Neulakko Rotating Header Image

Herjolfsnes

Valmista vaaleaa punaista / Finished effigy dress

Uusi mekko ja uusi vyö / New dress with new belt

 

Mikä viikonloppu! Tarkoituksena oli järjestää vähän erityistä ohjelmaa pitojen ja muun kivan oheen… lopputuloksena päädyttiin buukkaamaan Räikkä keikalle ja oli meillä keskiaikainen ilotulituskin!

Ja mikäpä sopisi paremmin juhlaan kuin uusi mekko, vieläpä uudella vyöllä somistettuna. Effigy dress pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön viikonloppuna. Sen kanssa käytin toista uutuutta eli palavyötä. Kunhan saan vyön tekemisestä pari kuvaa, kirjoitan siitä oman artikkelin.

Mekko ei ole vielä aivan valmis. Siihen tulee vielä ainakin taskuaukot ja lautanauhaa helmaan.

Tässä jotain hajahuomioita mekon debyytistä:

Mekon kaava on D10584 Herjolfsnesistä, mutta tästä tehtiin alkuperäistä istuvampi. Olen pyrkinyt kuitenkin matkimaan mahdollisimman paljon alkuperäistä myös pienissä yksityiskohdissa, kuten ompelutekniikoissa ja viimeistelyssä. Olen nautiskellut detaljitiedoista, joita Medieval Garments Reconstructed tarjoaa: mm. kaula-aukon ja hihojen viimeistelyssä käytetty iskunyöri on tehty kirjan ohjeen mukaan.

Haastavimmat hetket koin hihojen parissa: tein aluksi niistä liian leveät, koska halusin varata tilaa alla olevan mekon napitusta varten. Liian leveänä tälläinen hiha ei toiminut oikein, vaan menee kurjasti kurtulle. Reippaan kaventamisen jälkeen se toimi aivan kuten pitikin ja mekon siluettikin muistutti taas 1300-luvun viimeisen neljänneksen tyyliä eikä 1980-luvun paitulia. Kiitos sovitusavulle!

Mekossa ei ole nyöritystä tai muuta kiinnitystä. Vaikka se on istuva, se ei kuitenkaan ole kireä. Sitä voi käyttää tarpeen mukaan mekkona tai päällysmekkona. Käytin sitä nyt päällysmekkona Moy-mekon päälle puettuna ja hyvin toimi. Sopivan lämmin asu kirpakkaan syyspäivään.

Tälläinen mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeastaan erittäin yleinen keskiajan taiteessa. Oikeastaan harmi, että maltoin vasta nyt tehdä itselleni tälläisen. Aiemmissa on aina tehnyt mieli tehdä erikoisempia hihoja tai muuta. Kuitenkin asusteilla saa hyvin yksinkertaisesta mekosta erilaisia asuja. Tämän röyhelöhuntu-palavyöyhdistelmän inspiraationa oli tämä kuningatar Helvigin kuva Tanskasta.

On hätkähdyttävää huomata miten paljon vaatteet muuttavat vartalon muotoja aikansa ideaalin mukaiseksi. Kuten kuvasta näkee, keskiaikamekoilla on aikamoinen rintavarustusta häivyttävä vaikutus. Ihan heti ei uskoisi, että liivikaupoilla käytössä eivät ole aakkosten aivan ensimmäiset kirjaimet.

***

What a weekend! It all started out with us thinking it would be nice with a little extra entertainment with the feast and such… and we ended up booking Räikkä for a surprise gig and having fireworks.

And I got to wear my new dress. The Effigy dress got it’s debut even though it is not quite finished yet. I’ll add fitchets and some tablet-woven finishing.

But here is an outfit post anyway and some random observations about the new dress.

The pattern of the dress is D10584 from Herjolfsnes, except more fitted at the sides. Apart from that, I have tried to mimic the original in as many ways as possible: seam types and in the finishing touches. I have enjoyed all the info on the details provided in Medieval Garments Reconstructed. E.g. braid on the wrists and on the neckline is done according to the info in the book.

The biggest challenges were in making of the sleeves. I was a bit too generous when drafting the pattern and they ended up way too wide. I found that excess width makes this kind of sleeve pattern wrinkle and be a total fail in several places. Trimming off some material fixed them almost instantly. Thank you for the extra hands that came to do the fitting for me!

The dress has no lacing or any other closing. It is simply pulled on over the head. It is fitted, but not tight. I can use it as either a dress or an overdress. This time I used it on top of my Moy bog gown, which worked out nicely. A nice warm combination for a cool yet sunny autumn day.

This sort of very simple dress is very common in medieval art. It’s funny how it took me this long to make one for myself. I’ve always become distracted by my need to try out more complicated sleeves and fastenings!

However, it is a very versatile style that can be altered endlessly with different accessories. This outfit with the plaque belt and the frilled veil was inspired by queen Helvig from Denmark.

When I look at the picture above, I find it absolutely striking how much the clothing alters ones shape to conform to what was thought to be stylish then. My dresses do an amazing job compressing my boobage to fit a gothic standard. One would not really believe that I am a happy Bravissimo customer!

I also wore my new plaque belt, which will be the subject of a post of its own as soon as I get some making of-pictures.

 

 

 

 

Vanhaa roosaa / Effigy dress

 

Mekko väritettynä / The original brass colored

Tänä keväänä työn alla on ollut mekko joka on väriltään vanhaa roosaa. Ompelutöitä on kovasti haitannut työ, joten kaikki on edistynyt hyvin pikkuhiljaa ja spurtti kerrallan.

Uuden mekkoprojektin inspiraationa ja tavoitteena on tämä Blanche Bradstonen (n. 1370) hautamuistomerkki. Siinä viehättää mekon vähäeleinen mutta kaunis malli ja se, että sitä voi käyttää vaihdellen joko väli- tai päällimmäisenä kerroksena. Väritin kuvan kankaiden mukaan, että saatte paremman käsityksen siitä, millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää.

Haluan tehdä myös asuun kuuluvan päähineen, mutten ole vieläkään saanut ideoitua, mitä tuolla hunnun alla on. Miten saadaan kangas asettumaan niin kuin kypärän aukko? Ideoita?

Tässä making of-kuvia vielä työn alla olevasta projektista. (Klikkaa pikkukuvasta koko kuva näkyviin.) Kangas näyttäytyy taas valosta riippuen aivan erilaisena, mutta sama mekko se on! Parhaiten väri näkyy kuvassa jossa mekko toimii erinomaisena kissanpetinä.

***

This spring I’ve been working on the effigy dress or the pink dress. Being really busy at work has slowed down my projects a bit. I’ve been making process little by little.

My dress is inspired by the dress on Blanche Bradstone’s (ca. 1370) funeral brass. I like the simple elegance of the dress, the fit that flares into rich folds at the hem. I’m planning on putting it to good use as an interchageable layer, both as a middle layer and a top layer. I colored the brass so you can see what I hope the overall effect will be.

I’m going to make the headress too. So far I am stuck on the thing worn under the veil. What do you think it is? How can one set fabric like that, like an opening on a helmet?

Here are some making of – pictures of the dress that is still in progress. (click to enlarge) The shade of the wool changes with the light. But it is the same dress! The color is closest to reality in the picture with the cat-assistant.

Kirjallisuutta ohjaamassa / Having literature at hand is a good thing

Mekon kappaleet (ei hihoja) leikattuna / Dress pieces cut out (no sleeves yet)

Kissa-apu mekkoa kokoamassa / Cat-assistance assembling the dress

 

 

 

 

 

 

Mekon kaavaa on työstetty mahdollisimman tarkasti Herjolfsnesin D10584-mekon kaavalla. Olen pitänyt mukana sekä Woven into the Earthia että uutta Medieval Garments Reconstructedia. Yhdessä ne toimivat mitä parhaimmin! Kaavaa on pitänyt tietenkin muokata, että lopputulos muistuttaisi enemmän inspiraatiokuvaa – lisätä istuvuutta mutta jättää tilaa pukemiselle pään yli. Lisäksi tein etukiilaan valesauman, koska se oli kankaan menekin kannalta järkevintä.

*

I’ve been working on the dress pattern from both Woven into the Earth and Medieval Garments Reconstructed. They work really well together, complimenting each other. I’ve tried to follow dress D10584 as precisely as possible – but to achieve the look on the inspiration picture, I’ve had to make some alterations. I’ve fitted the dress more closely, taking in both the gores and the front and the back, but leaving still enough room that I can pull the dress on over my head. I also made a false seam in the gore on the front to save fabric.

Puolivalmiissa mekossa eläytymässä alkuperäiseen / Dress in assembly, me channeling the original

Sivuprofiili / Side view

Vale- ja muita saumoja sisäpuolelta / False and actual seams from the inside

 

 

 

 

 

 

Mekko on vielä varsin kesken, mutta pääpiirteissään näkee jo silhuetin muodostuvan. Vaikka sivusaumoja pitää vielä säätää ja kaula-aukkoa leikata, tykkään siitä että mekkoon on muodostumassa alkuperäisen ominaisuuksia. Siinä on mukava muutta istuva yläosa joka lantion ja vyötärön mailla levenee runsaisiin jalkoihin kertyviin laskoksiin. Kangas on myös ihanaa. Se on sen verran paksua, että voin hyvin kääntää saumat sivuun vain kertaalleen pelkäämättä purkautumista.

Lopuksi vielä kuva kaikille niille, jotka miettivät sitä että onko keskiaikaisissa vaatteissa jotenkin epämukavaa ja rajoittavatko ne hirveästi olemista. No ei. Aika hyvin pystyy esim. killumaan jumppapallon päällä jos mekkoa sovitellessa  meinaa selkä jumittua. (Sovitusvaiheessa kannattaa pukea alle ne vaatteet joiden kanssa mekkoa aikoo käyttää. Moderneissa vaatteissa vartalo on usein niin eri muotoinen, että istuvuus ei ole sama. )

*

The dress is still very much in progress, but you can see the silhouette taking shape. I have to work on the side seams and the neckline, but I do like seeing how the dress is starting to look like the inspiration picture. The bodice has a snug fit yet it’s comfortable and the hem falls in those heavy folds and pools at my feet. I love the fabric too – it is so well felted that I can turn the seams to the side just once, without fear of the edges fraying.

To conclude, a picture for thos who wonder whether medieval clothes are uncomfortable and restricting. Well, no. You can quite easily strech on top of a gym ball, for an example. (And this picture is also here to remind that when fitting an overdress it is important to do it wearing the correct underpinnings.)

Jumppapalloilua Moyn mekossa / Gym ball and Moy Bog gown

Medieval Garments Reconstructed

Tutustumassa Herjolfsnesmekkoon Kööpenhaminassa / Examining a dress from Herjolfsnes in Copenhagen

Vuosien odotus on päättynyt ja hyppysissäni on vihdoin uunituore kappale kuuluisaa ja ihanaa Grönlantilaista vaatelöytöä (eli sitä Herjolfsnesia) esittelevästä kaavakirjasta Medieval Garments Reconstructed. Virallisesti kirja ilmestyy 2. helmikuuta, mutta tilasin omani kärsimättömänä Tanskan Kansallismuseon museokaupan verkkokaupasta, kun puskaradio tiesi kertoa että sieltä sitä jo saa.

Olen odottanut tätä kirjaa kovasti siksi, että edellisessä löytöä käsittelevässä julkaisussa vaatteita ei esitelty kaavakuvin, vaikka siinä upeat valokuvat onkin. Edelliset kaavakuvat oli piirretty melkein sata vuotta sitten löydön ollessa tuore. Niiden puutteellisuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta on käyty kovasti keskustelua, vaikka niitä soveltamalla saa kyllä esikuvaa muistuttavia ja toimivia vaatteita.

Ensivaikutelmani kirjasta on, että siinä on mahtavia asioita ja sitten asioita joita olisin toivonut näkeväni enemmän. Olen iloinen siitä, ettei mikään vaikuta siltä että omat tulkintani olisivat niin erilaisia että koko vaatevarasto pitäisi laittaa uusiksi. On paljon juttuja, joita oikein syyhyttää päästä kokeilemaan!

Kirjassa on kolme lukua: johdatus löytöön, rekonstruktion tekeminen ja itse kaavat.

Kirjan alkupuoli ja erityisesti kankaan tekemisestä kertovat osuudet ovat kerrassaan mainioita ja antavat paljon Woven Into the Earthinsa sataan kertaan lukeneellekin. Jo näiden takia kirja kannattaa ostaa.

Valitettavasti pikkutarkka ote lopahtaa kun siirrytään kankaan kudonnasta vaatteiden ompeluun. Se on minulle pettymys siksi, että räätälintaidot ovat erityisen lähellä sydäntäni.  Herjolfsnesin löydön ehdoton kauneus on minusta siinä, miten huolella ja upeasti vaatteet on ommeltu. Lautanauhahuolittelut, kaulusten litistäminen pikkiriikkisillä etupistoilla, erilaiset saumatyypit ja muut yksityiskohdat osoittavat todellista taidokkuutta silloisen tunnetun maailman laidalta.

Ompelupuolesta kirja tarjoaa kuitenkin samat kaavakuvat ja tiedot kuin Woven into the Earthkin. Valokuvat erilaisista työtavoista ja seikkaperäisemmät selostukset olisivat avanneet esimerkiksi footweavingia, joka on askarruttanut monia. Valokuvien puute selittyy sillä, että kirjassa esitellyt rekonstruktiot on kaikki ommeltu koneella ja huoliteltu puuvillanauhalla. Minusta edes yhden puvun tuottaminen käsin edellä mainituilla tekniikoilla olisi lisännyt kirjan antia huomattavasti. Tulee mieleen, että rahoitus on loppunut kesken tai projektille on muuten tullut kiire. Muuten rekonstruktion laittaminen alkuperäisen puvun rinnalle on hyvä idea, joka auttaa muodostamaan käsitystä mekosta uutena.

Itse kaavaosuus tarjoaa kauan kaivatut kaavat parhaiten säilyneistä vaatekappaleista: 9 mekkoa (aikuisten ja lasten, miesten ja naisten mekkoja ei ole eroteltu toisistaan, koska sukupuolen määritys on näiden vaatteiden kohdalla vaikeaa) 6 huppua, kaksi lakkia ja kaksi sukkaa. Kaavaosuudessa on paljon tarpeellista tietoa alkuperäisten vaatteiden kappaleiden tämänhetkisestä muodosta. Uudet, vaatteiden valmistamista varten tarkoitetut kaavat on tehty lisäämällä symmetriaa. Lapsille on tarjolla senttikoot ja aikuisille koot S-L.

Odotan ihan mielenkiinnolla sitä, millaisia vaatteita näiden ohjeiden perusteella syntyy. Ajatus keskiaikavaatteesta M-koossa on hieman outo, kun on tottunut tekemään niitä aina mittojen mukaan, käyttäjänsä päälle. Tätä ajatusta olisin ehkä kaavojen ohjeissa korostanut enemmän.

Eniten muotoon leikattujen vaatteiden kohdalla kaavojen yksilöllisyys nousee väistämättä esiin. Pidän Nethertonin Medieval Clothing ja Textilesissä esittämää teoriaa siitä, että sivukiilat ovat alunperin olleet kolmioita ja saaneet lopullisen muotonsa istutuksen myötä, hyvinkin todennäköisenä. Jos kolmioita työstää ylävartalon mukaan, lopputulos muistuttaa alkuperäisen mekon sivukiilaa, mutta on kuitenkin jokaisella vähän erilainen. Siksi pohdituttaa saadaanko valmiiksi muotoon leikatulla sivukiilalla kaikille sopivaa muotoa.

Kirja siis kannattaa ehdottomasti ostaa jos on kiinnostunut keskiajan pukeutumisesta, mutta sen pohjalta työskennellessään kannattaa käyttää omaa harkintaa ja muokata kaavaa itselleen sopivaksi tarvittavista kohdista. Niinkuin nyt aina kaikissa käsityöprojekteissa, keskiajalla ja tänään.

***(I’m sorry for the possible mistakes in the translation, I have a cold and I’m super tired, but I want to get this little review out today. Usually my English isn’t absolutely hopeless. Maybe.)

I’ve waited for this book since April 2009 – now I finally have a fresh copy on my hands! Medieval Garments Reconstructed presents some new  and some familiar information on the fascinating and famous garments excavated from norse Greenland. The official publication date is on the 2nd of February, but I decided to put an end to my not-so-patient wait and order a book from the museum shop in Nationalmuseet in Copenhagen as soon as I head through the medievalist grapevine that you could already buy the book from there.

I have been looking forward to this book mostly because I knew it would include what I missed most in Woven into the Earth – new pattern drawings of the garments. Before this book, we’ve had to work from line drawings form almost a hundred years ago, when the garments were excavated. And there has been much talk on how accurate the line drawings from the 1920′s actually are, even though working from them produces a look that is very similar to the norse garments in their present state.

My first impression of the book was that it contained some really great things and then left out some things I had really hoped would have been included. I’m happy that the book didn’t make me question my entire wardrobe (our conclusions are very similar) and that it gave me a ton of ideas I can’t wait to try out. I think I’ll never stop being fascinated by these items.

The book consists of three chapters. They cover the find, the textile production and sewing and the last chapter covers the actual patterns.

The first part of the book is fantastic and very detailed. I especially enjoyed the description of the textile production. It provides a lot of new information also for those of us that have read Woven into the Earth (WITE) a hundred times over.

Unfortunately the book loses the meticulous detail once it progresses to the garment construction. This is a pity, not only because I have a passion for tailoring but because for me the beauty of the Herjolfsnes garments lies in the expertise and care that has been put into the finishing. The tiny stab stitches, the different seam types, the tablet woven edges show great skill from the very edge of the medieval known world.

The sewing part consists mostly of stuff that has been published in WITE. (And they have also chosen to include the button making technique from Textiles and Clothing which doesn’t produce the kind of buttons it is supposed to.) It was disappointing that the writers have not applied the same detail to the tailoring as to the weaving. I would have enjoyed pictures of some of the finishing provesses, like footweaving, which would have shed more light on the how to than just the drawings.

The reason why there are none of these illustrations is that all of the reproductions produced for this book were machine sewn and finished with cotton tape. It would have contributed very much to the book if they had sewn up even one of them by hand and tried out and illustrated the techinques. I cannot help thinking that they may have run out of time or funding? Otherwise I think it is brilliant to include a reconstruction next to the picture of the actual find. It helps illustrate what the garment would have looked like when new.

The book provides patterns on the most well preserved items: 9 dresses (some for children and some for adults. There is no specific information on which garments are for men and which for women, because the gender differentation for these garments _is _ very difficult), 6 hoods and two caps and two different kinds of hose. The patterns include the shapes of what the garments look like now as well as evened out and sized patterns for making clothes to fit yourself. Childrens clothing has children’s sizes in cm, adult sizes are S-L.

I look forward to seeing how the patterns work out when people start using them to make their own clothes. The idea of medieval clothes in S or L sounds a bit odd at first, especially since I’m so used to the concept of making clothes to measure and tailoring and fitting them onto people. I think I would have given the concept of fitting a little more thought in the instructions on how to use the patterns.

This question becomes most evident when working with the more fitted styles of garment (type 1b), I suppose. I think that Nethertons theory from her article in Medieval Clothing and Textiles is very plausible: that the side gores were originally cut out as triangles anf then fitted to the person the garment was made for. When fitting a triangle the end result is very much like the shape of the side gores in the original – yet slightly different on each person.  This makes me wonder what kind of a fit a side gore that has been shaped already when cut out will provide.

All in all I think the book is a worth while purchase to everyone interested in medieval clothing. However, when making garments with the help of this book it is good to give the project good thought and fit the pattern to match ones persona size and shape. But then again, that is something that has to be thought about whenever one is making clothes. Like I’m sure they did  in medieval Herjolfsnes.

Lämmin mekko edistyy / Warm dress progress

Tässä vähän vilauksia siitä, miten lämmin mekko edistyy. Siitä ei täällä Neulakossa olekaan ollut kuvia, sillä kameraongelmat alkoivat samaan aikaan kuin tämä projekti.

Olen laittanut valmiin hyvän hihan kaavan jonnekin varmaan talteen sen jälkeen kun opetin Hollolassa hihan kaavoittamista. Ei muuta kuin uutta tekemään. Lämmin mekko tarvitsikin oikeastaan aivan toisenlaisen, paljon löysemmän hihan kuin mitä yleensä teen. Joten hyvä että tuli tehtyä. Sitä paitsi hihojen kaavoittaminen on ihanaa.

Sleeves

Kokoon ommeltu hiha ja kaava / An assembled sleeve and the pattern

Hihat on nyt leikattu ja toinen niistä on ommeltu kokooon. Kaavamateriaalina toimi “aistikkaasti” kuvioitu ikivanha lakana. Varsinkin hihan kaava on hyvä piirtää ensin paperille, sovitella ja sitten piirtää vielä uudestaan kankaalle ja sovitella. Vasta sitten kannattaa leikata varsinainen kangas. Silloinkin tulee muistaa että esimerkiksi villa käyttäytyy varsin eri tavoin kuin vanha lakana.

Nappeja sekä alkioina että jo puolivalmiina / Buttons at the starting point and halfway done

Napitettu mekko tarvitsee huimasti nappeja. Tässä näkyy nappien käynnistetty tuotantolinja: leikattuja villanpaloja ja puolivalmiita muotoiltuja nappeja, valmiina kiinnitettäväksi mekkoon. Muotoilen kangasnapit vielä viimeisen kerran kiinnitysvaiheessa.

Mekko ilman nappeja ja hihoja. / Dress without sleeves and buttons

Kuva on vähän sumuinen (testailin itselaukaisijaa), mutta siinä näkyy mekko tämän hetken tilassa, ilman nappeja ja hihoja. Materiaalina harmaa villa, vuoritettu hurjalla hieman krapinvärisellä ruosteenpunaisella villalla. Molemmat toimikasta. Harmaa villa on huovutettu tiiviiksi ja paksuksi. Harmaa villa on Naturtuchesta, vuori Matan tekstiilistä.

Mekon on tarkoitus olla löysä. Tietenkin se saa näyttämään siltä, että olisi viimeisillään raskaana vaikkei ole. Siitä tunnistaa hyvän keskiaikamekon. ;) Olen kyllä tyytyväinen siihen, miten kauniisti se laskeutuu huolimatta paksuudestaan.

Kaula-aukon viimeistely lähikuvassa / Close-up of neckline finish

Kauempaa sitä hädin tuskin huomaa / Further away you can hardly see it

Jokaisessa projektissa pitää kokeilla jotain uutta. Tässä testasin uutta tapaa huolitella kaula-aukko. Yleensä varmistan vinoon leikatun pääntien muodossa pysymisen kääntämällä pääntien silkkinauhan avulla. Nyt silkkiä oli tarjolla pelkästään valkoisena. Valkoinen nauha olisi kuitenkin ollut turhan näkyvä.

Kokeilin Grönlannin löydöissä käytettyä, Woven into the Earth-kirjassa esiteltyätekniikkaa, jossa reuna käännetään kahdellä rivillä minimaalisen pieniä etupistoja (tunnetaan myös termillä stab stitch) jotka tehdään lähelle käännettyä reunaa. Ns. raaka reuna viimeistellään ompelemalla reunaan kiinni villalanka tihein luotospistoin. Parhaiten tekniikka sopii paksuhkolle kankaalle, jolla ei ole taipumusta liestymiseen. Alkuperäisissä sekä ompelulanka että vahvikelanka ovat villaa, mutta koska käsillä ei ollut ompeluun soveltuvaa villalankaa, käytin samaa pellavaa jolla olen ommellut koko mekon.

Olin ihan yllättynyt siitä, miten siisti ja huomaamaton tapa tämä olikaan. Kuten kuvista näkee, lankaa (kanervanvärinen) hädin tuskin huomaa. Etuna on myös se, ettei paksua tuplavillaa tarvitse kääntää kahdesti, vaan yksinkertainen taite riittää. Käytössä näkee, miten hyvin se auttaa kaula-aukkoa pitämään muotonsa.

Olen taas tässä projektissa ammentanut aika paljon uutta Woven into the Earthista. Se on kyllä kumma kirja. Aina kun tarkistaa jotain yksityiskohtaa, jämähtää lukemaan. Ja vaikka sen on lukenut varmaan sadasti, aina löytyy uusia ja kiehtovia juttuja.

****

Here’s a few glimpses on how the warm dress is progressing. I realised there had been no pictures up here yet, since my camera troubles started just when I started working on this project.

I’d misplaced my sleeve pattern and had to make a new one. I’m glad I did, since this dress needs a different, simpler and looser sleeve. And I love drafting sleeve patterns.

(see pictures of sleeves)

The sleeves have now been cut and the other one has been sewn up. I first drafted the patttern on paper, then transferring it onto a piece of old sheet (with a very groovy pattern) and only then onto the wool, trying the pattern on at each step. Especially with sleeves, which go on arms with lots of movement, it’s important to make a fabric version of the pattern. But it is also worth noting that a cotton sheet and wool behave slightly differently too.

(see button picture)

The dress will button up, so a lot of buttons are required. Here’s a picture of the activated button assembly line:  some fabric ready to be made into buttons and buttons that are halfway done. I always finish the shaping of the button when attaching it, but these “baby buttons” do already look like the real thing!

(see picture of the dress without sleeves)

Here is the dress (in a fuzzy picture, I tried out the self-timer on the camera), waiting for sleeves and buttons to be attached. The dress is made with grey wool twill from Naturtuche, the lining is a dark madder red wool twill from Matan tekstiili (a local fabric shop).  The grey wool is thick and felted, the lining is thinner.

The dress is meant to be loose to fit other warm layers underneath. And like many medieval dresses, it makes you look pregnant, even if you’re not. :) I am, however, very happy with the way it drapes even though it’s very thick. And it’s so warm!

(see neckline pics)

Every project needs something new.  In this dress, I tried out a new way of finishing necklines. Usually I use a narrow silk band to finish off necklines – it makes a very flat finish and keeps the neckline from stretching. This time, however, I only had access to white silk, which I thought would somehow have been too much of a contrast.

So this time I tested a way of finishing necklines that has been excavated from Greenland: I sewed two rows of tiny stab stitches fairly close to the fold and then attached a simple wool thread to the edge of the turned edge, attaching it with very small and tightly set  hem stitches.  The techinque is most suitable for slightly thicker wool with little tendency to fray. The Greenland garments had been stitched with a specially made woolen sewing thread. I didn’t have wool suitable for sewing, so I used the linen thread I had used for sewing the dress.

I was happily surprised of how neatly the neckline turned out.  As you can see in the pictures, the thread is hardly visible, it disappears into the seam. It gives a way of finishing the neckline with turning it over just once, which is useful when working with thick wool. After the dress gets some wear, we’ll see how well the thread keeps the neckline in its shape.

Working with this  project, I’ve been reading Woven into the Earth quite a bit. It’s a wonderfully interesting book. I must have read it tens of times, but every time I look to it for some info, I seem to find something new and find myself getting stuck reading it.