Aikamatkustamista

Musiikki tuo muistoja mieleen paremmin kuin mikään. Aamulla iPodini löysi sisuksistaan Hedningarnan Trä-albumin. Palasin hetkessä aikoihin, jolloin aloitin keskiaikaharrastuksen.

Muistin tunnelmat – miten taionomaiselta tuntui talvi-ilta ensimmäisessä tapahtumassa: kynttilän valo, takkatuli, tanssiminen, keskiaikavaatteet ja saviastioista syöminen. Miltä tuntui askarrella ensimmäistä omaa asuaan (joka oli liikuttava niin historiallisuudeltaan kuin käsityöjäljeltäänkin*)), johon piti tapahtumien välillä kotonakin pukeutua ja fiilistellä esimerkiksi juuri tuon Hedningarnan tahtiin.

Trä ei varsinaisesti sisällä keskiaikaista, vaan keskiaikaisvaikutteista musiikkia. Mutta sitä silloin tapahtumissa kuunneltiin, eikä parempaa osattu kaivata. Sama periaate päti lähestulkoon kaikkeen muuhunkin.

Harrastuksen alkuaikoihin on välillä hyvä palata. Se auttaa muistamaan, millaista aloittaminen on ja miten kiva harrastus on kyseessä. Samalla huomaa miten paljon sitä on kehittynyt!

Lisäksi siitä on hyötyä pohtiessaan sitä, miksi tätä ylipäänsä harrastaa ja miten tuli lähdettyä mukaan. Ja miksi joku muu lähtisi. Omat syyt harrastaa ovat muuttuneet vuosien myötä. Mutta on siellä mukana sitä samaakin.

Olin 90-luvun puolivälissä tyypillinen pikkukaupungin teini. Olin erittäin tylsistynyt, noin yleisesti ottaen. Kun välitunnilla  kysyttiin kiinnostaisivatko keskiaikaiset tanssit, vastasin myöntävästi. Hitto, olisin varmaankin vastannut myöntävästi mihin tahansa, mikä kuulosti erikoiselta, jännältä ja vaihtelua tuovalta. Onneksi kukaan ei kysynyt, kiinnostaako esmes napalmin keittäminen. (Tai no, tuli sitäkin kerran valmistettua, ihan silkasta tekemisen puutteesta.)

Pohjalla tietenkin vaikutti se, että olin erittäin kiinnostunut historiasta ja arkeologiasta. Lisäksi enteenä voidaan pitää sitä, että lapsena rakastin pukeutumisleikkejä, erityisesti historiateemaisia. Mutta olin kyllä silloin vielä kiinnostuneempi antiikin ajoista kuin keskiajasta. Puhumattakaan siitä, että inhosin käsitöitä.

Tällä tavalla kuitenkin lipsahdin keskiaikaharrastuksen pariin. Tanssiharjoitukset johtivat ensimmäisen puvun valmistamiseen, tapahtumaan sekä alkuun oman tietämyksen ja varustetason kartuttamisessa. Ja tietenkin siihen, että tuli tutustuttua aivan mahtaviin ihmisiin.

Mutta mikä sitten on pitänyt harratusta mukana matkassa kaikki nämä vuodet (13)? Aikuiselämäni on ollut kaikkea muuta kuin tylsää, joten olisi ollut mahdollista jättää tämä aikaa vievä harrastus.

Tärkeimpänä syynä ovat varmaankin ihmiset, joiden kanssa löytyy kiehtovalla tavalla yhteinen sävel varsin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista huolimatta. Keskiaikaharrastus on hauska myös siksi, että se on niin erilaista kuin muut päivittäiset puuhat. On rentouttavaa tehdä asioita, joista ei voi sanoa olevan mitään Järkevää Hyötyä ™. Harrastuksen kautta voin myös toteuttaa luovuuttani ja taiteellisia taipumuksia, jotka muuten jäisivät retuperälle. Ja samalla voin syventää kiinnostustani historiaan ja arkeologiaan, joista en lopulta halunnut ammattia.

Kyselin kerran leirillä ihmisiltä näitä samoja asioita. Vastauksia oli kiehtovaa kuulla. Ajattelin jatkaa tätä pienimuotoista kyselytutkimustani kysymällä teiltä rakkaat lukijat, näitä samoja kysymyksiä:

Miksi lähditte mukaan keskiaikaharrastukseen?
Miten mukaan lähteminen tapahtui? Millaista aloittaminen oli?
Mikä teidät on saanut jatkamaan harrastamista?

*) Ensimmäinen itse tekemäni keskiaika-asu oli lakana- ja housukankaista valmistettu mekko – helvetinikkunakokonaisuus, joka oli koristeltu koristenauhalla ja mustalla tekoturkiksella. Ohjeet sen tekemiseen löysin seuran lehdestä. Nyöritys oli toteutettu mielikuvituksellisesti silkkinauhan avulla.  Mekko oli liian lyhyt ja kapea, päällysmekko taas niin suuri, että sitä saattoi käyttää minkä kokoinen keskiaikaharrastaja tahansa. Oih! Voih!

Lineas vestes

Olen nyt lukenut norjankirjaa hieman pidemmälle. On siinä hurjan kiinnostavia ja mullistavia juttuja.

Erinomaisinta Uvdalin löydöissä on se, että vaatteita ei ole käytetty kääriniliinoina, vaan että ne on puettu päälle. Alusvaatteet ja kaikki! Villamekon alla on paitamainen, löysä pellavamekko.

Kyseessä on siis ainoat pellavavaatteet, jotka on löydetty Pohjois-Euroopasta. Ja jos siinä ei olisi kylliksi, toisesta alusmekosta (naisella olleesta) on löydetty jäämiä punaisesta väriaineesta. Siinä on siis punainen, pellavainen alusmekko. Alusmekoistahan on yleensä ajateltu, että ne ovat valkoisia. Lisäksi pellavasta on ajateltu, ettei sitä juuri värjätty, sillä keskiajalla käytössä olleet kasvivärit tarttuvat siihen sen verran heikosti. Mutta tässä meillä nyt sitten on punainen pellava-alusmekko. Villiä. Miksi ylipäänsä värjätä vaate, joka ei näy? Vaate, jonka ei ole edes sopivaa näkyä? Punaisen alusmekon päälle puettu mekko on harmaata, värjäämätöntä villaa.

Näitä uusia vaatelöytötuttavuuksia selaillessani olen pohtinut mielikuvia keskiajasta. Uudelleenelävöittämisessähän on paljolti kyse siitä, että elävöitetään mielikuvia keskiajasta. Varmaa tietoa siitä millaista keskiajalla oli, meillä ei ole. Eikä meillä ole siitäkään kovin varmaa tietoa, miten paikkansapitäviä keskiaikamielikuvamme lopulta ovat.

Otetaan esimerkiksi vaatteet: meillä on käsitys siitä, millaisia ajatellaan keskiaikaisten vaatteiden olleen. Sitten löytyykin vaatteita, jotka ovat aivan erilaisia. Jos tekisin näiden uusien, erikoisten löytöjen perusteella vaatteita (mitä kyllä harkitsen), saisin takuulla kuulla, että vaatteeni eivät ole oikein keskiaikamielessä kosher. Lähinnä siis siksi, etteivät ne vastaa mielikuvaa keskiajasta.