Neulakko Rotating Header Image

Kuvat

Käyttöesineitä Berliinistä / Practical items from Berlin

Terveisiä Berliinistä! Vaikka matkalla upotinkin itseni enimmäkseen viime vuosisadadan raskaaseen ja surulliseen historiaan, kävin Saksan historiallisessa museossa piristymässä ja katsomassa hieman keskiajan ja 1300-luvun esineistöä. On kiva tehdä yllättäviä ja hauskoja löytöjä museoista, joihin ei mene katsomaan jotain jo itselleen valmiiksi tuttua ja “kuuluisaa” löytöä.

Keskiajan käyttöesineiden tarkastelu paitsi antaa ideoita tuleviin projekteihin, se avaa myös kurkistusikkunoita aikakauden arkeen. Lisäksi se hioo ns. keskiaikaista silmää, semmoista selkärankaan menevää ymmärrystä aikakauden visuaalisesta maailmasta. Sadantuhannen kengänpohjan ja kolmen miljoonan saviruukun kappaleen tapittamisesta on lopulta se hyöty, että alkaa tunnistaa piirteitä joilla voi ajoittaa esineitä ja voi soveltaa samaa estetiikkaa omiin väkerryksiinsä.

Lisäksi aina välillä tulee yllättyneeksi siitä, mitä kaikkea keskiajalla olikaan. Berliinistä löytyi pari todella mainiota esinettä. Joten tässä lomakuvia, olkaa hyvä!

****

Greetings from Berlin! Even though on my trip I mostly submerged myself in the tragic and scary history of the 19th Century, I did also lift my spirits with a visit to the medieval exhibition in the Deutsches Historisches Museum. I enjoy making discoveries in museums – going into a place that has no “famous” items to expect and still discovering somehthing that will tickle my brain in a delightful way.

Looking at medieval everyday items goves you ideas for future projects, as well giving you a peek at the everyday lives of the people that once used these items. It also finetunes the so called medieval eye, a kind of inner understanding of the visual culture of the era. Looking at umpteen thousand shoe pieces and a gazillion pieces of pottery eventually gives a skill to date objects based on their visuals and a possibility to apply that same ‘look’ to ones own projects.

And as an added bonus one can be surprised by the variety of medieval items. I discovered some really neat objects in Berlin – so here is a look at some holiday snapshots!

 

20130316-100004.jpg

 

Kaunista keramiikkaa – katsokaa erityisesti koristeluja suurimmassa kannussa ja ruukussa kuvassa oikealla. Tällaiset esineet murtavat vielä jossakin elelevää myyttiä keskiaikaisen keramiikan karkeudesta ja koruttomuudesta.

Beautiful ceramics – look closely at the biggest jug and the beaker on the right. These delightful decorations bust the lingering myth of all medieval ceramics being somehow rough, primitive or plain.

20130316-095910.jpg

Tämä pieni muki on oman mukini alkuperäinen. Mukissani on hauska puolikas kahva. Alkuperäisessä kahva on katkennut, mutta hyvin säilyneessä mukiosassa ei näy jälkeä siitä että kahvan yläpää olisi siihen kiinnitetty.

This little mug is the original version of my dear mug, which is an interesting reproduction with a curious half-handle. Although the handle has broken off, the otherwise perfect cup shows no sign of it being attached to the cup.

 

20130316-100046.jpg

Tämä kalenteri oli mahtava! Tässä on utrechtilainen pergamentista taiteltu taskukalenteri vuodelle 1397. Siinä on tärkeitä päivämääriä kuten pyhimysten päiviä ja kuukausittain tärkeät maataloustyöt. Kööpenhaminassa Tanskan kansallismuseossa on samanlainen kalenteri.

This was really cool! It is a foldable “pocket” calendar  for the year 1397 from Utrecht, made of parchment, showing important things like the days of Saints and the labours of different months. There is a similar item in Copenhagen in the Danish national museum.

20130316-100125.jpg

Lähikuva ruukun koristeista.

Closeup of the jug of wonder.

 

20130316-100224.jpg

Puusepän työkaluja.

Carpenters tools.

20130316-100302.jpg

Värttinäpainoja. Ihania pieniä mutta painavia värttinäpainoja. Tälläisiä ei tunnu nykyään saavan oikein mistään. Ehkä 80% museokuvistani on lähikuvia tekstiilityökaluista. Ihminen tarvitsee 3 miljoonaa lähikuvaa värttinäpainoista.

Spindle whorls. Lovely small yet heavy spindle whorls. These are sadly not availble anywhere these days. Maybe 80%  of my museum pictures are closeups of textile tools. A girl needs 3 million pictures of spindle whorls.

20130316-100326.jpg

Sokerina pohjana laskukone Italiasta vuodelta 1340. Ruudukko auttaa laskeman isompiakin summia.

This was another favourite item. A calculator from Italy around 1340. The columns combined with tokens help calculate larger sums.

 

Röyhelön monet olomuodot / The Many Forms of Frill

20121104-174340.jpg

Uusi röyhelöhuntu on valmis! Tämä ei ole se se aiemmin aloitettu megaröyhelö (se on vielä kesken). Tämä projekti alkoi itää mielessäni kesällä, kun koko ajan satoi. Sen takia en voinut pitää röyhelöitäni, sillä hevi-tärkkäys ja sadesää eivät käy yksiin. Viimeistään Visbyssä, kun näin Kapitelhusgårdenissa (samalla kun kiersin sadevettä omasta hunnustani) tämän Cathrinin upean hunnun, jota -tadaa- ei tarvinnut tärkätä, päätin puuttua asiaan. Edit: Lue täältä bloggaus tuosta hunnusta.

Tästä hunnusta ei tullut yhtä pientä ja sievää. Vaikka yritin tehdä pientä, tuli tämmöinen suuri ja muhkea.  Epäilen sukuvikaa, sillä tädilläni on sama ongelma korvapuustien leivonnassa. Mutta toisaalta, pieni muhkeus ei haittaa pullassa eikä röyhelössäkään.

Tämän villin ja asettelemattoman röyhelön hyviä puolia on tärkkäämättömyyden lisäksi sen muunneltavuus. Se taipuu moniin niistä muodoista, jossa röyhelöitä keskiajalla käytettiin. (Kannattaa muuten katsoa Isis Sturtewagenin tutkimuksia aiheesta!)

Pakkohan sitä oli tietenkin kokeilla.

Ylhäällä huntu U-muodossa, ilman lettejä ja sitten lettien kanssa. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta omalta käsivaralta iPhonen etukameralla haaleassa marraskuun valossa ei tämän parempia saanut.

****

My new frilled veil is finished! It isn’t the megafrill I started earlier this year (it’s still under construction). This project began brewing in my head during the summer, when it rained all the time and I couldn’t wear my frills, since heavy-duty starch and moisture don’t go together that well. Then in Visby, there was that lecture at Kapitelhusgården where (while squeezing rain water out of my own lame non-frilled veil) I saw this lovely veil, which didn’t need starching, by and on Cathrin. Edit: Go here to read a blog post about it.

Mine didn’t turn out to so cute – it’s rather poofy and big. This keeps happening. I want to make small frills and they turn out huge instead. I suspect this runs in the family, since my aunt has similar issues when baking cinnamon rolls. But then again there really isn’t anything wrong with massive pastries or frills for that matter.

One of the perks of this wild and unset frill is it’s versatility. It can be set in many of the ways familiar from effigies and other sources. (See Isis Sturtewagen’s research for interesting types and typifications.)

This I of course had to try.

In the first picture, there is the veil in all of it’s U-shaped goodness, both with and wihtout braids. I’m sorry about the poor quality of the pictures, but this is what you get with a handheld iPhone camera in the darkness of finnish November afternoons.

Sitten piti kokeilla, miltä röyhelö näyttää toisen hunnun alla. Röyhelöhunnun alle on myös puettu myssyn päälle alushuntu tukikerrokseksi ja tuomaan volyymia päähineeseen.

Then I had to try how the frilled veil under a simple veil -look worked out. In these pictures I’m also wearing a veil under the frilled and over my cap. It gives a nice base to pin things onto and gives the entire headdress some volume.

20121104-174415.jpg

Sitten kreisiosastolle: erikoinen O-huntu leteillä, huntu kera otsapannan tai kruunun ja lopuksi jopa ns. kleeblett-kruseler, jossa röyhelö on nostettu kiekuraksi pään päälle! O-huntua saattaisin sen kaikessa kummallisuudessa joskus käyttääkin, otsapanta (ainakin ilman koristeita) tuntuu vähän pocahontasille, kruunu katoaa hilpeästi röyhelöön (toista se on isokruunuisemmalla Tanskan kuningattarella) ja viimeinen tyyli.. no se ei oikeastaan ajoitukaan 1300-luvulle. Fiu.

Then we get crazy: the odd O-shaped frill, the frill with a headband or coronet and to top it off the so called kleeblatt-kruseler, where the frill sits on the top of the head in a big poof. The O-veil I guess I could use in all it’s oddity. The headband (at least when it’s plain) made me feel a bit too much like Pocahontas. The coronet fantastically disappears into the frills (at least if you are not queen of Denmark) and the kleeblatt… doesnt’ actually date to the 14th century. Phew!

20121104-174428.jpg

U-muotoinen huntu leteillä ja leukaliinalla on suosikki ja eniten omalla mukavuusaluella. Mutta oli näidenkin kuvien ottaminen melko hysteerisen hupaisaa puuhaa.

Wearing it as a U with the braids and the wimple is my favourite style – and it remains within my comfort zone.  But taking even these pics was quite hysterical!

 

Loppuun vielä kommentti viralliselta kissa-valvoja Justukselta: “Mä olin ihan että kauanko pitää helmoissa roikkua, että saisi mahan rapsuttelua, täällä nainen vain heiluu joku torttu päässä sen sijaan”.

Justus, my cat help du jour comments: “I was all like – how long do I have to wrestle with these hems to get some tummy rubs for goddsake? This woman just goes about with some kind of poof on her head and I get no attention!”

 

Ps. Uudet sosiaalisen median jako- ja tykkäämisnappulat! / New like and share buttons! Now more than Facebook!

 

Kuvia Turusta / Turku Market in Pictures

20120705-234348.jpg

Onkin aika pienelle päivitykselle Turun markkinoilta. Luvattu livebloggaus painottui Neulakon ja Iloisen Joutsenen Facebookin puolelle, mutta oltiin me sosiaalisen median lisäksi kyllä aika tavalla muussakin mediassa.Torstaina oltiin Mervin kanssa radion Kultakuume-ohjelmassa puhumassa keskiajan elävöittämisestä, nykyajasta ja vihreistä takatukista. Ohjelman voi kuulla Yle Areenassa täällä. Mikrofoniheadsetin pukeminen leukaliinan ja hunnun kanssa oli muuten hieman haastavaa!

Time for a little update on how things went at Turku Medieval Market! I promised live updates, but they were mostly on the Facebook pages of Neulakko and Merry Swan. Besides social media, we have been on a lot of other media as well. On Friday we (me and Mervi) were live on radio, on Yle’s Kultakuume – talking about medieval living history, this hobby, green mullets and other stuff. Wearing a headset with a wimple was a bit of a challenge!

20120705-234432.jpg

Tänä vuonna Iloisella Joutsenella oli uusi teltta, Rikun ja Mervin puolalainen pellavapaviljonki punaisilla raidoilla. Se oli mahtavan hieno! Ja samoin koko koju ihanine myyjineen. Kiitos kaikille myyjinä olleille! <3 Supermyyjän titteli tuli tänä vuonna Teemulle joka myi birgittamyssyä kuin käyttäisi semmoista itse.

This year, Merry Swan had a new pavillion, Riku and Mervi’s new polish linen pavillion. It was really really nice. And the booth was pretty good looking as well! But the best part was all the salespeople in the booth! Thanks to everyone who helped out! This year’s super salesperson was Teemu, who could sell a st Bridget cap like he wore them himself!

20120705-234504.jpg

Perjantaina oli muotinäytöksen aika, ja tähän asuun lopulta päädyin. Koska puku itsessään on aika simppeli, esittelin yksityiskohtia, kuten taskuaukkoja, patiineita, kärsäkenkiä ja sukkanauhoja (Vilauttelua! Kohu!).

On Friday there was the fashion show and this is what I ended up wearing. Because the dress itself was sort of plain, I displayed details like fitchets, pattens, poulaines and garters. (Flashing my garters! Scandalous.)

20120705-234554.jpg

Perjantaina suuri osa päivästä kului telkkarikuvauksissa. Mervin kanssa tehtiin Ylen Puoli Seitsemän-ohjelman toimittajalle keskiaikainen makeover (Joutsenmekon saatattekin tunnistaa) ja kierreltiin markkinoilla sekä puhuttiin keskiajan harrastamisesta, sen ajan muodista ja koko skenestä. Ohjelma tulee ulos joskus syksyllä, ilmoittelen sitten kun se on nähtävissä.

We spent most of Friday being filmed for TV, a Programme called Puoli Seitsemän. Mervi and I did a Medieval makeover for the reporter (some of you may notice the Swan dress looking very good on her) and walked around the market, talking about this hobby and the medieval scene in Finland. The programme will air in the fall, I will tell you all when.

20120705-234626.jpg

Ja mitäpä muuta kojulla oltaisi selattukaan kuin Keskiaikaharrastajan keittokirjaa! Sitä myytiin ihan mahdottomasti, ensimmäinen erä ehdittiin myydä lauantaina loppuun. Painosta on vielä jäljellä, kirjaa saa verkosta täältä. Perjantaina juhlittiin kirjan julkkareita. Onnea vielä keittokirjailijoille! Olen kovin ylpeä Saarasta, Nannasta, Mervistä, Rikusta ja Ilonasta!

And what else would we read than the Medievalists cookbook! Unfortunately Keskiaikaharrastajan keittokirja  is only available in Finnish, but it will be out in German later on. We sold loads of the book, it almost ran out! On Friday we held a little publishing party at the booth. I’m so proud of my friends Saara, Nanna, Mervi, Riku and Ilona who made the book!

20120705-234703.jpg

Lempiyhtyeemme Räikkä tuli kojulle heittämään pari keikkaa, mikä oli hyvä, koska kiireen takia muuten olisi jääneet Räikän uudet biisit kuulematta. Ja sekös olisi ollut katastrofi: tämäkin viikko olisi vierähtänyt ilman päässä soivaa kertomusta siitä, mihin tarkoitukseen hanhen kaula lopulta on parhain. Räikällä oli käytössään markkinoilla uudet viitat ja kuukkelit, jotka talven aikana ommeltiin Iloisessa Joutsenessa. Harmi vaan, etten saanut niistä yhtään kuvaa.

Our favourite band Räikkä came to throw two gigs at our booth, which is good, because otherwise we would disastrously have missed them because we were so busy. And I would have missed earing repeats of their tale of what ducks are really good for in my head all week.

20120705-234803.jpg

Ehdin pikkuisen juoksennella markkinoilla ja kirmasin tietenkin Aboa Vetukseen, jonka aulan viikottain vaihtuvan arkeologin löydön käyn mahdollisuuksien mukaan aina tsekkaamassa. Ja tällä kertaa keskiajan Turusta oli sopivasti kaivettu pari kierrepäistä neulaa, juuri semmoisia huntuneuloja joita meilläkin on. Ja mikä parasta, ne oli kaivanut Ilari!

I got to run around a bit at the Market and of course headed to Aboa Vetus (a medieval museum just around the corne from out booth), where I like to check out the weekly “Archaeologist’s find” they exhibit in the lobby. And what do you know, this week they had dug out a pin with a coiled metal head, just like the ones we had! And the best part was that it had been excavated by Ilari!

20120705-234823.jpg

 

Lauantaina piti olla röyhelöhuntujen kokoontumisajot, mutta illasta tuli harmillisesti sateinen (heikoin mahdollinen keli varsinkin tärkätyille hunnuille), joten kokoontuminen peruuntui. Onneksi kuitenkin hyvän sään aikana monet huntukurssilaiset tulivat kojulla käymään mitä upeammissa päähineissä! Wau! Näistä jos mistä saa inspistä viimeistellä oman huntunsa.

On Saturday we were supposed to host a frilled veil gathering with the participants of the course we had earlier this spring. Unfortunately it rained. And rain is the worst weather for starched headwear, so the meeting sort of cancelled itself. Thankfully, while the weather was nice we had a lot of course attendees pop by at the booth in lovely frills! Wow! These inspire me to finish my own almost finished veil.

20120705-234858.jpg

 

Naapurissamme oli taas ihana Medeltidsmoden Kerstin. Ostan sieltä niin monet kankaistani, että oli lystiä mennä tiskille osoittelemaan tuttavuuksia. Oli ilo, että vieraina Ruotsista oli myös Åsa ja Martin, joilla oli mukanaan paitsi niitä ihania pieniä pirtoja, myös silityskiviä! Semmoinen tarttui markkinoilta mukaan (vaikka muuten teinkin ostoksia hyvin kohtuullisesti ja suorastaan järkevästi tänä vuonna).

Our neighbour was lovely Kerstin from Medeltidsmode. I get so many of my fabrics from there that it was fun to go up to the counter and spot all the fabrics I’ve used. We also had the pleasure of having Åsa and Martin over. They not only had those lovely little rigid heddles, but also ironing stones (you know those globes that you can polish yous linens with). I had to get one of those, even if my shopping was downright sensible this year.

Ja sitten oli paljon semmoista, josta ei tullut kuvaa: Jiri ja Mari, illalliset Trattoria Romanassa, kahvit Kirjakahvilassa… Onneksi kiinnostuneet voivat lukea Mervin markkinaraportin tai Saaran markkinakuulumiset tai sitten katsoa Ilonan ottamia kuvia!

There were of course things that I didn’t get pictures of – like Jiri and Mari, dinnners at Trattoria Romana and coffee at Kirjakahvila. But those wh didn’t get enough, can also look at Mervi’s account or  Saara’s  or look at the brilliant pics Ilona took!

Valmis kukkaro auringossa / Finished purse in the sunshine

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

 

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

 

 

 

Miksi mistään ei tule mitään / Why nothing ever gets done around here

Olen luullakseni saanut kuvallista todistusaineistoa siitä, miksi projektit tuntuvat valmistuvan niin kamalan hitaasti.

Yhtenä hetkenä sitä on tarmokkaana ja reippaana puuhaamassa jonkun parissa, niinkuin tässä kokoamassa kirjottua pussia jonka kirjonnan sain loppukesästä valmiiksi ja ottamassa siitä pari prosessikuvaa.

****

I think I have collected valuable pictorial evidence of why nothing ever gets done around here.

One moment, I’m doing something useful and productive, like finishing my embroidered purse (I finished the embroidery at the end of summer) and taking pictures of it for you all.

Tämän kokoinen pussista tulee valmiina / this is what the finished pouch will be like in size

Ja seuraavassa hetkessä: “Katooooooooooooo! Katoo muaaaaaaa! Katoooo! Kissanpylly! Suoraan edessä!! Huomiooooooo!!!”

***

And then all off a sudden, it’s all about: “Looooooook! Loooook at meeeeeeee! Attentioon! Superbly interesting cat-butt at 12 o’clock!!!!”

Tämän kuvan piti esittää pussia paremmasta kuvakulmasta / This picture was supposed to show the purse from a better angle

Ah, kissa-apu. Mitä kaikkea sitä ilman tekisikään, mutta miten kurjaa elämä olisi ilman rakkaita karva-apureita.

**

The joys of cat-assistance! What one would do without it – but what a dull and dreary life that would be with no furry helpers.

Pikkuhuppu ja taskuaukot / Little hood and pocket slits

Pääsin kokeilemaan uutta huppua myös osuvampien vaatteiden kanssa. Orava puuttuu. / I got to try on my new hood with more appropriate clothing. Still no squirrel.

Kaiken ihanan laina-rautakautisuuden (on se Sahra taitava!) lisäksi viime viikonloppuna kuvattiin keskiaikavaatteitakin. Elizabeth Luttrell-huppu pääsi paremmin oikeuksiinsa keskiaikaisten vaatteiden kanssa. Oravaa ei tälläkään kertaa löytynyt mukaan, mutta rintapielessä killuu sentään pieni joutsen.

On hauskaa saada vihdoin asu samasta kankaasta! Keskiajan vaatehankinnoille oli nimittäin tyypillistä hankkia kerralla enemmän kangasta ja teettää siitä useampia vaatekappaleita.  Se johtui siitä että esimerkiksi tuontiverka myytiin suurina paloina, eikä kangaskaupoilla välttämättä mittailtu ja leikelty pieniä palasia kuten nykyään. Samasta palasta voitiin tilata vaikka koko vaatekerta: parikin mekkoa, viitta ja vaikka vielä huppu. Niitä ei aina välttämättä käytetty yhtä aikaa, mutta sekin on mahdollista. Elizabethillakin on tuossa kuvassa mekko ja huppu samaa kangasta.

Esittelen taskuaukkoja. Tirsk. / Presenting my pocket slits. Tee hee.

Samalla tarjoutuu mahdollisuus esitellä mekon uusinta viimeistelyä. Leikkasin edellisen käyttökerran jälkeen mekkoon taskuaukot, jotka tekevät siitä entistä kätevämmän päällysmekkona käytettäessä. Taskujen edeltäjät eli taskuaukot ovat aivan ehdottomat. Niistä pääsee käsiksi vyöllä roikkuviin tarvekaluihin, kuten kukkaroon ja neulakkoon. Grönlannin mekoisssa taskuaukot on yleensä leikattu sivukiilaan, mutta päätin leikata ne etukappaleeseen, jotta lopputulos muistuttaisi enemmän tätä inspiroivaa hautamonumenttia.

Taskuaukko on reunustettu iskunyörillä / The pocket slits are edged with a fingerlooped braid

Taskuaukoissa on väistämättä jotain hieman rivoa. Ja hei, nehän ovat ruotsiksi nimeltään fickslitsar! Kun kikatukselta kykenimme, otimme vielä tämmöisen lähi-revittelykuvan taskuaukosta. Siinä näkyy huolittelu Grönlannin tapaan viiden lenkin iskunyörillä, joka on ommeltu kiinni kankaan reunaan. Ohuempi kangas olisi vaatinut kääntämistä, mutta paksu vaaleanpunainen villa kesti nyörin ompelemisen suoraan reunaan. Näin aukot sulkeutuvat kuin itsestään, eikä kääntöpuolella näy käännettä. Huolittelin hihat samalla tavalla. Näin niitä on mukava kääriä ylös tarpeen mukaan.

Ällistyttävä hautapaasi-impersonaatio / Incredible effigy impersonation

Vielä  yksi ällistyttävä eläytyminen hautamonumentin asentoon. Asettelemalla itseään alkuperäisten mukaan huomaa, miten epäluonnollisia asennot lopulta ovat.  Kuvaustilanteessa suurin haaste onkin pitää kasvoillaan asiaankuuluva yrmeä ilme!

Koska pikkuhupun kanssa ei voi pitää hartiaviitallista huppua (joka on yleensä suosikkini ns. ulkovaatteena), jouduin kaivamaan esiin vanhan viittani. Se on hieman muhjaantuneessa kunnossa. En tiedä  teenkö uuttakaan aivan heti, koska naisten viitat ovat niin uskomattoman epäkäytännöllisiä. Miehenä olisin varmaankin tyytyväinen olkapäältä kiinnitetyssä puolipitkässä viitassa, mutta naisena on tyytyminen tähän edestä avoinaiseen tyyliin, joka pysyy mukana kun sitä pitelee toisella kädellä hautapaasiasennossa. Kaaos alkaa heti, kun yrittää tehdä jotain. Tai sitten en vieläkään ole löytänyt oikeaa tapaa pitää sitä. Soljilla se pysyisi paikallaan, mutta omat solkeni ovat tähän ehkä liian pieniä.

Sokerina postauksen pohjalla tulee lämmin suositus blogilistoillenne, nimittäin ystäväni (ja inspiraationi, joka houkutteli minut 1300-luvulle) Uta on avannut kamarinsa verkkoon!

***

In addition to all the lovely borrowed Iron Age bling (Sahra who made all that is so awesomely talented!) there was also some medieval shenanigans going on last weekend.

The Elizabeth Luttrell hood finally got worn with the right kind of clothing. No Squirrel this time either, only my trusty swan badge.

I’m happy to finally have an outfit from the same fabric. I’ve noted that when it comes to medieval clothing aquisitions (at least the documented ones) it seems to be fairly typical that a larger quantity of fabric was bought andseveral items, even a full set of clothes would be ordered at the same time from that same fabric: even as much as two dresss, a hood  and a cloak. This can be because broadcloth was often sold in larger pieces (much like a hide of leather, where you couldn’t get 20 cm’s if you wanted) and then the piece was big enough for several items at a time. Now whether all the pieces were worn at the same time is not certain, but sometimes you see outfits in just one colour like Elizabeth Lutrell with her squirrel.

Since the last time you saw it, I have added pocket slits to my pink dress. These predecessors of pockets are vary necessary. With them, you can easily access your purse or needlecase or other necessary item that hangs on your girdle. The Greenland dresses usually have the slits cut into the sides, but I cut mine on the front piece, so that they would be more similar in style to my original inspiration.

The thing with pocket slits is hat there is something terribly.. well.. lewd about them and their shape. And hey, in swedish they are called fickslitsar,  which pretty  much makes me rest my case. So once we could stop giggling, we took a few closeup pics of the said fitchets, where you can see the edging with a 5-loop fingerlooped braid, like on the Greenland originals. It makes for an excellent finish. Since the wool was thick enough not to fray, so I could put the braid directly on the edge of the cut. This way the slits sort of close themselves when not used and there isn’t any of that annoying gape, which you can have with slits sometimes. I also used the braid to finish the sleeves, so they are nice and neat to turn up.

In the last picture you can see me doing my amazing effigy impersonation (trying out these poses really brings out the silliness and then it is very hard to pull the grumpy face which is necessary to get the right look).

When wearing the little hood, you cannot really wear another hood with more of a  shoulder cape. So I had to take out my cloak. It is old and kind of worn, but I can’t see myself replacing it soon either. This is because I  find cloaks so very impractical. If I was a man, I’d be happy to wear a short cloak I could fasten on my shoulder. But as a woman I’m stuck with this style. And it is all great until you want to do something else besides hold the effigy position. Then chaos breaks loose. So I’m still looking for that practical way to wear a cloak. I tried to fasten it with some brooches, but they were too small.Bah.

As an end note, I’d like to give a suggestion for your blogrolls and links lists: my friend (and inspiration to get into this 14th Century thing) Uta has opened up her chamber and she also writes in English. So go visit Uta’s chamber!

Viuhahdus rautakaudella / Iron Age detour

Viikonloppuna pukeuduin ensi kertaa rautakautisiin vaatteisiin. Huisia!

Asu ei ole mikään viimeaikainen salaprojektini, vaan lainassa sen tehneeltä Sahralta. Olin mallina Sahran järjestämässä Rautakauden muotia esitelleessä muotinäytöksessä.

Rautakauden vaatteet ovat komeita koruineen ja pronssispiraalikoristeluineen, mutta pujahtaminen toisen aikakauden vaatteisiin oli erikoinen kokemus. Vähän tuntui kuin olisi ollut dragissa, vaikka asu sopi ja istui niin kuin se olisi ollut minua varten tehty. Suomalaisen rautakauden vaatteissa tulee jotenkin semmoinen emäntämäinen olo!

Taas tuli kiinnostavalla tavalla huomattua, miten vaatteet saavat saman kropan näyttämään ihan erilaisille. Sama ero on tietenkin keskiaikavaatteiden ja modernien vaatteiden välillä, mutta siihen vaihteluun on niin tottunut, ettei sitä huomaa oikein ajatella. Oli hauskaa hämmentää tuttuja ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet lainavaatteissa.

Houkuttaako oman rautakautisen asun tekeminen? Tavallaan. Värit, tekniikat ja kaikki saatavilla olevat suomalaiset lähteet tietenkin viekottelisivat, mutta toisaalta pelkään ettei olisi aikaa (eikä kotona säilytystilaa) uppoutua toiseen aikakauteen niin syvällisesti kuin haluaisin. Ja toisaalta suhteeni keskiajan muotiin on niin intohimoinen, ettei se anna tilaa syrjähypyille uusiin aikakausiin. Mutta toisaalta ikinä ei pidä sanoa ettei koskaan.

***

This weekend I did something I had never done before: I wore an outfit from the Finnish Iron Age!

This isn’t my new secret project – it is actually owned and made by Sahra, who organised an Iron Age fashion show I modeled in.

Iron Age clothes are pretty cool with all the bronze spirals and jewelry. Switching into clothes from a completely different time felt quite exotic. I felt like I was in drag, although the outfit fit like it had been made for me. Finnish Iron Age clothing makes me feel like such a matron!

It was interesting to see how different clothes change the way you and your body and your silhouette look. I’ve gotten so used to switching between modern and medieval clothes I forget about the difference there, but my Iron Age detour reminded me about that. I had a great time shocking people who didn’t recognise it was me at all, because the clothes were so different!

So do I now want an outfit of my own? Kind of. All the colours, the techniques and all the available finnish sources do tempt me. But on the other hand, I’m afraid I won’t have time (or storage space at home) to become involved in another era as deeply as I like to. And honestly, my love affair with medieval fashion is so passionate that I maybe cannot stray into other eras. But then again, never say never!

Yhteiskuva vaatteiden omistajan ja tekijän kansa / Posing together with the maker and owner of the outfit

Elizabeth Luttrell – huppu / The Elizabeth Luttrell Hood

Elizabeth ja orava Luttrell Psalterissa f. 33r / Elizabeth and the squirrel f.33r

Luttrell Psalter on ehtymätön inspiraation lähde. Siinä on paljon muitakin upeita kuvia kuin tämä, joka on lähes jokaisessa keskiajasta kertovassa kirjassa.

Lehdellä 33 on kuva, jota ei juuri muualla näy. Se esittää nuorta leskeä ja tämän lemmikkioravaa. On mahdollista, että nainen kuvassa on Elizabeth Luttrell, joka aiheutti pienoisen skandaalin joutumalla neidonryöstön kohteeksi. Jäätyään myöhemmästä avioliitostaan leskeksi Elizabeth nautti lesken asemasta sen tuomine vapauksineen.

Kuvitus on paitsi kaunista ja samalla vahvasti symbolista. Tässä lemmikkiorava on tulkittu naisen seksuaalisuuden symboliksi, joka tutkijoiden mukaan viittaa haluun tulla penetroiduksi.

Luttrell Psalteria tutkineet nimittävät kuvan pientä huppua lesken päähineeksi. Näitä muistakin lähteistä tuttuja avoimia ja lyhyitä huppuja esiintyy myös muilla lehdillä. Ne kaikki nimetään lesken hupuksi (widow’s hood) Maininnat liittyvät aina huppuun, eivätkä esimerkiksi yleisemmin leskiin liitettyyn leukaliinaan. Olen törmännyt tämän hupun leskeysyhteyteen vain Luttrell Psalteria koskevissa kirjoissa. Jos joku on lukijoista on huomannut tämän muualla, vinkatkaa ihmeessä!

Vaaleanpunaista villaa jäi uudesta mekosta yli juuri sopivasti tälläiseen pieneen huppuun, joten päätin tehdä oman versioni Elizabethin päähineestä. Yksinkertainen huppu koostuu kahdesta kappaleesta. Vaikka kuvassa hupun sisäpuoli on eri värinen, jätin omasta versiostani keveyden takia vuorauksen pois.

Avoin huppu edestä, reunaa hieman taitettu että alla olevat asusteet näkyvät paremmin. / Open hood from the front, front edge turned up a bit so that the underpinnings can be seen better.

Hupun alla on myssyn päälle puettu leukaliina ja letit, jotka on nostettu ohimoille kuten kuvassa hiusverkon peittämät letit. Otsalla kulkee kapeampi pellavaliina, kuten Elizabethillakin.

Yhdennäköisyys Luttrell Psalteriin vähän kärsii näissä kuvissa moderneista vaatteista. Eikä oravan virkaa toimittamaan otettu Justuskaan ei ollut erityisen halukas symboloimaan muuta kuin kissojen halua saada masulleen kunnollista rapsutusta (sen sijaan että joutuu temmatuksi taas mukaan tälläiseen älyttömyyteen.)

Sivulta / Side view

****

The Luttrell Psalter is an endless source of inspiration. It has so many gorgeous pictures besides this one, which can be found in almost every book on a medieval topic.

On folio 33 there is a beautiful picture of a young widow with her pet squirrel. It is possible that the lady in question is Elizabeth Luttrell, who caused a bit of a scandal in the Luttrell family by being abducted. Later she married and was widowed. Once a widow, she enjoyed the liberty provided by that position.

As well as beautiful, the imagery in the psalter is heavily laden with symbolism. Here the pet squirrel is interpreted (by the researchers, I might add) as a symbol of female sexuality and the desire to be penetrated.

The scientists also interpret this sort of open, little hood as a widow’s hood. It is interesting that I have only seen this connection being made in books about the Luttrell Psalter, although this kind of hood can be seen also in other contemporary references. If any of you readers have more information on widow’s hoods, do let me know!

I had just the right amount of fabric left over from the effigy dress to make this kind of hood, so I decided to make my version of Elizabeth’s headdress. The hood has a simple 2-piece construction. Although the psalter shows a different colour on the inside, I decided to keep mine unlined to keep it as light as possible.

Under the hood I am wearing a cap, braids bundled to the temples (like Elizabeth’s hair inside her hairnet) , a simple wimple and a linen band across my forehead.

The likeness to Elizabeth is disturbed a bit by my modern clothing I had to wear for this pose. Also Justus the cat, who was recruited to pose as the squirrel was not terribly interested in posing or symbolizing anything but a cat’s need to get a decent bellyrub instead of being dragged into this kind of nonsense (again).

Joutsenmekko / The Swan Dress

Turussa muotinäytöksessä / Fashion show at Turku by Marjo-Briitta

Samaan aikaan toisaalla: Racaire tekee blogissaan ensimmäistä avohihaista/kylkistä päällysmekkoaan, eli ns. helvetinikkunamekkoa. Sain siitä idean jakaa kanssanne muutaman kuvan jo viime marraskuussa valmistuneesta joutsenmekosta. En ehtinyt silloin esitellä sitä sen enempää, kun tuli niitä kaikkia ihania lahjoja ja muuta mahtavaa siinä samassa rytinässä.

Yllä Marjo-Briitan ottama kuva (kiitos!) Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä, jossa esittelin joutsenmekkoa, röyhelöhuntua ja Moyn mekkoa, eli juurikin sitä viime marraskuussa valmistunutta asukokonaisuutta. Moy-mekkoa olen täällä esitellyt aiemmin ja samoin huntua, joten nyt on joutsenmekon vuoro.

Mekko on violettia, paksua ja hyvin huovutettua villaa. Valitsin kankaan sen perusteella, mikä keskiajalla olisi ollut mahdollisimman tyyristä.  Yritin löytää kankaan, joka olisi paksuudeltaan ja pinnan tiiviydeltään mahdollisimman lähellä ylellistä keskiaikaista tuontiverkaa. Vastaavanlaatuista ja samoin pintakäsiteltyä kangasta ei valitettavasti oikein saa mistään, mutta ihana kangas on kyllä tämäkin. Paksua, painavaa, lähestulkoon purkautumatonta ja ylellisen violettia väriltään. Malli on käytännössä sama kuin tässä mekossa, paitsi että nyt kun kangasta oli enemmän, kiilat asettuivat paikoilleen yksinkertaisemmin.

Mekko on koristeltu applikoiduilla joutsenilla, eri kokoisilla makeanvedenhelmillä, pienillä lasikivisillä soljilla ja metallista valetuilla (tinaisilla) vaatekoristeilla eli besanteilla. Viimeksi mainittuja on vielä tusina käsityöpussin pohjalla, joten on mahdollista, että mekko saa jatkossa lisää kimalletta. Sillä tietyn keskiaikaisen ylellisyyskäsityksen mukaan luksusta ei voi olla liikaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus.

Ajatus yläosan lintukuvioinnista lähti tästä mekosta, joka yhdellä näistä p.Ursulan seuraajista on yllään. Eturivissä toisena vasemmalta seisovan neitsyen helmikirjailluilla fenix-linnuilla koristeltu mekko on mielestäni ollut yksi kauneimmista keskiajan taiteessa näkyvistä mekoista jo pitkään. Tähän mekkoon ei tullut helmikirjailtuja lintuja eikä fenixejä, mutta fenixmekko inspiroi joutsenmekon värimaailmaa ja koristelua lintujen asettelua myöten.

Applikoidut joutsenet ilman yksityiskohtia / Swan applique without details

Valmiit joutsenet / Finished swans

Somat joutsennaamat / Cute little swan faces

 

Jos vertaa kuvia sängylle asetellusta mekosta ja mekosta päällä, huomaa miten mekkoon periaatteessa hieman epätasaisesti aseteltu kuviointi asettuu päällä juuri kohdalleen. Oli kiinnostavaa huomata, että mittanauhan kanssa asetellessa sai päällä epätasaiselta näyttävän tuloksen (koska sitä ei itse ole mitenkään millilleen symmetrinen), mutta silmämääräisesti aselteltuna joutsenet menivät tasan.

Leikkasin joutsenet valkoisesta villasta ja yliluottelin ne valkoisella pellavalangalla mekkoon. Sen jälkeen tein reunustin lintujen reunat punaisella villalangalla, jonka kiinnitin luotospistoilla hieman ohuemmalla, kokenillilla värjätyllä villalangalla. Tein sillä myös lintujen siipien yksityiskohtia halkipistoilla. Samoilla pistoilla kirjoin myös krappivärjätyt nokat ja mustat silmät. Jokaiselle linnulle tuli lystikkäästi oma ilmeensä. Lintujen esikuva uiskentelee tässä eli Harley MS 4751, Folio 41v:ssä.

***

Following Racaire ‘s first sideless surcoat- project reminded me that I hadn’t really posted any very good pics of the swan surcoat, which I finished already in November last year. But there was so much lovely stuff going on then and there so I never did post about it, although I’ve shown you better pics of the Moy Bog-dress and told you more about making the frilled veil. So now it’s time for this one.

I chose the fabric for the dress thinking about what would have been most expensive in the middle ages, because I was setting out to make a luxurious dress. I tried to find a fabric with some of the attibutes of the best broadcloth: thick and processed. Although there is no broadcloth available that would be exactly like the medieval ones, but I tried to find similarities in thickness and picked a luxurious purple shade, too.  The pattern is the same one as I used here, but this time I did get more fabric so the placement of the gores worked out far more easily.

The dress is decorated with applique swans (swans are awesome) , pearls and small cast bezants. There may be more bezants on it some day, since I still have some left. Additional glamour is provided by small brooches with glass stones.

The dress was very much influenced by this dress that one of the followers of St. Ursula is wearing. The dress with the phoenixes has been one of my favourite medieval dresses – and even though it has sleeves, phoenixes probably made with pearls and lots of other features I didn’t have time to make, it did inspire the small swans and their setting on the dress.

Comparing some of the making of-pictures with the dress on the bed, you can see how the swans are a bit uneven. But when on,  they sit just as they should. I first tried setting them with the help of a tape measure but since I’m not very symmetrical, it never worked. Interesting and still yet very logical, all in all.

I cut the swans out of white wool, placing them on the fabric with hem stitches in linen thread. I followed with overcasting a thicker dark red wool thread on the edge of the swan with a thinner cochenille dyed wool thread. I used the thinner red thread in split stitch to make the details on the wings. Split stitch and a madder dyed orangey red was used for the beaks. I like how each bird has it’s own face and look. The original after which these swans were made is swimming about here in Harley MS 4751, Folio 41v.

 

 

Junakirjontaa / Trains and embroidery

20110725-140211.jpg

Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.

Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!

***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.

I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!

Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)

Takaosa / The backside of the embroidery