Neulakko Rotating Header Image

Museot

Käyttöesineitä Berliinistä / Practical items from Berlin

Terveisiä Berliinistä! Vaikka matkalla upotinkin itseni enimmäkseen viime vuosisadadan raskaaseen ja surulliseen historiaan, kävin Saksan historiallisessa museossa piristymässä ja katsomassa hieman keskiajan ja 1300-luvun esineistöä. On kiva tehdä yllättäviä ja hauskoja löytöjä museoista, joihin ei mene katsomaan jotain jo itselleen valmiiksi tuttua ja “kuuluisaa” löytöä.

Keskiajan käyttöesineiden tarkastelu paitsi antaa ideoita tuleviin projekteihin, se avaa myös kurkistusikkunoita aikakauden arkeen. Lisäksi se hioo ns. keskiaikaista silmää, semmoista selkärankaan menevää ymmärrystä aikakauden visuaalisesta maailmasta. Sadantuhannen kengänpohjan ja kolmen miljoonan saviruukun kappaleen tapittamisesta on lopulta se hyöty, että alkaa tunnistaa piirteitä joilla voi ajoittaa esineitä ja voi soveltaa samaa estetiikkaa omiin väkerryksiinsä.

Lisäksi aina välillä tulee yllättyneeksi siitä, mitä kaikkea keskiajalla olikaan. Berliinistä löytyi pari todella mainiota esinettä. Joten tässä lomakuvia, olkaa hyvä!

****

Greetings from Berlin! Even though on my trip I mostly submerged myself in the tragic and scary history of the 19th Century, I did also lift my spirits with a visit to the medieval exhibition in the Deutsches Historisches Museum. I enjoy making discoveries in museums – going into a place that has no “famous” items to expect and still discovering somehthing that will tickle my brain in a delightful way.

Looking at medieval everyday items goves you ideas for future projects, as well giving you a peek at the everyday lives of the people that once used these items. It also finetunes the so called medieval eye, a kind of inner understanding of the visual culture of the era. Looking at umpteen thousand shoe pieces and a gazillion pieces of pottery eventually gives a skill to date objects based on their visuals and a possibility to apply that same ‘look’ to ones own projects.

And as an added bonus one can be surprised by the variety of medieval items. I discovered some really neat objects in Berlin – so here is a look at some holiday snapshots!

 

20130316-100004.jpg

 

Kaunista keramiikkaa – katsokaa erityisesti koristeluja suurimmassa kannussa ja ruukussa kuvassa oikealla. Tällaiset esineet murtavat vielä jossakin elelevää myyttiä keskiaikaisen keramiikan karkeudesta ja koruttomuudesta.

Beautiful ceramics – look closely at the biggest jug and the beaker on the right. These delightful decorations bust the lingering myth of all medieval ceramics being somehow rough, primitive or plain.

20130316-095910.jpg

Tämä pieni muki on oman mukini alkuperäinen. Mukissani on hauska puolikas kahva. Alkuperäisessä kahva on katkennut, mutta hyvin säilyneessä mukiosassa ei näy jälkeä siitä että kahvan yläpää olisi siihen kiinnitetty.

This little mug is the original version of my dear mug, which is an interesting reproduction with a curious half-handle. Although the handle has broken off, the otherwise perfect cup shows no sign of it being attached to the cup.

 

20130316-100046.jpg

Tämä kalenteri oli mahtava! Tässä on utrechtilainen pergamentista taiteltu taskukalenteri vuodelle 1397. Siinä on tärkeitä päivämääriä kuten pyhimysten päiviä ja kuukausittain tärkeät maataloustyöt. Kööpenhaminassa Tanskan kansallismuseossa on samanlainen kalenteri.

This was really cool! It is a foldable “pocket” calendar  for the year 1397 from Utrecht, made of parchment, showing important things like the days of Saints and the labours of different months. There is a similar item in Copenhagen in the Danish national museum.

20130316-100125.jpg

Lähikuva ruukun koristeista.

Closeup of the jug of wonder.

 

20130316-100224.jpg

Puusepän työkaluja.

Carpenters tools.

20130316-100302.jpg

Värttinäpainoja. Ihania pieniä mutta painavia värttinäpainoja. Tälläisiä ei tunnu nykyään saavan oikein mistään. Ehkä 80% museokuvistani on lähikuvia tekstiilityökaluista. Ihminen tarvitsee 3 miljoonaa lähikuvaa värttinäpainoista.

Spindle whorls. Lovely small yet heavy spindle whorls. These are sadly not availble anywhere these days. Maybe 80%  of my museum pictures are closeups of textile tools. A girl needs 3 million pictures of spindle whorls.

20130316-100326.jpg

Sokerina pohjana laskukone Italiasta vuodelta 1340. Ruudukko auttaa laskeman isompiakin summia.

This was another favourite item. A calculator from Italy around 1340. The columns combined with tokens help calculate larger sums.

 

Pieniä parannuksia / Small improvements

Mitä pussissa näkyy olevan / What appears in my bag

Kauneus luuraa yksityiskohdissa ja uskottava keskiaikaisuus eheässä kokonaisuudessa. Siksi on hauska tuunata oman keskiaikakokonaisuuden pienimmätkin osat kuntoon.

Omassa kokonasuudessani minua on pitkään häirinnyt yksi pieni mutta kirkkaankeltainen yksityiskohta. Olen nimittäin niin huulirasvariippuvainen, että se on naurettavaa. Se on ihan oikeasti se yksi ainoa juttu, jota ilman en voi mitenkään olla. Niinpä pussissa on uskollisesti keikkunut mukana kirkkaankeltainen huulirasvapytty, josta olen yrittänyt huomaamatta laittaa huulia.

No, olen todennäköisesti ainoa jota se häiritsee. Mutta joka kerta kun kaivan pussista esimerkiksi noppia, keltainen purnukka paistaa sieltä silmään. Ärsyttävää.

Olen miettinyt pitkään keskiaikaisempaa ratkaisua tälle addiktiolle ja nyt se on viimein askarreltu.

Museoissa olen kiinnittänyt huomiota pienenpieniin keraamisiin ruukkuihin. Kun alkaa katsoa sillä silmällä, niitä löytyy paljon. Joskus ne on nimetty leluiksi, joskus pyhäinjäännöksen säilytysastioiksi ja joskus niitä sanotaan….salvaruukuiksi! No, siitä se ajatus lähti.

Kööpenhaminan kansallismuseon pieni ruukku, jossa on säilytetty pyhäinjäännöstä. / Small reliquary jar, Nationalmuseet CPH

 

Ruukun koko verrattuna ns. normaalin kokoiseen ruukkuun. Tämä oli nimetty salvaruukuksi. / Tiny jug compared to a normal sized one. This one was a salve jug. Nationalmuseet, CPH

Kotona sattui pyörimään tälläinen pieni ruukku, jossa olen pitänyt mm. suolaa. Kippasin suolat menemään ja vaihdoin tilalle huulisalvaa. Kokonaisuuden viimeistelee korkki, joka estää koko pussukkaa rasvaantumasta.

Uusi ja vanha purnukka, korkki ennen veistoa / New and old jar, cork before modifying

****

God is in the details and a believable medieval outfit builds up of these little things. I enjoy fiddling with minute details of my kit.

There has been one really bothersome little detail in my kit. Small, yet bright yellow. The thing is, I am so addicted to lip balm it is silly. It is seriously the one modern comfort I cannot stand being without. So I have carried around this YELLOW PLASTIC tub of lipbalm in my bag and tried to apply it discreetly.

Seriously, I think I am the only one bothered by this.  But every time I look in my bag for dice or something, the tub is there and very yellow. And bright. And did I mention yellow? Annoying.

I’ve spent a bit of time trying to find a plausible medieval solution to this. And now it’s finally done.

You may have noticed these tiny ceramic jugs in museums. When you start noticing them, they are popping up fairly frequently. They are sometimes labeled as toys, sometimes reliquaries and sometimes… as jars for salve! So this gave me an idea.

I had a little jug like this. I’ve mostly used it to carry salt. So I chucked out the salt, scooped in my salve (aka lip balm) of choice, cut a wine bottle cork down to a good size  and here it is! A much more suitable transport for salve.

Luksusta / Luxury

Kurkistus keskiajan kellareihin / Peeking into the basements of medieval Turku

Kerkesin viimein käymään Aboa Vetuksen Keskiajan Bling Bling -näyttelyssä. Tiukoille meni, sillä näyttely sulkeutui sunnuntaina. Aboa Vetus on mainio paikka, yksi lempipaikoistani Turussa. Hämyisät keskiaikaiset kellarit, houkutteleva museokauppa ja kiva kahvila. Pysyvässä näyttelyssä on huomioitu lapset onnistuneesti. Seurueemme pienhenkilö ainakin viihtyi vahataulujen ja muurin rakentamisen parissa.

Itse bling ja luksus-näyttely oli aika minimalistinen, mutta teema oli hyvällä tavalla erilainen. Ylellisyysesineet varmaankin muuttivat joidenkin kävijöiden käsitystä elämästä keskiajan Suomessa. Vaikka näyttely oli pohjoismaisten keskiaikamuseoiden yhteistyönä tehty kiertonäyttely, esineistö oli kaikki Turusta löydettyä.

Näyttely koostui muutamasta vitriinistä ylellisyysesineitä: solkia, sormuksia, neuloja, kampoja, sekä kenkiä ja muita nahkaesineitä. Jos näyttelyn missaaminen harmittaa, ainakin korupuoleen pääsee tutustumaan näyttelyä paremmin lukemalla tätä kirjaa.

Minimalistinen teema ulottui esineiden kuvausteksteihinkin. Hieman mietin, että jos on rautainen solki keskiaikamuseossa ja sen vieressä on lappu jossa lukee:”Rautainen solki. Keskiaika.”, niin eikö siihen lappuun olisi voinut kirjoittaa jotain sellaista, mitä ei paljaalla silmällä kykene näkemään? Luulisin etteivät kenenkään aivot olisi räjähtäneet infoähkystä, jos myös vaikka löytöpaikka tai jotain muuta olisi mainittu.

Tässä vielä jotain näyttelyn parhaita paloja:

Kultainen sormus, jossa kolmen itämaan tietäjän nimet / Golden ring with the three kings

Rengassolki apilakoristeilla, tina-lyijysekoitusta / ring brooch, pewter-lead alloy, clover decoration

Luinen koristeellinen veitsen kahva / bone knife handle with decoration

Erityisesti tykkäsin huntuvitriinistä, jossa neulat oli laitettu paikoilleen huntua pitämään. Huomatkaa myös tinainen krusifiksi, pyhiinvaellusmerkit ovat Suomesta löydettynä aika harvinaisia.

Neulat, pinsetit ja pyhiinvaellusmerkki / Pins, tweezers and a pilgrim badge

Harvinainen kenkä jossa mokkanahkapuoli ylöspäin / Rare shoe with the suede side on the outside

Kaksipuolinen luukampa / Double sided bone comb

***

I finally got to visit Aboa Vetus’s Medieval bling bling exhibition, catching it on the day before it closed. Aboa Vetus is an excellent place, one of my favourite places in Turku. Dimly lit medieval basements, the tempting museum shop and a nice cafe. The permanent exhibition also has creative pastimes for children. The smallest person in our group enjoyed the wax tablets and building a miniature brick wall.

The luxury and bling -exhibit was rather minimalistic, but the theme was entertaining and different. It certainly may have changed someones perception of the finnish middle ages. Although the exhibition was a joint effort of nordic medieval museums, most of the objects had been excavated in Turku.

The exhibition consisted of a handful of cases with brooches, rings, pins, combs as well as shoes and other leather items. If you missed the exhibit, the jewelry is far better exhibited in this book.

The minimalistic theme extended to the item descriptions. I kind of wonder if you display an iron ring brooch in a medieval museum, why not include other info on the information sheets besides “Ring brooch. Iron. Medieval.”. Why not include something not visible to the naked eye? I’m kind of sure that no one’s brain would have imploded with information overload if they would have had more information.

Some highlights in the pics above. Displaying pins on a veil was a nice touch, and in the same picture there is a pilgrim badge, which are not a common thing to find in Finland.

Eura ja pystykangaspuut / Eura and a Warp-Weighted Loom

Pystykangaspuiden kimpussa / Warp-weighted loom

Vietin viime viikonlopun huisin kivassa tapahtumassa. Mainioiden ihmisten ympäröimänä, käsitöiden, hyvän ruoan, laulun ja juoman merkeissä. Ei pöllömpää.

Viikonlopun kohokohta oli visiitti Euran Nauravaan lohikäärmeeseen, joka on esihistorian opastuskeskus. Se opastaa kävijänsä kiinnostavalla tavalla rautakauden elämään, josta seudulle on jäänyt runsaasti todisteita. Kuuluisin niistä on tietenkin Euran puku.

Erityismaininta keskukselle tulee pystykangaspuista joilla sai kutoa! Yleensähän museoissa on houkuttelevia kangaspuita, joissa kuitenkin lukee, ettei saa koskea. (Minkä kyllä ymmärrän, koska riski systeemien totaalisesta solmuuntumisesta on merkittävä.) Mutta olipa kivaa päästä vähän kutomaan! Se on rentouttavaa ja todella koukuttavaa. Kangaspuista irtautuminen oli yhtä vaikeaa kuin pallomerestä nouseminen viisivuotiaalle.

Karvaiset tippetit eivät muuten ole kätevin mahdollinen asu kutomiseen. Melkein kudoin itseni kiinni kankaaseen. Mutta sittenpähän ei olisi ollut pakko päästää irti puista!

Pakko saada. Nyt pitää enää keksiä, miten saadaan pystykangaspuut kerrostaloon, puolisolta lupa ja kissat pysymään erossa loimilangoista.  Haastetta kerrakseen.

Pikkutarkat pienoismallit kertovat ennallistamisprosessista / Precise miniatures highlight the process of recreating the dress

Euran puvusta ja arkeologisten löytöjen pohjalta tehdyistä ennallistuksista kiinnostuneille meillä oli aivan mainio opas, yksi paikallisista Euran puvun ennallistamisessa mukana olleista naisista. Oli kiinnostavaa kuulla prosessista, kokeiluista  ja pohdinnoista, jotka johtivat nykyiseen tulkintaan. Näyttelyn vitriinissä oli liuta pikkuakkoja, jotka esittelivät erilaisia tulkintoja matkan varrelta.

Euran puvun ensimmäinen versio / Eura dress, first recreation

Parasta oli päästä kyselemään, että mitenkäs te silloin teittekään.  Minua kiinnosti tietää muun muassa se, että vaippahameen värjäyksessä oli koivunlehtien lisäksi käytetty indigoliemen (jolla alusmekko värjättiin) jälkivärjäystä. Vitriinissä esillä ollut Euran puvun “virallisen” ennallistuksen ensiversiossa huomaa tummemman, siniseen vivahtavan sävyn, jota ei uudemmissa versioissa mielestäni näe.

Mukaan tarttui Lehtosalo-Hilanderin kirja, josta voin opiskella lisää. Nyt saadaan nähdä kauan pystyn vielä vastustamaan orastaavaa mielihalua tehdä rautakautinen asu.

***

Last weekend was spent at a really nice event with crafts, good food, wonderful people, wine and song. Not bad at all.

A special treat was visiting the Laughing Dragon, a prehistory guidance center in Eura. It introduces visitors to life in prehistoric Finland. There are a lot of finds from Eura, the most famous of which is the Eura dress (pdf).

A special perk was that the museum had set up a warp-weighted loom that one could weave on! Museums often display looms, but they are usually disappointingly off limits to visitors (which is understandable and reasonable, since visitors could easily mess the weave up totally). But boy what fun it was to get to weave a bit! It is relaxing and highly addictive. Letting go of the loom was about as easy as getting out of one of those splendid ball pits is for a five year-old.

A mental note: fur-lined tippets are not the most practical weaving outfit. I almost wove myself into the weave. But then again, if I had, they could not have made me leave the loom! Ha!

I would really want a warp-weighted loom. Just a few obstacles to be dealt with: how to fit one in our apartment, convince the spouse to that this is a great idea AND make the cats leave the tempting warp weights alone. Hmm…

We had an excellent tour guide, a real treat for a group with a special interest in the recreation of ancient and archaeological costume. She was one of the local women that had participated in the recreation process of the Eura dress, along with the researchers. It was really interesting to hear about the process and the thoughts, experiments and theories that led to the current interpretation of the dress. There was a display of precise small scale models wearing different interpretations.

The best part was getting the chance to ask how they did what back then. I thought it was really interesting to know that the overdress was dyed not only with birch leaves but it had also been placed in the afterdye of the indigo bath that was used to dye the underdress. The indigo hue is clearly visible in the first version of the dress, which is slightly darker than the “official” colours of the newer versions of the dress.

I bought a book on the dress (by Lehtosalo-Hilander). Now we’ll just have to see if I can fight the urge to make one.

Kultaisia tuokioita / Golden moments

Olen monesti määrännyt itselleni porttikiellon Turun Aboa Vetuksen kirjakauppaan. Se on paha paikka. Keskiaikaa käsittelevien kirjojen ostaminen häilyy muutenkin jossain siinä addiktion ja harrastuksen rajamailla, ja tuolla ne ovat kutkuttavasti selattavissa ja hypisteltävissä.

Edellisellä visiitillä tuli vihdoin ostettua (eikä tavallaan edes kalliilla, jos ajattelee että siinä on kaksi kirjaa) Visa Immosen väitöskirja Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600.

Nimensä mukaisesti kirja kattaa laajan kirjon suomalaista jalometalliesineistöä. Tutkimus nivoo suomalaisen koruesineistön osaksi eurooppalaista esinekulttuuuria ja katsoo myös esineiden merkitystä niiden käyttäjälle.

Keskiaikaisen pukeutumisen ystävälle sen herkullisin anti on erilaisissa asusteissa: soljissa, napeissa, sormuksissa, koristeniiteissä, pukuneuloissa, koukuissa ynnä muissa. Ja on siellä yksi neulakkokin.

Teos koostuu itse väitöskirjasta ja katalogista, jossa aineisto on esitetty kuvin ja tiedoin. Kuvastossa on jokaisesta esineestä ne tiedot, joita aina museoissa jää kaipaamaan. Jos vitriinissä lukee ‘sormus’, tämä kirja kertoo mistä se on löydetty, mille ajalle se on ajoitettu ynnä muut kiinnostavat deltajit.

Suuri osa kirjan pukukoruesineistöstä on sellaista, jota en muista suomalaisissa museoissa koskaan esillä nähneeni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (törmäsin esimerkiksi yllättäen yhteen sormukseen Helsingin kaupunginmuseossa.). Eikä tämä välttämättä johdu siitä, etteikö museoissa olisi tullut luuhattua.

Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä  eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?

Vaikka kirjan esittelemät luksusesineet olivat harvojen ja valittujen omaisuutta, on ihastuttavaa nähdä millaisia valloittavia asusteita täälläkin on paremmissa piireissä käytetty. Kuten vaikka näitä hopeasta ja kullatusta hopeasta valmistettuja koristeellisia ja melko mielettömiä 1300-luvulle ajoitettuja nappeja.

Tälläistä löytyy kuvastosta / This kind of stuff is in the catalogue

Kultaisia tuokioita on tämän kirjan lisäksi ollut kesäreissussa ystävien kanssa. Maanantaina kävin Tallinnassa Annikan kanssa. Annika on uuden Textile Time Travels – blogin kirjoittaja – siihen kannattaa tutustua! (siellä myös lisää reissustamme ja sen parhaasta ja ainoasta  kangaslöydöstä.) Eilinen hurahti toisen keskiaikabloggaajan eli Sahran luona. Olin reipas vieras ja leikkelin punaisen villakankaan Moy Bog-mekon kappaleiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin!

****

I’ve tried to give myself a ban on going to the museum shop at the Aboa Vetus museum in Turku. It is an evil place, especially for us that have an interest in books a book addiction, especially when it comes to books on medieval topics.

On my last visit, I ended up giving in and finally getting a copy of Visa Immonen’s Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600 (which is in English, as the title suggests).

The book lives up to it’s name, covering a large catalog of Finnish precious metal objects. The study links Finnish objects to European material culture (the similarities are very obvious) and also explores what the items meant to their wearers.

The chapter on dress accessories is the most interesting bit to the re-enactor. It covers Finnish brooches, rings, buttons, hooks, pins, studs etc.  And also one needlecase (=neulakko in Finnish).

The study consists of the book and the catalogue.  The latter presents the source material with pictures and details.

Most of the dress accessories in the catalogue are items I’ve never seen on display in museums. And this is very probably not due to me not visiting them enough.

Especially the National Museum here in Helsinki can make it seem like there was nothing here in the Middle Ages besides churches. And in general the depictions give a feel of a secluded, almost back-of-woods kind of place. Even if this place really and honestly wasn’t a major metropol, it feels like the image of the Finnish medieval times doesn’t really give an accurate picture of the variety of lifestyles here. I wonder if it is because the museum exhibitions have been compiled trying to emphasize objects and styles that are somehow originally finnish in their style, leaving these items with a clear European influence and style in the dark?

Although the luxury objects in the book were used by a select upper class, the book sheds valuable light on the diversity of material culture and lifestyles. And it has some pretty fascinating items, like these (see pic) silver and gilt silver ornamental buttons from the 14th century.

Some other golden moments have been spent with friends and bloggers. On Monday I went to Tallinn with Annika, who just started a blog called Textile Time Travels – a very good read! She shares the the trip highlights and the best (and only) fabric find on our trip. Yesterday was spent with Sahra. I was a brave quest and chopped my red wool fabric into bits that will become a Moy Bog gown. More on that to follow!

Ilmoitusluontoisia asioita / Announcements of sorts

Tukholmassa pyörivien on syytä huomata, että keskiaikamuseo Medeltidsmuseet on taas avannut ovensa pitkän ja perusteellisen remontin jälkeen. Remontin etenemistä on voinut seurata Medeltiden i tiden – blogissa, ja sen perusteella uusi näyttely vaikuttaa näkemisen arvoiselta. Ja Medeltidsmuseetin museokaupasta olen aina tykännyt. (Lukuunottamatta niitä kehnoja Sofias Atelje- kaavavihkosia, siis.)

Pistoksissa-blogissa taas raportoitiin mainioita kirjauutisia The Medieval Broadcloth sekä NESAT X -kirjojen ilmestymisestä. Molemmat ovat sarjassamme pakko saada, varsinkin kun hintakaan ei ollut lähellekään sitä, mitä pelkäsin. NESAT X on kooste taannoisen tekstiilikonferenssin esityksistä. Seurasin niitä verkon välityksellä vuonna 2008 ja siellä oli kyllä mielenkiintoinen esitys toisensa perään! Seuraava NESAT pidetään näillä näkymin ensi vuonna Saksassa. Jos se on avoin muille kuin siellä tutkimustaan esitteleville, siinä olisi kyllä varsinainen riemuloma. Harkitsen! Piia tietää myös kertoa Aboa Vetuksen tulevista näyttelyistä ja uusista tutkimuksista. Käykää lukemassa.

A stich in timen kautta löytyy uusin Dragtjournalen, joka sisältää paljon kiinnostavia artikkeleita (tanskaksi). Uusimmassa numerossa on Else Ostergårdin hyvä artikkeli pellavan historiasta, Camilla Luise Dahlin juttu kelloista ja kulkusista keskiaikaisena asusteena ja lisäksi Linda Rosendahlin artikkeli vaatemaininnoista 1400-luvun tilikirjoissa. Hyvää kamaa!

Medium Aevum Hollolense eli Hollolan keskiaikaseura järjestää helmikuun lopulla syventävän kaksipäiväisen keskiaikapukukurssin, jossa opettajana olen minä. Kurssi on avoin kaikille ja ymmärtääkseni tilaa vielä on. Ohjelma tarkentuu tässä lähiaikoina (eli toiveita otetaan edelleen vastaan), tarkoituksena on käydä läpi asukokonaisuuden rakentumista, käsinompelua ja räätälitekniikoita, kaavoitusta hämärien arkeologisten lähteiden pohjalta yms.

###

If you visit Stockholm in Sweden, go see the new and renovated exhibition at the medieval museum Medeltidsmuseet. The renovation has been followed in the Medeltiden i tiden -blog, and from what you can see from there, it seems like a worthy visit. And I’ve always enjoyed the museum shop at Medeltidsmuseet. Well apart from those no-good Sofias Atelje -  pattern booklets, that is.

Piia at Medieval Wardrobe Unlock’d has also some news on books and museum exhibits to come. I think I absolutely have to have both The Medieval Broadcloth as well as the  NESAT X book. I’m glad they turned out to be less expensive than I was afraid they’d be. I followed the NESAT conference online back in 2008 and it was fascinating. NESAT XI is scheduled for next year in Germany. If they’ll hold an open conference again (i.e. one doesn’t have to present a paper in order to attend) I’ll certainly consider attending. In my book, that’d make a fantastic holiday.

A stich in time points to the latest issue of Dragtjournalen. It has (in Danish) several articles of interest. There’s Else Ostergards article on the history of linen, Camilla Luise Dahls article on bells other jinglies as as a medieval accessory and Linda Rosendahls article on clothes in 15th century account books. Good stuff!

Medium Aevum Hollolense is hosting a 2 day course on medieval dress, taught by yours truly. We’ll cover some tailoring techniques, pattern drafting, handsewing and have a good look at the different items of clothing that a medieval set of clothes consists of. At least all this. Ideas are welcome and there’s still space on the course too (I think).

Belgia / Belgium

Brysselissä ja Bryggessä oli mainiota. Varsinkin Brygge oli keskiaikaharrastajalle aivan uskomattoman mahtava  paikka. Vanha kaupunki oli eheä ja näyttävä keskiaikainen kaupunkikokonaisuus ja  kanavien halkomana lisäksi tietenkin todella kaunis (myös hirveässä kylmässä ja sateisessa säässä). Bryssel varsinaisesti ole kauneudestaan tunnettu, mutta sielläkin on paljon nähtävää.

Ennen matkaa sain hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa käydä katsastamassa. Niiden avulla tein varsinaisen supermuseokierroksen: Brysselissä kävin kansallisessa historiallisessa museossa eli Koninklijke Musea voor Kunst en Geschiedenis:ssä, Bryggessä kävin Arkeologisessa museossa, Gruuthusissa, beguiiniluostarissa  ja kaupungintalolla sekä kurkkimassa kirkkoihin. Lisäksi varasin aikaa kaupungilla kiertelemiseen. Melkein jokainen talo oli ihastuttava ja kiinnostava. Bryggessä historiaa on joka nurkan takana, välillä aika yllättävissäkin paikoissa.

Bryggessä on myös liuta museoita, joissa on nähtävillä “flaamilaisia primitiivejä”, eli taideteoksia maalareilta kuten van Eyck ja Memling. Päätin tällä kertaa kuitenkin keskittyä enemmän esineistöön ja jättää maalaustaiteen toiseen kertaan. Museokaupasta otin seuraavaan kertaa varten hyvän kirjasen näiden taiteilijoiden tuotannosta. Samalla reissulla tarttui mukaan myös Heilig en Profaan , joka on osoittautunut mainioksi ostokseksi. 1000 keskiaikaista tinamerkkiä, sekä uskonnollisia että maallisia (kuten nimestä kuulee) sekä erinomaisia artikkeleita näistä. Kirja on hollanniksi paria tekstiä lukuunottamatta, mutta kyllä siitä kovapäisenä ottaa selvän. Kirjasarjan kakkososa pitää kyllä joskus ostaa, ehdottomasti.

Museoissa tulee otettua kovasti kuvia ihan omaksi ilokseen ja tavallaan muistiinpanoiksi. Tässä reissulta jotain kohokohtia. Enemmänkin kuvia on, mutta ihan vielä en ole varma laitanko niitä Neulakon galleriaan, koska olen vähän kypsänä tuohon galleriasovellukseen ja mietin sen vaihtamista kokonaan uuteen. (Gruuthusista ei kuvia, sillä siellä oli kuvaaminen kielletty.)

******

I had a blast in Belgium, mostly thanks to the great tips I got on what to see. I visited both Brussels and Bruges. Especially the latter is a great place to visit for any medieval enthusiast. The whole town is lovely, it was great to just walk around, go ooh and aah next to almost every other building in the Old town. Even the awful weather didn’t dull the charm of the canals, the buildings and the winding streets. The thing about Bruges is that there’s history lurking everywhere.

I did a supertour of the museums. In Brussels I went to the National History Museum, which is very nice, although the textiles room with the english embroidery I had expected to see was unfortunately closed (for repairs?). They had some very nice aquamaniles, candle holders, ivory mirror casings, a beautiful crown etc.

In Bruges I made a decision to save the works of the flemish primitives like Memling and van Eyck for another visit and concentrate on objects and buildings instead of works of art. I went to the Old town hall with 1370s sculpted consoles (replacements on the outside walls, some of the originals on display inside) With a very amusingly pompous neo-gothic interior, with some actual gothic bits too. I also visited the Archaeological museum; I think I enjoyed the shoe display the most – they had a very interesting leather patten and possibly the prettiest medieval shoe I’ve ever seen on display (see below). And good ceramics as well! it would have been nice would there have been more info on the objects available (dating, where they had been found etc), but I did appreciate the way the display had been built up, I think especially child visitors would appreciate it.

Then I went to the Gruuthuusemuseum, once a dwelling of a well-to-do 15th century family, the building itself is worth seeing. The private chapelroom in the Onze Lieve Vrouwekerk accessible by a small bridge from the house is quite likely the height of medieval luxury. Some nice things on display too, i.e. opus anglicanum liturgical embroidery and carved devotional tablets made out of ivoryas well as nice everyday items like tripods and other cooking related items.

The Museum shop had the Heilig en profaan-books on pewter badges, I got the first one, which was a very good purchase. The book covers 1000 medieval pewter badges (both religious and secular, as the name says) and has some very insightful articles on them as well. It’s mostly in dutch with some english text, but with a bit of effort I can make out what the dutch text says too.

I also saw some of the Onze Lieve Vrouwekerk, of which I got a small peek, on sunday most of the churches were in use and not accessible to tourists. On Sunday I also visited the beautiful Bequinage.

I took quite a bit of pictures and here are some of the highlights. I don’t know when or whether I’ll post most of them into the gallery – I’m not very satisfied with the gallery programme I’m running now and am looking for a new, better one. So perhaps I’ll decide what to do with the gallery first and then upload all the pictures. (No pictures from Gruuthus, since pics weren’t allowed)

Klikkaa pikkukuvat isommiksi / Click on the thubnails to enlarge

Ihana Brygge /Lovely Bruges:

Kanava / Channel

Silta / Bridge

*******************************************************************

Historiallisen museon parhaita paloja / National History museum highlights:

Pronssinen aquamaniili eli käsienpesukannu Phyllis ja Aristoteles-teemalla / Bronze aquamanile with Phyllis and Aristoteles

Norsunluinen peilin kehys, luultavasti valmistettu ranskassa / Ivory mirror casing, probably of french origin

Kruunu

Kruunu, huomaa palarakenne / Crown, hinged construction

*******************************************************************

Arkeologinen museo / Archaeological museum:

Patiini, joka oli nahkasta mutta ei kerrostettu / Leather pattern, not layered

Ihana kenkä

Kaunein keskiaikainen kenkä jonka tiedän / The prettiest medieval show I've seen this far

Ihanan kengän kaunis profiili / Pretty profile of pretty shoe, no dating

******************************

Näitä sanottiin paistinpannuksi / These were labeled as a frying pan

Kukkaro

Kukkaro, jossa samanlainen tinaniitti kuin vyössäni / Purse, with a similar pewter fitting that on my belt

*******************************************************************

Kävin Bryggessä museohoppaamisen välissä keskusaukiolla kahvilla. Kahvilan naistenhuoneesta tein yllättävän löydön: Siellä oli takanreunus, jota koristaneessa veistoksessa oli nainen O:n muotoisessa ryppyhunnussa. En juksaa! Bryggessä historia vaanii kaikkialla.

Amid all the museumhopping, went for a coffee at a cafe close to the Belfry, used the ladies room and in there I discovered a mantelpiece, with sculptures – one of which appeared to be a woman in an O-shaped frilled headdress.  I kid thee not! in Bruges, there’s history everywhere!

Naisten vessa ja takka / Ladies room w. fireplace

Ryppyhuntu sivulta / Frilled headdress side

Ryppyhuntu edestä / Frilled headdress front

Lontoopäivitys

Viime viikolla suhahdin Lontooseen syyslomalle muutamaksi päiväksi. Museoista kolusin British Museumin, Victoria ja Albertin sekä Lontoon kaupunginmuseon. Samat tuli katsastettua toissakesänä. Museovierailuiden pikauusinta tuli osittain seuralaisen takia, mutta toisaalta oli kiva käydä museoissa uudestaan ja perehtyä esineisiin joiden yksityiskohdat olivat edellisellä kerralla jääneet askarruttamaan.

Galleriassa on edellisen visiitin kuvasaldoa. Uusia kuvia on reilu sata. Kunhan olen saanut käytyä niitä läpi, lataan parhaat palat galleriaan. Laatu on edelleen ehkä vähän sieltä tännepäin, sillä ne on räpsitty vanhalla pokkarikameralla. Joskus vielä hankin uuden kameran, jossa on enemmän megapikseliä ja kunnollinen zoomi.

Uuttakin nähtävää oli. Pengoin Victoria ja Albertin tekstiilihuoneessa kirjontoja, joihin ei edellisellä kerralla ehditty. Oli aivan huippua päästä näkemään alkuperäisiä saksalaisia lasketun kirjonnan töitä. Pussia, johon oma kirjottu pussini perustuu ei tosin valitettavasti ollut esillä. Toinen kohokohta olivat keskiaikaiset, painetut pellavakankaat.

V&A:n keskiaika- ja renessanssinäyttely oli edelleen työn alla. Se aukeaa joulukuun toisena päivänä, joten suuri osa eri puolille museota sijoitelluista aikakauden esineistä oli jo pakattu tai siirretty uuteen näyttelytilaan. Tudor-näyttely oli onneksi paikoillaan. Siellä riitti nähtävää: kiehtovia kirjottuja vaatteita, myssyjä, alusmekkoja ja takkeja.

British Museumin uusittu keskiaikakokoelma oli auennnut yleisölle. Se oli hienoinen pettymys – tai sitten British Museumia tyypillisimmillään: esineet olivat upeita, monet suoranaisia aarteita, mutta esillepano oli vanhanaikaista ja kankeaa. Goottilaisen kauden kultasepäntyön taidonnäytteet ovat tyypillisesti pienenpientä piperrystä. Korut oli kuitenkin asetettu turhauttavan kauas näyttelykaapin lasista, eikä laitettu suurennuslasin alle. Niiden yksityiskohtiin ei yltänyt kameran zoomi eikä silmien tihrustus. Äärimmäisen turhauttavaa.

Koska viime kuussa tuli reissattua paljon, projektina on ollut neulakinnastekniikan treenailu. Neulakintaan väsääminen on mainio matkakäsityö. Se vie vähän tilaa laukussa ja puuneulan saa ottaa lentokoneeseenkin. Yksi sukka on valmis ja toinen tuloillaan. Niistä lisää myöhemmin.

***

London Update

Last week I went to London on holiday. We did the three must see- museums, the British Museum, Victoria and Albert and the Museum of London. It hasn’t been so long since my last visit, but they’re always worth visiting. It was good to spend less time on taking pictures and more on actually studying some of the pieces.

Last year’s pictures are available in the Gallery. This time, I took a a bit over a hundred snapshots. Once I’ve sorted them, I’ll upload them to the gallery. (I really need to get a better camera. As long as I use our old one, my pics are just snapshots at best.)

The V&A is just about to open its new medieval and reneissance galleries. Due to the opening in early December, most of the items that had been spread out through the museum were packed up or already taken to the new gallery. Fortunately the textile study hall and the tudor display had a lot interesting items I hadn’t seen on my last visit.

It was fantastic to see some german counted thread embroidery. Unfortunately the original version of my bag wasn’t on display. It was interesting to see the pouches up close and get to study the construction as well as the emboidery. Another highlight was the collection of medieval printed linen fabrics.

The British Museum had already opened its renovated medieval collection. This was a bit of a disappointment. It was a very British Museum-like experience, actually. The items were splendid, true treasures. The display, however, was very traditional, old fashioned and didn’t do justice to the items. The most frustrating thing was that some very small items with splendid detail (like poesy rings) had been placed all too far from the glass of the display case. The fine details were not visible to the squinting eye nor the zooming camera.

On the projects front I’ve been working on naalbinding. It’s an excellent thing to work on when travelling. Light, small and can even be worked on inside a plane. I’ve finished one sock and another one is in the works. But more about that later.

Loukutusta ja häkilöintiä

Kävin eilen Piian vinkistä Seurasaaren Villa- ja pellavapäivillä, jossa pääsi itse käsittelemään pellavaa ja villaa. Panostin  pellavapuoleen, sillä ihan joka päivä ei pääse häkilöimään.

Oli huippuhauskaa ja opin älyttömästi uusia juttuja. (Paikalla oli myös paljon mukavia tuttuja. Kiitos seurasta ja kuvista! )Ja onhan se ehdottomasti aivan eri juttu lukea pellavan tuottamisesta kuin päästä sitä itse kokeilemaan. Tekstiilituotannon alkupäähän tutustuminen auttaa ymmärtämään syvemmin sitä, miten työvoimaintensiivistä tekstiilien tuotanto oli ennen teollisia aikoja.
Suosittelen käymistä ensi vuoden villa- ja pellavaviikonlopussa. Seurasaari on muutenkin hieno paikka.
Pellavanvarret oli valmiiksi liotettu ja kuivattu, joten niiden kanssa pääsi suoraan asiaan. Aluksi siis napataan käteen kunnon kourallinen.

Pellavaa1.jpg

Sen jälkeen tulee fyysisin vaihe: loukuttaminen. Loukuttaminen rikkoo pellavan varren puumaisen osan, jolloin loukuttajan käteen jää kuitu, kuten on tarkoituskin. Loukuttaminen on perinnetiedon mukaan äijähommaa ja kyllä se habaa kasvattaakin. Pellavan käsittely on loukuttamista lukuunottamatta ollut naisten töitä.

pellavaa2.jpg

Loukuttamisen jälkeen päästään lihtaamaan. Lihtaaminen on melkein kuin loukuttamista, paitsi että apuna on metalliset “terät” ja pellavia ei enää hakata vaan niitä vedetään teriä vasten. Perimmäinen tarkoitus on sama kuin loukuttamisessa – erotellaan puisevia varrenkappaleita kuidusta.

pellavaa3.jpg
Seuraavaksi pellavat häkilöidään. Häkilöiminen erotaa hienommat ja karkeammat kuidut toisistaan. Häkilään jää rohdinpellavaa ja käteen aivinaa.

pellavaa4.jpg
Käsittelyn lopputulos vielä harjattiin siankarvoista tehdyllä harjalla, jotta viimeisetkin varrenkappaleet irroitetaan. Käteen jäi tukko aivinaa, josta voidaan kehrätä lankaa. Omista pellavistani aion kuitenkin tehdä tekoletit. Niiden väri on vaalealle henkilölle hyvin sopiva ja pellavaa käytettiin keskiajalla tähän tarkoitukseen.

Kyllä kelpaa käyttää itse loukutettuja lettejä.

pellavat.jpg

****

Linen! (The Making of)

Thanks to a hint from Piia, I visited Seurasaari open air museum on their annual flax and linen weekend. The museum offers a chance to take part in workshops where you can process linen and wool. Processing linen/flax was great fun. There’s always a big difference in reading about something and actually trying it out yourself. Getting aquainted with textile production at it’s very beginning provides insightful understanding on how work intensive textile production used to be.

The phases of the process are illustrated above. All the techniques have their traditional Finnish names (only recently added to my active vocabulary) and I have absolutely no idea of what they are in English. The idea is to break the harder outside of the linen plant (which has been soaked and dried) and then remove the bits of that harder outer layer from the actual fiber part. The last phase also separates the finer fibers from the coarser ones.

The end result can be spun into thread. I’ve however got an alternative use: I’m going to use the flax as a hairpiece. I’ll use it to braid a pair of cornettes. My old ones are getting… well.. old.

Kirjahylly laulaa Hoosiannaa

Pääsiäinen toi tullessaan visiitin Turkuun ja sen myötä uusia kirjoja. Aboa Vetuksen museokaupasta mukaan tarttui kaksi Janne Harjulan tutkimusta (Sheats, Scabbards and Grip Coverings sekä Before the Heels) sekä artikkelikokoelma Kaupunkia pintaa syvemmältä. Näissä kaikissa on mahtavaa se, että ne käsittelevät suomalaista kaupunkiarkeologiaa ja Turusta tehtyjä löytöjä.

Näyttelyssä en ehtinyt käydä, mutta luunäyttelyn kylkiäisenä myydyt ihanat luiset nopat nappasin mukaani edulliseen puolentoista euron hintaan. Tänä kesänä pelataankin viikinkilaivaa luunopilla!
kirjat.jpg

Ensimmäisenä korkkasin Kaupunkia pintaa syvemmältä -kirjan. Puoliväliin mennessä kirja on tarjonnut ihanasti aivoja kutkuttavaa uutta tietoa arkeologisoitumisprosessin vaiheista, stratifikaatiosta ja ajoittamisjutuista. Eniten olen pitänyt maanmainioista tieteenfilosofisista pohdinnoista. Paras anti on ollut ajatus siitä että vaikka aineisto on monitulkintaista, usein puutteellista ja sattumanvaraista, ei pidä tuskastua siihen ettei yhtä oikeaa tulkintaa ole realistisesti tehtävissä. Pikemminkin pitää oppia nauttimaan tulkintojen moninaisuudesta.

Harjulan kirjoilla olen aikeissa ruokkia ruokin orastavaa innostustani nahkatöihin. (Jos se nahka vain ei olisi niin €”#€%&/:n hankalaa käsitellä!) Ne osuvat sopivaan saumaan siksikin, että Glossa tarjoaa Tiistaina 21.4. klo 18.15-20 FT Janne Harjulan (Turun yliopisto) esitelmän aiheesta: “Keskiajan jalkinemuotia – kirjallisten, kuvallisten ja arkeologisten lähteiden erot ja kohtaamiset.” Sinne!

Mustavalkea helvetinikkunamekko edistyi kovasti lomapäivinä. Seuraavassa viestissä tuleekin varmaan kuvia edistyksestä.

***

A Bursting Bookcase

During Easter I took a trip to Turku and dropped by the Aboa Vetus (a very recommendable museum, btw) museum store. I bought three new books to complement my collection in my already bursting bookcase. I got two books by Janne Harjula: Sheaths, Scabbards and Grip Coverings – The Use of Leather For Portable Personal Objects in the Late 14th-16th Century Turku (2005) and Before the Heels – Footwear and Shoemaking in Turku in the Middle Ages and at the Beginning of the Early Modern Period (2008). The third book is a collection of articles called Kaupunkia pintaa syvemmaltä, which provides archaeological insight into the history of Turku.

The neatest thing about all these books is that they are all on finnish artefacts.

So far, I’ve made it about halfway through the articles in Kaupunkia pintaa syvemmältä. I’ve enjoyed it immensely. Not only has it provided many new brain-tickling details on the process of artefacts becoming arcaheological objects, urban archaeology and how timber houses were built in Turku, but also many worthwhile philosophical ponderings on archaeology as a science. A thought which has stuck is that instead of frustration at the uncertainties and the many possible interpretations, we should learn to enjoy the richness and variety of interepretation (Yep, I’m sure no-one understood what I meant by that…).

I’m planning to use the books by Harjula to nurture my growing interest in leatherworking. (But why is leather so €%&/:n difficult to handle?) And by coincidence Glossa presents a talk on medieval footwear and fashion byt the same Janne Harjula on the 21st of April. I’m attending!

I also did quite a bit of sewing so most likely my next post will have progress pics of my new surcoat.