Painavaa asiaa / Weight matters

20130414-113523.jpg

Tänään asiaa painosta –  ei ihmisten vaan mekkojen!

Useimmiten kesän markkinoilla kävijät sortseissaan kyselevät ymmärrettävästi siitä, miten kuumia keskiaikamekot ovat. Kerta toisensa jälkeen olen vakuuttanut, ettei villamekko ole niin kuuma kuin ensi silmältä luulisi. On ohutta villaa, on hengittävää sataprosenttista villaa ja niin edelleen.

Sen sijaan käyttäjäkokemuksen kannalta keskiaika- ja nykyaikavaatteiden painossa on huomattava ero. Keskiaikaisessa asukokonaisuudessa  – kun lasketaan yhteen  alusmekko = n. 2,5 m (150cm leveää) pellavaa + mekko=n. 3m villaa + päällysmekko=n. 3m villaa + päähine n. 1,5m pellavaa + vyöt ym. , tulee pelkästään näistä – ilman mahdollisen vuorauksen laskemista mukaan – yhteensä noin 10m kangasta. Ja se on aika paljon. Pitäisi joskus punnita paljonko se kaikki painaa.

Painoasia tuli mieleen liittyen harkinnan alla olevaan projektiin. Yllä olevassa kuvassa on vasemmalla vuonna 2008 valmistunut Herjolfsnesin kaavaa mukaillen tehty punainen mekko ja oikealla Moy Bog- mekko vm. 2010. Ensi silmäyksellä niissä ei näytä olevan juuri eroa. Mutta: mekko vasemmalla painaa 1,6 kg kun uudempi kollegansa oikealla painaa vain 700g. Se on siis alle puolet toisen painosta!

Molemmat mekot on tehty suhteellisen samanapaksuisesta villasta. Herjolfsnes- mekossa on enemmän helmaa ja kiiloja, mutta huiman painoeron suurin selittävä tekijä on pellavavuoraus. Painavampi mekko on vuorattu kokonaan ihanan tukevalla (= paksulla) luonnonvärisellä pellavakankaalla, kun Moyn mekkoa ei ole vuorattu ollenkaan, vaan siinä on vain kapeat pellavasuirut nyörityksen ja napituksen vahvikkeina.

Oikeastaan minusta vanhempi punainen mekko on tosi ihana. Mutta olen silti käyttänyt sitä hävettävän vähän. Painon lisäksi alkujaan täsmälleen sopiva pellavavuori on (kuten pellavalla on tapana, toisin kuin villalla) venynyt käytössä. Olen sitä kertaalleen jo lyhentänyt, mutta  nyt se taas pilkistää villahelman alta (näkyy muuten yllä kuvassakin). Se imee maasta kosteutta, joka nousee helmassa ylöspäin. Ja se kosteus viipyy pitkään. Yllä on siis mekko, jossa villa on kuivaa mutta pellavavuori on tuntitolkulla polviin asti nihkeä. Yh.

Olen siis ajatellut huoltaa vanhaa kunnon mekkoa, että saisin sen uudelleen tehokäyttöön. Olen ajatellut karusti napsaista pellavavuoren lyhyemmäksi niin, että se vuoraisi vain mekon yläosan, kuten Margareeta I:n kuuluisassa kultaisessa mekossa. Tavallaan omat kokemukset ovat auttaneet näkemään hienouden siinä ratkaisussa. Vuoraus tuo tukea sinne missä sitä eniten tarvitaan, muttä se on jätetty pois sieltä, missä se ei ole välttämätön.

Millaisia kokemuksia teillä on vaatteiden vuoraamisesta? Oletteko muuten ikinä punninneet keskiaikavaatteitanne?

***

Weight issues! Not with me, but the dresses!

When out and about in medieval clothing, people often ask whether it is super warm. I tell them that wool can be quite comfy and not so warm. But you know, I think the biggest difference in what medieval clothing feels like vs. modern clothes it the weight.

Counting linen underdress + dress + overdress + headdress easily adds up to 10 meters of fabric to ba carried around and that’s quite a lot. I should sometimes weigh how much an entire outfit adds up to.

I started thinking about dresses and weight regarding a project I am considering. In the picture above, you can see two red dresses that look quite much alike. The red dress on the left was made in 2008 and is based on the Herjolfsnes dresses, with some modifications (i.e. lacing and other details).  On the left, there is the Moy Bog gown from 2010. At first, there seems to be very little difference in the two dresses. But the older one weighs 1,6 kilos while the other weighs only 700 grams! The other one is more than double the weight of the Moy bog dress!!

The Herjolfsnes one has more gores and more hem, but the biggest difference to explain the weight is that it is fully lined in fine, sturdy natural colored linen. The Moy Bog one has only thin strips to support the lining and the button holes.

I’ve used the heavier dress fairly little since the newer one was finished. It’s a shame really, since I think it is actually quite lovely. Besides the weight, the linen lining has another unpleasant quality. Due to it’s linen character, it stretches (I’ve adjusted it once already) with use and starts peeking out from under the hem (look closely at the picture and you’ll see it peeking out). The linen also powersucks moisture from the ground, the capillary phenomenon raises it up the fabric and being linen, the moisture stays put. So even once the grass has dried, the dress is still damp up to around my knee on the inside. Yurgh.

I’ve decided to give my faithful old dress a maintenance round so that I woul use it more. I’m thinking about cutting the linen lining off up to approximately around my hips, in the style of the linen lining in queen Margareta’s golden gown. My experience has led me to really appreciate that solution: the lining gives support and sturdiness where it is needed but it’s not hanging around being a bother in areas where it wouldn’t be so necessary.

What do you think? What are your experiences in lining clothes? Have you ever weighed your dresses?