Kokeellisia käsitöitä 6


On hurjan hauskaa tehdä välillä jotain sellaista, mitä ei ole tehnyt itse ennen eikä ole nähnyt kenenkään muun aikaisemmin tekevän. Tämä viimeisin nappiprojektini on juuri tätä.

Kokeilen Textiles & Clothing -kirjan pohjalta ajatusta siitä, että osa napituksista (varsinkin arvokkailla metallinapeilla tehdyt) oli toteutettu niin, että napit olivat helposti vaihdettavissa vaatteesta toiseen. Varsinkin paremmissa piireissä napit olivat tavallaan myös koruja. Englannin hovin tilikirjoista löytyy mm. kultaisia nappeja, joissa on timantti- ja helmikoristeita. Tälläisiä nappeja haluttiin mitä todennäköisimmin käyttää useammissa vaatteissa kuin yhdessä, kuluttamatta kuitenkaan kangasta repimällä jokaisella vaihtokerralla napin kiinnitysompeleita irti.

Helposti irroitettavat napit oli ilmeisesti toteutettu niin, että nappien tyvet (engl. shank) oli pujotettu nöyritysreikää vastaavien aukkojen läpi ja ne oli kiinnitetty vetämällä nyöri läpi tyvien kankaan nurjalla puolella. Tätä teoriaa tukee mm. Lontoosta löydetty “nyöritys”reikäkaistale, jossa ei kuitenkaan ole jälkiä nyörin aiheuttamasta vedosta. Lisäksi on kuulemma olemassa 1500-luvulta säilyneitä vaatteita, joissa on käytetty samaa tekniikkaa (Niitä en ole paikallistanut – vielä. Tylsää viitata vaatteeseen sanomatta mikä vaate on kyseessä).

Omakohtaisesti aloin pohdiskelemaan tällaisia napituksia Vanhan Punaisen eläköitymisen yhteydessä. Sen hihoissa oli keskiaikaisen mallin mukaan tehdyt tinanapit (jotka ovat tosin aavistuksen alkuperäistä suuremmat). En kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen, miten ne istuivat. Niiden tyvet tuntuivat aina jotenkin liian pitkiltä, ja napit roikkuivat hassusti ulos aukoista. Näin:

hiha.bmp

Sen jälkeen tein vielä kiintoisan havainnon perehtyessäni arkeologisilta kaivauksilta löydettyihin nappeihin. Melkein kaikissa koristeellisissa napeissa on havaittavissa yksinkertaisempia metallinappeja pidempi tyvi. Olisiko tämä merkki siitä, että juuri näitä nappeja on kiinnitetty eri tavalla vaatteeseen ja vaihdettu vaatteesta toiseen? Koska normaalissa napituksessa, tuo pitkä tyvi ei ihan oikeasti ole tuntunut kovin käytännölliseltä.

Pakkohan sitä on kokeilla.

Napitus on nyt 15/20-tilanteessa.

Tältä se tulee näyttämään:

24092008291.jpg
Tässä pari lähikuvaa siitä, miten napit tulevat kankaan läpi rei’istä. Tein reiät hyvin lähelle reunaa – samalle etäisyydelle kuin lontoosta löydetyssä mystisesti kulumattomassa reikäkaistaleessa.

24092008294.jpg 24092008293.jpg 24092008292.jpg

Toistaiseksi kaikki vaikuttaa toimivan. Napit pysyvät muotonsa ansiosta aika hyvin paikoillaan ilman nyöriäkin (jonka toki laitan). Ja pitkä tyvi näyttää löytäneen käyttötarkoituksensa! Keskimmäisestä kuvasta näkee, miten napista tulee nyt näkyviin vain oikea kohta, napin ns. “hattu”. (<-Näemmä on nappitermit hallussa ;))


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

6 thoughts on “Kokeellisia käsitöitä

  • Sahra

    No mutta mutta! Mainio kokeilu! Kas kun onkin tullut tilattua itselle noita nappeja kymmenittäin erästä joulukuussa käytettävää kolttua varten. Pitäiskö ottaa mallia.

    On muutes mahtavaa että niitä kolmionmallisia essuja alkaa vihdoin ilmestyä (muiden blogeissa mainintoja niistä). Olen himoinnut sellaista jo pari vuotta, mutta latistuin kun joku sanoi että “ne ovat olleet vain kätilöitä varten”.
    Miten on? Voisko vaikka kauppiaalla olla sellainen???
    Onks tietoo?

  • Piia

    Vau! Hienoilta näyttävät! Olen itse kanssa tahtonut kokeilla noita jo jonkun aikaa, ja on hauska kuulla, että tuo tekniikka ilmeisestikin toimii.

  • Elina

    Re: kolmionmalliset essut – niistä on tosiaan ollut liikkeellä juttua siitä että ne ovat “vain” jotakin varten. Itse muistan kuulleeni siitä version, että ne olisivat vain miehille. Se kyllä on ainakin mielestäni sellainen uudelleenelävöittäjätotuus. Toisalta kyllä puoliessuja näkee ksikirjoitukissa useimmiten.(Tästä sainkin mainion aiheen uuteen kirjoitukseen, kiitos!)

    Pläräsin eilen sitä kirjaa, jossa niitä muistin nähneeni. (Ihkaeka oma pukukirjani, Hurusom man sig klädde, ei paras muttei huonokaan) Siinä oli kaksi käsikirjoituskuvaa ilman lähdeviitteitä (tietenkin!) jossa toinen 1400-lukua, jossa essu teurastajalla (mies) ja toinen 1300-luvun ranskasta, jossa essu naisella jolla oli muodikkaat letit.

    Nyt ei kai sitten muuta kuin kiinni asian ytimeen – etsimään – varmaankin medeltidens bildvärldistä ja kalkmalerier.dk:sta, esim. jos hakee eevan tai palvelijattaren kuvia, voisi tärpätä….

  • Jenni

    Piti kysyä tätä jo Hollolassa, mutta se sitten jäi: mistä olet ostanut nuo napit? Luulin nähneeni tuollaisia joka nappikaupassa, mutta sitten kun tarvitsisi, niin ei löydykään yhtäkkiä mistään.

  • Elina

    Nämä napit on ostettu Peterin nappikaupasta. Suosittelen, ovat kestäneet kovaa käyttöä jo vuosia.

    Vastaavia (saman mallin mukaan tehtyjä nappeja, mutta ei siis aivan samoja – voivat olla eri mallisia ja eri kokoa) on mm. http://www.billyandcharlie.com/bell.html ja http://www.handelsgillet.se/draktdetaljer.htm ja http://www.lionheartreplicas.co.uk/shop/index.php?categoryID=88

    Eri reproduktioissa on eroa mm. koossa, mutta kaikista löytyy tämän projektin kannalta se tärkein eli napin riittävän pitkä varsi. Sama on melko tyypillinen monille muillekin hieman “koristeellisemmille” napeille, niin reproissa kuin keskiaikaisissa originaaleissakin.

    Tässä kirjoituksessa on lisää tietoa ja joitain kuvia mekosta napituksineen, voi olla hyödyksi jos on tekemässä vastaavaa: http://www.neulakko.net/wp-content/uploads/2009/10/gown_finalneulakko.pdf