Jos harrastetaan niin sitten harrastetaan

Englannissa oli siis ihanaa. Loma alkoi museoiden ja kirjakauppojen koluamisella. Museoista kerron myöhemmin kuvien kanssa. Kirjakaupat olivat valikoimaltaan mahtavia. Historiahyllyn kirjojen aihevalikoima todella laaja. Tuntui, ettei mikään elämän detalji ollut niin pieni, etteikö siitä olisi voinut löytää kirjaa.

Kirjakaupoista jäivät mieleen erityisesti Foyles (silkan kokonsa ja valikoimansa puolesta) sekä Books for Cooks (asialle omistautuneisuutensa ja erikoistuneisuutensa puolesta). Jälkimmäisen vierestä löytyi vielä maustekauppa The Spice Shop, jonka valikoimista löytyi kauan kaivattuja keskiajan mausteita: Grains of Paradisea ja Cubebia, pippureita molemmat.

Museoiden kirjakaupoistakin löytyi yhtä ja toista. Museum of Londonin kauppa oli mielestäni reissumme museokaupoista paras. Siellä oli riittämiin sekä kekseliästä museotuliaista että laaja valikoima hyviä alan kirjoja. V&A:n kaupassa kirjat olivat mielikuvituksellisessa järjestyksessä. Sieltä oli vaikeaa etsiä, sillä kauppa oli suuri kuten museokin. British Museumissa oli paljon kirjoja varhaisemmilta ajoilta, mutta myös keskiaikaa, tekstiileitä ja muotia.

Mukaani tarttui Dressing the Past (joka on Kööpenhaminan tekstiilitutkimuskeskuksen julkaisu), Medieval Clothing and Textiles 4 (joka on ollut tähän mennessä todella mainio numero kyseistä julkaisusarjaa) sekä matkalukemiseksi viihdyttävä Terry Jones’s Medieval Lives (joka pistää mutkia vähän suoriksi, mutta on hauskaa luettavaa).

****

Viikonloppu vierähti paikallisessa keskiaikatapahtumassa. Ulkomailla harrastaminen on mielenkiintoista. Vaikka Englanti on historiallisen uudelleenelävoittämisen kärkimaa, tapahtuman joidenkin osallistujien keskiaikaisuuden kanssa oli vähän niin ja näin. Tyypit kulki siellä esimerkiksi isot trendiaurinkolasit päässä tai muoviset rantaflipflopit jalassa. Tietynlainen multihuipennus oli myös nainen, jolla oli yllään violetista satiinista tehty, kultanauhalla koristeltu Euran mekon tyyppinen päällyspuku, jossa alla ei näyttänyt olevan (luoja paratkoon) mitään. Siksi ei kai ollutkaan mikään ihme, että kuulimme ystävien kanssa jatkuvasti oikealta ja vasemmalta kehuja siitä, miten hienolta näytimme. Kaiken huipuksi sain erityismaininnan autenttisuudesta. (Niin ja hei, Neulakostakin tuttu napitettu ja kirjottu huppu voitti tiede- ja taidekilpailun.)

Se sai minut miettimään tätä autenttisuusasiaa enemmänkin. Olen kauan ajatellut niin, että jos harrastetaan keskiaikaa, niin sitten harrastetaan. Tarkoitan tällä useimmiten sitä, että haluan selvittää miten asiat on tehty ja tehdä itse mahdollisimman samalla tavalla. En esimerkiksi halua nähdä tavattomasti vaivaa siinä, että yritän väsätä lähtökohtaisesti epäkeskiaikaisia asioita jotenkin keskiaikaisen näköisiksi. Ennemmin teen koko homman keskiaikaiseen tapaan. Siis esimerkiksi vaikka kaadan viinini ennemmin kannuun kuin väsään pussin, johon piilotan pullon. (Näin helpon ja arkipäiväisen asian mainitakseni.)

Eikä keskiaikaisesti tekemään pyrkiminen usein edes ole vaikeampaa, vaikka niin tunnutaan herkästi uskovan. Useimmiten se on lähinnä erilaista. Mutta aina siinä oppii jotain uutta kivaa.

Olin viikonloppuna luennolla, joka kertoi keskiaikaisesta leirielämästä. Se oli kiva luento, mutta mainostus siitä miten sitä ja sitä asiaa ei kannata tehdä keskiaikaisesti alkoi lopulta nyppimään. Sellainen keskiaikaharrastajan suusta kuulostaa kovin absurdilta.

On tietenkin monta syytä olla tekemättä asioita keskiaikaisesti. Ne ovat yleensä: ettei tiedä, ettei osaa tai ettei välitä. Ensimmäiset syyt ovat täysin ymmärrettäviä, enkä todellakaan dissaa niitä, jotka eivät vielä tiedä tai taida jotain. Tärkeintä on, että yrittää. Eihän kukaan ole valmis aloittaessaan, eikä valmis ole itse asiassa koskaan. Sillä niihän se menee: mitä enemmän tietää, sitä enemmän huomaa miten vähän voi ylipäänsä tietää.

Onneksi nyt internetin takia näihin on niin paljon helpompi puuttua. Tietoa on nykyään niin helposti saatavilla. On sivustoja, kirjoja saatavilla ja paljon tavaroita valmiina ostettavissa. Ja tekemällä todistetusti oppii. (nimimerkki XXXL-kokoisen helvetinikkunamekon housukankaasta valmistamisesta aloittanut)

Jos ei välitä, niin sitä on vaikeampi auttaa. Siinä vaan miettii, että miksi ihmeessä harrastaa keskiaikaa jos ei siitä niin välitä? Esimerkiksi autot eivät kiinnosta minua – joten – en harrasta esmes autourheilua. Loogista.

Kesän menovinkkejä

Kesä! Joka kulman takana on kiintoisaa nähtävää ja keskiaikaleirejä joka notkelmassa. Vaikeinta on päättää, minne kaikkialle ehtii.

Tässä jotain linkkejä ja menovinkkejä

15.6 How were the children looked upon. Life and death of Medieval children Espoon kaupunginmuseossa. Osteologi Elisabeth Igren Lundin yliopistosta.

26.-29.6 on Turun keskiaikamarkkinat itse en sinne pääse, mikä on pieni harmi. Viime vuonna siellä oli yhtä sun toista mukavaa ja viihdyttävää. Erityisen harmilliseksi pääsemättömyyden tekee se, että paikalle ovat kuuleman mukaan tulossa legendaariset puolalaiset kauppiaat, joilta ostin viime vuonna mahtavan korin. Ostaisin niiltä mielelläni paljon lisääkin kaikenlaista. Kojullla oli kaikenlaista laadukasta: kenkiä, lyhtyjä, huopia, kankaita jne. Hinta-laatusuhde oli todella kohdallaan.

Toisaalta lohduttaa se, että markkinoille pääsyn estää niinkin mukava seikka kuin matka Lontooseen. Museohoppailua on tarkoitus harrastaa ainakin Museum of Londonissa ja Victoria & Albertissa. Toivottavasti saan hyviä otoksia jaettavaksi Neulakon kuvagalleriaan.

Keskiajan käsityöläistapahtuma Glimsissä (Espoo) on 30.-31.8.2008 ohjelmassa on käsityönäytöksiä ynnä muuta mukavaa. Ja kuulopuheiden mukaan mysö ne puolalaiset kauppiaat. Olen menossa tänne tekemään käsitöitä suuren yleisön edessä. Hii!

Mitä muuta keskiaikaista olisi tarjolla Suomen suvessa? Hämeenlinna ja Hollola ainakin. Suosituksia? Vinkkejä?

Vinkkaan itse vielä tämän kirjoituksen, joka on yksi nasevimmista historian uudelleenelävöittämisestä kirjoitetuista artikkeleista toviin. Lukekaa tämä: The past may be old, but never boring.. 

Ps. Kiitos muuten mielettömästä keskustelusta edellisen aiheen kommenteissa. Keskaikavaatteiden nimistön suomentaminen on jatkuva projekti. Kokoan termistöstä artikkelin tänne sivustolle, kunhan ehdin. Lähettäkää niitä lisää!

Villa on pop eli terveisiä leiriltä

Tammen allaLeirillä oli kivaa. Sää tosin sabotoi alkuperäiset suunnitelmani. Tarkoitus oli istuskella ulkona auringosta nauttien ja käsitöitä tehden. Koska melkein koko viikon satoi, ulko-ompelu jäi vähemmälle.

Ommella voi onneksi sisälläkin. Lisäksi tuli taas nähtyä miten mainiossa seurassa on kivaa vaikka mutalätäkössä.

Villa on kyllä ehkä paras materiaali ever. Villakerrosten ansiosta mulla oli lämmin ja kuiva olo koko viikon. Vaikka nahkakengät kuivuivat kunnolla vasta kotona, varpaita ei palellut ollenkaan mainioiden villaisten sukkien ansiosta. (Siis sellaisten hose-tyyppisten, ei villasukkien.)

Viikon käsityösaldo jäi oikeastaan sen kauan kaivatun alusmekon valmistumiseen. Siitä tulikin erinomainen, vaikka ompelu oli yhtä hemmettiä. Sen Ikeapellavan ompelutuntuma on sellainen kuin ompelisi koko ajan hulpiota. Sormenpäät olivat todella kovilla.

Tein alusmekon näiltä sivuiltakin löytyvän Suvituulin hyvän monisteen avulla. Tällä kertaa kokeilin yhtä uutta juttua ja toteutin vanhoista virheistä oppimiani.

Ompelin alusmekkoon hihat. Aikaisemmin olen käyttänyt hihatonta, kannattelevaa alusmekkoa ja hihallista paitamekkoa sen päällä. Ja sen päällä vielä varsinaista mekkoa. Ja mahdollisesti päällysmekkoa. Välillä on ollut aika kuuma. Yhdistämällä paitamekon keskeiset osat (hihat) alusmekkoon, sain vähennettyä yhden kerroksen. Miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen? Ainakaan minulla hihojen lisääminen ei ole vaikuttanut yhtään alusmekon keskeiseen ominaisuuteen, eli kannattelevuuteen.

Pelkän pellavan kannattelevuuteen monilla tuntuu olevan vaikea uskoa. Mutta se toimii! Katsokaa vaikka tätä kuvaa alusmekosta (siinä vielä ompeluvaiheessa).

Vanhoista virheistäni onnistuin välttämään sen, ettei alusmekosta tullut liian pitkä. Se ei osunut maahan, kerännyt mutaa eikä näkynyt sopimattomasti mekon helman alta.

Muuten sitten tuunasinkin ystävälleni tekemää viikinkiaikaista Birkatakkia, istutin hihoja ja laitoin alkuun eeppiseksi muodostuvan hattuprojektin. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Lopuksi pitää vielä Joutsenlaatikkoesitellä teille se viime kirjoituksessa mainittu astialaatikko:
Ja ennenkuin ehditte huutaa: “Ei joutsenet syö kaloja!”, tsekatkaa tämä alkuperäinen. Keskiajalla ei ihan tiedetty kaikkea.

Ps. Hihaluennon moniste löytyy täältä.

Täällä taas

Huh, yli-innokas spämmisuodattimeni luuli domainlaskua roskapostiksi. Siksi Neulakko hulahti näkymättömiin pariksi päiväksi. Mutta nyt ollaan taas täällä. Jos etsitte verkkopalveluntarjoajaa, suosittelen lämpimästi Puhtekia. Palvelu on todella hyvää ja käyttäjille kehitetään jatkuvasti uusia palveluja.  

Tällä välin olen ehtinyt lomailla: kävin ensimmäistä kertaa (!!) Turussa keskiaikamarkkinoilla. Siellä oli mukavaa ja jonkin verran tuttuja. Oli kiva nähdä, miten monia ihmisiä keskiaika nykyään kiehtoo. Toista oli vuonna 1995, kun itse aloitin.

Toivon tietysti, että markkinameininki innostaisi mahdollisimman monia historian uudelleenelävöittämiseen ympärivuotisesti jonkin kivan yhdistyksen puitteissa. Voin lämpimästi suositella.

Menin markkinoille ihan normivaatteissa. En oikein tiennyt, miten olisi pitänyt pukeutua, ja koko asun raahaaminen olisi vaatinut isoa putkikassia. Eikä sellainen tietysti tule kuuloonkaan, että pukisi siitä vain osan.

Oli hassua olla stealth-keskiaikaharrastaja. Sain kuulla kaikki hauskat “Tiesitkö että keskiajalla..” – myyntipuheet.  Paikalla olleiden puolalaisten myyjien ei tarvinut tuhlata myyntipuheitaan minuun – niillä oli ihan mahtava valikoima! Toivottavasti tulevat ensi vuonnakin. Kaiken kaikkiaan mukaan tarttui pajusta tehty kori ja kaksipuolinen kampa.

Juuli kirjoittaa hyvin samaisista markkinoista täällä. 

Turunreissuun kannattaa aina sisällyttää Aboa Vetus ja Ars Nova. Siellä on nyt käynnissä hieman kuivakka Agricola-näyttely, mutta syksyllä sinne tulee tekstiiliarkeologiaa! Sinne! Turusta on löydetty yhtä sun toista mielenkiintoista kankaanpalaa, niitä oli pari vuotta sitten esillä aika ansiokkaassa Got Woldes- näyttelyssä Turun linnassa.

Keskiaikaseuran kesäleiri alkaa ensi viikonloppuna. Olisi välttämätöntä saada sinne uusi alusmekko, muuten viikko voi olla aika tukala. Mutta mitä olenkaan puuhannut? Muodistanut viittaa ja maalaillut ja vahannut ruokavälinelaatikkoani… No, on sekin leiriin valmistautumista.