Otsapanta ja kuinka sitä pidetään / A circlet and how to wear it

20140109-181055.jpg

Luet suomen kolmanneksi parasta historiablogia! Neulakko tuli Ylen äänestyksessä komeasti pronssille!

Kampausrasiani uusin kapistus on silkkinen otsapanta metalli- ja helmikoristeilla. Otsapannat ovat aikakaudelle tyypillinen asuste, joita tiedetään valmistettaneen ainakin metalli- ja tekstiilityönä. Ruotsista on Badebodan aarrelöydön osana säilynyt metallinen panta kukkakoristeilla ja Lontoosta on löydetty silkkinen otsapanta tekoleteillä (jota olen versioinut aiemmin villasta ja pellavasta).

Tämä panta perustuu paljolti Lontoon pantaan. Silkkinen yksivärinen lautanauha on kudottu sen mukaan. Tällä kertaa jätin tekoletit tekemättä, että voin käyttää omia hiuksiani ja tekemiäni hiusneuloja sen kanssa.

Lontoon lautanauhapannassa oli jälkiä kahdeksanlehtisistä metallikoristeista. Ylipäänsä otsapannat näyttävät sekä miniatyyreissä että hautapaasissa varsin koristelluilta. Yleisin koristeaihe on jonkinsorttinen kukka. En onnistunut löytämään sopivaa kukkakoristetta, joten sovelsin koristelua helmillä ja meripihkalla sekä leikellyillä tinakoristeilla, jotka on alunperin tarkoitettu vaatteisiin ommeltaviksi. En ole koristeluihin ihan supertyytyväinen, mutta ne välttänevät kunnes löydän sopivia kukkasia pantaani kiinnitettäväksi. (<-ilmainen liikeidea jollekin) Edit: Saatoin juuri löytää sopivia kukkaiskoristeita. 

Kiinnitin pantaan myös nahkavahvikkeen kasviparkitusta nahasta, sillä yksin silkkinen lautanauha oli aivan liian lerpsua pitääkseen napakan pantamaisen muodon. Lisäksi halusin varjella silkkistä nauhaa hieltä ynnä muulta.

Ja olipa muuten silkkisen lautanauhan tekeminen muuten opettavaista puuhaa aloittelevalle lautanauhailijalle! Materiaalina niin ylellinen ja syvän värinen silkkilanka oli villaan verrattuna erittäin huomattavasti hankalampi työstettävä. Lautanauha siitä kuitenkin tuli, vaikka välillä meinasi usko loppua. Koristelut peittävät kivasti kudonnan kyhmyrät!

Otsapanta on monikäyttöinen asuste – sitä voi pitää monella tavalla. Alla esittelen kolme tapaa käyttää sitä ja yhden tavan jonka voi jättää väliin! Jokainen tyyli on nimetty keskiaikaisen esikuvan mukaan. Valitse suosikkisi Mariesta, Agnesista ja Beatrijsista!

*****

You are reading the 3rd best Finnish history blog! Neulakko earned a bronze medal in the Finnish national broadcasting company’s vote!

A silk circlet decorated with pearls, amber and metal bezants is the latest addition to my hair kit. Circlets are a fairly typical medieval accessory (or jewellery). Circlets have been known to be made of both textiles and metal. There is the pretty metal circlet from Badeboda in Sweden for one, as well as of course the tabletwoven circlet with the false braids form London (which I have made a version of with wool and flax).

This circlet is based on the one from London. The weaving pattern and the the material (silk) are the same. I left out the false braids, since I now have hair and hairpins of my own.

The London circlet had traces of sewn on octofoil shaped metal decorations that had been removed before the piece was discarded. In general, most circlets appear to have some kind of embellishments on them – and a very (perhaps even most) common form of decoration is some sort of flower. I haven’t found a nice flower yet,so I had to improvise with pearls, amber and a pewter bezant that I cut down a bit. I’m not super happy with the decoration, but it will do for now. Until I find a suitable sew-on flower. ( <- free business idea for someone!) Edit: I may have found suitable flowers!

I also reinforced the silk band with a strip made of vegetable tanned leather. The silk itself was a bit too floppy to have that sharp circlet-like look and I also wanted to protect the silk from sweat or anything else it might suck in from my brow.

And tablet weaving in silk! Sort of a challenge for a beginner in tablet weaving! The material is luxurious, the color deep – but oh boy is it different than wool to work with. The end result was a tablet woven band after all, although I must say that when I was working on it I was not so sure that would be what would come out of it. One thing with the decoration is that it covers up all the slubs and knots! Hah!

Below I have illustrated 3 of the many ways in which a circlet can be worn – all inspired by medieval ladies. So you can choose the Marie, Agnes or Beatrijs – but do skip the Pocahontas!

 

 

Marie de France

20140109-181212.jpg

Otsapantaa voi yksinkertaisimmillaan käyttää sellaisenaan, etenkin jos sattuu olemaan nuori ja trendikäs. Tämä tyyli on nimetty Marie de France:n mukaan, sillä vaikka hänen hautapatsaallaan oli alunperin kruunu päässä, halusin nimetä tämän hänen mukaansa ihan vain päästäkseni linkkaamaan tuon uskomattoman kauniin Jean de Liegen veistoksen!

****

The most simple way to wear a cirlcet it is of course all by itself. Which is a nice way, especially if you happen to be – say – young and trendy. I’ve named it after Marie de France, who did wear a coronet with it on her effigy but I just wanted to call it that to show that lovely sculpture by Jean de Liege.

Beatrijs de Tollenaere

20140109-181226.jpg

Otsapanta yhdistettynä röyhelöhuntuun on nimetty Medieval Silkworkin Isiksen tutkimuksessa esiintyvän Beatrijsin mukaan, koska sehän oli oikeastaan se syy miksi halusin koko otsapannan alunperinkin: halusin kokeilla uutta tapaa käyttää röyhelöhuntua. Yhdistettynä korkeaan röyhelöön otsapanta tuo mukavan lisäyksen väriä ja luo illuusion superkorkeasta goottilaisesta otsasta. Eipä tarvi ryhtyä nyppimään otsatukkaa!

***

Combining a circlet to a frilled veil is named after Beatrijs who was pictured in Medieval Silkworkin Isis’s Masters, because that inspired the entire circlet project to begin with: to try out another style to wear a frill with. And it is pretty! The circlet gives a nice dash of colour and creates, together with the high frill, an illusion of a super high gothic forehead. No need to start plucking the fringe then!

 

Agnes Sutton

20140109-181258.jpg

Agnes Sutton oli Sir Geoffrey Luttrellin vaimo, joka on tuttu tästä Luttrell Psalterin kuuluisammasta kuvasta. Muillakin Luttrell Psalterin naisilla näkyy sama tyyli, jossa sivulettien ja otsapannan kanssa käytetään ohutta, takaraivolle laskeutuvaa huntua. Se pysyy hyvin paikoillaan, kun kiinnittää sen parilla neulalla pantaan.

***

Agnes Sutton, the wife of Sir Geoffrey Luttrell, is shown in this iconic picture from the Luttrell Psalter. She wears her circlet in a style seen also on other ladies in the psalter: with a thin flowing veil attached to the circlet that covers the back of her head. It stays put very well, when you attach it wiht a few pins to the circlet.

Pocahontas

20140109-181319.jpg

Lopuksi – miten otsapantaa ei kenties kannata käyttää, ellei sitten halua näyttää Pocahontasilta (Lady Malinan blogista kannattaa kurkata myös spanieli, ei kannata olla spanielikaan.). Eräänä päivänä kokeillessani työn alla olevaa pantaa, ovikelloa soitti suuresti arvostamani ystävä ja naapuri , joka tervehti minua sanomalla “Hei Pocahontas!” ja naureskellen. Peilistä näin, että näytin tosiaan natiiviamerikkalaiselta spaghettiwesternissä.

Siksi tein yllä olevan high-tech-infografiikan jonka avulla voi välttää tämän tyylierheen. Jos käytät otsapantaa vihreän viivan kohdalla tai alla = Pocahontas. Nosta panta juuri hiusrajan peitoksi = keskiaikaista huipputyyliä!

****

Last – how perhaps NOT to wear your circlet – unless you want to look like Pocahontas that is (also, look here at Lady Malina’s blog and see the spaniel – you also don’t want to be the spaniel.). I was trying out my circlet project one day when my esteemed friend and neighbor popped by for a visit and she cheerfully greeted me at the door saying:”Oh hai, Pocahontas!” and chuckling. And I did realise I looked like a native american in a poor western.

So for you to avoid that pitfall, I have created this high-tech infographic above. If you wear your circlet where the green line is, or lower = Pocahontas. Wear just over your hairline = medieval awesomeness!

 

Kampausrasia / Hair kit

20140107-102031.jpg

Neulakon 2014 alkaa kolmiosaisella sarjalla kirjoituksia kampauksista. Ensimmäisessä osassa esittelen kampausrasiani sisällön, toisessa osassa uuden otsapantani (ja pari eri tapaa käyttää sitä) ja kolmannessa tulee uusi ohje – tällä kertaa ohimolettien laittamisesta.

Ajatus kampausrasian kokoamisesta lähti törmättyäni yhtenä iltana viime keväänä Gothic Ivories – sivustolla norsunluiseen kampaustikkuun. Kiehtova esine! Tällä tikulla tehtiin jakaus, samalla tavalla kuin piikkikamman varrella. Tikusta asiaan -hengessä päätin ryhtyä kokoamaan omista ja uusista tavaroista keskiaikaista kampausrasiaa. Samalla on tullut luettua yhtä sun toista keskiaikaisista kampauksista.

Kun saa kiinni ajatuksesta, että voisi keskiaikaistaa koko nesessäärinsä, riittää kiehtovaa tutkittavaa vaikka miten pitkäksi aikaa – ks. vaikka tämä I’m living history – blogin kirjoitus samasta aiheesta.

Tässä rasiani sisältö tällä hetkellä – kyseessä on ns. loppumaton projekti, jota voi täydentää jatkuvasti. Keskiajan hygienia on kiinnostava ja tavallaan poleeminen kiinnostuksen kohde. Aikakauden mainehan on populaarikulttuurissa varsin nuhjuinen ja suorastaan siivoton.

***

2014 at Neulakko kicks off with a three-part series on medieval hairdressing. First off, I’ll introduce you to my medieval hair kit, then I’ll show you my new headband that I just finished (and a couple of ways to wear it) and in part three there will be a new tutorial on how to make templar braids.

One evening last spring I stumbled upon a ivory gravoir on Gothic ivories.   What a fascinating object! A gravoir is a stick used to part hair, much like the ‘tail’ in rat tail combs we use today. This little stick inspired me to start thinking about medieval hairdressing items and assembling a proper kit for myself. As an added bonus, I’ve read a lot about medieval hair stuff.

Once you get the bug, you realise you could medievalise ALL of your toiletries and will NEVER run out of things to research for the rest of your days! So look at this inspiring piece on I’m living history!

So here is what I have in my hair kit as of now. This is one of those never ending projects that I will keep adding to. Medieval hygiene items are an intriguing and a sort of polemic thing to look into – since the middle ages has a bad rep as a very filthy era in history.

20140107-102054.jpg

  1. Kiillotetusta messingistä valmistettu peili tekonorsunluukehyksessä. Kehyksessä ritarit hyökkäävät rakkauden linnaan! Peili on kopio tästä, ilman kulmakoristeita.  Tämä on ehkä blingein ikinä omistamani keskiaikaesine. Rakastan näitä peilikehyksiä, joissa on erilaisia allegorisia kuvia ritariromantiikasta (ja hyviä detaljeja kauniisti laskeutuvista vaatteista). Minulla on niistä kuvia museokuvakansioissani melkein yhtä paljon kuin kuvia värttinäkehristä ja käsityövälineistä.
    A polished brass mirror in a faux-ivory frame. The fame depicts knights attacking the castle of love! The mirror is a copy of this one,without the decorative corners – and possibly the blingiest medieval item in my possession. I love these sorts of mirror cases, depicting chivalric scenes (and detailed folds on clothing). In my museum pictures, there is almost as many pictures of these as there are of spindle whorls and sewing items.
  2. Kaksipuolinen kampa. Keskiajan kammoille oli tyypillistä kaksipuolisuus, jossa toisella puolen kampaa oli harvemmat ja toisella tiheämmät piikit. Rakenne vaihteli – hulppeimmat olivat luuta ja ne saattoivat olla monesta osasta kerroksittain koottu. Esimerkiksi Virosta on löydetty paljon luukampoja. Tämä on vaatimattomampi ja puinen, mutta oikein hyvä kampa.
    A double edged comb. This is a really typical style for medieval combs – two edges with one with a dense combe and the other with a less dense comb. The fancy ones were carved in ivory and also in bone – and could be carved either in one piece or in several layers with a more complicated construction. There is a lot of bone combs excavated from Estonia and I have this cool book on them. This one, however, is made of wood in a single piece. Not fancy, but a good comb nevertheless.
  3. Tekoletti pellavakuidusta. Tekotukkaa tehtiin niin oikeasta tukasta, villasta kuin pellavakuidustakin. Sen käyttö oli paheksuttua mutta pieni lisätukka on eri tarpeellista aikakauden runsaiden lettikampausten saavuttamiseksi. Ja ainakin edes jotenkin modernia tukkaa pitävälle elävöittäjälle lisätukka on välistä aivan välttämätöntä. Tällä letillä saa esimerkiksi Birgittamyssyyn sitä oikeaa pulleutta, vaikka päässä olisi pelkkä polkkatukka.
    Fake flax braid. Extra hair was obtained in several ways – wool and flax ans well as real hair. Slightly sinful, this church-condemned little extra boost is very useful in creating period hairstyles with lots of braids. And especially for the modern person with modern hair, it is more than necessary. With this braid it is easy to acheive the proper fullness in a Birgitta cap even if your real hair was just a short bob.
  4. Kampaustikku. Koko projektin alkusysäys – luinen tikku jolla voi tehdä jakauksen!
    Gravoir aka hair parting stick. The stick that started all of this – a bone stick that I use for making parts in my hair!
  5. Tekoletit lautanauhassa. Niistä voi lukea lisää täältä.
    Fake braids on a tablet woven band. You can read more about the piece here.
  6. Hiusten väristä villalankaa lettien sitomiseen/ompeluun. Lettien sitominen on yksi vaikeimmista – villalangalla voi paitsi sitoa, myös ommella lettejä paikoilleen. Rasiassani kulkee myös yksi neulakinnasneula tähän tarkoitukseen. Olen sitonut lettejä myös nahkanauhalla, joka sopii liukkaammalle hiuslaadulle – en ole vielä löytänyt ihan parasta tapaa, joka pysyisi yhtä hyvin paikoillaan kuin hiuslenkki.
    Wool yarn in a color close to my hair fo tying/sewing hair. Tying braids is is one of the most difficult things to do in a medieval manner. I haven’t found the perfect solution yet, but I keep wool thread handy, since it also goes well for sewing hair in place. Leather thong is also a good alternative for those with the slippery sort of hair.
  7. Lisähiuksia (oikeasta hiuksesta). Ei varsinaista tekotukkaa, vaan hiuslisäke oikeista hiuksista. Sekä keskiajalla että nykyään luonnollisin lopputulos ja samalla arvokkain vaihtoehto.
    Hair (real hair). No fake hair exactly, but a hairpiece of real hair. The most natural looking result and the steepest price both medievally and now.
  8. Pikkupeili. Tämän esikuvalla on oikeastaan alunperin uskonnollinen käyttötarkoitus, mutta pieni peili on kampauslaatikossa kätevä hiuksia laittaessa ja kampausta tarkistellessa.
    Small mirror. The original for this one actually had a religious use, but a small mirror comes in handy in hairdressing as well.
  9. Hiusneuloja. Lontoon mallin mukaan, mahtavat ohimolettien kanssa. Niiden tekemisestä voit lukea täältä.
    Hair pins. London style, awesome for templar braids. You can read more about making them here.
  10. Neuloja. Mihinpä ei keskiajan nainen tarvitsisi neuloja? Niistä on hyötyä niin hiusten asettelussa kuin huntujen laitossakin.
    Pins. What would a medieval woman do without pins?  They come in handy in setting hair and the veils that go on top!

Hiusneula Lontoosta / Hairpins from London

20121117-151221.jpg

Aina välillä iskee into kokeilla jotain uutta ja jotain ihan muuta kuin tavalliset käsityöhommat. Viime aikoina eniten ovat mielessä ja yöpöydän kirjapinoissa pyörineet erinäiset metallihommat. Tässä ensimmäinen kokeilu: kaksi hiusneulaa, jotka on koristelty metallilangasta kierretyllä spiraalilla.

Alkuperäinen neula on Lontoon kaupunginmuseon kokoelmissa. Se on löydety Finsbury Circuksesta ja on ajoitettu 1300-luvulle. Arvellaan, että sitä on alunperin käytetty joko hiusten tai sitten huntupäähineen kiinnittämiseen. Hiusneula löytyy Egan & Pritchardin Dress Accessories – kirjasta. Jostain syystä kirjassa on ainoastaan neulan silhuetti, mutta tekstin perusteella ja kuvan mittailulla saa aika hyvän käsityksen alkuperäisestä neulasta. Kirjoittajat vertaavat hauskasti koristekiharaa röyhelöhunnun muotoon.

20121117-151317.jpg

Alkuperäisen materiaaliksi mainitaan englanniksi copper alloy wire, joka olisi oikeaoppisimmin pronssilankaa. Kun löysin kätköistäni messinkilankaa suhteellisen oikeissa paksuuksissa, joten oli pakko kuitenkin kokeilla sillä tätä mystistä neulaa.

Yläkuvassa näkyvät materiaalit – mitään ihmeellisiä metallityökaluja ei täällä kaupunkiresidenssissä ole. Projektissa käytin metallilankaa, lähdekirjallisuutta, leikkuulautaa, sivuleikkureita sekä pihtejä ja samalla ryystin gotlantilaisen Kränku-puodin Ringmursblandning-teetä (joka on lemppariani). Kissa-apu oli luonnollisesti läsnä. Kierretty metallilanka on muuten erityisen kiinnostavaa kissojen mielestä.

Alakuvan ensimmäisessä versiossa näkyy messinkilangan huono puoli – se on aivan tavattoman pehmeää. Sitä piti kovettaa, muttei kuitenkaan liikaa. Koska hiusneulan muoto muistuttaa niin kovasti modernia U:n muotoista ns. hengetöntä hiuspinniä, näin sen koko ajan keskiaikaisena vastineena sellaiselle. Kuten hyvän hengettömän, olisi tämänkin hiusneulan hyvä olla hieman taipuisa.

20121117-151341.jpg

Sopivan kovuus/taipuisuusasteen saavuttamiseksi oli lankaa työstettävä. Keskiaikaisia menetelmiä metallilangan työstämiseen ovat niin vasara ja alasin kuin vetäminen tätä tarkoitusta varten rei’itetyn levyn lävitse. Kumpaankaan ei ollut välineiden puolesta mahdollisuutta. Onneksi kuitenkin viestin päässä päivystävä metallityön ja arkeologian asiantuntija Kimmo vinkkasi, että lankaa voi pakottaa kovemmaksi myös hinkkamalla sitä metalliesineellä kovaa alustaa vasten.

Kuten kuvista näkee, pakottaminen onnistui mainiosti (ja jätti käsiin samalla aidon metallityön jäljen) ja seuraavista neuloista tuli ensimmäistä neulaa suoremmat ja tukevammat.

Viimeisessä kuvassa on neula tositoimissa (älkää kiinnittäkö huomiota vaaleanpunaiseen tukkaan). Se hädin tuskin erottuu hiuksista ja toimii aivan mahtavan hyvin. Se on lopulta ehkä päivän sensaatiomaisimmalta tuntuva havainto.

Jokainen keskiaikaisia sivulettejä kasaillut tietää sen hankaluuden. Näillä neuloilla se kuitenkin sujui niin vaivatta, että voisi arvailla näiden olleen siihen tarkoitettuja! Tein ohimolta alkavan letin, taitoin sen ja työnsin neulan ylhäältä letin sisään. Pujottelin neulaa letin sisässä kuten hengetöntä nutturaa kootessa. Neula toimi täydellisesti – se jäykisti letin ja samalla kiinnitti sen ohimolle. Vaikka miten kallistin tai heilutin päätä, letti pysyi paikoillaan.

Seuraavaksi olisi hauskaa kokeilla näitä vähän pidempiin hiuksiin, tehdä ainakin yhden pronssilangasta ja kirjoittaa museoon ja pyytää vähän lisätietoja alkuperäisestä.

****

Every now and then I get the urge to try something new and different from the crafts that I usually do. Lately I’ve been thinking and reading a lot about metalwork and metal dress accessories. This is my first try at something completely new: two hairpins with coiled wire decorations.

The original that these pins are based on is a find from Finsbury Circus that has been dated to the 14th century. It has probably been used to fasten hair or a headdress. It is described in Egan and Pritchard’s Dress Accessories (one of the Museum of London books). For some reason the pin is pictured only as a silhouette, but measuring the picture and reading the description does give a quite  good idea of the original. The writers make an interesting comparison – comparing the look of the curly wire decoration to the silhouette of a frilled veil!

The original is said to be made from copper alloy wire – so the closest alternative to that would possibly be bronze wire. But I found I had some brass wire in almost the perfect gauge I had to give a go at making a pin like this slightly mysterious one form London.

Known medieval ways to harden the wire are the good old anvil and hammer -combo as well as drawing the wire through a drawing plate specially drilled for this purpose. I lacked both these alternatives. Thankfully my friend Kimmo who is very knowledgeable in both metalwork and archaeology suggested I could harden the wire by just rubbing it with something metallic against a hard surface. That had the same hardening effect and the next pins turned out better (and that gave my hands the look of metalwork).

In the last picture you can see the pin in use (overlook the pink hair). You can hardly see it, but it works absolutely marvellously. This I think was the most sensational moment in all of this.

Everyone who has set (or tried to) their hair in these cornettes- type braids knows it’s not the easiest thing. But with these pins, it was super simple! I braided my hair at the temples, folded the braid and secured it with the pin, using it like I would my modern hairpins, threading it into the hair and fastening it at the temple. It just did exactly what it was supposed to. The braid was stiff and firmly attached. I could shake my head and the braids would not budge.

What I would like to try next is some bronze wire, try these on someone with longer hair and perhaps write to the museum and ask a few questions about the originals.

In the picture above you can see all the materials I had at hand. I don’t have any very proper metalwork tools here at my very urban residence. All I used was the previously mentioned wire, some source literature, cutters, pliers, a cutting board. I kept myself going with my very favourite Ringmursblandning-tea from Kränku in Gotland. Oh and cat assistance too! Coiled wire is VERY interesting to cats.

In my first version of the pin which you can see below the cat assistant you’ll notice the downside of the brass wire. It is really really soft. It needed to be hardened, but not too much. The shape of the hairpin reminded me a lot of the hairpins I use (ie the non bobby pin- kind of u-shaped hairpins) when doing up my hair. I kept thinking about this as a medieval equivalent to those. It should be a little bendy.