Kivaa, kivaa, kivaa! 3


Tapahtumassa oli kivaa. Oli mainioita ihmisiä, hyvää ruokaa, aikaa tehdä käsitöitä, ihailla muiden tekemiä hienouksia ja nauraa todella huonoille jutuille (siis laatuhuumorille, kuten sananmuunnoksille). Ja tämän kaiken lisäksi oli vielä fantastisia uusia päähineitä.

Otan takaisin puheeni uuden myssyni väärästä koosta. Se onkin juuri sopiva. Se istuu päässä kuin liimattuna. Otan ensin lyhyet hiukseni hallintaan hiusverkolla ja parilla pinnillä. Sitten vedän myssyn päälle, kiinnitän sen kieputtamalla nauhan pään ympärille ja viimeistelen kiinnityksen neulalla. Myssy pysyi paikoillaan hienosti. Pidin sitä huntujen alla ja yömyssynä. Tässä kuva siitä, miten myssy sidotaan päähän.

Myssyn päälle puin – uuden ryppyhuntuni! Ihkaensimmäinen ryppyhuntu on nyt valmis. Siinä on kasvojen päällä kaksi kerrosta pieniä kurttuja. Itse huntu on tavallaan vaakunakilven muotoinen: pyöristetty reunoistaan, mutta puoliympyrää pitkulaisempi. Huntu viimeistelee mainiolla tavalla 1380-luvun asukokonaisuuden, jota olin aiemmin käyttänyt kenties turhan vanhanaikaisen hunnun kanssa.

Silti pidän tätä huntua vielä koekappaleena. Sen tekeminen oli aikaavievää eikä täysin ongelmatonta puuhastelua – mielessäni on pitkä lista asioita, jota teen ensi kerralla toisin. Seuraavasta hunnusta tulee muhkeampi, neliskanttisempi ja todennäköisesti toisella tekniikalla toteutettu.

Ryppyhuntujen (eli kruseler, frilled veils) rakenne on aikamoinen mysteeri. Olen sillä kannalla, että näitä huntuja toteutettiin mitä todennäköisimmin eri tavoilla. Maalauksissa ja veistoksissa on eroteltavissa ainakin kolmea tyyliä. (Pahoittelen termistöä, en keksi tähän hätään parempaa.)

1) kerrostettu huntu, jossa huntuun on kutoessa tehty kurttu reunoihin. Kerrostettu vaikutelma tulee siitä, että huntukangas asetellaan pään päälle kerroksittain.  Näitä kankaita on kokeellisesti kudottu ja niihin on saatu sopivat kurtut. Historianelävöittäjälle tämä tyyli on selkeästi vaikein, varsinkin jos ei saa lupaa pystyttää kotiin edes pieniä kangaspuita.

Tässä on esimerkki tyylistä.  (Jan van Eyck, Arnolfini wedding 1434)

2) ns. smokattu tyyli, jossa hunnun reunassa on salmiakinmuotoisia, smokkausta muistuttavia kuvioita. Näissä hunnuissa tuntuu olevan huntukehys, jollainen (mahdollisesti) oli esillä Lontoon kaupunginmuseossa. Tätä aion kokeilla seuraavaksi.

Ks. kuva tästä (Katherine of Warwickin hautamonumentti, n. 1300-luvun puolivälilä(?))

3) ns. kiharatyyli, jossa huntu muodostaa edellistä tyyliä pehmeämmän kerroksen kasvojen ympärille. Kerroksittain pehmeitä laskoksia, kasvojen ympäryksen lisäksi usein myös hunnun helmassa. Uusi huntuni edustaa tätä tyylilajia, tosin aika maltillisena versiona.

En keksi tähän hätään kuvaa, mutta täydennän kun muistan jotain sopivaa. Olen viikonlopun öisten nasaalisinfonioiden kuulemisen jäljiltä hieman väsynyt ja siksi lahopäinen.
Tapahtumasta huntuineen on luvassa myös kuvia, kunhan ne saadaan ulos kamerasta.


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

3 thoughts on “Kivaa, kivaa, kivaa!