Villa on pop eli terveisiä leiriltä

Tammen allaLeirillä oli kivaa. Sää tosin sabotoi alkuperäiset suunnitelmani. Tarkoitus oli istuskella ulkona auringosta nauttien ja käsitöitä tehden. Koska melkein koko viikon satoi, ulko-ompelu jäi vähemmälle.

Ommella voi onneksi sisälläkin. Lisäksi tuli taas nähtyä miten mainiossa seurassa on kivaa vaikka mutalätäkössä.

Villa on kyllä ehkä paras materiaali ever. Villakerrosten ansiosta mulla oli lämmin ja kuiva olo koko viikon. Vaikka nahkakengät kuivuivat kunnolla vasta kotona, varpaita ei palellut ollenkaan mainioiden villaisten sukkien ansiosta. (Siis sellaisten hose-tyyppisten, ei villasukkien.)

Viikon käsityösaldo jäi oikeastaan sen kauan kaivatun alusmekon valmistumiseen. Siitä tulikin erinomainen, vaikka ompelu oli yhtä hemmettiä. Sen Ikeapellavan ompelutuntuma on sellainen kuin ompelisi koko ajan hulpiota. Sormenpäät olivat todella kovilla.

Tein alusmekon näiltä sivuiltakin löytyvän Suvituulin hyvän monisteen avulla. Tällä kertaa kokeilin yhtä uutta juttua ja toteutin vanhoista virheistä oppimiani.

Ompelin alusmekkoon hihat. Aikaisemmin olen käyttänyt hihatonta, kannattelevaa alusmekkoa ja hihallista paitamekkoa sen päällä. Ja sen päällä vielä varsinaista mekkoa. Ja mahdollisesti päällysmekkoa. Välillä on ollut aika kuuma. Yhdistämällä paitamekon keskeiset osat (hihat) alusmekkoon, sain vähennettyä yhden kerroksen. Miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen? Ainakaan minulla hihojen lisääminen ei ole vaikuttanut yhtään alusmekon keskeiseen ominaisuuteen, eli kannattelevuuteen.

Pelkän pellavan kannattelevuuteen monilla tuntuu olevan vaikea uskoa. Mutta se toimii! Katsokaa vaikka tätä kuvaa alusmekosta (siinä vielä ompeluvaiheessa).

Vanhoista virheistäni onnistuin välttämään sen, ettei alusmekosta tullut liian pitkä. Se ei osunut maahan, kerännyt mutaa eikä näkynyt sopimattomasti mekon helman alta.

Muuten sitten tuunasinkin ystävälleni tekemää viikinkiaikaista Birkatakkia, istutin hihoja ja laitoin alkuun eeppiseksi muodostuvan hattuprojektin. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Lopuksi pitää vielä Joutsenlaatikkoesitellä teille se viime kirjoituksessa mainittu astialaatikko:
Ja ennenkuin ehditte huutaa: “Ei joutsenet syö kaloja!”, tsekatkaa tämä alkuperäinen. Keskiajalla ei ihan tiedetty kaikkea.

Ps. Hihaluennon moniste löytyy täältä.

Samanlaista / Related

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.