Herjolfsnes-haastemekko / New gown for the Herjolfsnes challenge

Ihana viikko Middelaldercentretissä on takana ja myös tällä kertaa mukana oli uusi mekko. Se on tehty Herjolfsnes – haasteeseen (ja tarpeeseen!) ja siitä tuli oikein kiva. Onnistuin viimein tekemään vaatimattoman ja yksinkertaisen perusmekon. Tällä kertaa ei tullut epähuomiossa kirkkaanpunaista mekkoa laahuksella. Tämmöinen luonnonvärinen ja vaatimaton mekko on käytännöllinen, monikäyttöinen ja sellainen jota olen kauan kaipaillut.  

Mekko on periaatteessa Herjolfsnesin D10581 (Vanha numero 39), kolmella muutoksella. Halusin pitkät hihat, koska en halunnut tästä päällysmekkoa. Sopiva hiha löytyi mekosta 38.  Mekko on alkuperäistä pidempi (vähän ylipitkä) käytännön- ja makusyistä. Kaula-aukkoon en tehnyt pientä lovea nyörinreikineen – tyyli- ja kangassyistä.

Kankaana oli Naturtuchen harmaa ohuehko villa, jonka viimeistelyssä villaa on venytetty äärimmäisen pinkeäksi. Kangas on miellyttävä, mutta joissain kohdissa hämmentävän vino. Siis niin, että lankasuorakin on vino. Vinouden kanssa onnistui ommellessa säätämään niin ettei se haitannut, mutta kaula-aukon osalta pelkäsin, että se pieni viilto menisi kuitenkin jotenkin itsestään vinoon.  

Jokaisessa mekkoprojektissa oppii uutta. Niin tässäkin. Ompelemisessa meni kauemmin kuin missään mekossa aiemmin, koska iso osa saumoista on ommeltu oikealta puolelta. Se on hitaampaa kuin mekon ompelelminen kokoon nurjalta puolelta etupistoilla. Etuna kuitenkin on mukavan näkymättömät ja litteät saumat sekä mainio hallinnan tunne tarkkutta vaativissa kohdissa. Valitsin tämän ompelutekniikan siksi, että myös alkuperäisten mekkojen sanotaan olevan ommeltu oikealta puolelta.

Lisäksi huolittelin osan saumoista itse kehräämälläni langalla (!! Merkittävä askel henkilölle joka on aiemmin tunnettu myös maailman surkeimpana kehrääjänä). Saumoissa on yhteensä neljää erilaista villaompelulankaa. Vaihdoin lankaa ompeluprosessin aikana aina kuin löysin paremman, mutta ei langan vaihtelu hirveästi näy, niin fiksuja ovat nämä saumat! Villalangalla ompelu on aika mukavaa. Pellavalankaan verrattuna saumoista tulee jotenkin pehmeämmät ja ne uppoavat kankaaseen. 

Mukava uutuus oli myös pyöreäkärkinen “kalanpyrstökiila” joka paitsi näyttää kivalle, voi osoittautua käytössä vähemmän herkästi kärjestä repeäväksi. Aiemmin olen versioinut niitä grönlantilaisia mekkoja, joissa sitä ei ole.

Alla lisää kuvia ja huomioita! 

*************** ENGLISH************

We had a lovely week at Middelaldercentret and also this year it marked the debut of a new dress. This was my finally finished dress for the Herjolsnes-challenge. And a dress that I really needed! I finally made a modest and simple basic everyday dress. This time my attempts at a working dress  didn’t end up producing a bright, luxuriously red dress with a train. I’m happy with the result – it’s really practical and something you can use pretty much with any dress and doing everything. 

The dress is basically a Herjolfsnes D10581 (Old number 39), with three major alterations. I wanted long sleeves, because I wasnted to use this not as an overdress but as a middle layer (over shift, under the overdress). A suitable sleeve was found in dress 38. The dress is longer than the original for practical and style reasons. I also left out the little notch in the neckline due to style and fabric-related reasons. 

The fabric I used was Naturtuchen’s natural gray wool, which has somehow been really really stretched when it has been finished. It’s hard to explain, really, but this stretch in the fabric makes it …um…. sort of….wonky. When I cut it completely straight on the grain it was still somehow diagonal.  I managed to work around this characteristic when I was sewing it, but was too afraid to include the notch in the neckline. I was sure that would have been pushing my luck and I would have ended up with a crooked notch in front and center of the dress. 

Every project teaches me something new. So did this one! Sewing this dress took longer than any other because most of the seams are sewn from the right side. It is much slower than sewing the dress with running stitches on the inside of the dress. However, the advantage is the invisible and flat seams, as well as an excellent sense of control when sewing, especially in tricky places like on gores and the sleeves. I went with this technique because the original dresses are also said to be sewn like this.

Also, I finished some of the seams using yarn I had spun myself (!!! a huge step for someone formerly known as the worst spinster in the world) There  is a total of four different wool yarns that I used when I was sewing the dress. I changed the thread during the sewing process every time I found a better one. But because the seams are so clever, the thread (and where I change it) hardly shows.  I usually sew with linen thread so I’m still experimenting with wools to find my favourite kind. Sewing with wool Herjolfsnes-style is pretty nice. Compared to linen, the seams are softer and they blend into the fabric (and are much harder to undo if something has gone wrong.).

A nice novelty was also a round-pointed “fishtail” gore that not only looks neat and makes for an interesting detail, but I think the shape may be less sensitive tears at the top of the gore. This is a detail on the Greenland dresses I haven’t recreated before, because it hasn’t been on the ones I have worked on before. 

Scroll down for more pictures and  observations! (English in Italic)

 

Muistin mekon kuvaamisen vasta viimeisenä päivänä, joten tässä vaiheessa mekossa näkyy kurttuina vyön painauma. Sateisina päivinä varjelin helmaa nostamalla sen vyölle makkaraksi. Kuten kuvasta näkyy, mekko ei ole varsinaisesti istuva, varsinkaan vyötäröltä, mutta yläosa on sen verran napakka että se pysyy paikoillaan. Kankaan takia siitä tuli oikeastaan yllättävänkin napakka, sillä kangas jousti villatoimikkaaksi tosi vähän. 

I remembered that I wanted pictures for this post at the very last day of the week – after a week of wearing the dress hiked up onto a roll with my belt on rainy days. The wrinkles at my waist show where the hem has been hiked up. As you can see in this picture, the dress is not really fitted – especially not at the waist. But the top part is snug enough to keep it well in place. And because the fabric had very little stretch for a wool twill, it became a bit more snug than even intended! 

 

Sama takaapäin. Vyön kanssa (ylin kuva) mekko on ihan toisen näköinen, kiva käyttää sekä ilman että vyön kanssa. 

The back. With a belt (topmosti picture) the dress looks quite different, I like wearing it both with and without a belt. 

Tein tai oikeastaan jätin ensimmäistä kertaa hihoihin halkiot, kuten monissa alkuperäisissä mekoissa. Ne vaativat vähän totuttelua, mutta olivat aika näppärät hihat piti saada töiden tieltä ylös. Nämä halkiot ovat vain noin 12-senttiset, mutta Herjolfsnesin löydöstä löytyy hihoja joissa on jopa 18 cm halkiot, eikä niissä näy jälkiä kiinnityksestä. Olisi kiva tietää, miten niiden kanssa toimittiin.  

Quite a lot of the Herjolfsnes garments have slits on the sleeves, but this was the forst time I’ve recreated them. Wearing them required a little getting used to, but they are very practical when you need to get the sleeves out of the way when working. They are about 12 cm’s so not even the deepest sleeve slits in the Greenland material. So far the research hasn’t shown evidence of them being closed up for wear. It would be interesting to know how they wore them

Tässä ei ole koristelua, vaan saumanvara on huoliteltu ompelemalla lanka helmapistoilla saumavaran reunaan. 

This is not an ornament but just seam finishing by stitching a thread to the folded over hem. I only had white thread when (panic)sewing these last touches. 

Tässä mekko tositoimissa, päällysmekon (jonka malli myös Herjolfsnesistä), hupun ja essun kanssa, helma vyötärölle rullattuna. Kamalan käytännöllinen asu!

This how I mostly wore it – under an overdress (the pattern for that one is also from Herjolfsnes) a hood (a London hood) and an apron, hems lifted onto a roll on my belt. It’s comfy and practical! 

Lämpimämpinä päivinä käytin sitä ilman päällysmekkoa – niinkuin tässä kun pidin pellavaompelimoa juuri maalatussa Suutarin talossa. 

When it was warmer I skipped the overdress, like on this day when I had my linen seamstress’s shop open in the newly painted house! 

 

Ronneburg 2015 – Leipomista, ompelua ja kuumuutta / Baking, sewing and sweating

Picture by the talented Vera Bos ( http://verabos.wordpress.com )
Joskus kaverit ja kollegat kyselevät – ihan perustellusti –  miksi minulla on harrastus joka on aika erikoinen ja ajoittain melkoisen vaativa. Jatkossa aion höystää vastaukseni ylläolevalla Veran ottamalla kuvalla. Tämän. Tällaisten hetkien, jolloin huomaa puuhastelevansa kuin toisessa ajassa. Hetkinä, jolloin unohtaa maailmantuskan ja voi elää vain siinä mitä tekee. On samalla ystävien ja savun ympäröimä.

Kuva on viime viikonlopulta Ronneburgin linnasta Saksassa, jossa olimme kutsuttuina MiM:n tapahtumaan 100 Jahre 14tes Jahrhundert (Vapaasti käännettynä 100 vuotta 1300-lukua.) Oli ilo tulla kutsutuksi taas!

Ronneburgissa oli noin 80 1300-luvun harrastajaa ympäri Eurooppaa – ihmisiä oli yhteensä viidestä maasta. Iloinen Joutsen edusti Suomea seitsemän hengen joukkueella.

****

Sometimes friends and colleagues ask – kind of understandalbly, really- why do I have this rare and sometimes very demanding hobby. From now on, I’ll just answer them with the picure above (taken by the talented  Vera Bos). THIS. Moments like this where you feel you are working on stuff but transported to a different time. Moments where you forget what is wrong with the world in 2015 and just live in the moment. Surrounded by friends and usually smoke. 

The picture was taken last weekend In Ronneburg castle in Germany, where we were invited to MiM‘s event 100 Jahre 14tes Jahrhundert (liberally translated as a 100 years of 14th century) . What a joy it was to be invited again. 

This time, Ronneburg hosted about 80 14th century aficionados/nerds/re-enactors from around Europe. People had travelled from five different countries and we were a group of 7 people from Finland: 

 

From Finland with Love
Ja tämmöinen sateenkaari tuli osallistujista:

And this is everyone in a colourful rainbow formation: 

Photo: MiM
Otin itse aika vähän kuvia, koska en mielestäni ehtinyt. Olen siksi käyttänyt tässä Iloisen Joutsenen yhteiskäyttökameran kuvia ja tapahtumajärjestäjien kuvia.

Haluaisin kuitenkin näyttää teille ihan kaiken mitä tapahtumassa oli ja tapahtui! Kivoja kuvagallerioita on onneksi Facebookissa, esim tämä Thorstenin tai Mervin tai luxemburgilaisen Apri Ludibundin tai Blidenbauerien

Kuvista välittyy kauneus ja kivuus, mutta ei ehkä sitä miten kuuma viikonloppuna oli! Lämpötila huiteli kolmessakymmenessä ja sunnuntaina se nousi 34:än asteeseen! Että sikäli jos ihmettelette kuinka huitelen pelkässä mekossa ilman esim päällysmekkoa.  Ja launtain pidoilla uskaliaassa huntutyylissä ilman leukalinaa ja hiuksetkin hieman näkyvillä! Se on näissä linnareissuissa kiva, että voi käyttää  hienompia asusteitaankin joskus.

****

I failed at taking pictures myself (thinking I was too busy), so I’m using other people’s photos and mainly ones from Merry Swans shared use-camera (Mervi’s) . 

I want to show you everything and every detail that was!! But luckily  there are some really nice open galleries on facebook for everyone to see: Thorsten‘s , Mervi‘s, or the luxemburgian group Apri Ludibundi‘s. Or the Blidenbauers

The pictures show and tell what fun and how pretty everything was, but they don’t show how HOT it was! The temperature was around 30 degrees celsius and on sunday it went up to a crazy 34! (93 in Fahrenheit). So just in case you were wondering why I’m hanging out in just a dress (sans overdress) in the pictures. And on Saturday I even went out in a scandalous fashionable headdress, without my wimple and showing some hair! It was fun to wear my headband. The nice thing about castles is that it feels like a suitable occasion to wear one’s finest accessories. 
    

 

Paras paikka Ronneburgissa on sen keittiö. Linnan keittiössä valmistetaan tapahtuman kaikki ateriat. Upea keittiöporukka teki hienoa työtä syöttäessään osallistujat. (Ja se on myös linnan kuumin paikka, miehenkokoisten halkojen loimutessa liedellä) Suomalaisista Saara ja Mervi olivat osa varsinaista keittiöhenkilökuntaa, mutta me muutkin pääsimme hommiin kun oli aika käynnistää ällistyttävä suomalainen piirakkakone! (ta-daa)

The best place in Ronneburg is the kitchen. All the meals for the event are cooked there, on open fire and in the oven. The wonderful kitchen crew did an amazing job in (over)feeding the attendees. The kitchen is also the hottest place in the castle, with man-sized logs flaming away on the hearth. Of the finns Mervi and Saara were the ones in the actual kitchen staff, but the rest of us got in on some of the kitchen action when it was time to demonstrate the astonishing finnish pie machine ™ 

 

Tässä piirakkakone täydessä työssä. Valmistimme noin 60 pientä piirakkaa reseptillä, jonka saimme Mervin kanssa Middelaldercentretissä päästessämme siellä leipomaan keskuksen isossa uunissa (tästä lisää myöhemmin). Pikku kippojen avulla leivotut suolaiset piiraat ovat älyttömän herkullisia – erityisen mehukkaita niistä tekee Tanskassa lennosta reseptiin ideoitu tuore luumu. Resepti tullee varmaan jossain vaiheessa jakoon, se ei ole erityisen monimutkainen.

***

Here you can see the pie machine (+one added dutch pie machine) in action. We baked about 60 small pies with a recipe me and Mervi got when we were cooking at Middelaldercentret in Denmark earlier last month (that’s still coming up here on the blog). The tasty pies are baked using little wooden bowls and are a meal in themselves. A secret ingredient that makes them very ummm.. juicy is the fresh plums we spontaneously thought of adding because they were in season in Denmark. The recipe itself is fairly simple and it will be shared sometime soon.   

Ja sitten kässää! Tapahtuman idea on yksinkertainen: ihmiset tekevät keskiaikaisia hommia ympäri linnaa. Ruoanlaiton lisäksi linnalla mm. tehdään käsitöitä, värjätään kankaita, ammutaan jousella ja mustaruutiaseilla. Yleisö pääsee katselemaan ja kyselemään tekijöitä.

***

And then some crafts! The idea of the event is beautifully simple: people doing medieval stuff all over the castle. So besides the cooking, the public had a chance to look at (just to name a few things) various crafts, archery, handgonnes, dyeing fabric and a pharmacy!

Käsitöitä ja oleilua pihalla (jossa oli kuumempaa kuin sisällä)

Crafts and hanging out out in the yard – where it was a lot warmer than inside

Constantinin älyttömän hieno pöytä, jossa oli esillä sekä työkaluja että valmiita töitä!

Constantin’s lovely display table with tools and finished items! 

Vaatteiden ompelussa yleisönäytöksenä on vähän se ongelma, ettei se ole erityisen _näyttävää_. Se näyttää tältä:

The thing with making clothes as a public display has it’s issues. The end result is showy, but the process it not. It looks like this: 

Ja se näyttää tältä. Lopputuloshan on varsin näyttävä, mutta itse ompelu “tadaa! tässä ompelen yhtä miljoonasta pistosta, joita tähän tulee” ei ole kovin showhenkistä. Yritän kyllä levitellä työvälineitäni ympärilleni niin, että yleisö voisi katsella niitä. Mutta mietin kuitenkin koko ajan millä tavoin tekisi hommasta yleisöystävällisempää.

Yleisin juttu mitä yleisö toteaa vieressäni on “Aaaa, niin, katsos, silloin ei ollut ompelukoneita!” ja “Silloin ommeltiin käsin.” Tärkeitä ja keskeisiä havaintoja molemmat!

***

And again like this. There is not a lot of Ta-dah in “here is one of the million stitches that go into this item”. I do try to spread my sewing kit around so that people do see them. But I constantly think of improving my display. Some way. 

Loppuun pari pöljäilypotrettia. Nämä ihmiset!!! <3 <3

And to finish off, a few pictures of posing and fooling around for the camera! These people! <3<3

Selfie!

Neljä kerrosta villaa / Four layers of wool

 

pukkisaari2

 

 

Juuri kun Exploring the medieval huntin (mahtava blogi, suosittelen!) tyypit ovat nostaneet keskiaikaisen talvipukeutumisen trendikkääksi aiheeksi, sattui Iloisen joutsenen talviulkoilupäivä Hiidenhirvenhiihtoon juuri sopivaan aikaan.

Joukkueemme täydennyksineen ylsi pronssille primitiivihiihto/jousiammuntakisassa ja kannustusjoukoissa päästiin testaamaan talvivarusteita aurinkoisessa mutta kirpeässä -8 C:n pakkassäässä.

***

Now that the guys over at Exploring the medieval hunt (an awesome blog that I recommend massively) have made medieval winter gear a trending topic, I’ll throw in pictures and experiences from Merry Swan’s winter outing to Hiidenhirvenhiihto, a primitive skiiing and archery competition.

Our team (with some extras) came in third! And those of us that were tasked with cheering on the brave skiers – we had a chance to test our winter gear in a crisp -8C and beautiful sunny weather.

 

eeppinen

 

Jäällä oli pelkkää jäätä, hiihto muistutti enemmän luistelua! Kuvauspaikka on Pukkisaari Helsingissä, kuvat otti Antti Kuparinen / Mervi Pasanen.

 

***

Skiing was actually more like skating, since there was no snow on the ice. These pictures were taken in Pukkisaari in Helsinki, by Antti Kuparinen /  Mervi Pasanen.

 

aitta

 

Tavoitetila eli lämmin, kuiva ja iloinen saavutettiin seuraavilla varusteilla:

  • pellavainen paitamekko (koska villan ja tissien väliiin tarvitaan jotain pehmeää)
  • villamekko
  • toinen villamekko (lyhyet hihat, ilmavaa löyhää villaa)
  • kolmas villamekko (villalla vuorattu villamekko) joka on edestä auki ja muistuttaa siis takkia.
  • huppu (jonka hartiaviittaosa oli puettu päällimmäisen mekon alle – tämä on tärkeää ja ah miten lämmintä <3)
  • viitta (jonka puin kun en puuhastellut mitään ja tarvin silloin lisälämmikettä)

Päässä oli hunnut, koska niin pitää ja kuuluu olla. Villainen huntu olisi talvella kyllä mahtava, parempi kuin pellavaiset.

***

So you need to be warm, dry and happy. And I was! Wearing:

  • a linen shift (because you need to put something soft between your boobs and wool)
  • a woolen dress
  • another woolen dress (loosely woven, airy wool and this one had short sleeves)
  • yet another woolen dress (wool lined with wool, buttoned up the front)
  • a hood, which I wore so that the cape was worn under the topmost dress layer – wearing it like this makes a world of a difference and is oh so warm <3
  • a cloak, which I put on when I was not doing much and needed that one extra layer

And of course I wore my veils, because this is what I do. Being grown up, married and all. I did think that a woolen veil would be really great, compared to the linen ones I had now.

 

kohu

 

Lämpimänäpysymisen ongelmakohta: jalat. Tässä kohisuttavassa keskiaikaerotiikkaa huokuvassa kuvassa näkyy, mitä jaloissa oli. Polvimittaiset villasta ommellut sukat ja villaiset neulakinnassukat, niiden päällä riittävän isot nahkakengät. Mervillä ihanat varrelliset ja punaiset, minulla matalat ja räjähtäneet.

 

Kengissä on ohut pohja, jonka läpi kylmä aina pääsee hiipimään. Patiinit eli puupohjat ovat avuksi, mutta jäällä ja kivisessä saaressa niiden kanssa seikkailu on itsetuhoista. Siksi jalkojen alle piti aina haalia milloin mitäkin eristettä: ruohomätäs, suksi tai viltti (joka tässä kuvasa näkyy).

 

***

The most problematic spot when it comes to staying warm: feet. In this nearly explicit picture, oozing with medieval erotica, you can see what we wore on our feet. Knee-high woolen hose, woolen needlebound socks and shoes that were big enough. Mervi had some lovely red boots and I had old, rather beaten up shoes.

The thing is that medieval shoes have thin leather soles, and the cold always creesp through. Pattens aka wooden tie-on soles would help, but wearing them on ice and in a little island full of rocks etc – would be classified as self-harming. This is why we were constantly on the lookout for something to stand on: a little dry grass, a ski – and even a blanket (which is what we are standing on in the picture)

 

katsomo katsomo2

 

Kisakatsomossa lämmitti lampaantalja ja ihana keväinen auringonpaiste. Ja neulakintaat!

Näissä kuvissa näkyy uusi viittani, joka on oikeastaan aika kesäinen viitta. Se on keskipaksua villatoimikasta, eli siis hieman ilmava ja pörheä. Laskeutuva, ei painava. Simppelinmuotoinen asuste pysyy paikallaan yhdellä soljella, jonka paikkaa vaihtelemalla saa viitan istumaan eri tavoilla. Ja aika mukavasti! Ensimmäinen viitta, jota en ole halunnut polkea suohon. Se pysyy menossa mukana eikä yritä kuristaa. Krapinpunainen kangas on Tippetiltä.

****

When watching the skiing we were kept warm by a sheepskin and the sun. And needlebound mittens!

In these pictures you can see my new cloak, which is actually more of a summertime cloak. It’s made of a medium weight wool twill, so it is slightly airy and light. It falls nicely and is not too heavy. It’s a simple half circle which stays in place with one brooch. And I can have the cloak sit differently depending on where and how I set the brooch. And it si wearable! Seriously, this is the FIRST cloak I do not want to bury into the nearest bog after 15 minutes of wearing it. It doesn’t get in the way and it doesn’t try to strangle me. The madder-red wool is from Tippet.

 


kaava

Kiinnostuneille tiedoksi viitan kaava 150 cm leveästä kankaasta leikattuna. Ei yhtään saumaa, mutta paljon päärmäämistä!

***

Here is the cloak pattern – if you cut from 150cm wide wool. No seams, just a whole lot of hemming!

pukkisaari

 

 

 

Turun keskiaikaiset 2014 / Turku medieval market 2014

20140627-211242-76362579.jpg

Taas on se aika vuodesta, kun Turku palaa keskiajalle ja Iloinen Joutsen on paikalla! Olin markkinoilla vain torstain ja perjantain, koska en halua olla poikasesta erossa yhtään pidempään. Tässä lomakuviani lyhyeltä visiitiltäni. Kiitos ja pus kaikille, oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa.

It’s that time of year again – Turku goes medieval with the annual medieval market and Merry Swan goes to market. I was there only on Thursday and Friday, because I can’t really be away from the small person that much yet. Here are some snapshots from my short visit. All in all it was lovely to see people, it had been too long!

 

20140627-211238-76358452.jpg

 

Markkinaomenan syönti – meitsie. Markkinoiden perinteinen ruokaympyrä koostuu puoliksi omenoista ja puoliksi manteleista. Muutenkin meno oli perinteinen: oli sahtitupaa, niitä puolalaisia kauppiaita, tuttuja suomalaisia kauppiaita, markkinanäytelmää ja tietenkin meidän oma räätälikojumme, joka koostui työnäytöskatoksesta ja kauppateltasta. Aika toimiva yhdistelmä!

Suosikkikeskiaikabändini Räikkä julkaisi uuden levyn. Se on hilpeä ja sisältää monta jo tutuksi tullutta hittiä kuten munalaulun ja sen yhden   hanhenkaulasta kertovan.

***

Candied apple -selfie! Traditional market food consists 50% of candied apples, 50% of candied almonds. In other ways the market had all the traditional elements: there was the polish guys, the play and the alehouse – and of course our own tailor shop, which consisted of a working area under a sunhade and a shop in a small tent. A pretty functional combo, I think!

My favourite medieval band Räikkä has a new album out! It includes many of their hits – and comes with an english translation too. Buy it and know what the soft and supple necks of geese are best for!

 

20140627-211240-76360375.jpg

 

 

Minulla oli markkinoilla samat vanhat vaatteet. Uutta oli ainoastaan se, että ohimoletit olivat pitkästä aikaa omaa tukkaa ja ennen niin hyvin istunut vaaleanpunainen mekko on nyt löpsyvän löysä. Sitä on räätälöitävä kasaan.

My outfit was pretty much the same old stuff. The only new things were that my own hair is long enough to wear in templar braids and that my dear previously very well fitting pink dress is now super loose. I have to take it in.

20140627-211239-76359400.jpg

Torstaina järejstetiin TUCEMEMSin seminaari, jossa kävimme kuuntelemassa Heini Kirjavaisen esitelmän Turun tuomiokirkosta löytyneestä mekonkappaleesta, joka on todennäköisimmin ollut pyhimyspatsaan vaate. Superkiinnostavaa! Ylipäänsä odotan Kirjavaisen väitöskirjaa keskiajan Turun tekstiileistä aivan intopiukeana.

***

We went to the TUCEMEMs seminar to listen to Heini Kirjavainen’s paper on the dress relic found in Turku cathedral. It has most likely been a dress worn by a statue of a saint. Super interesting! I’m anxiously waiting for her doctorate on medieval textile finds from Turku.

20140627-211240-76360635.jpg

After the market it’s a hard days night and we’ve been working like a dog.

We usually come together and have a good meal in our favourite place in Turku. When we walked back through the quiet streets we saw an opportunity for some pop culture references. I am, however, not the walrus.

20140627-211241-76361538.jpg

 

Ompelua ja lautanauhaa työnäytöskatoksessa.

Then on friday it was time for some more sewing and weaving!

 

Kolme joutsenta ja beibi / Three swans and a baby

20140325-210730.jpg

Viikonloppu Tukholmassa kera Iloisen Joutsenen Rikun ja Mervin oli mainio! Historiska museetissa kannattaa käydä katsomassa uusi vaikuttava näyttely Visbyn taistelusta. Oli kiva päästä keskiaikailemaan pitkästä aikaa, nähdä kavereita ja saada uusia ideoita sekä vaikutteita.

Itselleni mieleenpainuvinta oli kuitenkin oman pojan debyytti  museoesineenä keskiaikavaatteissa. Söpöys, se polttaa!

***

We – me, Riku and Mervi of the Merry Swan – had a great weekend in Stockholm (Sweden)! The new exhibit on the Battle of Visby – more accurately translated as the massacre at the town wall – is definately worth seeing. I enjoyed doing medieval stuff for the first time in a long while, seeing friends and getting new ideas and influences.

But the most memorable thing all weekend was seeing my son debut as a museum exhibit, wearing medieval clothes for the first time. The cute, it burns!

20140325-210759.jpg

Kotona oli hieman harjoiteltu sitä, mitä “Älä härkkää äidin huntuja” tarkoittaa. Ja hyvinhän se meni! Pojan oma myssy ei ehtinyt valmistua, mutta tekemäni mekko ja pienet sukat tulivat sopivasti kierrätettynä edelliseltä käyttäjältä. Paita oli sentään uusi.

Museoesineenä ei tietenkään voinut räpsiä valokuvia ja esiintyä samaan aikaan, mutta tässä muutama muilta saamani kuva. Lisää kuvia on Mervin kirjoituksessa Hibiksessä ja kuvia tulee varmaankin myös museon sivuille.

***

We had practiced a bit at home – namely what “Don’t hang on mum’s headress.”  omeans and why. And it all went well! His own headress didn’t get finished in time, but a small dress I had made and these tiny hose came just in time from their previous user. The shirt was brand new. 

As I was busy being a museum exhibit I couldn’t take any pictures, but here are a few I have gotten from others. You can see more on Mervi’s post and possibly the museum will also post some more. 

Kuva: Historiska museet
Kuva: Historiska museet

20140327-213031.jpg

20140327-213052.jpg

Lauantai kului museoesineenä museon goottilaisessa salissa, jossa elävöittäjät tekivät käsitöitä ja kertoivat keskiajasta kävijöille. Oli nauhojen kutomista, puu- ja metallitöitä, kirjontaa ja muuta! Itse istuin ompelupöydässä Mikaelin ja Majan kanssa.

Ruotsalainen museoyleisö oli aavistuksen uteliaampaa kuin suomalainen, kävijät tulivat koskettelemaan ja kyselemään rohkeasti! Museo oli saanut hyvää palautetta näyttelyn elävöittämisestä oikeilla ihmisillä. Itse annoin hyvää palautetta itselleni siitä, että osasin sittenkin edelleen puhua ruotsia pitkän tauon jälkeen.

Käsitöiden lisäksi yleisölle oli tarjolla taistelu- ja muotinäytöstä, joista jälkimmäiseen osallistuimme. Mervin blogissa on siitä kuvia. Olin sitä varten laittanut pyynnöstä oikein parempaa päälle. Röyhelöhunnun alla on otsapanta johon ehdin ennen matkaa kiinnittää uudet hopeoidut ja emaloidut  mittatilauskukkaset. Ne viimeistelivät sen hienosti!

***

Saturday was spent in the gothic hall as a museum piece. About 30 re-enactors were doing their crafts and answering visitors questions. There was weaving, embroidery, metalwork and woodwork – just to name a few things! I sat at the sewing table with Mikael and Maja. 

Swedish museum visitors were a bit more talkative and eager to ask things than finns. They came up to you and asked questions and touched your stuff. I was happy to hear the public had been happy with the exhibit and especially the re-enactor bit livening up the exhibition and the museum had gotten lots of good feedback. I gave myself good feedback on the fact that it turned out that I can still speak swedish enough to function at a display like this! 

There were also shows – fighting and a fashion show. I had worn some of my sunday best because I was participating in the latter. I had just reworked my circlet with the silver plated enamel flowers that had arrived just in time before we left. I think they finished off the circlet really nicely! 

20140325-210813.jpg

20140325-210836.jpg

Itse Massakern vid muren -näyttely oli vaikuttava elämys. Onneksi meille oli järjestetty sunnuntaina oma kierros, sillä lauantaina ei olisi sinne tungokselta mahtunut eikä tunnelman luomiselta ehtinyt.

Näyttely koostui kolmesta huoneesta. Ensimmäisessä taustoitettiin historiallista tilannetta, joka johti verilöylyyn kaupungin muurilla. Toisessa huoneessa kävijä joutuu suoraan taistelun keskelle: seinillä pyörii ääntä ja kuvaa taistelun ennallistuksesta, vitriineissä on esillä haarniskoita ja taistelussa menehtyneiden jäännöksiä. Pakokauhu ja julmuus tulee iholle. Kurkkua kuristaa lukiessa jäännösten kertomia tarinoita väkivaltaisesta kuolemasta.  Kolmas huone esittelee kaivauksia ja uutena näkökulmana tekstiilipuolta! Siellä roikkuu kaiken kansan hiplattavana ihana Bockstenin miehen tunika, jonka kankaan Maria Neijman on kutonut joukkohaudasta löytyneen kangaskappaleen pohjalta. Lisäksi tutkittavana on kangasnäytteitä, kypärä ja paljon muuta. Menkää katsomaan!

***

On Sunday we had a special tour of the Massakern vid muren – exhibition. Good thing that, since on Saturday we were too busy and the exhibit too crowded. 

The exhbition is spread over three rooms. First you get to know about the historical events that led to the battle. In the second room you are thrown into battle! Films from the re-enacted battle run on both walls, you can hear the shouting and the clatter of armour and see the horses. There are some remains and armour on display. The brutality of battle really gets to you, especially when reading the stories of violent death the remains can tell. The third room showcases the excavations and – gives new info on the textile matter excavated! There is even a delightful dress/tunic/kjortel that has been woven by Maria Neijman, based on textile fragments from the mass grave. You can try on helmets, lift swords and learn a lot! Go see it, if you can! 

 

Telkkarissa torstaina / On TV on Thursday

Kuvauksissa kesällä, toimittaja lainavaatteissa / Filming in the summer

Nyt se tulee! Kesällä Turun markkinoilla ja myös meillä kotona Puoli Seitsemään kuvattu juttu keskiaikaharrastamisesta tulee telkkarista ylihuomenna.

Kiinnostuneet voivat virittää vastaanottimensa 4.10. klo 18.30 TV1:lle. (Uusinta pe 5.10. klo 11.10. )
Jos missatte lähetyksen, ohjelma on nähtävissä YLE Areenassa täällä pian lähetyksen jälkeen 30 vrk:n ajan.

****

The TV spot which was filmed during the summer in Turku and here at home will air this thursday (TV1 at 18.30).

It will also be on the Yle Areena website, but possibly available only in Finland due to copyright restrictions. (I will find out and let you know)

 

Kuvia Turusta / Turku Market in Pictures

20120705-234348.jpg

Onkin aika pienelle päivitykselle Turun markkinoilta. Luvattu livebloggaus painottui Neulakon ja Iloisen Joutsenen Facebookin puolelle, mutta oltiin me sosiaalisen median lisäksi kyllä aika tavalla muussakin mediassa.Torstaina oltiin Mervin kanssa radion Kultakuume-ohjelmassa puhumassa keskiajan elävöittämisestä, nykyajasta ja vihreistä takatukista. Ohjelman voi kuulla Yle Areenassa täällä. Mikrofoniheadsetin pukeminen leukaliinan ja hunnun kanssa oli muuten hieman haastavaa!

Time for a little update on how things went at Turku Medieval Market! I promised live updates, but they were mostly on the Facebook pages of Neulakko and Merry Swan. Besides social media, we have been on a lot of other media as well. On Friday we (me and Mervi) were live on radio, on Yle’s Kultakuume – talking about medieval living history, this hobby, green mullets and other stuff. Wearing a headset with a wimple was a bit of a challenge!

20120705-234432.jpg

Tänä vuonna Iloisella Joutsenella oli uusi teltta, Rikun ja Mervin puolalainen pellavapaviljonki punaisilla raidoilla. Se oli mahtavan hieno! Ja samoin koko koju ihanine myyjineen. Kiitos kaikille myyjinä olleille! <3 Supermyyjän titteli tuli tänä vuonna Teemulle joka myi birgittamyssyä kuin käyttäisi semmoista itse.

This year, Merry Swan had a new pavillion, Riku and Mervi’s new polish linen pavillion. It was really really nice. And the booth was pretty good looking as well! But the best part was all the salespeople in the booth! Thanks to everyone who helped out! This year’s super salesperson was Teemu, who could sell a st Bridget cap like he wore them himself!

20120705-234504.jpg

Perjantaina oli muotinäytöksen aika, ja tähän asuun lopulta päädyin. Koska puku itsessään on aika simppeli, esittelin yksityiskohtia, kuten taskuaukkoja, patiineita, kärsäkenkiä ja sukkanauhoja (Vilauttelua! Kohu!).

On Friday there was the fashion show and this is what I ended up wearing. Because the dress itself was sort of plain, I displayed details like fitchets, pattens, poulaines and garters. (Flashing my garters! Scandalous.)

20120705-234554.jpg

Perjantaina suuri osa päivästä kului telkkarikuvauksissa. Mervin kanssa tehtiin Ylen Puoli Seitsemän-ohjelman toimittajalle keskiaikainen makeover (Joutsenmekon saatattekin tunnistaa) ja kierreltiin markkinoilla sekä puhuttiin keskiajan harrastamisesta, sen ajan muodista ja koko skenestä. Ohjelma tulee ulos joskus syksyllä, ilmoittelen sitten kun se on nähtävissä.

We spent most of Friday being filmed for TV, a Programme called Puoli Seitsemän. Mervi and I did a Medieval makeover for the reporter (some of you may notice the Swan dress looking very good on her) and walked around the market, talking about this hobby and the medieval scene in Finland. The programme will air in the fall, I will tell you all when.

20120705-234626.jpg

Ja mitäpä muuta kojulla oltaisi selattukaan kuin Keskiaikaharrastajan keittokirjaa! Sitä myytiin ihan mahdottomasti, ensimmäinen erä ehdittiin myydä lauantaina loppuun. Painosta on vielä jäljellä, kirjaa saa verkosta täältä. Perjantaina juhlittiin kirjan julkkareita. Onnea vielä keittokirjailijoille! Olen kovin ylpeä Saarasta, Nannasta, Mervistä, Rikusta ja Ilonasta!

And what else would we read than the Medievalists cookbook! Unfortunately Keskiaikaharrastajan keittokirja  is only available in Finnish, but it will be out in German later on. We sold loads of the book, it almost ran out! On Friday we held a little publishing party at the booth. I’m so proud of my friends Saara, Nanna, Mervi, Riku and Ilona who made the book!

20120705-234703.jpg

Lempiyhtyeemme Räikkä tuli kojulle heittämään pari keikkaa, mikä oli hyvä, koska kiireen takia muuten olisi jääneet Räikän uudet biisit kuulematta. Ja sekös olisi ollut katastrofi: tämäkin viikko olisi vierähtänyt ilman päässä soivaa kertomusta siitä, mihin tarkoitukseen hanhen kaula lopulta on parhain. Räikällä oli käytössään markkinoilla uudet viitat ja kuukkelit, jotka talven aikana ommeltiin Iloisessa Joutsenessa. Harmi vaan, etten saanut niistä yhtään kuvaa.

Our favourite band Räikkä came to throw two gigs at our booth, which is good, because otherwise we would disastrously have missed them because we were so busy. And I would have missed earing repeats of their tale of what ducks are really good for in my head all week.

20120705-234803.jpg

Ehdin pikkuisen juoksennella markkinoilla ja kirmasin tietenkin Aboa Vetukseen, jonka aulan viikottain vaihtuvan arkeologin löydön käyn mahdollisuuksien mukaan aina tsekkaamassa. Ja tällä kertaa keskiajan Turusta oli sopivasti kaivettu pari kierrepäistä neulaa, juuri semmoisia huntuneuloja joita meilläkin on. Ja mikä parasta, ne oli kaivanut Ilari!

I got to run around a bit at the Market and of course headed to Aboa Vetus (a medieval museum just around the corne from out booth), where I like to check out the weekly “Archaeologist’s find” they exhibit in the lobby. And what do you know, this week they had dug out a pin with a coiled metal head, just like the ones we had! And the best part was that it had been excavated by Ilari!

20120705-234823.jpg

 

Lauantaina piti olla röyhelöhuntujen kokoontumisajot, mutta illasta tuli harmillisesti sateinen (heikoin mahdollinen keli varsinkin tärkätyille hunnuille), joten kokoontuminen peruuntui. Onneksi kuitenkin hyvän sään aikana monet huntukurssilaiset tulivat kojulla käymään mitä upeammissa päähineissä! Wau! Näistä jos mistä saa inspistä viimeistellä oman huntunsa.

On Saturday we were supposed to host a frilled veil gathering with the participants of the course we had earlier this spring. Unfortunately it rained. And rain is the worst weather for starched headwear, so the meeting sort of cancelled itself. Thankfully, while the weather was nice we had a lot of course attendees pop by at the booth in lovely frills! Wow! These inspire me to finish my own almost finished veil.

20120705-234858.jpg

 

Naapurissamme oli taas ihana Medeltidsmoden Kerstin. Ostan sieltä niin monet kankaistani, että oli lystiä mennä tiskille osoittelemaan tuttavuuksia. Oli ilo, että vieraina Ruotsista oli myös Åsa ja Martin, joilla oli mukanaan paitsi niitä ihania pieniä pirtoja, myös silityskiviä! Semmoinen tarttui markkinoilta mukaan (vaikka muuten teinkin ostoksia hyvin kohtuullisesti ja suorastaan järkevästi tänä vuonna).

Our neighbour was lovely Kerstin from Medeltidsmode. I get so many of my fabrics from there that it was fun to go up to the counter and spot all the fabrics I’ve used. We also had the pleasure of having Åsa and Martin over. They not only had those lovely little rigid heddles, but also ironing stones (you know those globes that you can polish yous linens with). I had to get one of those, even if my shopping was downright sensible this year.

Ja sitten oli paljon semmoista, josta ei tullut kuvaa: Jiri ja Mari, illalliset Trattoria Romanassa, kahvit Kirjakahvilassa… Onneksi kiinnostuneet voivat lukea Mervin markkinaraportin tai Saaran markkinakuulumiset tai sitten katsoa Ilonan ottamia kuvia!

There were of course things that I didn’t get pictures of – like Jiri and Mari, dinnners at Trattoria Romana and coffee at Kirjakahvila. But those wh didn’t get enough, can also look at Mervi’s account or  Saara’s  or look at the brilliant pics Ilona took!

Mitä tein viikonloppuna / What did I do over the weekend

 

Ompelen huppua linnassa / Sewing a hood by the window

Olen yrittänyt sulatella viime viikonlopun Ronneburgin reissua niin, että osaisin jotenkin pukea sen kaiken pakahduttavan ihanuuden sanoiksi. Sanat eivät oikein riitä – sen toteaminen että reissulla oli mahtavaa, tuntuu melkein lattealta. Mitä viikonloppuna sitten oikeastaan tehtiin?

Lensimme iloisten räätäleiden Rikun ja Mervin kanssa Saksaan painorajoja uhkaavien pakaasien kanssa. Perillä meitä isännöivät ja emännöivät ylenpalttisesti Turun markkinoilta tutut Ronnie ja Taija.

Asuimme viikonlopun linnassa, nukuimme olkipatjoilla yhdessä sen monista saleista. Ikkunasta kantautui sekä haukan että riikikukon kiljahtelua. Päivät vietimme kukin omassa työpisteessämme: Riku teki puutöitä pihalla muiden puuseppien kanssa, Mervi pääsi töihin linnan upeaan keittiöön ja minä tein ompeluhommia yhdessä linnan kauneimmista saleista. Olin myös kaksi kertaa mallina muotinäytöksessä. Päiväsaikaan linnaan pääsi turisteja tutustumaan keskiajan elämään, mutta iltaisin meillä oli linna omassa käytössämme.

Lauantai-iltana kaikki tapahtumassa olleet harrastajat (noin 50, kuudesta eri maasta) kokoontuivat kauniiseen saliin, jossa söimme linnan keittiössä avotulella valmistettua herkullista ruokaa.

Tietysti linna antoi kaikelle ihanat ja suomalaisesta näkökulmasta harvinaiset puitteet, mutta lopulta parasta (niinkuin usein ennenkin) olivat kuitenkin ihmiset. Oli huippua päästä tutustumaan niin moniin samasta asiasta kiinnostuneisiin, jotka toteuttivat osaamistaan pieteetillä ja taidolla. Ja siis mitä timanttisia tyyppejä! Suurin osa on täysin uusia tuttavuuksia, osa tuttuja verkon kautta: jos ei blogeista niin kiinnostavista tapahtumakuvista.

Nyt pääsimme itse mukaan tapahtumaan ja päädyimme samoihin kuviin. Juteltiin, ommeltiin, opittiin toisiltamme  ja naurettiin yhdelle sun toiselle jutulle. Oli mahtavaa sujahtaa semmoiseen yhteenkuuluvuuden tilaan ja yhteishenkeen ennalta tuntemattomien kanssa. Meissä kaikissa on jotain samaa.

Mutta tässä käy niinkuin usein tämän keskiaikaharrastuksen kanssa: suuri osa jää kertomuksen ulkopuolelle. Voin yrittää kertoa miltä tuntuu istua linnan salissa penkillä ompelemassa savun kantautuessa keittiöstä, mutta oikeastaan asian ymmärtää täysin vain kokemalla.

Alla kuvia!

*****

I’ve been trying to digest last weekend in all its awesomeness, trying to find a way to put it all into words. Words do fail sometimes – saying it was lovely seems bleak in comparison to my experience.

So, what did we do over the weekend?

Me, Mervi and Riku flew over to Germany with luggage up to the limit. Once there, we were welcomed and hosted splendidly by our hosts par excellance, Ronnie and Taija of MiM.

We spent the weekend living in the castle, sleeping on straw matrasses in one of the many halls of the castle. Outside, peacocks and hawks made squeaky sounds. We spent the days stationed at our designated working areas: Riku with the carpenters, Mervi in the fab castle kitchen and me doing textile stuff with the other leather- and textile people. I also modeled twice in a fashion show they had for tourists. The tourists could visit during daytime, but in the evenings we had the castle to ourselves.

On Saturday evening we all gathered to the hall for a fantastic meal, all cooked on an open fire in the castle kitchen. And by all I mean about 50 people from 6 different countries.

The castle provided a beautiful and real setting (and one that is very rare from a Finnish perspective), but in the end, what made it so special were the people. It’s the people that make the mood and the atmosphere. And what fantastic people they were! It was so cool to get to know people that share the same interests and pursue them with such skill, knowledge and precision. Most of these people I have never met before. Some I know via the web – either from blogs or inspiring event photos.

And now we got to be at the event and end up in the same photos. We chatted, sewed, learned from each other and laughed together. It was great to slip into such togetherness and comfort with people that had been strangers before. We have something profound in common. Thank you everyone.

I still feel I do fail in sharing all the things that made it one of my top weekends ever. But it’s not the first time in this hobby.  I can try to explain what it is like to sit and sew by a window in a castle, smelling the smoke drifting in from the kitchen – but – to fully understand what it feels like to be there, you’ll have to try it for yourself.

And pictures!!

Seurueemme olkipatjoja täyttämässä. Hyvä patja on muhkea! / Our group filling straw mattrasses. A good matrass is big!
Mukana oli Iloisen Joutsenen viiri / The Merry Swan Sign
Samassa kuvassa Peterin (in deme jare cristi) kaa / in the same pic with Peter (in deme jare christi)
Ompelusali / Textiles hall
Illalla oli ihanaa ruokaa / Yummy food in the evening
Työ luistaa hyvässä seurassa / Working in good company

Kaikissa saksalaisissa linnoissa tuntuu olevan pakosti “kidutuskammio” jota siis hädin tuskin missään linnoissa on ollut oikeasti, mutta tuntuu olevan muotia rakentaa se sinne turistien iloksi. Sinne oli tietenkin pakko mennä hölmöilemään.

It seems like every castle in Germany has a “torture chamber” although hardly any places really had them, they have been built to amuse tourists. We of course had to go there to fool around.

Lupaan etten laita enempää röyhelöitä huntuun! / I promise no more layers of frills!

Lisää kuvia koko viikonlopusta Thorstenin galleriassa

Muu seurueemme kertoo reissusta / What did the others in the Merry Swan think?

Joutsenlaulu / Swan song

 

Sateesta huolimatta sujuu sekä putiikin pito että Neulakon päivitys / The rain did not stop me from updating Neulakko or keeping the shop open.

Ei sellainen surkea, suinkaan!

Sää päätti sunnuntaina laittaa stopin Turun markkinahumulle. Komea ukkosmyrsky kasteli puiston ja hätisti asiakkaat sisään kojuihin loppuiltapäivästä.

Joutsenessa ei suinkaan ollut kurjat oltavat sateellakaan. Pellavateltta piti vettä, sytytimme lyhdyt ja Patrik tuli soittamaan meille säkkipilliä. Sateen läpi telttaamme kirmasi myös ihana Essi, joka toi meille lahjaksi ylistyslaulun!

Sävel: A l’entrada de temps clar 1100-luvulta, tunnetaan parhaiten lempiorkesterini Räikän esittämänä nimellä Kukania. Mainittakoon vielä, että tämä väännös on Räikän virallisesti hyväksymä. Laulu iloisesta Joutsenesta menee siis näin:

 

Kerron teille kojusta, heijaa
markkinoiden parhaasta, heijaa
Ei täällä mitään vaille jää, heijaa
on uskomaton paikka tää
puolalaisetkin päihittää!

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Tääl hattu päähäs painetaan, heijaa
ja huntuneulat kimaltaa, heijaa
on kankaist vaikee valita, heijaa
kun jokainen on kauneinta
ja parasta myös laatua

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

Siis kaikki tänne saapukaa, heijaa
rahamassit muistakaa, heijaa
on hinnat varsin huokeat, heijaa
voit yrittää myös tingata
se vaikka turhaa vaivaa on.

Iloisesta Joutsenesta saa yllin kyllin kaikkea, siis kaikkea!
Kohta itsekin taidan sen taas katsastaa.

 

Miten imartelevaa! Oli hauskaa kokea olleensa mukana tuomassa markkinoille jotain sinne kaivattua. Tyytyväiset asiakkaat ja meitä ihastelleet ohikulkijatkin tekivät tästä kaiken vaivan arvoista. Turun markkinoista on hauskasti tullut Suomen elävöitysskenen kokoontumisajot, joissa näkee about kaikki.

Nyt on roudattu kotiin hieman kastuneet varusteet ja kaikki omat “järkevät” markkinahankinnat. Jalkoja särkee vieläkin, mutta mieli on iloinen ja edelleen puoliksi markkinoilla.

Kiitos Merville eli Sahralle ja Rikulle roudaamisesta, jota ilman tästä ei olisi tullut mitään, suurkiitos Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria ja kaikki muut kojua sulostuttaneet (ja pystyttäneet ja ylläpitäneet) tyypit. Ja erityiskiitos ihanalle Medeltidsmodelle ja sen mitä ihanimmalle Kerstinille!

Olen itse ainakin sitä mieltä, että kyllä sitten ensi vuonna taas uudestaan ja vielä isommalla valikoimalla! Miten olisi?

****

Not one of those miserable swan songs, no!

The weather decided to put a stop to the Turku medieval market with a boom and a bang and a huge thunderstorm late on Sunday afternoon.

In the Merry Swan, we were however not miserable. Our linen tent was very waterproof and so we just lit the lanterns, rearranged the tables and wen on as usual. Patrik dropped in to play his bagpipes for us so that was very cosy.

And then, through the rain runs lovely Essi with a song of praise that had been written about our booth. The Merry Swan song is sung to the tune of  A l’entrada de temps clar from the 12th cnetury, but known best as Kukania by my favourite band Räikkä. And just so you know, this version has been officially approved by Räikkä too.

I’m not sure how it translates, but for laughs you can put the above text into, say, Google translate.

Super flattering! It was really excellent to feel we brought something new and something that had been missed to the Turku market. All the happy customers and even the admiration that our booth got from passers by makes it feel worth all the haasle. I also like it how the Turku market has become a inofficial gettogether for the Finnish historical scene, where you can bump into just everyone.

Now I have brought back all my slightly damp things and my own purchases. My feet still hurt but my mind is happy and I may have left half of it at the market.

The biggest thanks go to Mervi aka Sahra and Riku for hauling an amazing amount of stuff and making all this possible. Thank you also Hanna, Jenni, Mari, Jiri, Sanna-Mari, Uta, Piia, Pirjo, Annika, Katri, Eeva, Iida, Eeva, Uffe, Torstai, Ville, Emma, Maria and everyone else that visited (helped set up and hold up) our booth/tent/palace. And of course an extra special thanks with roasted almonds on top to the lovely Kerstin from Medeltidsmode!

I feel like doing this next year too, with an even bigger selection of gorgeous things. How about that?