Vuosihuoltoa / Yearly maintenance


Tämän vuoden elävöitykset on nyt elävöitetty. Kiva vuosi sai arvoisensa päätöksen: viikonloppuun mahtui joulumarkkinaa, hehkuviiniä, herkullista ruokaa, tanssia, hyvää seuraa ja liian paljon neulakinnastelua. Viikonloppuna tuli myös muisteltua menneitä. Tämä tapahtuma nimittäin merkkasi sitä, että olen harrastanut tätä metkaa juttua viisitoista vuotta.

Joskus mietin, millaista elämä olisi jos en olisi tähän ikinä ryhtynyt. Olisin enemmän viikonloppuja kotona, tekisin ehkä vielä enemmän töitä. Kaapeissa ja kirjahyllyssä olisi enemmän tilaa. Olisin monta kokemusta ja taitoa köyhempi. On aivan vaikeaa kuvitella elämää ilman niitä rakkaita, mahtavia ja inspiroivia ihmisiä joita olen tämän harrastuksen parissa tavannut. Enkä taatusti olisi tarttunut minkäänlaiseen käsityövehkeeseen ilman keskiaikaa, vaan antaisin edelleen koulukässän traumaattisuuden painaa. Kauhistus.

Vuoden viimeisen tapahtuman jälkeen päätin vuosihuoltaa varusteita.

Puuastioille öljyä, kengille ja nahkapulloille vahaa ja niin edespäin.

Lisäksi hakkasin lyhdyn pohjalta noin kolme senttiä mehiläisvahaa ja steariinia. Plussapuolena on, että lyhty on taas käyttökelpoinen. Miinuksena se, että olen kyynärpäähän asti noessa. Ensi vuodelle lupaan, etten tosiaan enää ikinä anna kynttilän löröttää lyhtyyn. Näkis vaan.

***

And that was the last event for this year: candlelight, great food, mulled wine, shopping, excellent company, even some dancing and definately too much needlebinding (from my shouders’ point of view anyway).  There was also quite the bit of going down memory lane, since this event marked my fifteenth year with this hobby.

Sometimes I wonder what my life would have been like if I’d never gotten into living history. I’d spend more weekends at home, maybe work even more than I do now. I’d have more space in my cupboards, basement and bookcase. I’d lack many experiences and skills. Most of all, it’s almost impossible to think of life without all the dear, important and inspiring people I’ve met in this hobby. And I probably also would not have picked up any kind of handicraft, being too traumatized by my history of handicrafts failures a school. How awful would that be?
After the event, I gave my gear a little tender loving care.

I waxed my shoes, my leather bottle, oiled my wooden dishes etc.

I also chiseled about 3 cms of beeswax, stearin and soot from my lantern. On the plus side, I can use the lantern again. The drawback is I now have soot up to my elbow. An early promise for the new year: never letting the candle bleed into the lantern.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*