Neulakko Rotating Header Image

neulakko

Verilöyly maaliskuussa / March Massacre

20140311-213144.jpg

Meitsie! Käsi hautapaasiasennossa! / Selfie! Hand in effigy pose!

Tässä minä olen, sovittelemassa keskiaikavaatteitani ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan!

kuva: Historiska.se

Vaatteiden sopivuus on ensiarvoisen tärkeää, sillä suuntaamme pian Iloisen Joutsenen Mervin ja Rikun kanssa Tukholman Historiska Museetiin Visbyn taistelusta 1361 kertovan näyttelyn avajaisiin (samma på svenska). Otsikon verilöyly on siis se kuuluisa tanskalaisten ja gotlantilaisten Visbyn muurin ulkopuolella huipentunut taistelu, jonka uhrit haudattiin joukkohautoihin. Näiden hautojen kaivausten löydöt ovat esillä näyttelyssä, tulossa on myös uusia analyysejä näistä tunnetuista löydöistä. Avajaisissa 1300-luvun elämää esitellään myös työnäytöksissä, joihin meidät kutsuttiin osallistumaan. Hauskaa!

Ohjelmassa on myös muotinäytös, jonka takia ehdin olla etvaksen jännittynyt siitä, että mitä jos mikään vaatteeni ei mahdukaan. Mutta onneksi keskiaikamekkoon voi luottaa! Ne näyttävät edelleen ihan järkeviltä, vaikka näistä kuvista onkin lähtenyt reilu 20 kiloa. Ainoa suurempi menetys on (koska raskauskilojen lisäksi lähti myös muuta painoa) palavyön muuttuminen niin suureksi, että se valuu lanteilta alas. Buu.

Osa teistä varmaankin muistaa vielä lupaamani lettiohjeen. Se on edelleen tulossa! Otin ohjetta varten kuvia tammikuun alussa, mutta siihen aikaan vuodesta on hurjan huono valaistus, joten en ole kuviin oikein tyytyväinen. Kuvat piti ottaa uudelleen, mutta pian sen jälkeen hiukset alkoivat pudota päästä (ei hätää, se on normaalia) ja juuri nyt ohimoleteistäni tulisi takuulla surkeat suiperot. Olen arponut asiaa suuntaan ja toiseen, mutta päädyin siihen että teen ohjeen niillä huonoilla kuvilla.

Ps. Matkapuvustokin on hyvässä jamassa, sillä Iloisella Joutsenella on hieno jengipuvusto Porukkapaidasta!

20140311-213227.jpg

***

This is me, trying on my medieval clothes for the first time in a loooooong while!

Having clothes that fit is essential, since I am, together with fellow Merry Swans Riku and Mervi, participating in the opening ceremonies of  a new exhibition at the Historiska Museet (Historical museum) in Stockholm, Sweden! The exhibition is called Medieval Massacre and it is about the famous battle of Wisby in 1361. The one where the danes fought the people on Gotland and many people ended up buried in the mass graves. The excavations from these graves are presented in the exhibition, with some interesting new research too. At the opening 14th century life is also illustrated via living history displays. This is what we have been invited to do. Fantastic!

There will also be a fashion show, which means that having clothes that fit is sort of essential. I was really worried that nothing would fit anymore, since I have lost more than 20 kilos since these pictures were taken. Good old medieval dresses! One can always count on them to live up to changes in life and figure. So far, the only real loss (besides twice amount of kilos I gained when pregnant, go figure) seems to be that my plaque belt is now so big it falls off my hips. Booo.

All of this TMI also has to do with the templar braid tutorial I promised. It is still in the works! I took pictures in early January, but the light was so bad they turned out not all that good. Soon after, my hair started falling out (it’s completely normal). So now my templars are puny little things compared to their usual thickness. I’ve gone back and forth thinking about what to do, but now I have decided to try work with the poor quality pictures and go ahead with the tutorial anyway. So stay tuned.

ps. Our travel wardrobe has also been upgraded, since we got these cool hoodies from Porukkapaita. 

 

Otsapanta ja kuinka sitä pidetään / A circlet and how to wear it

20140109-181055.jpg

Luet suomen kolmanneksi parasta historiablogia! Neulakko tuli Ylen äänestyksessä komeasti pronssille!

Kampausrasiani uusin kapistus on silkkinen otsapanta metalli- ja helmikoristeilla. Otsapannat ovat aikakaudelle tyypillinen asuste, joita tiedetään valmistettaneen ainakin metalli- ja tekstiilityönä. Ruotsista on Badebodan aarrelöydön osana säilynyt metallinen panta kukkakoristeilla ja Lontoosta on löydetty silkkinen otsapanta tekoleteillä (jota olen versioinut aiemmin villasta ja pellavasta).

Tämä panta perustuu paljolti Lontoon pantaan. Silkkinen yksivärinen lautanauha on kudottu sen mukaan. Tällä kertaa jätin tekoletit tekemättä, että voin käyttää omia hiuksiani ja tekemiäni hiusneuloja sen kanssa.

Lontoon lautanauhapannassa oli jälkiä kahdeksanlehtisistä metallikoristeista. Ylipäänsä otsapannat näyttävät sekä miniatyyreissä että hautapaasissa varsin koristelluilta. Yleisin koristeaihe on jonkinsorttinen kukka. En onnistunut löytämään sopivaa kukkakoristetta, joten sovelsin koristelua helmillä ja meripihkalla sekä leikellyillä tinakoristeilla, jotka on alunperin tarkoitettu vaatteisiin ommeltaviksi. En ole koristeluihin ihan supertyytyväinen, mutta ne välttänevät kunnes löydän sopivia kukkasia pantaani kiinnitettäväksi. (<-ilmainen liikeidea jollekin) Edit: Saatoin juuri löytää sopivia kukkaiskoristeita. 

Kiinnitin pantaan myös nahkavahvikkeen kasviparkitusta nahasta, sillä yksin silkkinen lautanauha oli aivan liian lerpsua pitääkseen napakan pantamaisen muodon. Lisäksi halusin varjella silkkistä nauhaa hieltä ynnä muulta.

Ja olipa muuten silkkisen lautanauhan tekeminen muuten opettavaista puuhaa aloittelevalle lautanauhailijalle! Materiaalina niin ylellinen ja syvän värinen silkkilanka oli villaan verrattuna erittäin huomattavasti hankalampi työstettävä. Lautanauha siitä kuitenkin tuli, vaikka välillä meinasi usko loppua. Koristelut peittävät kivasti kudonnan kyhmyrät!

Otsapanta on monikäyttöinen asuste – sitä voi pitää monella tavalla. Alla esittelen kolme tapaa käyttää sitä ja yhden tavan jonka voi jättää väliin! Jokainen tyyli on nimetty keskiaikaisen esikuvan mukaan. Valitse suosikkisi Mariesta, Agnesista ja Beatrijsista!

*****

You are reading the 3rd best Finnish history blog! Neulakko earned a bronze medal in the Finnish national broadcasting company’s vote!

A silk circlet decorated with pearls, amber and metal bezants is the latest addition to my hair kit. Circlets are a fairly typical medieval accessory (or jewellery). Circlets have been known to be made of both textiles and metal. There is the pretty metal circlet from Badeboda in Sweden for one, as well as of course the tabletwoven circlet with the false braids form London (which I have made a version of with wool and flax).

This circlet is based on the one from London. The weaving pattern and the the material (silk) are the same. I left out the false braids, since I now have hair and hairpins of my own.

The London circlet had traces of sewn on octofoil shaped metal decorations that had been removed before the piece was discarded. In general, most circlets appear to have some kind of embellishments on them – and a very (perhaps even most) common form of decoration is some sort of flower. I haven’t found a nice flower yet,so I had to improvise with pearls, amber and a pewter bezant that I cut down a bit. I’m not super happy with the decoration, but it will do for now. Until I find a suitable sew-on flower. ( <- free business idea for someone!) Edit: I may have found suitable flowers!

I also reinforced the silk band with a strip made of vegetable tanned leather. The silk itself was a bit too floppy to have that sharp circlet-like look and I also wanted to protect the silk from sweat or anything else it might suck in from my brow.

And tablet weaving in silk! Sort of a challenge for a beginner in tablet weaving! The material is luxurious, the color deep – but oh boy is it different than wool to work with. The end result was a tablet woven band after all, although I must say that when I was working on it I was not so sure that would be what would come out of it. One thing with the decoration is that it covers up all the slubs and knots! Hah!

Below I have illustrated 3 of the many ways in which a circlet can be worn – all inspired by medieval ladies. So you can choose the Marie, Agnes or Beatrijs – but do skip the Pocahontas!

 

 

Marie de France

20140109-181212.jpg

Otsapantaa voi yksinkertaisimmillaan käyttää sellaisenaan, etenkin jos sattuu olemaan nuori ja trendikäs. Tämä tyyli on nimetty Marie de France:n mukaan, sillä vaikka hänen hautapatsaallaan oli alunperin kruunu päässä, halusin nimetä tämän hänen mukaansa ihan vain päästäkseni linkkaamaan tuon uskomattoman kauniin Jean de Liegen veistoksen!

****

The most simple way to wear a cirlcet it is of course all by itself. Which is a nice way, especially if you happen to be – say – young and trendy. I’ve named it after Marie de France, who did wear a coronet with it on her effigy but I just wanted to call it that to show that lovely sculpture by Jean de Liege.

Beatrijs de Tollenaere

20140109-181226.jpg

Otsapanta yhdistettynä röyhelöhuntuun on nimetty Medieval Silkworkin Isiksen tutkimuksessa esiintyvän Beatrijsin mukaan, koska sehän oli oikeastaan se syy miksi halusin koko otsapannan alunperinkin: halusin kokeilla uutta tapaa käyttää röyhelöhuntua. Yhdistettynä korkeaan röyhelöön otsapanta tuo mukavan lisäyksen väriä ja luo illuusion superkorkeasta goottilaisesta otsasta. Eipä tarvi ryhtyä nyppimään otsatukkaa!

***

Combining a circlet to a frilled veil is named after Beatrijs who was pictured in Medieval Silkworkin Isis’s Masters, because that inspired the entire circlet project to begin with: to try out another style to wear a frill with. And it is pretty! The circlet gives a nice dash of colour and creates, together with the high frill, an illusion of a super high gothic forehead. No need to start plucking the fringe then!

 

Agnes Sutton

20140109-181258.jpg

Agnes Sutton oli Sir Geoffrey Luttrellin vaimo, joka on tuttu tästä Luttrell Psalterin kuuluisammasta kuvasta. Muillakin Luttrell Psalterin naisilla näkyy sama tyyli, jossa sivulettien ja otsapannan kanssa käytetään ohutta, takaraivolle laskeutuvaa huntua. Se pysyy hyvin paikoillaan, kun kiinnittää sen parilla neulalla pantaan.

***

Agnes Sutton, the wife of Sir Geoffrey Luttrell, is shown in this iconic picture from the Luttrell Psalter. She wears her circlet in a style seen also on other ladies in the psalter: with a thin flowing veil attached to the circlet that covers the back of her head. It stays put very well, when you attach it wiht a few pins to the circlet.

Pocahontas

20140109-181319.jpg

Lopuksi – miten otsapantaa ei kenties kannata käyttää, ellei sitten halua näyttää Pocahontasilta (Lady Malinan blogista kannattaa kurkata myös spanieli, ei kannata olla spanielikaan.). Eräänä päivänä kokeillessani työn alla olevaa pantaa, ovikelloa soitti suuresti arvostamani ystävä ja naapuri , joka tervehti minua sanomalla “Hei Pocahontas!” ja naureskellen. Peilistä näin, että näytin tosiaan natiiviamerikkalaiselta spaghettiwesternissä.

Siksi tein yllä olevan high-tech-infografiikan jonka avulla voi välttää tämän tyylierheen. Jos käytät otsapantaa vihreän viivan kohdalla tai alla = Pocahontas. Nosta panta juuri hiusrajan peitoksi = keskiaikaista huipputyyliä!

****

Last – how perhaps NOT to wear your circlet – unless you want to look like Pocahontas that is (also, look here at Lady Malina’s blog and see the spaniel – you also don’t want to be the spaniel.). I was trying out my circlet project one day when my esteemed friend and neighbor popped by for a visit and she cheerfully greeted me at the door saying:”Oh hai, Pocahontas!” and chuckling. And I did realise I looked like a native american in a poor western.

So for you to avoid that pitfall, I have created this high-tech infographic above. If you wear your circlet where the green line is, or lower = Pocahontas. Wear just over your hairline = medieval awesomeness!

 

Kampausrasia / Hair kit

20140107-102031.jpg

Neulakon 2014 alkaa kolmiosaisella sarjalla kirjoituksia kampauksista. Ensimmäisessä osassa esittelen kampausrasiani sisällön, toisessa osassa uuden otsapantani (ja pari eri tapaa käyttää sitä) ja kolmannessa tulee uusi ohje – tällä kertaa ohimolettien laittamisesta.

Ajatus kampausrasian kokoamisesta lähti törmättyäni yhtenä iltana viime keväänä Gothic Ivories – sivustolla norsunluiseen kampaustikkuun. Kiehtova esine! Tällä tikulla tehtiin jakaus, samalla tavalla kuin piikkikamman varrella. Tikusta asiaan -hengessä päätin ryhtyä kokoamaan omista ja uusista tavaroista keskiaikaista kampausrasiaa. Samalla on tullut luettua yhtä sun toista keskiaikaisista kampauksista.

Kun saa kiinni ajatuksesta, että voisi keskiaikaistaa koko nesessäärinsä, riittää kiehtovaa tutkittavaa vaikka miten pitkäksi aikaa – ks. vaikka tämä I’m living history – blogin kirjoitus samasta aiheesta.

Tässä rasiani sisältö tällä hetkellä – kyseessä on ns. loppumaton projekti, jota voi täydentää jatkuvasti. Keskiajan hygienia on kiinnostava ja tavallaan poleeminen kiinnostuksen kohde. Aikakauden mainehan on populaarikulttuurissa varsin nuhjuinen ja suorastaan siivoton.

***

2014 at Neulakko kicks off with a three-part series on medieval hairdressing. First off, I’ll introduce you to my medieval hair kit, then I’ll show you my new headband that I just finished (and a couple of ways to wear it) and in part three there will be a new tutorial on how to make templar braids.

One evening last spring I stumbled upon a ivory gravoir on Gothic ivories.   What a fascinating object! A gravoir is a stick used to part hair, much like the ‘tail’ in rat tail combs we use today. This little stick inspired me to start thinking about medieval hairdressing items and assembling a proper kit for myself. As an added bonus, I’ve read a lot about medieval hair stuff.

Once you get the bug, you realise you could medievalise ALL of your toiletries and will NEVER run out of things to research for the rest of your days! So look at this inspiring piece on I’m living history!

So here is what I have in my hair kit as of now. This is one of those never ending projects that I will keep adding to. Medieval hygiene items are an intriguing and a sort of polemic thing to look into – since the middle ages has a bad rep as a very filthy era in history.

20140107-102054.jpg

  1. Kiillotetusta messingistä valmistettu peili tekonorsunluukehyksessä. Kehyksessä ritarit hyökkäävät rakkauden linnaan! Peili on kopio tästä, ilman kulmakoristeita.  Tämä on ehkä blingein ikinä omistamani keskiaikaesine. Rakastan näitä peilikehyksiä, joissa on erilaisia allegorisia kuvia ritariromantiikasta (ja hyviä detaljeja kauniisti laskeutuvista vaatteista). Minulla on niistä kuvia museokuvakansioissani melkein yhtä paljon kuin kuvia värttinäkehristä ja käsityövälineistä.
    A polished brass mirror in a faux-ivory frame. The fame depicts knights attacking the castle of love! The mirror is a copy of this one,without the decorative corners – and possibly the blingiest medieval item in my possession. I love these sorts of mirror cases, depicting chivalric scenes (and detailed folds on clothing). In my museum pictures, there is almost as many pictures of these as there are of spindle whorls and sewing items.
  2. Kaksipuolinen kampa. Keskiajan kammoille oli tyypillistä kaksipuolisuus, jossa toisella puolen kampaa oli harvemmat ja toisella tiheämmät piikit. Rakenne vaihteli – hulppeimmat olivat luuta ja ne saattoivat olla monesta osasta kerroksittain koottu. Esimerkiksi Virosta on löydetty paljon luukampoja. Tämä on vaatimattomampi ja puinen, mutta oikein hyvä kampa.
    A double edged comb. This is a really typical style for medieval combs – two edges with one with a dense combe and the other with a less dense comb. The fancy ones were carved in ivory and also in bone – and could be carved either in one piece or in several layers with a more complicated construction. There is a lot of bone combs excavated from Estonia and I have this cool book on them. This one, however, is made of wood in a single piece. Not fancy, but a good comb nevertheless.
  3. Tekoletti pellavakuidusta. Tekotukkaa tehtiin niin oikeasta tukasta, villasta kuin pellavakuidustakin. Sen käyttö oli paheksuttua mutta pieni lisätukka on eri tarpeellista aikakauden runsaiden lettikampausten saavuttamiseksi. Ja ainakin edes jotenkin modernia tukkaa pitävälle elävöittäjälle lisätukka on välistä aivan välttämätöntä. Tällä letillä saa esimerkiksi Birgittamyssyyn sitä oikeaa pulleutta, vaikka päässä olisi pelkkä polkkatukka.
    Fake flax braid. Extra hair was obtained in several ways – wool and flax ans well as real hair. Slightly sinful, this church-condemned little extra boost is very useful in creating period hairstyles with lots of braids. And especially for the modern person with modern hair, it is more than necessary. With this braid it is easy to acheive the proper fullness in a Birgitta cap even if your real hair was just a short bob.
  4. Kampaustikku. Koko projektin alkusysäys – luinen tikku jolla voi tehdä jakauksen!
    Gravoir aka hair parting stick. The stick that started all of this – a bone stick that I use for making parts in my hair!
  5. Tekoletit lautanauhassa. Niistä voi lukea lisää täältä.
    Fake braids on a tablet woven band. You can read more about the piece here.
  6. Hiusten väristä villalankaa lettien sitomiseen/ompeluun. Lettien sitominen on yksi vaikeimmista – villalangalla voi paitsi sitoa, myös ommella lettejä paikoilleen. Rasiassani kulkee myös yksi neulakinnasneula tähän tarkoitukseen. Olen sitonut lettejä myös nahkanauhalla, joka sopii liukkaammalle hiuslaadulle – en ole vielä löytänyt ihan parasta tapaa, joka pysyisi yhtä hyvin paikoillaan kuin hiuslenkki.
    Wool yarn in a color close to my hair fo tying/sewing hair. Tying braids is is one of the most difficult things to do in a medieval manner. I haven’t found the perfect solution yet, but I keep wool thread handy, since it also goes well for sewing hair in place. Leather thong is also a good alternative for those with the slippery sort of hair.
  7. Lisähiuksia (oikeasta hiuksesta). Ei varsinaista tekotukkaa, vaan hiuslisäke oikeista hiuksista. Sekä keskiajalla että nykyään luonnollisin lopputulos ja samalla arvokkain vaihtoehto.
    Hair (real hair). No fake hair exactly, but a hairpiece of real hair. The most natural looking result and the steepest price both medievally and now.
  8. Pikkupeili. Tämän esikuvalla on oikeastaan alunperin uskonnollinen käyttötarkoitus, mutta pieni peili on kampauslaatikossa kätevä hiuksia laittaessa ja kampausta tarkistellessa.
    Small mirror. The original for this one actually had a religious use, but a small mirror comes in handy in hairdressing as well.
  9. Hiusneuloja. Lontoon mallin mukaan, mahtavat ohimolettien kanssa. Niiden tekemisestä voit lukea täältä.
    Hair pins. London style, awesome for templar braids. You can read more about making them here.
  10. Neuloja. Mihinpä ei keskiajan nainen tarvitsisi neuloja? Niistä on hyötyä niin hiusten asettelussa kuin huntujen laitossakin.
    Pins. What would a medieval woman do without pins?  They come in handy in setting hair and the veils that go on top!

Hyvää joulua! / Happy holidays!

20131224-205344.jpg

Mitä p. Birgitta tekisi? / What would St Birgitta do?

20131221-144950.jpg

Jokainen käsityöläinen tietää, ettei aina tosiaan mene niinkuin Strömsössä. Joskus hommat menevät pieleen ja pahimmillaan jäävät kesken. Kaappiin jää kummittelemaan UFOja (unfinished objects eli keskeneräisiä juttuja). Ne painavat mieltä, mutta on helpottavaa tietää niin käyvän joskus kaikille.

Pari vuotta sitten ostin kivaa tummanpunaista villaa tehdäkseni napakasti istuvan 1300-luvun lopun päällysmekon, vähän samanlaisen kuin tämä vihreä. Selkäsauman istutuksessa kävi kuitenkin virhe, joka lähti kertautumaan niin, että mekko oli parantumattomasti vinksallaan vähän joka kulmasta (Kuva 1.). Olin ehtinyt ommella mekon yläosan vuorauksineen kokonaan ennenkuin tajusin etten olisi ikinä tyytyväinen mekossa. Mekontekele on pyörinyt siitä asti kaapissa.

Minulla oli nyt tarve saada jouluksi joku käsityö ja imettämiseen soveltuva päällysmekko. Kun sopivaa kangasta ei löytynyt, tuli mieleen kaapin pohjalla pyörinyt UFO. Jospa siitä saisikin jotain?

Tässä kohdin päästään luontevasti pyhään Birgittaan, Euroopan ja Ruotsin suojeluspyhimykseen. Birgittaan yhdistetään monia kiinnostavia reliikkejä, joista kiinnostavimpia ovat pellavamyssy ja viitta.

Brigitan viitasta on aika vähän tietoa verkossa, mutta siitä on hyvä artikkeli 1970-luvulla ilmestyneessä Birgittareliker-kirjasessa. Viittaa tutkittaessa paljastui, että se on alunperin ollut päällysmekko (taskuaukoista päätellen) joka oli muutettu viitaksi leikkamalla joko liian kulunut tai tiukaksi käynyt yläosa irti. Emme tietysti voi olla aivan varmoja siitä, tehtiinkö muokkaukset Birgitan aikana vai vasta myöhemmin. Kuitenkin keskiajalla yleisesti muokattiin käytettyjä vaatteita uusiksi ja Birgitan legendassakin mainitaan vaatteiden parsiminen ja korjaaminen!

Koska mekontekele oli hieman ylipitkä, Birgitan viitan logiikka kävi siihen mainiosti. Leikkaamalla ongelmallisen yläosan irti saan mekon helmaosasta vielä iloa. Työn edetessä oli kokeiltava mekkoa viittana (Kuva 2.) – istui muuten hartioilla yllättävän hyvin ja mukavammin kuin yksikään puoliympyräviitta! Viittajuttua on ehkä pakko kokeilla kun jostain sopivasta mekosta aika jättää.

Saksin yläosan irti, poistin vuorauksen, laitoin hartiat uudestaan, suoristin etusauman ja avasin kylkiin hiha-aukot (Kuva 3). Kuvasta jo näkeekin millainen mekko on tulossa.

Leikkelin helmaan lisäkiiloja ja käytin hihoihin varatun kankaan leikkaamalla pienen hupun. Pääsen testaamaan pähkäilemääni uudenlaista hupun kaavaa nyt tässä samalla.  Kankaasta jäi jäljelle A4:sen kokoinen pala ja kourallinen suiruja.

20131221-161931.jpg

Kangas tuli aika tehokkaasti käytettyä. / The fabric tetris worked out well.

20131221-145040.jpg

Kankaan leikkaamiseen saa aina kissa-apua / Cat help cutting the fabric.

*****

Every craftsperson knows that things don’t always work out as intended. Projects mess up and in some cases you give up on them and they end up as UFOs or unfinished objects fairly permanently. That sucks, but it helps knowing that it happens to us all.

Two years ago I purchased lovely red wool to make a tight fitting late 14th century surcoat, kind of like my green one. Something happened during the fitting and the mishap sort of exploded all over the dress, making it fit in an unsatisfactory way overall (picture 1). I’d sewn up most of the bodice and a lining when I realised I would never be happy in it.

Fast forward to now. I needed two things: A project for the holidays and a surcoat I can breast feed in. I had had trouble finding a  suitable fabric. Then I remembered my UFO dress. Perhaps it could turn into something useful after all?

This is where we get to St Birgitta of Vadstena, Sweden – the patron saint of Sweden and Europe. Birgitta has quite some interesting relics attributed to her. My favourites are her famous cap and her cloak.

There is not a lot of information on the cloak that is available online, but there is a thorough article on it in a book from the 1970′s called Birgittareliker. When the cloak was examined, it was discovered that it had originally been a surcoat (because it had pocket slits) and it had been converted into a cloak by cutting off the tight fitting bodice part, probably because it had either become too tight or too worn. There is no way to tell whether this had been done during Birgitta’s time or later, but it is a contemporary practice to recycle old clothes by modifying them AND Birgittas legend does mention her affection for mending garments.

Because my dress was a little on the long side, applying the Birgitta-method to it worked splendidly. Cutting off the problematic top part meant I could still use the hem! As I was working on it, I had to try out how it worked as a cloak (picture 2) and somewhat to my suprise, it was really nice. It fit much better than any of my half circle cloaks. When a dress wears out, I think I will have to try making it into a cloak.

What I have done this far is: remove the lining, cut off a bit of the bodice, cut armscyes into the sides of the dress, repin the shoulders and straighten out the fron seam. In the picture (3.) you can already see the kind of dress it is shaping up to be. I had some fabric I had reserved for sleeves, but since this will be a sleeveless surcoat, I could use it to make some gores for the hem and there was even enough for a little hood. (I have made a new pattern I am eager to try out.) It was fabric tetris at it’s finest, but I even had an about A4 size piece of excess fabric when I finished.

Ehdolla Ylen paras historiablogi-äänestyksessä / Nominated for best Finnish history blog

yleparasblogineulakko

 

Jei! Neulakko on ehdolla Ylen kaikkien aikojen paras historiablogi-kisassa! On hienoa olla mukana varsin arvovaltaisessa ehdokasjoukossa, jossa listataan monia omia lempihistoriablogejani. Ehdokaslistaan kannattaa tutustua!

***

‘Tis the season for impressive nominations! Neulakko has been nominated in by Yle, the Finnish national broadcasting company, in their competition for the best history blog of all time. I’m of course happy to be included in this very prestigious list of blogs (do take a look at the list if you don’t know them already). The winner will be featured on a radio and in an article on yle.fi’s science-pages.

Äänestää voi täällä – You can vote here:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/12/18/aanesta-kaikkien-aikojen-paras-historiablogi

 

Ohje hunnun leikkaamiseen / Veil cutting tutorial

20131020-184039.jpg

Ohjeeseen / See tutorial >> 

Uusi ohje hunnun tekemisestä kiinnostuneille! Tällä kertaa hyvin yksinkertainen juttu, lähinnä hunnun mitoista ja pyöreän muodon leikkaamisesta. Mutta kuten ohjeen viimeisessä kuvassa esiintyvä kaverini (jolle siis kuvien hunnun tein) näyttää, yksinkertaisista osista tulee näyttävä ja tyylikäs huntupäähine.

***

A new little tutorial on veil making. Super simple stuff, veil measurements and cutting. But like my friend in the last picture (she’s wearing the veil I am cutting in the other pictures) shows, simple geometric shapes make a really chic headress put all together.

Iloisia aikoja / Happy times

20131005-194627.jpg

Elän iloisia aikoja! Kaikkien aikojen iloisin asia on tietenkin ihmeellisen ihanan poikamme syntyminen syyskuun puolivälissä. Kuvassa yllä jälkikasvu poseeraa päässään Merviltä saatu neulakinnaspipo, joka onkin toistaiseksi ensimmäinen käyttöön otettu keskiaikavaate. Kesällä ompelemani pienet pellavapaidat ovat toistaiseksi jättisuuria, mutta parempi näin – niihin ehtii kyllä kasvaa. Kapaloimistakin on kokeiltu, mutta se ei ainakaan toistaiseksi aiheuttanut nuorisossa yksinomaan ihastunutta reaktiota. Mutta jatkoa lastenvaatteista seuraa.

Lauantaina jälkikasvun kanssa Hesaria lueskellessa törmäsin toiseen hauskaan juttun. Neulakko on ehdokkaana HS:n kuukausiliitteen Suomen paras blogi-kisassa!  Mikä yllätys löytää oma bloginsa listasta! Kiitos ehdotuksen lähettäneelle. Näin varteenotettavaan vertailuun ja hienoon ehdokaskaartiin nostaminen  innostaa bloggaamaan myös vauvalomalla. Ja mikäs tässä, nyt kun raskauden aiheuttamat ompelua sabotoineet tylsät rannekanavavaivat ovat historiaa.

20131005-194706.jpg

***

Happy times over here at Neulakko! The happiest thing ever is of course the birth of our amazingly wonderful son in mid-September. In the picture above he’s posing in his only medieval clothing item that actually fits, a needlebound hat made by Mervi. All the little linen shirts I sewed during the summer are hopelessly large, no matter how small they seemed when I was cutting them. Better this way though, he’ll grow into them. We’ve also given swaddling a go, but the reception was less than enthusiastic. But we’ll see! Stay tuned for more childrens clothing.

Another cool thing is that when last Saturday I was reading Helsingin Sanomat (the biggest newspaper in the country) I read that Neulakko has been nominated in their “Finlands best blog” – competition. What a surprise to see my site listed! Thank you to whoever made the nomination. This inspires me to keep blogging on maternity leave. And hey, sewing is back on the agenda *anyway* since it no longer gives me carpal tunnel issues.

Keskiaikainen äitiyspukeutuminen / Medieval maternity wear

20130829-103652.jpg

Taaperrus jättimasun kanssa alkaa olla kohta ohi (JEEE!), joten on sopiva hetki arvioida odottamista keskiajan vaatteissa.

Alusta asti oli aika selvää etten tekisi mitään varsinaisia odotusvaatteita, vaan tekisin samoin kuin monet muut harrastajat ennen minua: antaisin mekkojen näyttää muuntautumiskykynsä. Hyvin tehtyjen keskiaikavaatteiden pitäisikin joustaa – olihan raskaana oleminen silloin naisten elämässä yleisempää kuin nyt.

Keskiajalla ei tunnu olleen tapana tehdä erillisiä odotusvaatteita, vaan naisten vaatteet leikattiin lähtökohtaisesti niin, että niissä oli varaa mahan kasvulle. Tämä näkyy mm. Grönlannin löydöissä: miesten ja naisten vaatteiden leikkaus on hyvin samankaltaista, mutta naisten mekoiksi tunnistetuissa on etukiila nostettu miesten mekkoja korkeammalle, jossa se antaa enemmän tilaa mahan kasvulle.

Myös kirjoitetuissa lähteissä äitiysvaatteet eivät erottaudu. Lasten saaminen ei suinkaan ole näkymätöntä – uusia vaatteita tehdään kyllä paremmissa piireissä erikseen kirkotuksiin ja kasteisiin. Ainoa löytämäni mahdollinen maininta äitiysvaatteesta on Baijerin Isabellalle vuonna 1388 tehty kokonaan alas napitettu päällysmekko, josta mainitaan että se tehtiin hänen raskautensa aikana. Tehtiinkö se erikseen käytettäväksi ainoastaan raskauden aikana, sitä ei voi tietää. Vastaavia mekkoja näkyy myös kuvissa ei raskaana olevien naisten käytössä.

Jos arvioin omaa kokemustani, vaatteet toimivat ja mahtuivat erittäin hyvin muotojen muuttumisesta huolimatta. Selvisin kaikesta nostelemalla helmaa ja vyötä ylemmäksi. Helman nostaminen vaikutti mekon istuvuuteen kaula-aukon ja hartioiden suhteen, mutta ei niin että se olisi haitannut käyttöä. Tarvittaessa löysäsin myös hieman nyöritystä. Toisaalta, jokainen odottaja on erilainen. Minulla on ollut siitä kiva raskaus, että jättimahaa lukuunottamatta loput minusta on pysynyt aika lailla ennallaan.

Valitsin käyttööni päällysmekon löysimmästä päästä. Kaikista pinkeimpien mekkojen käyttö tuntui ajatuksena hieman ahdistavalta, vaikka en tiedä olisiko se sitä ollut. Lisäksi mahakkain odotusaika sijoittui “ihanasti” kuumaan kesään, joten päällysmekkoja en liiemmin pystynyt käyttämään. Kuumuuden sietäminen olikin ehdottomasti hankalinta keskiaikapukeutumisessa.

Raskaana ollessa on kuuma tavalla, jota kaltaiseni vilukissa ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella. Koko lämmönsietokyky lentää suoraan ikkunasta ulos. Normaalisti mukava pellava-aluspaita ja ohuehko villamekko + vilpoisat hunnut tuntuivat läkähdyttävän kuumalta. Eikä kuumuus ollut pelkkää kuumuutta, vaan kuumuudella oli kivulias sivuvaikutus: rannekanavaoireet (=sietämättömät hermosäryt käsissä) mikä – kaikista pahinta – esti käytännössä ompelemisen! En tiedä, miten keskiajalla näistä haasteista selvittiin.

Mutta kaikesta huolimatta sain otettua muutaman kuvan tähän kuvasarjaan,  jossa näette mekot käytössä eri kuukausina.

*****

I’m almost done with waddling about with the gigantic tummy (YAAAYYYYY!) so I thought I’d take a moment to share my experiences of medieval clothing as maternity wear.

Early on, I decided not to make any new clothes for pregnancy, but instead just wear and adjust my normal dresses like so many before me had done.  It was also a fun test to put my clothes though – to see if they had the adaptability that medieval clothes should have. After all, pregnancy was a much more common occurrence then.

Much related to that, it seems that maternity clothes (as in clothes made to be worn exclusively when pregnant) weren’t a medieval thing. Instead: the general cut of women’s clothing adapted to pregnancy. An interesting example of this comes from the Greenland finds. While the dresses are almost unisex in cut, a distinctive sign is in setting the front gore in women’s dresses somewhat higher. This placement allows for expanding tummies.

Maternity wear seems to be a pretty uncommon occurrence in written sources as well. Childbirth shows up in texts as new clothes made for churchings and christenings in wealthier circles of society, but the only mention of maternity I have happened to come across is a buttoned up surcoat made for Isabella of Bavaria during her pregnancy in 1388. But it is not known if it was made for her because of the pregnancy and did she use it only during it, since similar buttoned up dresses are seen in contemporary miniatures, worn by women who are not pregnant.

Evaluating my own experience, the dresses did just what they should. They have fit me well all the way. I only had to hike up my hems, lift my belt and at times loosen the lacing a bit. This had a small effect on the fit of the shoulders and neckline, but nothing too dramatic. But then again: everyone is different. I have been fortunate in the sense that besides humongo-tummy, the rest of me has stayed pretty much the same.

I’ve overdresses I have worn have been of the looser kind. I haven’t been very motivated to try on the tightest ones, so I don’t know how that would have worked. And since most of the months I have spent visibly pregnant have been “wonderfully” in the summer, I haven’t really been able to use surcots that much at all. This brings me to my biggest challenge of medievalist maternity.

Feeling too warm or hot when pregnant is something so overwhelmingly different that I don’t think I could have imagined what it was like before. I am the kind of person who is usually always cold. But now, it has been like my inner thermostat has flewn out of the window and a very warm and sunny summer hasn’t really helped. I’m normally quite ok in a linen undershirt and a wool dress + cooling veils and wimples. But this summer, not so much. Worst part is that getting too warm resulted in carpal tunnel syndrome (=whopping amazing nerve pain in my hands) which had the tragic consequence of keeping me from sewing almost all summer. How medieval women dealt with this, I have no idea.

But despite some hardship, here is a series of pictures of the same clothes in different situations:

 

20130829-102410.jpg

 

Muistinvirkistyksenä mekot ns. normaalimoodissa. / The dresses on a “normal” me.

20130829-102319.jpg

Aluspaitamekko, mekko ja päällysmekko about neljännellä kuulla. / Underdress/shirt, dress and overdress at about 4 months.

20130829-102334.jpg

 

Kuudennella kuulla / At six months

20130829-102347.jpg

Turun keskiaikamarkkinat noin seitsemännellä kuulla, masu melkein näkymätön essun kanssa.

Turku Medieval market at about 7 months, tummy cunningly tucked away behind my apron.

 

20130829-102548.jpg

Kahdeksannella kuulla. Eikä se tästä ole enää ihan hirveesti kasvanut.

Eight months. And it is still about the same.

Spiraalinyöritysvinkkejä / Spiral lacing tips

Kuva Kesäheikin markkinoilta, kuvan otti Jouko Lahti

Nyöritys tuntuu olevan keskiaikablogeissa pinnalla. Mikäs siinä, spiraalinyörityksen ilosanomaa kelpaa jakaa. Se on nyöritysvaihtoehdoista keskiaikaisin ja kunhan malttaa tehdä nyörinreikärivistöstään riittävän tiheän , sillä saa suljettua mekkonsa tiiviisti vaikka minkälaisten vartalonmuotojen ylle.

Siltä varalta jos ette ole niitä huomanneet, vinkkaan pariin mainioon bloggaukseen aiheesta (molemmissa blogeissa on ihan huippukamaa, kannattaa syventyä):

Cotte Simplen artikkelissa kiinnitetään huomio myös tärkeään niksiin, jolla saa nyörityksen (ylä)reunan istumaan tasaisesti. Nyörityksen ensimmäinen ja viimeinen reikäpari kannattaa asettaa kohdilleen, vaikka spiraalinyörityksessä muuten reikäparin reiät asetetaan nimenomaan erilleen toisistaan. Tämä näkyy selkeästi kirjoituksessa esimerkkinä käytetyistä kahdesta hautamuistomerkistä, Katherine Mortimerin ja Philippa Hainaultin  patsaissa. Molemmat  ovat ihan mielettömiä sekä tyyliltään että yksityiskohtaisuudeltaan! Katherinea katsomaan on kyllä joskus erikseen matkustettava. Philippa olisi ollut mahdollista nähdä viimeksi Lontoossa, mutta sain ihme pihiyskohtauksen Westminster Abbeyn tyyriin sisäänpääsymaksun takia.  Jätin menemättä. Nyt harmittaa. (Lontoossa tehdyillä tarpeellisilla hankinnoilla lähdekirjastoon saattoi olla joku osansa tässä.)

Viimeksimainitulta eli Philippalta olen omaksunut käyttöön tavan viimeistellä soljella spiraalinyöritys. Patsaassa näkyy, hieman heikosti mutta kuitenkin, pyöreä muoto aivan nyörityksen yläpäässä.

philippa_solki

 

Ajattelin, että se voisi hyvin olla solki. Kokeilin sitä omaan mekkooni (ks. iso kuva yllä), enkä ole sen jälkeen kylillä heilunut ilman tätä strategista solkea. Pujotan siis soljen kielen nyörityksen kahden viimeisen, siis niiden kohdillaan olevien reikien läpi. Se auttaa pitämään nyörityksen yläreunan siististi tasoissa ja kiinni, eikä nyöritysnyöriä tarvitse solmia kovinkaan ihmeelliselle solmulle.

ps. Sivupalkista ehkä huomasitte, mutta olen laittanut Neulakon materiaaleille cc- eli Creative Commons-lisenssin, koska aina välillä kysytään aineistojen käytöstä. Periaate on hyvin simppeli: saa käyttää ja muokata epäkaupallisiin tarkoituksiin, mutta lähde mainiten. Muunlaisesta käytöstä kannattaa tiedustella neulakko@iki.fi, löytyy varmaankin sopiva järjestely.

***

Spiral lacing seems to be sort of trending among my favourite blogs. And why not promote the most medieval way of lacing, which helps adjust dresses to all sorts of bodies, granted you are patient enough to set the lacing holes tightly enough.

Here are the blogs with the articles worth reading:

Cotte Simple points to an important trick on how to make the top edge of the lacing sit evenly – by placing the top holes evenly (and the 2 bottom ones, for that matter), whereas you off-set all the other lacing holes, to put the spiral in your spiral lacing. This technigue is very evident in the ever-inspiring effigies of Katherine Mortimerin and  Philippa of Hainault. I look at those two so often. I want to go see Katherine in real life sometime! Philippa I could have visited the last time I was in London, but the pricey entrance to Westminster Abbey gave me a sudden bout of scrooginess and I didn’t go. Which I now regret. Mental note: don’t spend all your money in London bookstores. (<-hah, as if)

Anyway, Philippa has inspired a way to finish off a spiral lacing. If you look at the picture above, you can see a round shape near the top of the lacing. I thought it does look like a brooch, so I tried wearing mine that way. Turns out it is wonderfully practical, and I have rarely been seen out and about without a brooch right there. I push the tongue of my brooch though the evenly set holes at the top. It keeps the neckline even and keeps it from pulling open. And there is much less need for a complicated knot to keep the lacing hole in place!

ps. In the sidebar, as you may have noticed, I have given my material a cc- aka a Creative Commons licence, since people have been asking about using my stuff. (In stuff like computer games! Can you imagine? :D) And as you can see in the licence, feel free to use and modify my materials for non-commercial use, but please remember to credit me or Neulakko as the source. If you want to use it for commercial purposes, contact me at neulakko@iki.fi, and we’ll work something out.