Neulakko Rotating Header Image

Ronneburg

Mitä tein viikonloppuna / What did I do over the weekend

 

Ompelen huppua linnassa / Sewing a hood by the window

Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?

Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.

Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.

Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.

Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.

Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme  ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.

Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.

Alla kuvia!

*****

I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.

So, what did we do over the weekend?

Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.

We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.

On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.

The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.

And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.

I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby.  I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.

And pictures!!

Seurueemme olkipatjoja täyttämässä. Hyvä patja on muhkea! / Our group filling straw mattrasses. A good matrass is big!

Mukana oli Iloisen Joutsenen viiri / The Merry Swan Sign

Samassa kuvassa Peterin (in deme jare cristi) kaa / in the same pic with Peter (in deme jare christi)

Ompelusali / Textiles hall

Illalla oli ihanaa ruokaa / Yummy food in the evening

Työ luistaa hyvässä seurassa / Working in good company

Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti “kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.

It seems like every castle in Germany has a “torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.

Lupaan etten laita enempää röyhelöitä huntuun! / I promise no more layers of frills!

Lisää kuvia koko viikonlopusta Thorstenin galleriassa

Muu seurueemme kertoo reissusta / What did the others in the Merry Swan think?

Linnareissu edessä / Castles ahead

Ronneburg Burgfried 01
Uskon kovasti unelmien totetuttamiseen. Sen edellytyksenä on tietenkin unelmien tietty maanläheisyys, mutta haaveita voi onneksi olla moneen lähtöön. Joskus käy niin, että ne mahdottomimmiltakin tuntuneet haikailut käyvät yllättäen toteen.

Varmasti jokainen keskiajan historiasta kiinnostunut haaveilee jossain vaiheessa linnassa asumisesta. Täällä Suomessa tosin on hieman nihkeästi linnoja asuttavaksi, joten monilta se jää kokematta. Niin minullakin, tähän asti.

Nyt on nimittäin niin, että asun elokuun viimeisen viikonlopun viehättävää saksalaista Ronneburgin linnaa (kuvassa yllä) kera muiden Iloisen joutsenen perustajajäsenten ja lukuisten muiden 1300-luvun elävöittäjien kanssa!

Tapahtuman nimi on 100 Jahre 14. Jahrhundert ja ainakin mitä edelliskerran kuvia katsoo, olot ovat varsin mukavat.

Kaikki alkoi Iloisen joutsenen kojulla Turussa. Törmäsimme siellä ovelasti turistiksi naamioituneisiin MIM:läisiin, joilta saimme kutsun tapahtumaan. Olen kovasti innoissani paitsi linnasta, myös siitä että pääsee tapaamaan harrastajia joiden toimintaa on tähän mennessä ihaillut vain netitse. Tämä reissu kompensoinee hyvin turhaumaani siitä, etten päässyt Visbyyseen, jossa tänä vuonna oli erityisen mahtavaa.

Mutta arvatkaa, tuntuuko siltä että olisi mitään päällepantavaa linnareissulle?

***

I’m a big believer in making dreams come true. This is usually easier with aspirations that are more down to earth, but one can always have dreams in all shapes and sizes. Because sometimes even the more unlikely ones may just become a reality.

Probably every medievalist dreams about living in a castle. Finland, like many countries, has a bothersome lack of castles to live in, so most of us never get to do it. This was my situation too, until now.

Because now I’ll get to spend the last weekend of August in Ronneburg, a charming castle (see picture above) in Germany, with the other founders of the Merry Swan as well as lots of other 14th century enthusiasts!

We’ll be attending an event called 100 Jahre 14. Jahrhundert and looking at pictures from the last event in 2009 , it looks like and awesome experience.

All this began in Turku at the Merry Swan stall, where we ran into MiM:ers, who had cunningly disguised themselves as tourists. This nice rendezvous led to an invitation to this event, and I’m so happy we could say yes. I’m excited not only about the castle, but about a chance to meet other 14th century types from abroad, whom I’ve only had the chance to admire via the web. This is some consolation for not being able to go to Wisby this year, from what I see and hear, it was amazing.

Now the only trouble is, I feel like I have nothing to wear!