Herjolfsnes-haastemekko / New gown for the Herjolfsnes challenge

Ihana viikko Middelaldercentretissä on takana ja myös tällä kertaa mukana oli uusi mekko. Se on tehty Herjolfsnes – haasteeseen (ja tarpeeseen!) ja siitä tuli oikein kiva. Onnistuin viimein tekemään vaatimattoman ja yksinkertaisen perusmekon. Tällä kertaa ei tullut epähuomiossa kirkkaanpunaista mekkoa laahuksella. Tämmöinen luonnonvärinen ja vaatimaton mekko on käytännöllinen, monikäyttöinen ja sellainen jota olen kauan kaipaillut.  

Mekko on periaatteessa Herjolfsnesin D10581 (Vanha numero 39), kolmella muutoksella. Halusin pitkät hihat, koska en halunnut tästä päällysmekkoa. Sopiva hiha löytyi mekosta 38.  Mekko on alkuperäistä pidempi (vähän ylipitkä) käytännön- ja makusyistä. Kaula-aukkoon en tehnyt pientä lovea nyörinreikineen – tyyli- ja kangassyistä.

Kankaana oli Naturtuchen harmaa ohuehko villa, jonka viimeistelyssä villaa on venytetty äärimmäisen pinkeäksi. Kangas on miellyttävä, mutta joissain kohdissa hämmentävän vino. Siis niin, että lankasuorakin on vino. Vinouden kanssa onnistui ommellessa säätämään niin ettei se haitannut, mutta kaula-aukon osalta pelkäsin, että se pieni viilto menisi kuitenkin jotenkin itsestään vinoon.  

Jokaisessa mekkoprojektissa oppii uutta. Niin tässäkin. Ompelemisessa meni kauemmin kuin missään mekossa aiemmin, koska iso osa saumoista on ommeltu oikealta puolelta. Se on hitaampaa kuin mekon ompelelminen kokoon nurjalta puolelta etupistoilla. Etuna kuitenkin on mukavan näkymättömät ja litteät saumat sekä mainio hallinnan tunne tarkkutta vaativissa kohdissa. Valitsin tämän ompelutekniikan siksi, että myös alkuperäisten mekkojen sanotaan olevan ommeltu oikealta puolelta.

Lisäksi huolittelin osan saumoista itse kehräämälläni langalla (!! Merkittävä askel henkilölle joka on aiemmin tunnettu myös maailman surkeimpana kehrääjänä). Saumoissa on yhteensä neljää erilaista villaompelulankaa. Vaihdoin lankaa ompeluprosessin aikana aina kuin löysin paremman, mutta ei langan vaihtelu hirveästi näy, niin fiksuja ovat nämä saumat! Villalangalla ompelu on aika mukavaa. Pellavalankaan verrattuna saumoista tulee jotenkin pehmeämmät ja ne uppoavat kankaaseen. 

Mukava uutuus oli myös pyöreäkärkinen “kalanpyrstökiila” joka paitsi näyttää kivalle, voi osoittautua käytössä vähemmän herkästi kärjestä repeäväksi. Aiemmin olen versioinut niitä grönlantilaisia mekkoja, joissa sitä ei ole.

Alla lisää kuvia ja huomioita! 

*************** ENGLISH************

We had a lovely week at Middelaldercentret and also this year it marked the debut of a new dress. This was my finally finished dress for the Herjolsnes-challenge. And a dress that I really needed! I finally made a modest and simple basic everyday dress. This time my attempts at a working dress  didn’t end up producing a bright, luxuriously red dress with a train. I’m happy with the result – it’s really practical and something you can use pretty much with any dress and doing everything. 

The dress is basically a Herjolfsnes D10581 (Old number 39), with three major alterations. I wanted long sleeves, because I wasnted to use this not as an overdress but as a middle layer (over shift, under the overdress). A suitable sleeve was found in dress 38. The dress is longer than the original for practical and style reasons. I also left out the little notch in the neckline due to style and fabric-related reasons. 

The fabric I used was Naturtuchen’s natural gray wool, which has somehow been really really stretched when it has been finished. It’s hard to explain, really, but this stretch in the fabric makes it …um…. sort of….wonky. When I cut it completely straight on the grain it was still somehow diagonal.  I managed to work around this characteristic when I was sewing it, but was too afraid to include the notch in the neckline. I was sure that would have been pushing my luck and I would have ended up with a crooked notch in front and center of the dress. 

Every project teaches me something new. So did this one! Sewing this dress took longer than any other because most of the seams are sewn from the right side. It is much slower than sewing the dress with running stitches on the inside of the dress. However, the advantage is the invisible and flat seams, as well as an excellent sense of control when sewing, especially in tricky places like on gores and the sleeves. I went with this technique because the original dresses are also said to be sewn like this.

Also, I finished some of the seams using yarn I had spun myself (!!! a huge step for someone formerly known as the worst spinster in the world) There  is a total of four different wool yarns that I used when I was sewing the dress. I changed the thread during the sewing process every time I found a better one. But because the seams are so clever, the thread (and where I change it) hardly shows.  I usually sew with linen thread so I’m still experimenting with wools to find my favourite kind. Sewing with wool Herjolfsnes-style is pretty nice. Compared to linen, the seams are softer and they blend into the fabric (and are much harder to undo if something has gone wrong.).

A nice novelty was also a round-pointed “fishtail” gore that not only looks neat and makes for an interesting detail, but I think the shape may be less sensitive tears at the top of the gore. This is a detail on the Greenland dresses I haven’t recreated before, because it hasn’t been on the ones I have worked on before. 

Scroll down for more pictures and  observations! (English in Italic)

 

Muistin mekon kuvaamisen vasta viimeisenä päivänä, joten tässä vaiheessa mekossa näkyy kurttuina vyön painauma. Sateisina päivinä varjelin helmaa nostamalla sen vyölle makkaraksi. Kuten kuvasta näkyy, mekko ei ole varsinaisesti istuva, varsinkaan vyötäröltä, mutta yläosa on sen verran napakka että se pysyy paikoillaan. Kankaan takia siitä tuli oikeastaan yllättävänkin napakka, sillä kangas jousti villatoimikkaaksi tosi vähän. 

I remembered that I wanted pictures for this post at the very last day of the week – after a week of wearing the dress hiked up onto a roll with my belt on rainy days. The wrinkles at my waist show where the hem has been hiked up. As you can see in this picture, the dress is not really fitted – especially not at the waist. But the top part is snug enough to keep it well in place. And because the fabric had very little stretch for a wool twill, it became a bit more snug than even intended! 

 

Sama takaapäin. Vyön kanssa (ylin kuva) mekko on ihan toisen näköinen, kiva käyttää sekä ilman että vyön kanssa. 

The back. With a belt (topmosti picture) the dress looks quite different, I like wearing it both with and without a belt. 

Tein tai oikeastaan jätin ensimmäistä kertaa hihoihin halkiot, kuten monissa alkuperäisissä mekoissa. Ne vaativat vähän totuttelua, mutta olivat aika näppärät hihat piti saada töiden tieltä ylös. Nämä halkiot ovat vain noin 12-senttiset, mutta Herjolfsnesin löydöstä löytyy hihoja joissa on jopa 18 cm halkiot, eikä niissä näy jälkiä kiinnityksestä. Olisi kiva tietää, miten niiden kanssa toimittiin.  

Quite a lot of the Herjolfsnes garments have slits on the sleeves, but this was the forst time I’ve recreated them. Wearing them required a little getting used to, but they are very practical when you need to get the sleeves out of the way when working. They are about 12 cm’s so not even the deepest sleeve slits in the Greenland material. So far the research hasn’t shown evidence of them being closed up for wear. It would be interesting to know how they wore them

Tässä ei ole koristelua, vaan saumanvara on huoliteltu ompelemalla lanka helmapistoilla saumavaran reunaan. 

This is not an ornament but just seam finishing by stitching a thread to the folded over hem. I only had white thread when (panic)sewing these last touches. 

Tässä mekko tositoimissa, päällysmekon (jonka malli myös Herjolfsnesistä), hupun ja essun kanssa, helma vyötärölle rullattuna. Kamalan käytännöllinen asu!

This how I mostly wore it – under an overdress (the pattern for that one is also from Herjolfsnes) a hood (a London hood) and an apron, hems lifted onto a roll on my belt. It’s comfy and practical! 

Lämpimämpinä päivinä käytin sitä ilman päällysmekkoa – niinkuin tässä kun pidin pellavaompelimoa juuri maalatussa Suutarin talossa. 

When it was warmer I skipped the overdress, like on this day when I had my linen seamstress’s shop open in the newly painted house! 

 

P. Birgitan mekko / Dress of St. Birgitta/Bridget

1970-luvulla Ruotsissa tehtiin erikoinen havainto, kun pyhän Brigitan reliikkejä tutkittiin näyttelyä varten*). Pyhimyksen viitta osoittautui kierrätetyksi villamekoksi. Mekko oli leikattu vyötärön tienoilta ja helma muokattu viitaksi. Tarkempi tutkimus osoitti, että uutena mekko oli ollut varsin hieno – sen sininen villa oli laadukasta ja arvokasta. Tässä mekossa on myös yksi parhaiten säilyneistä taskuaukoista.

Birgitan mekon tarina on kiehtonut minua vuositolkulla. Talvella laskeskellessani kangaskaappini kankaiden lankatiheyttä (köh köh) huomasin että siellä pyöri kangas jossa on about sama tiheys kuin Birgitan mekossa – ja siitä ajatus sitten lähti. Tein viimein mekon, jota olin pyöritellyt mielessäni niin kauan.

Paniikkiompeluksi se lopulta meni, mutta sain mekon käyttöön Iloisen Joutsenen Middelaldercentret- viikoksi. Mekko on ihan älyttömän kiva! Käytin sitä koko viikon mm. ruokkiessani possuja ja hätyytellessäni ankkoja. Paistoin piiraita, nukuin yöni ja juoksin heittokoneen pyörässä se päällä. Mekko ei jättänyt pulaan!

Tässä mekosta lyhyesti:

  • Mekko on no waste- mekko, sillä se leikataan niin fiksusti, että siitä ei jää MITÄÄN yli.
  • Sen ajoitus ei ole ihan varma, mutta ehkä 1330-1350 lukujen kieppeillä? Malliltaan se on melko löysä ja kauniisti laskeutuva ja sikäli vastaa 1300-luvun alkupuolen muotia.
  • Koska mekon yläosa ei ole säilynyt, sai sen suunnittelussa olla luova ja ammentaa muista samanaikaisista lähteistä. Halusin vähän “vanhanaikaiset” hihat ja päädyin Bockstenin tunikan hihoihin. Kaula-aukon malli löytyi samasta löydöstä – Bockstenin miehen jalkarätti on leikattu mekosta jossa oli oikeastaan kivan muodikas kaula-aukko, jolla sain mekon ilmettä hivutettua lähemmäs 1300-luvun puoliväliä. Ja kaikki sopivasti Ruotsista.
  • Mekko olisi aika kiva myös ilman hihoja.
  • Alkuperäisen mekon saumat ovat silkkinauhojen peitossa ja jäävät arvoitukseksi, joten tässä mekossa on ihan keskiajan perustekniikoilla ja pellavalangalla ommellut saumat.
  • Ne mahtavat taskuaukot puuttuvat, koska mietin vielä laittaisinko niitä tähän mekkoon jota kuitenkin käytän pääasiassa ns. keskikerroksen mekkona, en päällysmekkona.
  • Helmaa tuli se 4,5m ja mekon perään syntyi laahus kuin itsestään. Vyön avulla sai kuitenkin helmaa nosteltua niin, että suurin osa ankankikkareista jäi Tanskaan eikä tullut helmoissa kotiin.
  • Viitassa/Mekossa on huisi määrä saumoja, tein omani uskollisena vaatteen ns. merkitseville saumoille, kaikkea palastelua en tehnyt (koska kangasta riitti) – aion kirjoittaa mekon nerokkaasta kaavasta joskus lisää.

 

******** ENGLISH *****

A very interesting discovery was made in Sweden in the 1970’s, when some of the relics of St. Birgitta of Sweden were looked into to be put on display *). A mantle attributed to the saint turned out to be a repurposed dress. The dress was cut off at around the waist and made into a cloak. Closer research into the materials showed that the dress had been a rather fine one when new, the blue fabric was of a high quality wool. The dress also has other interesting details, among them one of the most well preserved fitchets, aka pocket slits.

This story of the recycled dress and it’s discovery has fascinated me for years. In the winter I did a small fabric inventory and  as I was looking into the thread counts of my wools (yes I know I am a gigantic geek) I realised I had some wool with just about the right thread count and that’s what got this project going. I finally made the dress I had been thinking of for so long.

In the end it turned into manic panic sewing mode again, but I did finish the dress in time for Merry Swan’s week at Middelalderentret. And it turned out to be super nice! I used it all week – when feeding the piglets and shooing the ducks, when sleeping, baking pies in the huge oven and while running in the trebuchet wheel. It was good for all that and more!

A couple of key observations about the dress:

  • The pattern is a glorious example of medieval zero waste- tailoring technique. There were no offcuts from the dress (excluding the sleeves)
  • The dating isn’t precise, but perhaps around 1330’s-1350’s? It is a rather loose fit with a lovely drape in the wide hem, which goes along the fashion of the early 14th century.
  • Because the upper part of the dress is long gone, there wasa certain amount of creative liberty in making it. I decided to look into contemporary things. I wanted the sleeves to be a bit old fashioned – so the right ones for me came from the Bocksten Man’s tunic. Also the neckline comes from the same find – one of the foot rags of the Bocksten man was a recycled tunic/dress neckline – from a more fashionable garment that the tunic he was wearing. It seemed just right for this dress – and it sort of hitches the look a little closer to the mid 14th century. And it is all from Sweden.
  • The dress would be quite nice also without sleeves.
  • The seams in the original are covered by silk strips that leave them a mystery so this one has just very regular medieval seams sewn in linen.
  • The wonderful fitchets are still missing because I’m contemplating if I should make them on this dress which is a more of a mid-layer dress, after all.
  • The hem is a huge 4,5 meters in circumference and it has a little train which happened very naturally when making it. Thankfully it is still manageable with a belt (hiked up) so that the duck droppings did not follow me home from Denmark.
  • The original cloak/mantle has a lot more seams, because in this dress I stayed true to the pattern and the actual seams but I did not recreate all the piecing in the orginal (I had fabric, I did not need to). More about that later when I hopefully will write more about the making of this dress.

 

Heittokone: TJEU / Was not kidding about the Trebuchet, although this picture is posed :D

 

Odottamassa piirakoiden kypsymistä – ja samalla vähän kässää. Waiting for the pies to be done – with some crafts.

 

*) Birgittareliker inlånade till Historiska museets utställning “Birgitta och det Heliga landet”, 30 november 1973-17 februari 1974 / Aron Andersson och Anne Marie Franzén, Stockholm : Almqvist & Wiksell, 1975

Kangasta ja suunnitelmia / Fabric and Plans

Vielä pari kuukautta sitten tuskailin onnetonta tilaani. Teki hirveästi mieli ommella, muttei ollut kangasta ommeltavana.

En ole jostain kumman syystä niitä ihmisiä, jotka kykenevät hankkimaan kotiinsa kadehdittavan kangasvaraston. Oma suhde kankaisiin on sellainen, että ostan niitä heti käytettäväksi enkä pahan päivän varalle. Toisaalta, haluan kenkäkaupassakin uudet kengät aina heti jalkaan.

Kotona oli siis melko vaatimattomat varannot, ehkä joku kymmenen metriä pellavaa. (Mutta sitä nyt tarvii aina.) Viime vuosina olen tullut jatkuvasti ronkelimmaksi kankaiden suhteen, mikä ei sinänsä ole helpottanut kankaiden hankintaa. Se on kauhea kierre: ensin haluaa villa, sitten haluaa täyttä villaa, sitten oikeanlaisella kuteella, sitten kasvivärjättyä…. ja lopulta ei löydä mistään sopivaa kangasta mihinkään. Kunhan posti tuo keskiajan verkaa käsittelevän kirjan, luulen ettei mikään enää kelpaa.

Tämän hetkinen ronkeliuden taso on ei ole kuitenkaan onneksi estänyt kankaiden hankkimista. Ja tässä sitä on plakkarissa: herkullisen punaista villatoimikasta – keskipaksua ja hieman huovutettua. Kaverina ihanan ohutta valkoista hamppua. Etualalla kangasnäytteitä Handelsgilletistä, mistä punainen villa on peräisin. Hamppu on myös ruotsalaista, Medeltidsmoden valikoimista.

Kangasta
Punaista villaa, kangasnäytteitä ja hamppua / Red wool, samples and hemp

Hamppu on jo pesty, silitetty ja osittain leikelty. Siitä tulee päähineitä  – pääsiäisen aikana on tarkoitus kietaista kasaan uusi, entistäkin isompi pyöreä huntu (Metrin halkaisijalla – aion käyttää sitä kuitenkin taiteltuna, joten käytössä vaikutelma ei liene mitenkään jättimäinen). Lisäksi aion kokeilla yhtä mieleen juolahtanutta teoriaa ryppyhuntujen tekemisestä. Siitä lisää, mikäli kokeilu onnistuu. On hauska päästä käyttämään hamppua, joka oli keskiajan Suomessa pellavaa käytetympi kangas.

Olen jotenkin niin juminen värien kanssa, että tulossa on jo kolmas punaisten ns. “välikerroksen” villamekkojen sarjassa. On Punainen ja Uusi Punainen – tuleeko tästä sitten Uudempi Punainen? Uuden mekon tarve tulee siitä, että Uusi Punainen on laihtumisen takia tullut isoksi. Keskiaikamekot ovat tosi hyviä mahduttamaan raskaudenkin, mutta laihtumisen kanssa on vähän toisin päin. Ja ennenkuin alan muokkaamaan olemassaolevaa ja rakasta mekkoa pienemmäksi, teen varalta uuden mekon. Tästä tulee kepeämpi ja sinänsä kesäisempi, sillä siihen ei tule pellavavuoria. Lisäksi kokeilen Moyn mekon kaavaa, joten tästä tulee hauskaa!

******************

A few months ago I found myself in a very annoying situation. I had a great need to sew but I had no fabric to work with.

I – for some odd reason –  am not your usual fabric-o-holic. I’m not one of those people that can accumulate a very impressive fabric collection at home. I tend to get fabric for immediate use instead of getting it just in case. Then again, I always want to wear my new shoes home from the store and carry the old ones home in a bag. I’m that kind of person.

I had only about ten metres of linen at home and no wool whatsoever. This is also because I’ve become pickier and pickier about fabric. It’s a vicious circle: first you want wool, then 100% wool, then the right weave, then dyed with the right dyes… and then you find yourself at a loss for fabric. I’m expecting my book on medieval broadcloth to arrive soon. After that, I think I’ll probably never be satisified with any wool I could buy.

So this was high time to do some fabric shopping. And here it is! Deliciously red wool twill – medium thickness and slightly felted. On the right, wonderfully thin hemp. In the front, some wool samples from Handelsgillet, where I bought the wool. The hemp is also swedish, from Medeltidsmode.

The hemp has been washed and ironed. It’ll be used as material for headdresses. During Easter, I plan to finish a new circular veil (very large, a 1m diameter – but to be worn folded). I’ll also try out a theory I’ve come up with on frilled veils. More on that, if my test proves successful! It’s fun to work with hemp fabric. In medieval Finland hemp was often used instead of linen.

The wool is going to be a red dress. (Do I make dresses in other colours than red?) I need a new one because I’ve lost so much weight that the old one has lost some of it’s fit. Medieval dresses are excellent going the other way – they can hide a even a rather well-developed pregnancy. The other way, not so good. I decided that before I start taking in the old red dress, I should make a new one just in case the taking in turns out to be a disaster. This one will be lighter and a great dress for warm summer days at camps, since I’ll leave out the linen lining. I’ll also try out the Moy Bog -pattern, which will be fun!