Vanhojen uudistusta / Redoing old favourites  1


Totuus: keskiaikainen vaateparteni on kurjassa tilassa. Lapsensaanti aiheutti ilmeisen pysyväksi jääneen reilun kymmenen kilon ja parin vaatekoon pudotuksen, minkä seurauksena olen laiha ja kaikki keskiaikavaatteeni (ne jotka sopivat ennen ylleni kuin valettu) roikkuvat ja istuvat suurinpiirtein yhtä hyvin kuin perunasäkki. Ja keskiaikaisessa tyylissä vaatteiden istuvuus on lähes yhtä tärkeää kuin se, mistä ne on tehty. Aargh!

Melkein kaikkia vaatteita voi kyllä vielä käyttää, mutta niistä jokainen vaatii pientä tai suurempaa laittoa.

Mistä päätin alottaa korjaussavotan? No loogisesti tietenkin mekosta, jossa vikana on ensisijaisesti se, etteivät sen somisteet istu kankaan tyyppiin ja kuteeseen. Mutta kyllä sellainenkin voi häiritä! (Aika paljon)

Varsinkin, kun kyse on lempimekostani. Se on vaatteistani vanhin edelleen käytössä oleva. Pakkaan sen mukaan AINA, sillä siinä on mystisen hyvä olla. Se päällä tulee aina hyvä mieli. Sellaisia vaatteita varmaan lienee muillakin?

Tein mekon muistaakseni vuonna 2004. Se on matkallaan kokenut muutaman muodonmuutoksen jo tätä ennen: olen lyhentänyt ja vuorittanut hihojen roikkuvia ‘kieliä’ pariin otteeseen. Parasta mekossa on sen mukavuus, kiva helman laskeutuvuus ja ehdottomasti kangas. Yli kymmenen vuoden jälkeenkään siinä ei ole yhtään kulumaa. Se on kuin uusi. Kangas on kohtuullisen ilmavaa toimikasta joka kesällä hengittää ja toimii mainiosti talvella välikerroksena. Se muistuttaa mukavasti semmoista keskiaikaista paikallisesti tuotettua kangasta. Siis ei mitään tuontiverkaa.

Siksi turkissomisteet ja helmet… no kun vaan ei. Kauniitahan ne ovat, mutta ne eivät sovi tämän kankaan kanssa yhteen. Vaikutelma on kuin käyttäisi iltapuvun kanssa tennareita.

****

Truth: My medieval wardorbe is in a sad state. Having a baby caused a seemingly permanent weight loss of over 10 kilos which means a couple of dress sizes. This means that I’m thin and all my medival clothes (that used to fit like a glove) fit miserably and feel like wearing a sack. And in the medieval mindset, how well the clothes fit you is almost as important as what they are made of. Aaargh!

I can still use almost everything, but everything needs taking in and tweaking in all sorts of places.

So where do I begin? LOGICALLY, I start with the dress where the issue is primarily the fact that the fur and pearls don’t work with the type and weave of the fabric the dress is made of. But this sort of thing can also be a total bother! (A big one.)

Especially, since we are talking about my favourite medieval dress. It is the oldest one I still use actively. In fact,  I always pack it, because it just feels mysteriously wonderful to wear. I always feel good wearing it. I guess other people have these sort of mysterious feel-good clothes too?

If I recall correctly, I made it in 2004. It’s been redone a bit over the years, namely I’ve been tweaking the pendant sleeves and relining them. What I like best about it is how comfortable it is, how nicely the hem falls into folds and most of all the fabric. After over ten years, there is no signs of wear! It’s a relatively airy twill that breathes in the summer and insulates well as a middle layer in the winter. It also nicely resembles a locally produced wool medieval twill. Not imported broadcloth.

And that’s why fur trims and pearls….well just no. They are really pretty but to be honest (to history) they don’t go with the material. Overall, it looks a bit like wearing Converse sneakers with your evening gown. it just clashes.

Tässä viimeinen selfie ennen suurta muutosta.

The last selfie before the big change.

Lähikuva kankaasta, jossa näkyy ehkä miksi siitä niin tykkään!

Closeup of the fabric – can you see why I love it?

Hihojen kaninkarvat ja roikkuva koristeellinen kieleke: rips rips nips nips. Ne otin talteen ja siirrän aikanaan (kunhan löydän sopivan kankaan) johonkin hieman fiinimpään mekkoon.

—-

The fur lining and pendant sleeve: rip rip snip snip off they went. I of course kept them and I will eventually (once I find the right fabric) sew them onto another dress.

Napsin myös postauksen yläkuvassa näkyvät helmet kaula-aukon tienoilta irti, yksi kerrallaan. Myös ne laitetaan aikanaan johonkin toiseen vaatteeseen. Vapautunut olo ja uudet, lyhyet hihat! Hihhei! Lyhythihaisena mekko muistuttaa enemmmän alkupeäistä esikuvaansa Herjolfsnes d10587:ia.

I also snipped off the pearls which ou can see in the picture at the top fo the post, snip snip, one by one. I’ll transfer them to another project sometime. Having done that the short sleeves feel all so nice! With short sleeves it also resembles the original inspiration piece Herjolfsnes d10587 more closely.

Päätin samalla pikkuisen parantaa mekon istuvuutta olkapäiden kohdalta. Ja koska kyseessä on projekti, “pieni justeeraus ja kaula-aukon pienentäminen” tarkoitti lopulta olkasaumojen purkamista, hihojen laittoa, epätoivoa, säätöä ja sadattelua. No, samalla tuli korjailtua vanhoja saumoja!

Kuvassa ompelen olkasaumaa sauman päältä. Siis oikealta puolelta. Mahtava tekniikka! Helpottaa vaikeiden kohtien ompelua ja saumakohdasta tulee todella tasainen. Lanka ei muuten käytössä näy ihan niin paljoa kuin tässä lähikuvassa.

I decided this would be a good time to adjust the fit too, changing the seams at the shoulders and taking in the very wide neckline a bit. Aaaaand because this is a project, the “I’ll just adjust this a bit” eventually meant undoing the shoulders, fiddling with the sleeve fit, considering  undoing the entire dress, despair and swearing. Well, it also gave me a chance to redo some old seams!

In this picture I’m sewing the shoulder seam from the right side. I love this technique! It helps in tricky laces and leaves the seam all nice and even at the top. And the thread doesn’t show as much really when you wear it.

Tässä auki venytettynä näkyy kädentien päältä ommeltu ja nurjalta puolelta ommeltu sauma.

Here you can see where the armscye has been sewn from the right side and the more “conventional” seam.

Tässä näkyy tai ei näy muutokset omassa ompelussa. Saumavara on huoliteltu helmapistoilla. Peukalosta ylöspäin näkyy helmapistot vm 2003. Ompelulangasta ylöspäin näkyy (tai ei) helmapistot vm 2015. Lanka kannattaa vetää sopivasti tiukalle, niin sauma oikeastaan katoaa ja pellavalanka ei paista kääntöpuolellakaan. Toisaalta, hirveän monissa keskiajalta säilyneissä saumanpalasissa ompelujälki muistuttaa paljon enemmän tuota huolimattomampaa otetta vuodelta 2003.

Here you can see (or not) some changes in how I sew. I’ve felled the seam allowance with hem stitch. Above my thumb you can see hem stitch ca 2003. And from where the thread pokes out you can see (or not) hem stitch ca 2015. Goes to show that pulling the thread just tight enough makes a difference – it can make the seam disappear. The linen thread shows hardly at all. Although, it seems that in many medieval extant pieces the sewing looks a lot more like my more carefree seam ca 2003.

Poistin myös silkkisen nauhan kaula-aukon sisäpuolella paljolti samoista syistä kuin helmet ja turkiksetkin. Estääkseni kaula-aukkoa venymästä, huolittelin sen uudelleen villalangan avulla. Villalangan ompelu helmapistoilla päärmeen huolitteluksi on maailman yksinkertaisin pikku juttu, joka toimii ihmeen hyvin. Se pitää kaula-aukon muodossaan ja näyttää kivalta. Tekniikka löytyy myös Grönlannin vaatelöydöistä, jotka siis ovat tämänkin mekon yksi lähde.

I also removed a silk facing from the neckline, for the same reasons I removed the rest off the stuff. To keep the neckline from stretching, I sewed a wool thread to the fold of the seam allowance. Hem stich again. This technique is also found in the Greenland garments and it is the simplest thing – but it works wonders on keeping the neckline in it’s intended shape and looks nice.  See the finished neckline below.

Lopputuloksena lempimekon elinkaaressa alkaa taas uusi vaihe. Mekko on edelleen mukava, käytännöllinen eikä liian fiini. Näissä (tunnelmallisesti lastenhuoneessa hätäisesti räpsityissä) kuvissa mekko on vähän rutussa oltuaan talvivaatteiden alla, mutta  kokonaisuudesta saa kuvan. Kuten kuvista näkyy, mekko on edelleen hyvin leveä, mutta yläosan istuvuus ja laskeutuvuus (jossa kiiloilla on oma tärkeä osuutensa) vaikuttavat siihen ettei se ole epäkäytännöllinen – tai edes niin telttamainen kuin luulisi!

The end result  is a new phase in the lifespan of my favourite dress. It’s still comfortable, practical and now also not too fancy. These (hastily snapped in the nursery) pictures show a slightly wrinkly dress after it has been worn under layers of winter clothing, but hopefully you’ll see how it turned out. It is still very wide (as it was always intended to be) but the way the hem folds (because of the gores and how they are set) and the way it fits at the shoulders make it stay put and not be impractical despite the width of the dress.
    


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

One thought on “Vanhojen uudistusta / Redoing old favourites