Hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi Neulakossa perehdytään hyvän vaimon käsikirjaan.
Viime vuonna julkaistiin ensimmäinen täysi käännös Le Menagier de Paris:na tunnettusta käsikirjoituksesta. Nyt sitä saa Akateemisen kirjakaupan hyllystäkin.
Aikaisemmista englanninnoksista on jätetty pois osia tai enimmäkseen keskitytty resepteihin. Reseptit ovat olleet tämän teoksen tunnetuin ja varmasti elävöittäjien ahkerimmin käyttämä osa. Uudessa käännöksessä korostuu se, että reseptit ovat vain osa kokonaisuutta.
Elävöittäjälle teos on verraton tietolähde ja kiehtovan intiimi kurkistusvinkkeli 1300-luvun pariisilaisen porvariston arvomaailmaan ja huushollaamisen detaljeihin. Kirjasta on luettavissa ruoanlaitto-ohjeiden lisäksi vinkkejä kärpästen pyydystämisestä, hyönteisvahinkojen minimoinnista vaatesäilytyksessä, haukan kasvatuksesta, hevosten ja palvelijoiden valinnasta sekä ennen kaikkea siitä, millainen on hyvä vaimo.
Kääntäjät ovat tehneet tietoisen valinnan nostamalla vaimon teoksen otsikkoon. Johdannossa kyseenalaistetaan kaksi keskeistä ja totuttua käsitystä tästä käsikirjoituksesta: tekstin kirjoittaja ei ole kertoja, vaan kertoja on fiktiivinen hahmo ja teos rinnastuu siten samanaikaisiin vastaaviin hyvän elämän oppaisiin. Aiemmin on tulkittu, että kyseessä on porvarismiehen itse vaimolleen kirjoittama opaskirja.
Myös tekstin kertojan mukavuus on kyseenalaistettu – usein tähän tekstiin viitataan korostaen, miten kilttiä ikääntyvältä porvarismieheltä on tehdä opas nuorelle vaimolleen. (Toisaalta olen aina ihmetellyt tätä, mitä väliä on sillä, miten mukava mies on tai ei.)
Kertojan mukavuus kyseenalaistuukin modernin lukijan mielessä. Vaimolta odotetaan ehdotonta kuuliaisuutta, nöyryyttä ja alistumista. Asia korostetaan puuduttavan pitkissä opettavaisissa tarinoissa hyvien vaimojen alistumisesta: hyvä vaimo vie miehelle puhtaat lakanat rakastajattaren kotiin ja antaa miehen tapattaa yhteiset lapset vailla vastalausetta. Vaimo pomppii kun mies käskee, eikä kysy miksi. Miehellä on oikeus antaa kupata koetteleva ja kyseenalaistava nuori vaimo hengiltä.
Kertoja edellyttää hyvältä vaimolta sellaista ehdotonta alistumista, ettei kenties ole mukavan ja edistyksellisen maineensa veroinen, mutta aikalaisenaan tuskin ansaitsee aivan kirjoittajien johdannossa tarjoilemaa täyslaidallista. Minusta menneisyyttä tulee tarkastella jonkinlaisin kulttuurirelativistisin kakkuloin. Tavallaan keskustelu kertojan “mukavuudesta” onkin aavistuksen absurdi.
Lukukokemuksena kirja on antoisa, mutta toisaalta raskas. Alkuperäisteos muuttuu loppuaan kohti viimeistelemättömämmäksi ja sekavaksi. Tarinat nöyristä vaimoista alkavat puuduttaa (ja myönnän, ketuttaa). Lauseet venyvät pahimmillaan puolen sivun mittaisiksi. Kääntäjät tekevät ansiokasta työtä jäsentelyssä ja lukijan tukemisessa.
Reseptejä on mukana täydet 380, mikä on varsinainen aarreaitta. Ruoanlaitosta kiinnostuneille suosittelen tämän kirjan rinnalle oheisteokseksi kuitenkin vaikka esim. Living and dining in Medieval Paris-kirjaa.
Neulakon lukijoita kiinnostanee, mitä kirja kertoo vaatteista ja pukeutumisesta. Lukija oppii, että hyvä vaimo pukeutuu huolellisesti, eikä häpäise miestään homssuisella ulkoasulla, kuten jättämällä aluspaitamekkoaan näkyviin mekon alta kaula-aukosta. Jos haluaa välttää koiden ja syöpäläisten tuhot, vaatteita kannattaa tuulettaa (tähän on runsaasti muita ohjeita).
Tarinoissa korostuu vaatteiden merkitys aseman merkkinä. Keskeisessä tarinassa kun miehensä koettelema ja hylkäämä Griselda luopuu asemansa mukaisista vaatteista ja palaa kotiin lähes alasti ja pukeutuu taas köyhän vaateparteen. Ylhäiset ystävät itkevät kohtalon kauheutta ja tätä hirveää nöyryytystä.
***
Happy international womens’ day! Here at Neulakko we celebrate it by getting to know what was expected of a good wife in the 14th century.
Last year saw the publication of the first full english translation of the Menagier de Paris, a manuscript famous for its delicious recipes. The full translation highlights the fact that the recipes are not the only thing this manuscript should be known for.
The book is a wonderful source for the re-enactor. It offers a detailed and intimate look into the household, values and daily life of the parisian 14th century bourgoisie. As well as recipes, the book offers thorough how-to’s on hawking, choosing horses and servants, cleaning, pest control and first and foremost: how to be a good wife.
The translators have made a conscious choice with a title referring to the wife and not “the Menagier” aka the narrator. In the introduction they question two conceptions about the manuscript. They suggest that the narrator and writer are not the same person. The husband-narrator is seen as a fictive person and the book is likened to contemporary guides on how to live a good life.
The translators also question the reputation of the husband-narrator as a nice man. When referring to this manuscript, it is often mentioned how nice it is of the elderly husband to have written such a guide to his young wife.
In the eyes of the modern reader the narrator does not appear very nice at all. What is expected of the good wife is absolute submission and obedience. This fact is stressed in endless stories of wives and husbands: a good wife brings his husband clean sheets to sleep in in the house of his mistress and does not object when the husband decides to kill their children. A husband has a right to have a disobedient wife bled to death.
The narrator expects such obedience from his wife that he may well not be worth his nice reputation, however I also think he isn’t quite as ‘bad’ as the translators deem in their (interesting and thought-provoking) introduction. I believe in a pinch of cultural relativism when looking at the past – on medieval terms the Menagier is only repeating the values of contemporary society. All in all I’ve always found the discussion on how ‘nice’ he is a little bit absurd.
Reading the book is very rewarding although the experience gets quite heavy and hard at times. As the book nears it’s end the writing becomes less and less finished and harder to follow. At some points, the endless stories of obedient wives start to become a bit of a bore (and I admit getting a bit pissed off at times too). Sometimes the sentences are over half a page long. Here the translators do a great job at guiding the reader through the difficult bits and bringing some structure to the reading experience.
There are a full 380 recipes, which are an excellent source. I would however suggest that a reader intrested in medieval cookery would read this book with a companion, like Living and Dining in Medieval Paris.
The readers of Neulakko are probably interested in what the book has to say on clothing and textiles. Among other things, we learn that the good wife dresses carefully and neatly, not letting her undershirt/dress show from under her clothes and thus keeps the good reputation of his husband. In order to avoid damage to clothes by moths and other pesky creatures, clothes have to be aired often (and various other things can be done as well).
The stories in the book emphasize the meaning of clothes as markers of reputation and status. In a central story, poor Griselda, abandoned by her rich and powerful husband, returns to the home of her father, nearly naked and returns to wearing her old clothes of a poor status. This is a horrifying shock to her rich friends, who weep at this awful humiliation.
