kuumalta. Eikä kuumuus ollut pelkkää kuumuutta, vaan kuumuudella oli kivulias sivuvaikutus: rannekanavaoireet (=sietämättömät hermosäryt käsissä) mikä – kaikista pahinta – esti käytännössä ompelemisen! En tiedä, miten keskiajalla näistä haasteista selvittiin.

Mutta kaikesta huolimatta sain otettua muutaman kuvan tähän kuvasarjaan,  jossa näette mekot käytössä eri kuukausina.

*****

I’m almost done with waddling about with the gigantic tummy (YAAAYYYYY!) so I thought I’d take a moment to share my experiences of medieval clothing as maternity wear.

Early on, I decided not to make any new clothes for pregnancy, but instead just wear and adjust my normal dresses like so many before me had done.  It was also a fun test to put my clothes though – to see if they had the adaptability that medieval clothes should have. After all, pregnancy was a much more common occurrence then.

Much related to that, it seems that maternity clothes (as in clothes made to be worn exclusively when pregnant) weren’t a medieval thing. Instead: the general cut of women’s clothing adapted to pregnancy. An interesting example of this comes from the Greenland finds. While the dresses are almost unisex in cut, a distinctive sign is in setting the front gore in women’s dresses somewhat higher. This placement allows for expanding tummies.

Maternity wear seems to be a pretty uncommon occurrence in written sources as well. Childbirth shows up in texts as new clothes made for churchings and christenings in wealthier circles of society, but the only mention of maternity I have happened to come across is a buttoned up surcoat made for Isabella of Bavaria during her pregnancy in 1388. But it is not known if it was made for her because of the pregnancy and did she use it only during it, since similar buttoned up dresses are seen in contemporary miniatures, worn by women who are not pregnant.

Evaluating my own experience, the dresses did just what they should. They have fit me well all the way. I only had to hike up my hems, lift my belt and at times loosen the lacing a bit. This had a small effect on the fit of the shoulders and neckline, but nothing too dramatic. But then again: everyone is different. I have been fortunate in the sense that besides humongo-tummy, the rest of me has stayed pretty much the same.

I’ve overdresses I have worn have been of the looser kind. I haven’t been very motivated to try on the tightest ones, so I don’t know how that would have worked. And since most of the months I have spent visibly pregnant have been “wonderfully” in the summer, I haven’t really been able to use surcots that much at all. This brings me to my biggest challenge of medievalist maternity.

Feeling too warm or hot when pregnant is something so overwhelmingly different that I don’t think I could have imagined what it was like before. I am the kind of person who is usually always cold. But now, it has been like my inner thermostat has flewn out of the window and a very warm and sunny summer hasn’t really helped. I’m normally quite ok in a linen undershirt and a wool dress + cooling veils and wimples. But this summer, not so much. Worst part is that getting too warm resulted in carpal tunnel syndrome (=whopping amazing nerve pain in my hands) which had the tragic consequence of keeping me from sewing almost all summer. How medieval women dealt with this, I have no idea.

But despite some hardship, here is a series of pictures of the same clothes in different situations:

 

20130829-102410.jpg

 

Muistinvirkistyksenä mekot ns. normaalimoodissa. / The dresses on a “normal” me.

20130829-102319.jpg

Aluspaitamekko, mekko ja päällysmekko about neljännellä kuulla. / Underdress/shirt, dress and overdress at about 4 months.

20130829-102334.jpg

 

Kuudennella kuulla / At six months

20130829-102347.jpg

Turun keskiaikamarkkinat noin seitsemännellä kuulla, masu melkein näkymätön essun kanssa.

Turku Medieval market at about 7 months, tummy cunningly tucked away behind my apron.

 

20130829-102548.jpg

Kahdeksannella kuulla. Eikä se tästä ole enää ihan hirveesti kasvanut.

Eight months. And it is still about the same.

Spiraalinyöritysvinkkejä / Spiral lacing tips

Kuva Kesäheikin markkinoilta, kuvan otti Jouko Lahti

Nyöritys tuntuu olevan keskiaikablogeissa pinnalla. Mikäs siinä, spiraalinyörityksen ilosanomaa kelpaa jakaa. Se on nyöritysvaihtoehdoista keskiaikaisin ja kunhan malttaa tehdä nyörinreikärivistöstään riittävän tiheän , sillä saa suljettua mekkonsa tiiviisti vaikka minkälaisten vartalonmuotojen ylle.

Siltä varalta jos ette ole niitä huomanneet, vinkkaan pariin mainioon bloggaukseen aiheesta (molemmissa blogeissa on ihan huippukamaa, kannattaa syventyä):

Cotte Simplen artikkelissa kiinnitetään huomio myös tärkeään niksiin, jolla saa nyörityksen (ylä)reunan istumaan tasaisesti. Nyörityksen ensimmäinen ja viimeinen reikäpari kannattaa asettaa kohdilleen, vaikka spiraalinyörityksessä muuten reikäparin reiät asetetaan nimenomaan erilleen toisistaan. Tämä näkyy selkeästi kirjoituksessa esimerkkinä käytetyistä kahdesta hautamuistomerkistä, Katherine Mortimerin ja Philippa Hainaultin  patsaissa. Molemmat  ovat ihan mielettömiä sekä tyyliltään että yksityiskohtaisuudeltaan! Katherinea katsomaan on kyllä joskus erikseen matkustettava. Philippa olisi ollut mahdollista nähdä viimeksi Lontoossa, mutta sain ihme pihiyskohtauksen Westminster Abbeyn tyyriin sisäänpääsymaksun takia.  Jätin menemättä. Nyt harmittaa. (Lontoossa tehdyillä tarpeellisilla hankinnoilla lähdekirjastoon saattoi olla joku osansa tässä.)

Viimeksimainitulta eli Philippalta olen omaksunut käyttöön tavan viimeistellä soljella spiraalinyöritys. Patsaassa näkyy, hieman heikosti mutta kuitenkin, pyöreä muoto aivan nyörityksen yläpäässä.

philippa_solki

 

Ajattelin, että se voisi hyvin olla solki. Kokeilin sitä omaan mekkooni (ks. iso kuva yllä), enkä ole sen jälkeen kylillä heilunut ilman tätä strategista solkea. Pujotan siis soljen kielen nyörityksen kahden viimeisen, siis niiden kohdillaan olevien reikien läpi. Se auttaa pitämään nyörityksen yläreunan siististi tasoissa ja kiinni, eikä nyöritysnyöriä tarvitse solmia kovinkaan ihmeelliselle solmulle.

ps. Sivupalkista ehkä huomasitte, mutta olen laittanut Neulakon materiaaleille cc- eli Creative Commons-lisenssin, koska aina välillä kysytään aineistojen käytöstä. Periaate on hyvin simppeli: saa käyttää ja muokata epäkaupallisiin tarkoituksiin, mutta lähde mainiten. Muunlaisesta käytöstä kannattaa tiedustella neulakko@iki.fi, löytyy varmaankin sopiva järjestely.

***

Spiral lacing seems to be sort of trending among my favourite blogs. And why not promote the most medieval way of lacing, which helps adjust dresses to all sorts of bodies, granted you are patient enough to set the lacing holes tightly enough.

Here are the blogs with the articles worth reading:

Cotte Simple points to an important trick on how to make the top edge of the lacing sit evenly – by placing the top holes evenly (and the 2 bottom ones, for that matter), whereas you off-set all the other lacing holes, to put the spiral in your spiral lacing. This technigue is very evident in the ever-inspiring effigies of Katherine Mortimerin and  Philippa of Hainault. I look at those two so often. I want to go see Katherine in real life sometime! Philippa I could have visited the last time I was in London, but the pricey entrance to Westminster Abbey gave me a sudden bout of scrooginess and I didn’t go. Which I now regret. Mental note: don’t spend all your money in London bookstores. (<-hah, as if)

Anyway, Philippa has inspired a way to finish off a spiral lacing. If you look at the picture above, you can see a round shape near the top of the lacing. I thought it does look like a brooch, so I tried wearing mine that way. Turns out it is wonderfully practical, and I have rarely been seen out and about without a brooch right there. I push the tongue of my brooch though the evenly set holes at the top. It keeps the neckline even and keeps it from pulling open. And there is much less need for a complicated knot to keep the lacing hole in place!

ps. In the sidebar, as you may have noticed, I have given my material a cc- aka a Creative Commons licence, since people have been asking about using my stuff. (In stuff like computer games! Can you imagine? :D) And as you can see in the licence, feel free to use and modify my materials for non-commercial use, but please remember to credit me or Neulakko as the source. If you want to use it for commercial purposes, contact me at neulakko@iki.fi, and we’ll work something out.

Olisinpa Visbyssä / I wish I was in Wisby

IMG_2514

Tällä viikolla kaikki, siis KAIKKI, niiden mummo ja pikkuserkku ovat Visbyn keskiaikaviikoilla, joissa juhlitaan keskiaikaviikkojen 30-vuotista taivalta ja elävöitetään Visbyn taistelua. Paitsi siis tietenkin minä, koska en enää oikein ole matkustuskunnossa.

Visby on ihana paikka. Ja keskiaikaviikolla ruusujen ja raunioiden kaupunki on parhaimmillaan. Onneksi meillä oli ilo käydä Mervin kanssa keskiaikaviikoilla viimeksi vuosi sitten. Ajattelin, että tällä viikolla on sopiva hetki haikailla Visbyyn lomakuvien merkeissä ja juoda loppuun viimeiset Ringmursblandning-teet Kränkusta.

Alla kuvakavalkadi, klikkaamalla isommaksi. Jos näyt jossain kuvassa tahtomattasi, pistä viestiä niin poistan.

****

This week everyone, including everyone’s grandmother and their second cousin is in Visby, where they are celebrating the 30th annual Medieval week and re-enacting the battle of Wisby. Well everyone except me, who is not allowed to travel that far anymore.

I love Wisby. And during medieval week, the city of roses and ruins is probably at it’s best. Thankfully it hasn’t been that long since my last visit. It was only last summer that I got to visit with Mervi. So I would like to invite you to my pity party and look at some pictures from last year. So sit back while I sip on my last Ringmursblandning-tea from Kränku.

All pics open into larger versions. Also, if you are pictured in a photo and do not want to be, let me know and I will take the pic down!

 

IMG_2346

 Visbyssä on ihan uskomattoman kaunista. Ja hyvällä säällä voi pötkotellä rannan sileäksi hioutuneilla kivillä.

Wisby is incredibly beautiful. And when the weather is good, you can chill out on the smooth stones on the beach.

 

 

IMG_2393

 

Gotlands Fornsal on todella hieno museo, jonka laaja näyttely kattaa muutakin kuin keskiajan. Mutta tällä kertaa keskityimme keskiaikanäyttelyyn. Viime vuonna museossa oli Visbyn taistelua kuvaava näyttely, joka oli näyttelyteknisesti hieno. Se onnistui jotenkin välittämään tavallista näyttelyä paremmin tunteen siitä, mitä tuollainen taistelu merkitsi koko yhteisölle.

Gotlands Fornsal is a really fine museum, the exhibition shows a ton of really interesting medieval things AND also covers other eras of the history of the island. Lasty year the museum had a really good exhibit on the Battle of Wisby, and it managed to convey the feeling of what such a battle meant for the society as a whole, instead of just portraying the battle.

  IMG_2427

Fornsaletissa on esillä samanlainen puolikuu, joka löydettiin Espoosta kaivauksilta.

Fornsalet has a crescent that is very similar to one excavated from Espoo just close to where I live. Fascinating!

IMG_2422

Värttinänkehriä!

Spindle whorls!

IMG_2402

Kaksipuolisia luukampoja!

Two-sided bone combs!

 IMG_2398

Ruukkuja, kannuja, oluthanoja ja kolmijalkapata.

Jugs, beer taps, tripod.

IMG_2414

Kynttilänjalka, jossa valonkantajana oli erittäin muodikas mies.

A candleholder, with a very fashionable man holding the candles.

IMG_2449

IMG_2446

Fornsalenissa on myös hieno kauppamiehen huone, jossa voi pöljäillä kameralle. :)

Fornsalen also has this merchant’s office where you can fool around with a camera. :)

IMG_2361

Kaupungilla törmää ihmeellisen kauniisiin kukkiin.

Incredible flowers about town.

IMG_3907

Joskus sää voi olla tälläinen, mutta hyvä varustelu auttaa. Patiinit ovat mahtavuutta kun sade on muuttanut markkinat mutavelliksi.

Sometimes the weather can be like this. Pattens are the best thing ever when the rain has turned the market into a mudslide.

IMG_2391

Meillä oli viime vuonna pressikortit, joilla päästiin tutustumaan keskiaikaviikon laajaan tarjontaan. Tässä nautin ansaittua olusta Kapitelhusgårdenin pihalla. Se on yksi parhaista hengailupaikoista keskiaikaviikolla. Ravintolan ja baarin lisäksi tarjolla on mainioita ja  tasokkaita myyjiä sekä kiinnostavia luentoja ja kursseja!

Last yearwe had press cards, which allowed us access to a lot of really interesting places. Here I am in Kapitelhusgården, which is one of my definitive favourite hangouts during medieval week. It is a bar and a medieval restaurant, but the yard also has some of the bestmarket stalls and they also host a wide variety of interesting lectures and classes during the week.

IMG_2302

Historiallista pukeutumista käsittelevällä luennolla historiallisessa miljöössä!

Historical surroundings for a brilliant lecture on medieval dress!

IMG_2326

Markkinoilla shoppailu on oma osansa elämystä. Kojuja on paljon ja valikoima on vaihtelevaa. Vinkkini on kierrellä ja penkoa ja olla ronkeli sekä jututtaa rohkeasti myyjiä. Kuvassa Historiska rumin koju.

Shopping at the market is of course really important. There are a lot of vendors and there is some wiiide variety in the offer. My tip is to take a look at everything, dig around, be picky and bravely talk to the vendors to ask about the product. Here we are shopping at Historiska rum.

IMG_4091

Niin voi päätyä onnelliseksi uusien kenkien omistajaksi. Prosessi edellytti runsaasti ruotsin puhumista, juoksentelua ympäriinsä, soittelua ihme numeroihin mutta päätyi lopulta aivan mahtaviin varsikenkiin. Mitä ei tekisi mahtavien kenkien takia?

A lengthy shopping process can lead to epic shoes. it took alot of speaking Swedish, talking to vendors, asking for directions, calling odd numbers but HEY – it resulted in really really nice shoes! What would one not do for really nice shoe?

IMG_2328

Peili! Pöljä ilme ja kamera!

Mirror, goofy face and a camera!IMG_2487

Markkina-alueen sydämessa on tori, jossa voi seurata erilaisia esityksiä. Tässä taitaa olla narriryhmä Trix.

At the heart of the market is an area where you can see all sorts of performances. This I think is Trix.

  IMG_2540

Yksi klassikko on isot hevosturnajaiset, jonne pääsimme kunniavieraskatsomoon Åsan ja Martinin kanssa!

One classic is the big horse tournament, and we got into the same audience with all the honorary guests with Åsa and Martin!

IMG_2548

Parasta oli kun Mervi hevosten ystävänä pääsi tapaamaan turnajaisten hienoimman hepan ja oli megaonnellinen.

The best thing was when Mervi (who loves horses) got to meet the finest horse in the show and was megahappy!

IMG_4181

Kaupunginmuurin ulkopuolella on keskiaikaleiri.

Just outside the city wall is the medieval camping area.

IMG_4179

Aina parasta on kuitenkin kamut! Uudet ja vanhat!

The best thing is always pals! Old and new!

IMG_4187

Ja tunnelma!

And the atmosphere!

Kesä-Heikin keskiaikamarkkinat / First market of the season

20130615-170638.jpg
Eilen kävin ensimmäisillä pyhtääläisillä keskiaikamarkkinoilla eli Kesä-Heikin markkinoilla.

Pyhtään lähellä kasvaneena olen pitkään ihmetellytkin, ettei Pyhtäällä ole juuri korostettu sen keskijalle ulottuvaa historiaa. Pyhtäällä on hieno 1460-luvulta peräisin oleva Pyhälle Henrikille omistettu kivikirkko. Seurakunnan historia ulottuu 1380-luvulle.

Yksipäiväiset markkinat oheistapahtumineen järjestettiin kivikirkon kupeessa. Sää suosi, tunnelma oli mukava ja kävijöitä riitti. Rapsuttelin mukavaa lammasta. Ei voi kuin toivoa, että markkinat saavat jatkoa!

Yesterday I started the market season at Pyhtää. Growing up close to Pyhtää, I had often wondered why they never made more of a fuss about their medieval history. The parish dates back to 1380 and the beautiful stone church, which is dedicated to St. Henry, is from 1460.

The one day market event was organised by the church and was really pleasant. The weather was nice and there were plenty of visitors. I made friends with a nice sheep. I cannot help but hope there will be a market again next year!

20130615-170716.jpg
Iloinen Joutsenkin oli edustettuna markkinoilla. Ja mikä parasta, saatavilla oli Mervi Pasasen ja Maikki Kariston uutta lautanauhakirjaa Omenaisia ja Revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja. Olen saanut seurata kirjan valmistumista ja siksi olen sitä ennalta hehkuttanutkin. Mutta valmis kirja on aina hienoa saada hyppysiin. Kirjan kirjoittajat ovat molemmat mainioita ja kärsivällisiä opettajia, joten ohjeet ovat erityisen selkeät. Kauniit ja informatiiviset kuvat (nauhat lähikuvissa molemmin puolin!) ovat ilahduttava ja tarpeellinen lisä ohjeisiin. Kirjaa saa tilata Salakirjoilta ja lisää on tulossa myyntiin Turun keskiaikamarkkinoille!

Merry Swan was also present at the market. My best purchase the brand new, hot off the press-copy of Appelsies and Fox-noses – Finnish tablet woven bands, Mervi Pasanen and Maikki Karisto’s new tablet weaving pattern book. It is bilingual, in Finnish and English. Now I have had the privilege of following the making of the book, which is why I have been happy to promote it also pre-publishing, but there is just something about having the actual book finally in your hands. What I like best is that because it is written by patient and good teachers, the instructions are clear. And the bands are beautiful, pictured in closeups from front and back! You can get yours her e at Salakirjat ! http://www.salakirjat.net/product/74/applesies-and-fox-noses—finnish-tabletwoven-bands (I’m writing this on a mobile device and that link will just not link properly…)

20130615-170731.jpg
Lautanauhakirjailija Mervi (tuttu Hibernaatiopesäkkeestä) kirjoittamassa omistuskirjoituksia.

Tablet-weaving guru and author Mervi signing books!

20130615-170752.jpg
Kirkossa on paljastettu kalkin alta keskiaikaisia seinämaalauksia, joista vaikuttavin on kuusimetrinen jeesuslasta kantava p. Kristoforos.

The church has some medieval wall paintings dug up from under being once painted over. The huge six meters tall st. Kristoforos is pretty impressive!

20130615-170846.jpg
Holvien köynnökset ovat aina kauniita. Kirkossa oli hypnoottisen harras tunnelma, kun vierailuni aikaan siellä esitettiin gregoriaanista kirkkolaulua joka nousi köynnöksiin asti.

The hig vaulted ceilings are beautiful. During our visit there was beautiful live gregorian music so the atmosphere was practically hypnotic compared to the bustle of the market outside.

20130615-171021.jpg
Markkina-asuna oli röyhelöhunnulla asustettu korjailtu mekko. Ilman pellavaa se oli paljon kepeämpi! Tässä kuvassa on Visby-tunnelmaa, mutta samalla vihje siitä miksi en kuitenkaan tänä syksynä pääse Battle of Wisbyseen vaikka kyllä mieli tekisi. Syksyllä on odotettavissa muuta puuhaa.

My market outfit was my repaired old dress accesorised with a frilled veil. The dress is much lighter and nicer without the heavy hem! This picture looks a lot like Wisby, but it includes a clue about why I will not be making it to Battle Wisby. I will be busy with other stuff this fall.

20130615-171320.jpg
Mikäli jäi epäselväksi, tässä vielä lähikuva. Keskiaikavaatteet ovat mahtavia, sillä niihin tosiaan mahtuu mainiosti mukaan salamatkustaja eikä tarvetta äitiysvaatteille ole.

Here’s a closeup in case someone missed it. Medieval clothes are great in accommodating an extra person. Really no need for maternity clothes at all!