Herjolfsnes-haastemekko / New gown for the Herjolfsnes challenge

Ihana viikko Middelaldercentretissä on takana ja myös tällä kertaa mukana oli uusi mekko. Se on tehty Herjolfsnes – haasteeseen (ja tarpeeseen!) ja siitä tuli oikein kiva. Onnistuin viimein tekemään vaatimattoman ja yksinkertaisen perusmekon. Tällä kertaa ei tullut epähuomiossa kirkkaanpunaista mekkoa laahuksella. Tämmöinen luonnonvärinen ja vaatimaton mekko on käytännöllinen, monikäyttöinen ja sellainen jota olen kauan kaipaillut.  

Mekko on periaatteessa Herjolfsnesin D10581 (Vanha numero 39), kolmella muutoksella. Halusin pitkät hihat, koska en halunnut tästä päällysmekkoa. Sopiva hiha löytyi mekosta 38.  Mekko on alkuperäistä pidempi (vähän ylipitkä) käytännön- ja makusyistä. Kaula-aukkoon en tehnyt pientä lovea nyörinreikineen – tyyli- ja kangassyistä.

Kankaana oli Naturtuchen harmaa ohuehko villa, jonka viimeistelyssä villaa on venytetty äärimmäisen pinkeäksi. Kangas on miellyttävä, mutta joissain kohdissa hämmentävän vino. Siis niin, että lankasuorakin on vino. Vinouden kanssa onnistui ommellessa säätämään niin ettei se haitannut, mutta kaula-aukon osalta pelkäsin, että se pieni viilto menisi kuitenkin jotenkin itsestään vinoon.  

Jokaisessa mekkoprojektissa oppii uutta. Niin tässäkin. Ompelemisessa meni kauemmin kuin missään mekossa aiemmin, koska iso osa saumoista on ommeltu oikealta puolelta. Se on hitaampaa kuin mekon ompelelminen kokoon nurjalta puolelta etupistoilla. Etuna kuitenkin on mukavan näkymättömät ja litteät saumat sekä mainio hallinnan tunne tarkkutta vaativissa kohdissa. Valitsin tämän ompelutekniikan siksi, että myös alkuperäisten mekkojen sanotaan olevan ommeltu oikealta puolelta.

Lisäksi huolittelin osan saumoista itse kehräämälläni langalla (!! Merkittävä askel henkilölle joka on aiemmin tunnettu myös maailman surkeimpana kehrääjänä). Saumoissa on yhteensä neljää erilaista villaompelulankaa. Vaihdoin lankaa ompeluprosessin aikana aina kuin löysin paremman, mutta ei langan vaihtelu hirveästi näy, niin fiksuja ovat nämä saumat! Villalangalla ompelu on aika mukavaa. Pellavalankaan verrattuna saumoista tulee jotenkin pehmeämmät ja ne uppoavat kankaaseen. 

Mukava uutuus oli myös pyöreäkärkinen “kalanpyrstökiila” joka paitsi näyttää kivalle, voi osoittautua käytössä vähemmän herkästi kärjestä repeäväksi. Aiemmin olen versioinut niitä grönlantilaisia mekkoja, joissa sitä ei ole.

Alla lisää kuvia ja huomioita! 

*************** ENGLISH************

We had a lovely week at Middelaldercentret and also this year it marked the debut of a new dress. This was my finally finished dress for the Herjolsnes-challenge. And a dress that I really needed! I finally made a modest and simple basic everyday dress. This time my attempts at a working dress  didn’t end up producing a bright, luxuriously red dress with a train. I’m happy with the result – it’s really practical and something you can use pretty much with any dress and doing everything. 

The dress is basically a Herjolfsnes D10581 (Old number 39), with three major alterations. I wanted long sleeves, because I wasnted to use this not as an overdress but as a middle layer (over shift, under the overdress). A suitable sleeve was found in dress 38. The dress is longer than the original for practical and style reasons. I also left out the little notch in the neckline due to style and fabric-related reasons. 

The fabric I used was Naturtuchen’s natural gray wool, which has somehow been really really stretched when it has been finished. It’s hard to explain, really, but this stretch in the fabric makes it …um…. sort of….wonky. When I cut it completely straight on the grain it was still somehow diagonal.  I managed to work around this characteristic when I was sewing it, but was too afraid to include the notch in the neckline. I was sure that would have been pushing my luck and I would have ended up with a crooked notch in front and center of the dress. 

Every project teaches me something new. So did this one! Sewing this dress took longer than any other because most of the seams are sewn from the right side. It is much slower than sewing the dress with running stitches on the inside of the dress. However, the advantage is the invisible and flat seams, as well as an excellent sense of control when sewing, especially in tricky places like on gores and the sleeves. I went with this technique because the original dresses are also said to be sewn like this.

Also, I finished some of the seams using yarn I had spun myself (!!! a huge step for someone formerly known as the worst spinster in the world) There  is a total of four different wool yarns that I used when I was sewing the dress. I changed the thread during the sewing process every time I found a better one. But because the seams are so clever, the thread (and where I change it) hardly shows.  I usually sew with linen thread so I’m still experimenting with wools to find my favourite kind. Sewing with wool Herjolfsnes-style is pretty nice. Compared to linen, the seams are softer and they blend into the fabric (and are much harder to undo if something has gone wrong.).

A nice novelty was also a round-pointed “fishtail” gore that not only looks neat and makes for an interesting detail, but I think the shape may be less sensitive tears at the top of the gore. This is a detail on the Greenland dresses I haven’t recreated before, because it hasn’t been on the ones I have worked on before. 

Scroll down for more pictures and  observations! (English in Italic)

 

Muistin mekon kuvaamisen vasta viimeisenä päivänä, joten tässä vaiheessa mekossa näkyy kurttuina vyön painauma. Sateisina päivinä varjelin helmaa nostamalla sen vyölle makkaraksi. Kuten kuvasta näkyy, mekko ei ole varsinaisesti istuva, varsinkaan vyötäröltä, mutta yläosa on sen verran napakka että se pysyy paikoillaan. Kankaan takia siitä tuli oikeastaan yllättävänkin napakka, sillä kangas jousti villatoimikkaaksi tosi vähän. 

I remembered that I wanted pictures for this post at the very last day of the week – after a week of wearing the dress hiked up onto a roll with my belt on rainy days. The wrinkles at my waist show where the hem has been hiked up. As you can see in this picture, the dress is not really fitted – especially not at the waist. But the top part is snug enough to keep it well in place. And because the fabric had very little stretch for a wool twill, it became a bit more snug than even intended! 

 

Sama takaapäin. Vyön kanssa (ylin kuva) mekko on ihan toisen näköinen, kiva käyttää sekä ilman että vyön kanssa. 

The back. With a belt (topmosti picture) the dress looks quite different, I like wearing it both with and without a belt. 

Tein tai oikeastaan jätin ensimmäistä kertaa hihoihin halkiot, kuten monissa alkuperäisissä mekoissa. Ne vaativat vähän totuttelua, mutta olivat aika näppärät hihat piti saada töiden tieltä ylös. Nämä halkiot ovat vain noin 12-senttiset, mutta Herjolfsnesin löydöstä löytyy hihoja joissa on jopa 18 cm halkiot, eikä niissä näy jälkiä kiinnityksestä. Olisi kiva tietää, miten niiden kanssa toimittiin.  

Quite a lot of the Herjolfsnes garments have slits on the sleeves, but this was the forst time I’ve recreated them. Wearing them required a little getting used to, but they are very practical when you need to get the sleeves out of the way when working. They are about 12 cm’s so not even the deepest sleeve slits in the Greenland material. So far the research hasn’t shown evidence of them being closed up for wear. It would be interesting to know how they wore them

Tässä ei ole koristelua, vaan saumanvara on huoliteltu ompelemalla lanka helmapistoilla saumavaran reunaan. 

This is not an ornament but just seam finishing by stitching a thread to the folded over hem. I only had white thread when (panic)sewing these last touches. 

Tässä mekko tositoimissa, päällysmekon (jonka malli myös Herjolfsnesistä), hupun ja essun kanssa, helma vyötärölle rullattuna. Kamalan käytännöllinen asu!

This how I mostly wore it – under an overdress (the pattern for that one is also from Herjolfsnes) a hood (a London hood) and an apron, hems lifted onto a roll on my belt. It’s comfy and practical! 

Lämpimämpinä päivinä käytin sitä ilman päällysmekkoa – niinkuin tässä kun pidin pellavaompelimoa juuri maalatussa Suutarin talossa. 

When it was warmer I skipped the overdress, like on this day when I had my linen seamstress’s shop open in the newly painted house! 

 

P. Birgitan mekko / Dress of St. Birgitta/Bridget

1970-luvulla Ruotsissa tehtiin erikoinen havainto, kun pyhän Brigitan reliikkejä tutkittiin näyttelyä varten*). Pyhimyksen viitta osoittautui kierrätetyksi villamekoksi. Mekko oli leikattu vyötärön tienoilta ja helma muokattu viitaksi. Tarkempi tutkimus osoitti, että uutena mekko oli ollut varsin hieno – sen sininen villa oli laadukasta ja arvokasta. Tässä mekossa on myös yksi parhaiten säilyneistä taskuaukoista.

Birgitan mekon tarina on kiehtonut minua vuositolkulla. Talvella laskeskellessani kangaskaappini kankaiden lankatiheyttä (köh köh) huomasin että siellä pyöri kangas jossa on about sama tiheys kuin Birgitan mekossa – ja siitä ajatus sitten lähti. Tein viimein mekon, jota olin pyöritellyt mielessäni niin kauan.

Paniikkiompeluksi se lopulta meni, mutta sain mekon käyttöön Iloisen Joutsenen Middelaldercentret- viikoksi. Mekko on ihan älyttömän kiva! Käytin sitä koko viikon mm. ruokkiessani possuja ja hätyytellessäni ankkoja. Paistoin piiraita, nukuin yöni ja juoksin heittokoneen pyörässä se päällä. Mekko ei jättänyt pulaan!

Tässä mekosta lyhyesti:

  • Mekko on no waste- mekko, sillä se leikataan niin fiksusti, että siitä ei jää MITÄÄN yli.
  • Sen ajoitus ei ole ihan varma, mutta ehkä 1330-1350 lukujen kieppeillä? Malliltaan se on melko löysä ja kauniisti laskeutuva ja sikäli vastaa 1300-luvun alkupuolen muotia.
  • Koska mekon yläosa ei ole säilynyt, sai sen suunnittelussa olla luova ja ammentaa muista samanaikaisista lähteistä. Halusin vähän “vanhanaikaiset” hihat ja päädyin Bockstenin tunikan hihoihin. Kaula-aukon malli löytyi samasta löydöstä – Bockstenin miehen jalkarätti on leikattu mekosta jossa oli oikeastaan kivan muodikas kaula-aukko, jolla sain mekon ilmettä hivutettua lähemmäs 1300-luvun puoliväliä. Ja kaikki sopivasti Ruotsista.
  • Mekko olisi aika kiva myös ilman hihoja.
  • Alkuperäisen mekon saumat ovat silkkinauhojen peitossa ja jäävät arvoitukseksi, joten tässä mekossa on ihan keskiajan perustekniikoilla ja pellavalangalla ommellut saumat.
  • Ne mahtavat taskuaukot puuttuvat, koska mietin vielä laittaisinko niitä tähän mekkoon jota kuitenkin käytän pääasiassa ns. keskikerroksen mekkona, en päällysmekkona.
  • Helmaa tuli se 4,5m ja mekon perään syntyi laahus kuin itsestään. Vyön avulla sai kuitenkin helmaa nosteltua niin, että suurin osa ankankikkareista jäi Tanskaan eikä tullut helmoissa kotiin.
  • Viitassa/Mekossa on huisi määrä saumoja, tein omani uskollisena vaatteen ns. merkitseville saumoille, kaikkea palastelua en tehnyt (koska kangasta riitti) – aion kirjoittaa mekon nerokkaasta kaavasta joskus lisää.

 

******** ENGLISH *****

A very interesting discovery was made in Sweden in the 1970’s, when some of the relics of St. Birgitta of Sweden were looked into to be put on display *). A mantle attributed to the saint turned out to be a repurposed dress. The dress was cut off at around the waist and made into a cloak. Closer research into the materials showed that the dress had been a rather fine one when new, the blue fabric was of a high quality wool. The dress also has other interesting details, among them one of the most well preserved fitchets, aka pocket slits.

This story of the recycled dress and it’s discovery has fascinated me for years. In the winter I did a small fabric inventory and  as I was looking into the thread counts of my wools (yes I know I am a gigantic geek) I realised I had some wool with just about the right thread count and that’s what got this project going. I finally made the dress I had been thinking of for so long.

In the end it turned into manic panic sewing mode again, but I did finish the dress in time for Merry Swan’s week at Middelalderentret. And it turned out to be super nice! I used it all week – when feeding the piglets and shooing the ducks, when sleeping, baking pies in the huge oven and while running in the trebuchet wheel. It was good for all that and more!

A couple of key observations about the dress:

  • The pattern is a glorious example of medieval zero waste- tailoring technique. There were no offcuts from the dress (excluding the sleeves)
  • The dating isn’t precise, but perhaps around 1330’s-1350’s? It is a rather loose fit with a lovely drape in the wide hem, which goes along the fashion of the early 14th century.
  • Because the upper part of the dress is long gone, there wasa certain amount of creative liberty in making it. I decided to look into contemporary things. I wanted the sleeves to be a bit old fashioned – so the right ones for me came from the Bocksten Man’s tunic. Also the neckline comes from the same find – one of the foot rags of the Bocksten man was a recycled tunic/dress neckline – from a more fashionable garment that the tunic he was wearing. It seemed just right for this dress – and it sort of hitches the look a little closer to the mid 14th century. And it is all from Sweden.
  • The dress would be quite nice also without sleeves.
  • The seams in the original are covered by silk strips that leave them a mystery so this one has just very regular medieval seams sewn in linen.
  • The wonderful fitchets are still missing because I’m contemplating if I should make them on this dress which is a more of a mid-layer dress, after all.
  • The hem is a huge 4,5 meters in circumference and it has a little train which happened very naturally when making it. Thankfully it is still manageable with a belt (hiked up) so that the duck droppings did not follow me home from Denmark.
  • The original cloak/mantle has a lot more seams, because in this dress I stayed true to the pattern and the actual seams but I did not recreate all the piecing in the orginal (I had fabric, I did not need to). More about that later when I hopefully will write more about the making of this dress.

 

Heittokone: TJEU / Was not kidding about the Trebuchet, although this picture is posed :D

 

Odottamassa piirakoiden kypsymistä – ja samalla vähän kässää. Waiting for the pies to be done – with some crafts.

 

*) Birgittareliker inlånade till Historiska museets utställning “Birgitta och det Heliga landet”, 30 november 1973-17 februari 1974 / Aron Andersson och Anne Marie Franzén, Stockholm : Almqvist & Wiksell, 1975

Neljä kerrosta villaa / Four layers of wool

 

pukkisaari2

 

 

Juuri kun Exploring the medieval huntin (mahtava blogi, suosittelen!) tyypit ovat nostaneet keskiaikaisen talvipukeutumisen trendikkääksi aiheeksi, sattui Iloisen joutsenen talviulkoilupäivä Hiidenhirvenhiihtoon juuri sopivaan aikaan.

Joukkueemme täydennyksineen ylsi pronssille primitiivihiihto/jousiammuntakisassa ja kannustusjoukoissa päästiin testaamaan talvivarusteita aurinkoisessa mutta kirpeässä -8 C:n pakkassäässä.

***

Now that the guys over at Exploring the medieval hunt (an awesome blog that I recommend massively) have made medieval winter gear a trending topic, I’ll throw in pictures and experiences from Merry Swan’s winter outing to Hiidenhirvenhiihto, a primitive skiiing and archery competition.

Our team (with some extras) came in third! And those of us that were tasked with cheering on the brave skiers – we had a chance to test our winter gear in a crisp -8C and beautiful sunny weather.

 

eeppinen

 

Jäällä oli pelkkää jäätä, hiihto muistutti enemmän luistelua! Kuvauspaikka on Pukkisaari Helsingissä, kuvat otti Antti Kuparinen / Mervi Pasanen.

 

***

Skiing was actually more like skating, since there was no snow on the ice. These pictures were taken in Pukkisaari in Helsinki, by Antti Kuparinen /  Mervi Pasanen.

 

aitta

 

Tavoitetila eli lämmin, kuiva ja iloinen saavutettiin seuraavilla varusteilla:

  • pellavainen paitamekko (koska villan ja tissien väliiin tarvitaan jotain pehmeää)
  • villamekko
  • toinen villamekko (lyhyet hihat, ilmavaa löyhää villaa)
  • kolmas villamekko (villalla vuorattu villamekko) joka on edestä auki ja muistuttaa siis takkia.
  • huppu (jonka hartiaviittaosa oli puettu päällimmäisen mekon alle – tämä on tärkeää ja ah miten lämmintä <3)
  • viitta (jonka puin kun en puuhastellut mitään ja tarvin silloin lisälämmikettä)

Päässä oli hunnut, koska niin pitää ja kuuluu olla. Villainen huntu olisi talvella kyllä mahtava, parempi kuin pellavaiset.

***

So you need to be warm, dry and happy. And I was! Wearing:

  • a linen shift (because you need to put something soft between your boobs and wool)
  • a woolen dress
  • another woolen dress (loosely woven, airy wool and this one had short sleeves)
  • yet another woolen dress (wool lined with wool, buttoned up the front)
  • a hood, which I wore so that the cape was worn under the topmost dress layer – wearing it like this makes a world of a difference and is oh so warm <3
  • a cloak, which I put on when I was not doing much and needed that one extra layer

And of course I wore my veils, because this is what I do. Being grown up, married and all. I did think that a woolen veil would be really great, compared to the linen ones I had now.

 

kohu

 

Lämpimänäpysymisen ongelmakohta: jalat. Tässä kohisuttavassa keskiaikaerotiikkaa huokuvassa kuvassa näkyy, mitä jaloissa oli. Polvimittaiset villasta ommellut sukat ja villaiset neulakinnassukat, niiden päällä riittävän isot nahkakengät. Mervillä ihanat varrelliset ja punaiset, minulla matalat ja räjähtäneet.

 

Kengissä on ohut pohja, jonka läpi kylmä aina pääsee hiipimään. Patiinit eli puupohjat ovat avuksi, mutta jäällä ja kivisessä saaressa niiden kanssa seikkailu on itsetuhoista. Siksi jalkojen alle piti aina haalia milloin mitäkin eristettä: ruohomätäs, suksi tai viltti (joka tässä kuvasa näkyy).

 

***

The most problematic spot when it comes to staying warm: feet. In this nearly explicit picture, oozing with medieval erotica, you can see what we wore on our feet. Knee-high woolen hose, woolen needlebound socks and shoes that were big enough. Mervi had some lovely red boots and I had old, rather beaten up shoes.

The thing is that medieval shoes have thin leather soles, and the cold always creesp through. Pattens aka wooden tie-on soles would help, but wearing them on ice and in a little island full of rocks etc – would be classified as self-harming. This is why we were constantly on the lookout for something to stand on: a little dry grass, a ski – and even a blanket (which is what we are standing on in the picture)

 

katsomo katsomo2

 

Kisakatsomossa lämmitti lampaantalja ja ihana keväinen auringonpaiste. Ja neulakintaat!

Näissä kuvissa näkyy uusi viittani, joka on oikeastaan aika kesäinen viitta. Se on keskipaksua villatoimikasta, eli siis hieman ilmava ja pörheä. Laskeutuva, ei painava. Simppelinmuotoinen asuste pysyy paikallaan yhdellä soljella, jonka paikkaa vaihtelemalla saa viitan istumaan eri tavoilla. Ja aika mukavasti! Ensimmäinen viitta, jota en ole halunnut polkea suohon. Se pysyy menossa mukana eikä yritä kuristaa. Krapinpunainen kangas on Tippetiltä.

****

When watching the skiing we were kept warm by a sheepskin and the sun. And needlebound mittens!

In these pictures you can see my new cloak, which is actually more of a summertime cloak. It’s made of a medium weight wool twill, so it is slightly airy and light. It falls nicely and is not too heavy. It’s a simple half circle which stays in place with one brooch. And I can have the cloak sit differently depending on where and how I set the brooch. And it si wearable! Seriously, this is the FIRST cloak I do not want to bury into the nearest bog after 15 minutes of wearing it. It doesn’t get in the way and it doesn’t try to strangle me. The madder-red wool is from Tippet.

 


kaava

Kiinnostuneille tiedoksi viitan kaava 150 cm leveästä kankaasta leikattuna. Ei yhtään saumaa, mutta paljon päärmäämistä!

***

Here is the cloak pattern – if you cut from 150cm wide wool. No seams, just a whole lot of hemming!

pukkisaari

 

 

 

Käyttöesineitä Berliinistä / Practical items from Berlin

Terveisiä Berliinistä! Vaikka matkalla upotinkin itseni enimmäkseen viime vuosisadadan raskaaseen ja surulliseen historiaan, kävin Saksan historiallisessa museossa piristymässä ja katsomassa hieman keskiajan ja 1300-luvun esineistöä. On kiva tehdä yllättäviä ja hauskoja löytöjä museoista, joihin ei mene katsomaan jotain jo itselleen valmiiksi tuttua ja “kuuluisaa” löytöä.

Keskiajan käyttöesineiden tarkastelu paitsi antaa ideoita tuleviin projekteihin, se avaa myös kurkistusikkunoita aikakauden arkeen. Lisäksi se hioo ns. keskiaikaista silmää, semmoista selkärankaan menevää ymmärrystä aikakauden visuaalisesta maailmasta. Sadantuhannen kengänpohjan ja kolmen miljoonan saviruukun kappaleen tapittamisesta on lopulta se hyöty, että alkaa tunnistaa piirteitä joilla voi ajoittaa esineitä ja voi soveltaa samaa estetiikkaa omiin väkerryksiinsä.

Lisäksi aina välillä tulee yllättyneeksi siitä, mitä kaikkea keskiajalla olikaan. Berliinistä löytyi pari todella mainiota esinettä. Joten tässä lomakuvia, olkaa hyvä!

****

Greetings from Berlin! Even though on my trip I mostly submerged myself in the tragic and scary history of the 19th Century, I did also lift my spirits with a visit to the medieval exhibition in the Deutsches Historisches Museum. I enjoy making discoveries in museums – going into a place that has no “famous” items to expect and still discovering somehthing that will tickle my brain in a delightful way.

Looking at medieval everyday items goves you ideas for future projects, as well giving you a peek at the everyday lives of the people that once used these items. It also finetunes the so called medieval eye, a kind of inner understanding of the visual culture of the era. Looking at umpteen thousand shoe pieces and a gazillion pieces of pottery eventually gives a skill to date objects based on their visuals and a possibility to apply that same ‘look’ to ones own projects.

And as an added bonus one can be surprised by the variety of medieval items. I discovered some really neat objects in Berlin – so here is a look at some holiday snapshots!

 

20130316-100004.jpg

 

Kaunista keramiikkaa – katsokaa erityisesti koristeluja suurimmassa kannussa ja ruukussa kuvassa oikealla. Tällaiset esineet murtavat vielä jossakin elelevää myyttiä keskiaikaisen keramiikan karkeudesta ja koruttomuudesta.

Beautiful ceramics – look closely at the biggest jug and the beaker on the right. These delightful decorations bust the lingering myth of all medieval ceramics being somehow rough, primitive or plain.

20130316-095910.jpg

Tämä pieni muki on oman mukini alkuperäinen. Mukissani on hauska puolikas kahva. Alkuperäisessä kahva on katkennut, mutta hyvin säilyneessä mukiosassa ei näy jälkeä siitä että kahvan yläpää olisi siihen kiinnitetty.

This little mug is the original version of my dear mug, which is an interesting reproduction with a curious half-handle. Although the handle has broken off, the otherwise perfect cup shows no sign of it being attached to the cup.

 

20130316-100046.jpg

Tämä kalenteri oli mahtava! Tässä on utrechtilainen pergamentista taiteltu taskukalenteri vuodelle 1397. Siinä on tärkeitä päivämääriä kuten pyhimysten päiviä ja kuukausittain tärkeät maataloustyöt. Kööpenhaminassa Tanskan kansallismuseossa on samanlainen kalenteri.

This was really cool! It is a foldable “pocket” calendar  for the year 1397 from Utrecht, made of parchment, showing important things like the days of Saints and the labours of different months. There is a similar item in Copenhagen in the Danish national museum.

20130316-100125.jpg

Lähikuva ruukun koristeista.

Closeup of the jug of wonder.

 

20130316-100224.jpg

Puusepän työkaluja.

Carpenters tools.

20130316-100302.jpg

Värttinäpainoja. Ihania pieniä mutta painavia värttinäpainoja. Tälläisiä ei tunnu nykyään saavan oikein mistään. Ehkä 80% museokuvistani on lähikuvia tekstiilityökaluista. Ihminen tarvitsee 3 miljoonaa lähikuvaa värttinäpainoista.

Spindle whorls. Lovely small yet heavy spindle whorls. These are sadly not availble anywhere these days. Maybe 80%  of my museum pictures are closeups of textile tools. A girl needs 3 million pictures of spindle whorls.

20130316-100326.jpg

Sokerina pohjana laskukone Italiasta vuodelta 1340. Ruudukko auttaa laskeman isompiakin summia.

This was another favourite item. A calculator from Italy around 1340. The columns combined with tokens help calculate larger sums.

 

Röyhelön monet olomuodot / The Many Forms of Frill

20121104-174340.jpg

Uusi röyhelöhuntu on valmis! Tämä ei ole se se aiemmin aloitettu megaröyhelö (se on vielä kesken). Tämä projekti alkoi itää mielessäni kesällä, kun koko ajan satoi. Sen takia en voinut pitää röyhelöitäni, sillä hevi-tärkkäys ja sadesää eivät käy yksiin. Viimeistään Visbyssä, kun näin Kapitelhusgårdenissa (samalla kun kiersin sadevettä omasta hunnustani) tämän Cathrinin upean hunnun, jota -tadaa- ei tarvinnut tärkätä, päätin puuttua asiaan. Edit: Lue täältä bloggaus tuosta hunnusta.

Tästä hunnusta ei tullut yhtä pientä ja sievää. Vaikka yritin tehdä pientä, tuli tämmöinen suuri ja muhkea.  Epäilen sukuvikaa, sillä tädilläni on sama ongelma korvapuustien leivonnassa. Mutta toisaalta, pieni muhkeus ei haittaa pullassa eikä röyhelössäkään.

Tämän villin ja asettelemattoman röyhelön hyviä puolia on tärkkäämättömyyden lisäksi sen muunneltavuus. Se taipuu moniin niistä muodoista, jossa röyhelöitä keskiajalla käytettiin. (Kannattaa muuten katsoa Isis Sturtewagenin tutkimuksia aiheesta!)

Pakkohan sitä oli tietenkin kokeilla.

Ylhäällä huntu U-muodossa, ilman lettejä ja sitten lettien kanssa. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta omalta käsivaralta iPhonen etukameralla haaleassa marraskuun valossa ei tämän parempia saanut.

****

My new frilled veil is finished! It isn’t the megafrill I started earlier this year (it’s still under construction). This project began brewing in my head during the summer, when it rained all the time and I couldn’t wear my frills, since heavy-duty starch and moisture don’t go together that well. Then in Visby, there was that lecture at Kapitelhusgården where (while squeezing rain water out of my own lame non-frilled veil) I saw this lovely veil, which didn’t need starching, by and on Cathrin. Edit: Go here to read a blog post about it.

Mine didn’t turn out to so cute – it’s rather poofy and big. This keeps happening. I want to make small frills and they turn out huge instead. I suspect this runs in the family, since my aunt has similar issues when baking cinnamon rolls. But then again there really isn’t anything wrong with massive pastries or frills for that matter.

One of the perks of this wild and unset frill is it’s versatility. It can be set in many of the ways familiar from effigies and other sources. (See Isis Sturtewagen’s research for interesting types and typifications.)

This I of course had to try.

In the first picture, there is the veil in all of it’s U-shaped goodness, both with and wihtout braids. I’m sorry about the poor quality of the pictures, but this is what you get with a handheld iPhone camera in the darkness of finnish November afternoons.

Sitten piti kokeilla, miltä röyhelö näyttää toisen hunnun alla. Röyhelöhunnun alle on myös puettu myssyn päälle alushuntu tukikerrokseksi ja tuomaan volyymia päähineeseen.

Then I had to try how the frilled veil under a simple veil -look worked out. In these pictures I’m also wearing a veil under the frilled and over my cap. It gives a nice base to pin things onto and gives the entire headdress some volume.

20121104-174415.jpg

Sitten kreisiosastolle: erikoinen O-huntu leteillä, huntu kera otsapannan tai kruunun ja lopuksi jopa ns. kleeblett-kruseler, jossa röyhelö on nostettu kiekuraksi pään päälle! O-huntua saattaisin sen kaikessa kummallisuudessa joskus käyttääkin, otsapanta (ainakin ilman koristeita) tuntuu vähän pocahontasille, kruunu katoaa hilpeästi röyhelöön (toista se on isokruunuisemmalla Tanskan kuningattarella) ja viimeinen tyyli.. no se ei oikeastaan ajoitukaan 1300-luvulle. Fiu.

Then we get crazy: the odd O-shaped frill, the frill with a headband or coronet and to top it off the so called kleeblatt-kruseler, where the frill sits on the top of the head in a big poof. The O-veil I guess I could use in all it’s oddity. The headband (at least when it’s plain) made me feel a bit too much like Pocahontas. The coronet fantastically disappears into the frills (at least if you are not queen of Denmark) and the kleeblatt… doesnt’ actually date to the 14th century. Phew!

20121104-174428.jpg

U-muotoinen huntu leteillä ja leukaliinalla on suosikki ja eniten omalla mukavuusaluella. Mutta oli näidenkin kuvien ottaminen melko hysteerisen hupaisaa puuhaa.

Wearing it as a U with the braids and the wimple is my favourite style – and it remains within my comfort zone.  But taking even these pics was quite hysterical!

 

Loppuun vielä kommentti viralliselta kissa-valvoja Justukselta: “Mä olin ihan että kauanko pitää helmoissa roikkua, että saisi mahan rapsuttelua, täällä nainen vain heiluu joku torttu päässä sen sijaan”.

Justus, my cat help du jour comments: “I was all like – how long do I have to wrestle with these hems to get some tummy rubs for goddsake? This woman just goes about with some kind of poof on her head and I get no attention!”

 

Ps. Uudet sosiaalisen median jako- ja tykkäämisnappulat! / New like and share buttons! Now more than Facebook!

 

Kuvia Turusta / Turku Market in Pictures

20120705-234348.jpg

Onkin aika pienelle päivitykselle Turun markkinoilta. Luvattu livebloggaus painottui Neulakon ja Iloisen Joutsenen Facebookin puolelle, mutta oltiin me sosiaalisen median lisäksi kyllä aika tavalla muussakin mediassa.Torstaina oltiin Mervin kanssa radion Kultakuume-ohjelmassa puhumassa keskiajan elävöittämisestä, nykyajasta ja vihreistä takatukista. Ohjelman voi kuulla Yle Areenassa täällä. Mikrofoniheadsetin pukeminen leukaliinan ja hunnun kanssa oli muuten hieman haastavaa!

Time for a little update on how things went at Turku Medieval Market! I promised live updates, but they were mostly on the Facebook pages of Neulakko and Merry Swan. Besides social media, we have been on a lot of other media as well. On Friday we (me and Mervi) were live on radio, on Yle’s Kultakuume – talking about medieval living history, this hobby, green mullets and other stuff. Wearing a headset with a wimple was a bit of a challenge!

20120705-234432.jpg

Tänä vuonna Iloisella Joutsenella oli uusi teltta, Rikun ja Mervin puolalainen pellavapaviljonki punaisilla raidoilla. Se oli mahtavan hieno! Ja samoin koko koju ihanine myyjineen. Kiitos kaikille myyjinä olleille! <3 Supermyyjän titteli tuli tänä vuonna Teemulle joka myi birgittamyssyä kuin käyttäisi semmoista itse.

This year, Merry Swan had a new pavillion, Riku and Mervi’s new polish linen pavillion. It was really really nice. And the booth was pretty good looking as well! But the best part was all the salespeople in the booth! Thanks to everyone who helped out! This year’s super salesperson was Teemu, who could sell a st Bridget cap like he wore them himself!

20120705-234504.jpg

Perjantaina oli muotinäytöksen aika, ja tähän asuun lopulta päädyin. Koska puku itsessään on aika simppeli, esittelin yksityiskohtia, kuten taskuaukkoja, patiineita, kärsäkenkiä ja sukkanauhoja (Vilauttelua! Kohu!).

On Friday there was the fashion show and this is what I ended up wearing. Because the dress itself was sort of plain, I displayed details like fitchets, pattens, poulaines and garters. (Flashing my garters! Scandalous.)

20120705-234554.jpg

Perjantaina suuri osa päivästä kului telkkarikuvauksissa. Mervin kanssa tehtiin Ylen Puoli Seitsemän-ohjelman toimittajalle keskiaikainen makeover (Joutsenmekon saatattekin tunnistaa) ja kierreltiin markkinoilla sekä puhuttiin keskiajan harrastamisesta, sen ajan muodista ja koko skenestä. Ohjelma tulee ulos joskus syksyllä, ilmoittelen sitten kun se on nähtävissä.

We spent most of Friday being filmed for TV, a Programme called Puoli Seitsemän. Mervi and I did a Medieval makeover for the reporter (some of you may notice the Swan dress looking very good on her) and walked around the market, talking about this hobby and the medieval scene in Finland. The programme will air in the fall, I will tell you all when.

20120705-234626.jpg

Ja mitäpä muuta kojulla oltaisi selattukaan kuin Keskiaikaharrastajan keittokirjaa! Sitä myytiin ihan mahdottomasti, ensimmäinen erä ehdittiin myydä lauantaina loppuun. Painosta on vielä jäljellä, kirjaa saa verkosta täältä. Perjantaina juhlittiin kirjan julkkareita. Onnea vielä keittokirjailijoille! Olen kovin ylpeä Saarasta, Nannasta, Mervistä, Rikusta ja Ilonasta!

And what else would we read than the Medievalists cookbook! Unfortunately Keskiaikaharrastajan keittokirja  is only available in Finnish, but it will be out in German later on. We sold loads of the book, it almost ran out! On Friday we held a little publishing party at the booth. I’m so proud of my friends Saara, Nanna, Mervi, Riku and Ilona who made the book!

20120705-234703.jpg

Lempiyhtyeemme Räikkä tuli kojulle heittämään pari keikkaa, mikä oli hyvä, koska kiireen takia muuten olisi jääneet Räikän uudet biisit kuulematta. Ja sekös olisi ollut katastrofi: tämäkin viikko olisi vierähtänyt ilman päässä soivaa kertomusta siitä, mihin tarkoitukseen hanhen kaula lopulta on parhain. Räikällä oli käytössään markkinoilla uudet viitat ja kuukkelit, jotka talven aikana ommeltiin Iloisessa Joutsenessa. Harmi vaan, etten saanut niistä yhtään kuvaa.

Our favourite band Räikkä came to throw two gigs at our booth, which is good, because otherwise we would disastrously have missed them because we were so busy. And I would have missed earing repeats of their tale of what ducks are really good for in my head all week.

20120705-234803.jpg

Ehdin pikkuisen juoksennella markkinoilla ja kirmasin tietenkin Aboa Vetukseen, jonka aulan viikottain vaihtuvan arkeologin löydön käyn mahdollisuuksien mukaan aina tsekkaamassa. Ja tällä kertaa keskiajan Turusta oli sopivasti kaivettu pari kierrepäistä neulaa, juuri semmoisia huntuneuloja joita meilläkin on. Ja mikä parasta, ne oli kaivanut Ilari!

I got to run around a bit at the Market and of course headed to Aboa Vetus (a medieval museum just around the corne from out booth), where I like to check out the weekly “Archaeologist’s find” they exhibit in the lobby. And what do you know, this week they had dug out a pin with a coiled metal head, just like the ones we had! And the best part was that it had been excavated by Ilari!

20120705-234823.jpg

 

Lauantaina piti olla röyhelöhuntujen kokoontumisajot, mutta illasta tuli harmillisesti sateinen (heikoin mahdollinen keli varsinkin tärkätyille hunnuille), joten kokoontuminen peruuntui. Onneksi kuitenkin hyvän sään aikana monet huntukurssilaiset tulivat kojulla käymään mitä upeammissa päähineissä! Wau! Näistä jos mistä saa inspistä viimeistellä oman huntunsa.

On Saturday we were supposed to host a frilled veil gathering with the participants of the course we had earlier this spring. Unfortunately it rained. And rain is the worst weather for starched headwear, so the meeting sort of cancelled itself. Thankfully, while the weather was nice we had a lot of course attendees pop by at the booth in lovely frills! Wow! These inspire me to finish my own almost finished veil.

20120705-234858.jpg

 

Naapurissamme oli taas ihana Medeltidsmoden Kerstin. Ostan sieltä niin monet kankaistani, että oli lystiä mennä tiskille osoittelemaan tuttavuuksia. Oli ilo, että vieraina Ruotsista oli myös Åsa ja Martin, joilla oli mukanaan paitsi niitä ihania pieniä pirtoja, myös silityskiviä! Semmoinen tarttui markkinoilta mukaan (vaikka muuten teinkin ostoksia hyvin kohtuullisesti ja suorastaan järkevästi tänä vuonna).

Our neighbour was lovely Kerstin from Medeltidsmode. I get so many of my fabrics from there that it was fun to go up to the counter and spot all the fabrics I’ve used. We also had the pleasure of having Åsa and Martin over. They not only had those lovely little rigid heddles, but also ironing stones (you know those globes that you can polish yous linens with). I had to get one of those, even if my shopping was downright sensible this year.

Ja sitten oli paljon semmoista, josta ei tullut kuvaa: Jiri ja Mari, illalliset Trattoria Romanassa, kahvit Kirjakahvilassa… Onneksi kiinnostuneet voivat lukea Mervin markkinaraportin tai Saaran markkinakuulumiset tai sitten katsoa Ilonan ottamia kuvia!

There were of course things that I didn’t get pictures of – like Jiri and Mari, dinnners at Trattoria Romana and coffee at Kirjakahvila. But those wh didn’t get enough, can also look at Mervi’s account or  Saara’s  or look at the brilliant pics Ilona took!

Valmis kukkaro auringossa / Finished purse in the sunshine

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

 

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

 

 

 

Miksi mistään ei tule mitään / Why nothing ever gets done around here

Olen luullakseni saanut kuvallista todistusaineistoa siitä, miksi projektit tuntuvat valmistuvan niin kamalan hitaasti.

Yhtenä hetkenä sitä on tarmokkaana ja reippaana puuhaamassa jonkun parissa, niinkuin tässä kokoamassa kirjottua pussia jonka kirjonnan sain loppukesästä valmiiksi ja ottamassa siitä pari prosessikuvaa.

****

I think I have collected valuable pictorial evidence of why nothing ever gets done around here.

One moment, I’m doing something useful and productive, like finishing my embroidered purse (I finished the embroidery at the end of summer) and taking pictures of it for you all.

Tämän kokoinen pussista tulee valmiina / this is what the finished pouch will be like in size

Ja seuraavassa hetkessä: “Katooooooooooooo! Katoo muaaaaaaa! Katoooo! Kissanpylly! Suoraan edessä!! Huomiooooooo!!!”

***

And then all off a sudden, it’s all about: “Looooooook! Loooook at meeeeeeee! Attentioon! Superbly interesting cat-butt at 12 o’clock!!!!”

Tämän kuvan piti esittää pussia paremmasta kuvakulmasta / This picture was supposed to show the purse from a better angle

Ah, kissa-apu. Mitä kaikkea sitä ilman tekisikään, mutta miten kurjaa elämä olisi ilman rakkaita karva-apureita.

**

The joys of cat-assistance! What one would do without it – but what a dull and dreary life that would be with no furry helpers.

Pikkuhuppu ja taskuaukot / Little hood and pocket slits

Pääsin kokeilemaan uutta huppua myös osuvampien vaatteiden kanssa. Orava puuttuu. / I got to try on my new hood with more appropriate clothing. Still no squirrel.

Kaiken ihanan laina-rautakautisuuden (on se Sahra taitava!) lisäksi viime viikonloppuna kuvattiin keskiaikavaatteitakin. Elizabeth Luttrell-huppu pääsi paremmin oikeuksiinsa keskiaikaisten vaatteiden kanssa. Oravaa ei tälläkään kertaa löytynyt mukaan, mutta rintapielessä killuu sentään pieni joutsen.

On hauskaa saada vihdoin asu samasta kankaasta! Keskiajan vaatehankinnoille oli nimittäin tyypillistä hankkia kerralla enemmän kangasta ja teettää siitä useampia vaatekappaleita.  Se johtui siitä että esimerkiksi tuontiverka myytiin suurina paloina, eikä kangaskaupoilla välttämättä mittailtu ja leikelty pieniä palasia kuten nykyään. Samasta palasta voitiin tilata vaikka koko vaatekerta: parikin mekkoa, viitta ja vaikka vielä huppu. Niitä ei aina välttämättä käytetty yhtä aikaa, mutta sekin on mahdollista. Elizabethillakin on tuossa kuvassa mekko ja huppu samaa kangasta.

Esittelen taskuaukkoja. Tirsk. / Presenting my pocket slits. Tee hee.

Samalla tarjoutuu mahdollisuus esitellä mekon uusinta viimeistelyä. Leikkasin edellisen käyttökerran jälkeen mekkoon taskuaukot, jotka tekevät siitä entistä kätevämmän päällysmekkona käytettäessä. Taskujen edeltäjät eli taskuaukot ovat aivan ehdottomat. Niistä pääsee käsiksi vyöllä roikkuviin tarvekaluihin, kuten kukkaroon ja neulakkoon. Grönlannin mekoisssa taskuaukot on yleensä leikattu sivukiilaan, mutta päätin leikata ne etukappaleeseen, jotta lopputulos muistuttaisi enemmän tätä inspiroivaa hautamonumenttia.

Taskuaukko on reunustettu iskunyörillä / The pocket slits are edged with a fingerlooped braid

Taskuaukoissa on väistämättä jotain hieman rivoa. Ja hei, nehän ovat ruotsiksi nimeltään fickslitsar! Kun kikatukselta kykenimme, otimme vielä tämmöisen lähi-revittelykuvan taskuaukosta. Siinä näkyy huolittelu Grönlannin tapaan viiden lenkin iskunyörillä, joka on ommeltu kiinni kankaan reunaan. Ohuempi kangas olisi vaatinut kääntämistä, mutta paksu vaaleanpunainen villa kesti nyörin ompelemisen suoraan reunaan. Näin aukot sulkeutuvat kuin itsestään, eikä kääntöpuolella näy käännettä. Huolittelin hihat samalla tavalla. Näin niitä on mukava kääriä ylös tarpeen mukaan.

Ällistyttävä hautapaasi-impersonaatio / Incredible effigy impersonation

Vielä  yksi ällistyttävä eläytyminen hautamonumentin asentoon. Asettelemalla itseään alkuperäisten mukaan huomaa, miten epäluonnollisia asennot lopulta ovat.  Kuvaustilanteessa suurin haaste onkin pitää kasvoillaan asiaankuuluva yrmeä ilme!

Koska pikkuhupun kanssa ei voi pitää hartiaviitallista huppua (joka on yleensä suosikkini ns. ulkovaatteena), jouduin kaivamaan esiin vanhan viittani. Se on hieman muhjaantuneessa kunnossa. En tiedä  teenkö uuttakaan aivan heti, koska naisten viitat ovat niin uskomattoman epäkäytännöllisiä. Miehenä olisin varmaankin tyytyväinen olkapäältä kiinnitetyssä puolipitkässä viitassa, mutta naisena on tyytyminen tähän edestä avoinaiseen tyyliin, joka pysyy mukana kun sitä pitelee toisella kädellä hautapaasiasennossa. Kaaos alkaa heti, kun yrittää tehdä jotain. Tai sitten en vieläkään ole löytänyt oikeaa tapaa pitää sitä. Soljilla se pysyisi paikallaan, mutta omat solkeni ovat tähän ehkä liian pieniä.

Sokerina postauksen pohjalla tulee lämmin suositus blogilistoillenne, nimittäin ystäväni (ja inspiraationi, joka houkutteli minut 1300-luvulle) Uta on avannut kamarinsa verkkoon!

***

In addition to all the lovely borrowed Iron Age bling (Sahra who made all that is so awesomely talented!) there was also some medieval shenanigans going on last weekend.

The Elizabeth Luttrell hood finally got worn with the right kind of clothing. No Squirrel this time either, only my trusty swan badge.

I’m happy to finally have an outfit from the same fabric. I’ve noted that when it comes to medieval clothing aquisitions (at least the documented ones) it seems to be fairly typical that a larger quantity of fabric was bought andseveral items, even a full set of clothes would be ordered at the same time from that same fabric: even as much as two dresss, a hood  and a cloak. This can be because broadcloth was often sold in larger pieces (much like a hide of leather, where you couldn’t get 20 cm’s if you wanted) and then the piece was big enough for several items at a time. Now whether all the pieces were worn at the same time is not certain, but sometimes you see outfits in just one colour like Elizabeth Lutrell with her squirrel.

Since the last time you saw it, I have added pocket slits to my pink dress. These predecessors of pockets are vary necessary. With them, you can easily access your purse or needlecase or other necessary item that hangs on your girdle. The Greenland dresses usually have the slits cut into the sides, but I cut mine on the front piece, so that they would be more similar in style to my original inspiration.

The thing with pocket slits is hat there is something terribly.. well.. lewd about them and their shape. And hey, in swedish they are called fickslitsar,  which pretty  much makes me rest my case. So once we could stop giggling, we took a few closeup pics of the said fitchets, where you can see the edging with a 5-loop fingerlooped braid, like on the Greenland originals. It makes for an excellent finish. Since the wool was thick enough not to fray, so I could put the braid directly on the edge of the cut. This way the slits sort of close themselves when not used and there isn’t any of that annoying gape, which you can have with slits sometimes. I also used the braid to finish the sleeves, so they are nice and neat to turn up.

In the last picture you can see me doing my amazing effigy impersonation (trying out these poses really brings out the silliness and then it is very hard to pull the grumpy face which is necessary to get the right look).

When wearing the little hood, you cannot really wear another hood with more of a  shoulder cape. So I had to take out my cloak. It is old and kind of worn, but I can’t see myself replacing it soon either. This is because I  find cloaks so very impractical. If I was a man, I’d be happy to wear a short cloak I could fasten on my shoulder. But as a woman I’m stuck with this style. And it is all great until you want to do something else besides hold the effigy position. Then chaos breaks loose. So I’m still looking for that practical way to wear a cloak. I tried to fasten it with some brooches, but they were too small.Bah.

As an end note, I’d like to give a suggestion for your blogrolls and links lists: my friend (and inspiration to get into this 14th Century thing) Uta has opened up her chamber and she also writes in English. So go visit Uta’s chamber!

Viuhahdus rautakaudella / Iron Age detour

Viikonloppuna pukeuduin ensi kertaa rautakautisiin vaatteisiin. Huisia!

Asu ei ole mikään viimeaikainen salaprojektini, vaan lainassa sen tehneeltä Sahralta. Olin mallina Sahran järjestämässä Rautakauden muotia esitelleessä muotinäytöksessä.

Rautakauden vaatteet ovat komeita koruineen ja pronssispiraalikoristeluineen, mutta pujahtaminen toisen aikakauden vaatteisiin oli erikoinen kokemus. Vähän tuntui kuin olisi ollut dragissa, vaikka asu sopi ja istui niin kuin se olisi ollut minua varten tehty. Suomalaisen rautakauden vaatteissa tulee jotenkin semmoinen emäntämäinen olo!

Taas tuli kiinnostavalla tavalla huomattua, miten vaatteet saavat saman kropan näyttämään ihan erilaisille. Sama ero on tietenkin keskiaikavaatteiden ja modernien vaatteiden välillä, mutta siihen vaihteluun on niin tottunut, ettei sitä huomaa oikein ajatella. Oli hauskaa hämmentää tuttuja ihmisiä, jotka eivät tunnistaneet lainavaatteissa.

Houkuttaako oman rautakautisen asun tekeminen? Tavallaan. Värit, tekniikat ja kaikki saatavilla olevat suomalaiset lähteet tietenkin viekottelisivat, mutta toisaalta pelkään ettei olisi aikaa (eikä kotona säilytystilaa) uppoutua toiseen aikakauteen niin syvällisesti kuin haluaisin. Ja toisaalta suhteeni keskiajan muotiin on niin intohimoinen, ettei se anna tilaa syrjähypyille uusiin aikakausiin. Mutta toisaalta ikinä ei pidä sanoa ettei koskaan.

***

This weekend I did something I had never done before: I wore an outfit from the Finnish Iron Age!

This isn’t my new secret project – it is actually owned and made by Sahra, who organised an Iron Age fashion show I modeled in.

Iron Age clothes are pretty cool with all the bronze spirals and jewelry. Switching into clothes from a completely different time felt quite exotic. I felt like I was in drag, although the outfit fit like it had been made for me. Finnish Iron Age clothing makes me feel like such a matron!

It was interesting to see how different clothes change the way you and your body and your silhouette look. I’ve gotten so used to switching between modern and medieval clothes I forget about the difference there, but my Iron Age detour reminded me about that. I had a great time shocking people who didn’t recognise it was me at all, because the clothes were so different!

So do I now want an outfit of my own? Kind of. All the colours, the techniques and all the available finnish sources do tempt me. But on the other hand, I’m afraid I won’t have time (or storage space at home) to become involved in another era as deeply as I like to. And honestly, my love affair with medieval fashion is so passionate that I maybe cannot stray into other eras. But then again, never say never!

Yhteiskuva vaatteiden omistajan ja tekijän kansa / Posing together with the maker and owner of the outfit