Punnitus / Weighing

20130421-175010.jpg

Viime kirjoituksessa pohdin, paljonko keskiaikainen asukokonaisuus (kuvassa yllä) sitten painaisi.

Tänään ryhdyin tuumasta toimeen. Punnituskohteena oli ihan tavallinen asukokonaisuus, joka on päällä tässä paljekuvassa.

bellows

  • aluspaitamekko
  • Moyn mekko
  • Vihreä päällysmekko
  • villaiset sukat
  • silkkiset sukkanauhat metallisoljilla
  • pieni huppu metallinapeilla
  • huntu, leukaliina ja muutama neula
  • nahkaiset kääntökengät
  • irtoletit ja myssy
  • metallikoristeltu vyö
  • pussukka keskiaikaisine tarve-esineineen (mm. rukousnauha, vahataulu)
  • pari solkea

Painoi yhteensä neljä kiloa. Onhan se aika paljon! Mutta ehkä vähän vähemmän kuin odotin.

20130421-175045.jpg

Kaikesta paino- ja pellavavuorin ärsyttävyyspohdinnasta inspiroituneena (ihan mahtavia kommentteja viime kirjoituksessa, kannattaa käydä lukemassa!) päätin napsaista pellavavuorauksen irti vanhasta mekostani. Naps naps, ja mekko on noin puoli kiloa kevyempi! Asukokonaisuuden neljässä kilossa se tuntuu jo!

Samalla mekko saa perusteellisen huollon: vahvistan päältä ompelemalla sen kuluneimpia saumoja, korjailen alkavia reikiä ja tehtyjä virheitä. Mekko-arkeologia on tavallaan todella kiinnostavaa. On hauska muistaa millaisia ratkaisuja aikoinaan teki, joko ihastella tai taivastella niitä. Lukijat voivat palata mekon valmistumisaikaan täällä. (tai tekemällä haun tägillä ‘uusi punainen’)

Kaikesta uudelleenompelusta tulee mieleen se, kun olin tosi köyhä opiskelija eikä kankaaseen ollut lainkaan varaa. Silloin huvikseni purkasin mekkoja ja ompelin niitä uudestaan – seuraava lopputulos oli aina parempi kuin edellinen.

Lisäksi tämä mekkojen korjailu ja muodistaminen on tavattoman ajanmukaista. Monissa säilyneissä mekoissa on näkyvissä korjailun tai muodistamisen jälkiä. Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon taas: vähän kulunut ja korjailtu mekko tuntuu aina ihan upouutta keskiaikaisemmalta.

****

So in the previous post I wondered how much a medieval outfit weighs. Today I got around to weighing one of my favourite outfits, which you can see above laid out and worn whilst operating bellows.

  • a linen underdress
  • the moy bog gown
  • green overdress with fur lined tippets
  • a small green hood with metal buttons
  • wool knee-length hose
  • silk garters with metal buckles
  • linen wimple and veils
  • linen cap and false braids and some metal pins
  • a few brooches
  • a metal-studded belt and purse with essential stuff like a wax tablet and a rosary
  • leather turnshoes.

Weigh 4 kilos all together. It is quite a lot! But perhaps a little less than I expected.

As you can also see above, encouraged by your commentary (some great discussion btw in the comments of the previous post, I recommend it) I decided to take the plunge and cut off the impractical and heavy linen lining. Snip snip, said the fabric scissors and the dress just lost 0,5 kilos! In a total of 4 kilos you can really feel that.

Once I’m at it, I’ll give the dress a good overall maintenance – reinforcing some of the most worn seams by top-stitching and overstitching, mending holes (gasp!) and redoing some things I now know how to do better. Working on an old dress is great – it’s fun to discover what I did back when I made it and trying to remember why. It also helps I posted a lot about making that dress back in 2008, I wrote only in Finnish back then, but you can see lots of pictures here  or by following the tag ‘uusi punainen’.

Redoing seams also reminds me of what I did as a super poor student when I didn’t have any money for fabric: I took my dresses a part and sewed them to have something to sew on. Redoing them always helped: the end result did improve all the time. I think I learned a lot doing it.

And last but not least – all this mending and redoing is terribly medieval. So many extant dresses have been mended or refit, which is just right not to waste precious fabric. I’ve said it before but I will say it again: a slightly worn and preferably mended outfit always feels more authentic somehow than a brand new one.

Painavaa asiaa / Weight matters

20130414-113523.jpg

Tänään asiaa painosta –  ei ihmisten vaan mekkojen!

Useimmiten kesän markkinoilla kävijät sortseissaan kyselevät ymmärrettävästi siitä, miten kuumia keskiaikamekot ovat. Kerta toisensa jälkeen olen vakuuttanut, ettei villamekko ole niin kuuma kuin ensi silmältä luulisi. On ohutta villaa, on hengittävää sataprosenttista villaa ja niin edelleen.

Sen sijaan käyttäjäkokemuksen kannalta keskiaika- ja nykyaikavaatteiden painossa on huomattava ero. Keskiaikaisessa asukokonaisuudessa  – kun lasketaan yhteen  alusmekko = n. 2,5 m (150cm leveää) pellavaa + mekko=n. 3m villaa + päällysmekko=n. 3m villaa + päähine n. 1,5m pellavaa + vyöt ym. , tulee pelkästään näistä – ilman mahdollisen vuorauksen laskemista mukaan – yhteensä noin 10m kangasta. Ja se on aika paljon. Pitäisi joskus punnita paljonko se kaikki painaa.

Painoasia tuli mieleen liittyen harkinnan alla olevaan projektiin. Yllä olevassa kuvassa on vasemmalla vuonna 2008 valmistunut Herjolfsnesin kaavaa mukaillen tehty punainen mekko ja oikealla Moy Bog- mekko vm. 2010. Ensi silmäyksellä niissä ei näytä olevan juuri eroa. Mutta: mekko vasemmalla painaa 1,6 kg kun uudempi kollegansa oikealla painaa vain 700g. Se on siis alle puolet toisen painosta!

Molemmat mekot on tehty suhteellisen samanapaksuisesta villasta. Herjolfsnes- mekossa on enemmän helmaa ja kiiloja, mutta huiman painoeron suurin selittävä tekijä on pellavavuoraus. Painavampi mekko on vuorattu kokonaan ihanan tukevalla (= paksulla) luonnonvärisellä pellavakankaalla, kun Moyn mekkoa ei ole vuorattu ollenkaan, vaan siinä on vain kapeat pellavasuirut nyörityksen ja napituksen vahvikkeina.

Oikeastaan minusta vanhempi punainen mekko on tosi ihana. Mutta olen silti käyttänyt sitä hävettävän vähän. Painon lisäksi alkujaan täsmälleen sopiva pellavavuori on (kuten pellavalla on tapana, toisin kuin villalla) venynyt käytössä. Olen sitä kertaalleen jo lyhentänyt, mutta  nyt se taas pilkistää villahelman alta (näkyy muuten yllä kuvassakin). Se imee maasta kosteutta, joka nousee helmassa ylöspäin. Ja se kosteus viipyy pitkään. Yllä on siis mekko, jossa villa on kuivaa mutta pellavavuori on tuntitolkulla polviin asti nihkeä. Yh.

Olen siis ajatellut huoltaa vanhaa kunnon mekkoa, että saisin sen uudelleen tehokäyttöön. Olen ajatellut karusti napsaista pellavavuoren lyhyemmäksi niin, että se vuoraisi vain mekon yläosan, kuten Margareeta I:n kuuluisassa kultaisessa mekossa. Tavallaan omat kokemukset ovat auttaneet näkemään hienouden siinä ratkaisussa. Vuoraus tuo tukea sinne missä sitä eniten tarvitaan, muttä se on jätetty pois sieltä, missä se ei ole välttämätön.

Millaisia kokemuksia teillä on vaatteiden vuoraamisesta? Oletteko muuten ikinä punninneet keskiaikavaatteitanne?

***

Weight issues! Not with me, but the dresses!

When out and about in medieval clothing, people often ask whether it is super warm. I tell them that wool can be quite comfy and not so warm. But you know, I think the biggest difference in what medieval clothing feels like vs. modern clothes it the weight.

Counting linen underdress + dress + overdress + headdress easily adds up to 10 meters of fabric to ba carried around and that’s quite a lot. I should sometimes weigh how much an entire outfit adds up to.

I started thinking about dresses and weight regarding a project I am considering. In the picture above, you can see two red dresses that look quite much alike. The red dress on the left was made in 2008 and is based on the Herjolfsnes dresses, with some modifications (i.e. lacing and other details).  On the left, there is the Moy Bog gown from 2010. At first, there seems to be very little difference in the two dresses. But the older one weighs 1,6 kilos while the other weighs only 700 grams! The other one is more than double the weight of the Moy bog dress!!

The Herjolfsnes one has more gores and more hem, but the biggest difference to explain the weight is that it is fully lined in fine, sturdy natural colored linen. The Moy Bog one has only thin strips to support the lining and the button holes.

I’ve used the heavier dress fairly little since the newer one was finished. It’s a shame really, since I think it is actually quite lovely. Besides the weight, the linen lining has another unpleasant quality. Due to it’s linen character, it stretches (I’ve adjusted it once already) with use and starts peeking out from under the hem (look closely at the picture and you’ll see it peeking out). The linen also powersucks moisture from the ground, the capillary phenomenon raises it up the fabric and being linen, the moisture stays put. So even once the grass has dried, the dress is still damp up to around my knee on the inside. Yurgh.

I’ve decided to give my faithful old dress a maintenance round so that I woul use it more. I’m thinking about cutting the linen lining off up to approximately around my hips, in the style of the linen lining in queen Margareta’s golden gown. My experience has led me to really appreciate that solution: the lining gives support and sturdiness where it is needed but it’s not hanging around being a bother in areas where it wouldn’t be so necessary.

What do you think? What are your experiences in lining clothes? Have you ever weighed your dresses?