Edistystä

Uusi punainen

Uusi Punainen (kuvassa etukappale kiilalla) edistyy sutjakkaasti. Etu- ja takakappaleiden kiilat ovat paikoillaan n, sivukiilat yhdessä ja tänään koko villakerros mekosta on varmaankin kasassa. Sen jälkeen pellavan kimppuun. Se sujunee hitaammin, sillä pellavan ompelu on aina villan ompelua työläämpää.
Sitten pitääkin saada apua mekon istuttamiseen. Sitä on itselleen hankala tehdä. Istuttaminen on maagista puuhaa: vielä tässä vaiheessa mekon yläosa tuntuu valtavalta, mutta istuttamisen jälkeen se sopii kuin hanska.

Olen ommellut saumat parin millin mittaisilla etupistolla, vahatulla luonnonvärisellä pellavalangalla. Saumanvarat olen huolitellut kääntämällä ja ompelemalla ne paikalleen helmapistolla. Verrattuna saumanvarojen avaamiseen tällä tekniikalla tulee paksummat, mutta toisaalta paljon vahvemmat saumat. Lisäksi löytöjen perusteella se tuntuu olleen vähän yleisempi tapa huolitella saumat.

Keskiaikaset ompelutekniikat ovat mainioita. Vaikka lanka ja kangas ovatkin varsin eri värisiä, pistot eivät juuri erotu kankaasta nurjallakaan puolella. Muistan kuinka kerran väänsin saumamalleja käsinompelun opetusta varten: niistä ei tullut kovinkaan opettavaisia, sillä pistot katoavat kankaaseen niin tehokkaasti.

Värjäämätöntä pellavalankaa käytän siksi, että se lienee ollut yleisin ompelulanka keskiajalla. Pellavan värjäämisestä keskiajalla ollaan montaa mieltä: aika yleisesti ajatellaan, ettei se ainakaan ollut kovin yleistä, sillä värit tuskin pysyivät kankaassa kovin hyvin. Kuitenkin joitain värillisiä pellavia on löydetty: mm. Margaretan mekossa oli jäämiä sinisestä pellavavuorista ja Uvdalin kirkosta löydetyllä naisella oli yllään värjätty pellava-alusmekko. Pellavalangan värjääminen on ollut ilmeisesti vielä harvinaisempaa, vaikka Englannin hovin tilikirjoissa kyllä mainitaankin punainen pellavalanka. Arvokkaampaa värjättyä lankaa tai silkkilankaa (joka värjäytyi hyvin ja oli yleisesti saatavilla värillisenä) ei kuitenkaan tuhlattu näihin ns. näkymättömiin saumoihin.

Nyöritysreikiin ja napinläpiin ajattelin käyttää punaista pellavaa tai sitten tilata punaista silkkilankaa.

Ps – herkuksi hienot silkkiset polvimittaiset housusukat saksasta (housusukat on kai oikea suomenkielinen käännös sanalle hose?). Raidallinen kangas paitsi näyttää mainiolle, näyttää myös hyvin sen, miten sukat on leikattu vinoon.

5 Replies to “Edistystä”

  1. AAA! Ihkut sukat! Pakko saada! Ja mekko etenee ihanasti ;) Katellaan sitä istutusta, kun tulee ajankohtaiseksi…

  2. Hienot sivut ja tietoa hurja määrä. Törmäsin sivuihin, kun yritän miettiä millainen asu olisi sopivin keski-aika tyyppisiin häihin hääparille ja kuka osaisi kyseisiä asuja tehdä ? Aikaa on vuosi.

    Vaihtoehtoja on paljon. Asun pitäisi olla uskottava, ja tarpeeksi arvokaskin mutta ei niin vaativa projekti että se jää tekemättä. Onko Suomessa joku joka ompelisi työkseen esim. keski-aika vaatteita tilauksesta vai tekeekö jokainen harraastaja asun itse ?

  3. Housusukat ovat todella hienot. Olen miettynyt niiden tekemistä ihan arkikäyttöön, kun luonnonkuitusukkahousut ovat niin vaikeita saatavia täältä.

    Itse asiassa minun piti kysyä noista raidoista. Kuuluisa Tekstiilihistorioitsija, Michel Pastoureau, väittää kirjassaan “The Devil’s cloth : a history of stripes and striped fabric” (engl. 2001), että raidat olisivat olleet hurjan kamala asia keskiajalla. En nyt muista miten paljon MP käyttää kuvamateriaalia, mutta tekstit keskiajalla vaikuttavat tukevan tätä väitettä. Sen sijaan on Allekirjoittaneen mielestä aika paljon kuvia, missä ihmisillä on raidallisia vaatteita, eikä siis vain esim. prostituoiduilla tms. Ja nyt nämä ihkut sukat…

    Miten sun tutkimuksissa tulevat raidat esiin? Ovatko ne ihan ok, vai huomaako, että ne olisivat jotenkin kamala asia? Tämä on tämmönen pet peeve, johon sitten Kun Minulla On Aikaa, aion tutustua lähemmin…

  4. Nipsu: Kivaa että olet viihtynyt Neulakossa! Kaikki harrastajat eivät tee itse asujaan, vaan teettävät niitä toisilla.

    Tuollaisen projektin haastavin ja mukavin vaihe lienee se, kun miettii minkä aikakauden asun tai minkä tyylisen haluaa. Siinä on hyvää apua muodin historiaa käsittelevistä kirjoista, joiden avulla voi lehteillä eri aikakausien tyylejä läpi löytääkseen itselleen mieluisen tyylin.

    Keskiajan hääasuista sen verran, että silloin ei käytetty erityisiä hääpukuja, vaan häihin pukeuduttiin parhaimpiin vaatteisiin mitä oli. Morsiamella oli usein hiukset auki, mahdollisesti päässään morsiuskruunu. Häiden jälkeen oli hunnun, vaimon päähineen vuoro.

    Tässä pari linkkiä ihmisiiin, jotka tekevät keskiaikapukuja ja myös keskiaikatyylisiä pukuja tilauksesta:

    http://www.katajahovi.org/SatuHovi/keskiajanPuvut.html
    http://www.bellemodeste.com/mgal.php

  5. Miti: Eikö olekin kiinnostavat raitasukat! Epäilisin niiden olevan kirkollista perää, sillä ne ovat tuomiokirkkomuseosta ja tuo niiden vieressä oleva esine muistuttaa sitä kirkolliseen paimensauvaan sidottavaa liinaa, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista.
    Siis tälläinen, joka oli textilkammarenin kokoelmissa:
    http://www.neulakko.net/galleria/displayimage.php?album=6&pos=15

    Siksi minulla on vahva epäilys siitä, että nämä ovat niitä yksiä saksalaisia pappisvaatteita, joiden taisi käydä maailmansodassa köpelösti? Olen pahoillani etten nyt muista tähän hätään niistä enempää…

    Mutta tämä kirkollisuus viittaisi siis siihen, ettei ne ainakaan olisi mitkään horosukat :)

    Itse suhtaudun skeptisesti tuohon devil’s cloth- läppään, ja muistan lukeneeni tekstejä jossa sitä myös on kyseenalaistettu. (Ehkä Eva Andersson?) Ensinnäkin karvani nousevat pystyyn siitäkin, että sanotaan “kaikki aina keskiajalla niin”. Lisäksi olen miettinyt, miksi normikangasta työläämpi kangas olisi varattu yhteiskunnan marginaalin käyttöön. Toki olen kyllä lukenut siitä, että raitoja on _joissain kaupungeissa_ käytetty prostituoitujen merkkaamiseen. Mutta mahdollisesti raitakangas olisi enemmän kuvataiteen konventio pahisten merkkaamiseen kuin käytännössä vaatetukselle annettu merkitys.

Comments are closed.