Kill your darlings

Yksi vaikeimmista ja samalla yksi tärkeimmistä kysymyksistä jota elävöittäjä voi itseltään kysyä on ”Kuka tälläista olisi käyttänyt?”.

Se on vaikeaa, koska useimmiten vastaus on vähän tylsä. Joskus rehellinen vastaus edellyttää luopumista jostain kivasta, mukavasta tai hienosta. On jätettävä hankkimatta kivoja asioita tai mikä pahinta, luovuttava esineestä joka on tullut käytössä rakkaaksi.

Kuitenkin ”Kuka sitä olisi käyttänyt” on äärimmäisen tärkeä kysymys omien varusteiden kehittämisessä ja valikoimisessa. Siksi sitä on syytä kysellä itseltään taajaan, varsinkin kun koko ajan tulee lisää tietoa ja kuva elävöitettävän aikakauden elämästä tarkentuu.

Se pieni kysymys on terävä työkalu oman kokonaisuuden hiomiseen mahdollisimman ajanmukaiseksi ja paikkaansapitäväksi. Ja onhan lopputulos sen arvoinen: oikeat kamppeet oikeassa ajassa ja oikeassa kokonaisuudessa.

Itsellä tämä pieni kysymys aiheutti säätöä kukkarorintamalla. Olen monta vuotta käyttänyt kirjomaani pussia, joka on monella tapaa ihana. Sen kirjomisessa ja pistojen laskemisessa kesti pitkään, malli mittoineen on keskiajalta peräisin, sen langat on luonnonväreillä värjätty, siinä killuu pieniä pääkalloja ja vaikka mitä!

Eikä siinä pussissa olekaan mitään väärää. Se vain on semmoinen ettei se, kuka sitä olisi käyttänyt ollut se, kuka minä useimmiten keskiajalla olen. Koska minä olen enimmäkseen keskiajalla aika tavalla kaikin puolin tavallinen, sopii minulle paremmin ihan tavallinen kukkaro.

Ja se tavallinen kukkaro taas keskiajan Ruotsissa vaikuttaa olevan nahkainen neliskanttinen pussukka jonka suu kiristetään nahkanauhalla. Niitä on paljon ja niitä on löydetty Turustakin.

Tein semmoisen. Oli helppoa ja nopeaa. Sinne menee huulirasvaruukku, rukousnauha, pari kolikkoa, lusikka ja muuta tarpeellista. Siinä se killuu lanteella, ihan tavallisena ja juuri siksi niin kivana.

****

One simple question can be so difficult – and so very important. It is what a reenactor of any historical period should ask themselves every so often: “Who would have used this?”

It is a difficult question because often the answer is a bit dull. Sometimes an honest answer requires ditching something nice, comfortable, or just really neat. It leads us not the get something we actually would have liked or worse – realizing that we shoud rather leave home a practical item that we have grown to love.

However, “Who would have used it” is an extremely important question for those that like constantly improving and developing their kit. It is worthwhile to ask yourself this regually, especially as more and more information becomes available and the image of the era we strive to recreate becomes clearer.

That small question is an excellent tool for developing your kit to be as accurate as possible and as appropriate for the time as it can. For making it look just right and getting that gasp of ”like a picture come to life!” from the crowd.

Recently, this pesky question brought on some changes on the purse front. For many years, I’ve used my embroidered counted thread embroidery – covered purse. Which I love dearly. The embroidery was fun end making it took a long time, the pattern and the size and whatnot are based on medieval examples. The embroidery threads are dyed in natural colors, there are some small bone skulls on the tassles and everything!

And there is nothing wrong with that purse. It just is that most likely whoever would have used it was not who *I* usually am in the Middle Ages. Since in the Middle Ages I’m usually a very ordinary and average person, I’m better off with just an ordinary purse.

(Nahkapussukoita eri kokoisina Tukholman keskiaikamuseosta / various leather purses from Stockholm)

And that regular purse in the Middle Ages in Sweden seems to have been a leather rectangular bag with the opening closed with a leather drawstring. It was a common style! There are a lot of them and they have been found in Turku too.

So I made one. It was easy and fast to make. There is room for my mini jug of lip balm, a rosary, a couple of coins, a spoon and more. That’s where it kills with a lance, just plain and that’s why it’s cool.

Pieniä parannuksia / Small improvements

Mitä pussissa näkyy olevan / What appears in my bag

Kauneus luuraa yksityiskohdissa ja uskottava keskiaikaisuus eheässä kokonaisuudessa. Siksi on hauska tuunata oman keskiaikakokonaisuuden pienimmätkin osat kuntoon.

Omassa kokonasuudessani minua on pitkään häirinnyt yksi pieni mutta kirkkaankeltainen yksityiskohta. Olen nimittäin niin huulirasvariippuvainen, että se on naurettavaa. Se on ihan oikeasti se yksi ainoa juttu, jota ilman en voi mitenkään olla. Niinpä pussissa on uskollisesti keikkunut mukana kirkkaankeltainen huulirasvapytty, josta olen yrittänyt huomaamatta laittaa huulia.

No, olen todennäköisesti ainoa jota se häiritsee. Mutta joka kerta kun kaivan pussista esimerkiksi noppia, keltainen purnukka paistaa sieltä silmään. Ärsyttävää.

Olen miettinyt pitkään keskiaikaisempaa ratkaisua tälle addiktiolle ja nyt se on viimein askarreltu.

Museoissa olen kiinnittänyt huomiota pienenpieniin keraamisiin ruukkuihin. Kun alkaa katsoa sillä silmällä, niitä löytyy paljon. Joskus ne on nimetty leluiksi, joskus pyhäinjäännöksen säilytysastioiksi ja joskus niitä sanotaan….salvaruukuiksi! No, siitä se ajatus lähti.

Kööpenhaminan kansallismuseon pieni ruukku, jossa on säilytetty pyhäinjäännöstä. / Small reliquary jar, Nationalmuseet CPH

 

Ruukun koko verrattuna ns. normaalin kokoiseen ruukkuun. Tämä oli nimetty salvaruukuksi. / Tiny jug compared to a normal sized one. This one was a salve jug. Nationalmuseet, CPH

Kotona sattui pyörimään tälläinen pieni ruukku, jossa olen pitänyt mm. suolaa. Kippasin suolat menemään ja vaihdoin tilalle huulisalvaa. Kokonaisuuden viimeistelee korkki, joka estää koko pussukkaa rasvaantumasta.

Uusi ja vanha purnukka, korkki ennen veistoa / New and old jar, cork before modifying

****

God is in the details and a believable medieval outfit builds up of these little things. I enjoy fiddling with minute details of my kit.

There has been one really bothersome little detail in my kit. Small, yet bright yellow. The thing is, I am so addicted to lip balm it is silly. It is seriously the one modern comfort I cannot stand being without. So I have carried around this YELLOW PLASTIC tub of lipbalm in my bag and tried to apply it discreetly.

Seriously, I think I am the only one bothered by this.  But every time I look in my bag for dice or something, the tub is there and very yellow. And bright. And did I mention yellow? Annoying.

I’ve spent a bit of time trying to find a plausible medieval solution to this. And now it’s finally done.

You may have noticed these tiny ceramic jugs in museums. When you start noticing them, they are popping up fairly frequently. They are sometimes labeled as toys, sometimes reliquaries and sometimes… as jars for salve! So this gave me an idea.

I had a little jug like this. I’ve mostly used it to carry salt. So I chucked out the salt, scooped in my salve (aka lip balm) of choice, cut a wine bottle cork down to a good size  and here it is! A much more suitable transport for salve.